keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Sallan blogi: Parempaa Uutta Vuotta!

Hyvät työttömät, työttömyysuhan alaiset ja muuten työpaikka-asioita pohtivat, toivotan teille entistä parempaa uutta vuotta! Ei lannistuta, eikä anneta periksi. Kyllä tämä Suomen tilanne tästä joskus paranee. Pidetään huolta itsestämme, osaamisestamme ja ennen kaikkea motivaatiostamme myös vuonna 2015.


Hesarissa Jani Kaaro kirjoitti kolumnissaan, että "Työttömiä nöyryytetään ja heiltä viedään ihmisarvo".
http://www.hs.fi/tiede/a1419912434653

Kolumni kiertää asiaan pitkän kaavan mukaan, aina 40-luvun Floridan mustien ihmisoikeuksien kautta. Mutta puhuu silti asiaa:

"Työttömän tuska ei tule siitä, että hän on menettänyt elämänsä tarkoituksen. Jos työ on latoa kännyköitä pakkauksiin, miten se voi olla elämän tarkoitus?

Työttömän tuska tulee siitä, että työttömänä hän on toisen luokan kansalainen. Hän ei tunne olevansa oikeutettu samaan kunnioitukseen kuin työssäkäyvät, ja hänen itsekunnioituksensa –miten hän näkee oman arvonsa toisten silmien kautta –alkaa murentua. Mitä enemmän hän sitä menettää, sitä vähemmän hän tietää minkä "arvoinen" hän on, eli mitä hän ansaitsee. Kun hän ei enää tiedä, mitä hän voi itselleen pyytää, mihin hän tarvitsisi moraalista rohkeuttakaan?"

Eli muistutus meille kaikille: säilytetään itsekunnioitus ja oman arvon tunto. Ei lannistuta, eikä luovuteta.

kuva Freedigitalimages/teerapun

lauantai 20. joulukuuta 2014

Hannen blogi: Yllätysvoittoja pikkujoulubingossa

Työpaikan pikkujoulujen ruokailu poikkeaa normaalista lounasruokailusta siinä, että paikalla ovat yhtäaikaa myös reissu-Lassit, tuntityöntekijät, mahdollisesti juuri eläkkeelle jääneetkin sekä nekin työkaverit, jotka ovat kyllä työpaikallasi, mutta joita et eri syistä juurikaan näe. Pyrinkin pikkujouluaterialle istumaan niin, etten istu tyypillisten lounas"kavereideni" vieressä.


Välillä viereen sattuu istumaan joku työpaikan omista inhokeistani. Pikkujouluaterialla joutuu istumaan yhdessä paikassa helposti 2-3 tuntia, joten inhokin kanssa keskusteluun joutuu ottamaan ihan uuden asenteen. Onneksi parilla glögilasilla sitä onnistuu yleensä juomaan sekä itsensä että keskustelukumppaninsa mukavaksi.

Lievä inhokkitapaus sattui istumaan viereeni myös uuden työpaikkani pikkujouluaterialla (kirjoitin hänestä  aiemmin itsestään selvyyksien opettajana). Small talk sujuikin yllättävän mukavasti ja löysimme paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Valitettavasti loppuvaiheessa keskustelu kääntyi työasioihin ja kollegan opettajamentaliteetti iski päälle. Onneksi oltiin jo jälkiruuassa, joten kestin sen, toivon mukaan, ilman ulospäin näkyvää kireyttä.

Aiemmassa työpaikassani olin pitänyt yhtä kollegani melko ylimielesenä. Pikkujouluissa satuimme istumaan vastakkain ja löysimme taustoistamme aika paljonkin yhteistä. Niiden pikkujoulujen jälkeen yhteistyömme sujui huomattavasti paremmin.

Rohkaisen kaikkia osallistumaan pikkujoulubingoiluun ja istumaan sellaisten kollegoiden viereen, joiden kanssa ei ole aiemmin ollut paljoa tekemisissä. Voittona saatat saada uuden mukavan työkaverin!

Hyvää joulua kaikille! Joulumusiikiksi suosittelen Carol of the Bells (Liberan poikakuoron laulamana) (linkki).

Kuva: freedigitalphotos.net / Ambro

tiistai 16. joulukuuta 2014

Veeran blogi: TE-keskuksen palvelukyky huolestuttaa


Lähde: freedigitalphotos.net
Toukokuulla Hanne kirjoitti aiheesta Työkkärin Premium-asiakkuus, joten muutama sana omasta asiakkuuskokemuksesta kuluneen syksyn aikana. TE-keskuksen palvelulupaus ja slogan asiakkailleen on seuraavanlainen: monipuolisia työelämäpalveluja verkossa, puhelimessa ja kasvokkain.

Viimeisen parin vuoden aikana TE-keskuksen henkilökuntaa on vähennetty ja toimintoja organisoitu uudelleen. Asiakkaat ohjataan sähköiseen oma-asiointipalvelukanavaan verkossa. Sähköinen oma-asiointi on ihan hyvä uudistus, joka helpottaa asiointia perusasioissa. Välillä on tarvetta kuitenkin tavoittaa nopeasti joku asiantuntija TE-keskuksesta.

Lähde: freedigitalphotos.net
TE-keskuksen puhelinpalvelu on aivan toivoton tapaus. Sieltä ei tavoite kovin helposti ketään puhelimitse, vaikka jonottaisi ja yrittäisi useampana päivän peräkkäin. Jos erehdyt jättämään soittopyynnön puhelinvaihteen kautta niin takaisin soittoa ei kuulu. Ne taitavat joutua roskakoriin. Yrityselämässä soitto-pyyntöihin vastaamatta jättäminen on todella huonoa palvelua, jota asiakkaat eivät siedä pitkään, vaan äänestävät jaloillaan tai soittavat tavoittamansa henkilön esimiehelle. Mitä voi työtön työnhakija eli TE-keskuksen asiakas tehdä? Eipä juuri mitään muuta kuin odottaa soittoa joka tulee tai sitten ei.
Ilman ajanvarausta et pääse TE-keskukseen keskustelemaan kasvokkain. Sinulle tarjotaan vastaanottotiskiltä yhteydenottolomaketta, jonka täytät ja lähdet odottamaan asiantuntijan soittoa akuuttiin kysymykseesi ilman minkäänlaista käsitystä siitä, millaisella aikataululla yhteydenotto tapahtuu. Kenties aika on hoitanut jo asian siinä vaiheessa, kun TE-keskuksesta soitetaan. Työttömän työnhakijan velvollisuuksiinhan kuuluu, että hänen on oltava TE-keskuksen tavoitettavissa, mutta TE-keskusta työtön työnhakija ei tavoita kovinkaan helposti tällä hetkellä.


TE-keskusten palvelukyky on tainnut romahtaa asiakasrajapinnassa, kun henkilökuntaa on vähennetty ja käytänteisiin tehty muutoksia. Samaan aikaan kuitenkin asiakasmäärät kasvavat eri organisaatioiden vähentäessä yt-neuvotteluilla työntekijöitä eri organisaatiotasoilta. Mielenkiintoinen yhtälö. Monelle se on ainutlaatuinen kokemus, jota ei olisi uskonut omalle kohdalle sattuvan ja huomaakin, ettei pelkällä omalla aktiivisuudellaankaan eikä oman verkoston avulla pystykään ratkaisemaan pitkittyvää työttömyysongelmaansa tässä taloussuhdanteessa.

Lisäksi monelle työttömälle on kilahtanut vähintään 30 päivän korvaukseton karenssi, jos ei ole pystynyt vastaamaan puhelimeen juuri sillä hetkellä, kun TE-keskus soittaa. Onneksi eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mielestä puhelinasioinnin perusteella ei saa asettaa karenssia tulevaisuudessa (HS 2.12.2014).





lauantai 13. joulukuuta 2014

Sallan blogi: Outolintu pikkujouluissa

Olin määräaikaisen vuokratyöpaikkani pikkujouluissa, jotka pidettiin eräässä ravintolassa. Pukeuduin työpaikan vessassa bileisiin samaan pikkumustaan mekkoon, jolla olin edellisen määräaikaisen FEC-työpaikkani pikkujouluissa. Otin mukaan korkkarit ja ohuet sukkahousut. Normaali pikkujouluvarustus siis. Toki varustauduin naparetkeä varten suunnitelluilla ulkovaatteilla ja talvisaappailla, Suomessa kun ollaan.

Huomasin aika nopeasti, että olin täysin väärin pukeutunut mekossani. Muut tulivat laillani suoraan töistä, mutta käymättä vessan kautta laittautumassa. Eli muu juhlaväki oli farkuissa ja lenkkitossuissa, noin vähän karrikoiden. Siihen ei osannut ollenkaan varautua, että tämä porukka niin kutsutusti "dress down for dinner". Tein sitten nopean dress-downin itsekin, jätin korkkarit pois, vedin legginsit jalkaan naparetkivarustuksestani talvisaappaitten seuraksi ja laitoin neuleen ja kaulahuivin pikkumustani päälle. Eli sekalainen kokoelma toisiinsa yhteensopimattomia vaatekappaleita sai minut hyvin sulautumaan joukkoon, en tuntenut itseäni enää outolinnuksi.


Outolinnusta puheenollen, olen töissäkin sitä jossain määrin. Työkaverit ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että käytän paljon englanninkielisiä sanoja suomen seassa. Itse en sitä ollut edes tiedostanut. Enkä todellakaan tee sitä brassaillakseni. Ammattislangi omalla alallani on pitkälti englantiin pohjautuvaa. Työkieleni on aina ennen ollut englanti, olenhan ollut aina kansainvälisissä tehtävissä. Mutta pitääpä alkaa kiinnittää asiaan huomiota ja vaalia suomenkielentaitoaan.

Tuli vaan mieleen, että jos olisin ollut aivan tavallisessa työpaikkahaussa tähän työhön, olisinko ollut liian outolintu?

Outolintu-elokuva ja kirja: kuva on kirjan kansi. Elokuvakin on tehty ja kakkososa tulossa. Kävin ykkösosan katsomassa. En tainnut ihan kuulua kohderyhmään, mutta ihan viihdyttävä.
Taisin tehdä tuohon leffaan liittyvän outolintu-testinkin ja olin outolintu! Ehkä se pitää siis uskoa.

http://www.outolintu.com/#testi




keskiviikko 10. joulukuuta 2014

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Sallan blogi: 5 askelman ohjelma työnhakuun

Hesarin sunnuntaisivuilla (7.12.) tarjoaa Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck viiden askelman ohjelmaa Suomen pelastamiseksi. 12 askelman ohjelmilla on parannettu alkoholismia, joten ilmeisesti Suomen ongelmat eivät ole ihan niin hankalia, kun kerran 5 askelmaa riittää.

Oreckin lääke Suomen sairauteen on 1. päättää kehittyä markkinoinnissa ja tarinankerronnassa maailman parhaiksi, 2. mittaroida, jotta kehitystä voi seurata, 3. toimia eli tarinankerronnan ja itseluottamuksen opettelu, 4. harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu ja 5. menestyksestä nauttiminen.

Oreckin innostamana, tässä Hissipuheen 5 askelman ohjelma työnhaussa menestymiseen!



1. Päätä tulla maailman parhaaksi työnhakijaksi, tähtäimessä sen kaikkein parhaan työpaikan löytäminen. Kuten Oreck totesi, kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen prossia. Ei edes hopeaa. Niistä sijoista ei työnhaussakaan ole iloa. Päätä siis voittaa kultaa, eli se työpaikka.

2. Luo itsellesi mittarit, joilla seuraat kehitystäsi. Hakemusten määrä ja laatu. Yhteydenottojen määrä ja laatu.

3. Opettele kertomaan tarinasi ja markkinoimaan itseäsi itseluottamuksella. CV, LinkedIn, hakemus, hissipuhe, haastattelu, videohaastattelu jne. ovat tarinankerronnan välineitä.

4. Harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Soita, tee hakemuksia, paranna CV:tä, ota vielä yksi otto videohaastattelustasi. Valmistaudu haastatteluun huolella. Kukaan ei siellä olympialaisissakaan pärjää, jos ei ole harjoitellut.

5. Kun olet valmis, maailma on sinun, nauti menestyksestäsi, uudesta työpaikastasi. Ja jos sittenkin jäät kakkoseksi tai jumbosijalle, niin selittele parhaaseen urheilijatyyliin. Tai myönnä itsellesi, että tällä kertaa toiset vain olivat parempia, vaikka teit kaikkesi. Olivatkohan käyttäneet dopingia? (Lue: suhteita.)

kuva: freedigitalphotos.net: master isolated images

perjantai 5. joulukuuta 2014

Hissipuheen teemakirjoitus: Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten

Hanne ja Salla muistelivat kokemuksia työpaikkojen pikkujouluista.

Salla:
Parhaat pikkujoulut oli aikanaan yhdessä firmassa, jossa ei koskaan ollut pikkujouluja vaan sambakarnevaalit tai avaruusbileet yms. Eikä koskaan kinkkua ja laatikoita. Huonoimmat bileet oli juuri niitä jäykistelybileitä, joissa ei juuri edes ollut mitään ohjelmaa. Omalla tavallaan kivoja oli myös omissa tiloissa talkoovoimin järjestetyt pienet bileet.


Hanne: 
Myös minä sain tarpeekseni jouluaiheisista joulujuhlista peruskoulun aikana. Itse asiassa kaikissa valmistumisen jälkeisissä työpaikan pikkujouluissa on ollut jokin teema. Ja mitä kreisimpi teema, sen parempi. On tullut myös havaittua, että teemaan kuin teemaan liittyen saa edulliset vaatteet H&M:ltä. Ei tarvitse välttämättä kirppareilla käydä tai saatikka vuokrata erikoispukua. Tulipa muuten sekin mieleen, että opiskeluajan työpaikoissa ei ollut koskaan pikkujouluja. Matalapalkkatyöpaikoissa ei anneta työntekijöille edes sitäkään iloa...

Kävin kerran ennen joulua kokouksessa firmassa, jossa naistyöntekijät olivat kuulemma kiiruhtamassa kampaajalle hankkimaan pikkujoulukampausta. Kuulosti aika jäykälle menolle. Varmaan tanssivat juhlissa vielä jotain paritansseja, joita inhoan yli kaiken. 

Pikkujoulut vaihtelevat firmoissa myös sen mukaan, miten myöhään pomot ovat menossa mukana.  Edellisessä firmassa pomot halusivat lähteä kotiin jo ennen keskiyötä (vaikka mun mielestä siinä firmassa ei ollut mitään känniörveltäjiä, joita olisi tarvinnut vältellä). Sitä edeltävässä työpaikassa taas tuntui, että juuri pomot olivat aina eniten maistissa ja tappiin asti.

Nythän on ollut mediassa juttuja siitä, tuleeko pikkujoulut jättää firmassa väliin, jos firmassa on ollut yt-neuvotteluita. No ei pidä! Pikkujoulut voi pitää halvallakin budjetilla. Persoonallinen idea paikkaa kengännauhabudjettia helposti. Ja jos joku työntekijä alkaa valittaa siitä, että firmassa käytetään rahaa pikkujouluihin samalla kun leikataan työtunteja, niin on aika ikävä ihminen...

Hauskoja pikkujouluja kaikille sekä työ-, perhe- että kaveripiirissä! Pikkujoulut on kiva tapa kiittää itseään menneen vuoden aherruksesta - oli se sitten työtä tai työnhakua!

Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic