Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.

Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com

Roosan blogi: LinkedIn –profiilin päivitystä

CV:hän ei ole koskaan valmis. Tai sitten ”se on juuri niin valmis kuin se sillä hetkellä voi olla”, kuten joku viisas on asian hienosti kiteyttänyt. Me hissipuhelaiset päätimme yhteistuumin päivittää omia LinkedIn-profiileitamme, ja annoimme niihin toisillemme parannusehdotuksia. Toisten profiilien kommentointi kun on niin paljon helpompaa kuin oman. ;)

Tässä muutamia vinkkejä muillekin profiilipäivitystään suunnitteleville:

Summary: Lisää tähän osioon kaikki osaamisesi. Listaa osaamisesi luettelomaisesti, sekä suomeksi että englanniksi. Asiantuntijoiden mukaan rekrytoijien osaamishakutulokset perustuvat juuri tämän summary-osion tärppisanoihin.

Luettelon lisäksi kannattaa lisätä osioon myös avoin kertomus itsestään, joka tuo sinua persoonana paremmin esille. Esimerkiksi vahvuuksia, työskentelytyyliä, mitä hyötyä sinusta on yritykselle jne.

Työkokemukset: Avaa kokemuksesi kokonaisilla lauseilla. Jos voit kuvata kokemustasi ja menestystäsi luvuin, tee se. Jos et, yritä avata kokemustasi kertomalla mitä hyötyä sinun työstäsi oli muille.

Otsikko: Lisää otsikkoon rohkeasti  ”Looking for new job opportunities” tai ”Ready for new challenges” jne. Otsikkoon kannattaa lisätä myös osaaminen, esim. ”Marketing professional looking for new challenges”.

Lisäksi: ”Toisto on opintojen äiti”. Kerro ydinosaamisestasi useammassa eri profiilikohdassa. Korostaminen on tässä tilanteessa vain hyväksi ja auttaa viestin välittymisessä eteenpäin.

Kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net

Hannen blogi: Työkkärin Premium-asiakkuus

Hieman jännittäen avasin TE-toimistosta tulleen sähköpostiviestin. Siinä ilmoitettiinkin vain, että työnhakuni on nyt toistaiseksi voimassa eikä toimistossa tarvitse käydä enää uusimassa hakua. Viestistä ei voinut päätellä, pitääkö haku kuitenkin uusia esimerkiksi puhelimitse. Hissipuhe-ryhmän konsultoinnin perusteella aloin jo uskoa, että hakua ei tarvitse uusia. Roosa totesi, että olin päässyt työkkärin premium-asiakkaaksi... Ansiosidonnaisen menetys päiväksikin pelkän haku-uusimisen puuttumisen takia on niin vahvasti alitajunnassani, että asian sisäistäminen vie aikansa.

Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).

Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.

Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!

Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88

Sallan blogi: Ala fanittaa firmaa, johon haluat töihin!

Olin vielä yhdessä työnhakuun liittyvässä seminaarissa, sen päätyttyä tuli ihan "kevätjuhlafiilis"! Ehkä sekin vaikutti, että aiemmin päivällä jätin neljännen avoimen yliopiston oppimistehtävän arvioitavaksi. Työnhakua on kyllä tarkoitus jatkaa vielä muutama viikko, mutta kesäloma se tulee työttömällekin.

Helsingin Ekonomien seminaari oli aiheeltaan Rekrytoinnin trendit. Se käsitteli osin samoja asioista kuin niin moni muukin työnhakuseminaari, missä olen ollut, mutta osin tässä oli erilainen näkökulma. Nimittäin luennoitsija, Anssi Balk Virvosta, kertoi headhuntauksen lisäksi siitä, miten teknologia on tullut rekrytoijan avuksi viime aikoina. Ja kuinka rekrytointi muuttuu massojen houkuttelemisesta täsmäiskuihin ja fanikunnan keräämiseen.

Rekrytointijärjestelmät menevät pilveen

Virvo on henkilöstöjohtamisen asiantuntijatalo, joka tarjoaa suorahaun lisäksi myös monenlaisia palveluja HR-osastolle ja johdolle.Yksi osa-alue on pilvipalveluna toimivat HR-järjestelmät, joiden avulla suuretkin hakijamäärät on helppo käsitellä. Anssi Balk väitti, että tulevaisuudessa järjestelmät osaavat automaattisesti karsia hakijoista sopivat shortlistalle, ilman, että HR:n täytyy itse tutustua hakupapereihin.

Järjestelmät osaavat konvertoida perinteiset CV:t tietokantamuotoon parsing-toiminnolla, eli etsiä tekstistä oikeat asiat oikeisiin kenttiin. Ilmaisia pilvipalvelujakin on tarjolla, joten yrityksillä ei ole mitään syytä enää pitää pelkkää jobs@firma.fi inboxia ja excel-taulukoita rekrytointiensa hallintaan. Balkin mukaan myös järjestelmäintegraatiot tulevat lisääntymään, kuten LinkedIn-profiilin hyödyntäminen hakulomakkeen täyttövaiheessa. Olenkin jo muutamia kertoja hakemuslomakkeita täyttäessäni huomannut, että kyseinen mahdollisuus on tarjolla, joskus tainnut jopa käyttääkin.

Rekrytointi muuttuu ilmoittelusta talent poolin hyödyntämiseen

Balk näytti esimerkin ulkomaisesta yrityksestä, joka on muuttanut rekrytointinsa kokonaan pois perinteisestä avoimien työpaikkojen listauksesta. Yrityksen verkkosivuilla jobs.zappos.com esitellään yrityksen tiimejä, joista potentiaaliset hakijat voivat valita kiinnostuksensa mukaan ja ilmoittautua "fanittamaan" yritystä. Kun sitten resurssitarpeita ilmenee, yritys voi lähestyä "fanejaan", talent poolia, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa yritystä ja sen tiettyä toimintoa tai osastoa kohtaan. Suomessa ainakin Accenture käyttää osittain tämänkaltaista menetelmää. Eli tykkäämään firmojen LinkedIn-, Twitter-, Facebook- ym. profiileista!

Myös yritysten oman henkilökunnan suosituksilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys. Vinkkipalkkiot kokisivat renesanssin. Itsestä kuulosti oudolta se, että yritys joutuisi maksamaan vinkkipalkkioita löytääkseen työntekijöitä, kun olen tottunut kilpailemaan yli 100 muun hakijan kanssa työpaikasta. Tietyillä toimialoilla on pulaa erikoisosaajista. Siihen suorahaku ja omien työntekijöiden vinkit ovat kullanarvoisia.

Suorahaku ja LinkedIn

LinkedIn nousi jälleen tässäkin esityksessä keskeiseen rooliin nykyaikaisessa rekrytoinnissa. Se, ja mol.fi ja monsterin CV-tietokanta olivat tärkeimmät suorahaun työkalut. LinkedIn kuulemma nostaa profiilin hakutulosten kärkeen profiilin täydellisyyden sekä verkoston laajuuden perusteella. Pitääpä vielä parantaa omaa profiiliaan ja jatkaa aktiivista kontaktien hakua. (Olen vuodessa nostanut verkostoni määrän n. 40:stä 250:een.)

Vinkkejä työnhakuun

Poimin muutamia vinkkejä, joita itse voisin hyödyntää:

• Videohaastattelut ovat kuulemma yleistymässä, ja juurihan olin itsekin sellaisessa. Vinkkinä voisi vielä muistaa sen, että nostaa kameran silmien korkeudelle ja huolehtii hyvästä valaistuksesta.
• Jos on tullut laittaneeksi kännäyskuvia Facebookiin, niin niitä voi siivota pois simplewa.sh-softalla.
• Jotta headhunterit saavat sinuun paremmin yhteyden LinkedIn:in kautta, kannattaa asentaa Outlookiin Social Connector, jonka avulla sähköpostiosoitteesi tulee saataville. Google Chromessa 360 Social auttaa. Gmailin käyttäjille on Rapportive.
• Monsterin ja mol:in CV-tietokannat kannattaisi olla. Oikotien vastaava on kuulemma niin hankala käyttää ettei siihen ehkä kannata käyttää aikaansa.
• LinkedIn tarjoaa Resumer Builder -toiminnon, jolla LinkedIn-profiilin voi siirtää valmiisiin CV-template'iin.

Oma vinkkini: Tee koehaku LinkedIn:ssä löytääksesi itsesi. Mille sivulle tulit? Ketkä tulivat kärkeen ja miten voisit parantaa omaa profiiliasi apinoimalla heitä?

Kuva: freedigitalphotos.net/photographic1980

Veeran blogi: Kertoisitko vähän itsestäsi

Haastattelukysymys, johon ei voi olla törmäämättä työpaikkahaastattelussa. Kysymys on tavallaan niin helppo ja niin vaikea. Miten kertoa itsestä pieni mieleenpainuva tarina ja rennosti vieraalle ihmiselle, jonka tapaan ensi kertaa. Mitä haluan rekrytoijalle viestittää itsestäni?

Business Insider sivuilla oli juttu: "Miten vastata tyypillisimpään kysymykseen työpaikka-haastattelussa?". Sen mukaan hakija on enemmän kuin CV:ssä listatut koulutukset ja saavutukset. Aukottomasta CV:stä ammattitaitoinen rekrytoija pystyy lukemaan edellä mainitut asiat. Itsestäni tuntuu, että olen sortunut itsestään selvyyksien kertomiseen, joten ensi kerralla taidan enemmän kertoa itsestäni seuraavien kysymysten kautta:

 

• millainen olen ihmisenä ja työkaverina?
• millaiset ovat elämän arvoni?
• mitkä asiat työssä ja elämässä kiinnostavat?
• mitä odotan työympäristöltäni?
• millaista kannustusta tarvitsen esimieheltäni?

Tärkeitä asioita hakijan osaamista koskevien tietojen lisäksi rekrytoijalle, kun haastattelussa halutaan varmistua hakijan sopivuudesta yrityksen työntekijäksi. Toinen mielenkiintoinen tarina on rekrytoijan yritysesittely, jonka pitää vakuuttaa sinut.

Miten sinä vastaat kysymykseen: "Kerro itsestäsi?" ja mitä ajatuksia se herättää sinussa?

 

 

Kuva: freedigitalphotos.net

 

Sallan blogi: And the Oscar goes to....

Olin viikolla ensimmäistä kertaa videohaastattelussa. Sain linkin pari päivää ennen deadlinea, joten kovin paljoa ei ollut aikaa perehtyä asiaan. Avain ensimmäiseksi piti tarkistaa, onnistuuko videohaastattelu ylipäänsä minun laitteillani. Jonkun aikaa jouduinkin temppuilemaan, jotta sain selaimen estot pois päältä, sen jälkeen tekniikasta ei ollutkaan huolta. Käytin ulkoista mikrofonia varmuuden vuoksi ja läppärin omaa webcamia.

Testatessani järjestelmää huomasin, että taustanäkymää pitää rauhoittaa. Takanani kuvassa oli matalahko kirjahylly, ja päätin ennen kuvausta siivota kaikki rojut pois sen päältä, koska ne häiritsivät.

Seuraavaksi kirjoitin ylös kaikki kysymykset, joita oli 5 kpl. Ne tulivat videolta HR-henkilön esittäminä, mutta näkyivät myös tekstinä. Mietin käsikirjoitusta, eli mitä kuhunkin kysymykseen vastasin ja kirjoittelin joitain lauseita ja avainkohtia ylös. Kävin vielä yrityksen nettisivuilla, ja yritin soveltaa sieltä löytyvää informaatiota hyvin yleisluontoisiin kysymyksiin.

Seuraavana päivänä tein lavastuksen (siivosin kirjahyllyn päälliset), puvustuksen (silitin paidan, joka mielestäni sopi hakemaani tehtävään ja videohaastatteluun), meikkauksen ja kampauksen (normaalit, ei mitään ihmeellistä) sekä koekuvauksen ja aloin tallentaa vastauksiani järjestyksessä. Jokaiseen vastaukseen tarvitsin vähintään kaksi, useimmiten 3-5 ottoa, ennen kuin olin tyytyväinen. Kestoltaan kukin video oli noin 1- 1,5 minuuttia. Yritin olla lukematta paperista vastauksiani, vaikka minulla käsikirjoitus olikin. Katsoin tallentamani pätkän pari kertaa, ennen kuin siirryin seuraavaan kysymykseen ja lopuksi vielä kaikki kertaalleen.

Kuva: celebzter.com

Viimeisenä kohtana oli mahdollisuus esittää firmalle oma kysymys. Käytin senkin hyväkseni. Sitten painoin lähetä-nappia. Kaikkinensa tähän toivottavasti Oscarin arvoiseen suoritukseen meni noin puolitoista tuntia. Eli normaalista haastattelusta olisi selvinnyt paljon nopeammin.Videohaastattelut ovat selvästikin yleistymässä työnhaussa. Joidenkin liittojen, kuten omani, SEFEn, sivuilla on sovellus, joilla videohaastattelua voi harjoitella.

Sallan blogi: Millainen oli sinun ensimmäinen kesätyösi?

Kertokaapa hissipuheenpitäjät, millainen oli ensimmäinen kesätyönne! Ja varsinkin menivätkö työsuhdeasiat oikein vain väärin, pääsittekö jäätelökioskiltanne vessaan, maksettiinko sitä palkkaa mistä sovittiin jne.

Oma ensimmäinen kesätyöni oli taidekäsityöläisen kesämyymälässä. Työpaikka löytyi kuulopuheilla, eli äitini kuuli, että hänen tuttunsa oli kuullut, että taidekäsityöläinen ottaa kesäksi työntekijän. Soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan. Olin 16-vuotias ja yksin vastuussa kaupan pyörittämisestä. Kauppaa tehtiin satunnaisesti - kyseessä oli pikemminkin taidekäsityönäyttely, joten isoja rahoja kaupassa en pyöritellyt. Työpäivä oli arkisin 6 tuntia ja lauantaina 3 tuntia.

Pääosin kesä meni mukavasti. Naapurihuoneistossa oli myös kesätyöntekijä yksin pyörittämässä vastaavantyyppistä käsityötuotteitten myymälää. Kun oli hiljaista, istuimme kauppojemme portailla nauttimassa auringosta. Sitten kun asiakkaita tuli, mentiin tekemään kauppaa. Vuorotellen, koska yleensä kaikki asiakkaat kävivät molempien myymälöissä. Kielitaitoansakin pääsi käyttämään, turistikaupungissa kun oltiin. Kummassakaan kaupassa ei ollut vessaa eikä sähköä. Kerran päivässä pistimme lapun luukulle vartiksi ja menimme läheiseen kuppilaan vessaan. Ukonilmalla kaupoissa tuli todella pimeää, kun sähkövaloja ei ollut. Mitään työsuhde-etuja meillä ei ollut. Taisin tuoda omat eväät mukanani, vai olisinko elänyt tauolla ostamallani jäätelöllä?

 Kuva on Porvoosta, joka ei millään lailla liity tarinaan eikä siinä esiintyvään myymälään. Mutta fiilis on sama!  Suosittelen käymään Porvoossa, se on viehättävä kaupunki.

Työnantajani hoiti ilmoitukset, verot ja muut velvoitteet. Palkasta meillä tuli jälkeenpäin kiistaa sikäli, että minulle oli luvattu, että jos naapurikaupan kesätyöläinen (käsityöläiset olivat tuttuja keskenään) saa parempaa palkkaa kuin minä, niin palkkaani korjataan. Ei korjattu. Sain hyvitykseksi yhden taidekäsityön... Muistan vieläkin palkkani, se oli 5 markkaa tunti! Eihän se huima ollut, seuraavana kesänä tuplasin tuntipalkkani, kun olin "normaalissa" kaupassa myyjänä.

Eikä tuossa taidekäsityökaupassa taidettu ihan kaikesta kirjanpitoakaan tehdä: olin itseäni varten kassan tarkistamiseksi kirjoittanut vihkoon aina kun myin jotain, ja käsityöläinen sen huomattuaan kielsi sen ehdottomasti ja jyrkin sanoin. Ikäänkuin minä olisin tehnyt siinä jotain väärää. 16-vuotias uskoi.... Kuitteja meillä kirjoitettiin vain eri pyynnöstä. Tämä tapahtui siis silloin kun kuittipakkoa ei vielä ollut, 80-luvulla.

Ensimmäinen kesätyöpaikka on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Pääasiassa muistelen sitä hymyssä suin.

Hannen blogi: Helpommin teatterikorkeaan kuin töihin

Miten ihmeessä et ole vieläkään työllistynyt? Tämän tyyppisiä kommentteja työnhakijat saavat kuulla muilta ja myös itseltäänkin. Katsoin läpi oman hakuhistoriani ja keskimäärin työpaikkoihin oli hakenut 100 hakijaa (näppituntumani sattui olemaan juuri sama...) Eli "sisäänpääsyprosentti" on ollut 1. Katsoin yliopistojen hakutilastot viime vuodelta, ja sinne kaikkeen vaikeimpaankin (eli teatteri- ja tanssialalle) oli päässyt 2 % sisään (http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/041). Tarvitseeko venyvää työllistymistä enää ihmetellä?

Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.

Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.

Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.

Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.

Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.

Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).

Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän. 

OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.

Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!

Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic

Roosan blogi: Pitäiskö ryhtyä puhelinseksityöläiseksi?

Viime viikolla tuli Sub-kanavalta brittidokumentti puhelinseksityöläisistä. Dokumentissa annettiin ymmärtää, että puhelinseksityöläiset ovat useimmiten tuiki tavallisia naisia, joille kyseinen puhelintyö on vain elanto tai ylimääräinen rahanlähde.  Ja vielä ilmeisen hyvä sellainen. Yhtälön todellinen perverssi löytyikin sieltä puhelinlinjan toisesta päästä. Tosin toisinaan asiakkaat olivat hyvinkin helppohoitoisia tai vain juttuseuraa vailla.

Työnteko sujui naisilta helposti ja vaivattomasti. Eikä aikaakaan hukkautunut puheluihin, sillä puheluiden aikana hoituivat samanaikaisesti normaalit arkiaskareetkin. Yksikin nainen kuiskutteli puhelimeen tuhmia kaupan hedelmähyllyllä ostostensa lomassa, toinen taas maalasi samanaikaisesti keittiönsä seinää. Kätevää. Tulee mieleen vanhat Kummelin Seksipuhelin Marjatta – sketsit: ”Ottaa slipoverin poooiiiis...Ottaa sukat pooiiiis……Kiitos!” 

Kuva: Telkku.com/ Puhelinseksityöläiset

Hannen blogi: SOARA-rekryhaastattelutekniikka

Veera vinkkasi hiljattain työnantajille tehdystä rekryoppaasta (http://www.kauppakamarikauppa.fi/index.php/Kaikki-tuotteet/Loista-rekrytoijana-hoida-kosiomatka-tyylillae). Oppaan kuvauksessa itselleni tuli vastaan uusi termi: SOARA-haastattelutekniikka. SOARA tulee termeistä Situation (Tilanne), Objective (Tavoite), Action (Toiminta), Results (Tulokset), Aftermath (jälkiseuraus). Tekniikka kuuluu behavioral interview -tyyppiin (eli haastateltavan käytöstä tarkastelevaan haastattelutyyppiin). Tekniikassa työnhakijaa pyydetään kertomaan esimerkkejä todellisista työtilanteista ja miten niistä on selviydytty. Ideana on varmaankin saada käsitys vähintäänkin ongelmanratkaisukyvystä, paineensiedosta, luovuudesta, taidoista ja asenteesta. 

Amerikkalainen uracoach Bob Firestone vinkkaakin työnhakijoita miettimään 1. Millaisia kompetensseja hakemassasi työpaikassa vaaditaan? 2. 4-8 tarinaa, joilla osoitat omaavasi ko. kompetensseja. 3. Vähintään 1 tarina, joka kertoo epäonnistumisesta. (http://job-interview-answers.com/job-interview-tips/behavioral-interview-questions/behavioral-interview-answers-and-how-to-prepare/). 

Taannoisessa OTTY-seminaarissa uracoach Riikka Pajunen kertoi oivallisen esimerkin työnhakijan tarinasta, joka kertoi rivien välistä monia hyviä ominaisuuksia hakijasta. Tarina on huomattavasti luotettavampi ja monitahoisempi tapa kertoa työnhakijan vahvuuksista kuin senssi-ilmoitustyyppiset ominaisuuslitaniat. 

Oikeastaan vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt tarinan merkityksen. Tuntuu, että olen suhtautunut esimerkki - ja tarinakysymyksiin haastatteluissa hieman vähätellen ja ajatellut, että miksi tehdä numero sellaisista "saavutuksista", jotka nyt vaan ovat kuuluneet työnkuvaan. Itselleni itsestäänselvät asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole niin tuttuja kilpaileville työnhakijoille tai työnantajallekaan. 

Näen myös riskejä ennalta mietityissä tarinoissa. Ne eivät ehkä kuulosta kovin luontevilta. Hyvä haastattelija yllättää niin, että jo mietityt tarinat eivät sovellu pyydettyyn esimerkkiin. Totuutta venyttävät tarinanikkarit pääsevät hakutilanteissa etulyöntiasemaan. Liian rehellisestä tarinasta tulee rivien välistä liian monia negatiivisia ominaisuuksia esille... 

Oletteko itse miettineet valmiita tarinoita haastatteluihin vai luotatteko, että paras tulos syntyy spontaaneista vastauksista?


Kuva: freedigitalphotos.net / jscreationzs

Sallan blogi: Avointa opiskelua

Aloitin vuodenvaihteessa opiskelun Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Opiskelen viestinnän ja median perusopintoja, laajuudeltaan 25 opintopistettä. Kokonaisuudessa opiskellaan viestintää, journalismia, mainontaa, uutta mediaa ja mediakentän muutoksia, viestinnällä vaikuttamista sekä viestinnän tutkimista ja analysointia.

Opiskelutahtini on ollut sallitut 5 opintopistettä kuukaudessa. Sallitut tarkoittaa sitä, että työvoimaviranomainen sallii sen verran ilman, että se vaikuttaa työttömyysturvaan. Jos opiskelisin enemmän, minut katsottaisiin opiskelijaksi, menettäisin ansiosidonnaisen ja joutuisin hakemaan opintotukea. Opiskelijan statusta avoimen yliopiston opinnot eivät kuitenkaan tuota. Eli parempi pysyä vaan tuossa 5 op kuussa tahdissa. Eikä se tuota ongelmia, koska kurssit ovat melko työläitä, jos ne haluaa tehdä hyvin. Olen ollut innostunut kaikesta uudesta oppimastani ja opiskelusta ylipäänsä, ja uskon että siitä on hyötyä ammatillisesti. Ja se näyttää hyvältä CV:ssä!

Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia. Perusopintoihin kuuluu viisi erillistä 5 op:n kurssia. Jyväskylän avoimen yliopiston lähiopetusta saa myös iltaisin kotikaupungissani Helsingissä. Ensimmäinen käymäni kurssi piti sisällään lähiopetusta (tai on-line verkkoluennon) ja esseen. Seuraava oli itseopiskelua ja laaja essee. Kolmannella kurssilla oli kahtena iltana lähiopetusta ja ryhmätyönä tehtävä essee. Viiden hengen ryhmämme kokoontui kerran ja muuten teimme yhteistä esseetämme Google Docsissa.

Neljänteen, viimeisimpään, kurssiin sisältyi 6 tuntia verkkoluentotallenteita, jotka katselin läpi yhtenä päivänä. Aika puuduttavaa, mutta erittäin toimiva tapa seurata luentoja. Välillä vain kuuntelin ja tein jotain muuta mikä ei vaatinut suurta keskittymistä, välillä seurasin esitystä myös kalvoilta. Verkkoluentojen lisäksi opintomateriaaliin kuului 5 kirjaa, joiden pohjalta kirjoitetaan oppimistehtävä. Kerrankin sain kaikki tarvittavat kirjat kaupunginkirjastosta tilaamalla, aiemmille kursseille jouduin metsästämään niitä milloin mistäkin, pääasiassa Helsingin yliopiston kurssikirjastosta. Sain tehtävän jo jokseenkin valmiiksi, ja jätän sen vielä tässä kuussa.

Viimeinen kurssi suoritetaan perinteisellä kirjatentillä, joihin minä aikanaan opinnoissani totuin. Nyt tuo kirjatentti, joka on siis vielä edessäpäin, tuntuu kaikkein haastavimmalta. Tähän mennessä olen lukenut jo aika monta kirjaa, ja tullut siihen tulokseen, etten millään enää muista mitään ulkoa! Sitä se google ja wikipedia teettää.

Mitä tämä lysti sitten maksaa? Ilmaista avoimen yliopiston opiskelu ei ole, toisin kuin normaalit yliopisto-opinnot. Mutta 200 euroa on minusta pieni hinta tästä kaikesta. Jos menisin yksityisen järjestäjän päivän kestävälle kurssille, 200 eurolla saisin väliaikakahvit...

Suosittelen muillekin! Avointen yliopistojen kurssitarjonta on monipuolista, jokainen varmaan löytää sieltä jotain mielenkiintoista tai ammatillisesti hyödyllistä. Aion jatkaa opintojani syksyllä, ehkä saman aiheen parissa tai sitten otan jotain muuta. Pyrkiminen on helppoa: ilmoittaudu ja maksa verkossa.

Veeran blogi: Valmistaudu esittämään kysymyksiä

Voit onnitella itseäsi, kun saat kutsun työhaastatteluun. Olet siis onnistunut työnhakupapereiden laatimisessa ja osaamisesi markkinoinnissa. Seuraava askel on valmistautua haastatteluun. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jokainen haastattelu on erilainen. Jokaisesta rekrytointiprosessista ja haastattelusta saa arvokasta kokemusta.

 

Uuden työntekijän rekrytointiprosessi on molempien osapuolien näkökulmasta investointi tulevaisuuteen. Työpaikkailmoittelu on työnantajamielikuvan rakentamista ja –viestintää, jolla halutaan löytää parhaat mahdolliset osaajat. Työntekijä (Minä Oy) tarjoaa taitojaan ja aikaansa, josta työnantaja (Yritys Oy) maksaa palkkaa ja odottaa tuloksia, jotka vaikuttavat positiivisesti yrityksen liiketoimintatulokseen ja sen kannattavuuteen. Viimeistään jokaisen työhaastattelun lopussa on mahdollisuus tehdä potentiaaliselle työnantajan edustajille muutamia kysymyksiä ja varmistaa oma kiinnostus yrityksessä olevaan avoimeen tehtävään.

Haastattelu on molemmille osapuolille vuorovaikutus- ja tiedonhankintatilanne. Molemmat osapuolet haluavat tehdä hyviä päätöksiä oman tulevaisuutensa kannalta. Tilaisuus kannattaa hyödyntää ja valmistautua siihen ennakolta. Rekrytoijan kysymyksiä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. Niistä voi saada hyviä lisäkysymysaiheita haastattelutilanteessa. Lähes aina haastattelun lopussa työnhakijalle on varattu aikaa esittää omia kysymyksiä, joten muista valmistella ainakin muutamia kysymyksiä ennakkoon.

 

Työsuhteet voivat jäädä lyhytaikaisiksi, jos työnhakijat eivät ole riittävästi haastatelleet työnantajan edustajia työnhakutilanteessa. Muutamien viikkojen tai kuukausien kuluttua he huomaavat etsivänsä uutta työpaikkaa. Itselleni on aina ollut tärkeää haastattelussa saada käsitys muun muassa potentiaalisen työantajayrityksen kulttuurista ja arvoista sekä työn vastuista. Niiden kohdatessa molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Siksi on tärkeää esittää avoimia kysymyksiä ja välttää kyllä/ei –kysymyksiä. Eikä kannata pelätä hiljaisuutta ja epäröintiä, jonka kysymyksesi saattaa aiheuttaa vastapuolelle. Työhaastattelu on vuorovaikutustilanne, jossa mitataan molempien osapuolien luottamusta ja avoimuutta. Mitä paremmin luottamus ja avoimuus haastattelussa toteutuu, sitä parempi lopputulos molemmille osapuolille.

Avoimilla kysymyksillä olen yrittänyt selvittää, millainen yritys- ja johtamiskulttuuri vallitsee ja näkyy arjessa eli pyytää käytännön esimerkkejä. Tulevalta esimieheltänikin kannattaakin kysyä esimerkiksi: ”Millainen olet esimiehenä?”, ”Millaisen henkilön kanssa et halua työskennellä?”, ”Millaisena palautteenantaja pidät itseäsi?”, ”Millaista palautetta olet saanut alaisiltasi?”. Työn sisällön ja vastuiden selvittäminen on tärkeää, jotta ymmärtää mihin on sitoutumassa. Tätä voi selvittää kysymällä: ”Millainen on tyypillinen työpäivä?”, ”Millaista työskentelytyyliä odotatte työntekijöiltänne?”, ”Miten onnistumistani arvioidaan tai mitataan?”

 

Jos jokin asia jää kysymyksistä huolimatta epäselväksi, kannattaa soittaa ja kysyä. Suomalainen sananlaskukin sanoo, että "Ei kysyvä tieltä eksy". Siitä on hyötyä itsellesi ja työnantajakin arvostaa asennettasi. Parasta käyttää kaikki mahdollisuudet esittää omia kysymyksiä työnantajalle, jotta teet oikeita päätöksiä omasta tulevaisuudestasi. Jos et tule valituksi, kysy siitäkin. Saat itsellesi arvokasta palautetta. Osa rekrytoijista on valmistautunut antamaan palautetta. Joskus rekrytoija ei ole ollut valmistautunut palautteen antamiseen. Se on kieltämättä hämmästyttänyt, kun puolin ja toisin prosessiin on käytetty aikaa. 

 

Kuva: freedigitalphotos.net

Hannen blogi: Työnhakijan heikkoudet

Kärjekäs, kova, ei luottamusta nauttiva, peesailija, sooloilija, joustamaton, yhteistyökyvytön, laittomia keinoja käyttävä ja julkisiin sotkuihin sekaantunut. Jos saisit työnhakijana itsestäsi tällaisen arvion, miten suhtautuisit? Lähes kateellisena luin tämän aamun HS:stä SDP:n tuoreen puheenjohtajan, Antti Rinteen, saamia negatiivisia arvioita. Minusta tuntuu, että oma työnhakuni tyssää paljon pienempiin virheisiin ja luonnevikoihin. Toisaalta omat ansioni ja vahvuuteeni ovat selvästi Rinteen ansioita heikommat...

Työpaikkahaastatteluissa tulee aina varautua kysymykseen omista heikkouksista. Toisaalta kysymykseen ei saa vastata, että heikkouksia ei ole. Tämä voidaan tulkita esim. narsismiksi, itsetuntemuksen puutteeksi tai haluttomuudeksi kehittyä tarpeiden mukaisesti. Toisaalta jos hakija on aidosti tunnistanut itsessään heikkouksia, kannattaako niitä tuoda esille? Haastattelijalle ei välttämättä olisi tullut ko. näkökulmaa edes mieleen, jos hakija ei itse olisi nostanut sitä esille. Olen itse hyvin allerginen "heikkouksille", joilla kuitenkin käytännössä kehutaan itseään: täydellisyyteen pyrkiva, työmaanikko, liian nopea kollegoihin nähden, yli-innokas yms.

Mitä kysymykseen omista heikkouksista kannattaisi siis vastata? Itse olen miettinyt, millaisia muut mahdolliset hakijat ovat ja arvellut, että hakijoissa lienee henkilöitä, jotka tuntevat työpaikan ja työtehtävän TIETYT osiot paremmin kuin minä. Samalla yritän kuitenkin korostaa niitä osioita, joissa itse olen vahvoilla.

Heikkouskohdalle haettaneen kuitenkin enemmän sitä, mitä heikkouksia hakijalla on työtavoissa ja persoonana. Monissa testeissä (ja aviomiehen kommenteissa) yhdeksi heikkouksekseni on arvioitu kärsimättömyys. TYÖympäristössä pystyn hillitsemään kyseisen ominaisuuden hyvin enkä aluksi meinannut edes tunnistaa tätä piirrettä itsessäni. Työssäni on ollut myös paljon tehtäviä, jotka ovat vaatineet kärsivällisyyttä. Kannattaako minun edes mainita kärsimättömyys heikkoutena?

Olen ehkä hieman vainoharhainen koko heikkousasian kanssa. Pitkän työhakurupeaman jälkeen itselläni on olo, että vain 100 %:n täydelliset kelpaavat avoinna oleviin työpaikkoihin. Ehkä minun pitäisi luottaa enemmän siihen, että heikkouksia on kaikilla ja että vahvuudet kompensoivat niitä. Ja että rapatessa roiskuu;. välillä tulee väkisinkin myös epäonnistumisia.

Miten olette itse vastailleet haastatteluiden heikkouksia koskeviin kysymyksiin?

Kuva: freedigitalphotos.net / Clare Bloomfield

Sallan blogi: Pohja saavutettu?

Aamu-TV:ssä työministeri Lauri Ihalainen kertoi uskovansa, että työttömyyden pohjalukemat on nyt saavutettu ja työllisyyden hidas elpyminen alkaisi syksyllä. Kovin toiveikas tilanteen ripeästä parantumisesta hän ei kuitenkaan ollut.

"Uskon, ja ministeriön arvio on, että työttömyys on tänä vuonna keskimäärin 8,5 prosenttia. Se laskee ehkä pikkuisen ensi vuonna, mutta ei se huimaa vauhtia ole laskemassa. Luvut ovat kuitenkin menossa parempaan suuntaan, Lauri Ihalainen kertoi Ylen aamu-tv:ssä.

Ihalainen huomauttaa, että työmarkkinoille tulee vuosittain noin 10 000 nuorta vähemmän kuin mitä sieltä eläköityy, mikä helpottaa myös työllisyystilannetta. Yritykset tarvitsevat työvoimaa ikärakenteen muutoksen takia." (Yle.fi)

KUVA: Yle/Antti Kolppo

Toivottavasti Ihalainen on oikeassa siinä, että käännös parempaan tapahtuu pian. Yritysten tilauskirjat näyttävät jo positiivisia merkkejä, vaikka vielä tuleekin uutisia isoista YT-neuvotteluista. Viimeksi VR ilmoitti vähentävänsä mm. lipputoimistojen väkeä, mikä onkin ihan luonnollista, kun lippukauppa siirtyy automaatteihin ja verkkoon. Työ ja ammatit muuttuvat. Ihalainen oli huolissaan myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta, erityisesti yli 50-vuotiaiden kohdalla, joiden työttömyys kestää keskimäärin 72 viikkoa. Eli noin puolitoista vuotta.

Pääsin itse pitkästä aikaa pariin haastatteluun, mikä oli hyvin positiivista. Molemmat olivat mielenkiintoisia tehtäviä ja molemmat määräaikaisia. Toinen äitiyslomasijaisuus ja toinen vuorotteluvapaan sijaisuus. Toinen työpaikka jo meni ns. sivu suun, toisesta vielä odottelen tietoa, pääsenkö haussa eteenpäin. Aiemmin en juuri edes hakenut määräaikaisia tehtäviä. Uskottelin itselleni, että löydän vakinaisen työn ihan kohta, joten ei kannata sitoa itseään määräaikaiseen työsuhteeseen. Nyt, kun omaa työttömyyttäni on kestänyt pian vuoden, kelpaisi mikä tahansa mitta työsuhteelle. Samoin olen alkanut tarkistaa palkkatoivomustani alaspäin. Molempiin paikkoihin, joihin pääsin haastatteluun, tiputin toivomustani aiemmasta palkkatasostani noin 10%. Huolehdin siis henkilökohtaisesti työelämän joustoista....

"It is not the place, nor the condition, but the mind alone that can make anyone happy or miserable."
- Roger L'Estrange -

Roosan blogi: Eikö tämä lopu koskaan?

Taisinkin jo aiemmassa postauksessani mainita, että aloitin keväällä eräässä pienessä pääkaupunkiseudulla toimivassa yrityksessä työn harjoittelijana. Vai miksikä sitä nykyään kutsutaankaan, työkokeiluksi? Joka tapauksessa, lähdin yritykseen palkattomaan työhön ennen kaikkea työkokemuksen takia. Lisäksi tunsin, että oli vain mukava päästä tekemään töitä jatkuvan odottamisen sijaan.

Kahden kuukauden työkokemuksen jälkeen voin todeta, että työssäolo yrityksessä on ollut melkoista tunteiden ylä- ja alamäkeä. Toisina päivinä olen innostunut kaikesta siitä mitä voin yrityksessä tehdä ja saada aikaiseksi harjoittelun aikana, toisina päivinä olen taas ollut pettynyt todellisiin tehtävänmääräyksiin ja tehtävien suunnittelemattomuuteen. Työni olen silti tehnyt parhaani mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

bplanet / FreeDigitalPhotos.net

Tänään juttelimme pomoni kanssa tuttavallisesti niitä näitä. Sain häneltä kiitosta tekemästäni työstä ja suunnittelimme tehtäviä, joita voisin tehdä vielä ennen kesää. Sitten hän yllättäen totesi: ” Olisi se kyllä kiva, jos voisimme vielä harjoittelun jälkeenkin jatkaa yhteistyötä. Jos sinulla olisi vaikka oma yritys, jonka kautta voisit sitten laskuttaa meitä tekemästäsi työstä?”  Eli vapaasti suomennettuna: meillä ei ole rahaa palkata sinua.  Osasin kyllä odottaa tätä, mutta jotenkin olin pettynyt kuulemaani. Arvostan ihmisessä rehellisyyttä, mutta kieltämättä työmotivaationi kyseisessä yrityksessä sai tänään pienen kolauksen. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin ”yhteistyön jatkamisesta” oman yrityksen kautta. Se on ilmeisesti kovinkin yleistä tänä päivänä. Monet pienet yritykset tarvitsevat työntekijöitä, mutta maksukykyä ei sitten löydykään yhtä monelta.

renjith krishnan / FreeDigitalPhotos.net

Jotain on kyllä pahasti pielessä. Vaikka työmarkkinatuki on pelastava turvaverkko monelle, se myös mahdollistaa ilmaisen työvoiman käytön yrityksissä. Onkohan työharjoittelu loppujen lopuksi täysin tuhoon tuomittu työllistymisen suunnitelma? Hyötyykö siitä oikeasti kukaan muu kuin yritys?

Veeran blogi: Kohtaamisia arjessa

Minulta oli jäänyt huomaamatta lupaviranomaisen muutokset asiakaspalvelukäyntänteissä. Joten pari viikkoa sitten jouduin jonottamaan lähes kolme tuntia, kun en ollut varannut aikaa etukäteen lupaviranomaiselle. Tunne oli, että asiakas on sivuseikka ja prosessi on tärkein. Eri puolilla seiniä oli suomen- ja ruotsinkielisiä A4-monisteita, joilla kerrottiin asiakaspalvelun muutoksista. Kukaan ei toivottanut asiakasta tervetulleeksi palveltavaksi – ei edes A4-monisteet. Uuteen palvelukäytäntöön siirtyminen on vaihe, joka vaatii palveluntarjoajalta asiakasempaattista viestintää. Myöhemmin selvisi, että uuden nettiajanvarauksen kautta ensimmäisen vapaan ajan olisi saanut kuukauden päähän.

 

Istahdin toisen jonottajan viereen, joka oli toisesta maasta Suomeen muuttanut nuori ihminen. Kysyin häneltä ensi suomeksi: ”Miten pitkään olet jonottanut?” Hetken kuluttua selvisi, että puhutaan englantia niin kommunikointimme sujuu. Sain tietää, ettei hän ollut jonottanut pitkään. Hän kertoi, että suomalaisiin on vaikea saada yhteyttä, sillä ihmiset ovat keskittyneitä vain omaan itseensä eivätkä puhu englantia tai eivät halua puhua. Suomalaiset eivät kiinnitä huomiota toisiin ihmisiin. Tuttu tunne, joka iskee, kun palaa ulkomailta omaan kotimaahansa. Nopeastihan sitä itsekin alkaa käyttäytyä ja suhtautua kulttuurinsa tavoin ihmisiin huomaamattaan, vaikka toisin haluaisi toimia. 

 

Yritin kertoa hänelle suomalaisesta hiljaisuuden ja varautuneisuuden kulttuurista ja siitä, että tänä päivänä suomalaisilla on hyvä kielitaito ja kykenevät puhumaan vieraista kulttuureista tulevien kanssa, vähintäänkin englanniksi. Muita vieraita kieliähän monet suomalaiset nuoret välttävät opiskelemasta, koska maailman yhteinen kieli on englanti. Onneksi on muutamia poikkeuksia, jotka tahtovat oppia englannin lisäksi jopa ruotsia, kiinaa, japania, venäjää, ranskaa, saksaa ja koreaakin, koska maailma muuttuu kovaa vauhtia ja oikein valitulla kielipaletilla voi päästä pitkälle.

 

Päivän parhaan palautteen sain tältä vieressäni istuvalta toiselta jonottajalta, joka lähtiessä kiitti mukavasta keskusteluhetkestä ja kohtaamisesta. Molemmille jäi jokin hyvä muistijälki jonottamista. Jatkoin jonottamista odotusaulassa, jossa kukaan ei puhunut toinen toisilleen. Osa istui omissa oloissaan niin kuin minäkin, osa tutki älypuhelinta pitäen yhteyttä toisiin ihmisiin verkon kautta tai soitti puheluita.

 

Lopulta pääsin palveltavaksi. Ensimmäisenä sain kuulla vähän närkästyneellä äänen sävyllä, että jatkossa on sitten varattava aika! Ystävällisyyttä en palvelukokemuksesta irti saanut, vaikka kiitin asiakaspalvelijaa asiani hoitamisesta. Kiitos käynnistä, pahoittelen pitkää jonotusaikaa, hyvää päivän jatkoa tai tervetuloa uudelleen olisi ollut paikallaan, vaikka muutokset nakertavat organisaatiota, kun tekijöitä ja rahaa on vähemmän valtion kassassa. Hyvin hoidettu kohtaaminen auttaa asiakaspalvelijaa jaksamaan. Asiakkaan huomioimisesta hyvä palvelu alkaa ja sen laatuun pystyy vaikuttamaan myös asiakas itse omalla asenteella ja käytöksellä.

 

Asiakaspalveluprosessien kehittäminen ajanmukaisiksi ja monikanavaisiksi on tätä päivää. Sen toteuttamisessa vaaditaan monipuolista viestintää. Palveluntarjoajan on hallittava myös monikanavaisuus niin verkossa kuin tiskillä. Palvelukokemus on se, joka jää elämään asiakkaan mielessä, ja sitä elämystähän me jaetaan toinen toisillemme tykkäämistaloudessa eri kanavia hyödyntäen.

Kuva: freedigitalphotos.net

 

 

Hannen blogi: Äidit ja tyttäret

Toiset pitävät äidistä, toiset tyttärestä. Näinhän se vanha sananlasku kuuluu ja koskee myös yritysmaailmaa.

B-to-B-palveluita myydessäni huomasin, että ulkomaisten yritysten Suomen-tytäryhtiöille ei kannata juuri palveluita kaupata, koska "näistä hankinnoista päätetään pääkonttorissa", "käytämme konsernitason toimittajia" tai "meillä on Suomessa vain myyntiyhtiö". Kotimaiset yhtiöt puolestaan tilasivat palveluita paitsi Suomen myös ulkomaisten tytäryhtiöidensä tarpeisiin.

Mediassa on pohdittu sekä tytäryhtiötalouden että pääkonttoritalouden vaaroja. Tytäryhtiötaloudessa ulkomaiset yhtiöt joko ostavat suomalaisia yrityksiä tai tulevat Suomen markkinoille mittavan markkinointikassansa ja kansainvälisten kontaktiensa kanssa. Totta kai otamme ilolla vastaan Googlen tai vaikkapa ABB:n, jotka joko eivät kilpaile lainkaan suomalaisten yritysten kanssa tai jotka työllistävät myös valkokaulustyöntekijöitä. Suomalainen elintarviketeollisuus otti aimo harppauksen eteenpäin tuotteiden laadussa ja valikoimassa, kun elintarviketuonti EU:sta alkoi kasvamaan. Vaatesektorilla puolestaan olemme hävinneet sekä tuotannossa että kaupassa ulkomaisille toimijoille.

Pääkonttoritaloudessa suomalaiset yritykset siirtävät lähes kaiken muun toiminnan paitsi pääkonttorin muihin, usein palkkatasoltaan selvästi edullisempiin maihin. Tällöin yrityksen työllistävä vaikutus yrityksen kokoon nähden jää Suomessa pieneksi.Ilmiötä voimistaa pienyrittäjyyden vähäisyys Suomessa.

Suomen yritysmaailmaa on pyritty saamaan kansainvälisesti kilpailukykyiseksi tuoteinnovaatioiden kautta. Onneksi esim. TEKES on muuttanut painopistettään teknologisestä kehittämisestä liiketoiminnan kehittämiseen ja kasvuyrittäjyyteen. Ei tuotteen tarvitse olla välttämättä kovin innovatiivinen. Olennaisempaa on vaikkapa aggressiivinen markkinointi ja kansainvälistyminen. Myös brändäyksessä suomalaisilla yrityksillä on yhä kehitettävää.

Opiskelijoille järjestetään usein erilaisia ideakilpailuita. Ideakilpailuita voisi järjestää myös työttömille, joissa on nyt paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Kilpailu olisi hyvä tapa verkottaa työnhakijoita, sparrata yritys- ja tuoteideoita ja parhaimmillaan synnyttää uusia yrityksiä. Tarvitsemme kaikkia keinoja, joilla kehitämme Suomea pois tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta.

Esimerkkiartikkelit tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta: 
 http://www.sitra.fi/blogi/liiketoiminnan-kehitys/onko-suomesta-tulossa-paakonttoritalous-jossa-vain-superkoulutetut
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2014/01/22/ruotsi-imaisee-taas-yhden-suomalaisyhtion/20141041/170

Kuva: freedigitalphotos.net / watiporn

Sallan blogi: Jääkö sinusta yritykselle Musta Pekka käteen?

Poliittisesti jo hiukan epäkorrektia Musta Pekka* -termiä käytti Tom Kaisla Eilakaisla Oy:stä puhuessaan OTTYn rekrytointipaneelissa (6.5.) Tällä tarkoitetaan sitä, että jos yritys irtisanoo yli 56-vuotiaan työntekijän ja jää tämän viimeiseksi työnantajaksi, lankeaa yritykselle iso lasku kyseisen työntekijän työttömyysturvamenoista.

(Kuva nordnet-blogi)

Siteeraan Uuden Suomen artikkelia viim syksyltä: "(Uuden laki-)esityksen mukaan yritys voi joutua maksamaa jopa 90 prosenttia irtisanomansa yli 56-vuotiaan työntekijän työttömyysturvamenoista, jos irtisanottu työntekijä ei löydä uutta työpaikkaa ennen eläkeikää.

Työnantajat rahoittavat nykyisinkin irtisanomansa ikääntyneen työntekijän työttömyysturvamenoja, jos työntekijä ei työllisty uudelleen. Tämä niin kutsuttu työnantajan omavastuumaksu vaihtelee nykyään yrityksen koon mukaan nollasta 80 prosenttiin työttömyysturvaetuuden kustannuksista.

Jatkossa työnantajan enimmäisomavastuu siis nousisi 90 prosenttiin, ja omavastuuosuus nousisi myös pienempää omavastuuta maksavilla työnantajilla." 

Aiheesta myös Journalisti-liiton sivuilla:

 http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2014/04/uutiset/ikaantyvien-tyontekijoiden-irtis/

Ajatus on ollut varmaan hyvä, estää yrityksiä irtisanomasta yli 56-vuotiaita ja pidentää työuria, mutta käytännössä johtanee siihen että yritys ei halua palkata yli 50-vuotiaita, siinä pelossa, että joutuvat myöhemmin irtisanomaan tämän ja jäävät viimeiseksi työnantajaksi.

Googlettamalla en tästä asiasta ihan lopullista totuutta löytänyt, mutta kaikki lait, jotka haittaavat minkä tahansa ikäisten työllistymistä ovat huonoja lakeja!

* Musta Pekka: Nykyään vanha korttipeli tunnetaan poliittisesti korrektimpana nimellä Pekka-peli.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka-pelikortit
Samaa ideaa noudattaa myös Maija-peli, jota pelataan tavallisilla pelikorteilla ja  Maijana on patarouva.

Sallan blogi: Työnhaun työhyvinvointi

Kauppalehdessä oli listattu seitsemän keinoa, joilla lisätä työhyvinvointia. Nämä samat boldatut keinot varmastikin sopivat myös työnhakuun, koska se on minun, työttömän, työtä.

1. Kaikki alkaa mielentilasta. Harjoita onnellisuutta ja positiivisuutta, ei murehtimista.
- Aivan varmasti. Jos pelkkä Oikotien avaaminenkin tökkii niin tuskin tulee loistavaa ja erottuvaa hakemusta. Positiivinen ajatus voisi olla se, että tänään se oma työpaikka löytyy. Onnellinen voi olla pienistä asioista, auringonpaisteesta, hyvästä musiikista radiossa, ystävän hauskasta viestistä.

2. Karta mutrusuita. Hakeudu pois pessimistien seurasta.
- Se onkin yleensä helppoa. Työttömänä usein ainoa mutrusuu työympäristössäsi olet sinä itse. Älä myrkytä omaa mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.

3. Ole kiitollinen. Kiitos ja ystävällisyys tulevat takaisin korkojen kanssa.
- Työttömän työssä voi olla kiitollinen vaikka niistä ystävistä, jotka jaksavat lähettää sinulle ilmoituksia työpaikoista, jotka heidän mielestään ovat kuin sinulle tehtyjä. Ehkä he ovat oikeassa vaikka ensisilmäyksellä ei aina siltä tunnu. Samoin niistä ystävistä, jotka laittavat LinkedInissä endorsementteja sinusta - tee samoin heille.

4. Tunne kiehahtamispisteesi. Tiedä jo ennalta, mitä siedät ja jaksat ja lopeta ajoissa.
- Työnhakuakaan ei pidä tehdä hampaat irvessä päivästä toiseen ilman taukoja. Tauot tekevät hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin sietää pettymyksiä, kun niitä ei tule ihan joka päivä. Älä haaskaa aikaasi hakemalla epätoivoisia tapauksia, paikkoja joista heti tiedät, ettet kuitenkaan pääse edes haastatteluun. Kyllä se intuitio sen jo kertoo.

5. Kunnioita esimiestäsi. Jos aidosti arvostat häntä, hän alkaa arvostaa sinua. Siitä yleensä seuraa hyvää.
- Työnhakijan esimies olet sinä itse. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Ajan myötä se palkitaan.

6. Aloita ikävimmästä. Hoida heti aamusta alta pois se ikävimmältä tuntuva asia, muuten se painaa mieltä koko päivän.
- Jos soittaminen on kaikkein ikävintä mitä tiedät, tee se heti aamulla jos mahdollista. Samoin jos hakemuksen kirjoittaminen tökkii, tee se heti ensimmäiseksi, sen jälkeen voit nauttia niistä työnhaun puolista joista pidät.

7. Ympäröi itsesi mukavilla asioilla.Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan tai edes hyvälle tuulelle.
- Työnhakija voi olla yksinäinen omassa kopperossaan puhelimensa ja läppärinsä kanssa. Tee itsellesi mukava työpiste. Pidä kahvitaukoja, kuten pitäisit töissäkin. Chattaa kavereiden kanssa hetki, käy huumorisivustoilla, Facebookissa tai lue kivoja blogeja. Lähde kotoa, käy seminaareissa, vertaistukiryhmissä, kohtalotovereiden kanssa kahvilla tai leffassa keskellä päivää. Muista kuitenkin tehdä työsi, työnhaku!

Näillä keinoilla vältät ärsyyntymistä, vihaa ja turhautumista, jotka ovat kolme yleisintä ongelmaa työpaikalla - myös sillä työnhakijan omalla.

Koko artikkeli täällä:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nama+seitseman+keinoa+lisaavat+tyohyvinvointia/201405679513

Kuva angrybirds-pelit.

Hannen blogi: Pomomiehet ja asiantuntijanaiset

Sähköpostiini ponnahti tieto, että minut oli profiloitu T-Median Työnantajakuva 2014 -tutkimuksen yhteydessä Asiantuntija-luokkaan (http://www.t-media.fi/asiantuntija/). Asiantuntijoille tärkeää on työn sisältö ja merkittävyys. Toinen suuri profiililuokka on Etenijät (http://www.t-media.fi/etenija/), joille tärkeää on korkea asema ja taloudelliset edut. Ei ole suuri yllätys, että Asiantuntijoissa on naisenemmistö ja Etenejissä miesenemmistö.

Kauppalehti seuraa kiitettävästi naistoimitusjohtajien pientä määrää Suomessa (www.kauppalehti.fi/etusivu/toimitusjohtaja+on+yha+useammin+nainen/). Olemme naisten koulutustasoon nähden useita maita jäljessä.

Organisaatioissa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Jonkun on hoidettava substanssi, toisen on varmistettava että kokonaisuus pyörii. Allekirjoitan täysin T-Median profiilin omalta osaltani. Työn sisältö on minulle kaikkein tärkeintä enkä pidä esimiesasemaa muussa mielessä edes kiinnostavana, kuin että se antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhöni.En ole oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka kaksikymppisinä ilmoittavat haluavansa pomoksi. Ei sillä niin väliä, mille alalle tai minkälaisia ihmisiä johtamaan. Pääasia, että on pomo.

Ehkä organisaatioissa tarvitaan myös monenlaisia pomoja tasapainottamaan toisiaan. Osaa motivoi itse asema, jolloin riskinottokyky ja tuloksentekodraivi ovat suurempia. Osaa motivoi mahdollisuus vaikuttaa yrityksen kehittymiseen vaikkapa asiakastyytyväisyyden ja tuotekehityksen kautta.

Toivottavasti johtajuuden käsittely korkeakoulujen perustutkinnoissa on kehittynyt omista opiskeluajoista. Itse suoritin aikoinaan vain pakollisen, teoreettisen kurssin johtamismalleista ensimmäisellä vuosikurssilla. Toimitus- ja keskijohdon sijasta hyvin moni toimii tiimi- tai projektijohtajana, vaikka johtajuus ei ole ollut varsinaisena tavoitteena. Mitä aikaisemmin meitä valmennetaan johtajuuteen, sitä kypsempiä olemme valmiita ottamaan vastuuta ja luottamaan itseemme. Sitä enemmän saamme myös johtajapooliin muitakin kuin rahanahneita ja vain aseman takia johtajuutta tavoittelevia.

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages

Sallan blogi: Miksi juuri minä?

Jo jokin aika sitten osui silmiini Talouselämän verkkosivuilla oheisella otsikolla julkaistu juttu, jossa esimiesasemassa ollut henkilö pohti tunteitaan tultuaan irtisanotuksi. Hän mietti miksi juuri hän, eikä joku muu. Tutulta kuulosti.

Kuva Talouselämä/Tuomas Ikonen

Itsekin pohdin miksi juuri minä jouduin irtisanotuksi, kun se tuli osakseni YT-neuvotteluissa, järjestyksessään kolmansissa kyseisen työsuhteeni aikana. Aiemmissa kaksissa oma tiimini oli jo hajonnut. Itse en sentään joutunut tiimiläisiäni irtisanomaan, vaan sen tekivät esimieheni.

Kuten Talouselämän artikkelissakin todetaan, ihminen ensishokista selvittyään alkaa selitellä itselleen tapahtunutta. Onkin oleellista "toipumisen" kannalta, miten irtisanomisen selittää itselleen. Pitääkö itseään syyllisenä vai ei, löytääkö selittäviä tekijöitä, mitä tapahtui muille tiimiläisille, koko yritykselle. Helpointa asia on selittää itselleen silloin, kun esimerkiksi kokonainen osasto on ajettu alas, firma fuusioitu kilpailijan kanssa, tuotanto siirretty ulkomaille - asioita, joihin omalla persoonalla tai työnteolla ei ole ollut mitään vaikutusta.

Hyvien ja todellisten selitysten lisäksi voi silti myös pohtia omassa asemassa, työtehtävissä, työskentelytavassa tai jopa persoonassa olevan piirteitä, joilla on saattanut olla vaikutusta asiaan. Mitä siitä voi ottaa opikseen, onko ylipäänsä ollut oikeassa työssä, asemassa ja työympäristössä? Mutta liikaa ei pidä alkaa syyllistää itseään. Omat mietteet ovat vain spekulaatioita, joilla ei välttämättä ole mitään todellisuuspohjaa. Harvoinpa mitään muuta selitystä irtisanomistilanteessa saa, kuin sen virallisen totuuden. Ja siinä kannattaa pitäytyä kun asiaa väistämättä joutuu tulevissa työhaastatteluissa kertaamaan.

Kun tuosta selittelyvaiheesta on päässyt ohi, on syytä mennä eteenpäin. Joskus asian prosessoimiseen menee kolme kuukautta, joskus puoli vuotta, tai kauemmin. Se riippuu oman persoonan rakenteesta. Mahdollisimman nopeasti on kuitenkin hyvä alkaa pohtia, mitä itse haluaa seuraavaksi, alkaa hakea töitä, koulutusta, harkita omaa yritystä. Kehitettävä itselleen päivärutiinit, lähteä pois kotisohvalta verkostoitumaan ja inspiroitumaan.

Artikkelissa Romana Managementin Anneli Romana toteaa: "Oman ammatillisen identiteetin uudelleenrakentamisessa keskeisiä tekijöitä ovat itsearvostus, elämänhallinnan tunne ja oppimishalu. Käsitys omasta pätevyydestä, osaamisesta ja onnistumisen mahdollisuuksista säätelee ajatuksia, motivaatioita, tunteita ja päätöksentekoa." Onkin mietittävä omia vahvuuksiaan, missä olen hyvä, minkä tekemisestä nautin ja lähteä sitten hakeutumaan näihin tehtäviin, joko entisessä ammatissaan tai uudelle uralle. Sparrauskumppaneita löytyy esimerkiksi ystävistä, entisistä kollegoista, vertaistukiryhmistä kuten OTTY:stä ja liittojen urapalveluista.

Linkki artikkeliin, jossa enemmän mm. iän vaikutuksesta uudelleensijoittumiseen.
http://www.talouselama.fi/tyoelama/miksi+juuri+mina+kysyy+irtisanottu+pomo/a2243895

Hannen blogi: Osa-aikaisesti työssä

Tämän päivän HS:ssä Alexander Stubb nostaa esille tutun aiheen: osa-aikatyön vähäinen käyttö Suomessa. Töissä ollaan joko täysillä tai ei ollenkaan. Sadat tuhannet ovat työelämän ulkopuolella samaan aikaan, kun osa paahtaa ylipitkiä työpäiviä ja stressaa itsensä sairaaksi.

Stubb kaipaa "mallia, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta." Tämä on jo nyt täysin mahdollista, koska osa-aikatyö ei estä työttömyyskorvauksen saantia. Korvauksen määrä vain alenee tulojen mukaan. Väliinputoajia ovat tosin esimerkiksi freelancerit, joiden työajoista on vaikea tehdä tulkintaa täys- ja osa-aikatyön osalta.

Mielestäni suurin haaste osa-aikatyössä on työnantajasektorilla. On ymmärrettävää, että taloustilanne ei rohkaise uusien täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen. Osa-aikatyö olisikin tähän vallan mainio ratkaisu. Osa-aikatyöntekijä ei olisi työnantajalle niin suuri riski. Lisäksi työpaikoissa olisi jo valmiiksi yrityksen tuntevaa henkilöresurssia, kun tilanne sallii taas täyspäivätyöllistämisen. Uskon, että osa-aikatöihin riittäisi tällä hetkellä paljon halukkaita hakijoita.   

Osa-aikatyöt ovat olleet yleisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa työvoiman tarve vaihtelee paljon kellonaikojen ja viikonpäivien mukaan. Osa-aikatyötä voisi rohkeasti kokeilla myös ns. valkokaulustyöpaikoissa. Ehkä työnantajat tarvitsisivat vain asiasta lisää tietoa? Pelkäävätkö työnantajat, että osa-aikatyöntekijöistä tulisi ongelmia, jos nämä kuitenkin ensisijaisesti haluaisivat tehdä täysaikatyötä? Miten osa- ja täyspäivätyöntekijöitä käsitellään yt-neuvotteluissa? Aiheuttavatko osa-aikatyöntekijät firmoissa liikaa byrokratiaa suhteessa työtunteihin?

Heikko taloustilanne tuntuu jatkuvan vuosi toisensa perään. Pelkään, että syrjäytyminen tulee räjähtämään käsiin, kun yhä useampi jää pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle. Miten pitkään yhteiskunnalla on varaa maksaa nykyisen tasoista työttömyysturvaa? Jokainen pienikin työllistymismahdollisuus tulisi käyttää, jotta talouden rattaat alkaisivat vähitellen pyörimään oikeaan suuntaan.

Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

Hissipuheen arkikuvahaaste 5/5

Minun arkikuvani liittyy, yllätys yllätys, työmatkailuun. Kyse ei ole oikeasta työpaikasta ja siihen liittyvästä työmatkailusta vaan vapaaehtoistyöstäni yhdistyksessä nimeltä OTTY ry. Kerran viikossa matkaan siis julkisten kulkuneuvojen avustamana kohti Pasilaa ja Otty:n toimitiloja.

OTTY eli omaehtoisen työllistymisen tuki on yhdistys, joka on perustettu tukemaan korkeasti koulutettuja ja Uudenmaan alueella asuvia työttömiä työnhaussa. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen mm. työllistymistavoitteista työnhakuboosteriryhmätoimintaa. Minun tehtäväni yhden tällaisen boosteriryhmän ryhmänohjaajana on vetää ryhmän jäsenille harjoituksia ja keskusteluja liittyen työnhakuun ja työllistymiseen tänä päivänä. Harjoitusten ja keskustelujen tavoitteena on parantaa ryhmäläisten työnhakutaitoja, kirkastaa oman osaamisen keihäänkärkiä sekä saada ja antaa vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville. 

Minä pidän tehtävääni työkokemuksena, mahdollisuutena tavata samassa tilanteessa olevia ihmisiä sekä oppia jotain uutta itsestäni ja työnhausta. Joka tapaamiskerran jälkeen olen yhtä yllättynyt ja vaikuttunut ryhmäläisten osaamisesta ja kokemuksen laajuudesta enkä voi kuin ihmetellä miten hekin ovat tällaiseen tilanteeseen joutuneet.