keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Helpommin teatterikorkeaan kuin töihin

Miten ihmeessä et ole vieläkään työllistynyt? Tämän tyyppisiä kommentteja työnhakijat saavat kuulla muilta ja myös itseltäänkin. Katsoin läpi oman hakuhistoriani ja keskimäärin työpaikkoihin oli hakenut 100 hakijaa (näppituntumani sattui olemaan juuri sama...) Eli "sisäänpääsyprosentti" on ollut 1. Katsoin yliopistojen hakutilastot viime vuodelta, ja sinne kaikkeen vaikeimpaankin (eli teatteri- ja tanssialalle) oli päässyt 2 % sisään (http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/041). Tarvitseeko venyvää työllistymistä enää ihmetellä?


Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.

Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.

Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.

Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.

Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.

Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).

Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän. 

OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.

Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!

Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic

1 kommentti:

  1. OlIpa oikeasti lohdullinen tieto tuo %. Viimeisissä haastatteluissa, joissa olin taisi olla molemmissa reilusti yli 100 hakijaa, toisessa 140. Eli prosentti on aika minimaalinen todennäköisyyslottovoitto sille joka senkin määräaikaisen työn sai.
    Terveisin
    Salla, joka taitaakin pyrkiä teatterikorkeakouluun seuraavaksi

    VastaaPoista