lauantai 31. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.


Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com


2 kommenttia:

  1. Samoja mietteitä itselläkin ollut tulojen mukaan on elettävä eli menoja on säädettävä elämäntilanteen mukaan niin elämän tasapaino säilyy paremmin. Jos vain raha ja kuluttaminen on elämässä tärkeintä jää moni pieni arjen ilo huomaamatta. Näkökulman vaihtaminen auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Sitä taitoa työttömänä työnhakijana saa harjoitella.
    Terveisin Veera

    VastaaPoista
  2. Työttömien tehtävänä ei olekaan pitää yhteiskunnan pyöriä pyörimässä kuluttamalla, vaan työssäkäyvien. Mutta myös työttömien on joskus pakko kuluttaa muuhunkin kuin päivittäiseen syömiseen ja muihin välttämättömyyksiin. Vaikka kuinka kuluttaisi harkitusti ja ekologisestikin, alkaa jossain vaiheessa jotkut isommat kulut painaa päälle, esim silmälasit on pakko jossain välissä uusia kun entisillä ei enää näe kunnolla, autoa on pakko huoltaa ja korjata niin kauan kuin se on käytössä, harrastusvälineet tulevat käyttöikänsä päähän. Mikään tavara ei kestä ikuisesti. Toisaalta se on yrityksille myös mahdollisuus. Tällä hetkellä syntyy paljon patoutunutta kysyntää useilla aloilla. Esim asunto- ja autokaupassa. Jossain vaiheessa patouma alkaa väkisinkin purkautua. Toivottavasti yritykset ovat siinä vaiheessa iskussa myymään ja palvelemaan.
    T. Salla.

    VastaaPoista