Sallan blogi: Oma huone vai maisemakonttori?

Tänään eräs toisella osastolla työskentelevä työkaveri kävi osastollani juttelemassa siitä, miten erilaisia ääniympäristöjä eri työtehtävissä tarvitaan. Kiertäen ja kaartaen yritti siis sanoa, että häiritsemme äänekkyydellämme hänen keskittymistä vaativaa työtään. Ja raukkaparka joutuisi piakkoin vielä siirtymään lähemmäs osastoani.Hyvä, että tuli juttelemaan, eikä vaan jäänyt kiristelemään hampaitaan.

Meillä ei osastollani tosiaan ole tapana huomioida muiden työrauhaa, vaikka ehdottomasti pitäisi. Olemme omaksuneet huonon tavan huudella sermien yli toisillemme. Itse tosin keskustelun aloittaessani useimmiten nousen ja kävelen lähemmäs kuin alan huudella, mutta jos joku aloittaa keskustelun kanssani sermin takaa, niin silloin en nouse.

Ja valitettavasti meillä on tapana kinastella ihan turhista. Vähän liikaa minun makuuni. Kaipaisin vähän enemmän kunnioitusta toistemme mielipiteille. Aina ei tarvitse saada tehdä oman päänsä mukaan, se toinenkin saattaa olla oikeassa.... Choose your battles, kuten sanotaan "toisella kotimaisella". Kannattaisi säästää kiistelyenergiaa todella tärkeisiin asioihin.

Molempi parempi vai kumpi?

Maisemakonttorilla on hyvät puolensa. Tieto kulkee paremmin ja vuorovaikutuksessa yleensä syntyy parempaa jälkeä kuin itsekseen puurtamalla.

Omassa huoneessa on oma rauha keskittyä työhönsä. Jatkuva hälinä ympärillä on stressitekijä sekin, joten omassa kopissaan voi olla vähemmän stressaavaa työskennellä.

Kumpaa sinä suosisit, jos saisit valita?

Kuva löytyi netistä googlettamalla Martelaa ja avokonttoria. Ei meillä tuollaista ole sentään....

Hissipuheen teemakysymys: Auttaisiko ansiosidonnaisen lyhentäminen työllistymistä?

Hissipuheen teemakysymys: Työryhmä (mm. Vartiainen ja Soinivaara Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 23.1.) esitti pitkäaikaistyöttömien ansiosidonnaisen keston lyhentämistä esim. 250 päivään ja ansiosidonnaisen irrottamista kassan jäsenyydestä.  
Auttaisiko se työllistymistä vai ei?

Hanne: 

Ensinnäkään en tiedä lainkaan, miten työttömyyskassasysteemi edes pyörii. Kassat kilpailevat jäsenistä, mutta kuitenkin työttömyysmaksut tulevat pääosin verovaroista. Tarvitseeko kassoja edes olla ja tuleeko niistä vain turhia kustannuksia? 

Ansiosidonnaisen lyhentämisellä halutaan varmaan patistaa työnhakijoita hakemaan "mitä vaan" työtä jo aiemmassa vaiheessa työttömyyttä. Toisaalta valtion kassalle ei hyvää kuulu, joten säästöjä pitää varmasti miettiä työttömyysturvastakin. 

Kun olin vuosia sitten osa-aikalomautettuna, lomautuspäivistä sai melkein puolen päivän palkkaa vastaavan korvauksen. Vaikka lomautus on parempi ratkaisu kuin irtisanominen, mietin käytetäänkö lyhyitä tai osa-aikalomautuksia liian heppoisinkin perustein, kun tiedetään että ne ei niin hirveästi työntekijöiden tuloihin vaikuta. Veronmaksajat tällöin käytännössä antavat yrityksille "yritystukea". Samalla yritys voi tehdä voittoa, eikä kukaan kysele ainakaan pikkufirmojen perään, että ovatko lomautukset oikeasti tarpeen. 

Viranomaisia tuntuu kiinnostavan enemmän työnhakijoiden tilanne ja näiden muutaman kympin tulot ja pöytälaatikkofirmat. Toisaalta ymmärrän, että mahdollisuus joustaa työntekijämäärässä pienentää yritysten riskiä rekrytointitilanteessa, ja kaikki keinot kannustaa yrityksiä rekrytoimaan tulisi käyttää. / Vastaukseni kysymykseen taitaa mennä siis EOS-luokkaan. Suomen talous on tainut pysyvästi siirtyä uuteen asentoon eikä paluuta vuoden 2008 "normaaliin" enää ole. Monia asioita joutunee katsomaan aivan uudelta kantilta.

Veera: 

Olen hakenut uutta työtä aktiivisesti, kun jäin työttömäksi ansiosidonnaiselle, koska työssäkäynti on minulle sitä normaaliarkea. En siis ole jäänyt laakereille lepäämään, vaikka sellaista vanhanaikaista kuvaa työhaluttomista työttömistä edelleenkin syötetään julkisuudessa. Mielummin minä käyn ansiotyössä kuin etsin työtä päivisin. Siksi olen myös opiskelut ja täydentänyt myöhemmin opintojani työssäoloaikana. 

Valitettavasti työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla talouslaman kourissa pyörivässä Suomessa ja niistä vähistä työpaikoista on kova kilpailu. Nostan hattua kaikille työttömille työnhakijoille, jotka jaksavat motivoitua työnhakuun lukemattomien pettymysten jälkeen. Epäilen, että ansiosidonnaisen päivärahapäivien lyhentäminen ei tällaisessa talouden lamassa luo uusia työpaikkoja.

Salla: 

Itselleni oli yllätys se, että ansiosidonnaisen rahat tulevat 95%:sti muualta kuin kassoista. Siltä osin olisi perusteltua irrottaa ansiosidonnainen kassan jäsenyydestä. Kassa voisi tarjota jotain lisäporkkanaa siihen päälle. Miksei vaikka keston pidennystä, jos yleinen ansiosidonnainen lyhenee 250 päivään tai sen allekin.

Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin olla 500 päivää työttömänä, mutta systeemiin on rakennettu niin paljon kannustinloukkuja, että kaikkiin työntekomahdollisuuksiin ei kannata tarttua. Onko ansiosidonnaisen taso liian hyvä, koska joskus on kannattavampaa olla työttömänä kuin mennä matalapalkkaisiin töihin? Varsinkin, jos sen työjakson jälkeen ansiosidonnaisen määrä tippuu. 

Jossain ehdotettiin määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllentämistä, jotta työllistämisen kynnys laskisi, ja jos siihen yhdistetään ansiosidonnaisen aiemman tason säilyttäminen, voisi se mielestäni edistää työllistymistä. Suomeksi sanottuna: kannattaisi jo 500 päivän alkuvaiheessa ottaa pienempipalkkaisia pätkätöitä vastaan miettimättä, miten ne vaikuttavat pätkän jälkeiseen toimeentuloon. Eikä vasta sitten kun on ihan pakko nollatakseen 500 päiväänsä. Ehkä tuo edellä kertomani juuri perustelee, miksi 500 päivää on liikaa....

Kuva; freedigitalimages/pixomar

Vierasbloggaaja: Yrittäjyys Eezyn kautta

Saimme sähköpostilla eräältä (nimettömänä pysytelleeltä) lukijalta kommentin Sallan edelliseen postaukseen. Se kannattaa julkaista vierasblogin muodossa eikä vaan kommenttina, koska siinä on todella hyviä vinkkejä yrittäjyydestä haaveileville:

Mediassa kannustetaan ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi mutta yrittäjyyden riskeistä puhutaan mielestäni liian vähän. Menestyvä yritys kannattaa tietenkin perustaa mutta harva tietää aloittaessaan mitä on edessä varsinkaan näinä taloudellisesti epävakaisina aikoina. Itselleni osuuskunnan kautta laskuttaminen eli yrittäjämäinen toiminta ilman omaa yritystä on tarjonnut ratkaisun. Osuuskunnan kautta laskuttamisessa kannattaa ottaa huomioon muutama asia:

-          Soviteltua ansiosidonnaista työttömyystukea on mahdollista saada vaikka ”työllistyy omassa työssä” ja laskuttaa osuuskunnan kautta. Päätös sovitellusta tuesta tehdään kuitenkin vasta sitten kun laskutus on jo alkanut. Itse en ainakaan onnistunut puhelimella, maililla enkä paikan päällä käymällä saamaan työkkäristä (TE-toimistosta) enkä työttömyyskassasta selville, onnistuuko soviteltu ansiosidonnainen kohdallani vai ei.

-          Kun tähän hommaan ryhtyy, täytyy olla parin kuukauden ruokarahat säästössä. Yritysasiakkaat haluavat yleensä kuukauden maksuaikaa. Työkkäri tekee päätöksen sovitellusta tuesta saatuaan käsiinsä toimeksiantosopimuksen ja ensimmäisen palkkatodistuksen. Sen jälkeen heillä on kuukausi aikaa päätöksen tekemiseen. Eli tänä aikana ei tule työttömyyskorvausta vaan maksaminen siirtyy kunnes päätös on tehty.

-          Kannattaa siis sopia ensimmäisen asiakkaan kanssa, että saa lähettää heille ensimmäisen laskun mahdollisimman pian niin päätöksen saaminen työkkäristä nopeutuu vastaavasti.

-          Kun saa seuraavan asiakkaan (uusi yritys- tai yksityishenkilöasiakas) niin tämän kanssa ei enää tarvitse käydä työkkärirumbaa läpi vaan riittää kun toimittaa työttömyyskassaan palkkatodistukset kun hakee ansiosidonnaista.

-          Osuuskunnan kautta laskuttaminen vaikuttaa työttömän kannalta mukavalta porsaanreiältä. Oikeus ansiosidonnaiseen säilyy mutta voi silti kerätä merkintöjä CV:hen omista projekteista. Tilanteeseen voi tietenkin tulla muutos koska vain mutta toivoisin, että tätä reikää ei työttömiltä tukita. Osuuskunnan kautta laskuttaessa joutuu maksamaan sekä työntekijä- että työnantajamaksut ja tietenkin tuloverot ja osuuskunnan palveluprosentin. Mikään kultakaivos ei siis ole kyseessä ellei onnistui saamaan tosi rahakkaita keikkoja. Riemuna tässä on riskin pienuus, konkurssia on lähes mahdotonta tehdä kun menoja on ainoastaan jos on tuloja.

-          Googletin tätä aihetta tarmokkaasti vuosi sitten mutta ohjeita ei löydy oikein mistään. Yrittäjyyden riskeistä puhutaan avoimesti suomi24-keskustelupalstoilla mutta ei juuri muualla.

-          Tämä ei ole virallinen ohje vaan summa summarum omia kokemuksiani!

 ***

Kiitokset lukijallemme. Otamme mielellään lisää kommentteja ja vierasblogeja muistakin aiheista kuin tästä.

Kuva freedigitalimages/Michelle Meiklejohn

Veeran blogi: Ymmärrä rekrytoijan työtä

Lukemisen arvoinen artikkeli Totta vai tarua 10 myyttiä rekrytoijan työstä!

Lähde:freedigitalphotos.net
Kuva: Searching People Concept

Sallan blogi: Yrittäjyys Eezyn kautta - onnistunut esimerkki

Bloggasin aiemmin osuuskunnista ja Eezystä. Siitä, onnistuuko ansiosidonnaisella yrittäminen vai ei. Varsinkin, jos käyttää laskutusosuuskunta Eezyn tai muun vastaavan palveluja.

Tästä olen jälkeenpäin kuullut ja nähnyt kahta päinvastaista totuutta. Mitä ilmeisimmin se on kassasta kiinni, onnistuuko Eezy-yrittäjyys ja soviteltu ansiosidonnainen vai ei. Eräs tuttuni oli jo muutamia vuosia ehtinyt tehdä oman firman piikkiin töitä Eezyn kautta, kunnes kassa eräänä päivänä laittoi maksatukset poikki ja alkoi ihmetellä asiaa. Tulivat sitten kuitenkin siihen tulokseen, että asia on OK.

Kuva Freedigitalimages/Stuart Miles

Hiljattain näin myös tämän blogin, jossa myös kerrotaan onnistuneesta Eezy-yrittäjyydestä.:

http://www.vauhditin.fi/blog/fin/yrittajyyden-laboratoriotyot-ensimmainen-opintovuosi-suoritettu/

Mutta päinvastaistakin olen kuullut, jotkut kassat (älkää kysykö mitkä, en tiedä - lieneekö siis urbaanilegendaa?) kategorisesti kieltäytyvät maksamasta näissä tapauksissa. Sinällään todella väärin, koska näin asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin kassaan sattuu kuulumaan.

Kertokaapa lukijat tietojanne tähän liittyen!

Hannen blogi: Mielekkäisiin töihin vasta syrjäytyneenä?

Ostin viime kesänä syrjäytyneitä nuoria työllistävän säätiön kaupasta käsin tehdyn neulatyynyn. Olin yllättynyt, miten kauniita ja laadukkaita tuotteita kaupassa kaiken kaikkiaan oli. Hinnat olivat niin alhaiset, että ne kattanevat hädin tuskin materiaalikustannukset ja myymälän kustannukset. Neulatyynyn tekijän palkka, palkkio tai mikä lie rahoitetaan varmaan säätiön muiden tulojen kautta.

Jos itse joutuisin nyt värkkäämään vastaavan neulatyynyn, minulla menisi siihen varmaan ainakin vartti aikaa. Siinä olisi vaikea kilpailla automatisoidun tehotuotannon tai halpatyömaan (lapsi)työntekijän kanssa. Onkin hienoa, että tälläisillä työllistämispajoilla annetaan mahdollisuus slow workiin, joka Suomen palkkakustannuksilla ei ole enää muuten mahdollista. Surullista tietysti on, että tähän on mahdollisuus vasta, kun on aika pohjalla. Toivon, että kauniit tuotteet tuovat myös niiden tekijöille iloa ja uskoa tulevaisuuteen. 

Hannen blogi: Kokouksetko aina turhia?

Työelämää käsittelevissä lehtijutuissa tunnutaan pidettävän kokouksia aika turhina juttuina, joiden aikana voi lukea meilit tai vaikkapa etsiä viikonlopuksi uutta ruokareseptiä. Monen vuoden yt-rumban jälkeen mietin, että missä nykyaikana vielä pidetään turhia kokouksia?

Kieltämättä tunnen aikasyöppöjä kokousten puheenjohtajia, jotka kertovat kokouksen aluksi puoli tuntia metsästysreissustaan samaan aikaan, kun jopa kymmenen ihmistä vaivaantuneesti odottaa yksinpuhelun päättymistä. Eli firmassa menee 11*0,5h=5,5h henkilöstöresursseja yhteen metsästysjuttuun.

Nykyisessä työpaikassani ei pidetä säännöllisiä palavereita, jossa käytäisiin läpi missä mennään. Näin ollen kenelläkään ei ole tietoa siitä, onko ihmisillä OIKEASTI liian vähän vai liian paljon töitä (ainahan joku nurisee, että töitä on liikaa...). Tai olisiko omassa työssä nyt tarpeen priorisoida juuri tiettyjä asioita. Samalla toimitusjohtaja ihmettelee, kun hän saa kuulla asioita viimeisenä. Voi tsiisus!

Firmalla ei ole vastaavia työresurssien suunnittelu- tai seurantatyökaluja, joita oli käytössä aikaisemmissa työpaikoissani. Siispä olen tehnyt sellaiset itselleni, jotta pysyn itse kärryillä siitä, mihin olen työaikani käyttänyt ja mihin tulen sitä käyttämään. Mikäli joudun jossain vaiheessa taas yt-neuvotteluihin, minulla on ainakin jotain tietopohjaa.

Joitakin asioita on hyvä käydä kokouksissa läpi siksi, että silloin 1)kaikki voivat sanoa saaneensa asiasta tiedon (vähintään muistion kautta), 2)kaikilla on ollut mahdollisuus sanoa mielipiteensä (yllättävän moni uskaltaa sen vain sanoa vasta kokouksen jälkeen kahvipöydässä) ja 3)asiassa etenemisestä on päätetty yhdessä (tai ainakin yhteisen pöydän ääressä) tai jokaisella on ollut mahdollisuus kysyä, että mitä esitetyn asian eteen tehdään. Toki kokoukset pitää valmistella hyvin, jotta itse kokous ei kestä turhan kauan. 

Kokousten puutteen takia työpaikallani on turhankin paljon mutu-pohjaista, usein negatiivissävytteistä spekulointia työpaikan tilanteesta. Nyt tammikuun puolessa välissä vuoden toimintasuunnittelu on vielä käynnissä. Odotan tulenko myös henkilökohtaisesti saamaan jonkinlaisen toimintasuunnitelman, vai joudunko senkin tekemään lopulta itse.

Minkälaisia kokous- ja suunnittelukäytäntöjä teidän työpaikoissanne on ollut ja mikä niissä on ollut hyvää ja huonoa?

Kuva: freedigitalphotos.net / Ambro

Sallan blogi: Uudenaikainen CV

Ystäväni kysyi minulta CV:n mallia, ja lähetin hänelle juuri päivittämäni. Sitä on pyöritelty mm. OTTY:n työnhakuryhmässä ja liiton uraneuvojalla, eikä siinä  pitäisi olla mitään vikaa. Mutta markkinointi-ihmiselle on se vähän epäluova.

Aloinkin katsella mistä löytyisi malleja vähän innovatiivisempiin CV:hin.
Googletin "modern CV templates", ja löysinkin aika monenlaisia, lähinnä graafisesti kikkailevia malleja.
Löytyi myös sellaisia, joihin voi upottaa videota. Näitähän saa ostaa netistä.

www.cvtemplatesword.co.uk

Tai tämä:

www.endy.sk

Tärkeintä lienee miettiä, millainen työ on mihin hakee milläkin CV:llä. CV:hän pitäisi joka tapauksessa räätälöidä joka tehtävään erikseen.

Mitä olette mieltä, puhuttelevatko tällaiset CV:t sinua työnhakijana, entä rekrytoijana?

Sallan blogi: Perunkirjoitustilaisuus ja deittisivusto LinkedIn

Olen laiskasti käyttänyt LinkedIniä viime kuukausina, mutta nyt sieltä on alkanut kuulua kummia.

Muutama viikko sitten kontaktikseni pyrki tummahipiäinen herrasmies, lakimies jostain ulkomailta. Päättelin, että jos tuon lakimiehen kontaktikseni hyväksyn, niin seuraavaksi rikas tätini kuolee jossain Afrikassa ilman perillisiä - paitsi minut tietysti löydetään kuin ihmeen kaupalla vastaanottamaan 40% hänen miljoonaomaisuudestaan. Eikä muuta tarvitsisi tehdä kuin lähettää pari kymppitonnista hallinnollisiin kuluihin. Päätin, että passaan tämän loistotilaisuuden enkä hyväksynyt lakimiestä kontaktikseni. Eli siis vanha kunnon nigerialaiskirje.
(http://fi.wikipedia.org/wiki/Nigerialaiskirjeet)

Tänään sitten tuli kaksikin yhteydenottoa LinkedInistä. Ensimmäinen oli jälleen jostain ulkomailta tuleva kontaktipyyntö. En tunnistanut nimeä enkä firmaa, mutta arvelin, että henkilö saattaisi kuitenkin olla jotain entisen työpaikkani peruja. Joku jälleenmyyjä, kilpailijan palveluksessa oleva tai vaikka siinä firmassa työskentelevä. Niitä kontakteja on ennenkin tullut. Hyväksyin sen kummemmin kaverin taustoja tutkimatta. Hetken kuluttua tulikin kohtelias viesti, jossa kiitettiin kontaktipyynnön hyväksymisestä. Ja syy kontaktin ottoon oli kuulemma vain se, että olin tämän kaverin mielestä niin kaunis! Enpä ollut ajatellutkaan LinkedIniä käytettävän deittisivustona. Ei kaveri kuitenkaan vielä pyytänyt treffeille.

Päätin ottaa tämän LinkedIn-kokemuksen huumorilla ja olla vähän imarreltukin. Seuraavaksi tulikin henkilökohtaisena viestinä jotain, mitä LinkedIniltä odotankin, eli headhunterin yhteydenotto. Kyselivät mielenkiintoani avoimeen tehtävään. No, katsellaan mitä siitä seuraa, jos mitään.


Kuva: e-kontakti

Hissipuheen teemakysymys: Mikä sinulle antaa työmotivaatiota?

Olisiko näin vuoden alkajaisiksi syytä pohtia työmotivaatiota? Mistä se löytyy itse kullekin.

Veera: 
Työmotivaatiota on aiheellista miettiä aika ajoin. Työhaastatteluissakin sitä usein kysytään. Minulle työmotivaation lähteitä ovat innostava työyhteisö ja –ympäristö, joka viestii niin sisäisille kuin ulkoisille sidosryhmille yrityksestä, jossa palvellaan sujuvasti sekä viestitään toinen toisiaan arvostaen. Silloin kaikki näkevät mahdollisuuksia ja kehittävät yhdessä kannattavaa liiketoimintaa. Kohdallaan olevat tehtäväkuvaukset takaavat, että jokainen tietää oman roolinsa ja sen merkityksen kokonaisuuden kannalta. 

Työmotivaatiota lisää ammattitaitoinen, kannustava ja luottamusta herättävä yritysjohto ja esimies, jotka ovat helposti lähestyttävissä ja edistävät avointa keskustelua organisaatiossa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Työn merkityksellisyys, aikaansaannokset, rakentava yksilö- ja ryhmäpalaute ja koulutukset lisäävät merkittävästi työmotivaatiota. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että omalla myönteisellä ja ratkaisukeskeisellä ajattelulla voi vaikuttaa niin omaan kuin muidenkin työmotivaatioon.

Hanne:
Voisin mainita useitakin asioita, mutta ensimmäisenä voisin mainita luottamuksen ja mahdollisuuden itse vaikuttaa työn toteutustapaan. Ahdistun aina, jos joudun olemaan tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka yrittävät sanella miten minun pitäisi projektityöni tehdä. Pyydän toki usein kollegoiden ideoita ja palautetta. Muistelen lämmöllä aikaisempaa, kokenutta kollegani, joka useinkin totesi, että voin ottaa hänen kommenttinsa huomioon, JOS haluan.

Toisena voisin mainita töiden monipuolisuuden. Projektitöissä olen niin tottunut erilaisiin aiheisiin, että olisi vaikea tehdä samanlaisina toistuvia työtehtäviä. Toisaalta uusien asioiden jatkuva haltuunotto venyttää joskus työpäivää, mutta onneksi apuna voi usein käyttää kollegoita ja yhteistyökumppaneita, joten kaikkea ei tarvitse itse osata. Vaikka minulla on ollutkin mielenkiintoisia työtehtäviä, minun olisi silti vaikea tehdä hyvin pitkiä työpäiviä, joista monet tuntuvat julkisuudessa raportoivan. Tarvitsen selviä irtiottoja työstä eikä työ ole minulle koko elämä.

Salla: 

Työmotivaatio minulle syntyy työn tulosten näkemisestä - kun saan jotain valmista aikaan. Se tuntuu ja näyttää hyvältä, toivottavasti myös saa kiitosta ja toimii. Siksipä juuri motivaatiotani laskee kaikenlainen vitkuttelu ja souto & huopaus. Toisaalta kaipaan myös jatkuvasti uusia tehtäviä ja haasteita. Ehkä siksi olenkin koko ajan kehittämässä myös rutiiniluonteisia työtehtäviäni, jottei käy aika pitkäksi.

Muuten motivaatio on minulle "sisäsyntyistä". En kaipaa ulkoista kannustusta tai pakkoja. Deadlinet ovat kyllä tehokas motivaattori - mutta toivottavasti olen saanut ne itse asettaa.

Viime aikoina olen kyllä pohtinut yritykseen, sen tuotteisiin ja toimialaan liittyviä motivaatiotekijöitä. Onko tämä yritys, jossa nyt olen määräaikaisena, sellainen, jossa haluaisin jatkaa, jos mahdollisuus siihen tulisi? Nämä johtajat, työkaverit, toimintatavat ja -edellytykset? Mikä olisi minun paikkani tässä työyhteisössä? Riittäisikö tässä pidempäänkin kiinnostavia projekteja? Sitä tässä sopii kevään aikana pohtia. Harvinainen tilanne sikäli, että aiemmin olen pääasiassa joutunut ottamaan ns. sian säkissä, kun olen mennyt suoraan vakituiseen työpaikkaan yhden työpaikkailmoituksen, firman nettisivujen ja parin tapaamisen perusteella.

Miten sinun työmotivaatiosi syntyy tai katoaa? Kerro!

Kuva: freedigitalphotos/Stuart Miles