Hissipuheen vaalitentissä Anne Majuri (Kesk)

Edellisessä blogissa Hissipuhe etsi vaalikoneella sopivan eduskuntavaaliehdokkaan, joksi tuli Keskustan Anne Majuri.

Lähestyimme häntä sähköpostitse muutamalla kysymyksellä, ja iloksemme Anne vastasi nopeasti. Tässä siis Hissipuheen vaalitentti.

Kysymys 1 
Lienet pienyrittäjä, joiden rooli työllistämisessä on loppujen lopuksi suuri. Kiinnostaisi tietää, mitkä sinun mielestäsi ja omien kokemustesi perusteella ovat pienyrittäjälle käytännön haasteet uuden henkilökunnan rekrytoinnissa. Toisaalta miten näet, että työvoimaviranomaisten tulisi kehittää työttömästä työnantajaksi -polkua. Yrittäjyys kun voi olla monelle ainoa tapa työllistyä.

Anne: Olen yksinyrittäjä liikunta- ja hyvinvointialalla ja näin ollen en ole rekrytoinut ketään. Oma toimintatapani on ollut verkostoituminen, säännölliset tapaamiset muiden yrittäjien kanssa, yrittäjäjärjestöön liittyminen, mentorointi, kouluttautuminen työn ohessa ja yhteistyökumppaneiden kanssa työskentely. Minulle face-to-face -markkinointi on ollut luontevinta. Tämä toimintatapa on ollut minulle sopiva, mutta en poissulje vaihtoehtoa, että jonain päivänä voisin palkata työntekijän/työntekijöitä, mikäli byrokratia ja turhat sääntelyt vähenevät, verotus  ja työntekijän palkkaaminen on kannustavampaa jne. 

Ongelma onkin tässä, että kulut ja riskit kasvavat, eikä monilla ole varaa palkata ulkopuolisia. Ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaaminen pitäisi tehdä helpommaksi ja kannustavammaksi (vrt. sairastumiset, äitiyslomat, tapaturmat, muut lomat, työntekijän sivukulut jne.). Yritykset karkaavat ulkomaille, ellei tässä tapahdu muutosta. Suomi on varsinainen sääntelyjen viidakko, eikä EU tee tästä helpompaa sen suhteen. Pk-yritykset loivat 100.000 uutta työpaikkaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Suomen kokonaisveroaste on OECD-maiden korkeampia, sama koskee myös arvonlisäveroja. Tällainen vähentää ja vahingoittaa myös kasvua ja työllisyyttä. Erityisesti palveluyritykset, joilla ei ole paljon vähennyskelpoisia ostoja, alv on lähellä työn verotusta. Verotuksen tulee tukea yrittäjyyttä ja kannustaa kasvuuun, työllistämiseen ja yrittämiseen liittyvään riskinottoon. Uusi yrittäjävähennys tarvitaan myös.

TE-toimistot voisivat olla huomattavasti aktiivisemmassa roolissa, jotta työnantajat ja työnhakijat kohtaisivat. Olisi hyvä järjestää erilaisia tilaisuuksia, joissa esim. yrittäjät kävisivät kertomassa omaa yrittäjätarinaansa. TE-toimistot voisivat olla sparraamassa, linkittämässä, auttamassa, kouluttamassa jne.

Työnantajat voisivat myös järjestää nk. ”avoimia ovia”. Työnantajat voisivat tarjota työntekijöille vapaaehtoistyöhön 1-2 tuntia kuukaudessa, jolloin eri alojen ammattilaiset voisivat tulla valmentamaan työnhakijoita. (vrt. Hewlett Packard tekee jo tällaista). Ammatillisen itsetunnon ja taitojen säilyttäminen on todella tärkeää työttömyydenkin aikana. 

Olen itse huolissani ihmisten jaksamisesta työelämässä. Toisilla on töitä lähes uupumiseen saakka ja toisaalta ammatillisesti pätevää henkilöstöä löytyy kortistosta, jotka voisivat tulla apuun yrityksiin. Työntekijöille voitaisiin antaa mahdollisuus lyhennettyyn työviikkoon tai -päivään, jolloin joku työtön voisi olla tekemässä näitä töitä hänen poissaollessaan. Näin saataisiin kaikkia aktivoitua ja lisättyä työhyvinvointia ja sosiaalista kanssakäymistä. On sanomattakin selvää, että mitä pidempään kortistossa ollaan, sen vaikeampaa on työllistyminen. Vapaaehtoistyö ja vertaistuki ovat yksiä keinoja estämässä mm. syrjäytymistä. 

HS 25.3.kirjoittaa: "Töitä on tarjolla Hgin seudulla poikkeuksellisen paljon. Samaan aikaan työttömyys kasvaa" (Hki 11,8%). Tässä eivät nyt työntekijät ja työnantajat kohtaa. Mielestäni TE-toimistojen tulisi ottaa nyt selvästi aktiivisempi ote. Lisäksi starttiraha-kriteerit pitäisi yhtenäistää ja tasavertaistaa pk-seudulla. 

Kannustan yrittäjyytteen ja itsensä kehittämiseen. Yrittäjyydessä olen oppinut itsestäni todella paljon ja epämukavuusalueetkin voivat kääntyä mukavuuusalueiksi tai vähintäänkin neutraaleiksi :) Jokainen päivä on erilainen. Siinä haastetta, mutta myös mahdollisuuksia ja motivaatiota.

Kysymys 2
Mikä on kantasi perustuloon? Olemme siitä eri kannalla ryhmässämme.
Anne: Yhteiskunnan muuttuessa myös sosiaaliturvan ja julkisen sektorin tulee muuttua sen myötä. Vanhoja hallinnollisia keinoja tulee päivittää vastaamaan nykytilannetta. Jokaisella tulee olla tasavertainen oikeus perustoimeentuloon ja siihen pitää voida luottaa, että se toteutuu. Tuemme sosiaaliturvan kehittämistä niin, että eri perusturvaetuudet yhdistettäisiin toisiinsa. Näin perusturva tulee kehittymään kohti perustoimeentulon takaavaa perustuloa. Näin helpotettaisiin byrokratiaa ja voitaisiin toimia yhden luukun periaatteella. 

Toivottavasti nämä vastasivat kysymyksiinne. Toivotan teille kaikille hyvää kevättä, iloa ja valoa sekä voimia ihan kaikkeen!

ystävällisin terveisin,

Anne Majuri nro 12, Keskusta Hki

www.annemajuri.fi

www.majorpower.fi 

*** 

Hissipuhujat vetäytyvät nyt miettimään kenelle äänensä antaisivat. Mikä puolue ja kuka ehdokas parhaiten ajaisi työttömän, yritysten kasvun ja koko Suomen asiaa? Siinäpä sitä pohdittavaa.

Hissipuheen vaaliblogi: Vaalikoneen arpoma Hissipuheen ehdokas

Päätimme etsiä Hissipuheen bloggaajille oman eduskuntavaaliehdokkaan Ylen vaalikoneella.
Valitsimme vain ne kysymykset, jotka puhuttelivat työttömiä tai työttömyysuhan alaisia eniten. Kaikki muut kysymykset ohitettiin. (Joku oli testannut, mitä vaalikone antaa tulokseksi, jos kaikki kysymykset ohittaa = Keskusta....)

Yritimme Roosan, Hannen ja Sallan kesken muodostaa yhteisen mielipiteen näihin kysymyksiin, joiden asteikko oli 1= täysin eri mieltä ja 5= täysin samaa mieltä.

1. Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa - Hissipuhebloggaajat ovat melkein samaa mieltä
2. Kaupan ja muiden liikkeiden aukioloajat on vapautettava. - Täysin samaa mieltä
3. Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason.
- Mielipiteet hajosivat, mutta päädyimme olemaan melkein samaa mieltä
4. Työntekijälle on turvattava lailla minimityöaika. - Täysin samaa mieltä
5. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää. - Tässäkin mielipiteemme hajosivat, mutta konsensus oli, että melkein samaa mieltä ollaan
6. Ruoan verotusta on varaa kiristää. - No ei todellakaan
7. Tuloveroa alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. - Olemme aivan eri mieltä väitteen kanssa.

Ja - tadaa - ehdokkaamme on Keskustan (!) Anne Majuri, 49 v. Hänen mielipiteensä ovat 97% samoja kuin meillä, ja Keskusta-puolueen yhteensä samoin 97%. Mahtoiko johtua runsaista "ohita" vastauksista...

Ehdokkaamme Anne Majuri
KM, Yrittäjä

"Olen helsinkiläinen kasvatustieteiden maisteri sekä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä. Tartun rohkeasti haasteisiin, uskon positiivisen asenteen voimaan ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan sekä lujaan yhteistyöhön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. "

Työttömyyden hoidosta hän ei esittelyssään sano mitään, yrittäjyydestä sentään jotain, yrittäjä hän on itsekin.:

"Yrittäjät: liiallinen byrokratia pois, yksinyrittäjän sosiaaliturva paremmaksi. Verotus kannustavaksi."

No, huonompikin ehdokas voisi olla. Emme ehkä ole tyypillisiä Keskustan kannattajia mutta pitäisikö mennä todennäköisen voittajan kelkkaan? Tutkitaanpa Keskustan vaaliohjelmaa tarkemmin. Tai antaa muiden tutkia: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tutki puolueiden vaaliohjelmia ja arvioi niitä.

Tässä on sen arvio Keskustan ohjelmasta ja työllisyyden hoitamisesta erityisesti.

Keskusta
Työmarkkinoiden ja työtä koskevan sosiaaliturvan kehittämisen sekä työvoiman tarjonnan lisäämisen suhteen Keskustan ehdotukset ovat niukkoja. Tavoitteeksi asetetaan lähinnä hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja yrittäjäjärjestöjen välinen ”yhteiskuntasopimus”, jossa sovitaan työmarkkinoiden uudistamisesta. Sisällölle ei kuitenkaan aseteta täsmällisiä tavoitteita, vaikka esimerkiksi joustavuuden lisääminen, työttömyysturvan uudistus sekä koeajan pidennys mainitaankin tässä yhteydessä. Pieni- ja keskituloisille ehdotetaan ansiotuloverotuksen kevennystä.

Arvio:
Ohjelma jättää avoimeksi työmarkkinoiden ja työhön liittyvän sosiaaliturvan kehittämisen keinot. Ansiotuloverotuksen kevennys tukee työvoiman tarjonnan lisäämistä. Uudistusten riittävyydestä suhteessa hyvin kunnianhimoiseen työllisyystavoitteeseen ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa.

Täytyypä koittaa kysellä Anne Majurilta Hissipuheen mieltä painavia kysymyksiä. Palaamme asiaan, jos saamme Annelta vastauksia!

Sallan blogi: Johtaja on useammin Juha kuin nainen

Facebookissa Naisasialiitto Unioni oli laittanut jutun, jossa kerrottiin että New York Timesin tekemän tutkimuksen mukaan suuren yrityksen toimitusjohtaja oli useammin John kuin nainen. Tokihan heidän piti tutkia asiaa Suomenkin osalta ja tilastot kertovat, että John on Suomessa Juha ja tilanne muuten sama. Naisiahan suomalaisissa suuryrityksissä  (pörssiyhtiöissä) johdossa on kohta kaksi, kun Marimekon uusi toimitusjohtaja aloittaa. Hän on jo mukana näissä luvuissa.

Naisasialiitto Unioni oli joutunut jopa toteamaan, että Suomessa oli jopa yleisempää, että suurissa yrityksissä toimitusjohtajilla on sama etu- ja sukunimikin yleisemmin kuin, että hän olisi nainen.

Huonompi juttu, jos nimesi on Björn, sillä jää tilastoilla naisten taakse.

Jos yritys yhtään miettii kannattavuuttaan, kannattaisi palkata nainen johtoon. EVAn (elinkeinoelämän valtuuskunta) mukaan niasten johtamat yritykset ovat keskimäärin kannattavampia.
Linkki tutkimukseen:
http://www.eva.fi/blog/2007/09/24/naisten-johtamat-yritykset-ja-kannattavuus/

Hannen blogi: Huikeita vaali-idiksiä?

Olen aika laiska äänestäjä. Äänestän aina samaa puoluetta ja valitsen ehdokkaan nopean nettiselailun perusteella. Päätin hieman tuulettaa ajatusmaailmaani ja lukea sellaisen puolueen vaaliohjelmaa, jota en koskaan äänestäisi. Niinpä valitsin kommunistisen puolueen.

Mielenkiintoinen ehdotus puolueella on 30 tunnin työviikko. Kyllähän se hassulta tuntuu, että osa tekee ylipitkiä työpäiviä samaan aikaan, kun suuret määrät ihmisiä on työttömänä. Pienten lasten vanhemmista tosin usein lukee, että jos muuttaa työviikon lasten takia lyhemmäksi, käytännössä joutuu kuitenkin tekemään palkattomia ylitöitä. Loppujen lopuksi työviikon lyhentäjä tekee normaalia työpäivää alennetulla palkalla... Itse voisin ainakin lähempänä eläkeikää siirtyä 4 päivän työviikkoon, kun asuntolaina on (melkein) jo maksettu.

Perinteistä kommunismia puolueella on kommentti, että "ristiriita työn yhteiskunnallisen luonteen ja tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvien riisto- ja valtasuhteiden välillä on entistä suurempi". Suomi on kuitenkin nykyaikana palvelupainottunut yhteiskunta eikä esim. toimistotiloja välttämättä omisteta, vaan niissä ollaan vuokralla. Itseni käytössä olevat tuotantovälineet ovat muutama toimistokaluste sekä nopeasti arvonsa menettävät tietokone ja kännykkä. Täytyy sanoa, että kotona vapaa-ajan tuotantovälineistöni on kyllä huomattavasti kattavampi. Lisäksi olen vallan tyytyväinen, että joku toinen stressaa minun puolestani, että firman kaikilla työntekijöillä (ei vain minulla) on töitä. Siitä olen kyllä kommunistien kanssa samaa mieltä, että vastustan suurfirmojen riistoa maissa, jossa ihmisoikeustilanne on surkea. Onneksi on olemassa esim. Finn Watch. Mielestäni he ovat tehneet ihan asiallista työtä epäkohtien tunnistamisessa.

Toinen perinteinen kommentti on, että "Taloutta ei ohjaa ihmisten tarpeet, vaan pääoman voitontavoittelu..." Kieltämättä osingonjako on taloustilanteeseen nähden ollut aika runsasta tänä keväänä. Toisaalta, joka vuosi konkurssiin menee tuhansia yrityksiä, joten on vain järkevää ja työntekijöiden työllistämisen takia vastuullista, että yritys pyrkii positiiviseen taloudelliseen tulokseen. Ja olen kyllä työpaikoissani nähnyt, että ei se voitonteko mitenkään itsestään selvää ole. Katsokaapa vaikka Nokian kohtaloa... Jos voitonteko olisi takuuvarmaa, eikö tämä maa olisi täynnä kasvuyrityksiä?

Ja lisäksi: firmatko muka vain tavoittelevat voittoa? Eikö voisi katsoa "voiton"tavoitteluksi sitäkin, kun perheessä vähennetään vaikkapa kampaajapalveluiden käyttöä, kun tulot pienevät. Kun ei sitä lainarahallakaan haluta kampaajalla käydä. Näin vaikka sillä kampaajalla olisi kuinka tarvetta uusille silmälaseille tai muulle välttämättömälle.

Eli en ainakaan tämän puolueen osalta aio olla liikkuva äänestäjä...

Kuva: freedigitalphotos.net / Rawich

Hannen blogi: Koti on loukku

Tämän päivän Hesarissa VM:n Martti Hetemäki ottaa kantaa työttömyyden kustannuksiin ja erilaisiin kannustinloukkoihin.

"Hetemän mielestä työttömyys pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008." Mikäpäs siinä. Minun mielestä vienti ja avoimien työpaikkojen määrä pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008. Repikää siitä!

"Hetemäen mukaan työn vastaanottovelvoitetta pitäisi kiristää." Onko työstä kieltäytyminen oikeasti merkittävä ongelma? Onko sitä tutkittu? Ja jos yksittäinen hakija kieltäytyisikin, niin kieltäytyvätkö kaikki tiettyyn paikkaan hakeneet? Jos jollakin sektorilla tai alueella on erityisen paljon henkilöstön saantiongelmia, eikö pitäisi yrittää saada tiedottamalla ja lisäkouluttamalla niihinkin paikkoihin mahdollisimman motivoituneet hakijat? Eikö tämä olisi parempi ratkaisu kuin pakottaa henkilö työpaikkaan, jonne ei halua? Kuka työnantaja haluaa ristikseen epämotivoituneen työntekijän?

"Hetemäki puhuu "työttömyysloukkujen" poistosta.... Työpaikan vastaanottaminen tarkoittaa monesti tukien menettämistä. Mitä korkeampi vuokra on, sitä suurempi on loukkuongelma." Korkeakoulutetuille tämän tyyppiset loukut ovat varmaan harvinaisempia (paremman lähtöpalkkatason, palkan suurempien nousumahdollisuuksien, kiinnostavampien työtehtävien ja uralla etenemismahdollisuuksien takia).

Vähän koulutusta vaativilla matalapalkka-aloilla tilanne voi tosiaankin johtaa loukkuihin. Kaupungeissa asuminen vie työssäkäyvänkin rahapussista merkittävän osan, joten matalapalkka-aloilla työn vastaanottaminen ei välttämättä lisää paljoakaan käteen jäävää rahaa. Siinä olenkin Hetemän kanssa täysin samaa mieltä, että edullista ja sosiaalista vuokra-asuntokantaa tulee olla tarjolla niin, että matalapalkka-alallakin työ kannattaa aina ottaa vastaan ja että työtä kannattaa edes hakea. Esimerkiksi pääkaupunkiseutu tulee aina olemaan kallis paikka asua, mutta silti täällä tarvitaan paljon matalapalkka-alan työntekijöitä.

Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

Sallan blogi: Missä olisin nyt jos olisin mies?

Suomen Ekonomit eli entinen SEFE on tehnyt sivuilleen paketin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta työelämässä.

Tässä linkki sivuille.
http://www.ekonomit.fi/tyo-ja-elama

Tein testin, jossa selvitettiin missä olisin nyt urallani, jos olisinkin mies. No, ehkä olisin ollut työttömänä, mutta testin mukaan olisin saattanut pudota korkeammalta nykyiseen asemaani.


Sivustolla on muutakin kiinnostavaa pohdittavaa miesten ja naisten asemasta työmarkkinoilla. Käykääpä tutkimissa ja pohditaan sitten lisää, miten se pieni ero on näkynyt omassa työelämässämme!

Kuva euronainen.blogspot.com

Sallan blogi: 200 hakemusta

Hain yhtä avoimessa haussa ollutta työpaikkaa, kun tehtävä tuntui jotenkin puhuttelevan minua.

Taisi puhutella aika montaa muutakin. Sain tänään viestin kyseisestä firmasta, jossa kertoivat saaneensa yli 200 laadukasta hakemusta ja käyvänsä niitä nyt läpi.

Samaan aikaan toisaalla: yrityksessä jossa nyt olen määräaikaisessa työssä on ollut parikin paikkaa auki. Kumpaakaan paikkaan ei ole ollut enempää kuin 20 hakijaa. Kumpaakaan niistä paikoista en hakenut - ei minulla ollut mitään siitä kokemuksesta mitä niihin toivottiin. Toiseen niistä avoimista paikoista palkattiin henkilö, joka oli ollut ennenkin tässä yrityksessä töissä. Toinen tuli alalta, joka liittyy toimialaamme. Hän oli ollut työttömänä jonkun aikaa ennen tätä. Kumpikin oli aiemmassa tehtävässään ollut paremmassa asemassa kuin mihin nyt tulivat. Firma valitsi varmastikin hakijoista parhaat - ehkä jopa ylihyvät.

Kuulin  myös että yrityksessämme on ollut auki paikkoja, joihin ei ole tullut yhtään hakemusta.

Kohtaanto-ongelma?

Kuva: freedigitalphotos.com/renjit krisnan

Hannen blogi: Viestintä, viestintä ja viestintä

Opiskeluaikana ajattelin, että viestintä on vain ekstrasosiaalisten ja ekstroverttien hommaa, joka ei koskisi minua. Olin lukioikäisenä tulkinnut itseni introvertiksi, ja ajattelin että asiaa ei voi mitenkään muuttaa. Kuitenkin tämän päivän Hesarissakin (D4-D5) todetaan, että jako ekstro- ja introvertteihin on turhan yksinkertaistava.

Onneksi heti ensimmäinen "oikea" työpaikkani osoitti, että erilaiset viestintämuodot ovat elintärkeä osa työelämää eikä niitä pääse karkuun. Olen myös oppinut pitämään ryhmätöistä ja esitysten pitämisestä, kunhan ne eivät ole jokapäiväisiä.

Viestintä ei ole vain erityisten viestintäammattilaisten yksinoikeus, vaan viestinnän tärkeys koskee kaikkien töitä. Minun pitää osata viestiä, mitä olen tehnyt ja tekemässä, mitä aion tehdä ja miksi teen niin. Lisäksi minun pitää ymmärtää hyvinkin monenlaisten ihmisten tavoitteita ja tarkoitusperiä. Viestinnän merkitys korostuu, kun asioista ollaan erimielisiä. Usein erimielisyyden takana voi olla, että asioita tai termejä ei ymmärretä samalla tavalla, asiaa katsotaan eri näkökulmista ja näkökulmien arvoa painotetaan eri tavoin. Näiden erojen esille tuonti ja ymmärtäminen ovat loppujen lopuksi viestintää.

Tärkein kysymys viestinnässä on "Mitä sitten?" Ei riitä, jos kerrotaan paljon faktoja, mutta ei kerrota mitä faktoista voi seurata. Tästä olen yllättävän usein joutunut keskustelemaan vanhemman kollegani kanssa. Hän raportoi mielellään ja yksityiskohtaisesti faktoja, mutta joudun usein pumppaamaan häneltä näkemystä, mitä faktoista seuraa ja mihin ne vaikuttavat. Hänellä tuntuu olevan kuvitelma, että hänen raporttiensa lukijat tekevät samat johtopäätökset kuin hän itsekin. Erään laskelman tuloksen olin tulkinnut jopa päinvastaiseksi kuin se oikeasti oli. Asiaa ei oltu viestitty oikein!

Kaiken kaikkiaan näen, että viestintätaitojen oppiminen on ollut yksi suurimpia saavutuksiani työurani aikana. Toisaalta näen, että juuri viestinnässä minulla on eniten kehittymistarpeita. Paria rekrykonsulttia hieman ihmetytti tämä logiiikkani. Ehkä he näkivät viestinnän merkityksen liian kapeasti...

Kuva: freedigitalphotos.net / bplanet

Sallan blogi: Naistenpäivänä kaikki hyvin?

8.3. on taas Naisten päivä. Tällä kertaa se osuu sunnuntaille, joten ruusut ja suklaat jäävät väliin, ja hyvä niin. Tunnustauduinhan viime vuonna blogissani Naisten päivän vihaajaksi...

Monikohan nainen sai tänään kiitosta tekemästään työstä tai palkankorotuksen? Entä ylennyksen?

Silti: Suomi pärjäsi taas loistavasti maavertailussa. The Economist lehti listasi parhaat maat työssäkäyville naisille, ja mikäs siellä jälleen onkaan ykkösenä, ellei oma rakas kotimaamme Suomi. Mutta silti moni nainen törmää vielä lasikattoon urallaan.

Kuva Taloussanomat

Tämän päivän uutisissa oli myös se, että naisten osuus yritysten johdossa ja hallituksissa on laskussa.

"Yritysten ylimmän johdon paikoista vain neljänneksessä on nainen. Tämä on neljä prosenttiyksikköä vähemmän kuin viime vuonna.  

Ruotsissa naisjohtajien määrä on kasvanut 26 prosentista 28 prosenttiin.  

Kansainvälisen Grant Thorntonin -tutkimuksen mukaan naisten määrä johtotason tehtävissä on maailmanlaajuisesti laskenut viime vuosikymmenen ajan. " Mtv.fi 

Taloussanomat kirjoitti palkkakuilusta esimiesnaisten ja -miesten välillä. Kuilu aukeaa jo uran alussa. Muistakaa pyytää arvoistanne palkkaa! Vaatimattomuus ei kaunista eikä paranna maailmaa.

Sallan blogi: Elvytysreissulla

Varsinaista talvilomaa minulla ei tänä vuonna ole, mutta onneksi järjestyi "mini-hiihtoloma" viikonlopuksi laskettelun, islanninhevosratsastuksen ja mökkeilyn merkeissä kivassa kaveriporukassa. Hierojakin saapui paikalle. Ja kaikki tämä 100 km säteellä pääkaupunkiseudulta.

Laskettelukeskuksen suksivuokraamo palveli hyvin, kahvilasta saatiin erinomaiset hampurilaiset. Hissilippu oli kohtuullisen hintainen pariksi tunniksi. Luntahan ei maastossa ollut kuin nimeksi, mutta laskettelukeskus oli huolella tykittänyt ne muutamat rinteensä mainioon kuntoon.


Illemmalla juteltiin mökin vuokranneen maanviljelijän kanssa paljun lämpiämistä odotellessamme. Hän kertoi, että heidän mökinvuokrausbisneksensä oli mennyt tänä talvena oikein hyvin. Selvästikin synttäriporukat ja muut viikonlopun viettäjät ovat etsineet lomailupaikkaa lähiseudulta sen sijaan, että olisivat suunnanneet vaikka Lapin hiihtokeskuksiin.

Islanninhevostallia piti uusi nuori yrittäjä. Hän oli miettinyt konseptinsa huolella laavukahveineen ja yöratsastuksineen, uinohtamatta hyviä ja turvallisia ratsastusreittejä. Toivotaan uudelle yrittäjälle onnea, samoin kuin hänen miehelleen, joka kävi mökillämme hieromassa selät ja niskat.

Yhä useampi suomalainen tulee saamaan elantonsa palveluista, sellaisista kuin ne mistä me nautimme viikonloppuna. Kunhan vaan riittää isommalle osalle meistä töitä, joilla näistä palveluista voi maksaa. Mutta omalta osaltani olin tyytyväinen pystyessäni elvyttämään Suomen taloutta edes vähän näitä palveluita ostamalla. Kulutetaan kotimaisia tuotteita ja palveluita hyvällä omallatunnolla.

Kuva: Vuokraamökki.com. Kuvan hiihtäjä en ole minä...