Hannen blogi: Viestintä, viestintä ja viestintä

Opiskeluaikana ajattelin, että viestintä on vain ekstrasosiaalisten ja ekstroverttien hommaa, joka ei koskisi minua. Olin lukioikäisenä tulkinnut itseni introvertiksi, ja ajattelin että asiaa ei voi mitenkään muuttaa. Kuitenkin tämän päivän Hesarissakin (D4-D5) todetaan, että jako ekstro- ja introvertteihin on turhan yksinkertaistava.

Onneksi heti ensimmäinen "oikea" työpaikkani osoitti, että erilaiset viestintämuodot ovat elintärkeä osa työelämää eikä niitä pääse karkuun. Olen myös oppinut pitämään ryhmätöistä ja esitysten pitämisestä, kunhan ne eivät ole jokapäiväisiä.

Viestintä ei ole vain erityisten viestintäammattilaisten yksinoikeus, vaan viestinnän tärkeys koskee kaikkien töitä. Minun pitää osata viestiä, mitä olen tehnyt ja tekemässä, mitä aion tehdä ja miksi teen niin. Lisäksi minun pitää ymmärtää hyvinkin monenlaisten ihmisten tavoitteita ja tarkoitusperiä. Viestinnän merkitys korostuu, kun asioista ollaan erimielisiä. Usein erimielisyyden takana voi olla, että asioita tai termejä ei ymmärretä samalla tavalla, asiaa katsotaan eri näkökulmista ja näkökulmien arvoa painotetaan eri tavoin. Näiden erojen esille tuonti ja ymmärtäminen ovat loppujen lopuksi viestintää.

Tärkein kysymys viestinnässä on "Mitä sitten?" Ei riitä, jos kerrotaan paljon faktoja, mutta ei kerrota mitä faktoista voi seurata. Tästä olen yllättävän usein joutunut keskustelemaan vanhemman kollegani kanssa. Hän raportoi mielellään ja yksityiskohtaisesti faktoja, mutta joudun usein pumppaamaan häneltä näkemystä, mitä faktoista seuraa ja mihin ne vaikuttavat. Hänellä tuntuu olevan kuvitelma, että hänen raporttiensa lukijat tekevät samat johtopäätökset kuin hän itsekin. Erään laskelman tuloksen olin tulkinnut jopa päinvastaiseksi kuin se oikeasti oli. Asiaa ei oltu viestitty oikein!

Kaiken kaikkiaan näen, että viestintätaitojen oppiminen on ollut yksi suurimpia saavutuksiani työurani aikana. Toisaalta näen, että juuri viestinnässä minulla on eniten kehittymistarpeita. Paria rekrykonsulttia hieman ihmetytti tämä logiiikkani. Ehkä he näkivät viestinnän merkityksen liian kapeasti...

Kuva: freedigitalphotos.net / bplanet

Hannen blogi: Työpaikan kaikki tyypit

Salla pohdiskeli antamaansa vaikutusta työpaikalla. Itse olen pohdiskellut uusista työkavereistani 1,5 kuukauden aikana saamaani vaikutelmaa. Kuvailen tässä Lumikista mallia ottaen seitsemän työkaverityypin esimerkit.

1. Avulias
Auttaa hirveästi, kun työpaikan tukihenkilöstö on motivoitunut työtehtäväänsä ja oma-aloitteisesti antaa apua. Liian usein työpaikoilla on tullut vastaan sihteereitä, jotka pitävät itseään ylikoulutettuina tehtäväänsä ja ovat koko ajan liian "kiireisiä" auttamaan yhtään missään.


2. Asian vierestä puhuja
Omat hermot eivät meinaa millään riittää, kun kollega pitää luennon aiheista B-D, kun olen mennyt kysymään asiaa A. Luennon jälkeen olen itse niin kuitti, että en jaksa toista kertaa kysyä asiasta A. Vierestä puhuja tietysti ottaa nokkiinsa, jos keskeyttää luennon ja yrittää tarkentaa, mistä asiasta oli kysymässä.

3. Mukava mutta kriittinen
Ehkä niitä parhaita työkaverityyppejä. Henkilön kanssa on helppo tulla toimeen, mutta henkilö ei pelkää antaa kritiikkiäkään. Kritiikki esitetään olennaisiin asioihin, asiallisesti ja perustellen eikä henkilöön kohdistuvana.

4. Perusasioiden opettaja
Asian vierestä puhujan lisäksi aikasyöppö on henkilö, joka kertoo suurena uutisena asioita, jotka ovat taatusti ennestään tuttuja keski-ikäiselle työntekijälle, vaikka uusi juuri kyseisessä työpaikassa olisikin. Esimerkiksi liikesalaisuus ei ole tässä iässä mitenkään uusi juttu... Kieltämättä olen alkanut välttelemään kyseistä "opettajaa" enkä missään nimessä kysy juuri häneltä neuvoja...

5. Hymyilevä toimari
En tiedä onko tämä omalta kohdaltani vain sattumaa, mutta toimitusjohtajat tuntuvat hymyilevän muita työkavereita enemmän. Toki toimarit ovat usein menossa talon ulkopuolella, joten harvoin työpaikalla käydessään he ehkä haluavat hymyilyllä luoda hyvää ilmapiiriä. Mikäs siinä, kyllä sitä hymyilevää pomoa aina mieluummin katsoo kuin yrmyä tapausta.

6. Konservatiivi
Usein yllätyn miten nuoretkin kollegat voivat olla konservatiivisia ja ennakkoluuloisia esimerkiksi vieraita kulttuureita tai sukupuolitasa-arvoa kohtaan. Missä ihmeen tynnyreissä he ovat eläneet? Konservatiivi ei myöskään ole kiinnostunut uuden työkaverin osaamisesta ja kokemuksesta, vaan olettaa että tämä tekee työt vain ja ainoastaan sillä tavalla, kuin firmassa on "aina" tehty.

7. Luottaja
Luottaja on konservatiivin vastakohta ja nimenomaan odottaa uudelta työntekijältä uudenlaisia ideoita ja näkemyksiä. Hän ei vahtaa joka pikkuasiaa, vaan luottaa että homma tulee hoidetuksi. Luottaja on avoin hieman poikkeavillekin ideoille tai ainakin käy niistä mielellään keskustelua.

Uudella työpaikallani ei ole tullut vastaan vielä Pehmentyjää, joka on aluksi hieman ennakkoluuloinen ja jopa tyly uudelle työntekijälle. Yhteistyön myötä pehmentyjä alkaa ymmärtämään uutta työntekijää ja tämän tuomaa lisäarvoa työpaikalle. Joissakin pehmentyjissä olen myös havainnut, että alun tylyys voikin olla hyvin kuivaa huumorintajua, josta olen ajan myötä alkanut jopa pitämään.

Kuva: Disney

Veeran blogi: Yksi kompetenssi ylitse muiden - vuorovaikutustaidot

Lähes jokaisessa työpaikkailmoituksessa vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Niiden kanssa on oltava jatkuvasti hereillä. Ne ovat menestymisen edellytys ja helpotus elämässä, sillä ne auttavat stressin hallinnassa. Niitä kutsutaan myös hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi. Muiden kompetenssien ohella havainnoidaan erityisesti vuorovaikutustaitoja rekrytointiprosesseiden eri vaiheissa.
Lähes 80 % käyttäytymisestämme on tunnetta.

 

Meiltä odotetaan entistä toimivampia vuorovaikutustaitoja, koska ihmiset tekevät yhteistyötä erilaisissa organisaatioissa niin ulkoisten kuin sisäisten sidosryhmien kanssa. Vuorovaikutustaitoinen ihminen osaa kuunnella, havainnoida, huomioida ja viestiä. Hänellä sanotaan olevan hyvä tilannetaju ja –herkkyys erilaisissa kohtaamisissa. Se on toisen ihmisen arvostamista ja läsnäoloa eri tilanteissa. Kiire lienee syy, joka syö eniten ihmisten vuorovaikutustaitoja.
 

Tunteethan tarttuvat herkästi toisiin. Niin omat kuin toisen tunteekin on hyväksyttävä, vaikka välillä se ei ole helppoa. Jokainen muodostaa kuitenkin itse omat tunteensa. Niistä on itse vastuussa. Parasta lienee opetella tunnistamaan entistä paremmin omia tunteitaan ja käsittelemään toisten minussa herättämiä tunteita. Samalla tarjoutuu oiva tilaisuus oppia jotain uutta itsestäni ja kehittää tunneälyosaamista, koska kaikilla tunteilla on viesti minulle.

Tämän päivän ja tulevaisuuden menestyvät organisaatiot tietävät sen ja ottavat sen vakavasti, koska tunneälykkäät ihmiset luovat osaamisellaan kestäviä, luottamuksellisia ja kannattavia asiakas- ja yhteistyösuhteita. Palvelun arvohan realisoituu asiakkaan tai yhteistyökumppanin palvelu-kokemuksissa, jossa on läsnä niin rationaalinen kuin emotionaalinen lataus. Vuorovaikutus-osaaminen onkin yksi tärkeimmistä ammatillinen kompetensseista, jonka merkitystä ei turhaan korosteta.

 

Kuva: freedigitalphotos.net

Roosan blogi: Kulttuurien ymmärtämys, sosiaalinen lahjakkuus, korkea etiikka

Iltalehdessä kerrottiin viime viikolla Norjan puolustusvoimien prikaatinkenraali Per Arne Fiven kommentista liittyen Norjan armeijan naissotilaisiin. Hänen mukaansa armeija tarvitsee naisia ja heidän hyvin hallitsemia taitojaan, kuten kulttuurien ymmärtämystä, sosiaalista lahjakkuutta ja korkeaa etiikan tajua. Mukava kuulla, miten perinteisesti miehiselle alalla nähdään naisten vahvuuksia. Vaikkakin, kyse taisi olla ennen kaikkea mainospuheesta Norjan ulottaessa asevelvollisuutensa myös naisiin ensi vuodesta lähtien.

Jäin kuitenkin kaipaamaan Periltä vähän ponnekkaampiakin adjektiiveja kuin pelkästään nämä ns sosiaaliset taidot...

Iltalehden juttu allaolevan linkin takana:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014022618076159_ul.shtml