keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hissipuheen teemakysymys: Hankalat haastattelukysymykset

Teemakysymys: mikä on ollut erikoisin tai hankalin haastattelukysymys mihin olet joutunut vastaamaan, ja tuntuiko, että vastasit oikein vai väärin?


Hanne: 
Haastavinta on haastattelussa ollut, kun selvän kysymyksen sijasta onkin esitetty jokin toteamus. Yleensä toteamuksen on esittänyt rekrytoivan firman edustaja, ei rekrykonsultti. Mielestäni toteamustyyppinen "kysymys" ei välttämättä ole ollut tarkoituksella suunniteltua. Rekrytoija vaan tykkää keskustella vapaammin tiukan kysymysarsenaalin sijasta. Yleensä olen ollut niin valmistautunut "kuulusteluun", että ensimmäisinä kertoina saatoin reagoida tälläisiin tilanteisiin hyvin lyhyillä kommenteilla tyyliin "aivan", "niinpä" tms. Melkein parhaiten asiaan olen saanut vinkkiä englannin tunneilta, joilla on opetettu, että kysymyksiin ei pitäisi vastata vain "kyllä" tai "ei", vaan vastausta pitäisi myös perustella hieman. Olen myös opetellut hillitsemään jännitystä, jotta kesken haastattelun onnistuisi melko kevytluonteinenkin small talk. Eli mielestäni on olennaista, että toteamuksiinkin kommentoi jollain tavalla.

Salla:
Yksi haastattelija aivan haastattelun lopuksi kysyi, mikä olisi syy minkä takia et ottaisi tätä työtä vastaan. Vastasin rehellisesti mutta ilmeisesti väärin (en ainakaan saanut sitä työtä), kun sanoin, että jos joku tarjoaisi paikkaa firmassa, joka ei olisi hajaantunut kahdelle eri paikkakunnalle niin, että ei tarvitsisi reissata edestakaisin ja olisi kaikki keskeiset työkaverit lähellä. Selitin kyllä, että tämä toive johtui omasta työhistoriastani sen kaltaisissa yrityksissä ja olinhan ennenkin sen asian kanssa tullut toimeen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vaan kestää se reissaaminen, jos paikan olisi saanut, eikä vastata kuten vastasin tuohon kysymykseen. Mutta vähän epäreilu kysymys. Olisiko pitänyt sanoa että tämä on unelmieni työpaikka enkä lähtisi firmasta kulumallakaan?

Onko oikeita ja vääriä vastauksia vai vaan vääriä kysymyksiä?

4 kommenttia:

  1. Esimerkkikysymyksesi on kieltämättä paha. Periaatteessa ei saisi antaa kuvaa, että ko. työpaikassa olisi mitään epäröitävää, vaikka tuskin mikään firma pitää itseään täydellisenä työpaikkana. Ja lähtökohdaksi voi itselleen ottaa, että etsii sitten jonkun muun homman, jos työ ei oikein natsaa (ja voihan sitä jopa osoittautua, että työssä on haittojen vastapainoksi jotain todella hyvääkin...)

    VastaaPoista
  2. Strukturoitu haastattelu on mielestäni paras. Silloin haastattelu etenee hyvin. On varmaankin ajateltava, että kaikki kysymykset ovat tarpeellisia ja niillä mitataan hakijan reagointia sekä asennetta.
    T. Veera

    VastaaPoista
  3. Eniten olen vaivaantunut henkilökohtaisista kysymyksistä.

    1) Headhunter pitää ensin 15 min kestävän myyntipuheen avoimena olevasta tehtävästä. Sitten ensimmäinen haastattelukysymys: "Millaiset perhesuhteet sinulla on?" Eeeeehh... Luulin tulleeni puhumaan työpaikasta. Loput kysymykset koskivat työtehtäviä. Sanottakoon tähän vielä, että kyseessä oli kallispakkainen oikea headhunter --- tai ainakin toimisto oli kalliilla paikalla Helsingin keskustassa ja ylellisesti sisustettu.

    2) Haastattelijan ensimmäinen kysymys: "Kerro vähän itsestäsi." Aloitan koulutuksesta ja olen siirtymässä työuraan kun minut keskeytetään: "ei kun kerro nyt alkuun jotain itsestäsi". Kerroin sitten sen verran "itsestäni" kun kerron CV:ssäni ja linkedin:issä, on perhe ja harrastuksia.

    VastaaPoista
  4. Sallalle esitetty kysymys on hankala, ja selkeästi yllätti. Ehkä olisi parempi keksiä jokin muu syy, minkä vuoksi paikkaa ei ottaisi vastaan kuin, että jos joku muu yritys tarjoaisi toisenlaiset työolosuhteet.

    Vähän sama asia kuin, että jos kysytään, missä haluat olla kolmen vuoden päästä, niin ainoa oikea vastaus on, että tässä yrityksessä (ja voi itse miettiä, että samassa positiossako vaiko kenties laajemmalla vastuualueella tms.).

    Kannattaa muistaa, että haastattelun tarkoitus itsen kannalta on saada yritykseltä työtarjous. Kun sen saa, työstä voi vielä kieltäytyä, mikäli se ei tunnu hyvältä...

    Itselleni ei ole tullut liian pahoja kysymyksiä vastaan, mutta tiedän erään, jolle oli sanottu "Kerro vitsi." Minä en keksisi mitään. Siksipä olen miettinyt hätävaravitsin (vähän puujalkasellaisen, sillä olen huono muistamaan vitsejä), mikäli joskus tuo tulisi vastaan... Vitsin tasolla ei liene merkitystä vaan lähinnä omalla reaktiolla täysin yllättävään kysymykseen, säilyttääkö sanavalmiutensa, meneekö pasmat täysin sekaisin, kuinka nopeasti siitä toipuu ym.

    t: Kata

    VastaaPoista