Sallan blogi: Pöydän toiselta puolen

Vaihteeksi voisin muistella maailmaa haastattelupöydän toisella puolella, eli rekrytoijana.

Ensinnäkin, rekrytointi oli ainakin minulle, joka en vähän väliä ollut rekrytoimassa, aika iso asia. Etsittiinhän ihmistä, joka sopisi tiimiin, osaisi sekä hoitaisi hommansa ja toisi lisäarvoa ajatuksillaan. Ja mielellään ei heti olisi lähdössä muualle, eikä olisi ylihintainen.

Hakemuksista syntyy nopeasti 3 pinoa: haastatteluun, ehkä ja ei missään nimessä. Millä perusteella haastattelupinoon sitten pääsi ja mikä pudotti heti pois?

Ensiksi tietysti katsoin yleisesti täyttyvätkö ehdottomat kriteerit ja sitten tein lisäkarsintaa, jos tässä vaiheessa kandidaatteja oli vielä liikaa, katsomalla miten ”eduksesi luetaan” -kriteerit täyttyvät. Sen jälkeen jäljelle jäävistä pitikin lähteä haarukoimaan detaljeilla, joita hakijat tuskin olivat tienneet kriteereiksi. Yksi selkeä kriteeri, jolla varmasti päätyi ei-pinoon, oli se, että hakemus oli selvästi vakiokopio jostain aiemmasta, mutta unohdettu korjata otsikko ja/tai firman nimi, ei muotoiltu tekstiä mitenkään kohdistumaan juuri tähän paikkaan. Hakija selvästikin oli huolimaton eikä ollut aidosti kiinnostunut juuri tästä paikasta. Voi olla, että joidenkin kohdalla tämä oletus oli väärä.  

Toinen asia, jota katsoin, oli yhdyssanat ja muut virheet tekstissä. Jos niitä oli paljon, jouduin hylkäämään muuten hyvältä vaikuttavan kandidaatin – osastollani tehtiin julkaistavaa materiaalia, eikä kellään ole resursseja koko ajan oikolukea toisen tekstejä. Ja muutenkaan kielioppisäännöistä piittaamattomuus ja huolimattomuus eivät anna hyvää kuvaa.

Palkkatoivomuksen piti olla raameissa. Muutamat sataset sinne tai tänne eivät olleet merkityksellisiä, mutta isommat erot kyllä. Molempiin suuntiin. Hätähuudot ”tulen vaikka ilmaiseksi töihin” eivät tehonneet.

Oliko lisätietosoitolla väliä? Ei oikeastaan. Joskus hakija saattoi jäädä mieleen soitostaan, mutta yleensä hyvä päti hakemuksellaankin.

Haastattelussa ensivaikutelma oli käsittämättömän tärkeä. Jämäkästä kättelystä ja silmiin katsomisesta alkaen ensimmäiset 10 minuuttia jo riittivät yleensä päätöksen tekoon, eikä se päätös siitä yleensä mihinkään muuttunut. Pidin tapanani kuitenkin haastatella kaikkia vähintään sen 30 minuuttia, mutta lupaavimpia jopa tunnin. Hakijahan ei voi tietää mitä haastattelijalla on mielessä. Hänessä ei välttämättä ole yhtään mitään vikaa, mutta hän ei vaan sovellu rekrytoijan mielessään luomaan hahmoon ideaalikandidaatista – oli se sitten oikea tai väärä. Nythän puhutaan muutenkin persoonaan liittyvistä nyansseista, koska haastatteluun on karsiutunut valikoitunut joukko.

Lähetin aina 1-4 parasta kandidaattia testeihin kakkoskierroksen haastattelun jälkeen, määrä riippui siitä kuinka varma mielipide haastatteluissa oli muodostunut. Valinnan tein testien jälkeen keskusteltuani vielä psykologin ja haastatteluihin osallistuneitten kollegojen kanssa. Prosessit eri yrityksissä, tehtävissä ja markkinatilanteissa voivat kulkea aivan eri tavoin, yleistää ei voi.

Kuva: freedigitalimages/Ambro ja Basketman

Sallan blogi: Osumatarkkuus hakusessa

Välillä työnhaussa tulee niitäkin epätoivoisia hetkiä, jolloin ampuu haulikolla kohti kaikkea mikä liikkuu. Eli sortuu hakemaan avointa työpaikkaa, vaikkei ei pysty keksimään hakemukseen yhtään vakuuttavaa, omaperäistä argumenttia, jolla perustelisi omaa paremmuuttaan kyseiseen tehtävään. Ja vain siksi, ettei oman alan töitä tunnu olevan tarjolla ensimmäistäkään.

Jos töitä vielä haettaisiin kirjekuorin ja postimerkein sekä oikeaksi todistetuin todistusjäljennöksin, voisi harkinta olla vakaampaa. Nyt hakemiseen kuluu vain aikaa, bittejä ja sähköä.

Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka työnantaja haluaisikin juuri nyt palkata ihmisen, joka ei ole koskaan ollut kyseisellä toimialalla (vaikka sellaisiakin tarjokkaita olisi). Ei haittaisi vaikkei tuntisi tuotteita eikä täyttäisi kuin korkeintaan puolet pitkästä listasta ehdottomia vaatimuksia ja mielellään muutaman niistäkin, joista olisi etua. Jos vaikka.

Joskus kuitenkin hakuammuntakin kannattaa. Yrityksessä voi samaan aikaan tai myöhemmin avautua paikka, johon tulee valituksi haettuaan jotain toista paikkaa aiemmin. Itse koen myös hyödylliseksi hakea paikkoja,  joissa on joku rekrytointiyritys tai headhunter välissä. Eihän sitä koskaan tiedä kenen silmiin se oma CV osuu.

Kuva: freedigitalphotos/sheelamohan

Veeran blogi: Työttömyyyden myönteiset puolet - oppimisprosessi

Työnhakuun perehtymistä ja tiedon hankintaa

Nyt on ollut aikaa opiskella työnhakua ja sen kiemuroita, kun työvoimaa on tarjolla enemmän kuin työtä ja suurin osa vapaista työpaikoista ovat piilossa. Vain jäävuoren huippu on julkisessa haussa. Oma taiteen lajinsa tämä työnhakukin on tänä päivänä. Olen käynyt kuuntelemassa eri asiantuntijoiden luentoja ja osallistunut erilaisiin työnhakua edistäviin tilaisuuksiin sekä lukenut työnhakuun että rekrytointiin liittyviä kirjoja ja artikkeleita. Kaiken tämän olen tehnyt ihan omasta halusta ja mielenkiinnosta ymmärtääkseni tätä menoa paremmin sekä edistääkseni työllistymistäni että ymmärtääkseni rekrytoivien yritysten näkökulmaa. Jos olisin opiskelija, niin opintopisteitä itseopiskelusta olisi kertynyt roppakaupalla.

Työnhaun syventävät opinnot

Ennen mieleinen työpaikka löytyi vastaamalla 1 – 3 työpaikkailmoitukseen. Nyt olen lukenut ja analysoinut niitä ihan urakalla, että sopiiko omaan osaamisprofiiliin vai ei, haenko vai en, koska oma mielenkiinto pitää osata perustella vakuuttavasti. Kaikista haen myös liikevaihto ja kannattavuustiedot finder.fi kautta.

Osa työnantajista tuntuu pelkäävän, että palkattava työntekijä saattaa jatkaa ilmoitusten lukemista vielä työllistymisen jälkeenkin. Epävarmuus on osa arkea. Sen kanssa on vain elettävä. Molempia osapuolia siis pelottaa. Rekrytoiva esimies tiimeineen miettii, että osaammeko valita työyhteisöön sopivimman henkilön, joka tulee toimeen toisten kanssa ja hoitaa tehtävänsä edistäen yrityksen liiketoimintaa eikä ihan heti ilmoita siirtyvänsä toisen työnantajan palvelukseen. Työnhakija pohtii tahollaan, onko tämä minun unelmatyöpaikkani ja työyhteisöni. Näytelmäkirjailija William Shakespeare on sanonut, että epäilymme ovat petollisia ja saavat meidät hukkaamaan sen hyvän, jonka saattaisimme saavuttaa.

Työnhaun myötä on saanut tutustua erilaisiin rekrytointiyrityksiin ja –konsultteihin. Kiire tuntuu heilläkin olevan, sillä vain tosi ammattilaiset ilmoittavat rekrytointiprosessin edistymisestä ja lopputuloksesta. Sama pätee yrityksiinkin. Rekrytointiprosessi on osa yrityksen markkinointia ja prosessien hallintaa.

Työpaikkahaastatteluissa olen saanut soveltaa hankittua teoriatietoa, joten empiiristä eli kokemusperäistä tietoa on syntynyt työnhausta enemmän kuin koskaan aiemmin. Monenlaisia tunteita ja käänteitä on saanut kokea. Itsetuntemus ja itseluottamuskin on kasvanut pettymyksistä huolimatta. Jokaisesta työnhakuun liittyvästä kohtaamisesta on oppinut, sillä jokainen työnhaun kohtaaminen on ollut rikastuttava oppimiskokemus, kun kääntää sen mielessään sellaiseksi. Haastatteluihin on parasta mennä uteliaasti ja avoimin mielin kertomaan rehellisesti omasta osaamisestaan. Loistavia tilaisuuksia saada tutustua erilaisiin yrityksiin ja niissä työskenteleviin ihmisiin sekä heidän ajatusmaailmaansa.


 

Toisenlaista arkea

Nyt on ollut mahdollisuus katsoa elämää ihan toisenlaisesta näkövinkkelistä, kun paluu työelämään ei ole onnistunut niin nopeasti kuin ajattelin. Nyt on ollut mahdollisuus nauttia kotona olemisestakin. Työnhakuhan on netissä tätä nykyä. Parasta lienee ollut oman ammatillisen viiteryhmän vertaistuki eli keskustelut, verkostoituminen ja kohtaamiset muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Heiltä saa aitoa tukea ja ymmärrystä. Heidän kanssaan voi jakaa omia työnhaun kokemuksia ja saada uusia näkökulmia. Tähän kannustan kaikkia työnhakijoita.

 

Kuvat: www.freedigitalphotos.net

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hannen blogi: Työnhaku ja arvot

Onko työnantajayrityksen arvoilla merkitystä? Aikaisemmassa työpaikassani oli määritelty firman arvot, mutta ne oli kirjattu dokumenttiin, jota kukaan ei lukenut. En edes muista, mitä ne arvot olivat, koska ne olivat niin ympäripyöreitä ja mitäänsanomattomia. Arvoihin ei koskaan viitattu ylimmän johdon tai omien esimiesten puheissa. En tiedä, tehtiinkö koskaan mitään päätöksiä arvoihin viitaten. Minulle tulikin tunne, että yritystason arvoilla ei ole juuri merkitystä. Käytännössä työhön vaikuttivat lähimmän esimiehen ja muiden lähimpien kollegoiden henkilökohtaiset arvot.

Syksyllä pääsin työpaikkahaastatteluun kahteen organisaatioon, joiden perustoimintaan kuuluu selvä arvolatautuneisuus. Kummatkin organisaatiot olivat omalta kannaltani hieman hankalia. Toinen edusti omalta kannaltani turhan koviakin arvoja. Toinen organisaatio taas edusti niin pehmeitä arvoja, että pelkäsin niiden olevan jopa haitaksi CV:ssä, kun hakisin määräaikaisen pestin jälkeen yrityssektorille.

Varsinaiset työtehtävät kummassakin organisaatiossa olisivat olleet mielenkiintoisia asiantuntijatehtäviä, joten hain kumpaankin tehtävä edellä. Aiemmassa B-to-B-työssäni olin tottunut siihen, että aina ei voi jakaa arvoja maksavien asiakkaiden kanssa. Loppujen lopuksi olin kuitenkin tyytyväinen, kun en saanut kumpaakaan hakemaani pestiä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on arvoista työmaailmassa?

Kuva: freedigitalphotos.net

Hannen blogi: Hauskoja työpaikkailmoituksia

Välillä vastaan tulee niin hauskoja työpaikkailmoituksia, että niistä tulee hyvälle mielelle. Tässä muutamia viime aikoina bongattuja:

Kesätonttu

http://www.ejobs.fi/tyopaikka-90509-kesatonttu-santa-claus-finland-helsinki.php

Makkaran ruiskuttaja

http://nayta.monster.fi/makkaran-ruiskuttaja-ty%C3%B6paikka-espoo-uusimaa-suomi-131718230.aspx

Invent your own summer job

http://tyopaikat.hs.fi/avoimet-tyopaikat/invent-your-own-summer-job-and-become-younited-hero/770644

Aiemmin Radio Rock teki ihan ohjelman piirakan rypyttäjän työpaikasta. Ex-kollegani puolestaan vinkkasi tanssijan paikasta Johanna Tukiaisen tanssiryhmässä.

Kuva: Santa Claus Office

Sallan blogi: Jumppamaikasta tuotelinjan johtajaksi

Hesarin (26.3.) pääkirjoitussivulla todetaan, että akateeminen uraputki on katkennut. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa nopeasti, kokonaiset toimialat katoavat alta. Jatkossa diplomi-insinööri ei teekään insinöörin töitä koko ikäänsä, eikä markkinointiekonomi markkinoi. Koulutukseen saa edelleen uskoa, mutta "koulutuksen välinearvoa" pitää arvioida uudelleen, ottaa mallia anglosaksisista maista. Kirjoitus peräänkuuluttaa työnantajilta rohkeutta palkata ammattipiirien ulkopuolelta.

Olin töissä Englannissa 80-luvun lopussa, ja silloin jo muistan hämmästelleeni siellä vallitsevaa "koulutuksen välinearvoa". Se tosin tuntui kohdistuvat eniten Oxfordin ja Cambridgen kaltaisiin huippuyliopistoihin. Oli aika lailla sama, mitä niissä opiskelit, vaikka arkeologiaa. Opiskelijat kaapattiin heti valmistuttuaan yritysten omiin koulutusohjelmiin, joissa heille sitten opetettiin liike-elämän asiat ja uraputki aukesi.

Työskennellessäni vuosikymmen myöhemmin kansainvälisessä yrityksessä tutustuin juuri tällaisen uraputken läpikäyneeseen brittiin. Hän oli koulutukseltaan liikuntatieteen kandidaatti, eli siis jumppamaikka ja nyt siis yrityksen tuotelinjan johtaja Euroopan alueella. Toki hän oli liikuntatieteellisen opintojensa jälkeen suorittanut jotain liikkeenjohdon kursseja. Muistan silloin pohtineeni, että Suomessa ei tällaisia urapolkuja juuri tunneta. Suutari pysyköön lestissään, meillä ajateltiin. Ja ehkä ajatellaan vieläkin.

Tämän päivän Suomessa, jossa työnhakijoista on ylitarjontaa, yritys voi valita hyvinkin tarkkojen kriteerien mukaan täsmäosaajan avoimiin paikkoihinsa. Tuntuu että omalla b-to-b-taustallani on turha lähettää yhtään hakemusta b-to-c-yrityksiin, vaikka puhutaan samasta koulutus- ja ammattialasta. Ja tänä päivänä tunnutaan hakevan hyvin kapea-alaisia erikoisosaajia. Ehkä ne laaja-alaiset yleisosaajat, jotka pitävät hommat pyörimässä, istuvat tiukasti palleillaan eikä uutta erikoisosaamista tule taloon muuta kuin rekrytoimalla sitä ulkoa. Toivotaan, että joissain firmoissa sentään koulutetaan vielä henkilöstöä, jotta heidän osaamisensa pysyy ajan tasalla. Vai pitäisikö koulutus siirtää työntekijän omalle vastuulle?

Kuva: freedigitalimages/artur84

Veeran blogi: Uravision toteuttaminen – Uskallatko Unelmoida?

Se ei ole ihan yksinkertainen tehtävä eikä myöskään mahdoton, kun työ katoaa yt-neuvotteluiden myötä tai jostain muusta syystä. Ensin on tyhjennettävä vanha kovalevy. Tämän jälkeen alkaa uuden luominen puhdistelulle kovalevylle. Sitä luodaan kuuntelemalla omaa mieltä ja sydäntä. Mieli antaa voimaa ulkoiseen maailmaan ja sydämen kuuntelu voimistaa sisintämme.

Uravision toteuttaminen on kuin unelmamatka, joka toteutuu tallaamalla erilaisia polkuja pitkällä tai lyhyellä kaavalla. Jokaisella oma aikataulunsa, joten vertaillut toisiin sikseen. Oma tahtotila on ratkaiseva kaikessa tekemisessä niin uravisiossakin.

Unelmamatka ei toteudu ellei ensin haaveile siitä. Haaveilusta syntyy ajatuksia ja tunteita. Matkan sisältö, kohde ja aikataulu alkavat hahmottua. Lähteekö matkalle yksin vai toisten kanssa. Seuraavaksi alkaa pääsee jo konkreettiseen suunnitteluun. Suunnittelusta alkaa toteutus. Toteutus vaatii suunnitelman. Suunnitelma vaatii aikataulun. Aikataulu vaatii seurantaa ja analysointia sekä aika ajoin täsmennystä ja korjaustakin. Samalla menetelmällä uusi uravisionkin alkaa toteutua. Matkalla tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa omia kokemuksia, jatkaa matkaa yhdessä, lähteä eri suuntaan ja sopia uusia tapaamisia......... vaihtoehtoja on monia. Kohtaamiset rikastuttavat ja antavat voimaa uravision käytännön toteuttamiseen.

Kuva: www.FreeDigitalPhotos.net 

Unelmien toteuttaminen vaatii uskoa itseensä ja omaan tekemiseen eli roiman annoksen rohkeutta. Omaan uravisioon on suhtauduttava vakavasti. Matkalla kohti uravisiota kohtaa pelkoa, koska kaikki uusi nostaa välillä pelon pintaa. Pelko on viesti, joka pitää ottaa vastaan ja kuunnella se, mutta sen valtaan ei pidä antautua. Pelkoa aiheuttavat tunteet ovat olleet minulle viestejä omista kehittämiskohteista. Monesti pienenkin muutoksen tekeminen vaati rohkeutta, sillä niin helppo on pitäytyä vanhoissa tutuissa askelmerkeissä. Me olemme usein liian turvallisuushakuisia. Siksi on helppo laittaa jarrut päälle moneen elämän muutoksen. Tosiasiahan on, että kaikki muutokset eivät toteudu hetkessä. Lisäksi niihin sisältyy epäonnistumisen mahdollisuus, joka herättää pelkoa. Suomalaisessa kulttuurissa epäonnistuminen koetaan kielteisenä niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasolla. Epäonnistumiset pitää nähdä harjoitteluna ja välietappeina kohti omia unelmia. Niistä syntyy aitoja omia kokemuksia, joita reflektoimalla voi tehdä korjausliikkeitä toteutukseen ja suuntaan.

Oman ajattelun laatu ja tunteiden voima ovat ratkaisevat tekijät, kun oma mieli luo uutta. Tästä kertoo Tuure Kilpeläisen kappale – Ajattelun voima – https://www.youtube.com/watch?v=9oFoTR17T30 ja pelon karkottamiseksi voi kuunnella kappaleen  –  Pelko pois – https://www.youtube.com/watch?v=2hQYtXsQOs8. Omaa uravisiota voi pohdiskella ja työstää lukemalla esimerkiksi Kati Järvisen kirjaa – Mielekäs työ, josta saa loistavaa apua uravision toteutukseen.


Kuva: http://www.freedigitalphotos.net/images/Other_Metaphors

 

Hannen blogi: 10 eurolla 10 000 työpaikkaa

Suomalaisen Työn Liitto arvioi, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukausittain 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Sinivalkoisen jalanjäljen kampanjasivu löytyy netistä http://www.sinivalkoinenjalanjälki.fi/. Itse otan haasteen vastaan niin, että ostan tällä viikolla vain suomalaisia tuotteita!

Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:

Kaiuttimet
Genelec ja muutama  muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.

Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.

Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
 
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.

Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.

Persoonalliset laaturavintolat 
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta... 

Kuva: Genelec

Sallan blogi: Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Työttömäksi jääminen ja työttömyyden pitkittyminen ei tietenkään ole millään lailla toivottavaa tai kivaa ja mukavaa. Mutta jotain positiivistakin tästä tilanteesta voi löytää. Tässä muutamia. Jätän nyt tietoisesti pois jokaiseen kohtaan liittyvät ”mutta/tosin/kuitenkin/todellisuudessa”-asiat, voitte ne itse mielessänne kuvitella 

Loma! Vapaus!

Enpä ole näin pitkään ollut vapaalla – oikeastaan koskaan. Olin ensimmäisissä kesätöissäni 16-vuotiaana ja sen jälkeen en ole ollut kuin pari lyhyttä pätkää ”between jobs”. Kerrankin ei ole mitään velvollisuuksia. Saa suunnitella päivänsä ja viikkonsa ihan miten itse haluaa. Vaikka mennä leffaan keskellä päivää. Tai lähteä keskellä viikkoa Tallinnaan ostoksille.

Mitä minusta tulee isona -pohdiskelu
Nyt on vihdoinkin aikaa miettiä, mitä minä oikeasti haluaisin tehdä. Olenko viimeiset 20 vuotta tehnyt sellaista työtä mistä nautin ja joka vastaa arvojani? Olisiko joku muu ammatti/aate/harrastus enemmän menetetyn vapaa-aikani arvoinen? Mitä jos perustaisinkin oman yrityksen?

Verkostoituminen
Enpä ole näin moniin uusiin ihmisiin, jotka eivät ole samassa firmassa töissä kuin itse olen,  tutustunut sitten opiskeluaikojen. Ja nimenomaan tutustunut omasta tahdostani, saanut uusia ystäviä ja verkostoitunut. Tämä kaikki siksi, etten ole jäänyt kotiin istumaan vaan osallistunut erilaisiin tapahtumiin, vertaistukiryhmiin, työllistymisohjelmiin.

Ammatillinen kehittyminen
Vihdoinkin on ollut aikaa myös mennä kaikkiin niihin seminaareihin, joihin olen ilmoittautunut. Kuinka monta kertaa olinkin joutunut työkiireiden takia jättämään menemättä kiinnostaviin tapahtumiin tai messuille.

Opiskelu

Tuskin olisin saanut aikaiseksi alkaa opiskella avoimessa yliopistossa, jos en olisi jäänyt näin pitkäksi aikaa pois töistä. En muistanutkaan miten kivaa se on!

Marttailu
Työssä ollessani en juuri jaksanut innostua kotihommista. Matalan prioriteetin asioita. Käytin vapaa-aikani mieluummin harrastuksissa kuin siivoamalla. Söin työpaikkaruokalassa. Nyt olen innostunut laittamaan ruokaa ja leipomaan. Siivoaminen on edelleen niin ja näin. Mutta pyykkikori ei enää pursu yli.

Harrastukset

Olen ehtinyt viritellä myös uusia harrastuksia, kuten valokuvaus. Työnväenopistot tarjoavat ihan kohtuullisia kursseja, joista työtön saa alennustakin. Ja voin lähteä jumppaan keskellä päivää, jos siltä tuntuu.

Matkailu 

Laitetaan nyt tämäkin tähän, vaikka se pääosin haaveeksi jääkin. Nyt olisi aikaa sille maailmanympärysmatkalle.

Ekologisuus

Huomaan, että mietin tarkemmin ostoksiani, yritän korjata rikkoutunutta mieluummin kuin ostan uutta. En lähde autolla tai bussilla joka päivä liikkeelle, vaan hoidan useamman asian kerralla.

Muitakin hyviä puolia tästä kaikesta löytyy. Kai se on vaan kiinni siitä, miten asiat haluaa nähdä.
Entäs te muut hissipuhelaiset, tai lukijat?

Kuva Freedigitalimages.com/sdmania

Sallan blogi: Takamus ylös tuolista

Oma Yritys -messuilla sain vinkin yrityksen perustamiseen tai työnhakuun: älä liimaannu tuoliisi vaan verkostoidu. On toinenkin tärkeä syy nostaa takamus tuolista, sillä liiallinen istuminen on haitallista terveydelle. Talouselämä käsitteli aihetta 10/2014-numerossaan. Artikkeli kertoo yrittäjä Jouni Kivestä, joka muutti työpisteensä juoksumatoksi ja korkeaksi työpöydäksi. Mies käveli hidasta vauhtia noin viisi kilometriä päivässä ja teki samalla työtään.

Talouselämän antaa myös vinkkejä, joilla voi vähentää töissä istumista, kuten käyttämällä portaita hissin sijaan, kävelemällä toimittamaan asiansa kolleegan luo mieluummin kuin laittamalla sähköpostia, hoitamalla puhelut seisten, jolloin äänikin kuulostaa paremmalta, kun hengitys kulkee vapaammin. Kotona töitä hakeva tai opiskeleva voi välillä laittaa pesukoneen pyörimään tai käydä viemässä roskat tai koiran lenkille. Mutta silti tulee istuttua aivan liikaa.

Nykyään valveutuneet työpaikat tarjoavat työpisteisiin ergonomisia sähköpöytiä, joiden korkeutta voi säätää. Seisomaneuvotteluitakin olen käynyt. Ne ovatkin yleensä lyhyitä ja tehokkaita.

Koska työttömän budjetilla ei sähköpöytiä tai juoksumattoja ostella, olen ratkaisut seisomapisteen kotiini silityslaudan avulla. Juokseminen pitää sitten hoitaa erikseen.

Hannen blogi: Rehellinen rekryhaastattelu

Välillä alkaa jo korvista pursuamaan ulos vinkit siitä, mitä asioita, termejä yms. tulisi korostaa tai välttää työpaikkahakemuksissa, CV:ssä ja työpaikkahaastatteluissa. Missä on suomalainen rehellisyys ja aitous?

- Kysymys: Kerro jotain itsestäsi. - Vastaus: Tein kaksi tuntia tuota hakemusta. Ettekö te ole siis lukeneet sitä??
- Miksi hait juuri meille? - Arvaa, montako hakemusta olen jo turhaan lähettänyt? Tänä aikana on ammuttava kaikkea, mikä liikkuu.
- Mitkä ovat vahvuuksiasi? - Kaverin kanssa keksittiin eilen tähän hyvä vastaus, mutta en usko siihen itsekään. 
- Mitkä ovat heikkouksiasi? - Mistäköhän aloittaisi...
- Mitä tuloksia olet saanut aikaan? - Jos olisin tehnyt hyvää tulosta, niin en minä nyt tätä paikkaa hakisi.
- Oletko yhteistyökykyinen? - Jos työpaikalla on besser-wissereitä, olen ihan periaatteesta heidän kanssaan eri mieltä, vaikka oikeassa olisivatkin. Lisäksi en jaksa kuunnella kenenkään kalastus-, marjastus-, lenkkeily- tai laihdutusjuttuja.
- Mitä odotat esimieheltäsi? - EVVK, kunhan ei ole narsisti, niuho tai pihi. Hyvistä vitseistä saa plussaa.
- Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? - Sapattivapaalla jossain eksoottisessa maassa.
- Miten kehität itseäsi? - Juuri luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten keski-iässä oppimiskyky heikkenee, kun aivojen "kovalevylle" on jo tallentunut niin paljon tavaraa. Lisäksi olen huomannut, että uusina asioina esitellään asioita, joita oli jo yli 10 vuotta sitten. Eli parempi mennä business as usual...
- Miten entinen esimiehesi kuvailisi sinua? - Ei sillä ole hajuakaan siitä, mitä tein. Mutta varmasti se kehuisi minua, koska haluaa uskotella että teki aikoinaan hyvän rekrypäätöksen. 
- Millainen perhe sinulla on? - Miten tämä liittyy yhtikäs mihinkään? En ole hakemassa parisuhdeneuvojaksi tai lastenhoitajaksi. Mitä johtopäätöksiä tekisitte siitä, jos sanoisin olevani vaikkapa mummotunnelin vakkari tai avioeroa viikko sitten juhlistanut?
- Mitä kysymyksiä haluat esittää meille? - Miten suuri osa tuloskehityksestänne on johtunut aidosta kehittymisestä ja miten suuri osa irtisanomisista?

Kuva: freedigitalphotos.net

Roosan blogi: Yle: Työtä myös Nokian jälkeen

Ylen kirjoitus 21.3.2014: http://yle.fi/uutiset/tyota_myos_nokian_jalkeen/7148012 

Mun oli pakko ottaa kantaa tähän uutiseen. Uutinen on sinänsä hyvin positiivinen ja mieltä nostattava näinä vaikeina työllistymisen aikoina, mutta minut tämä silti pisti näin aamutuimaan hieman kismittämään. Mielestäni jutussa viitattu tilasto, jonka mukaan 80% korkeasti koulutetuista irtisanotuista Nokian työntekijöistä olisi työllistynyt tai  aloittanut yrittäjinä, ei kerro koko totuutta.

Olen törmännyt samaan ”vikaan” aiemmissakin tilastoissa. Ongelma on se, että työllistymiseksi lasketaan myös esim. F.E.C.-ohjelmat ja muut työharjoittelut, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti ole niitä uusia työpaikkoja. Työvoimapoliittisesti ne varmastikin sellaisia ovat, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: niistä ei saa palkkaa eivätkä ne valitettavan usein johda palkalliseen työhön. Kysymys kuuluukin, minkälaisia työsuhteita tähän Nokian työllistymistilastoon on laskettu mukaan? Jotta tilasto olisi enemmän luotettava, irtisanottujen työntekijöiden työllistymisen kehitystä pitäisi seurata muutaman vuoden ajan ennenkuin todellinen kategorointi voitaisiin tehdä.

Kuva: freedigitalphotos.net

Sallan blogi: Vaihtoehtona yrittäjyys?

Oma Yritys -tapahtuma oli Helsingissä 18-19.3. Olin paikalla jälkimmäisenä päivänä, kuuntelemassa valikoituja luentoja, lähinnä itsensä brändäämisestä ja myyntityön tärkeydestä. Aiemmassa blogissani referoinkin jo Ollis Leppästä. Seuraavassa esimerkkejä tapahtuman muusta annista.

Survival Pack

Pia Pakarinen Helsingin Yrittäjistä esitteli uuden yrittäjän Survival Packin, viiden kohdan check-listan:
1. Vastaa kysymykseen: miksi yrityksesi on olemassa. Tuotteista, luo yrityksestäsi tarina, erotu.
2. Jaa ideasi. Jollet ole keksinyt jotain huippusalaista ja patentoitavaa, jaa ideasi muiden kanssa. Se jalostuu ja löydät kumppaneita.
3. Satsaa laatuun kaikessa mikä näkyy potentiaaliselle asiakkaalle ja tee ostamisesta helppoa.
4. Näy monikanavaisesti johdonmukaisella viestillä.
5. Toimi!

Visio vai hallusinaatio?

Lean Startup-ideologian edistäjä Suomessa, Hub Helsingin Ola Sundell kehotti aloittavaa yrittäjää etsiytymään verkostoihin ja pitämään myynnin ja markkinoinnin keskiössä. Hän painotti sitä, että idean keksittyään ei pidä seuraavaksi alkaa luomaan infrastruktuuria, kuten vuokraamaan toimitilaa ja miettimään laskutuksen hoitamista, vaan keskittyä asiakkaaseen ja idean tuotteistamiseen. Mutta liiketoiminta- ja ansaintamalli pitää miettiä valmiiksi, vasta sen jälkeen tulee tuotekehitys. On hyvä kysyä itseltään, onko yrityksellä visio vai hallusinaatio!

Brändää itsesi

Parikin esitystä keskittyi itsensä ja yrityksen brändäämiseen. Mikä on firmasi nimi ja arvot, millaisella ryhdillä pidät hissipuhettasi sijoittajille, mikä on USP:si? Siinäpä mietittävää.

Mitä jäi käteen?

Päivä herätti paljon ajatuksia ja innostustakin yrittäjyyttä kohtaan. Ehkä kiteytettynä päivän anti oli se, että omaa yritystä ei pidä miettiä kammiossaan pitkään ja hartaasti, vaan pitää lähteä rohkeasti etsimään neuvoja ja kumppaneita ja testaamaan ideoitaan asiakkaiden keskuudessa.

Vielä en kuitenkaan perustanut yritystä, vaikka se netissä onkin todella helppoa nykyään. Työttömän yrittämistä harkitsevan on pohdittava tarkkaan miten yrityksensä toteuttaa. Hissipuhe-ryhmä on selvitellyt ja pohtinut erilaisia vaihtoehtoja, kuten osuuskunta, Eezy-laskutuspalvelu, starttirahat ym tuet. Toisaalta, jos uskoo yritykseensä, miksi pitäisi lähteä siitä oletuksesta, että yritys ei kannata ja tarvitsee tukia? Eikö silloin jo henkisesti pohjusta omaa epäonnistumistaan?

Kuvat: freedigitalphotos.com

Hannen blogi: Testeillä täydelliseksi työnhakijaksi

Olen joskus kuullut toteaman, että työntekijä palkataan osaamisensa takia ja irtisanotaan persoonansa takia (viittaan tällä ehdottomasti muuhun kuin lamasta johtuviin irtisanomisiin!). Vaikka olisit kuinka kyvykäs, mutta aiheutat työpaikalla eripuraa tai olet epämotivoitunut, yritys ei pysty hyödyntämään osaamistasi.  Rekrytointiprosesseissa yritetään saada yhä enemmän käsitys siitä, millainen olisit työntekijänä.

Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.

Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.

Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan.  3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita. 

Roosan blogi: pettymyksen tilitystä

Sain tänään vastauksen yhteen hakuun… ja torjuntahan se sieltä tulla pamahti! Syyksi sanottiin, että valittu hakija on ollut jo aiemmin talossa töissä ja tuntee talon tavat sekä tuotteet entuudestaan.  Kuulemma ”näin nopealla rekrytointitarpeella tämä oli se suurin valintakriteeri.”  Ahaa, no onhan se totta, että jos joku osaa jo homman niin miksi hakea uutta. Mutta, eihän se, että on ollut aiemmin talossa jollain muulla osastolla töissä tarkoita, että osaisi tämän uudenkin homman paremmin? No, mitäpä tätä sen enempää puimaan, onhan tuokin syy.

Ajattelin kuitenkin tällä kertaa tehdä jotain toisin, ja pyysin puhelimessa ollessamme johtajalta vähän enemmän palautetta. Kysyin nimittäin olisiko hänellä vinkkejä minulle työnhakuun ja missä asiassa voisin esimerkiksi petrata. I know, walking on dangerous ground… Ja vastaukseksi sainkin iskun vyön alle. Tai sellaisena minä sen ainakin otin. Minun olisi nimittäin hänen mukaansa pitänyt haastattelussa kysyä enemmän työnkuvaan liittyviä kysymyksiä. Ilmeisesti olin jättänyt vääränlaisen kuvan hänelle, etten olisikaan ollut niin kiinnostunut itse tehtävästä. Muistaakseni kysyin haastattelussa peräti neljä kysymystä työn sisältöön ja toimintaympäristöön liittyen. Muistan sen, koska minulla oli kysymyslista mukana. Ilmeisesti hänen mukaansa niitä olisikin pitänyt olla vielä enemmän. Mutta miksi sitten pääsin haastattelun jälkeen jatkoon soveltuvuustesteihin, jos olin antanut käsityksen, etten olisikaan tarpeeksi kiinnostunut? Vai olisiko minun pitänyt kysyä neljän tunnin soveltuvuusarvioinneissakin jotain lisää?

Jälleen kerran, mitä sitä miettimään, kun en koskaan kuitenkaan saa tietää totuutta. Jotenkin tuli tästä kaikesta yrittämisestä ja turhautumisesta sellainen ”tsup” -tunne, mutta en ole oluen ystävä…

Kuva: FreeDigitalPhotos.net

Sallan blogi: Luovu luurikammosta ja liimatakamuksesta

Olin Oma Yritys -tapahtumassa 19.3. Wanhassa Satamassa Helsingissä. Otsikko on lainaus Yrittäjävalmennuksen Ollis Leppäsen mainiosta esityksestä.

Ollis Leppänen antoi 7+1 vinkkiä aloitteleville yrittäjille ensimmäisten asiakkaitten löytämiseksi.  +1 bonusvinkkinä hän kertoi, että liimatakamuksen ja luurikammon yhdistelmä on yksi parhaista keinoista epäonnistua. Puhelin on menestyvän yrittäjän salainen ase #1!

Muut 7 vinkkiä ovat seuraavat ja tämähän pätee aivan sellaisenaan työnhakuunkin, niihin viittaavat tekstit ovat minun:

1. Aseta itsellesi päivän tavoite. Ei viikon tavoitetta tai tavoitetta ottaa 100 kontaktia. Vaan tavoite soittaa se yksi puhelu tänä aamuna. Siihen pystyy kyllä. Iltapäivälle uusi tavoite. Yhtäkkiä sinulla on 10 kontaktia kasassa.

2. Pyydä suosituksia, aina ja kaikkialla. Suosittelisitko minua eteenpäin? Keneen voisin ottaa yhteyttä, kuka olisi vailla tuotettani/palveluani/minun työpanostani?

3. Kohdista tarkkaan. Mene sinne missä tavoiteasiakkaasi tai työnantajasi liikkuu ja ota kontaktia. Jos hän ei liiku, soita, sähköpostita, lähetä postia.

4. Korvat höröllä ja silmät auki. Lue lehtiä, seuraa uutisia. Saat arvokkaita vinkkejä ja tarinanpätkiä, joista on helppo aloittaa keskustelu kun otat kontaktia.

5. Lämmitä exät. Herätä henkiin vanhat kontaktit. Pyydä heiltä suosittelua, jos et kauppaa tai työpaikkaa saa.

6. Tutustu tuntemattomiin. Avaa suusi, esittele itsesi, kaikille ja kaikkialla.

7. Laadi näytekappale omasta jutustasi, oli se sitten tuote, palvelu tai osaamisesi. Yrittäjän kannattaa tehdä edes proto tuotteestaan tai palvelustaan. CV ja työnäytteet ovat itsestäänselviä työnhakijalle, mutta älä unohda LinkedIn'iä, käytä videota, kirjoita kirja, tee nettisivu tai blogi osaamisestasi.

Ja lopuksi: kysy asiakkaalta, miksi hän ei ostaisi tuotettasi tai palveluasi, tai palkkaisi sinua? Näin pääset kiinni asiakkaan hyötyihin ja arkisten tuskien äärelle.

Lisää Oma Yritys -tapahtuman antia seuraavassa blogissa myöhemmin!

Kuvassa Ollis Leppänen, Yrittäjävalmennus, 19.3.2014 Wanhan Sataman Oma Yritys -tapahtumassa.

Veeran blogi: Kiitos hakemuksestasi

 

Tähän mennessä yksi parhaista lukemistani viesteistä työnantajalta hakijoille. Se jättää myönteisen muistijäljen yrityksestä ja henkilökunnasta.

 
Kiitos hakemuksestasi ……. tehtävään.

Olemme saaneet tehtävään runsaasti hakemuksia. Te hakijat olette edustaneet hyvin erilaisia taustoja, osaamisenne on upeaa, kiinnostavaa ja monipuolista. Joukossa on rekrytointityötä tehneiden lisäksi myynnin ja asiakaspalvelun ammattilaisia, ammattilaisia vakuutus- ja finanssisektorilta, sisällöntuotannon ja toimittajatyön ammattilaisia, johdon assistentteja, senior tason HR-osaajia, jopa hakijoita taloushallinnon saralta. Kotimaisia ja kansainvälisiä hakijoita. Olette kannuksenne hankkineita ammattilaisia ja juuri valmistuneita tulevaisuuden talentteja. Kiitos kaikille. Joukostanne on ollut haastavaa valita haastatteluun vain rajattu määrä kandidaatteja.

Emme ole vielä päässeet aivan maaliin, mutta haastattelut olemme jo aloittaneet. Haluamme kuitenkin jo tässä vaiheessa antaa vastauksen ja palautetta sekä kiitokset niille hakijoille, joiden kanssa emme tämän pidemmälle tällä kertaa pääse. Samalla haluamme toivottaa onnea uusien haasteiden etsintään.

Hannen blogi: Eka kerta videolla

Hiljattain tein tässä ensimmäisen työpaikkahaastatteluni nettivideolla. Verkkokauppa.comista löytyi parilla kympillä ihan hyvä webbikamera. Haastattelu toimi kätevästi niin, että kysymykset tulivat myös videolta, joten tilanteeseen tuli hieman aidompi haastattelutunnelma. Vastauksia pystyi  rauhassa miettimään etukäteen ja ottamaan myös uusiksi ennen lopullisen vastauksen lähettämistä.

Haastatteluvastausten testikerrat olivat siinäkin mielessä hyviä, että pystyi rauhassa katsomaan, että kamera oli hyvässä kulmassa. Itse laitoin tietokoneen alle kasan kirjoja, että kuvakulma oli suoraan edestä eikä alaviistosta.  Katsoin, että myös taustani oli rauhallinen eikä kuvassa näy auki olevia vaatekaapin ovia. Eräässä seminaarissa sain vinkin, että nettihaastatteluissa kannattaa kiinnittää myös alaosan pukeutumiseen. Varsinkin jos kyseessä on livehaastattelu ja sinun pitää nousta noutamaan esim. todistuksia.

Omia nauhoituksia oli aika mielenkiintoista katsoa. Luulin ekanakin, että olisin hymyillyt enemmän, mutta nähtävästi vastausten pohtiminen ja hymyily yhtä aikaa ei olekaan niin helppoa... Vastauksia miettiessä minulla on nähtävästi myös tapana liikutella silmiä vähän joka suuntaan, mikä lähelle zoomattuna näytti hieman hassulta. En kuitenkaan alkanut väkisin tuijottamaan suoraan kameraan. Yleensä en laita haastatteluihin huulipunaa, mutta videota katsottuani halusin huuliin ilmettä lisää.

Periaatteessa videohaastattelu olisi mahdollistanut sen, että olisin pohtinut kutakin vastausta tuntikausiakin. Päätin kuitenkin mennä aidommalla haastatteluasenteella, ja mietin vastaukset suht lyhyessä ajassa. Uudelleenottoja otin lähinnä siksi, että sain mahdolliset takeltelut pois ja tiivistettyä joitakin ajatuksia.

Suosittelenkin videoimaan itseään testimielessä ihan normaalejakin haastatteluita varten. Sillä tavalla voi paremmin havaita itsessään maneereita tai muita huomiota kiinnittäviä tapoja.

Sallan blogi: F.E.C.-ohjelmat: työllistymistä vai ilmaisen työvoiman hyödyntämistä?

Korkeakoulutetuille lähes ainoa työllisyyskoulutusohjelma on ns. F.E.C. (Further Educated by Companies). Kyseessä on ohjelma, jossa työskennellään yritykselle minimaalista (noin 6000-7000€) korvausta vastaan 6 kk ajan, samalla osallistuen noin 20 päivän ajan koulutukseen. Osallistuin itse kerran tällaiseen ohjelmaan.

Ohjelmia järjestää useampikin taho, mutta periaatteessa on aina kyse samasta ohjelmasta. Näitä järjestäjiä on mm. Barona, MJS-Training, Aalto-yliopisto ja Talent Gate. Työttömiä hakijoita ohjelmaan houkutellaan sillä, että 70-75% osallistujista työllistyy ohjelman päätteeksi. Koulutusten aiheet vaihtelevat projektiosaamisesta markkinointi- ja myyntivalmennukseen, ympäristöalan yritysten kansainvälistymisestä muutosjohtamiseen ja tietoturvaan. Hakija saa myös korotettua työttömyyskorvausta ja ylläpitokorvausta ohjelman ajan. Lisää ohjelmasta mol.fi sivuilta hakusanalla F.E.C.

Yritykselle porkkana on tietysti se, että se saa palvelukseensa tuolla minimaalisella summalla akateemisesti koulutetun, yleensä kokeneen ihmisen kuudeksi kuukaudeksi. Jotkut ohjelmanjärjestäjät myös sallivat yrityksen yhden työntekijän osallistuvan koulutuksiin fecciläisen lisäksi, ilmaiseksi. Työllistämistä ohjelman päätyttyä ei edellytetä, tosin sitä kovasti painotetaan.

Niin, kuulostaahan se hyvältä. Ja voi sitä ollakin.

Oma kokemukseni oli sekä positiivinen että negatiivinen. Työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja pystyin itse vaikuttamaan niihin ja koulutukset olivat hyviä. Työllistyin, kyllä, mutta vain muutamaksi kuukaudeksi ohjelman jälkeen. Eniten minua häiritsi kyseisen yrityksen innostus näihin fecciläisiin. Sinä aikana, kun itse olin mukana tai sen jälkeen, kyseisessä yrityksessä ehti olla aika monta muutakin "ilmaista" työntekijää. Kaikille ei suinkaan tarjottu palkallista jatkoa. Osalla työtehtävät eivät millään lailla vastanneet ihmisen osaamista tai edistäneet sitä.

Vaikka mielipiteeni F.E.C.'istä ovat ristiriitaisia, hain uudelleen mukaan, eri järjestäjän ohjelmaan. Tällä kertaa yhteistyöyritystä ei löytynyt.

Hannen blogi: Mitä jäbä duunaa - Pääkaupunkiseudun työpaikkakehitys

Työpaikkailmoituksia lukiessa tulee välillä tuska, kun tuntuu että kaikki paikat ovat IT- tai myyntitehtäviä. Eläkepommista on puhuttu vuosikausia, mutta miksi se ei näy avautuvina työpaikkoina? Tänä vuonna kevätkin tulee aikaisemmin kuin positiiviset uutiset talouden kehityksestä.

Välillä sitä miettii (kuten muutkin Hissipuhujat), että pitääkö sitä kouluttautua alalle, jolla on juuri nyt suuri kysyntä. Jos jään odottelemaan parempia aikoja, menettääkö oma koulutukseni ja työkokemukseni arvon? Netistä kaivoin pääkaupunkiseudun työpaikkakehitysennusteita, joista yksi kattavimpia oli Seppo Monténin Koulutus & työvoima - Helsingin seutu 2020 / Osaamisella kohti tulevaisuutta. Raportissa on ennustettu ammattiryhmittäin työpaikkakysynnän muutoksia (ottaen myös huomioon eläkkeelle siirtyminen).

Omalta kannalta katsottuna asiantuntijatehtävien kysyntä näyttää pysyvän korkealla. Raportissa on kuitenkin mainittu itsekin havaitsemani asia, että ammattiryhmien sisällä osaamisen sisältöön kiinnitetään yhä tarkemmin huomiota. Kiinnostava yksityiskohta raportissa oli myös Helsingin seudun demografisen työvoimapulan ennuste. Sen mukaan vuonna 2018 pitäisi työmarkkinoilta poistuvien määrän ylittää selvästi työmarkkinoille tulevien määrän. Joten pitää toivoa, että viimeistään silloin voimme taas ihmetellä työvoimapulaa!

Linkki raporttiin: http://pksennakointi.fi/file/seppo-monten-koulutus-tyovoima-helsingin-seutu-2020/

Manpower taas julkaisi hiljattain lyhyen aikatähtäimen työmarkkinabarometrin, jonka mukaan Etelä-Suomen rekrytointinäkymät ovat aika lohduttomat. Harmittavasti aineisto ei ole tarpeeksi laaja, että siinä olisi voinut erotella vielä alueelliset näkymät toimialoittain.

Linkki aineistoon: http://www.manpowergroup.fi/Ajankohtaista1/Manpowerin-tyomarkkinabarometri-Tyonantajat-eri-puolilla-Suomea-kertovat-lisaavansa-henkilostoa-vuoden-2014-toisella-kvartaalilla-/

Kuva: Riku Kettunen (Flickr)

Roosan blogi: Työtön voitti lottopotin

Paistaa se aurinko risukasaankin, vai miten se sanonta meni? ;)

Iltalehti, perjantai 14.3.2014

Veikkaus kertoi perjantaina täysosuman osuneen työttömälle työnhakijalle.

Turkulaismies voitti maaliskuun ensimmäisessä lottoarvonnassa täysosumallaan 1,4 miljoonaa euroa. Hän kertoo lukeneensa ensin iltapäivälehdestä toisen täysosumista menneen Turkuun.

-  Menin siltä istumalta tarkistamaan oman pelini, mies kertoo Veikkauksen tiedotteessa.

Lottovoitto tuli miehellä hyvään saumaan, sillä hän on tällä hetkellä työtön työnhakija. Ajatuksissa on kuitenkin yhä hakea ja saada töitä.Mies on kertonut voitosta vanhemmilleen ja tyttöystävälleen. Nämä ovat luonnollisesti iloinneet myös onnenpotkusta, joskaan eivät olleet aluksi uskoa miestä.

- Eli en ajatellut jäädä lorvimaan, vaikka miljoonavoitto tilille tupsahtikin.

Rahoillaan mies aikoo hankkia ainakin ensiasunnon. Uuden kodin etsintä on jo käynnissä

Kuva Iltalehti/ JENNI GÄSTGIVAR

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014031418123298_uu.shtml

Veeran blogi: Potkut – tunteiden käsittelyn tärkeys ja merkitys

Suosittelen lukemaan HS Torstain artikkelin, jossa psykologi Mikael Saarinen kertoo, ettei potkuja kannata pelätä (http://www.hs.fi/elama/Mikael+Saarinen/a1394612525244). Kieltämättä artikkelin sanoma on helpompi sisäistää nyt, kun omista tuotannollisista ja taloudellisista potkuista on kulunut riittävästi aikaa. Olen itse työstänyt asiaa eri tavoin ilman psykologin apua ja elämä tuntuu hyvältä nyt.

”Ei työpaikan menettäminen saisi suistaa koko elämää pysyvään kriisiin.” Arvelen kuitenkin jokaisen joutuvan jonkinlaisen kriisiin, sillä työ vie ison osan arjestamme tänä päivänä, vaikka eri elämän palikat olisivatkin tasapainossa. Arjen rutiineita pyörittäessä jää liian vähän aikaa pysähtymiseen ja olemiseen, kun yritämme olla tehokkaita. Itse ainakin voin todeta, että syyllistyin liikaan suorituskeskeisyyteen. Samaan syyllistyin kuin ryhdyin etsimään heti potkujen jälkeen uutta työpaikkaan, sillä siihen meitä kannustetaan. Sinällään se on ihan ymmärrettävää, koska mitä nopeammin pääset uuteen työhön käsiksi niin sen parempi - ehkä.

Ymmärsin, että nyt on mahdollisuus uuteen, mutta ennen uuden aloittamista on tunnistettava kaikki tunteet. Varsinkin käsittelemättömistä negatiivista tunteista tulee kehityksen esteitä, jotka ilmenevät erilaisissa työnhaun vuorovaikutustilanteiden sanattomassa viestinnässä. Esimerkiksi pelon ja syyllisyyden tunne vievät kirkkauden. Siksi yhteys omiin tunteisiin on tärkeä. Kuuntele itseäsi ja tunteitasi - ole itsellesi uskollinen. Silloin pystyt tekemään hyviä ratkaisuja ja päätöksiä elämässäsi tässä ja nyt.

Tästä syystä potkuihin liittyvistä tunteiden käsittelystä pitää puhua ihan oikeasti, sillä siitä hyötyy koko yhteiskunta. Irtisanotuille pitää aktiivisesti tarjota mahdollisuutta keskustella asiantuntijoiden kuten työpsykologien kanssa. Tätä keskustelua potkut saanut ei voi käydä työyhteisössään, josta hänet on juuri poistettu, sillä tunne- ja vuorovaikutustasolla tilanne on erittäin haasteellinen kaikille osallisille. Jokainen käy omaa menetyksen tunnettaan läpi – toinen menettää työpaikan ja toinen menettää työkaverin.

Lisäksi jäin miettimään pelolla johtamisen vaikutuksia suomalaisten työyhteisöjen vuorovaikutuskenttään ja edelleen liiketoiminnan menestykseen. Menestyvän liiketoiminnan johtaminen perustuu luottamukseen, jolloin rakentavat ja myönteiset energiat virtaavat vaikuttaen kaikkiin kohtaamisiin eri näyttämöillä. Tästä aiheesta kirjoittaa sujuvasti ja upeasti Mikael Pentikäinen kirjassaan Luottamus, jonka lukemisen aloitin ja suosittelen muillekin.

Tunnisteet: potkut, tunteet, tunteiden käsittely, luottamus, vuorovaikutus, pelko

 

Hannen blogi: Suomen yhdistyneet vaatetehtaat

Tämän päivän Hesarissa oli kaksi vaatteita koskevaa talousuutista. Norjalainen XXL-ketju valtaa Kluuvin ostoskeskuksen yläkerran Wallenberg-suvun rahoituksella. Marimekko puolestaan tekee yhteistyötä tutkijoiden ja Stora Enson kanssa koivupohjaisen materiaalin hyödyntämisestä kangasvalmistuksessa. Kumpikohan uutinen on innovatiivisempi? Kumpi tulee vaikuttamaan enemmän tavallisen kaduntallaajaan? Kummallako tulee olemaan enemmän työllistäviä vaikutuksia? Jos hyvin käy, sellupohjainen vaatemateriaali voi tehdä vallankumouksen kangasvalmistuksessa ja hyödyttää metsästä elävää Suomea. Lähivuosina voiton vievät kuitenkin fiksut pohjoismaiset megaketjut, jotka valloittavat ostoskeskukset toisensa jälkeen.

Suomen vaihtotase on pakkasella, ja syynä pidetään mm. viennin investointituotepainotteisuutta. Suomessa on ihan loistavia kuluttajatuotteita muuallakin kuin astia- ja huonekaludesignissa (koko Luhta-konserni, Halti, Reima, pienet vaatedesign-firmat, Lumin laukut, Patrician alusvaatteet...) Minkä ihmeen takia ei yhdistetä härskiä ketjuajattelua ja jo vuosia toimineita vaate- ja muotimerkkejä ja perusteta yksi yhteinen multi brand -vaateketju kansainvälisille markkinoille?  "Zalandot" vielä päälle ja kunnon rytinällä kansainvälinen verkkokauppa pystyyn.

Suomalaisilta vaatemerkkimarkkinoilta puuttuu vielä katu-uskottava nuorisomerkki (Makiaa lukuunottamatta) sekä keskihintainen smart casual -merkki (tyyliin InWear, Mexx). Piretan konkurssi vei sen viimeisenkin merkin. En ole myöskään löytänyt keskihintaista, hieman trendikkäämpää suomalaista kenkämerkkiä.

Kuva: Reima

Hannen blogi: Robotit parantavat työttömän tuottavuutta

Viime kuukausina on uutisoitu tuoreista tulevaisuuskatsauksista (mm. Etla), joissa arvioidaan robottien vähentävän työvoiman tarvetta mm. kuljetuksissa, kirjanpidossa ja myynnissä. Ylellä jatkuu parhaillaan loistava ruotsalainen tv-sarja Hubotit, jossa ihmismäiset robotit korvaavat ihmisiä mm. myynti-, asiointi-, hoito- ja varastotehtävissä. Hubotteja vastaan on perustettu vastarintaliike ja kaupoista voi ostaa hubot fri -tuotteita.

Vaikka automatisoinnin vaikutukset ovat välillä pelottavia, en kaipaile vanhempieni hevosvoimaista työuran alkua sähköttömällä maatilalla. Tätäkin kirjoittaessa kotona pörräävät pyykinpesukone ja robotti-imuri. Hakurobotit lähettävät sähköpostiini päivittäin eri lähteistä koottuja työpaikkailmoituksia. Lämmitin kattilassa elintarviketeollisuuden "äitirobottien" minulle ystävällisesti kokkaamaa ruokaa. Välillä olenkin ajatellut tittelikseni kotikoneiden käyttövastaavaa. Muistelen kauhulla opiskeluaikaa, jolloin kävin ihan fyysisesti työkkärissä lukemassa kesätyöpaikkailmoituksia.

On hyvä, että robotit mahdollistavat tiettyjen tuotteiden turvallisen (esim. autot ja lääkkeet) ja edullisen (esim. paperi) tuotannon, jolloin meille jää rahaa ostaa tuotteita ja palveluita, joilla toteutamme ja viihdytämme itseämme (esim. taide, koulutus, liikunta, ravintolat). En usko, että länsimaisetkaan ihmiset ovat kovin pitkällä Maslowin tarvehierarkiassa kipuamisessa. Ihmisillä on paljon tyydyttämättömiä tarpeita, joihin vastaaminen kaipaa "vain" sopivia liiketoimintamalleja ja ansaintalogiikoita. Odottelen mielenkiinnolla luovan tuhon vaikutuksia Suomenkin talouteen 10 vuoden jänteellä.

Kuva: SVT

Sallan blogi: Hämmästyttää ja kummastuttaa

Aamun Hesari (10.3.) tarjosi taas tekstiä joka hämmästytti ja kummastutti pientä lukijaa - ja huolestutti myös. 57-vuotias pitkäaikaistyötön tilitti mielipidesivuilla taloudellista tilannettaan. Hän oli jo lunastanut eläkevakuutuksensa ja säästönsä, ja seuraavaksi asunto oli menossa myyntiin, koska muuten rahat eivät riittäneet elämiseen. Ei n. 700€:n työmarkkinatuki varmaan riitäkään.

Kuva: moreintelligentlife.com 

Kyseistä työtöntä huolestutti köyhä eläkeikä siinä määrin, että hän jopa kyseli jo eutanasian perään, jos sattuisi elämään liian vanhaksi.

Miten on mahdollista, että mitään työtä ei löydy? Eikö edes niitä kuuluisia p***aduuneja? Siivoojista on koko ajan pulaa, samoin myyntiedustajista ja puhelinmyyjistä. Näihin ammatteihin luulisi pääsevän kyseisen työttömän kolmella tutkinnolla. Puolen vuoden täydennyskoulutuksella voinee päästä lähihoitajaksi tms. Ei niilläkään tuloilla juhlita, mutta moni muu selviää koko elämänsä sillä tulotasolla. Toki yhteiskunta tulee vastaan asumis- ja toimeentulotuen muodossa. Niihin kyseinen kirjoittajan pitäisi olla oikeutettu nyt kun säästöt on syöty, ilman asunnon myyntiäkin.

En tietenkään tunne kyseisen ihmisen koko tarinaa, voi olla että on seikkoja, jotka estävät hänen työllistymisensä näihin ammatteihin. Itse kuvittelen edelleen toiveikkaana, että jotain löytyy, kunhan itsellä on halua ryhtyä siihen. Jos oma tahto ja kysy tehdä "mitä vaan" riittää, eikä sittenkään pääse mihinkään töihin, niin sitten voi jo todeta, että suomalaisissa työnantajissa tai järjestelmässä on jotain todella pahasti vialla.Yksi tällainen epäkohta liittyy yrityksellä yli 55-vuotiaan kohdalla riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeen maksumieheksi. Itse en vielä siinä iässä ole, joten toivon itseni ja kyseisen mielipiteen kirjoittajan puolesta, että tämä työllistymisen este poistuu siihen mennessä.

Tsemppiä työnhakuun kaikenikäisille!

Roosan blogi: Yllättävä haastattelukutsu

Sain viime viikolla yllättävän puhelinsoiton rekrytoijalta, joka lähestyi minua esitelläkseen avoinna olevaa tehtävää eräällä heidän asiakkaistaan. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun rekrytoija lähestyi minua!

Työ kuulosti puhelimessa...semisti mielenkiintoiselta. Ei unelmien täyttymykseltä, mutta sellaiselta, joka voisi lopulta osoittautua kivaksikin työksi. Tietysti kerroin olevani kiinnostunut paikasta. CV:n lähettämisen jälkeen yrityksen toimitusjohtaja soitti minulle ja sovimme haastattelutapaamisen. Lähdin haastatteluun uteliaana ja itsevarmana. Itsevarmuuteeni varmaakin vaikutti juuri se seikka, että kiinnostukseni työtä kohtaan ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin korkealla.

Haastattelussa tunnelma oli positiivinen. Keskustelut etenivät hyvässä hengessä, kunnes johtaja otti fläppitaulunsa esille ja alkoi esitellä tehtävän sisältöä tarkemmin. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat...Kyseessä olikin myyntityö. En ymmärrä miten onnistuin saamaan niin väärän kuvan työn sisällöstä puhelimessa?! Pääni alkoi täyttyä ajatuksista, kun kuumeisesti mietin oikeaa tapaa reagoida juuri kuulemaani. Lopulta johtaja kysyi: ”Kerrohan, miltä tämä kaikki sinusta kuulosti? Olisiko tämä sellaista työtä, josta motivoituisit?” Vastasin kysymykseen rehellisesti ja kerroin tehtävän myyntikeskeisyyden tulleen hieman yllätyksenä. Päätin kuitenkin pitää mieleni avoimena, ja ilmaisin loppuun olevani kiinnostunut oppimaan uusia asioita.

Haastattelun aikana johtaja kertoi pitävänsä minusta ja jopa kehui kuinka olisin vakuuttava ja hyvä tyyppi juuri tämän kaltaisiin tehtäviin. Hän pyysi minua miettimään parin päivän ajan voisiko tämä olla sellainen paikka, josta motivoituisin ja pyysi palaamaan asiaan mietintöjeni jälkeen.

Lähdin haastattelusta hyvillä mielin. Seuraavan päivän ajan mietin työn positiivisia puolia ja sain kuin sainkin itseni innostumaan työstä. Mietiskelyajan päätyttyä soitin johtajalle vahvistaakseni kiinnostusta avoinna olevaa paikkaa kohtaan. Puhelun alkuun pidin pienen monologin myyntityön tärkeydestä ja siitä, miten tämä työ tarjoaisi minulle mahdollisuuden kehittyä ja oppia uutta. Puheeni jälkeen johtaja, ehkä jopa hieman yllättyneenä, vastasi olevansa mielissään kuulemastaan, mutta jatkoi heti perään: ”Meillä on vielä tämän prosessin tiimoilta haastattelut kesken ja teemme lähipäivinä päätökset niistä henkilöistä ketkä pääsevät jatkoon. Palaan sinulle asiaan ensi viikolla.”

Auts. Ne kuuluisat viimeiset sanat. No mutta, totuuden nimissä, tämä työ ei ollut minua varten alunperinkään.

Sallan blogi: Naistenpäivän vihaajan tunnustuksia

Tänään 7.3. moni taas saa ruusun Naistenpäivän kunniaksi. Tässä blogin lukijoille virtuaaliset kukat, olkaa hyvä.

Olen aina ollut Naistenpäivä-änkyrä. Tunnen siitä jopa syyllisyyttä, kun suhtaudun vihamielisesti tapahtumaan, jota niin moni muu arvostaa ja oikein odottaa.

Eräässä työpaikassani miespuolinen kolleega suunnitteli jo päiviä etukäteen millaisen ruusunjako- ja kuohuviinitarjoilun firma tänä vuonna järjestää, ja hän tietysti pääsee halaamaan kaikkia naisia. Hyvällä sydämellä ja ilman taka-ajatuksia, vain kaunis ajatus osoittaa arvostavansa naisia. Mikä siinä sitten mättää, minun mielestäni?

Wikipedia tiesi kertoa: "Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista."

Aika kaukana on päivän alkuperäinen ajatus tämän päivän "naiset olette ihania" -hymistelystä ruusuineen ja skumppineen. Änkyrä kun olen, taisin viimeksi ruusun vastaanotettuani ja skumpat hörpättyäni ehdottaa, että nostakaa mieluummin naisten palkkoja miesten palkkojen tasalle ja nimittäkää enemmän naisia johtoryhmään. Sain osakseni hölmistyneen katseen. Sitten kun taas toivottavasti pääsen töihin, aion jatkaa änkyröintiä. Kiitettyäni kukista ja skumpasta ensin.

Hyvää Naistenpäivää kaikille - sen alkuperäisessä merkityksessä.

Hannen blogi: Häröillä liikeideoilla ei ole kilpailijoita

Kävin viikonloppuna kääntymässä Henri Alénin & co uusimmassa ravintolassa, täpötäydessä Kaartin Hodari & Hummerissa. Pitää käydä kokeilemassa sisäänpääsyä uudestaan aikana, jolloin "normaalit" ihmiset on töissä. Pidän liikeideoista, joissa näytetään keskisormea perinteiselle kohderyhmäajattelulle ja ydinliiketoimintaan keskittymiselle. Toinen, vielä hulvattomampi idea on pitää samassa tilassa viinibaaria ja kampaamo-parturia (Vin Vin & Noir Concept).

Näillä erikoisilla ideoilla ei ehkä rakenneta maailmanlaajuisia ketjuja, mutta ne tuovat persoonallista tarjontaa usein ylikonseptoitujen palveluiden rinnalle. Tilastokeskuksen tutkija kerran mainitsi minulle, että hautaustoimistot on hyvä bisnes, koska jokainen kuolee varmasti. Jos ei ura muuten urkene, niin pitänee alkaa kehitellä jonkinlaista häröä hautaustoimistoa...

Kuva: Kane Kwein suunnittelema kaakaopavun muotoinen arkku (Eric Hunt, Flickr)

Sallan blogi: Takaisin koulunpenkille?

Meitä työttömiä on yli 382.000 ja samaan aikaan TE-keskuksen tiedossa olevia avoimia työpaikkoja on yli 76.000, joista Helsingissä yli 24.000. (HS 4.3.) Oikeastihan avoimia paikkoja on moninkertainen määrä, koska vain noin 30% työpaikoista täytetään julkisen haun perusteella. Eikö äkkiseltään koulumatematiikalla voisi todeta, että kaikille löytyisi työpaikka?

Kyseessä on se kuuluisa kohtaanto-ongelma: puhelinmyyjän ja myyntiedustajan paikkoja on lähes nelinkertainen määrä sen alan työttömiin työnhakijoihin verrattuna. Samalla lääketieteen ja hoiva-alan työntekijoistä on pulaa. Myös sosiaalityöntekijöitä, puheterapeutteja, psykologeja ja farmaseutteja on liian vähän. Näille kaikille on yhteistä se, että kyseisiin ammatteihin ei niin vain hypätäkään, vaan useimpiin on pääsyvaatimuksena maisterintutkinto.

Pitäisikö siis lähteä takaisin koulunpenkille? Pääsykokeista kun ensin selviytyisi sisään yliopistoon, voi olettaa, että noin 4-5 vuodessa olisi valmiina maisterina tulossa työmarkkinoille. Keski-ikäisenä kilpailemassa nuorempien kanssa samoista paikoista. Eihän sen pitäisi olla ongelma, kun kerran ammattilaisista on pulaa. Toivottavasti vielä 5 vuoden kuluttuakin.

Jotenkin kyllä rohkenen epäillä tätä kuviota. Kun lehtimyyjä seuraavan kerran aloittaa pirteän tuputuksensa, ole ymmärtäväinen, se saatan olla minä….

Roosan blogi: Kulttuurien ymmärtämys, sosiaalinen lahjakkuus, korkea etiikka

Iltalehdessä kerrottiin viime viikolla Norjan puolustusvoimien prikaatinkenraali Per Arne Fiven kommentista liittyen Norjan armeijan naissotilaisiin. Hänen mukaansa armeija tarvitsee naisia ja heidän hyvin hallitsemia taitojaan, kuten kulttuurien ymmärtämystä, sosiaalista lahjakkuutta ja korkeaa etiikan tajua. Mukava kuulla, miten perinteisesti miehiselle alalla nähdään naisten vahvuuksia. Vaikkakin, kyse taisi olla ennen kaikkea mainospuheesta Norjan ulottaessa asevelvollisuutensa myös naisiin ensi vuodesta lähtien.

Jäin kuitenkin kaipaamaan Periltä vähän ponnekkaampiakin adjektiiveja kuin pelkästään nämä ns sosiaaliset taidot...

Iltalehden juttu allaolevan linkin takana:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014022618076159_ul.shtml

Veeran blogi: Tietoinen läsnäolo työnhaussa - elämä on tässä ja nyt

Lueskelin Sarah Silvertonin kirjoittamaa kirjaa,  Mindfullness – Tietoisen läsnäolon läpimurto, josta hain työkaluja omaan työnhakuuni. Tietoinen läsnäolo on vallankumouksellinen tapa kohdata kiire, stressi, ahdistus ja masennus. Usein edellä mainituissa elämäntilanteissa ihminen etsii suunnan-muutosta joko omasta halustaan kipinän siihen saatuaan tai pakon sanelemana syystä tai toisesta.

 

Mielekästä työtä hakiessa työnhakija joutuu tarkastelemaan omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan koskien itseään. Heijastamme niitä tiedostamattamme toinen toisillemme niin hyvässä kuin pahassa. Tietoisessa läsnäolossa valitsemme, mihin kiinnitämme huomiomme ja tarkkaavaisuu-
temme. Yksi tapa harjoittaa läsnäoloa on viedä tarkkaavaisuus omaan kehoon ja hengitykseen istuen tai seisten itselle sopivassa asennossa.

Tarvitsemme lempeyttä itseämme kohtaan enemmän kuin osaamme arvatakaan niin selviämme paremmin elämässämme.

http://areena.yle.fi/radio/2091984 Mistä Mindfullness on tehty?

http://yle.fi/uutiset/oman_paan_sisaltoa_ei_kannata_ottaa_liian_vakavasti/6249554

Avainsanat: tietoinen läsnäolo, Mindfullness, työnhaku
 

Sallan blogi: Myy itsesi

Korviini osui SMJK:n sivuilta Pasi Raution audio-blogi otsikolla ”Ostamisen esteet työnhaussa”. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että ainakin LinkedIn-profiilin pitää olla kunnossa. Mutta se ei riitä – on osattava tehdä tuote eli itsensä investoinnin arvoiseksi potentiaalisen työnantajan silmissä. Ei siis pidä listata mitä on tehnyt, vaan myös mitä hyötyä ja osaamista työnantaja sinusta voi saada. Sillä saadaan poistettua ostamisen esteet työnantajan mielestä. Kun tuote ja hinta on kunnossa, niin kaupatkin voivat syntyä. Toivotaan niin!

Linkki audio-blogiin:

http://blogi.smkj.fi/myynti-markkinointi-blogi/ostamisen-esteet-tyohaussa?utm_source=dlvr.it&utm_medium=facebook

 

Hannen blogi: Angry Job Seeker -peli

Liikkujilla on Facebookissa HeiaHeia ja netti on pullollaan erilaisia laihduttajille suunnattuja tsemppaus- ja päiväkirjapalveluita. Myös meille työnhakijoille olisi tarpeen nettipalvelu tai peli, jossa voisi saavuttaa pisteitä erilaisista suorituksista (soitot, haastattelut, LinkedIn-profiili, työnhakublogi (!)) sekä saada kannustusta muilta pelaajilta. Pelissä voisi myös seurata, mitkä iskut toimivat parhaiten ja minkä tyyppisiin yrityksiin.

Kuva: Rovio