Sallan blogi: Lidlin toimintatavat

Olen uskollinen Lidlin asiakas. Olen ollut siitä asti, kun tulivat järkiinsä ja muuttivat kassapöydät suomalaiseen makuun sopiviksi. Lidl oli työttömälle sopiva ostospaikka edullisuutensa vuoksi. Lisäksi siellä pystyi tyydyttämään ajoittaista shoppailuhimoaan pienellä vaivalla ja edullisin kustannuksin tekemällä pikkurahalla "hyödyllisiä" heräteostoksia. Kuten parin euron kummallisia kapistuksia, jotka varmastikin olivat todella hyödyllisiä sen aikaa kuin toimivat. Esimerkkinä tästä olkoon paristokäyttöinen led-valo, jossa on tarrakiinnitys, jolla sen saa kaapinhyllyn alalaitaan parantamaan valaistusta pimeässä vaatekaapissa. Toimii edelleen, vaikka harvakseltaan sitä tulee käytettyä.

Niinpä jouduin pettymään, kun ostin Lidlistä kerrankin suunnitellusti ja tarpeeseen vähän kallimman tarvikkeen: sähköhammasharjan. Mietin kyllä siinä 17,99 € harjaa ostaessani, että pitäisikö ostaa valmiiksi jo paketti vaihtoharjoja noin 5 eurolla, vaikka harjan kanssa tuli jo 8 vaihtopäätä. Kun Lidlin kohdalla ei voi tietää, koska vaihtoharjoja seuraavan kerran tulee myyntiin. No, vaihtoharjoista ei tullut ongelmaa vaan siitä, että muuten hyvän tuntuinen laite lakkasi toimimasta lähes samantien.

Vein laitteen tykötarpeineen sitten takaisin siihen Lidliin, josta ostin sen (toinen paikkakunta, jossa käyn kuitenkin usein).

Sitten ihmettelin heidän toimintatapojaan.

1. Jonotan kassalle. Kassanhoitaja joutuu kuuluttamaan: "esimiestä kaivataan kassalle".
2. Esimies tulee, mutta kuultuaan asian, hän lähtee hakemaan ylempää esimiestä.
3. Myymälän ylin esimies saapuu. Hän on hyvin ystävällinen ja miellyttävä ja palvelee minua erittäin kohteliaasti ja avuliaasti. Siirrymme sivummalle ja hän lähtee hakemaan lomaketta täytettäväksi. Odottelen.
4. Esimies tulee takaisin ja pyytää kuittiani ja käy kopioimassa sen.
5. Alamme täyttää lomaketta ja vasta silloin selviää, että 17,99 euron sähköhammasharja on lähdössä korjattavaksi. Joo, on ekologista ja niin poispäin. Sanon että haluan mieluummin rahat takaisin, koska luotto tähän laitteeseen on mennyt.
6. Esimies lähtee hakemaan puhelinta ja soittamaan omalle esimiehelleen.
7. Sekään ei riitä, vaan on soitettava vielä isommalle pomolle. Jolta lupa rahojen palautukseen heltiää.
8. Menemme kassalle, jossa kassahenkilö hiukan opastettuna saa palautuksen syötettyä kassakoneeseen.
9. Kassahenkilön valtuudet eivät riitä ottamaan 18 € kassasta, vaan esimiehen pitää omalla avaimellaan ja koodillaan kuitata asia.
10. Saan rahat ja kiittelemme puolin ja toisin hyvässä hengessä.

En voi olla sanomatta lähtiessäni, että tämä prosessi maksoi Lidlille huomattavasti enemmän kuin 18€. Moni muu liike hoitaa tällaiset asiat niin, että no questions asked tavara takaisin ja rahat asiakkaalle. Eihän tässä kovin kauaa mennyt, ehkä vartti, mutta asiani olisi voinut hoitua kolmessakin minuutissa. Kaipa heillä on perusteensa toimia tällä tavoin. Joku on joskus jossain käyttänyt liian lepsua järjestelmää hyväkseen.

Käyn jatkossakin Lidlissä ja teen harkitsemattomia pikkuostoksia. Mutta taidan jättää sähkölaitteet ostamatta.

Sallan blogi: Positiivinen luottopäätös

Kummasti motivoi työnteko, kun auto hajoaa.

Olen tainnut aiemminkin mainita, että tarvitsen harrastusteni vuoksi autoa, muuten olisin voinut luopua autosta kokonaan nyt kun murheenkryynini tekin tenän viimeisen kerran. Päätös oli siksi nopea ja suhteellisen helppo tehdä, että uusi auto tulee.

Heinäkuun alusta astuu voimaan romutuspalkkiokokeilu, jonka ansiosta saan edes jotain rikkinäisestä autostani. Tosin joudun ostamaan rekisteröimättömän uuden auton tilalle. Olisin mieluiten ostanut vähän käytetyn, mutta toisaalta näin saan auton, jossa on takuu voimassa.

Työttömänä ollessani tilanne ei olisi ollut lainkaan niin "helppo" kuin nyt, kun olen vakituisessa työsuhteessa. Autoliikkeet tarjoavat jos jonkinlaista halpakorkoista rahoitusta, mutta niiden saamiseen on ehtona positiivisen luottopäätöksen saaminen. Työttömyyskorvauksella se ei liene ihan läpihuutojuttu.

Aiemmin törmäsin työttömän syrjintään hakiessani S-pankista Visa-korttia. Minulle ei myönnetty sellaista, vaikka minulla on ollut Visa noin 25 vuotta käytössä, ilman ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. No, kyseessä oli eri pankki kuin se, jonka asiakas olen ollut vielä pidempään kuin nuo 25 vuotta.

Kuvassa ei ole minun autoni, mutta noin se minunkin rakas vanha romuni lähtee 1.7.

kuva: routakoto.com

Hannen blogi: Miljonäärin peba

Nicky Minajin peffakuvaa ihmetellessä on tullut mieleen, että eroaako kuuluisuuden ja lisätienestien tavoittelu peffakuvilla paljoakaan ammattipornosta. Monet kansainväliset naisartistit ovat ansainneet jo miljoonia, mutta silti heillä tuntuu olevan tarvetta keikkua videoilla puolialastomina (Minajin lisäksi pahimpia vilauttelijoita taitavat olla nyt Miley Cyrus ja vanhan liiton Jennifer Lopez). Punaisilla matoilla kilpaillaan siitä, kenellä on vähiten läpinäkymätöntä kangasta päällä. Missä on näiden naisten ammattiylpeys?

Täytyy nostaa hattua suomalaisille naisartisteille (esimerkiksi ex-PMMP, Jenni Vartiainen, Chisu ja uudemmasta päästä Sanni), jotka ovat kauniita, seksikkäitä ja lahjakkaita ja pitävät vaatteet päällään. Hattua voi nostaa myös Adelelle, jonka toinen levy on juuri noussut Britannian myydyimmäksi levyksi 2010-luvulla. Ei viihdebisneksessäkään tarvitse itsestään ihan kaikkea antaa.

Itse olin 80-luvulla Madonna-fani. Ehkä aika on kullannut muistot tai minusta vaan on tullut tiukkistäti, mutta itse koin Madonnan kohuteot enemmän performanssiksi kuin ideattomaksi paljasteluksi. Myös Lady Gaga tekee paljastelunsa asenteella ja persoonallisesti.

Kuva: Getty

Hannen blogi: Puoli miljoonaa avointa työpaikkaa

Lamasta huolimatta Suomessa on ollut vuosittain julkisesti auki noin puoli miljoonaa työpaikkaa. Tämä mielenkiintoinen tieto löytyy uusimmasta Työpoliittisesta Aikakauskirjasta (linkki). Tämä uutinen helposti hukkuu jatkuviin yt-neuvottelu-uutisiin. Työpaikkoja tuhoutuu, mutta kuin tuhkasta uusia syntyy tilalle. Erilaiset kohtaantumisongelmat johtavat kuitenkin siihen, että pitkäaikaistyöttömyys on suurta, vaikka sinällään työmarkkinoilla on ns. säpinää.

Alat, joilla on työvoimapulaa, ovat niitä vanhoja tuttuja terveydenhoitosektorin työpaikkoja. Myös myyjistä on jatkuvasti pulaa. Moni saattaa saadakin myyjän pestin, mutta lama-aikana provikkapainotteisessa myyntityössä ei välttämättä pärjää.

Aikakauskirjan yksi artikkeli koskee työtarjouksia. Kyseessä on "työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaalleen antama yksilöity kehoitus hakea tiettyä avointa paikkaa". Bloggarimme Roosahan oli saanut tälläisen kehoituksen. Artikkelissa työtarjoitusten osoitetaan toimivan. Ihmettelen kyllä silti, että kannattaako työkkärin resursseja käyttää moisiin kehoituksiin. Luulisi että työnhakijat osaavat itsekin lukea lehtiä ja rekrysivustoja. Pikemminkin pitäisi ohjeistaa löytämään kaikki työpaikkailmoituspaikat. Ilman OTTYn luentoja itselläni olisi moni työpaikkailmoituspaikka jäänyt löytymättä (vaikka lopulta työpaikka löytyi ihan Hesarin sivulta).

Kuva: freedigitalphotos.net / xedos4

Sallan blogi: Työkykygurun burnout

Kauppalehti Optiossa oli juttu työkykygurun burnoutista.

Itse en ole burnoutia kokenut, mutta tunnen muutamankin henkilön, jotka ovat olleet burnout-sairaslomalla. Ja välillä aina näkee työkavereita, joiden jaksamisesta on huolissaan. Olenpa jollekulle sanonutkin, että hellitä vähän. Yksikään työ ei voi olla sen arvoista, että menettää terveytensä.

Työhyvinvoinnin professori Marja-Leena Manka miettii oman burnoutinsa syitä ja yleisemminkin sitä, minkä vuoksi työntekijät sairastuvat burnoutiin:

"Toisaalta työtehtävien tärkeysjärjestys voi olla väärä. Teetkö tehtäviä, joiden takia sinut on työhön palkattu vai hukutatko aikasi kiireellisiin töihin, jotka automaattisesti tulevat pöydällesi? Paine saattaa kapeuttaa tarkkaavaisuutta, jolloin ei edes pysty priorisoimaan asioita", hän kirjoittaa.

Entä jos työelämän ongelmaa ei voi ratkaista eikä asennetta, tavoitteita tai tärkeysjärjestystä muuttaa? Silloin on Mankan mukaan olemassa vielä se keino, että hankkii voimia joltain muulta elämänalueelta.

Erään tutkimuksen mukaan kaikkein kuormittuneimpia ovat henkilöt, joilla on korkeat ja abstraktit töitä koskevat tavoitteet ja vähiten kuormittuneita ne, joilla on korkeat tavoitteet harrastuksissaan.

Kauppalehti Option artikkeli

Pitäisikö siis mieluummin asettaa tavoitteet korkealle harrastuksissa? Itse kyllä olen usein todennut omista harrastuksistani, että onneksi ei ole leipä tästä kiinni, saa rauhassa olla huono...

Kuva: jobat.be

Hannen blogi: Ulkonäköpaineita työelämässä

Tämän päivän Hesarissa naispappi kertoo kokemuksistaan ylipainoisena. Artikkeliin liittyen Hesarin nettisivulla pääsee vastaamaan kyselyyn koskien omaa ulkonäköä ja sen vaikutuksia.

Artikkelissa kerrotaan, miten ainakin selvä ylipaino heikentää naisten etenemistä uralla ja palkkatasokin jää keskimääräistä alemmaksi. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Artikkelista tuli toisaalta olo, että selvästi ylipainoiset naiset menettävät helposti itseluottamustaan, millä varmasti on vaikutusta siihen, millaisiin töihin he hakeutuvat. Eli syy heikompaan urakehitykseen ei ole pelkästään rekrytoijien puolella.

Olin yllättynyt, miten ongelmallisena artikkelissa haastateltu pappi ulkonäköään pitää. Hän selvästi välttelee erilaisia tilanteita ulkonäkönsä takia ja haluaa piiloutua kaapumaisten vaatteiden alle. Harmittaa, jos ihminen tulkitsee ulkonäkönsä pelkän painonsa kautta. Kyllähän ulkonäkö koostuu myös kasvoista, hiuksista, vaatetuksen tyylistä ja myös käyttäytymistyylistä. Tunnen ja mediassa näen paljon ylipainoisia, jotka nauttivat ulkonäöstään ylipainosta huolimatta. Nauttikaa kauniista vaatteista koosta riippumatta, ei kannata jäädä odottelemaan mahdollista laihtumista!

Olisi mielenkiintoista tietää, miten työterveyshuollossa selvä ylipaino on nostettu esille, kun artikkelissa ylipainoiset kokevat saavansa jopa negatiivista painostusta ylipainonsa suhteen. Mielestäni työterveyshuollon kuuluu nostaa ylipaino esille, koska se oikeasti on terveysriski ja siten riski myös työkunnolle. Ylipainon terveysriskit ovat myös laajemmat kuin monet kuvittelevatkaan, joten mielestäni ei ole terveysterroria pitää laihdutustarvetta esillä työterveyshuollossa ja mediassa.

Olen itsekin jonkin verran ylipainoinen ja tiedän, että se yksinkertaisesti johtuu siitä, että liikun liian vähän ja terveellisen ruuan lisäksi syön liikaa epäterveellistä ruokaa. Toisaalta liikun kuitenkin jonkin verran ja terveysarvoni ovat vielä hyvät, joten minulla ei ole terveyssyistä tarvetta pudottaa painoa. Mielestäni on ihan hyvä, että asiasta on kuitenkin keskusteltu työterveyshuollossa. Hoitaja mainitsi, miten varsinkaan miehet eivät ole tietoisia alkoholin suurista kalorimääristä. Tällöin voi tulla tunne, että ylipainolle ei voi mitään, jos ei ole tietoinen mistä se tulee.

Olen ollut alalla, jolla ollaan jonkin verran esillä, mutta jolla en kuitenkaan koe olevan ulkonäkö-paineita. Perussiisti olemus riittää. Miesvaltaisella alallani missimäinen kauneus saattaisi jopa viedä uskottavuutta. Kieltämättä pukeudun itsekin naisellisemmin vapaa-aikana kuin töissä. Ylipainoisia kollegoita ja yhteistyökumppaneita on paljon, joten täytyisi olla todella lihava, että asiaan kiinnittäisi erityisemmin huomiota. Eli en itse koe, että minulla olisi ulkonäköpaineita työelämässä vaikka olisin nykyistäkin ylipainoisempi. Minkälaisia kokemuksia sinulla on?

Kuva: freedigitalphotos.net / supakitmod

Hannen blogi: Syitä työpaikan vaihtoon

Mitkä ovat olleet sinulla syitä työpaikan vaihtoon? Mietin kahta työpaikan vaihdon tilannettani ja arvioin asteikolla 0-10 eri tekijöiden merkitystä.

Palkkaus
Ensimmäisessä ajattelemassani tapauksessa palkkauksen merkitys työpaikan vaihtoon oli 8, toisessa 4. Työuran alussa työpaikkaa vaihtamalla saa helpommin lisää palkkaa, kun myöhemmässä vaiheessa se on jo vaikeampaa (jollei siirry johtoportaikkoon).

Työtehtävät
Ekassa esimerkissä merkitsevyys oli 7, toisessa 8. Olen hakenut työpaikan vaihdolla uudentyyppisiä tehtäviä ja uudenlaisia haasteita, vaikka organisatorinen asema työssä on pysynyt käytännössä samana. Vaikka organisaatiot muuttuvat, tiettyjen työvuosien jälkeen uuteen työpaikkaan siirtyminen alkaa taas kiinnostaa. Pidän myös siitä, että uudessa työpaikassa oppimiskäyrän jyrkkyys on aika huikea.

Henkilökohtaiset syyt
Ekassa casessa henkilökohtaisten seikkojen paino oli jopa 9 ja toisessa casessa puolestaan 0. Nuorempana elämäntilanteet heittelevät helpommin eri puolille ja muuttovalmiuskin on paljon parempi.

Asema, eteneminen
Kuten edellä mainitsin, työpaikan vaihdolla en ole välittömästi saanut parempaa asemaa enkä ole sellaista tavoitellutkaan, joten sen painoarvo on 0. Erilaiset lisätehtävät (myös esimiestehtävät) ovat tulleet vasta, kun olen ollut työpaikassa jonkin aikaa.

Johto
Olen aika nuoresta tottunut itsenäiseen työotteeseen ja siihen, että saan aika paljon päättää omasta työstäni. Koska olen tehnyt työtä enemmän asiakkaille kuin organisaatioiden sisäisiin prosesseihin, pomojani ovat käytännössä olleet asiakkaat. Odotukseni yrityksen johdon suhteen ovat siksi aika matalat. Ekassa työpaikan vaihdossa laitan kuitenkin johdon painoarvoksi nelosen määräaikaisten työsuhteiden takia. Toisessa vaihdossa merkitystä oli nollan verran.

Työkaverit
Ekassa vaihdossa siirryin työpaikkaan, jossa oli ex-kollegani mukana rekrytoimassa. Se helpotti juuri kyseiseen työpaikkaan hakemista, ja tietysti sinne pääsemistä. Laitetaan painoarvoksi siis 5. Toisessa vaihdossa laitan painoarvoksi kutosen. Nyt työkaverit olivat ehkä enemmän poistyöntävä kuin vetävä tekijä. Oman erikoisosaamiseni kollegat olivat siirtyneet kilpailijoille tai muuten muihin työpaikkoihin. Tunsin että halusin ympärilleni enemmän oman sektorin kollegoita. Tämä onnistui parhaiten työpaikkaa vaihtamalla.   

Kuvat: freedigitalphotos.net / FrameAngel ja Ambro

Sallan blogi: Iterointia avokonttorissa

Onkohan Sipilä oikeasti koskaan ollutkaan avokonttorissa, jos tämä Uusi Suomi -verkkolehdessä olleen kuvan tila on hänen mielestään avokonttori? 

Ja prosessikaavio.... Eikö Sipilä ole kuullut dataprojektorista ja softista, joilla voi tehdä prosessikaavioita? Onhan fläppitaulussa tietysti kiva ja näppärä käyttöliittymä.... Sillä sitä sitten iteroidaan yhteiskuntasopimusta ja leikkauksia.

Mm. Iltasanomat kertoo Sipilän leikkauslistasta, mikä toteutetaan mikäli yhteiskuntasopimus ei synny:

"Työttömyysturvaan tehtäisiin 120 miljoonan euron lisäleikkaukset, tekeillä olevien 200 miljoonan euron leikkausten päälle.  Sipilän hallitus aikoo saada aikaan yhteiskuntasopimuksen elokuussa. Työmarkkinajärjestöjen olisi sovittava viiden prosentin tuottavuushypystä, esimerkiksi työntekijöiden työaikaa pidentämällä." 

Koko juttu videon kanssa täällä:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1433126262199.html

Mietin vaan, että miten työajan pidentäminen auttaa työpaikkojen syntymiseen?