Sallan blogi: Eläkeikäihmetystä

Viime päivät ovatkin menneet eläkeikäkeskustelua seuratessa. Täysin järkevää, että eliniän odotteen noustessa ja työikäisten määrän vähetessä tehdään pidempään töitä. Olisin kuitenkin sen kannalla, että fyysisesti ja henkisesti raskailta aloilta pitäisi päästä aiemmin eläkkeelle, tai edes helpompiin hommiin. Lyhennetylle työviikolle, pidemmille lomille, osa-aikaeläkkeelle. Soisin sen miellelläni heille, vaikkei se itseäni, siistin sisätyön tekijänä, koskekaan.

Kuulin hiljattain eräästä eläkkeelle jääneestä, joka olisi halunnut jatkaa vielä töissä 65 vuoden jälkeenkin, mutta tehdä 4-päiväistä viikkoa. Työnantaja ei suostunut, vaan  pakotti jäämään eläkkeelle.

Oma eläkeikäni pompsahti sinne 65 yläpuolelle, kuten odotettavissa oli. 65 oli mielessäni se "normi"-eläkeikä, koska sehän se oli ennen. Akava jättäytyi uuden sopimuksen ulkopuolelle, mutta sillä ei liene mitään vaikutusta asiaan.

Itse aloitin vakituiset työt 25-vuotiaana, valmistuttuani. Siitä kotiin tulevasta työeläkeotteesta näkyy, että aika monen kesätyön kohdalta jää eläkerahat saamatta. Tilanne ei nyt ilmeisesti muutu niin, että kaikki 17-vuoden iästä alkaen tehdyt työt kartuttaisivat eläkettä, myös takautuvasti?

Asia, mihin vielä ei ole otettu mitään kantaa, on vapaaehtoiset eläkevakuutukset. Nouseeko niidenkin alaikäraja kuten jo muutamaan otteeseen on tapahtunut? Itselläni eläkevakuutussäästäminen alkoi jo silloin, kun sen avulla piti päästä 60-vuotiaana eläkkeelle. Sitten ikäraja nousi 62 vuoteen. Tällä hetkellä säästäminen eläkevakuutukseen on jäissä, kun tämänhetkisillä tuloillani on syytä keskittyä olennaisempiin asioihin. Enkä edes mieti enää varhennettua eläkkeelle jäämistä, tuo eläkevakuutus tullee aikanaan paikkaamaan nyt pieneksi jäävää eläkekarttumaa kun tulot ovat pienet tai olemattomat.

Isoin kysymys kuitenkin on, mistä löytää työnantajia, jotka YT-kierteessä pitävät ihmiset töissä edes yli 55 vuotiaiksi. Tai palkkaavat yli viisikymppisiä. Pitäisikö työmarkkinajärjestöjen sopia siitäkin asiasta keskenään.

Kuva: freedigitalimages/stuart miles

Hissipuheen teemakysymys: Hankalat haastattelukysymykset

Teemakysymys: mikä on ollut erikoisin tai hankalin haastattelukysymys mihin olet joutunut vastaamaan, ja tuntuiko, että vastasit oikein vai väärin?

Hanne: 

Haastavinta on haastattelussa ollut, kun selvän kysymyksen sijasta onkin esitetty jokin toteamus. Yleensä toteamuksen on esittänyt rekrytoivan firman edustaja, ei rekrykonsultti. Mielestäni toteamustyyppinen "kysymys" ei välttämättä ole ollut tarkoituksella suunniteltua. Rekrytoija vaan tykkää keskustella vapaammin tiukan kysymysarsenaalin sijasta. Yleensä olen ollut niin valmistautunut "kuulusteluun", että ensimmäisinä kertoina saatoin reagoida tälläisiin tilanteisiin hyvin lyhyillä kommenteilla tyyliin "aivan", "niinpä" tms. Melkein parhaiten asiaan olen saanut vinkkiä englannin tunneilta, joilla on opetettu, että kysymyksiin ei pitäisi vastata vain "kyllä" tai "ei", vaan vastausta pitäisi myös perustella hieman. Olen myös opetellut hillitsemään jännitystä, jotta kesken haastattelun onnistuisi melko kevytluonteinenkin small talk. Eli mielestäni on olennaista, että toteamuksiinkin kommentoi jollain tavalla.

Salla:

Yksi haastattelija aivan haastattelun lopuksi kysyi, mikä olisi syy minkä takia et ottaisi tätä työtä vastaan. Vastasin rehellisesti mutta ilmeisesti väärin (en ainakaan saanut sitä työtä), kun sanoin, että jos joku tarjoaisi paikkaa firmassa, joka ei olisi hajaantunut kahdelle eri paikkakunnalle niin, että ei tarvitsisi reissata edestakaisin ja olisi kaikki keskeiset työkaverit lähellä. Selitin kyllä, että tämä toive johtui omasta työhistoriastani sen kaltaisissa yrityksissä ja olinhan ennenkin sen asian kanssa tullut toimeen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vaan kestää se reissaaminen, jos paikan olisi saanut, eikä vastata kuten vastasin tuohon kysymykseen. Mutta vähän epäreilu kysymys. Olisiko pitänyt sanoa että tämä on unelmieni työpaikka enkä lähtisi firmasta kulumallakaan?

Onko oikeita ja vääriä vastauksia vai vaan vääriä kysymyksiä?

Hannen blogi: Työpaikan kaikki tyypit

Salla pohdiskeli antamaansa vaikutusta työpaikalla. Itse olen pohdiskellut uusista työkavereistani 1,5 kuukauden aikana saamaani vaikutelmaa. Kuvailen tässä Lumikista mallia ottaen seitsemän työkaverityypin esimerkit.

1. Avulias
Auttaa hirveästi, kun työpaikan tukihenkilöstö on motivoitunut työtehtäväänsä ja oma-aloitteisesti antaa apua. Liian usein työpaikoilla on tullut vastaan sihteereitä, jotka pitävät itseään ylikoulutettuina tehtäväänsä ja ovat koko ajan liian "kiireisiä" auttamaan yhtään missään.


2. Asian vierestä puhuja
Omat hermot eivät meinaa millään riittää, kun kollega pitää luennon aiheista B-D, kun olen mennyt kysymään asiaa A. Luennon jälkeen olen itse niin kuitti, että en jaksa toista kertaa kysyä asiasta A. Vierestä puhuja tietysti ottaa nokkiinsa, jos keskeyttää luennon ja yrittää tarkentaa, mistä asiasta oli kysymässä.

3. Mukava mutta kriittinen
Ehkä niitä parhaita työkaverityyppejä. Henkilön kanssa on helppo tulla toimeen, mutta henkilö ei pelkää antaa kritiikkiäkään. Kritiikki esitetään olennaisiin asioihin, asiallisesti ja perustellen eikä henkilöön kohdistuvana.

4. Perusasioiden opettaja
Asian vierestä puhujan lisäksi aikasyöppö on henkilö, joka kertoo suurena uutisena asioita, jotka ovat taatusti ennestään tuttuja keski-ikäiselle työntekijälle, vaikka uusi juuri kyseisessä työpaikassa olisikin. Esimerkiksi liikesalaisuus ei ole tässä iässä mitenkään uusi juttu... Kieltämättä olen alkanut välttelemään kyseistä "opettajaa" enkä missään nimessä kysy juuri häneltä neuvoja...

5. Hymyilevä toimari
En tiedä onko tämä omalta kohdaltani vain sattumaa, mutta toimitusjohtajat tuntuvat hymyilevän muita työkavereita enemmän. Toki toimarit ovat usein menossa talon ulkopuolella, joten harvoin työpaikalla käydessään he ehkä haluavat hymyilyllä luoda hyvää ilmapiiriä. Mikäs siinä, kyllä sitä hymyilevää pomoa aina mieluummin katsoo kuin yrmyä tapausta.

6. Konservatiivi
Usein yllätyn miten nuoretkin kollegat voivat olla konservatiivisia ja ennakkoluuloisia esimerkiksi vieraita kulttuureita tai sukupuolitasa-arvoa kohtaan. Missä ihmeen tynnyreissä he ovat eläneet? Konservatiivi ei myöskään ole kiinnostunut uuden työkaverin osaamisesta ja kokemuksesta, vaan olettaa että tämä tekee työt vain ja ainoastaan sillä tavalla, kuin firmassa on "aina" tehty.

7. Luottaja
Luottaja on konservatiivin vastakohta ja nimenomaan odottaa uudelta työntekijältä uudenlaisia ideoita ja näkemyksiä. Hän ei vahtaa joka pikkuasiaa, vaan luottaa että homma tulee hoidetuksi. Luottaja on avoin hieman poikkeavillekin ideoille tai ainakin käy niistä mielellään keskustelua.

Uudella työpaikallani ei ole tullut vastaan vielä Pehmentyjää, joka on aluksi hieman ennakkoluuloinen ja jopa tyly uudelle työntekijälle. Yhteistyön myötä pehmentyjä alkaa ymmärtämään uutta työntekijää ja tämän tuomaa lisäarvoa työpaikalle. Joissakin pehmentyjissä olen myös havainnut, että alun tylyys voikin olla hyvin kuivaa huumorintajua, josta olen ajan myötä alkanut jopa pitämään.

Kuva: Disney

Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.

Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.

Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.

Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.

http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx

Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.

Kuva: freedigitalimages.com/bplanet

Sallan blogi: Kannatti valittaa!

Lupasin avata karenssiasiaa vähän enemmän, kun asiat selviävät. Ja nehän selvisivät, kerrankin hyvin päin!

Aloitetaan ihan alusta: Hain työkkärin järjestämälle yrittäjyyskurssille, oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Luulin jo, etten tullutkaan valituksi, kun tulikin ilmoitus, että minut oli hyväksytty kurssille. Mutta ei sille jolle luulin hakeneeni, vaan kaksi viikkoa myöhemmin alkaneelle, jolle en edes tiennyt hakeneeni. Enkä olisi hakenutkaan, koska olin jo maksanut lentoliput ja ennakkomaksuja lomamatkasta, joka olisi jälkimmäisen kurssin aikana. Olin siis vahingossa klikannut mol.fi-sivuilla väärää linkkiä. Tehnyt inhimillisen virheen. Osallistumiseni peruessani sanoin vain, että en pääse kurssille, koska olin vahingossa hakenut väärälle ajankohdalle ja minulla oli muita sitoumuksia.

Tämä ei siis riittänyt selitykseksi työkkärille, vaan laittoivat ansiosidonnaiseni karenssiin. 60 päiväksi.

Näin se laki sanoo:

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta palvelusta kieltäytymisestä lukien, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy muusta työllistymistä edistävästä palvelusta kuin työttömyysetuudella tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta tai kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoitetusta omaehtoisesta opiskelusta. (28.12.2012/918)

Edellytyksenä 1 momentin soveltamiselle on, että palveluun osallistumisesta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa taikka henkilö on omatoimisesti hakenut työvoimakoulutukseen. (28.12.2012/918)

Onneksi sain tilaisuuden vielä selittää ja nyt kerroinkin kaiken mahdollisen mitä asiassa puolustukseksi oli sanottavissa, mm. sen, että soittaessani työkkäriin saatuani kurssillepääsyilmoituksen, minulle ei kerrottu, että karenssi napsahtaa, jos en mene. Jne. Kirjelmässäni vielä kirjoitin, että mielestäni 60 päivän karenssi on kohtuuton rangaistus inhimillisestä virheestä. Ehkä se tai muut kootut, mutta aivan aiheelliset ja oikeat selitykseni tehosivat. Olinhan jo hakenut uudestaan kyseiselle kurssillekin ennen kuin edes tiesin, minkä härdellin edellisestä hausta olin saanut aikaan.

Kiitos siis työkkäri, että tulivat toisiin aatoksiin. Saan nyt takautuvasti 2 kk ansiosidonnaiset. Alkoikin kesän aikana säästöpossun pohja häämöttää.

Suosittelen siis harkitsemaan tarkoin ennen kuin vapaaehtoisesti hakee mihinkään koulututukseen, että pääseekö varmasti osallistumaan. Ja ottamaan lakipykälistä selvää. Työkkärin kanssa on syytä asioida lakikirja toisessa kädessä.

Kyseiselle yrittäjyyskurssille en nyt tietenkään mennyt, koska olen töissä. Mutta pidin tarkkaan huolen että peruin hakemukseni ennen valintojen tekemistä. Ettei tule uutta karenssia odottamaan seuraavaa työttömyysjaksoani. Varmuuden vuoksi.

kuva: freedigitalimages.net/stuart miles