Sallan blogi: Ostajan markkinat

Työn päivänä ja sen aattona on hyvä juhlia työpaikkaansa. Tein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nykyisen määräaikaisen työsopimukseni jatkamisesta. Eli sain vakituisen työpaikan, yksinkertaisemmin ilmaistuna.Ihminen, jonka opintovapaan sijaisena olen, päätti olla tulematta takaisin ja sain hänen paikkansa. Pidän työstäni ja näen yrityksessä erittäin paljon hyvää.  

Nyt työmarkkinoilla tuntuu olevan ostajan markkinat. Vapaata työvoimaa on niin paljon tarjolla, että yritykset pääsevät sanelemaan ehtoja. Tai sitten olen vaan niin kertakaikkisen huono neuvottelija. Jouduin nimittäin sopimaan palkan, joka on todella alakanttiiin verrattuna aikaisempaan palkkatasooni ja siihen, mitä kaltaiselleni koulutetulle ja kokeneelle ihmiselle tyypillisesti maksetaan. Osittain asia selittyy asematasollani, joka on alempi kuin missä olen aiemmin ollut, oltuani vuosia esimiesasemassa ja päällikön tittelillä. Mutta ei täysin. Jopa se huomioiden palkkani on alakanttiin. Enkä saanut neuvoteltua palkallisista lomistakaan. Ehkä on hyvä etten ole ammatiltani myyjä enkä ostaja....

Eli ns. mixed-feelings mutta helpotuksen huokaus siitä huolimatta. Pätkätyöläisyys ja työttömyys ovat henkisesti stressaavia tilanteita. Tätä kohdallani jatkui kolme vuotta, josta ajasta olin työttömänä vuoden ja kolme kuukautta. Sinä aikana opiskelin mm. avoimessa yliopistossa. En edes tiedä kuinka montaa työpaikkaa hain. Paljon. Haastatteluihin pääsin todella vähän, aiempaan verrattuna. Hakijoiden määrä on valtava ja varmaan löytyi monta nuorempaa, joilla oli juuri täsmäosaamista kyseiseen tehtävään.

Mitä tästä opimme? Kannattaa tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin. Koskaan ei voi tietää mihin ne voivat johtaa!

Hauskaa vappua!!

(Kuva: stadissa.fi)

Sallan blogi: Kuplassa?

Viime viikko kohistiin Krista Kososen sanomisista. Hänhän ei tunne ketään persuja äänestänyttä eikä kokenut elävänsä samassa Suomessa kuin teuvohakkaraiset. Krista tuomittiin punavuorelaiseksi punaviiniä lipittäväksi kupla-asukiksi. Sittemmin Krista on sanonut harjoittaneensa itsekritiikkiä sanoessaan mitä sanoi. Ihan turhaan minusta.

Minäkään en tunne ketään persuja äänestänyttä. Vaikken vihervasemmistolainen kulttuuriälykkö olekaan. Ehkä joku tuttuni on salaa äänestänyt perussuomalaisia, mutta eipä ole siitä kovaan ääneen huudellut. Eikä sen puoleen juuri kukaan muukaan julkisesti puoluekantaansa paljasta.

Uskoisin, että me kaikki elämme enemmän tai vähemmän omissa kuplissamme. Vakka kantensa valitsee ja seura tekee kaltaisekseen.

On sanottu, että armeijassa viimeisen kerran miehet kohtaavat koko yhteiskunnan kirjon - me naiset jäämme siitäkin kokemuksesta paitsi. Viimeisen kerran peruskoulussa olen ollut yhteisössä joka koostuu ihmisistä, jotka kuuluvat kaikkiin - nyt yritän vältellä puhumasta yhteiskuntaluokista mutta siitähän on kyse - mahdollisiin ihmisryhmiin Suomessa. Eikä silloin pikkukaupungissa ollut yhtään maahanmuuttajaa edes.

Peruskoulun jälkeen menin korkeakouluun opiskelemaan, sen jälkeen kansainvälisiin suuryrityksiin, joiden tehdassaleihin minulla ei ollut mitään asiaa. Harrastuksikseni valikoitui jostain - ei tietoisesta - syystä hinnakkaita lajeja, mikä rajoittaa pienituloisten osallistumista niihin. Vaikka kyllä niitäkin harrastuksissani tapaan, jotka harrastavat intohimosta lajiin, tekevät vaikka kahta työtä pystyäkseen kustantamaan itselleen haluamansa vapaa-ajan.

Eipä silti, ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että ystäväni äänestäisivät perussuomalaisia, mutta silloin politiikka kuten uskontokin pitäisi rajata pois keskustelun aihepiireistä. Muuten saattaisimme olla entisiä ystäviä.


Toisaalta voisi noudattaa Voltairen sanoja:

En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se.

Voltairen viisauksiin voi tutustua täällä:

http://fi.wikiquote.org/wiki/Voltaire

Kuva kyseiseltä sivulta.

Hannen blogi: Oppeja talouden ihmemaa Sveitsiltä?

Suomessa valitetaan, miten syrjäinen, kallis ja pienen populaation maa me ollaan. Onko meillä mitään tulevaisuuden mahdollisuuksia? Suomen talousmedia on liian juuttunut EU- tai euromaiden sisäiseen vertailuun ja Saksa kohoaa mallimaana jatkuvasti esiin. Saksa on iso valtio eikä siinä mielessä kovin hyvä vertailukohde Suomelle. Pohjoismaisen benchmarkauksen lisäksi 8 miljoonan asukkaan Sveitsi vaatisi enemmän tutustumista. Miksi pieni, vuoristojen keskellä sijaitseva ja mm. EU:n ulkopuolelle jättäytynyt maailman kallein maa pystyy olemaan kansantaloudellisesti menestyvä?

Sveitsillä on globaalisti uniikkeja sektoreita. Puolueettomushistorian takia maassa on useiden kansainvälisten järjestöjen päämajoja. Sveitsin pankkisektori on tiukan pankkisalaisuuden takia päässyt mukaan moniin elokuviinkin. Kellomarkkina on kestänyt ja jopa kasvanut digitalisoituvassa maailmassa ja Swiss made -merkintää ei voi siirtää halpatuotantomaihin.

Kansainvälisiä järjestöjä Suomeen tuskin saadaan, mutta pohjoisen sijainnin takia olemme sentäs saaneet Googlen palvelinkeskuksen ja Microsoftin ja Yandexin keskukset ovat rakenteilla. Palvelinkeskuksiin liittyen on tehty tuore tutkimuskin (linkki).


Kellomarkkinaa voisi pitää lähellä design-maailmaa, jossa Suomi on edelleen vahva maa. Suomen design-viennin arvolle ei ole tehty kuitenkaan edes arviota (linkki)! Uskomatonta! Hesarin jutussa korostetaan tuotedesignin lisäksi palvelu- ja konseptisuunnittelua. Aikaisemminhan kirjoitin suomalaisesta, joka pääsi suunnittelmaan Oscar-gaalan visuaalista ilmettä. Designin avulla on mahdollisuus myös luoda uniikkia maabrändiä, jota ei voi noin vain kopioida muualle. Ja jos puhutaan kulttuurisektorista laajemmin, niin olen kerrankin perussuomalaisen kanssa samaa mieltä ja kannatan Tom of Finland -patsaan pystyttämistä! Siinä olisi Guggenheimiakin enemmän, no, munaa...

Lääketeollisuuden tuotteet ovat yksi Sveitsin suuri vientisektori. Suomessakin kemianteollisuuden (johon lääketeollisuuskin kuuluu) osuus viennistä on neljännes. Saksalainen Bayer on Suomen suurimpia yhteisöveron maksajia (linkki). En ymmärrä miksi Suomessa ei ole enemmän kemianteollisuushypetystä! T&K:n merkitys kemianteollisuudessa on suuri, joten tuotteita ei noin vaan kopioida. Onko tässä ongelmana se, että lääketutkimuspuolelle ei riitä porukkaa, kun lääkärit ja lääkealan osaajat sijoittuvat terveydenhoitosektorille, jossa itsessään on vakava työntekijäpula?

Sveitsi ei ole ainoa Alppi-maa, mutta matkailussa emme vedä vertoja keskellä Eurooppaa sijaitsevalle maalle. Sinällään Suomi lienee kokoonsa ja sijaintiinsa nähden suht hyvinkin pärjäävä matkailumaa. Joulupukki poroineen, keskiyön aurinko, revontulet, Turun saaristo ja Järvi-Suomi ovat globaalisti poikkeuksellisia nähtävyyksiä. Haasteena on se, että vaikka itse pidän Helsingistä asuinpaikkana, en näe tätä kansainvälisen turismin kannalta kovin säväyttävänä. Siksi mielelläni korvaisin erään parkkipaikan vaikka Guggenheimin museolla. Parasta toki olisi, että paikkaan tulisi ennemmin suomalaisen arkkitehtuurin ja designin talo. Ehkä Armi-talohanke pitäisi käynnistää uudelleen?

Vaikka suomalaisten palkkakilpailukykyä pidetään heikkona (Saksaan nähden se on yleisellä tasolla heikentynytkin), suomalaiset insinöörit ovat länsimaalaisittain halpatyövoimaa (linkki). Kovalla palkkatasolla Sveitsissäkin konepajateollisuus on merkittävä vientisektori. Miksi, se vaatisi lisätutkimista!

Wikipedia-sivuston pohjalta löysin Sveitsistä muitakin mielenkiintoisia tietoja. Sähkön tuotannon osalta maa on lähes omavarainen. Kotimaisen energiatuotannon osuuden kasvattaminen onkin myös lähes kaikkien Suomen puolueiden agendalla. Sveitsissä on maailman tihein rautatieverkko ja siellä on suhteessa eniten junamatkustusta koko maailmassa. Maassa on useita rautatieyhtiöitä. Hankalat vuoristo-olosuhteet lienee tässä yksi syy, mutta jälleen yksi esimerkki siitä, että pienessäkin maassa voi olla rautateillä kilpailua, kunhan se sallitaan ja mahdollistetaan. Tässä suomalaisilla on petrattavaa, kun henkilöliikenteenkin kilpailun avaamista vain siirretään tulevaisuuteen.

Yksi mitä Sveitsistä en Suomeen halua, on naisten asema. Naisten äänioikeus kattoi koko Sveitsin vasta vuonna 1990. Saksaan tyyliin uskon Sveitsinkin järjestelmän passivoivan naisia pois työelämästä mm. perhekohtaisen verotuksen takia.

Kuvat: freedigitalphotos.net / domdeen ja Vichya Kiatying-Angsulee

Sallan blogi: Vaalien jälkeisiä mietteitä

Vaalijytkyt on nyt sitten nähty, mitä jäi käteen? Ainakin uutinen 9-lapsen äidistä, joka jäi eduskunnasta rannalle.

Toivotaan, että Sipilällä ja Soinilla, jotka todennäköisimmin hallituksessa keskeisiä ministerinsalkkuja kanniskelevat, on oikeat lääkkeet työttömyyden hoitoon. Teuvolla on vaan "ministerinsalkkunsa" (Riemurasia.net)

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola summasi tulevan hallituksen haasteita tiedotteessaan.
http://www.sttk.fi/2015/04/20/sttkn-puheenjohtaja-vaalitulos-ei-muuta-sita-mita-suomi-tarvitsee/

– Työttömyyden hoito vie Suomelta miljardeja. Työttömyyden kasvu on taitettava lisäämällä julkisia investointeja heti vaalikauden alussa muun muassa väyliin, tietoliikenneyhteyksiin, vuokra-asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.

Karrikoiden: Asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen panostaminen on elvytystä virolaisille. Rakennustyömailta on vaikea suomalaisia työntekijöitä löytää.

Työnhaku on kokopäivätyö

Samaisen STTK:n sivuilta löytyi myös hätkähdyttävä tieto työnhausta Suomessa vertailtuna muihin maihin:

Suomessa työtön käytti keskimäärin 3 minuuttia päivässä työnhakuun. Ruotsissa aika oli kaksinkertainen ja USA:ssa 41 minuuttia päivässä. Keskimääräinen käytetty aika Länsi-Euroopan maissa oli n. 10 minuuttia, kolminkertainen Suomessa työnhakuun käytettyyn aikaan verrattuna.

http://www.sttk.fi/2015/04/21/kolmen-minuutin-haku/

Muistan ensimmäisen outplacement-koulutuksen opettaneen, että työnhaku on kokopäivätyötä. Silloin istuinkin kiltisti 6-7 tuntia päivässä hakemassa töitä. Lopulta työpaikka löytyi Hesarin työpaikkasivuilta (se oli sitä aikaa...). Nyt en todellakaan käyttänyt tuollaista aikaa päivittäin. Mutta enemmän kuin 3 minuuttia, enemmän kuin tunninkin monena päivänä viikossa. Jossain vaiheessa tosin puhti loppui tuloksettomuuden seurauksena. Nyt töissä ollessani pidin tietoisesti taukoa työnhausta, keräsin voimia tulevaan.

Tsemppiä työnhakuun itse kullekin.

Hissipuheen teemakirjoitus: Myykää, niin me ostamme!

Eduskuntavaaliehdokkaiden väitteiden vastaisesti työpaikkoja ei luo maan hallitus vaan tuotteiden ja palveluiden ostajat. Hissipuhujat kantavat kortensa kekoon ja kertovat, mihin uusiin palveluihin ja tuotteisiin he laittaisivat rahansa, jos niitä olisi tarjolla.

Hannen ostoslistalta löytyisi:

• Kännyköiden pelilukko - Tämä menisi lahjaksi muutamaan lapsiperheeseen, jotka tuskailevat jatkuvasta kännykkäpelaamisesta. Kännykkää ei voi samalla tavalla takavarikoida kuin pelkkää pelilaitetta. Peliajan rajaamislukolla voisi olla kysyntää monelle aikuispelaajallekin. Lukko loisi myös hyvät markkinat peleille, joita lukko-ohjelma ei tunnistaisi peliksi ;)
• Rautalankamalli viherkasvien kasteluun - Katselen kotonani taas tyhjiä kukkaruukkuja, joissa olen saanut tapettua kaikki helppohoitoisetkin huonekasvit. Tarvitsisin varmaan kukkaruukkukohtaisen mikrosääaseman, joka antaisi senttilitran tarkkuudella ohjeet kastelusta ja samalla vaikka lannoituksestakin...
  
• Konepesun kestävät topatut rintaliivit - Kun on saanut valittua sopivan koon, mallin, värin ja merkin, ei jaksa enää katsoa tai kysellä rintaliivien pesuohjeiden perään. Ensimmäinen konepesu sitten paljastaa, mitkä liivit sopivat konepesuun ja mitkä eivät... Laiskana ihmisenä pidän käsinpestäviä alusvaatteita täysinä turhakkeina. Eli liiveihin selvät merkinnät konepesukestävyydestä, kiitos!
  
• Ampiaisen tappamisspray - Kesän myötä tulee kaksi inhokkiani: aurinkorasvan käyttö ja loppukesästä terassilla pörräävät ampiaiset. Aurinkosuoja on yhä useammin ujutettu normaaliin päivävoiteeseen, joten sitä mönjää ei tarvitse välttämättä erikseen laittaa. Ampiaisia pelkään, koska epäilen olevani niille jopa allerginen. Käsilaukkuun sopiva tappo- tai ainakin tainnutusspray olisi kätevä tapa päästä pörrääjästä eroon. Näin voisi välttyä myös olut- tai siiderilasiin hukuttautuvista ampiaisista. Ainakin itseltäni jää loppulasi juomatta, jos siellä killuu amppari. 

Viime aikoina Hanne on löytänyt seuraavat uudet palvelut ja tuotteet, ja ollut niiden tyytyväinen ostaja: 1. Oluen maahantuojan oma ja erittäin kaunis olutbaari Bier Bier, 2. Steam punk -baari Kampissa  3. Lakanat paikallaan sängyssä pitävät lakananipsut (Amazonista ostetut bed sheet grippersit, oikeaa suomennosta en tiedä...)

Salla puolestaan ostaisi enemmän vaatteita, jos Suomessa olisi yhtä hyvät kokovalikoimat kuin esim. USA:ssa. Lyhyen ihmisen on täältä vaikea saada istuvia vaatteita. En viitsi ostaa ulkomailta nettikaupoista, kun vaihto ja palautus tuntuvat hankalilta.

Salla kiittelee jo käyttämistään uusista palveluista passin hankkimisen helppoa nettipalvelua: Tilaus sisään valokuvaamosta saadun koodin kanssa ja nouto R-kioskilta.

Kuva: freedigitalphotos.net / hyena reality

Hissipuheen teemakysymys: millaisia ovat olleet hankalimmat työkaverisi ja miten olet selvinnyt heidän kanssaan?

Taannoisen vierasbloggaajamme Leenan ja Hesarissa olleen artikkelin perusteella innoistuimme miettimään hankalia työkavereita ja miten tilanteista heidän kanssaan on selvitty.

Salla: 

Hankalia työkavereita on matkan varrelle mahtunut monenlaisia. On ollut alaisia, joilla on mennyt kuppi nurin jo kauan sitten, eikä mikään - edes ylennyt tai palkankorotus - enää korjaa tilannetta. On ollut niitä, joille mikään tiimin tekemä työ ei ole kelvannut. Hankalia tyyppejä on ollut myös ne, jotka puhuvat yhtä ja tekevät toista.

Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se, että hankaluus ei kuitenkaan ole kohdistunut minuun (tai tiimiini) ihmisinä, vaan työhön. Ehkä kaikille yhteistä on myös se, että hankaluudet liittyvät kyseisen henkilön omaan egoon. Miten sellaisesta sitten selviää? Ei välttämättä mitenkään. Ehkä paras keino on yrittää puhua suoraan miltä itsestä tuntuu, kun mikään ei kelpaa tai kun sovitusta ei pidetä kiinni. Tärkeintä lienee pitää kiinni siitä, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vaikka välillä tuntuu, että näin ei ole...

Hanne:

Minusta hankalimpia työkavereita ovat olleet ylimieliset henkilöt. Ko. henkilöt eivät tervehdi vastaantullessaan. He pitävät tärkeänä vain oman spesiaalijuttunsa asioita, eivätkä ole kiinnostuneita muiden näkökulmista. He ovat kateellisia, jos muut saavat positiivista palautetta tai huomiota. He nostavat suuren haloon muiden ihmisten pienistäkin virheistä. He kuvittelevat olevansa jonkinlaisia mielipidejohtajia, ja loukkaantuvat, jos heidän mielipiteensä kyseenalaistetaan. 

Ylimieliset tietysti kuvittelevat olevansa niin fiksuja, että heidän ei tarvitse ottaa työkollegoiden mielipiteitä huomioon. Esimiehille ja muille organisatorista valtaa omaaville ylimieliset tietysti lirkuttelevat minkä ehtivät. Ylimieliset saattavat olla omassa työssään hyviä, mutta käytöksellään voivat estää järkevää työntekoa ja tiedonkulkua organisaatiotasolla.

Eipä neuvoja hankalien työkavereiden kohtaamiseen meiltä oikein löytynyt. Millaisia kokemuksia lukijoilla on ollut? Hyviä vinkkejä, miten hankalien ihmisten kanssa tullaan toimeen?

(kuva:freedigitalphotos.net/stuart miles)

Sallan blogi: Lomaa työkavereista

Pääsiäinen tuli juuri sopivaan aikaan. Hauskaa pääsiäistä kaikille !

Olinkin jo pahasti loman tarpeessa. Vuokratyöfirma käytännössä kielsi minua pitämästä työssä kertyviä lomia sinä aikana kun vuokratyösuhde jatkuu. Onneksi yritys, jossa olen töissä, sallii minun pitävän saldovapaita. Pääsiäiseen en kuitenkaan kertyneitä tunteja käytä, tämä pitkä viikonloppu riittäköön. Ja kun lisäksi moni työkaveri pitää lomaa pääsiäisen jälkeisen viikon, tuntuu kuin itsekin olisi silloin lomalla. Välillä sitä tarvitsee hengähdystaukoa työyhteisöstä enemmän kuin itse työstä. Palaverikalenterikin on ihanan tyhjä ensi viikolla.

Työssä käyminen olisikin kivaa, jos kaikki sujuisi aina hyvässä hengessä ja huumorilla. Yleensä niin onkin, mutta ei aina. Ihmisethän töitä tekevät eikä koneet - toistaiseksi ainakin. Kukin tuo työpaikalle omat hyvät ja huonot luonteenpiirteensä, turhautumisensa ja pelkonsa. Pahimmillaan pelataan valtapelejä, pönkitetään omaa egoa ja mollataan toista.

Päivän Hesarissa oli taas karu muistutus siitä, että vaikka töissä ei aina ole niin kivaa, on siellä kuitenkin kivempaa kuin niillä, jotka eivät siitä ihanuudesta ja kurjuudesta pääse nauttimaan. Taina Haahti kirjoittaa kolumnissaan "Liian vanha töihin, liian nuori eläkkeelle" ikätovereistaan, jotka yrittävät vielä löytää tiensä takaisin työelämään. "Yli 50-vuotiaiden työttömien työnhakijoiden määrä on noussut 11 000:lla viime vuodesta. Heitä on 131 000 (TEM). Työmarkkinoille he ovat liian vanhoja, työttömyysputkeen liian nuoria, ja eläkeikään on kymmenen vuotta."

Lue koko juttu: http://www.hs.fi/ura/a1427857278963

Toivotaan, että tulevalta eduskunnalta ja hallitukselta löytyisi eväät työllisyyden parantamiseen, sekä nuorten että yli 50-vuotiaitten.

Mutta eipä synkistellä tämän enempää näin lanka-lauantaina. Valoa ja kesää kohti tässä mennään jo.

Kuva freedigitalphotos.net/Jeroen van Oostrom