Sallan blogi: Positiivinen luottopäätös

Kummasti motivoi työnteko, kun auto hajoaa.

Olen tainnut aiemminkin mainita, että tarvitsen harrastusteni vuoksi autoa, muuten olisin voinut luopua autosta kokonaan nyt kun murheenkryynini tekin tenän viimeisen kerran. Päätös oli siksi nopea ja suhteellisen helppo tehdä, että uusi auto tulee.

Heinäkuun alusta astuu voimaan romutuspalkkiokokeilu, jonka ansiosta saan edes jotain rikkinäisestä autostani. Tosin joudun ostamaan rekisteröimättömän uuden auton tilalle. Olisin mieluiten ostanut vähän käytetyn, mutta toisaalta näin saan auton, jossa on takuu voimassa.

Työttömänä ollessani tilanne ei olisi ollut lainkaan niin "helppo" kuin nyt, kun olen vakituisessa työsuhteessa. Autoliikkeet tarjoavat jos jonkinlaista halpakorkoista rahoitusta, mutta niiden saamiseen on ehtona positiivisen luottopäätöksen saaminen. Työttömyyskorvauksella se ei liene ihan läpihuutojuttu.

Aiemmin törmäsin työttömän syrjintään hakiessani S-pankista Visa-korttia. Minulle ei myönnetty sellaista, vaikka minulla on ollut Visa noin 25 vuotta käytössä, ilman ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. No, kyseessä oli eri pankki kuin se, jonka asiakas olen ollut vielä pidempään kuin nuo 25 vuotta.

Kuvassa ei ole minun autoni, mutta noin se minunkin rakas vanha romuni lähtee 1.7.

kuva: routakoto.com

Sallan blogi: Ostajan markkinat

Työn päivänä ja sen aattona on hyvä juhlia työpaikkaansa. Tein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nykyisen määräaikaisen työsopimukseni jatkamisesta. Eli sain vakituisen työpaikan, yksinkertaisemmin ilmaistuna.Ihminen, jonka opintovapaan sijaisena olen, päätti olla tulematta takaisin ja sain hänen paikkansa. Pidän työstäni ja näen yrityksessä erittäin paljon hyvää.  

Nyt työmarkkinoilla tuntuu olevan ostajan markkinat. Vapaata työvoimaa on niin paljon tarjolla, että yritykset pääsevät sanelemaan ehtoja. Tai sitten olen vaan niin kertakaikkisen huono neuvottelija. Jouduin nimittäin sopimaan palkan, joka on todella alakanttiiin verrattuna aikaisempaan palkkatasooni ja siihen, mitä kaltaiselleni koulutetulle ja kokeneelle ihmiselle tyypillisesti maksetaan. Osittain asia selittyy asematasollani, joka on alempi kuin missä olen aiemmin ollut, oltuani vuosia esimiesasemassa ja päällikön tittelillä. Mutta ei täysin. Jopa se huomioiden palkkani on alakanttiin. Enkä saanut neuvoteltua palkallisista lomistakaan. Ehkä on hyvä etten ole ammatiltani myyjä enkä ostaja....

Eli ns. mixed-feelings mutta helpotuksen huokaus siitä huolimatta. Pätkätyöläisyys ja työttömyys ovat henkisesti stressaavia tilanteita. Tätä kohdallani jatkui kolme vuotta, josta ajasta olin työttömänä vuoden ja kolme kuukautta. Sinä aikana opiskelin mm. avoimessa yliopistossa. En edes tiedä kuinka montaa työpaikkaa hain. Paljon. Haastatteluihin pääsin todella vähän, aiempaan verrattuna. Hakijoiden määrä on valtava ja varmaan löytyi monta nuorempaa, joilla oli juuri täsmäosaamista kyseiseen tehtävään.

Mitä tästä opimme? Kannattaa tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin. Koskaan ei voi tietää mihin ne voivat johtaa!

Hauskaa vappua!!

(Kuva: stadissa.fi)