lauantai 21. helmikuuta 2015

Hannen blogi: Ammattina karvan liikkumisen 3D-mallinnus

Luin hiljattain jutun ensimmäisestä suomalaisesta Oscar-voittajasta, Janne Kontkasesta, joka voitti viime vuonna tekniikan alan Oscarin. Hänen erikoisalaansa on mallinnusteknologia mm. eläinten karvojen tai vaikkapa savun liikkumiseen ja liittämiseen animaatioelokuvaan. Teknologiaa on hyödynnetty mm. Kung Fu Panda -elokuvassa.

Kieltämättä piirroselokuvan karvojen realistinen liikkuminen kuulosta hyvältä esimerkiltä ns. white whining -ilmiöstä. Eikö ihmisellä ole tähdellisempää tekemistä kuin mokoma hiusten halkominen? Toisaalta asiassa voi nähdä monia hyviäkin puolia.


Ensinnäkin onhan se hyvä, että lapsille suunnattujen elokuvien tasoon satsataan siinä missä aikuistenkin elokuviin. Toiseksi, suomalaiset kuluttajat rahoittavat Hollywood-tuotantoa sen verran paljon, että on hyvä että joku suomalainen on siellä saamapuolellakin. Kolmanneksi, tämähän on hyvä esimerkki siitä, että kun tekniikka kehittyy, ihmiset keksivät tekniikan hyödyntämiselle yhä laajempia käyttökohteita. Ja se vaatii edelleenkin paljon ihmistyötä, kun teknologioita kehitetään ensimmäisen kerran. Neljänneksi, yhdelle alalle kehitetyt tekniikat valuvat usein muille aloille. Tämäkin suurella rahalla viihdebisnekseen kehitetty teknologia (tai sen jotkut teknologiset periaatteet) voi myöhemmin palvella vaikkapa lääketiedettä. Avaruusteknologian leviämisestähän siviilituotteisiin on montakin esimerkkiä. 

Seuraavaksi voimmekin odotella tämän vuoden Oscar-gaalaa ja sen suomalaisvoiminkin suunniteltua  visuaalista ilmettä.

Kuva: DreamWorks

Vierasbloggaaja Leena: Minä olen se hankala työntekijä

Työelämä on yhteispeliä. Kaikista ei ole joukkueeseen. Jokaisesta työyhteisöstä löytyvät ne hankalat tyypit, joiden kanssa työnteko ei onnistu. Vaan minkälainen on tuo ihmisryhmä. Tutustutaanpas tarkemmin. Sillä minä olen yksi heistä!


Viime syksynä koitti päivä, jolloin sain käteeni irtisanomisilmoituksen ja itsetuntooni kolhun. Olin pitänyt itseäni tunnollisena ja hyvänä työntekijänä tuohon saakka, mutta se ei tuonut suojaa kun väkeä talosta vähennettiin. Minut. Sinänsä myönnän heti alkuun ajatusmaailmani olleen vanhakantainen, sillä jatkuvat yt-neuvottelut ja irtisanomiset Suomessa kohdistuvat juuri niihin tunnollisiin ja hyviin työntekijöihin siinä kuin muihinkin. Irtisanomiseni litteroitiin alaryhmään ”taloudelliset ja tuotannolliset syyt”. Harmi ettei paperi tallenna jokaista kuulemaansa sanaa yhtä tarkoin kuin muistini.

Irtisanomisilmoitus ei tullut yllätyksenä. Jo ennen yt-neuvotteluiden alkamista sain esimieheltäni ymmärtää, että tulen olemaan valittujen joukossa mikäli irtisanomisiin päädytään. Tällöin keskustelusta aukesi näkemys siitä, että en tule toimeen muiden ihmisten kanssa. Luonnollisestikin vaadin tähän perusteluita. Onko asiakkailtamme tullut palautetta yhteistyöstä kanssani? Kuulemma ei. Asiakkaat pitivät minusta. Entä tuotantotyöntekijät? Ehkäpä toimistomme koliikkiaikuinen, jolle jokainen aamu tuo mahdollisuuden herätä väärällä jalalla? Ei, sieltäkään ei oltu palautetta annettu. Sanattomasti sain ymmärtää, että esimieheni ei tullut kanssani toimeen. Tämä oli kyllä täysin totta.

Miten tähän pisteeseen sitten ajauduttiin? Tarina on pitkä ja väitän sen juontavan juurensa eriäviin moraalikäsityksiin. Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että selän takana ei puhuta kenestäkään pahaa. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä. Ketään ei työpaikalla sorreta sukupuolen, henkilökohtaisten ominaisuuksien tai vaikkapa perheenjäsenten tekemisten vuoksi. Työ on työtä ja asiat otetaan asioina. Jos työpaikalla voidaan huonosti, on asialle tehtävä jotakin. Voi kuinka sinisilmäinen olinkaan. Vastassani oli esimies, jolle jokainen erimielisyys osoittautui henkilökohtaisena kriisinä. Hankalista asioista päästiin eroon, jos niistä ei puhuttu. Omaa pesää ei saanut liata negatiivisella energialla. Surullista vain, että työpaikallani oli noin 35 huonosti voivaa työntekijää, niitä viittä hyvää ja kaunista piinaamassa. Yritin viedä esimiehelleni ja työterveyshuoltoon viestiä siitä, kuinka asiat olivat. Saamatta vastausta avunpyyntöihin.

Kuluneella viikolla olin lounaalla nykyisten kollegoideni kanssa. Eräs heistä kertoi järkyttyneenä ystävästään, joka oli saanut kirjallisen varoituksen huonosta käytöksestä. Varoitukseen olivat johtaneet samankaltaiset seikat, kuin omaan irtisanomiseeni. Kun työpaikalla voitiin huonosti, eikä asioita otettu esille, toimi tämä ystävä muiden sanansaattajana. Keskustelimme pöydässä asiasta ja totesimme tämän olleen esimiehen keino päästä hankalasta tilanteesta eroon. Kun ongelmista ei puhuttaisi, ei niitä olisi. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että tämä ei ole oikein. Valitettavasti alaisella ei ole kovin paljoa oikeuksia moraalikysymyksissä, kun esimies vain toimii rikkomatta lakia.

Irtisanomiseni jälkeen onni potkaisi ja työllistyin välittömästi kiinnostavaan projektiin. Saan käyttää osaamistani ja kokemustani laaja-alaisesti, heterogeenisessä työympäristössä. Jos olen eri mieltä, saan ottaa asian puheeksi ilman pelkoa rankaisusta. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Entisellä työpaikallani työntekijät sen sijaan jatkavat selviytymistaisteluaan. Toivon että he löytävät joukostaan riittävän rohkean puolestapuhujan, eivätkä sortuisi paineen alla. Irtisanomiseeni johtaneet syyt eivät silti saa katumaan, tai tekemään asioita toisin. Irtisanomisilmoituksen saatuani kävin työpisteelläni keräämässä henkilökohtaiset tavarat. Sana oli kiirinyt työkaverilleni, joka ihmetteli surullisena väitettä toimeentulokyvyttömyydestäni työyhteisössä. ”Kun kukaan ei kysynyt meiltä, kuka ei tule toimeen ja kenen kanssa...” Sain vahvistuksen sille, että olen mielelläni se hankala työkaveri, joka ei jätä puolustamatta heikompaa kun sen aika on.

***
Kiitos Leena tästä erinomaisesta vierasblogista, jonka saimme sähköpostikontaktin kautta! Muutkin lukijat olette tervetulleita lähettämään meille tekstejänne.
Terveisin, Hissipuhujat

Freedigitalphotos/Stuart Miles

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Veeran blogi: Mielenkiintoinen radiokeskustelu työstä ja elämästä

 
 
Sain linkin Radio Ravun Liideriklubiin, jossa Helka Pirisen haastateltavan oli filosofi Esa Saarinen tänään. Käy kuuntelemassa mielenkiintoinen keskustelu työn ja ihmiselämän merkityksestä ja siitä mistä onnellisuutemme kumpuaa.





tiistai 17. helmikuuta 2015

Sallan blogi: Palvelusta haluaa reipas nuorimies

Kävin Raumalla ja siellä merimiesmuseossa. Olivat tehneet näyttelyään varten sanomalehden, jonka kannesta bongasin mallin työnhakijan mainokseksi. Mainokset lienevät ihan aitoja, noin vuodelta 1907, eli yli sata vuotta sitten präntättyjä.

Mainoksessa lukee näin:
Palvelusta haluaa
Usiamman vuoden kauppaliikkeessä palvellut ja yhden vuoden kauppakoulua käynyt nuorimies haluaa tiskimieheksi eli konttori-apulaiseksi. Ne arv. herrat kauppiaat,  jotka tämän huomioonsa ottavat lähettäkööt vastauksensa t.l. konttoriin "Odottavalle". Huom.! Todistukset hyvät, vaatimukset vähäiset.





Tuon ilmoituksen yläpuolella etsitään tyttöjä ompeluoppiin nyt heti. Oppisopimuskoulutusta siis vuoden 1907 malliin.

Mitenpä tuon työnhaun paremmin voisi sanoa!?

Ehkäpä tänä päivänä voisi laatia joku nuorimies tai nainen vastaavan ilmoituksen paikallislehteen. Nykyään taitaa kyllä LinkedIn ajaa saman asian. Mutta todistukset hyvät ja vaatimukset vähäiset voisi edelleen toimia - näinä aikoina.

Mutta arv. herrat kauppiaat, jotka tämän blogin lukevat voivat laittaa t.b. (tämän blogistin) sähköpostiin viestiä, jos viisi vuotta kauppakorkeaa käynyt ja useamman vuoden kauppaliikkeessä palvellut reipas keski-ikäinen nainen, joka haluaa konttori-apulaiseksi (lue markkinointipäälliköksi) kiinnostaa!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Sallan blogi: Tarinankerrontaa

Duunitori.fi, jossa on fiksuja juttuja ja työpaikkojakin, kirjoittaa LinkedIn-profiilin sisällön tärkeydestä. Omani kolkuttaa huonona omanatuntona vielä jossain takaraivossa - en vain ole saanut aikaiseksi päivittää edes tätä nykyistä määräaikaista vuokratyötäni sinne. Kun en oikein tiedä, miten sen sinne selkeästi nyt kesken kaiken laittaisi. Jälkeenpäin olisi helpompi.

Duunitorin LinkedIn-vinkki.

Vinkissä on ne vanhat tutut, eli asiallinen valokuva, faktat eli CV, ja verkostosi. Ja uratarina. Mistä tulet, mitä osaat ja minne olet matkalla. Hissipuhehan on juuri tarinankerrontaa. Ehkä pitäisi taas viritellä omaa hissipuhettaan myyvemmäksi ja laittaa se profiiliinsa. Tarinasta, eli profiiliyhteenvedosta tulee löytyä avainsanat, mielellään perusmuodossa. Se auttaa löydettävyyttä.

Mietin tässä joku aika sitten avointen hakemusten tekoa, varsinkin sellaisen, jossa osoittaisin pystyväni ratkaisemaan yrityksen ongelmat. Myymään ongelmanratkaisutuotetta nimeltä Salla. Ehkä pitäisi tehdä Sallasta tuote-esite, jossa esittelisi tuotteen hyötyjä ja etuja asiakkaalle. Ja vielä hyvää hinta-laatusuhdetta. Kuinka Sallan avulla yrityksestä tulee entistä ehompi, nopeampi, tehokkaampi, menestyvämpi. Ostaisikohan joku tämän tarinan?

Kuva: freedigitalphotos/digitalart




lauantai 7. helmikuuta 2015

Hannen blogi: Työmatkalla

Eilisaamun bussimatkalla töihin kyydissä oli nuori nainen, joka äänekkäästi ehdotteli matkustajille yhteislaulua ja tanssimista Michael Jacksonin Thriller-videon tyyliin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei taida olla nyt lääkitys kohdillaan...Mutta saattoihan kyseessä olla taidealan tai psykologian opiskelija, joka vain tarkkaili muiden reaktioita tai sitten oman elämänsä Extreme-duudsoni...

Ennen Helsinkiin muuttoa menin opiskelu- ja työpaikkoihin kävellen tai pyörällä. Vasta Helsingissä olen alkanut säännöllisesti käyttämään julkista liikennettä, johon uppoaakin arkipäivittäin 1,5 tuntia. Yli kymmenen vuoden kokemuksella on syntynyt monta havaintoa julkisesta liikenteestä työmatkoilla.



Talvi yllättää kaiken liikenteen
Harmittelen aina, kun VR:n palvelutasoa haukutaan jopa pienistäkin viivästyksistä. Julkisen liikenteen käyttäjänä olen kuitenkin huomattavasti useammin ollut siinä tilanteessa, että kokoukseen tulijat soittelevat juuttumisesta autoruuhkiin, kuin että olisin itse myöhässä. Liikenne seisoo erittäin usein Helsingin tuloväylillä. Ehkä omassa autossa istuskelu on sitten mukavampaa kuin junassa?

Bussissa ei tarvitse hymyillä
Keskustelupalstoilla on välillä outoja hymynatseja, joiden mielestä julkisessa liikenteessä yksinkin kulkiessaan pitäisi hymyillä ja että kaikissa muissa maissa hymyillään jatkuvasti. Kymmenissä maissa käyneenä voin todeta, että ei hymyillä! Mobiilizombeja (ruotsalaisten keksimä uustermi) löytyy ihan joka maasta.

Työmatka on suuri osa valveillaoloajan mediatonta aikaa 
1,5 tunnin työmatkat joukkoliikenteessä antaisivat hyvän mahdollisuuden kielten opiskeluun tai sähköisten kirjojen ja nettiuutisten lukemiseen. Itse en räplää mitään laitteita, vaan yksinkertaisesti tuijottelen ulos tai seuraan kanssamatkustajia. Perustelen moista toimettomuutta itselleni sillä, että varmasti on tehty jokin aivotutkimus, että moinen, lähes zeniläinen tila (hah!) on aivoille vain hyväksi... Sitä paitsi olen usein juuri työmatkoilla saanut ideoita, miten jokin työasia pitäisi ratkaista. Välillä asia hahmottuu paremmin, kun käytössä on vain mielikuvitus tietokoneen, paperin ja kynän sijasta.

Yksi media, josta olen saanut iloa työmatkoilla, on bussikuskien soittolaitteet. Ilmeisesti kuskeilla on radion lisäksi jonkinlainen soittolaite, koska joskus maahanmuuttajakuskit soittavat kaukaisen kotimaansa eksoottista musiikkia. Siinä voi sitten sulkea silmänsä, ja kuvitella olevansa matkalla jossain hyvin kaukaisessa ja lämpimässä paikassa. Toinen hauska hetki on, kun hiljaisessa ruuhkabussissa alkaa kuulua pienen lapsen hämähäkkilaulu tai ihmettely sanojen kakka ja hikka eroista.

Juoppo metrossa on parempi kuin juoppo auton ratissa
Monet ihan pelkäävät varsinkin metroa, koska "siellä on vain hulluja ja juoppoja". Varsinkin ruuhka-aikaan joukkoliikenteen käyttäjät ovat useimmiten tavallisia nuoria ja naisia. Tosi pelottavaa! Viikonloppuisin ja keskipäivällä juoppoja kyllä näkee, mutta reilun kymmenen vuoden aikana vain kerran juoppomatkustaja on alkanut edes keskustelemaan kanssani. Rattijuopot ja punaista päin ajavat tappavat vuosittain kymmeniä ihmisiä, joten oikeasti pelottavinta työmatkalla on suojatien yli kävely.

Kuva: HSL




Sallan blogi: Vapaaehtoistyöstä työtä työnhakijalle?

Suunnittelen tässä helmikuun alkajaisiksi jo montaakin kesäkuuhun liittyvää asiaa: työnhakua, LinkedIn-profiilin päivittämistä, uutta valokuvaa CV:hen, sekä jotain mielekästä tekemistä työnhaun oheen, jos ei heti tärppää. Mielekkääksi tekemiseksi valikoitui vapaaehtoistyö Plan-järjestössä. Aloittelen jo nyt tekemällä pieniä käännöstöitä etänä, mutta ehkä myöhemmin voin mennä toimistoaikaan työskentelemään heidän toimistolleen, jos sellaiseen on tarvetta.

Mutta sitten muistiin alkoi palailla jotain. Eikö joku onneton ollutkin menettänyt työttömyyskorvauksensa, kun oli ollut Hurstin soppajonossa jakamassa soppaa? Saako ansiosidonnaisella tehdä vapaaehtoistyötä? Vaikka Planin asia hyvältä tuntuukin, en haluaisi sen seurauksena löytää itseäni Hurstin soppajonosta.


Google tietää kaiken, tietysti.
Täytyy vaan löytää se oikea tieto. Näin tosiaankin oli ennen, että vapaaehtoistyö saattoi viedä korvaukset, ja se taas saattoi olla täysin TE-toimiston kulloisenkin virkailijan mielipiteen varassa. Sittemmin (kesällä 2013) asiaa tarkennettiin:

Ohjeiden mukaan palkatta voi auttaa naapureita ja sukulaisia. Vapaaehtoistyötäkin voi tehdä melko vapaasti. Urheiluseuroissa ja vertaistukiryhmissä voi uurastaa palkatta. Arpoja ja lehtiä voi myydä yleishyödyllisten yhteisöjen hyväksi. Sen sijaan voittoa tavoittelevalla kirpputorilla ei voi tehdä töitä. TE-toimisto ei voi asettaa tunti-, päivä- tai muita aikarajoja vapaaehtois- tai talkootyölle.
Lähde: Etelä-Suomen sanomat

Toivotaan, että tämä tieto on samanlaisena kaikissa TE-toimistoissa vielä vuonna 2015.

Luin muutaman suomi24-keskustelun vielä aiheesta. Suomi24:stä löytyy aina se pessimistinen, eriävä ja sarkastinen näkökulma kaikkeen. Ehkä hyvä niin, että hyväuskoiset ja sinisilmäiset tulevat edes jotain ajatelleeksi.

Mm. 1+1 esittää epäilyksensä näin: "---työttömiä voitaisiin viekkaudella toimittaa palkattomiin töihin. Eli jos ei halua joutua vapaaehtoistyöhön, on työkkärissä ilmaistava tahtonsa olla ryhtymättä mihinkään muuhun kuin palkkatyöhän josta saa eläkekertymää."

Tämä siis liittyi siihen Hissipuheenkin aiemmin käsittelemään työttömyysturvan vastikkeellisuuteen.

Huoh....

Kuva: freedigitalphotos/winnond