Ennen Helsinkiin muuttoa menin opiskelu- ja työpaikkoihin kävellen tai pyörällä. Vasta Helsingissä olen alkanut säännöllisesti käyttämään julkista liikennettä, johon uppoaakin arkipäivittäin 1,5 tuntia. Yli kymmenen vuoden kokemuksella on syntynyt monta havaintoa julkisesta liikenteestä työmatkoilla.
Talvi yllättää kaiken liikenteen
Harmittelen aina, kun VR:n palvelutasoa haukutaan jopa pienistäkin viivästyksistä. Julkisen liikenteen käyttäjänä olen kuitenkin huomattavasti useammin ollut siinä tilanteessa, että kokoukseen tulijat soittelevat juuttumisesta autoruuhkiin, kuin että olisin itse myöhässä. Liikenne seisoo erittäin usein Helsingin tuloväylillä. Ehkä omassa autossa istuskelu on sitten mukavampaa kuin junassa?
Bussissa ei tarvitse hymyillä
Keskustelupalstoilla on välillä outoja hymynatseja, joiden mielestä julkisessa liikenteessä yksinkin kulkiessaan pitäisi hymyillä ja että kaikissa muissa maissa hymyillään jatkuvasti. Kymmenissä maissa käyneenä voin todeta, että ei hymyillä! Mobiilizombeja (ruotsalaisten keksimä uustermi) löytyy ihan joka maasta.
Työmatka on suuri osa valveillaoloajan mediatonta aikaa
1,5 tunnin työmatkat joukkoliikenteessä antaisivat hyvän mahdollisuuden kielten opiskeluun tai sähköisten kirjojen ja nettiuutisten lukemiseen. Itse en räplää mitään laitteita, vaan yksinkertaisesti tuijottelen ulos tai seuraan kanssamatkustajia. Perustelen moista toimettomuutta itselleni sillä, että varmasti on tehty jokin aivotutkimus, että moinen, lähes zeniläinen tila (hah!) on aivoille vain hyväksi... Sitä paitsi olen usein juuri työmatkoilla saanut ideoita, miten jokin työasia pitäisi ratkaista. Välillä asia hahmottuu paremmin, kun käytössä on vain mielikuvitus tietokoneen, paperin ja kynän sijasta.
Yksi media, josta olen saanut iloa työmatkoilla, on bussikuskien soittolaitteet. Ilmeisesti kuskeilla on radion lisäksi jonkinlainen soittolaite, koska joskus maahanmuuttajakuskit soittavat kaukaisen kotimaansa eksoottista musiikkia. Siinä voi sitten sulkea silmänsä, ja kuvitella olevansa matkalla jossain hyvin kaukaisessa ja lämpimässä paikassa. Toinen hauska hetki on, kun hiljaisessa ruuhkabussissa alkaa kuulua pienen lapsen hämähäkkilaulu tai ihmettely sanojen kakka ja hikka eroista.
Juoppo metrossa on parempi kuin juoppo auton ratissa
Monet ihan pelkäävät varsinkin metroa, koska "siellä on vain hulluja ja juoppoja". Varsinkin ruuhka-aikaan joukkoliikenteen käyttäjät ovat useimmiten tavallisia nuoria ja naisia. Tosi pelottavaa! Viikonloppuisin ja keskipäivällä juoppoja kyllä näkee, mutta reilun kymmenen vuoden aikana vain kerran juoppomatkustaja on alkanut edes keskustelemaan kanssani. Rattijuopot ja punaista päin ajavat tappavat vuosittain kymmeniä ihmisiä, joten oikeasti pelottavinta työmatkalla on suojatien yli kävely.
Kuva: HSL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti