Hannen blogi: Työmatkavinkkejä

Työ- ja vapaa-ajan matkat yhteenlaskettuna matkustan vähintään päivän viikossa. Iän myötä matkustamisen hohdokkuus vähenee, ja matkaan liittyviin asioihin haluaa käyttää yhä vähemmän aikaa ja vaivaa. Tässä joitakin matkakokemuksiani ja -vinkkejä.

Lentokone vai juna?

Varsinkin jos kokoukset ovat kaupungin keskustassa, suosin junaa aika pitkällekin keskistä Suomea. Lentokentälle meno, puolen tunnit jonot turvatarkistukseen ja aikaiset boarding-ajat vievät aika paljon lentämisen aikaetua lyhyillä matkoilla. Kehärata ei ainakaan toistaiseksi ole nopeuttanut lentokentälle pääsyä, mutta odotellaan nyt vielä se suoran terminaaliyhteyden avautuminen...

Jos minulla olisi lähellekään mahdollisuus saada Finnairin hopeakortti, ottaisin sen mielelläni juuri sen takia, että voisin mennä pitkien tavisjonojen ohi. Pistekeräilyn vuoksi suosin nyt muutenkin Finnairia, mikäli hintaero ei ole suuri seuraavaan vaihtoehtoon. Pisteitä on alkanut kertymään kiitettävästi, kun myös Stockmannin ostoksista saa Finnairin pisteitä.

Taksit
Pienten paikkakuntien juna- ja lentoasemilla ei välttämättä ole takseja valmiina odottamassa, vaan ne pitää tilata (jopa ennalta). Kannattaa ladata Valopilkku-sovellus, jolla on helppo tilata taksi vieraassakin kaupungissa.

Hotellit
Hotellin yritän valita mahdollisimman läheltä kokouspaikkaa. Ketju-uskollinen en juurikaan ole, mutta esim. Scandicit ovat suht hyvää tasoa paikkakunnasta riippumatta. Cumulus- ja Rantasipi-ketjuista minulla on vanhahtava mielikuva. Useammankin tulisi katsoa, löytyykö paikkakunnalta persoonallinen ketjuihin kuulumaton hotelli. Jos sellainen tulee bongattua vasta paikan päällä, voi niissä kuitenkin käydä esimerkiksi illallisella tai drinkillä.
Jos saavun hotellille kokousta edeltävänä iltana, uima-allas, sauna tai kylpyamme ovat pientä luksusta, jos aikaa ei ole kaupunkiin tutustumiseen.  

Bags and beauty bags are the girl's best friend

Mieheni nauraa minulle välillä, kun keksin syitä ostaa aina uudenlaisen laukun. Koska käytän paljon julkista liikennettä, johon voi välillä liittyä pitkiäkin kävelymatkoja,  myös sateessa, laukulla voi olla suurikin merkitys. Ajan säästämiseksi yritän lyhyillä lentomatkoilla pärjätä pelkillä käsimatkatavaroilla. Joihinkin työmatkoihin voi liittyä illallinen ravintolassa, jolloin on kiva että mukana on muutakin kuin pelkkä tylsä housupuku.

Kaikkien näiden tarpeiden huomioon ottamiseksi laukuille tulee asetettua monenlaisia vaatimuksia pelkästään toiminnallisesti (koko, tyyli, sopivuus sadekeliin...)  - ja sitten vielä ulkonäkö siihen päälle, koska inhoan perinteisiä salkkuja ja läppärilaukkuja.Hyvään laukkuun kannattaakin satsata, koska käyttöikä voi kuitenkin olla useita vuosia. Olen ostanut kooltaan säädettäviä laukkuja, jotka saa vajaina sirommiksi.

Pidän matkoille valmiina omaa meikkilaukkua, jotta lähtökiireessä ei tule unohdettua mitään olennaista. Keräilen laukkuun lehtien pieniä näytepakkauksia ja hotellihuoneiden minipakkauksia. Suomessa minikokoiset kosmetiikkatuotteet ovat tajuttoman hintaisia ja olinkin tyytyväinen, kun sain Saksasta ostettua lähes ilmaiseksi minituotteita.

Vaatteet ja kengät 
Hieman villaa sisältävät housupuvut ovat mielestäni parhaita. Ne eivät rypisty helposti ja eivät hiosta. Kauluspaitoja inhoan, koska inhoan silittämistä. Siksi ostankin jakun alle yleensä lyhythihaisia paitoja (puuvillasta, silkistä, ohuesta villasta).
Matalatkin korkokengät ovat usein epämiellyttäviä, vaikka yritän suosia ns. jalalle mukavia merkkejä (Ecco, Clarks ja Gabor). Jos joudun matkalla hiemankaan kävelemään, valitsen aina mukaviksi tietämäni kengät. Mihinkään amerikkalaiseen lenkkarityyliin en sorru. Tyylikkäitä nahkaisia kävelykenkiä löytyy usealta merkiltä.
Mahdolliseen illanviettoon helppoja ratkaisuita ovat vähän rypistyvä mekko tai juhlavampi paita jakun alle. Arkikengistä poikkeavat ballerinat mahtuvat pieneenkin matkalaukkuun.


Millaisia matkakokemuksia tai -vinkkejä sinulla on?

Kuva: freedigitalphotos.net / Flare

Hannen blogi: Työmatkalla

Eilisaamun bussimatkalla töihin kyydissä oli nuori nainen, joka äänekkäästi ehdotteli matkustajille yhteislaulua ja tanssimista Michael Jacksonin Thriller-videon tyyliin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei taida olla nyt lääkitys kohdillaan...Mutta saattoihan kyseessä olla taidealan tai psykologian opiskelija, joka vain tarkkaili muiden reaktioita tai sitten oman elämänsä Extreme-duudsoni...

Ennen Helsinkiin muuttoa menin opiskelu- ja työpaikkoihin kävellen tai pyörällä. Vasta Helsingissä olen alkanut säännöllisesti käyttämään julkista liikennettä, johon uppoaakin arkipäivittäin 1,5 tuntia. Yli kymmenen vuoden kokemuksella on syntynyt monta havaintoa julkisesta liikenteestä työmatkoilla.

Talvi yllättää kaiken liikenteen
Harmittelen aina, kun VR:n palvelutasoa haukutaan jopa pienistäkin viivästyksistä. Julkisen liikenteen käyttäjänä olen kuitenkin huomattavasti useammin ollut siinä tilanteessa, että kokoukseen tulijat soittelevat juuttumisesta autoruuhkiin, kuin että olisin itse myöhässä. Liikenne seisoo erittäin usein Helsingin tuloväylillä. Ehkä omassa autossa istuskelu on sitten mukavampaa kuin junassa?

Bussissa ei tarvitse hymyillä
Keskustelupalstoilla on välillä outoja hymynatseja, joiden mielestä julkisessa liikenteessä yksinkin kulkiessaan pitäisi hymyillä ja että kaikissa muissa maissa hymyillään jatkuvasti. Kymmenissä maissa käyneenä voin todeta, että ei hymyillä! Mobiilizombeja (ruotsalaisten keksimä uustermi) löytyy ihan joka maasta.

Työmatka on suuri osa valveillaoloajan mediatonta aikaa 
1,5 tunnin työmatkat joukkoliikenteessä antaisivat hyvän mahdollisuuden kielten opiskeluun tai sähköisten kirjojen ja nettiuutisten lukemiseen. Itse en räplää mitään laitteita, vaan yksinkertaisesti tuijottelen ulos tai seuraan kanssamatkustajia. Perustelen moista toimettomuutta itselleni sillä, että varmasti on tehty jokin aivotutkimus, että moinen, lähes zeniläinen tila (hah!) on aivoille vain hyväksi... Sitä paitsi olen usein juuri työmatkoilla saanut ideoita, miten jokin työasia pitäisi ratkaista. Välillä asia hahmottuu paremmin, kun käytössä on vain mielikuvitus tietokoneen, paperin ja kynän sijasta.

Yksi media, josta olen saanut iloa työmatkoilla, on bussikuskien soittolaitteet. Ilmeisesti kuskeilla on radion lisäksi jonkinlainen soittolaite, koska joskus maahanmuuttajakuskit soittavat kaukaisen kotimaansa eksoottista musiikkia. Siinä voi sitten sulkea silmänsä, ja kuvitella olevansa matkalla jossain hyvin kaukaisessa ja lämpimässä paikassa. Toinen hauska hetki on, kun hiljaisessa ruuhkabussissa alkaa kuulua pienen lapsen hämähäkkilaulu tai ihmettely sanojen kakka ja hikka eroista.

Juoppo metrossa on parempi kuin juoppo auton ratissa
Monet ihan pelkäävät varsinkin metroa, koska "siellä on vain hulluja ja juoppoja". Varsinkin ruuhka-aikaan joukkoliikenteen käyttäjät ovat useimmiten tavallisia nuoria ja naisia. Tosi pelottavaa! Viikonloppuisin ja keskipäivällä juoppoja kyllä näkee, mutta reilun kymmenen vuoden aikana vain kerran juoppomatkustaja on alkanut edes keskustelemaan kanssani. Rattijuopot ja punaista päin ajavat tappavat vuosittain kymmeniä ihmisiä, joten oikeasti pelottavinta työmatkalla on suojatien yli kävely.

Kuva: HSL