Veeran blogi: Suora yhteydenotto paras tapa työllistyä pk-yritykseen

Lokakuussa 2014 julkaistu tutkimus Pk-yritykset ja työvoiman kohtaanto vahvistaa, että paras tapa työllistyä pk-yritykseen (2-20 henkilöä työllistävä) on ottaa itse aktiivisesti yhteyttä itseään kiinnostavaan yritykseen ja kertoa osaamisestaan.



Tutkimuksen mukaan niiden tärkeimmät rekrytointikanavat ovat

1. työnhakijoiden suorat yhteydenotot
2. avoimista tehtävistä tiedottaminen tuttavien ja henkilöstön kautta
3. TE-toimistojen työnvälitys
4. koulut ja oppilaitokset
5. yksityiset rekrytointi- ja työnvälitysyritykset
6. lehti-ilmoittelu
7. pk-yritysten omat nettisivut
8. sosiaalinen median kanavat (Facebook, Linkedin)

The Right Candidate
freedigitalphotos.net

Pk-yritykset odottavat työnhakijoita moniosaamista ja oma-aloitteisuutta. Tärkeimmiksi taidoiksi mainitaan aloitekykyisyys, ongelmanratkaisutaidot, stressinsietokyky, asiakaspalvelutaidot, tiimityöskentelytaidot, vuorovaikutus-, viestintä- ja ajanhallinta-taidot. Työnhakijoiden työllistymistä pk-yrityksiin vaikeuttavat eniten heidän liian vähäinen työkokemus, puutteellinen koulutus ja  henkilökohtaiset ominaisuudet, jotka eivät vastaa yritysten odotuksia.

Hannen blogi: Apulantaa työttömyyden hoitoon

Kauppalehden artikkelissa (linkki) TEM:n Pekka Tiainen toisaalta kohahduttaa arviolla, että työttömyys onkin käytännössä 15 %. Toisaalta Tiainen heittelee käytännöllisiä toimenpiteitä, joilla työttömyyttä voisi taklata. Koska valtion rahaa menee työttömyyden hoitoon joka tapauksessa 4,5 miljardia euroa, olisi yhteiskunnalle järkevämpää, että rahaa menisi ennemmin palkkatukiin ja siten työttömien aktivointiin kuin puhtaaseen tukeen. En oikein itsekään usko, että työ olisi Suomessa oikeasti loppu, vaan resursseja tulisi rohkeasti kohdentaa uudenlaisiin työtehtäviin ja entistä pienempiin firmoihin. Kaikkia kasvun oraita tulisi nyt reippaasti lannoittaa. En pitäisi myöskään täysin pöhkönä ideana perustaa uusia valtion firmoja. Jos start-upeja ei saada yksityiselle sektorille, valtion firmoilla olisi periaatteessa tuo 4,5 miljardia euroa pääomaa (monessakin mielessä...) sijoitettavaksi.

Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar

Hannen blogi: Puolimatkan krouvissa

Aloitin alani opiskelut hieman yli 20 vuotta sitten. Eläkeikääni on hieman (tai reilusti...) yli 20 vuotta. Tässä suhteessa koen olevani työelämässä puolimatkan krouvissa. Muutama vuosikymmen sitten nelikymppisiä pidettiin jo vanhoina työntekijöinä. Nyt kun työpaikoissa on paljon aktiivisia kuusikymppisiä työntekijöitä, jopa nelikymppisiä voidaan pitää nuorina. Välillä minulle on tullutkin tunne vanhempien henkilöiden osalta, että he pitävät minua vieläkin nuorena enkä ole kokenut tätä suhtautumista aina positiivisena. Silloin on tehnyt mieli kommentoida, että onhan Suomen hallituskin täynnä nelikymppisinä, joten älkää nyt ottako ikäkorttia esiin. No, siihen toki moni voisi kommentoida, että pitäisikö hallituksessa ollakin kokeneempia ministereitä...

Kyllä sitä itsekin pitää itseään vielä nuorehkona työntekijänä, koska työssä on koko ajan uutta opittavaa ja uuden oppimista on tiedossa vielä paljon. Toisaalta itseni kehittämisen suhteen alan olla jo kriittisempi. Jotta oppisin kunnolla esimerkiksi uuden kielen, siihen menisi ainakin viisi vuotta. Se olisi aika pitkä aika jäljellä oleviin työvuosiin nähden. Työpaikalla juttelin juuri pomoni kanssa siitä, että kannattaako minun opetella uusi tietokoneohjelma, vai käytettäisiinkö kyseisiin asioihin ulkopuolista asiantuntijaa. Olen itsekin sitä mieltä, että ennemmin syvennän nykyistä osaamistani kuin että opettelen laajoja uusia kokonaisuuksia.

Vaikka edelleenkin jokaisessa uudessa työprojektissa pitää olla skarppi ja itsekriittinen, itseluottamus on työelämän alkuvaiheista parantunut. Nyt voi itsevarmemmin sanoa, että ei tiedä jotain (mutta asian voi tarvittaessa selvittää). Olen tajunnut, miten pienen pintaraapaisun sitä loppujen lopuksi ehtii omasta alastaan raapaista yhden työuran aikana. Lohdutuksella olen seurannut, miten eläkkeelle jäävätkin kollegat loppujen lopuksi ovat asiantuntijoita vain tietyissä näkökulmissa.

Lopputyöuran suhteen olisin tällä hetkellä tyytyväinen, mikäli se jatkuisi sellaisena kuin se juuri nyt on. Ja että yleensä on työpaikka... Olen miettinyt, haluaisinko tehdä joskus isommankin irtioton. Ex-kollegoitani on eläkkeelle jäämisen jälkeen siirtynyt eksoottisiin maihin vapaaehtoisiin ja määräaikaisiin kehitystyötehtäviin. Jotain vastaavaa voisin itsekin harkita.

Kuva: freedigitalphotos.net /nonicknamephoto

Sallan blogi: Piilojen paljastelua

Törmäsin Facebookin kautta tällaiseen sivustoon:

http://www.piilotyopaikat.com/

Piilotyöpaikat tuntuvat nyt muutenkin olevan kovasti tapetilla - jos niin piilossa olevista työpaikoista voi edes sanoa. Ehkä kivenraossa olisi parempi ilmaus. Veerakin kirjoitti pitkän blogikirjoituksen piilotyöpaikoista hiljattain.

Piilotyöpaikat-sivustolla esitellään 7T-malli. Kyseessä on kuten arvata saattaa, piilotyöpaikkaan-työllistymismalli. 7T:tä ovat reitti mm. taustaselvityksestä tavoitteitten, tutkimisen, taktiikan ja toteutuksen kautta tulokseen. Eli työpaikan saantiin. Mallissa korostetaan projektimaisuutta välitavoitteineen ja arviointeineen. Eli normaalia projektityötä sovellettuna työnhakuun. Oheinen kuva on ko. sivustolta.

Montevistan Riikka Pajunen kirjoitti Facebook-sivuillaan: "Se miten haet töitä, kertoo siitä, miten teet töitä." Hyvä huomio. Täytyy myöntää etten itse jaksanut pitää samanlaista otetta työnhakuun kuin mitä töissä nyt ja aina olen pitänyt. Töissä sentään näkee tuloksia ja saa välillä positiivistakin palautetta. Työnhaussa sitä tuli liian vähän. Pitäisikö rekrytoijat velvoittaa antamaan työnhakijoille positiivista palautetta kuten työntekijöillekin? Laittaisi siihen automaattivastaukseen edes jotain kannustavaa ja näennäisen henkilökohtaista. "Kiitos hyvästä hakemuksestasi. Sinulla on paljon mielenkiintoista osaamista. Tällä kertaa etsimme kuitenkin toisenlaista osaamista." Tai jotain sen suuntaista. Tai edes jotain....

Veeran blogi: Ostopalveluilla ja kumppanuuksilla tuloksellisuutta Suomen julkisiin työvoimapalveluihin

Marraskuun alussa julkaistiin kansainvälinen vertaisarvioinnin raportti, jossa selvitettiin yhdeksän muun OECD maan työvoimapolitiikkaa ja sen palvelurakenteita. Lopputuloksena on suositus lisätä julkisen ja yksityisen työnvälityksen yhteistyötä, jotta Suomen julkiset työvoimapalvelut kehittyisivät tuloksellisempaan suuntaan. Tavoitteeseen päästään lisäämällä julkisten työvoimapalvelujen rinnalle tulokseen sidottuja ostopalveluja ja kumppanuuksia yksityisten palveluntuottajien kanssa.

Epäilemättä oikea suunta, jotta työttömät ja työttömyysuhan alaiset työnhakijat saavat henkilökohtaista neuvontaa ja työkaluja työllistymiseen, jota ei pelkällä TE-keskuksen sähköisellä palvelukanavalla eikä sen CV-pankilla edistetä entisestään heikkenevässä taloustilanteessa ja työelämän murroksessa.

Suomalainen yhteiskunta on sotien jälkeen investoinut koulutukseen valtavat määrät rahaa ja työtä. Nyt jo yli 100 000 yli 55-vuotiasta on vailla työtä. Heidän joukossa runsaasti korkeasti koulutettuja, joilla on vielä paljon työintoa jäljellä ja loistava pohjakoulutus oppia edelleen uutta. RAY:n Paikka auki - avustusohjelman tutkimus toi julki, että vain noin viidennes työttömistä nuorista työllistyy TE-keskuksen kautta. Ajankohtainen kakkosessa käsiteltiin nykymuotoisia työkokeiluja ja aktivointeja otsikolla "Aktivointia vai orjatyötä". Totuus näyttää olevan, että näiden pakkoaktivointien avulla ei synny aitoja työpaikkoja. Ymmärrettävästi osalla aktivoinneista halutaan estää työttömän syrjäytyminen, joka on myös todellinen vaara työkeskeisessä yhteiskunnassamme. Suurin osa työttömistäkin tahtoo hankkia elantonsa työnteolla, josta saa eläkettä kerryttävän palkan. Erilaiset kohderyhmät tarvitsevat räätälöityjä asiantuntijapalveluja, joissa aidosti haetaan ratkaisuja työttömyyteen. Osa haluaa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin, mutta eivät kaikki ihmiset eivätkä varsinkaan pakottamalla.

Työllistymistä edistäviä ja tulosperusteisia pilottihankkeita on meneillään Uudellamaalla (Työnhakuveturi), Pirkanmaalla (Uratehdas) ja Pohjois-Pohjanmaalla (Uranoste). Näistä hankkeista monet työttömät ja työttömyysuhan alaiset työnhakijat ovat saaneet konkreettista apua työnhakuunsa ja uuden työuran luomiseen. Näissä hankkeissa tarjotaan mahdollisuutta osallistua erilaisiin omaa työnhakua edistäviin tilaisuuksiin, joita ovat muun muassa työnhakubuusteri -toiminta ja erilaiset asiantuntijaluennot.

Millaista tukea ja apua odotat saavasi työnhakuun? Jos olet saanut apua niin onko se auttanut sinua eteenpäin?

Hissipuhe testaa: Oikeassa ammatissa? -testi

Vale, emävale, työpersoonallisuustesti? Hissipuhujat kävivät tekemässä Oikotien Oikeassa ammatissa? -testin (linkki), josta saa tuloksena kuvauksen omasta työpersoonasta ja listan ammattilaisista, joiden kanssa työpersoona mätsää eniten.

Veera:
Oikotien uratestiraportin mukaan sopisin journalistin, henkilöstö- tai hallintopäällikön sekä aineopettajan tehtävään. Kaikissa kolmessa ammatissa ovat kirjoittaminen, lukeminen, erilaisten asioiden hoitaminen, toimiva yhteistoiminta ja vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa olennaisen tärkeää, jotta työt sujuvat tavoitteellisesti ja tuloksia syntyy. Edellä mainittuja osaamisia vaaditaan vähän erilaisella painotuksella ja osaamistasolla monessa muussakin työtehtävässä.  Aineopettajan ammattia mietin jossain vaiheessa, mutta liike-elämän tehtävät veivät toisaalle. Mitattujen ominaisuuksien kuvaukset vaikuttivat osuvilta, kun peilasin niitä luonteeseeni ja työskentelytapaani sekä aiempiin testituloksiin. Tämän testin tulosta voi hyödyntää mainiosti hakemuksen laatimisessa ja työhaastattelussa.

Salla:  
Sain tulokseksi 1. Hallinnollinen johtaja, 2. Diplomaatti ja 3. Johtaja. Aiemmissa vastaavissa testeissä ei tuollaista tulosta ole tullutkaan, vaan minulle on tarjottu lähinnä markkinoinnin alaa. Yksityiskohtaisempi analyysi tuntui sinällään aika oikealta, mutta ihan noin kunnianhimoisena, paineensietokykyisenä ja luottavaisena en itseäni pidä, kuin mitä nuo tapissaan olevat indikaattorit antaisivat ymmärtää. Suhteessa muihin oman viiteryhmäni ihmisiin minun vuorovaikutukseni ja luovuuteni olivat rajallisempia. Voi ollakin.

Hanne: 
Itse puolestani sain 1. Lennonjohtaja, 2. Johtava konsultti ja 3. Ohjelmoija. Alussa tulos tuntui hyvin huvittavalta, mutta on noissa yhteistä tiedonhallinta sekä tiedon analysointi ja hyödyntäminen. Nämä ovat kuitenkin liittyneet keskeisesti työtehtäviini ja konsultointia olen työkseni tehnytkin. Testituloksen alat ovat myös aika miesvaltaisia, kuten työpaikkanikin valmistumisen jälkeen. Olenkin miettinyt, onko miesvaltaisuus vaikuttanut ajattelu- ja toimintatapoihini ja ehkä se on jossain määrin vaikuttanutkin. Käytännössä en voisi ikinä kuvitella olevani lennonjohtaja tai ohjelmoija. Lennonjohtaminen olisi liian hektistä enkä pitäisi sitä kovin kiinnostavanakaan. Ohjelmointia olen sen verran kokeillut, että siihen ei taidot eikä motivaatio riittäisi. ICT-näkökulma on kyllä liittynyt työprojekteihini, joten ohjelmointia tekevien kanssa olen kyllä ollut tekemisissä. Ehkä tuloksen voi tulkita niinkin, että minulla on hyvät mahdollisuudet tehdä yhteistyötä mainittujen ammattialojen edustajien kanssa.  

Summa summarum: Tulokset olivat osin oikeansuuntaiset, kun tarkkojen ammattinimikkeiden sijasta kiinnitimme huomiota ammattien yhteisiin ominaisuuksiin.

Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello

Roosan blogi: Verotiedot – ketä kiinnostaa?

Kuva: Ilta-Sanomat: Tuloerojen kasvu on tosiasia – näin paljon enemmän Li Andersson tienasi kuin Susanna Koski

Tämän päivän iltapäivälehtien uutisotsikot ovat olleet pullollaan uutisia ihmisten verotiedoista. Lukeminen on ollut lähestulkoon sietämätöntä näistä uutisista kiinnostumattomalle. ”Katso saatko vähemmän kuin naapurisi”, ”Big Brotherin tulokuningas” tai ”Matti Nykäsen järjettömät tulot”. Yritin väistää otsikoita vaihtamalla uutiskategoriaa esimerkiksi kotimaata koskevia uutisiin, urheiluun ja viihteeseen. Ei auttanut. Suomen kansan tulotiedot ovat niin yleispätevä aihe, että ne sopivat minkä tahansa uutistyypin alle. Urheilussa ensimmäinen otsikko oli: ”Tienasiko Kimi 39 tunnissa liigakiekkoilijan vuosipalkan?” Viihteessä: ”Näin tienasivat kaikki Vain elämää – tähdet”. Säähän ne eivät onneksi ole saaneet näitä tietoja ympättyä.

Hesarikaan ei näyttänyt poikkeavan päivän teemasta: ”Elokuva- ja tv-tuottajat tienasivat paremmin kuin näyttelijät” ym. Eikö tänään tosiaan ollut mitään tärkeämpää uutisoitavaa? Mitä muuta nämä tiedot lietsovat ihmisissä kuin kateutta ja pahaa mieltä, vaikka kuinka puhutaan tulojen läpinäkyvyyden hyvistä puolista? Joko sitä saa vähemmän palkkaa kuin jotkut muut tai sitten palkkaa pitäisi saada vielä enemmän kuin jotkut muut. Kenelle oikeasti jäi näitä juttuja lukiessa hyvä mieli tai ainakin tunne siitä, että ilman näitä tietoja olisin jäänyt jostain tärkeästä paitsi?

Nimimerkki: Lisää liksaa

Hissipuheen teemakysymys: Suhteista ja työsuhteista

Finavia-kohun innoittamana hissipuheen teemakysymys on : "Oletteko te päässeet töihin suhteilla, varsinkin sukulaissuhteilla?"

Hanne:

nsimmäinen työpaikkani oli äidin työpaikka. Seuraavaksi olin töissä tädilläni. Lähes kaikkiin muihinkin työpaikkoihini on liittynyt jonkinlainen yhteys rekrytointiprosessissa mukana olleisiin henkilöihin (entisiä työkavereita ja proffa) tai sitten minulla on ollut yhteisiä tuttuja rekrytoijan kanssa (joita en kyllä käyttänyt edes suosittelijoina).

Muistan opiskelualoilta firman, jossa oli ihan politiikka, että kesätöihin otetaan vain työntekijöiden sukulaisia. Aikaisemmassa työpaikassani oli muutamakin johdon sukulainen töissä. En pidä sukulaisten suosimista välttämättä pahana, jos tehtävä ei ole kovin vaativa ja jos henkilön voi aidosti olettaa pärjäävänsä tehtävässä. Sukulaisille ei tietenkään saa antaa mitään epäreiluja etuja (jollei kyseessä ole firman omistajasuku). Tärkeintä lienee, että kussakin firmassa tehdään asiasta selvä linjaus.

Salla:

Itse olen päässyt pariin ensimmäiseen kesätyöpaikkaan isäni suhteilla. Kerran isäni työnantajan palvelukseen, mutta ison konsernin eri osaan, ja pari kertaa hänen rotary- tms. tuttujensa yrityksiin. Sen jälkeen olen kyllä pärjännyt omillani. Kerran uralla jo edettyäni tosin kävi niin, että hain työtä ihan normaalisti Hesarissa ja Monsterissa olleen ilmoituksen perusteella, mutta rekrytoiva esimies sattui olemaan tuttu, useamman vuoden takaa tosin. Sain paikan ja jotenkin yrityksen sisällä huhupuheet oli käännetty siihen malliin, että minut olisi avoimesta hausta huolimatta headhuntattu kyseisen pomon toimesta. Se värittikin sitten koko siinä firmassa olo aikaani. Siinä määrin, että kun kyseinen pomo vaihtoi firmaa, tultiin minulta suoraan kysymään, että lähdenkö perässä. Itselleni ei ollut tullut mieleenikään että pomon lähdöllä oli mitään tekemistä minun kanssani, eikä ollutkaan.

Sinällään hyvää hakijaa ei pitäisi karsastaa vain siksi, että sukulainen on samassa yrityksessä päättävässä asemassa. Tähän auttaisi anonyymi haku. 

Millaisia kokemuksia lukijoilla on, olisi kiva kuulla!

Kuva: freedigitalphotos/suphakit73

Hannen blogi: Arjen juhlaa

Jenni Vartiainen totesi Vain elämää -ohjelmassa, että hän panostaa arkenakin ruokapöydän kattamiseen. Tällöin elämän juhlallisuus ei rajoitu vain varsinaisiin juhlatilaisuuksiin. Nyt kun olen palannut sorven ääreen, mieleeni muistuivat aikaisemmat ajatukseni siitä, että onko elämä vain lomien ja juhlapäivien odottamista. Suuri osa elämästä on kuitenkin normaalia, rutiineista koostuvaa arkea.

Arjessa pitääkin ehdottomasti olla juhlaa ja onneksi yleinenkin ajatusmaailma tuntuu menevän siihen suuntaan. Kuohuviinin ja sampanjan myynti on moninkertaistunut. Itsellenikin ihan normaali arki-ilta on varsin pätevä syy avata pullo kuplivaa. Vessoihin myydään pieniä kristallikruunuja ja kylppäreissä tavoitellaan spa-fiilistä. Sisustusliikkeistä on kiva ostaa lahjaksi design-tiskirättejä, kauniissa pulloissa myytäviä puhdistuaineita tai kukilla koristeltuja työkalusettejä. Uutta työpaikkaa varten kävin etsimässä kivan kahvimukin, vaikka kotona olisi ollut mukeja ennestäänkin. Käytin uuteen jumppapaitaan enemmän rahaa kuin moneen juhlapaitaan.

Varma arjesta irtautumisen keino on matkailu ja yleensäkin erilaisissa paikoissa käynti (näyttelyt, ravintolat, kulttuuritapahtumat). Raskaankin työviikon jaksaa, kun viikonloppuna on kivaa ohjelmaa tiedossa.

Yksi tapa millä vähennän arjesta arkea on se, että vältän kaikin keinoin "siivoa vähän joka päivä" -periaatetta. En ahdistu likaisista astioista tai vaatemytyistä eikä viikonloppuani pilaa se, että teen silloin hieman isomman kertasiivouksen. Ja jos viikonlopuksi tuleekin kivaa viime hetken ohjelmaa, villakoirat saavat rauhassa lisääntyä seuraavaan viikonloppuun asti. 

Jouluhan on siitä loistava juhla, että sen viettämisen tai ainakin siihen valmistautumisen voi aloittaa hyvissä ajoin.  Olen jo hiljattain ostanut ensimmäiset joululahjat ja -kortit sekä jouluisia kynttilöitä ja ulkovaloja. Glögiä ja itse tehtyjä pipareita on tiedossa lähiaikana tulevissa ensimmäisissä pikkujouluissa. Parasta joulussa onkin, että siihen kuuluu värien ja valojen lisäksi erilaisia tuoksuja. Ainoastaan puhkisoitetut joulurallatukset voisivat jäädä pois minun jouluaisti-maailmastani.

Kuva: freedigitalphotos.net / Salvatore Vuono