Sallan blogi: Lomailen sinun rahoillasi

Rakas veronmaksaja, täällä minä työtön makaan sohvalla ja syljen kattoon. Välillä  istun kaljabaarissa muitten työttömien kanssa samalla, kun sinä teet omat työsi ja poispotkittujen kollegojesikin työt. On se niin väärin.

(Italiassa otetun kuvan copyright kuuluu ystävälleni)

Siksi sosiaali- ja terveysministeri Risikko nostikin esille työttömyysturvan vastikkeellisuuden.  Minun siis pitäisi tehdä töitä ilmaista rahaa saadakseni. Mitähän työtä Risikko ajatteli, että minä, korkeakoulututkinnon suorittanut 20+ vuoden vientimarkkinointikokemuksellani tekisin? Esimerkkejä vastikkeettomasta työstä voisivat kuulemma olla esim. julkisella sektorilla tehtävä aputyö, kansalaisjärjestötoiminta tai korvaukseton työ jollekin yritykselle.

Kyllä, ehkä voisin käydä syöttämässä mummoja läheisessä vanhainkodissa tai lajitella käytettyjä vaatteita UFF:illa. Mutta korvauksettoman työn tekeminen yritykselle menee mielestäni hyväksikäytön puolelle. Sillä tuskin minua yrityksessä kannattaisi laittaa pakkaamoon trukkikuskiksi vaan tekemään koulutustani ja kokemustani vastaavaa työtä. Yritykset tottuisivat käyttämään hyväkseen ilmaista työvoimaa.

Ehkä on kuitenkin parempi että pyrin käyttämään yhteiskunnan minulle jo maksaman ilmaisen korkeakoulututkinnon hyödyksi ja jatkan työnhakua.

Hannen blogi: Piristystä ankeaankin päivään

Nämä Marimekon ruutusukat tuovat kesäisen mielen keskellä talveakin. Lisäksi kotitoimisto”työskentely” mahdollistaa niiden ihastelun pitkin päivää...

Hannen blogi: Omia kysymyksiä työhaastatteluun

Haastatteluissa yksi tapa osoittaa kiinnostusta tehtävään on tehdä hyviä kysymyksiä haastattelijalle. Alla olevassa linkissä joitakin vinkkejä. 

http://careers.theguardian.com/questions-to-ask-at-interview

Sallan blogi: Keski-ikäisenä saa jo revitellä pukeutumisessaan

Iltasanomien artikkelissa (20.2.) listataan keinoja, millä voi päivittää ja parantaa työpukeutumistaan.

Oikeat mittasuhteet ovat varmastikin tärkeä pointti pukeutumisessa, liian pitkät hihat tai puntinsuut eivät kaunista ketään. Hyvä ja kalliskin vaate saavuttaa best-by-päivämääränsä ennen pitkää. Joskus vähemmän on enemmän, eli harkintaa koruihin, huiveihin ja muihin asusteisiin.

Mielenkiintoinen pointti oli se, että ammattilaisten neuvojen mukaan keski-ikäinen saa jo revitellä pukeutumisessaan, kun asema työelämässä on saavutettu. Ehkä työpaikkahaastatteluun ei kuitenkaan kannata ilmaantua tässä Zalandon must-have-valikoiman asussa...

Casual Friday -asuna tämä saattaisi joillain toimialoilla toimia, mutta kehottaisin silti harkitsemaan.

Linkki artikkeliin:
http://www.iltasanomat.fi/muoti-kauneus/art-1288656582717.html?fb_ref=acbox_oikea

Hannen blogi: Yhdistyksistä iloa ja oppia

Eilisessä (25.2) Hesarissa oli juttu siitä, miten yhdistyksiin kuuluminen tuo usein jäsenilleen rahanarvoisia etuja. Laskin, että kuulun itsekin kuuteen yhdistykseen. Artikkeli koski harrastusyhdistyksiä, mutta itse olen tyytyväinen myös erilaisten ammattitaitoa kehittävien yhdistysten jäsenyyteen. Vajaan satasen yhdistysmaksulla pääsee ilmaiseksi esim. yrityskäynneille, eri työelämän teemojen luennoille, vapaamuotoisempiin tilaisuuksiin sekä edullisille kursseille.

Kuva: Suomi-Latvia yhdistys, Latvian Foreign Ministry (Flickr)

Roosan blogi: Hauska kirjoitus yrittäjyydestä

5 syytä välttää yrittäjyyttä (+ yllätyspalkinto!)
Kirjoittaja: Elina Yrjölä

Vuoden 2012 kesälomalla tajusin, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua.

Mitään järkeähän siinä ei ollut. Minulla oli hieno duuni, hyvä palkka, huippukiinnostavia hommia, valtavasti oppimisen mahdollisuuksia, fiksut työkaverit. Mutta olin miettinyt yrittäjyyttä niin monta vuotta, että epämääräinen haaveilu oli muuttunut sisäiseksi pakoksi.

Pelotti irtisanoutua, kun olin vielä loppukeväästä vakuuttanut sitoutuneisuuttani. Hävetti kertoa näyttävän yrittäjäuran tehneelle pomolleni säälittävistä bisnesideoistani. Hirvittikin: mitä jos tästä ei tulekaan mitään.

Lopetin työt runsas vuosi sitten lokakuun lopussa. Kertaakaan en ole katunut.

Koska elän edelleen jonkinlaista kuherruskuukautta yrittäjyyden kanssa, olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi ryhtyä yrittäjiksi. En kuitenkaan ole aivan järjiltäni, joten ymmärrän, että kaikki eivät sitä halua eikä se kaikille sovi.

Siksi olen listannut alle viisi syytä olla ryhtymättä yrittäjäksi ja hieman näiden syiden analyysia: (Huom! Lopussa yllätyspalkinto!)

1. Haluat säilyttää mahdollisuuden syyttää aina muita. Pomo on pihalla / myynti ei myy / tuotanto ei toimita / tuotekehitys ei kehitä riittävästi / ruokalan ruoka on niin pahaa, ettet pysty parhaaseesi. Yrittäjänä joutuisit ratkaisemaan kaikki nämä ongelmat itse ja jopa hyväksymään, että joihinkin asioihin on vain sopeuduttava – ei kannata käyttää energiaa tuskailuun.
2. Haluat elätellä illuusiota varmuudesta. Sen sijaan, että ryhtyisit yrittäjäksi ja hankkisit paljon asiakkaita, pysyttelet sen yhden ja ainoan työnantajan varassa.
3. Pelkäät epäonnistumista. Entä jos bisnes ei lähdekään pyörimään? Entä kun tulee laskusuhdanne? Niinpä. Jos käy heikosti, yrittäjän pitää keksiä jotain muuta. Mutta mitä häpemistä siinä oikeastaan on, jos on yrittänyt mutta epäonnistunut? Eikö ennemmin kannattaisi hävetä, jos ei edes yritä?
4. Kartat riskiä. Olet kuullut kauhutarinoita jättiveloista. Useimmat onneksi selviävät ilman niitä, vaikka yritys ei menestyisikään. Sinä päätät, miten isoja riskejä otat. On paljon aloja, joilla yrittäjä ei tarvitse suurta alkupääomaa. Toki yrittämiseen aina kuuluu jonkinlainen riski – mutta se, joka ei ota riskiä, ei voi saada tuottojakaan.
5. Et osaa mitään, mitä kukaan haluaisi ostaa. Onhan se mahdollista. Mutta ei erityisen todennäköistä. Satutko muistamaan Teemu Nikkasta?

Hienoa, pääsit loppuun. Nyt vastalääke ja yllätyspalkinto: 1 syy ryhtyä yrittäjäksi!

Se on vapaus.

Yrittäjä päättää itse. Silloinkin, kun kaikki on epävarmaa, yrittäjällä on paras mahdollinen tieto siitä, mitä hänen yrityksessään on menossa ja mitä hän aikoo tehdä.

Jos kauppa ei käy, yrittäjä on vapaa vaihtamaan myyntitaktiikkaa tai tarjoomaa. Jos joku asiakas ei miellytä, yrittäjä on vapaa katkaisemaan asiakassuhteen ja hankkimaan uusia asiakkaita tilalle.

Kuulostaako itsepetokselta? Ei ole. Niin kauan kuin yrittäjä on työkykyinen, hän voi vaikuttaa asioihinsa ja kohtaloonsa niin paljon kuin ihminen nyt yleensä voi vaikuttaa kohtaloonsa. Hän ei ole uhri ja ajelehtija vaan vapaa toimija. (Tutkittua asiaa valinnanvapauden tunteesta ja sen vastakohdasta löydät täältä)

Mitä jos kuitenkin?

Linkki kirjoitukseen:

http://taloudessa.fi/2014/02/12/5-syyta-valttaa-yrittajyytta-yllatyspalkinto/

Hannen blogi: Työttömät markkinasegmenttinä

Suomessa maksettiin vuonna 2012 yli 3,5 miljardia € työttömyysturvaetuuksia. Summa on samaa luokkaa kuin Suomen vienti Alankomaihin. Työttömät ovat siis merkittävä, mutta piilossa pysyvä markkina. Selvästi vähemmän rahaa käyttävä nuoriso on markkinoijien lemmikki, koska asiakkuuslojaliteetti halutaan luoda ennen markkinasegmentin siirtymistä työelämään.

Olisiko meille työttömille hyötyä, jos olisimme näkyvämpi kohderyhmä, jonka huomiosta tuotteiden ja palveluiden myyjät kilpailisivat? Työttömillä on paremmin aikaa tutustua uusiin palveluihin ja tuotteisiin tai osallistua jopa tuotekehitykseen. Voisimme hyötyä keskipäivän alemmista hinnoista tai 2 yhden hinnalla -tarjouksista. Mitä palveluita ja tuotteita ostamme enemmän kuin normaalisti? Mediassa esillä ovat olleet ainakin peruna, kotiruoka, lähimatkailupalvelut, kirpparit, olutkuppilat, työn laskutuspalvelut ja pieni luksus kuten kauneudenhoito.

Harva meistä haluaa identifioitua juuri työttömäksi, joten meille markkinointi on hankalaa. Pitäisikö työttömille olla omat markkinointi- ja kauppakanavat? Miten hyödynnämme sitä markkinapotentiaalia, mikä meissä on, kunnes tilille kilahtaa tauon jälkeen ensimmäinen palkka?

Kuva: Tero Maaniemi (Flickr)

Hannen blogi: Työnhakijan päänsisäinen kehityskeskustelu

K: Huomenta, Hanne. Mitenkäs se vuosi on lähtenyt liikkeelle?

V: Huomenta, Hanne. Paremminkin toki voisi mennä, mutta kyllä tässä on toiveikkuutta ilmassa.

K: Hyvä kuulla. Niin, nämähän ovat sinun ensimmäiset kehityskeskustelut Minä Oy:n myyntijohtajana. Miten itse näet myyntityön käynnistyneen?

V: Pakkohan se on heti alussa myöntää, että päätavoite eli työpaikan saaminen on vielä saavuttamatta. Markkinointistrategiaa on kuitenkin viety eteenpäin, kiteytetty sanomaa ja haettu sopivaa markkinasegmenttiä. Ja onhan markkinan yleistilanne vieläkin heikko.

K: Näinhän se on. Olet kirjannut raporttiisi seuraavat suoritteet:

• 43 työpaikkahakemusta
• 10 soittoa potentiaalisille työnantajille
•  3 työpaikkahaastattelua
•  20 CV:tä CV-pankkeihin ja head huntereille
•   17 sparraustilaisuutta kotitehtävineen
•    5 osallistumista uraseminaareihin
•    1 luettu ammattikirja
• Päivitetyt CV-pohjat, LinkedIn-profiili, hakemuspohja ja osaamiskartta. 

Miten itse arvioit näitä suoritteita?

V: Tuotteen vahvuuksien tunnistaminen on ehdottomasti mennyt eteenpäin, ja jatkossa on tarkoituksena lisätä puhelinmyyntiä keskeisiksi tunnistetuille asiakkaille. Markkinointimateriaali on nyt kunnossa, ja keväällä onkin mahdollisuus panostaa enemmän tuotteen kilpailukyvyn ja haastattelutaitojen kehittämiseen.

K: Olen samaa mieltä. Minkälaista palautetta haluat antaa minulle lähiesimiehenäsi?

V: Ensinnäkin täytyy kiittää kärsivällisyydestäsi, vaikka myyntitavoite ei ole vielä täyttynytkään. Palautetta voisin antaa satunnaisesta ei-rakentavasta kritiikistä, joka menee henkilökohtaisuuksiin. Konsernia täytyy kiittää laadukkaasta työnhakukoulutuksesta, jota on ollut tarjolla enemmän kuin ne kuuluisat 3 päivää vuodessa.

K: Hyvä että annoit suoraa palautetta. Eiköhän tämä ollut tässä. Sinullahan on tämä voimakkaasti tulokseen pohjautuva palkkaus, joten siihen voimme palata, kun tilanne paranee.

V: Ymmärrän. Hienoa, että olemme näin samoilla linjoilla tilanteen suhteen.

Kuva: Wolfgang Staudt (Flickr)

Roosan blogi: Real life roller coaster

Kun on riittävän monta kertaa tullut torjutuksi työtä hakiessa, sitä tietämättään kehittelee itselleen erilaisia itsesuojelutyylejä, joiden avulla suojautua tulevilta pettymyksiltä. Minulle työnhaun vuoristoradassa eläminen on kehittänyt työpaikkailmoituskammon.

Oikotien lähettämien profiloitujen työpaikkailmoitusten lukeminen suorastaan kammottaa minua. Jännitän jo ennen viestin avaamista löytyykö listalta jokin avoinna oleva paikka, jota minun kannattaisi hakea. Ongelmahan on siis siinä, että innostun yleensä haussa olevista profiiliini sopivista paikoista kuitenkin niin paljon, että torjutuksi tuleminen tuottaa lopulta pettymyksen. Mitä järkeä siis edes hakea?

Kammoni takia käyn työpaikkailmoituslistaa vastahakoisesti läpi ja toivon salaa, ettei mitään haettavaa löytyisi. Hullua, tiedän. Tässä vaiheessa järki yleensä astuu kuvioihin ja valistaa minua moittivaan sävyyn: ”Jos ei mitään hae, ei voi myöskään mitään saada”. Omatuntoni ei lakkaa soimasta ennen kuin alan raapustaa hakemusta.  Kerään motivaationi romulaarista... ja sieltä se lopulta löytyykin!

Hakemuksen lähettämisen jälkeen mielen valtaa euforinen tunne. Tunne on lähes samantuntuinen kuin esimerkiksi silloin, kun on saanut kutsun haastatteluun. Olen itse asiassa huomannut, että mielialani on korkeimmillaan juuri sillä hetkellä kun painan lähetä-painiketta. Työnantajan vastinetta odotellessa mieliala alkaa taas hiljalleen laskea.  Alan jo ennakoivasti valmistautua mahdolliseen pettymykseen. 

Tähän kohtaan joku viisaampi sanoisi, että ”ei niitä vastoinkäymisiä saa tuolla lailla ottaa itseensä!” Ei niin, mutta minkä teet, kun näin silti käy? Ainakin Antsku Imatralta sanois tähän, että "siulla on oikeus siun omiin tunteisiin". Ja niin onkin, ei kun eteenpäin!

Hannen blogi: Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus

Työpaikkailmoituksia lukiessani olen ilolla huomannut, että monet työnantajat hakevat parhaillaan nuoria harjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä. Hienoa, että tässäkin taloustilanteessa pidetään työelämän tulevaisuudesta huoli ja annetaan nuorille mahdollisuuksia saada työkokemusta ja toivoa tulevasta.

 Kuva: © European Union 2013 - European Parliament

Veeran blogi: Löydä itsesi enneagrammin avulla

Oletko hyvä ykkönen, rakastava kakkonen, tehokas kolmonen, yksilöllinen nelonen, viisas viitonen, luotettava kuutonen, iloinen seitsemän, vahva kahdeksan vai rauhallinen yhdeksän? Näitä voidaan myös hahmottaa seuraavien nimien kautta perfektionisti ykkönen, auttaja kakkonen, menestyjä kolmonen, romantikko nelonen, tarkkailija viitonen, kyseenalaistaja kuutonen, optimisti seitsemän, johtaja kahdeksan vai rauhanrakentaja yhdeksän?

Elämässä ihmisten erilaisuus on rikkaus. Oman itsensä tunteminen auttaa löytämään omia vahvuuksia, joita tarvitset luodaksi uutta. Enneagrammi on yksi oivallinen työkalu, jonka voit kartoittaa omaa persoonallisuutta ja tapaansa hahmottaa elämää sekä helpottaa tekemään oikeita valintoja. Itsetuntemuksesta on merkittävää hyötyä itselle, mutta se säteilee myönteisyyttä ympärilleen. 

Ennegrammin auttaa ymmärtämään, että jokainen ihminen on hyvä tyyppi eikä kukaan ole toistaan huonompi vaan havainnoi eri tavalla. Jokainen meistä on omaksunut jonkun perusstrategian selvitäkseen elämästään. Siihen kannattaa tutustua jossain vaiheessa elämäänsä, jotta tunnistaa oman valonsa ja varjonsa. Enneagrammi on auttanut minua tunnistamaan ja ymmärtämään ominta itseäni sekä antanut itsensä kehittämiseen vinkkejä.

Varjosta voi tulla este, jos et tunnista sitä. Mikä on sinun varjosi: ylpeys, viha, kateus, saituus, ahneus, himo, petos, laiskuus vai pelko?

http://theenneagraminbusiness.com/the-enneagram/the-9-enneagram-styles/ 

http://careerwithinyou.com/

 

Avainsanat: itsetuntemus, enneagrammi, vahvuudet, kehittyminen