Kun on riittävän monta kertaa tullut torjutuksi työtä hakiessa,
sitä tietämättään kehittelee itselleen erilaisia itsesuojelutyylejä, joiden
avulla suojautua tulevilta pettymyksiltä. Minulle työnhaun vuoristoradassa
eläminen on kehittänyt työpaikkailmoituskammon.
Oikotien
lähettämien profiloitujen työpaikkailmoitusten lukeminen suorastaan kammottaa
minua. Jännitän jo ennen viestin avaamista löytyykö listalta jokin
avoinna oleva paikka, jota minun kannattaisi hakea. Ongelmahan on siis siinä, että innostun
yleensä haussa olevista profiiliini sopivista paikoista kuitenkin niin paljon,
että torjutuksi tuleminen tuottaa lopulta pettymyksen. Mitä järkeä siis edes
hakea?
Kammoni
takia käyn työpaikkailmoituslistaa vastahakoisesti läpi ja toivon salaa, ettei
mitään haettavaa löytyisi. Hullua, tiedän. Tässä vaiheessa järki yleensä astuu
kuvioihin ja valistaa minua moittivaan sävyyn: ”Jos ei mitään hae, ei voi
myöskään mitään saada”. Omatuntoni ei lakkaa soimasta ennen kuin alan raapustaa
hakemusta. Kerään motivaationi romulaarista... ja sieltä se lopulta löytyykin!
Hakemuksen
lähettämisen jälkeen mielen valtaa euforinen tunne. Tunne on lähes samantuntuinen
kuin esimerkiksi silloin, kun on saanut kutsun haastatteluun. Olen itse asiassa
huomannut, että mielialani on korkeimmillaan juuri sillä hetkellä kun painan
lähetä-painiketta. Työnantajan vastinetta odotellessa mieliala alkaa taas
hiljalleen laskea. Alan jo ennakoivasti
valmistautua mahdolliseen pettymykseen.
Tähän
kohtaan joku viisaampi sanoisi, että ”ei niitä vastoinkäymisiä saa tuolla
lailla ottaa itseensä!” Ei niin, mutta minkä teet, kun näin silti käy? Ainakin Antsku Imatralta sanois tähän, että "siulla on oikeus siun omiin tunteisiin". Ja niin onkin, ei kun eteenpäin!
Mutta älä sie vaan romahda :) Olisimme varmaan aika koneita, jos ei-vastaukset ei tuntuisi missään. Itse pidän esimerkkinä itselleni Roviota, joka kehitti monen monta peliä ennen kuin Angry Birds breikkasi. Minkälaisiin paikkoihin olet saanut haastattelukutsuja? Onko niillä jotain yhteisiä tekijöitä (toimiala, työtehtävä, yrityksen koko), joiden perusteella voisit tunnistaa yrityksiä, joihin voisit laittaa avoimia työpaikkahakemuksia?
VastaaPoistaKiitos Hanne, en romahda en. :) Olet ihan oikeassa siinä, että kyllä niillä paikoilla, joissa olen haastattelussa käynyt on yhtäläisyyksiäkin. Lähinnä työtehtävän sisällöissä on ollut samankaltaisuuksia. Hyvä vinkki kuitenkin tuo avoimien hakemusten laittaminen!
VastaaPoista