Hissipuheen arkikuvahaaste 3/5

Tuoreita kotimaisia yrttejä on ihana käyttää erilaisiin ruokiin. Näin keväällä laitan kaupasta ostamani yrtit ruukkuihin parvekkeelle. Sieltä niitä on helppo käydä saksimassa muun muassa salaatteihin, keittoihin tai koristeluun. Tuoreista yrteistä tehty tee on lempeää juotavaa.

Timjami eli tarha-ajuruoho on yksi suosikeistani, jonka latinankielinen nimi (thymys) viittaa rohkeuteen ja voimaan, joita arjessa tarvitaan aina. Mikä on sinun suosikkisi yrttisi?

 

Yrttiterveisin Veera

 

 

 

 

Hissipuheen arkikuvahaaste 2/5

Työttömän Sallan arkea: Vaaleat kesähousuni katosivat viime kesänä reissulla, jäivät varmaan hotellihuoneeseen Savonlinnan Oopperajuhlien aikaan. Tulevanakin kesänä sellaisia tarvitaan, vaikka Oopperajuhlatkin jäävät rahapulan takia väliin. Näppäränä henkilönä hain UFF:ilta vastaavan näköiset housut ja korjasin ne itselleni sopiviksi. Vanha uskollinen Singer noin vuodelta 1970, ostettu käytettynä, toimii yhä.

Korjaatteko ja tuunaatteko te vaatteitanne? Hyödynnättekö UFF:ia tai kirppiksiä?

Prismasta olisi saanut vaniljarahkoja halvalla. Parasta ennen -päiväykseenkin oli vielä pari päivää. En ostanut, enkä yleensä ostakaan. Koen tuollaiset "käytettävä heti"-ruuat stressaaviksi.

Entä te muut? Hyödynnättekö näitä tarjouksia?

Hissipuheen arkikuvahaaste 1/5

Vappuviikon kunniaksi Hissipuhujat haastavat toisensa kuvaamaan työnhakijan arkea. Tässä Hannen kuvasaldoa.

Työnhakijan on hyvä jatkaa arkipäivien tuttuja rutiineja. Minulla ei ala MIKÄÄN aamu ilman Hesarin lukemista kannesta kanteen. Lehteä lukemalla saa aivotoiminnan hiljalleen hereille ennen työpaikkailmoitusten läpikäyntiä.

Kotona ollessa pyykkikoneen voi laittaa pyörimään keskellä päivääkin. Opiskeluajoilta muistan elävästi kuinka innokkaasti siivoilin silloin, kun olisi pitänyt lukea tenttiin. Siitä viisastuneena olen päättänyt, että siivoilut jäävät nytkin "vapaa-aikaan", jotta työnhaku pysyy arkipäivien prioriteettien ykkösenä.

Löysin todella kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Seuraavaksi ohjelmassa onkin rekrytoijan nettisivuihin tutustuminen, jotta osaan tehdä järkeviä kysymyksiä puhelinkeskustelussa. Työpaikka on niin kiinnostava, että olen suorastaan jännittynyt...

Hannen blogi: Oppeja huonoilta esimiehiltä

"Jos minä olisin esimies, en todellakaan olisi tuollainen." Näitä ajatuksia ehti tulla mieleeni monta kertaa ennen kuin itsestäni tuli esimies. Kauppalehden tuore nettijuttukin ehdottaa ottamaan opiksi nimenomaan huonoista esimiehistä (http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nain+hyodyt+huonosta+esimiehesta/201404676629). Olenkin aina ihmetellyt, missä ovat ne amerikkalaisissa elokuvissa tyypilliset viisaat vanhemmat kollegat, jotka ottavat nuoremman työntekijän isälliseen tai äidilliseen hoivaansa ja kertovat elämän perusviisauksia.

Työuran aikana olen oppinut, että ihmisiä ne pomotkin ovat eikä heiltä kannata odottaa mitään täydellisyyttä. Yksi oppi onkin ollut, että ei minunkaan tarvitse olla esimiehenä täydellinen, vaan teen parhaani ja lisäksi hyväksyn heikkouksia muissakin ihmisissä.

Muita oppejani ovat olleet ainakin:
- Esimies 90-luvulla: Hoiti kommunikoinnin "pääkallopaikalta" vain puhelimitse ja oli lähes aina kiukkuinen. Kiukkuisista soitoista tuli lopulta työntekijöitä yhteen hitsaava liima, kun vertailimme miten pahoja haukkuja kukin oli saanut. Työilmapiiri ja -asenne olivat lopulta ihan hyvät. OPPI: Loppujen lopuksi on tärkeää, miten työntekijät tulevat keskenään toimeen. Sillä voi olla paljon suurempi vaikutus työn tulokseen kuin suoralla esimiesjohtamisella.
- Toimitusjohtaja 90-luvulla: Oli harvoin työpaikalla työmatkojen takia ja hymyili aina epäuskottavalla virneellä, kun kävin hänen juttusillaan. OPPI: Ole aidosti läsnä ja kiinnostunut, kun kollegallasi on sinulle asiaa.
- Esimies 2000-luvun alussa: Tiuskaisi, että ajattele itse, kun ensimmäisessä työpaikassani menin kysymään neuvoja. OPPI: Ota vastuu omista töistäsi. Nopeasti muuttuvassa työelämässä olet todennäköisesti itse oman työtehtäväsi suurin asiantuntija.
- Esimies 2000-luvun alussa: Otti muiden töitä omiin nimiinsä ja oli lähes harmistunut, jos olin keksinyt ideoita, joita hänellä itsellään ei ollut. Kyseistä esimiestä ei sietänyt oikein kukaan. OPPI: Jos et tule jonkin henkilön kanssa toimeen, älä syytä siitä liian helposti itseäsi. Esimiehen ei tarvitse olla ykkösasiantuntija joka aiheessa, vaan hänen tehtävänään on tukea alaistensa asiantuntijuutta.
- Esimies 2000-luvun lopulla: Oli hieman kireän oloinen ja vakavahko. OPPI: Mikäli keskustelet kollegasi kanssa vain työasioista, suhde jää pintapuoliseksi. Uskalla kertoa myös vapaa-ajastasi ja ole kiinnostunut myös muiden työelämän ulkopuolisista asioista.
- Esimies 2010-luvun alussa: Oli niin kiireinen omissa projekteissaan, että reagointi lamaan painottui yt-kierroksiin. Tuotekehitys ja muu positiivinen tapa selvitä uudesta markkinatilanteesta oli vähäistä. OPPI: Kriisitilanteiden hoitoon pitää käyttää paukkuja ja henkilökunta tarvitsee enemmän tukea kuin normaalisti.

Esimiehenä suurin oppi oli taas se, että ihmisiä pitää aidosti johtaa yksilöinä. Samoista koulutustaustoista huolimatta työntekijöiden persoonissa ja siten motivointitekijöissä ja reagointitavoissa on suuriakin eroja. Toivottavasti jotkut virheeni ovat puolestaan olleet opiksi entisille alaisilleni.

Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello

Sallan blogi: Vääriä valintoja

Hesarin työelämä-sivut kirjoitti (27.4.) valinnan vaikeudesta työnhaussa, valitsijan, eli yrityksen kannalta. Ensivaikutelmalla on artikkelin mukaan ratkaiseva vaikutus. Myös asenne ratkaisee, toteaa haastateltava, Timo Vuori. "Ihmiselle voi opettaa mitä tahansa muuta paitsi asennetta". Joskus myös valinta epäonnistuu ja työsuhde päätetään, ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa. Onko ensivaikutelma aina pätevä ratkaisukriteeri?

Yritys on rekrytoimassa uutta työntekijää ja loppusuoralla on kaksi tai kolme tasaväkistä hakijaa. Kuinka valinta tehdään heidän välillään? Itse olen monasti todennut, että paikan saa se joka "parhaiten sopii työhuoneen tapettien väriin". Noin karrikoidusti. Mutta ehkä siitä juuri on kyse, kuvainnoillisesti. Hakijoista on syntynyt jokin mielikuva haastattelijoitten mieliin jo kättelyssä ja useimmat varmaan pohtivat, kuka näistä henkilöistä parhaiten istuu tiimiin, työympäristöön ja siihen todellisuuteen, jonka he tuntevat. Jos työympäristö koostuu rasvaisista haalareista, metallipölystä, melusta ja meininki on hurttia huumoria, voi herätä epäilys, miten ansarikukalta vaikuttava hakija itse viihtyisi. Siksi ensivaikutelmaan luottamisen sijaan soveltuvuusarviointi psykologin haastatteluineen on olennainen. Ja sopii toivoa, että psykologi on selvillä yrityksen todellisuudesta.

Rekrytoinnissa haetaan ihmistä joka sopii tiimiin, tulisi toimeen esimiehen ja työkavereiden kanssa, täydentäisi tiimiä osaamisellaan ja asenteellaan. Tuleva esimies ja hakija - soveltuvuusarvioijan tukemana - saattavat ensitapaamisesta alkaen ajatella, että tässä on match made in heaven (noin ammatillisessa mielessä tietysti), ja näin käykin, kun työsuhde on alkanut. Sitten tulee organisaatiouudistus. Uusi esimies-alainen-työpari ovat kuin eri planeetoilta. Koskaan ei hakijanakaan pidä ottaa työpaikkaa vastaan vain siksi, että tuleva esimies oli niin loistotyyppi. Se voi olla hyvinkin lyhytaikainen ilo!  

Hesarin artikkelissa kirjoitetaan myös virherekrytoinneista. Ihminen voi olla oikea valinta tehtävään, mutta ei organisaatioon ja sen kulttuuriin. Esimies saattaa valita omalta kannaltaan turvallisen mutta yrityksen kannalta huonomman vaihtoehdon hakijoista, pelätessään liian pätevän ihmisen uhkaavan omaa asemaansa. Mitä sitten voi tehdä jos rekrytointi on epäonnistunut? Artikkelin haastatteltavien mukaan keskustelu, työtehtävien muuttaminen, lisäkoulutus ja perehdytyksen parantaminen voivat auttaa. Joskus on pakko päätyä irtisanomaan työntekijä koeajalla. Itse olen esimiehenä oppinut virheistäni sen, että jos uuden tiiminjäsenen koeajan viimeisen viikon miettii, että pitäisikö tehdä jotain kun vielä voi, niin kyllä: pitää. Sinällään koeajalla irtisanominen on todella ikävää. Joskus irtisanottu onneksi pääsee takaisin entiseen työhönsä, mutta ei läheskään aina. Itse työnhakijana käyttäisin koeajalla irtisanoutumista vain määräaikaisen työsuhteen kohdalla. Ei kannata sitoutua esim. vuoden määräaikaisuuteen jos aika tuntuu jo parin viikon jälkeen vankilatuomiolta.

Kuva: freedigitalphotos/Stuat Miles

Hannen blogi: Pullantuoksua työnhakuun

Oletko auditiivinen, visuaalinen vai kinesteettinen? Voit testata itsesi vahvimman aistin eli miellejärjestelmäsi TenViestin nettisivulla http://www.tenviesti.fi/test1.htm.

Hissipuhujat ovat pohtineet, vetoavatko rekrytoijiin parhaiten puhelinsoitot, visuaalinen CV vai pirteä olemus työhaastattelussa. Näistä pohdinnoista tuli mieleeni HS:n viittaus mainitsemaani testiin. Joidenkin rekrytoijien miellejärjestelmä voikin olla painottunut vain tiettyihin aisteihin, jolloin esimerkiksi puhelinsoitolla voi olla paljon suurempi merkitys kuin hakemuksella. Koska vastapuolen miellejärjestelmää ei voi tietää ennalta, onkin varminta yrittää vaikuttaa kaikkiin aisteihin (karrikoiden sanottuna matkia pullantuoksua asuntoesittelyyn -ideaa...)

Tiesin ennen testiäkin, että olen itse vahvasti visuaalinen henkilö. Olen pitänyt lukemisesta, kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Nuorempana kuuntelin paljon musiikkia, mutta en ole sen suhteen niin intohimoinen. En oikein pidä puhelinkeskusteluista, koska niistä jää elekieli pois. Tarvitsen aina paperin ja kynän, jotta pystyn hahmottelemaan vähänkään monimutkaisempia laskelmia tai suunnitelmia. Elektroniikkaostoksilla inhoan tungettelevia myyjiä, koska en jaksa keskittyä heidän teknisiin selostuksiinsa vaan teen ennemmin itse vertailun tuotetietojen pohjalta. Ihmettelen supliikkeja ihmisiä, joille parinkin rivin kirjoittaminen tuntuu tuottavan tuskaa.

Vaikka itse rekrytoijana laittaisin siis vahvimman painon hakijan hakemukseen ja CV:hen, minun täytyy työnhakijana pitää mielessä, että eivät kaikki muut välttämättä tee niin.

Veikkaisin, että visuaalisuus on useimmilla henkilöllä se vahvin aistijärjestelmä. Tunnetteko henkilöitä, jotka ovat selvästi auditiivisia tai kinesteettisiä?

Kuva: freedigitalphotos.net /imagerymajestic

Sallan blogi: Miten tulla headhuntatuksi ja valituksi?

LinkedIn, avainsanat, innostuksen näyttäminen ja success storyt.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"

Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!

LinkedIn on tärkein

Talenten mukaan keskeisin väline tämän päivän headhuntingissa on LinkedIn. Mitään muuta keinoa he eivät edes maininneet. LinkedInissä onkin nykyään jo 600.000 suomalaisen profiilit. Hakijan pitää olla hakujen löydettävissä ja siksi on tärkeää käyttää oikeita avainsanoja profiilissaan. Avainsanat voivat olla otsikossa, vapaassa tekstissä, avainsanalistalla jne.

Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.

Soita aina ja hae räätälöidyllä CV:llä heti

Kun on kyse avoimesta hausta (joita on tosin vain n. 30% kaikista rekrytoinneista), pitää aina soittaa yritykseen ja kysyä lisätietoja. Vain noin 10% hakijoista soittaa. Soittamisen tärkein tehtävä on löytää se tarve, johon yritys on rekrytoimassa. Kun sen tarpeen tietää, on helpompi räätälöidä hakemus ja CV kertomaan, miten juuri sinä vastaat tähän tarpeeseen. Boldaa, alleviivaa, laita ranskalaisia viivoja, mitä vaan millä avainsanat erottuvat. Väännä rautalangasta: minä vastaan yrityksen tarpeeseen. CV:stä ja hakemuksesta on nopeasti löydyttävä rekrytoijan kannalta olennaiset asiat.

Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova.  Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.

Innostu ja näytä se

Pauli Jacobsson korosti kovasti innostuksen näyttämistä. Kuulemma useimmat haastateltavat ovat kivikasvoja, eivät näytä lainkaan kiinnostuneilta tehtävästä, vaikka sisimmässään sitä olisivatkin. Paulin mukaan rekrytoiva yritys palkkaa aina innostuneen hakijan, joka on suoriutunut vastaavanlaisesta tehtävistä ja olosuhteista jossain muualla onnistuneesti.

Kerro Success Storyja

Kerro hakemuksessa ja CV:ssä, jopa jo puhelimessa ja viimeistään haastattelussa miten sinä olet onnistuneesti suoriutunut vastaavissa tehtävissä aiemmin, kerro pieniä success storyja. Älä sano "me", vaikka olisit kuinka tiimityöntekijä. Sano: minun johdollani tiimi tai työryhmä sai aikaan sitä ja tätä. Käytä numeroita, euroja ja prosentteja kuvaamaan onnistumisiasi. Annetusta tehtävästä suoriutuminenkin on onnistumista. Kerro miten sait muut mukaan muutokseen - sillä muutos on tänä päivänä jatkuvaa, ja yritykset arvostavat niitä, jotka saavat muut mukaan.

Onko tämä minun juttuni?

Ennen kuin haet, mieti vielä, onko tämä sinun juttusi, voitko tässä onnistua? Hae vasta sitten kun pystyt innostumaan. Ja näytä sitten innostuksesi. Tässä kohtaa itselleni tuli kyllä mieleen ne monet kerrat, jolloin olin jo haastattelussa niin innostunut, että olin jo aloittamassa kilpailijaseurantaa ja miettimässä markkinointistrategiaa - vain joutuakseni pettymään, kun en tullutkaan valituksi. Kuinka monta kertaa kestää innostuksen ja pettymyksen jaksaakseen vielä innostua seuraavasta hakuprosessista? Milloin innostunut ilme jähmettyy kasvoille?

kuva: freedigitalphotos/sommai

Roosan blogi: Älä soita perään!

Suomalaisyritys Soprano Tieturin 337:lle suomalaiselle rekrytointijohtajalle tekemän kyselyn tulokset ravistelevat työnhakuun liittyviä yleisiä suosituksia tämänpäiväisessä Iltalehden kirjoituksessa ("Asiantuntijat kertovat: Näin saat unelmatyöpaikkasi"). Kyselyn mukaan ei hakijan esimerkiksi kannata soittaa hakemuksen laiton jälkeen enää perään. Kolmasosa vastaajista pitää peräänsoittamista jopa työnsaantia heikentävänä tekijänä.

Kyselyn mukaan hyvä työhakemus, hyvin tehty ansioluettelo sekä hyvät suosittelijat ovat tärkeimmät tekijät siihen, pääseekö työnhakija työhaastatteluun vai ei. Työhaastattelussa taas tärkeimpiä työnsaannin kriteereitä ovat pirteä olemus, tehtävästä kiinnostuminen, oleellisen kysyminen ja siisti ulkoasu. Melkein puolet vastaajista korosti myös esiintymistaidon tärkeyttä.

Merkittävää muutosta on tapahtunut myös rekrytoijien suhtautumisessa koulutukseen. ”Arvostamme tekemällä oppimista, emme koulun penkillä istumista. Tutkinnon ohella täytyy olla näyttöä siitä, että osaa toteuttaa asioita ja on kiinnostunut sekä aktiivinen henkilö”, oli eräs kyselyyn vastannut sanonut. Koulutus on edelleenkin tärkeää, mutta tärkeämpänä pidetään relevantin koulutuksen ja työkokemuksen yhdistelmää. Yllättävää.

Yllättävää tutkimustuloksissa oli myös se, ettei verkostoitumisella tai sosiaalisen median profiililla olekaan merkitystä työnsaannissa. Tutkimuksen mukaan peräti 78% suomalaisista rekrytointipäälliköistä oli sanonut, että some-profiilin taso on merkityksetön tekijä rekrytointipäätöstä tehdessä. LinkedIniäkin työnantajat seuraavat vain jonkin verran.

Vaikken itsekään ole mikään sosiaalisen median fani, uskon, että LinkedIniä käytetään yhä enemmän ns. hiljaisen työn haussa. En siis suosittele kenenkään työnhakijan luovuttavan vielä tämän median suhteen.

Image courtesy of Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net

Sallan blogi: Kotitalouden anatomia

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, mihin rahani oikein menevätkään. Ehkä sillä noin 300 euron autonkorjauslaskulla oli jotain tekemistä ajatusteni kanssa... Ja työttömänä ollessa tulee pohdittua raha-asioita muutenkin.

Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.

Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.

Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.

Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.

Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.

Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...

Kuva: freedigitalphotos/cuteimage

Sallan blogi: Miesten töissä on helpompaa

Provokatiivinen otsikko on peräisin Tiede-lehdestä 04/2014. Artikkeli referoi laajaa tutkimusta, jonka mukaan naisten työt ovat keskimäärin joustamattomampia, epämiellyttävämpiä ja stressaavampia kuin miesten. Mistä tämä johtuu? Artikkeli esittelee pari mahdollista teoriaa. Kompensaatioteorian mukaan naiset ovat halukkaampia luopumaan parhaista palkoista ja uramahdollisuuksista saadakseen miellyttävät työolot ja säästääkseen jaksamistaan perheasioiden hoitoon. Tämän teorian paikkaansapitävyyttä em. tutkimus ei puolla. Vaikka tilanne olisikin naisten omien valintojen tulosta, ne eivät ole tuottaneet naisille toivottua etua. Toisen selittävän teorian, syrjintäteorian, mukaan palkka- ja uraerot selittyvät sillä, että naisia syrjitään työelämässä. Em. tutkimus puoltaa tätä teoriaa. 

Jos työolot ovat epämiellyttäviä ja stressaavia, ei sitä ainakaan palkassa kompensoida. Päinvastoin. Ekonomiliiton Sefen keräämien tietojen mukaan naisten ja miesten (ekonomien) välinen selittämätön palkkaero on 11%. "Kokonaisuudessaan palkkaero nais- ja miesekonomien välillä on yksityisellä sektorilla 25 prosenttia. Tätä raakaa palkkaeroa selittävät työn vaativuus ja toimiasema, viikkotyötunnit, poissaolo- ja kokemusvuodet, toimiala ja työpaikan sijainti". Mutta osa erosta siis ei selity millään näistä syistä. Syrjintää? Elääkö vielä jonkun alitajunnassa ajatus siitä, että mies elättää perheen, joten palkan pitää olla suurempi?

Toki on helppo syyttää naisia siitä, että me emme pyydä tarpeeksi palkkaa. Olen itsekin törmännyt tähän rekrytoidessani - kun yhtä pätevä mies ja nainen hakevat samaa paikkaa, mies pyytää enemmän. Eikä työnantaja valitessaan naisen tehtävään maksa enempää kuin tämä pyysi. Ehkä asenteet ja käytännöt jossain vaiheessa muuttuvat, ja palkoista aletaan puhua avoimemmin työpaikoilla. Voitaisiinko meilläkin mennä Britti-tyylin työpaikkailmoituksiin, joissa palkka ilmoitetaan etukäteen? Ohessa esimerkki The Guardianin työpaikkailmoituksista. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia palkkaeroja UK:ssa silti esiintyy.

Kuva: freedigitalphotos/ambro ja screenshot Guardianin sivuilta.

Hissipuheen blogi: Pääsiäistervehdys

Pääsiäismunat ovat symboleita uudesta elämästä. Unelmista, uranvaihdosta, yrityksen perustamisesta, uudesta työpaikasta, muutoksesta, mistä vaan mistä haaveilemme. Toivotaan että tämä pääsiäinen tuo tullessaan uuden alun lukijoille ja hissipuheitten pitäjille!

Kuva: freedigitalphotos/jannoon28

Roosan blogi: Vinkkejä työnhakuun

Veera täällä jo aiemmin kertoikin omia havaintojaan Riikka Pajusen (Montevista Oy) luennosta liittyen uranvaihtoon. Laitan tässä vuorostani muutamia ajatuksia ja vinkkejä, jotka itse koin hyödyllisiksi työnhaussa ylipäätään:

1.  Hakemus on ratkaisu työnantajan osoittamiin pulmiin.
2. Ole sinut taustasi kanssa. Pitkäkin työttömyys on ok, mutta osoita, että sinäkin aikana olet pysynyt virkeänä sekä tehnyt ja oppinut asioita.
3. Piilotyöpaikat: Seuraa esimerkiksi Talouselämän uutisia => ”Olen seurannut teitä lehdestä ja ymmärsin, että olette rekrytoimassa tulevaisuudessa. Minä haluan teille töihin!”
4. Kylmäsoitot sinua kiinnostaviin yrityksiin: ”Mikä teidän tämänhetkinen rekrytointitilanne on? Minkälaisia ihmisiä te tällä hetkellä rekrytoitte?” Soita jopa useammalle henkilölle yrityksessä ja kuulostele mahdollisia tarpeita rekrytoinnille.
5. Stabiili CV ei enää käy. Myös CV:tä on muokattava haettavan työn mukaiseksi. CV on tärkeämpi kuin hakemus.
6. Älä ole viilipytty haastatteluissa. Anna positiivisen energiasi täyttää huone ja näytä, että olet kiinnostunut juuri kyseisestä tehtävästä.
7. Valmistaudu kertomaan tarinoita itsestäsi haastattelussa. ”Kerro esimerkki siitä, että olet pitkäjänteinen työssäsi?”

k                                                      jesadaphorn / FreeDigitalPhotos.net

Hannen blogi: Kirja-arvio Talentumin Työnhakuoppaasta

Kun taustalla on 7 kk lähes täysipäiväistä työnhakua, OTTYn boosteriryhmä, liutu OTTYn ja ammattiliiton työnhakuseminaareja, uracoachilla käyntejä ja monien työnhakuartikkelien lukemista, voiko hiljaittain ilmestynyt Työnhakuopas tarjota vielä jotain uutta? Kirja on lähes 300-sivuinen ja sen kirjoittajia ovat Teija Hoppe ja Tom Laine.

Vielä 7 kuukautta sitten kirja olisi tarjonnut minulle huomattavasti enemmän uutta tietoa kuin nyt. Kirja olikin hyvä keino tarkistaa, että olen todellakin tietoinen kaikista työnhakuun liittyvistä mahdollisuuksista. Kirja on tosi monipuolinen paketti siitä, mitä työnhaku nykyaikana on. Mieleeni ei tullut teemoja, joita ei olisi käsitelty kirjassa lainkaan. Vaikka kirjassa oli paljon tuttua, kirjasin siitä ylös kymmenkunta linkkiä erilaisiin tietolähteisiin ja työnhakusovelluksiin. Lisäksi kirjasin omaan to do -listaani useita työnhaun vinkkejä, joita olin kuullut jo aikaisemminkin, mutta jotka olivat jääneet hyödyntämättä.

Painettu kirja voi olla pieni yllätys some-guru Laineelta ja kirja alkaakin sanoilla "Tämä kirja on jo syntyessään vanhentunut!" Juuri painettuna kirja toimii hyvin esimerkiksi oppilaitoksissa, kun lukija ei ole aktiivinen internetin käyttäjä tai kun juuri työttömäksi jääneen tarvitsee muodostaa itselleen kokonaiskuva työnhaun keinoista.


Kirjasta jopa puolet on pyhitetty sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa. Vinkit ovat aloittelijoillekin sopivan yksityiskohtaisia ja aidot kuvankaappausesimerkit sekä työnhakijoiden että rekrytoivien yritysten tileiltä ovat inspiroivia. Itse olen rajoittanut some-työnhaun LinkedIniin, mutta Hissipuheen nimissä on ollut kiinnostavaa tutustua myös Bloggeriin, Twitteriin ja Pinterestiin.  

Kirja alkaa Työnhakustrategia-osuudella, mikä onkin mielestäni tärkeä ja monista ohjeista unohdettu näkökulma. Itselleni juuri strategiapohdinta on ollut vaikeinta ja olen kaivannut siihen ulkopuolista apua. Osiossa muistetaan myös työnhaun psykologinen puoli: "Työnhaku on henkisesti paljon raskaampaa kuin työssäolo." Toivottavasti kirjan jatkoversioissa paneudutaan tähän osioon enemmän.

Kirjan hinta on melkein 50 euroa, mikä on monelle työttömälle työnhakijalle liian kova. Hissipuhe-ryhmäkin päätti hankkia kirjan yhteisostona. Kirjastossa kirjalle on kuulemma pitkä jonotuslista. Kirja sopisi hyvin jaettavaksi tai lainattavaksi jokaiselle TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuvalle!

Tarkemmat tiedot Työnhakuoppaasta: http://www.talentumshop.fi/tyonhakuopas.html?gclid=CNuF5In_5L0CFYELcwodO4IApA

Kuva: freedigitalphotos.net / Kittisak

Sallan blogi: Valintamme ei osunut sinuun

Tuttu lause varmaan jokaiselle, joka on joskus töitä hakenut: ”Saimme 100 erittäin hyvää hakemusta, tällä kertaa valintamme ei osunut sinuun. Kiitos mielenkiinnosta yritystämme kohtaan”. Sinällään jo voi olla iloinen siitä, että ylipäänsä yritys vaivautui lähettämään tuon viestin. Läheskään kaikki eivät vaivaudu.

Odottavan aika on pitkä, varsinkin jos kävi haastattelussa, ehkä jopa kahdessa. Voin toki jo itsekin päätellä, että valitsivat jonkun muun, kun aika kuluu. Mutta olisihan se yritykseltä kohteliasta soittaa tai edes laittaa sähköpostia. Salla Niemelä kirjoitti hyvin blogissaan Duunitorilla juuri tästä aiheesta. Huono viestintä rekrytointiprosessin aikana vaikuttaa mielikuvaan koko yrityksestä.

 

Perusteluja, miksi valitsivat mieluummin jonkun muun kuin sinut, yritykset eivät yleensä tarjoa. Voihan niitä syitä kysellä itsekin, mutta saako rehellisen vastauksen vai ei, jää arvaukseksi. Itse muistan "työhaku-uraltani" erityisen lämpimästi sitä yhtä firmaa, joka rehellisesti kertoi, miksi en päässyt haastatteluun. Voisin hakea sinne uudelleen. Viimeisin kiitos-ei-viesti tuli eilen, ja siinä ei selitetty mitään, mutta ystävällisesti kerrottiin että saan hakea muihinkin heillä avoimena oleviin paikkoihin! Olisi melkein tuntunut reilummalta, jos rekrytoija olisi avoimesti sanonut, että olisimme ottaneet sinut haastatteluun, jos olisit 15 vuotta nuorempi ja palkkatoivomuksesi tonnin pienempi. 

Onko joku saanut hyvät perusteet, kertokaa!

Sallan blogi: Osuuskunnat ja Eezy esittelyssä Loft Helsingissä

Kävin Loft Helsingin järjestämässä Osuuskunta-seminaarissa, ja samalla pääsi tutustumaan Loft Helsingin tiloihin, jotka avattiin tammi-helmikuussa 2014.

OSUUSKUNNAT

Osuuskunnat ovat olleet alkuvuodesta kovasti tapetilla osuustoimintalain muututtua vuoden vaihteessa. Käytännössä lain muutoksella osuuskunnat ja osakeyhtiöt lähenivät toisiaan yritysmuotoina. Osuuskunnat kiinnostavat tänä päivänä muitakin kuin aatteellisia yhdistyksiä ja taiteilijoita. Osuuskunta on yhteisöllistä ammatinharjoittamista tai henkilöomisteinen pienyritys, miten sen sitten haluaakin nähdä.

Hissipuhelaisetkin ovat pohtineet Osuuskuntaa yrittämisen toimintamuotona. Siinä on etuna se, että kun osuuskunnassa on vähintään 7 jäsentä, ei toimintaa katsota yrittäjyydeksi, eli on edelleen mahdollista pysyä työttömyysturvan piirissä, jos sellaiseen on muuten oikeutettu. Vähempikin kuin 7 jäsentä riittää, jos osuuskunnan jäsenten kesken voidaan säätää äänimääriä. Eli jos jonkun äänivalta osuuskunnassa on vähemmän kuin 15%, henkilöä ei katsota yrittäjäksi. Muilla sitten vastaavasti pitää olla suurempi äänimäärä, ja heille syntyy yrittäjästatus.

Osuuskunnan voi perustaa yksinkin, mutta ylärajaa jäsenmäärälle ei ole. Starttirahan saamiseen jäseniä ei saa olla kuin enintään 3. Osuuskunnassa taloudellinen riski rajoittuu osuuskuntamaksuun (poislukien tietysti omavelkaiset lainatakaukset ym). Eli osuuskunnassa on paljon kiinnostavia piirteitä alkavaan yritystoimintaan. Osuuskunnan osuuttahan ei voi koskaan myydä, eli siinä vaiheessa kun toiminnalle alkaa kertyä nimeä ja tasearvoa, on syytä perustaa OY. Pääkaupunkiseudulla lisätietoa ja neuvoja Osuuskunnan perustamiseen saa mm. YritysHelsingistä.

EEZY

Kuulimme myös esityksen Eezy-osuuskunnasta, joka on laskutuspalvelu. Yrittäjyyttä harkitseva voi testata yrittäjyyttä ja liikeideaansa helposti Eezyn kautta, ilman että perustaa yrityksen. Soviteltu päiväraha on mahdollinen, mutta se kannattaa neuvotella etukäteen TE-toimiston kanssa. . Käytännössä henkilö on Eezyn palkkalistoilla ja Eezy hoitaa kaikki työnantajavelvoitteet ja ottaa laskun summasta provikat (3-7%) päältä. Työeläke kertyy, mutta työssäoloehto työttömyysturvaan ei täyty. Muitakin vastaavia palveluja on, kuten Ukko.

Eezyn kautta toimiminen ja Osuuskunta eivät varsinaisesti sovi yhteen, koska asiakkaalta laskutus tapahtuu palkanmaksuna tietylle henkilölle. Mutta Eezyn kautta voi muodostaa työporukoita, jolloin lasku eli palkka jaetaan eri tekijöiden kesken. 

LOFT HELSINKI

Tämä, kuten muut vastaavat tilat, esim Kontoret, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden aloittaa yritystoiminta muualla kuin keittiön pöydän ääressä, varsinkin jos kaipaa työyhteisöä ympärilleen.

"Loft Helsinki tarjoaa yhteisöllisyyttä ja innovatiivisuutta hyödyntäviä työtiloja audiovisuaalisen ja luovien alojen yrittäjille, freelancereille tai startup-tiimeille. Loft Helsinki Pasilan Studiot yhdistää eri toimialojen pienyrittäjät ja kehittäjät saman katon alle, mikä luo uusia yhteistyön mahdollisuuksia ja uutta tuotantokulttuuria. Loft Helsingin sijainti Pasilan Studioiden kehittyvällä alueella mahdollistaa uudenlaisen media-alan yhteistyön." (Lähde LH verkkosivut).

Loft Helsingin Pasilan Studiolla on työtilat 80 hengelle, osa on 300€/kk maksavia kiinteitä työpisteitä, osa on 175€/kk maksavia mobiilityöpisteitä. Paikat vuokrataan kuukaudeksi kerrallaan. On mahdollista hankkia myös max 5 hengen Community Pass hintaan 400€/kk. Ylen Isossa Pajassa Pasilassa sijaitsevalla Studiolla on tarjolla puhelinhuoneita, neuvotteluhuoneita, keittiötilat ja vastaanotto.  

Kuvat ovat Loft Helsingin tiloista.

Veeran blogi: Kerro rohkeasti mitä odotat työltäsi!

Näin kehottaa amerikkalainen työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntija MarlaGottschalk. Hänen mukaansa ihmiset eivät uskalla ilmaista omia uraodotuksiaan ääneen työpaikallaan. Kuulostaako tutulta? Alat epäröidä, et ehkä usko mahdollisuuksiasi vaikuttaa uraasi ja tyydyt entiseen. Miksi teemme näin? Tähän on varmaan jokaisella omat vastauksensa. Kysy vastauksesi jälkeen vielä uudestaan ja uudestaan miksi? Keskustele itsesi kanssa yhtä uteliaasti kuin lapsi, joka ei tyydy mihinkään ylimalkaiseen vastaukseesi, vaan jaksaa kysellä.
 

Vain sinä itse tiedät oman vastauksesi, miksi työsi ei sinua palkitse tai se ei perustu sisäiseen motivaatioosi. Se voi olla esimerkiksi alentunut itseluottamus, jonka on aiheuttanut aiemmat epäonnistumiset. Käsittele ne pois ajoissa, ettei niistä tule tekemisen esteitä eli sokeita pisteitäsi. Turha vaatimattomuus ei ole enää tätä päivää. Omasta osaamisesta ja sen laajentamisesta tai syventämisestä on pidettävä ääntä. Se on niin sinun kuin työnantajasi etu.

Kysy esimieheltäsi, asiakkailtasi, yhteistyökumppaneilta ja työkavereilta, mitä mieltä he ovat  tekemästäsi työstä. Kysyminen ei tee sinusta toisista riippuvaista, sillä mielekkään työuran rakentamiseen tarvitaan muita ihmisiä tueksi. Sinäkin voit tukea toista rakentamaan hänen työuraa omilla näkemyksillä. Se voi olla alku uudelle mielekkäälle uralle. Pahinta mitä voit tehdä on oman suorituksen vertailu toisten suorituksiin. Siitä ei seuraa mitään hyvää varsinkaan itsellesi. Viimeisenä muttei vähäpätöisenä unohda EI-vastaukset. Niitä ei kannata pelätä eikä ottaa henkilökohtaisesti, sillä nekin ovat vastauksia, joita tarvitaan matkan varrella. Toinen toistemme auttaminen ja yhdessä pohtiminen on avain uusiin mahdollisuuksiin ja yhteistoimintaan, joka luo liikettä.

 

Tee ja esitä kysymyksiä. Kerro omista uratoiveistasi. Joku voi kuulla ne tai sinä oivallat jotain merkityksellistä, joka auttaa työssäsi eteenpäin. Saatat saada vastauksia, jotka vievät sinut uudelle uralle….....

 

Kuva: freedigitalphotos.net

Sallan blogi: Saahan sitä työtönkin haaveilla

Lotto on ollut päivän puheenaihe koko viikon, sen jälkeen kun Eurojackpot toi Akaan maailmankartalle ja 10 lottomiljonääriä kerralla pieneen kuntaan. Tavallisen lotonkin potit ovat olleet ennätyskorkeita pari kertaa peräkkäin. Ja jostakusta tuli lauantaina 13,3 miljoonaa euroa rikkaampi.

Akaan tapaus voi olla miljoonäärien työnantajayritykselle merkittävä, kun yhtäkkiä kymmenestä ehkä puolet päättää jättäytyä vapaaherroiksi, vaikka suomalaisethan "eivät näitä hommia jätä", lottovoitosta huolimatta. Ehkä YT-neuvottelut aloittanut yritys onnistuu kääntämään tilanteen positiiviseksi ottamalla miljonäärit mukaan yritykseen sijoittajina. 

Itsekin lottosin lauantaina, mutta hiukan poikkeavasti, ehkä Akaan innoittamana: laitoin netissä 9 numeron haravan, joka oli porukkalotto. Osuuteni olisi ollut 1/10, 3,80€:n panoksella. Reilu miljoonakin riittäisi haaveisiini mainiosti. Mutta nekin rahat olisi kannattanut laittaa vaikka Talvivaaran osakkeisiin - tuotto-odotus olisi ollut parempi.

Mistä sitten haaveilen? Tällä hetkellä työpaikasta ja taloudellisesta turvallisuudesta enemmän kuin mistään konkreettisesta tavarasta. Sillä miljoonalla olisin voinut ostaa itselleni työpaikan.

Mikä on sinun haaveesi?

Hissipuheen blogi: Tervetuloa keskustelemaan kanssamme

Blogiamme on iloksemme luettu jo reippaasti yli 2500 kertaa. Toivomme, että jatkossakin viihdytte Hissipuhe-blogin parissa.

Joku lukija ehti jo harmitellakin, ettei pystynyt kommentoimaan blogitekstiä, koska se vaati Google+-tilin. Meillekin tämä Blogger ja Google+ on ollut oppimisen paikka, joten nyt vasta saimme myös anonyymit kommentit käyttöön. Joten tervetuloa keskustelemaan kanssamme työnhaun ja työelämän ihmeellisyyksistä.

Otamme myös mielellään vastaan vierasblogeja, jotka julkaistaan Hissipuhe-vieraan blogina. Lähetä blogisi meille osoitteeseen hissipuhe@gmail.com. Linkkaamme myös mielellään muiden työelämää ja työnhakua koskeviin blogeihin, eli voit jättää linkkisivullamme kommenteissa blogisi osoitteen tai lähettää sen sähköpostilla.

Hissipuhe on myös Twitterissä ja seuraa siellä maailman menoa ja twiittaa uusista blogiteksteistä. Seuraa meitä @hissipuheblogi.

Hyvää kevättä toivovat

Hanne, Roosa, Veera ja Salla

Hannen blogi: Kokemuksia LinkedInistä työnhaussa

7 kuukauden aktiivisen (ja sitä ennen passiivisemman) työnhaun pohjalta omat kokemukseni LinkedInistä työnhaussa ovat seuraavat.

Oman osaamis- ja kokemusprofiilin ylläpito
LinkedInissä on kätevää ylläpitää omaa CV:tä. Työpaikkahakemuksien mukana lähetän kuitenkin yksityiskohtaisemman ja Wordillä tehdyn CV:n, koska haluan muokata sitä kutakin hakua varten. En ole siis käyttänyt LinkedIn-profiilia hakemusten lähtökohtana, vaikka joissakin nettipohjaisissa rekrysovelluksissa se on mahdollista.

Verkostojen ajantasaisuus
Silloinkin kun en ollut aktiivisesti etsimässä uutta työpaikkaa, LinkedIn oli hyvä keino seurata entisten työkavereiden ja muiden puolituttujen työpaikan vaihtoja ja etenemistä omassa organisaatiossa. Bongasin LinkedInistä juuri yhden vanhan työtuttavan, jota mahdollisesti kontaktoin lähiaikoina työpaikkatilanteesta. LinkedIn-kontaktiksi voi pyytää henkilöitä aika lyhyenkin tuttavuuden perusteella (kertatapaaminen) ja harva kieltäytyy kutsusta. LinkedIn-kontakti on kuitenkin aavistuksen aktiivisempi yhteys kuin kortti käyntikorttikasassa.  
Työni sisältöön on liittynyt verkostoituminen eri toimijoiden kanssa, joten LinkedIn-verkostoni on minulle konkreettinen tapa todentaa työhakemuksissani mainitsemani verkostoitumiskokemus.

Headhuntterit
Rekryseminaareissa kerrotaan miten head hunterit, rekrykonsultit ja rekrytoivat henkilöt käyttävät yhä enemmän LinkedIniä sopivien kandidaattien etsimisessä normaalin ilmoittelun sijasta. Itselleni head hunter on soittanut pari kertaa (kummatkin jo vuosia sitten) LinkedIn-profiilin perusteella. Valitettavasti nyt, kun olen aktiivinen hakija, kontaktointeja ei ole ollut.

LinkedInin työpaikkailmoittelu
Firmat voivat ilmoittaa LinkedInin palveluun avoimia työpaikkoja, joista hakijat voivat pyytää itselleen päivittäisen tai viikottaisen meilin. En ole itse löytänyt näistä ilmoituksista kiinnostavia työpaikkoja, vaan sopivimmat ovat löytyneet esim. Monsterista ja Oikotieltä (tai ilmoitus on löytynyt näistä kaikista).

LinkedInin työnhakuryhmät
LinkedInissä on muutamia hyviä ja aktiivisia työnhakuun keskittyviä ryhmiä, joissa olen jäsen.
Ejobs.fi ja Uratärpit -palveluista tulee sähköpostiin työpaikkailmoituksia. Toistaiseksi en ole niistäkään löytänyt sellaista kiinnostavaa ilmoitusta, jota ei olisi ollut jossain muuallakin.
Myös Talent Pool Finlandin kautta tulee sähköpostiin työpaikkailmoituksia. Lisäksi ryhmässä käydään aktiivista keskustelua työn hakemisesta ja työelämästä yleensä. Keskusteluun osallistuu usein head huntereitakin, joten mukaan saadaan sen toisenkin puolen näkökulma. Suosittelen!
Ryhmien keskusteluun osallistuminen lisäisi toki tunnettuuttani, mutta toistaiseksi olen ollut passiivinen seuraaja. En halua kovin julkisesti ja omalla nimellä olla sitä julistamassa, että olen uuden työpaikan tarpeessa. 

Apua LinkedIn-profiilin luomiseen ja kehittämiseen
Profiilista kannattaa tehdä mahdollisimman kattava ja ajantasainen. Vinkkejä saa lukuisista paikoista. Itse olen saanut vinkkejä ja henkilökohtaista palautetta mm. omalta ammattiliitolta. Somerekrytoinnin guru Suomessa on Tom Laine, jonka vinkkejä voi seurata lähes kaikilla some-muodoilla. Tässä hänen tuore blogikirjoituksensa somen käytöstä työnhaussa:
http://www.city.fi/blogit/tyonhakuopas/top+10+sosiaalisen+median+palvelua+tyonhakuun+suomessa/126604

LinkedInin maksullinen Premium-palvelu
Maksullisessa Premium-palvelussa oma profiili pitäisi nousta henkilöhauissa muita henkilöitä korkeammalle. Lisäksi palvelu on tarpeen, jos haluaa nähdä täydellisen listan profiilin katsojista. Olen pariin otteeseen ottanut käyttöön Premium-palvelun kuukauden mittaisen, ilmaisen kokeilujakson. En huomannut, että se olisi juurikaan vaikuttanut profiilini katsomiseen. Profiilia saatetaan käydä katsomassa aika kevein perustein, joten en näe varsinaista hyötyä siitä, että näkisin katsojien tiedot. Sinällään kivaahan se on katsoa, ketkä profiiliani ovat katsoneet.


Yhteenveto
LinkedInissä kannattaa olla mukana, koska siinä ei voi hävitä mitään. Kerran kunnolla työstetty profiili voi toimia vuosikausiakin, kunhan päivittää sitä muutosten myötä. Halutessaan LinkedInissä voi olla hyvinkin aktiivinen ja siten lisätä tunnettuutta (jakamalla omalle verkostolle tai ryhmälle kiinnostavia uutisia tai vaikkapa omia Slideshare-esityksiä).  

Olisi kiva tietää, millaista konkreettisia kokemuksia ja hyötyjä teillä muilla on ollut LinkedInistä työnhaussa.   

Kuva: freedigitalphotos.net / Renjith Krishnan
  

Sallan blogi: Uudelle uralle, yrittäjäksi, taivaanrannan maalariksi...?

Tämä viikko on mennyt erilaisissa urapohdinnoissa.

Osallistuin TE-toimiston järjestämään Ryhtyisinkö yrittäjäksi -kartoitukseen, jossa käytiin läpi yrittäjyyteen liittyviä asioita ja omia valmiuksia oman yrityksen perustamiseen. Tehtiin harjoitustöitä ja käytiin henkilökohtaisessa haastattelussa. Kartoituksen jälkeen osa porukasta voi päästä yrittäjyyskoulutukseen. Tälle kartoituskurssille osallistuneilla oli hyvinkin erilaisia yrittäjyysideioita ja valmiuksia yrittäjyyteen. Omat yrittäjyyshahmotelmani ovat aika vaiheessa, mutta jos pääsen yrittäjyyskurssille, niin menen, koska koen sen olevan myös yleissivistävää koulutusta liiketoimintaan. Ja toisaalta, jos työpaikkaa ei ala löytyä,  niin yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto minullekin.

Pääsin livahtamaan yrittäjyyskartoituksesta myös OTTY:n (http://otty.tek.fi/) järjestämään alanvaihtoseminaariin. Se osoittautuikin mielenkiintoiseksi ja luennoitsija, Riikka Pajunen Montevistasta, oli hyvä. Muutamassa tunnissa käytiin paljon asioita läpi, joten listaan tässä jotain vinkkejä, joita kirjasin ylös. Hissipuhebloggarit olivat kaikki paikalla, joten varmaan muutkin kertovat mietteistään.

1. Tärkeintä työhaussa on asenne ja osaaminen. Myös positiivisuus ja itsevarmuus auttaa.
2. Ole aktiivinen, näy ja kuulu. Osoita innostusta sekä puhelimessa, hakemuksessa että haastattelussa.
3. Soita, soita, soita. Mainitsin jo aiemmassa blogissani luurikammon..
4. Jos saman CV:n ja hakemuksen voi lähettää kahteen eri paikkaan, ei se ole hyvä kumpaankaan. Räätälöi CV. Stabiilin CV:n aika on ohi.
5. Ole sinut oman taustasi kanssa. Älä häpeä koulutustasi, työttömyyttä, sapattivapaita, hoitovapaita, sairauslomia, vankilakeikko.. no niitä sentään voisi hävetä.

Mitä itse uranvaihtoon tulee, ehkä keskeisin neuvo oli "Tee sitä mitä rakastat, ja löydä joku joka haluaa maksaa sinulle siitä".

Kuva: freedigitalphotos.com/ jscreationzs

Veeran blogi: Uudelle uralle

Näköaloja tarjosi Montevista Oy:n Riikka Pajunen, joka piti loistavan luennon uranvaihtoa miettiville työnhakijoille Otty ry:n järjestämässä tilaisuudessa.


Uudelle uralle suuntautumisen ajatuksia pyörittelee päässään moni korkeakoulutettu uraansa aloittava tai jo pitkänkin uran tehnyt työnhakija. Molemmilla ryhmillä omat haasteensa työnhaussa ja omaan osaamisensa markkinoinnissa. Jokaisen on itse etsittävä omaa viisasten kiveä kuuntelemalla itseään ja tarkastelemalla työmarkkinatilannetta, omia osaamisiaan, uskomuksiaan ja arvojaan yksin sekä toisten tuella.

Moni on saattanut kokea jo työuransa aikana erilaista turhautumista ja tylsistymistä, mutta on jättänyt reagoimatta tuntemuksiinsa, vaan on jatkanut tai jatkaa edelleen samaa rataa ajattelematta tarkemmin omaa tilannettaan kuten myös HS:n uutisoima tutkimus uupumistyyleistä selvittää.
 

Kuva: freedigitalphotos.net

 

Ainakin omat uskomukset on aika ajoin hyvä kyseenalaistaa, jotta pystyy etsimään uutta virtaa omaan elämäänsä ja työntekoon. Työn kokeminen merkitykselliseksi tuottaa hyvinvointia, kuten professori Mihály Csíkszentmihályi on kokeissaan todistanut, ettei työnteko saa olla pelkkää puurtamista. Parhaimmillaan se on työniloa, joka tarttuu koko työyhteisöön, kun sitä vaalitaan niin yksilötasolla kuin yhdessä organisaatioissa. Työssä kuten muussakin elämässä parasta virtaa antavat ihmiset, joiden kanssa on helppo tehdä yhteistyötä ja voit olla oma itsesi.


Taustalla monella työnhakijalla on pitkä ura, joka on päättynyt eri syistä. Kysehän on monelle ihmiselle poikkeustilanteesta, jota ei aiemmin ole kokenut, vaan työura on soljunut eteenpäin omalla painollaan ja työtä on ollut tarjolla. Työnhaussa vaaditaan monipuolista oman osaamisen ymmärtämistä, jonka analysointi on vaativa tehtävä, eikä se välttämättä synny ihan hetkessä. Se helpottaa kuitenkin työnhakua ja antaa rohkeutta hakea uutta työtä eri työnhakukanavia hyödyntäen.

Hannen blogi: Työn gamification

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa siitä, miten työnhakijoille pitäisi kehittää Angry Job Seeker -peli, jossa voisi kirjata ylös työnhaun suoritteita ja saada niistä pisteitä. Vasta sen jälkeen kuulin termistä gamification eli pelillistäminen (esimerkiksi työtehtävien ja vaikkapa työnhaun muuttaminen pelilliseen muotoon). Kiva keksiä asioita, joille ei edes tiedä olevan termiä! Tosin nyt tuli mieleen, että kyllähän minulla on jo pelillisyydestä kokemusta. Opiskeluaikoina pelasimme ainakin parilla kurssilla yrityspelejä, joissa opiskelijatiimit pelasivat tietokoneilla toisiaan vastaan yrityksen perustoiminnoissa (ostaminen, myynti, varastonhallinta yms).

Voisiko pelillistäminen toimia nyt vanhempanakin ja oikeissa työtehtävissä? Yksi monista aihepiiriä koskevista blogikirjoituksista (http://www.sulava.com/2013/01/pelaa-koko-tyopaiva-voiko-pelillistaminen-parantaa-tyoelamaa/) kirjoittaa siitä, miten pelillistäminen sopii varsinkin rutiininomaisiin työtehtäviin. Itselläni pahinta rutiinia oli kylmät myyntipuhelut (ja nyt vastaavasti kylmät työnhakusoitot eri firmoihin), joihin motivoituminen tekee tiukkaa. 

Kun aloitan uuden hupipelin pelaamisen, olen siihen yleensä aika lailla koukussa ja voin käyttää tuntejakin päivässä pelaamiseen. Tosin kun olen saanut pelin suurimmat "arvoitukset" selvitettyä, innostus laantuu nopeastikin. Voisiko minulla työelämän pelillistämisestä olla siis jopa haittaa?

Pelillistämisen yhtenä ideana pidetään sitä, että työntekijä pystyy seuraamaan sijoitustaan suhteessa kanssa"pelaajiin" ja siten motivoitua suorituksensa parantamiseen. Jos itse olisin työpelissä lähellä huippua, voisin hyvinkin innostua tavoittelemaan ykköspaikkaa. Mutta jos olen selvästi alle keskikastin, tappiomieliala voisi nopeasti viedä innostuksen.

Salla kirjoitti aikaisemmin toimitusjohtajien hyppäämisestä firmasta toiseen. Ehkä siinä on tavallaan kyse pelaamisesta. Alussa uuden firman haasteet koukuttavat. Kun firman "pelin pääjuoni" on selvitetty ja tehty ainakin kohtuullinen tulos, onkin aika katsoa mitä muita pelejä on markkinoilla. Ei siinä mitään, vaihtelu on itsellenikin suuri motivaation lähde.

Kuva: freedigitalphotos.net / Stuart Miles

Sallan blogi: Tuskaa työpaikalla?

Hesarin Työelämä-liite sunnuntaina 5.4. haastatteli ihmisiä, jotka kokivat tuskaa työpaikoillaan. Ihmisiä, joille työssäkäynti on kärsimystä ja joiden koko elämä on sen myötä muuttunut painajaiseksi.

Lukijoiden kertomuksissa pahoinvointi johtui enimmäkseen kiusatuksi tulemisesta. Pomo simputti, työkaverit syrjivät ja yhtä alainenkin kiusasi. Toivottavasti mahdollisimman moni Hesarin lukija havahtui miettimään omaa työpaikkaansa ja työkavereitaan sillä ajatuksella, että kiusataanko meillä ja voinko itse tehdä jotain. Mutta pystyykö näille asioille tekemään muuta kuin kärsimään hiljaa, hakeutumaan sairaslomalle tai irtisanoutumaan? Kiusattujen puolustajilla on riski tulla itsekin leimatuksi ja kiusatuksi.

Itse en koe tulleeni kiusatuksi tähänastisella urallani, mutta epäasiallista kohtelua - sekä itseäni että muita kohtaan - kyllä olen tunnistanut. Harvoin kuulee, että kiusaaja tai simputtava esimies olisi saanut lähteä, mutta yhden tällaisen esimerkin tiedän. Siinä yrityksessä koko osaston väki yksissä tuumin meni toimitusjohtajan luo ja sanoi, että jollei osaston esimiestä siirretä muihin tehtäviin, niin seuraa joukkoirtisanoutuminen. Esimies siirrettiin. Joskus näinkin.

Toinen yleinen syy pahoinvointiin on liiallinen mutta myös liian vähäinen työmäärä. Liika työnteko voi romahduttaa terveyden, jonka jälkeen työkaverit joutuvat ottamaan kantaakseen sairastuneenkin työtaakan. Ja kierre jatkuu. Yritykset harrastavat ns. corporate anorexiaa, kulut - henkilöstö - on vedetty niin vähiin ja tiukille, että pienikin häiriö voi halvaannuttaa koko organisaation. Nyt keväällä osinkojen jaon aikaan mietin taas olisiko yritysten viisaampaa jättää osingot pienemmiksi ja palkata lisää väkeä - ehkä ne osingot olisivat jatkossa isompia.

Artikkelin haaastatteleman asiantuntijan Anu Järvensivun mukaan "kaikkein yksinkertaisin keino olisi toista ihmistä arvostava kohtelu. Sen pitäisi olla erittäin helppoa, mutta silti se tuntuu olevan ihmiskunnalle äärimmäisen vaikeaa." Totta, eipä tarvitse kuin avata TV iltauutisten aikaan niin voi todeta saman.

Kuva: freedigitalphotos.com/Stuart Miles

Roosan blogi: 300 euroa= 279 euroa?

Kaikki ovat varmaankin kuulleet vuoden alussa voimaan astuneesta laista, jonka mukaan työtön henkilö saa tienata 300 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaa ansiopäivärahan tai työttömyysturvan määrään? Mutta oletteko te tietoisia siitä, että heti kun edes aiotte tienata muutaman extra roposen, teidän veroprosenttinne pomsahtaa saman tien ylös? Mulle tuli yllätyksenä jo se, että tätä max 300 euroa kuussa verotetaan samalla prosentilla kuin esim. työttömyyskorvaustasi, mutta sekään ei riitä vaan tähän lisätään vielä ylimääräiset 2-3 prosenttia päälle (=n. 25%). Eikä tässä vielä kaikki: tämä uusi lisätienestin veroprosentti muuttuu myös sinun työttömyyskorvauksen uudeksi veroprosentiksi. Eli lisätienestin aikana molempia tuloja verotetaan aiempaa rankemmin.

Eikä tässäkään vielä kaikki: tiesittekö, että tämä 300 euroa (brutto) onkin todellisuudessa 279 euroa (brutto)?  Tätä eroa on hienosti selitetty ilmoittamalla: ”300/279e riippuen siitä onko sovittelujaksosi (=aikajakso miltä korvauksesi kuukausittain saat) kuukauden mittainen vai 4 kalenteriviikon mittainen”. Ja se taas kumpaa jaksoa käytetään määräytyy kuulemma ”palkanmaksukauden tai hakujakson mukaan”. Whaat?! Eihän tästä ota selvää enää Erkkikään! Mulle ainakin korvaukset maksetaan automaattisesti 4 kalenteriviikon mukaisesti, joten en ymmärrä mitä kikkailua tämä taas oikein on. Missään ei voi valita kumpaa sovittelujaksoa käytetään. Miksei asioita voi sanoa selkeästi? Nykyinen tiedonanto on harhaanjohtavaa ja vaatii jo salapoliisin tasoista taustatyötä ennen kuin saa selville mihin oikein on oikeutettu ja mitä niistä jää käteen.

Kuva: freedigitalphotos.net

Sallan blogi: Onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras?

Ei ole mitenkään tavatonta yrityselämässä nähdä, miten uusi toimitusjohtaja pikkuhiljaa vaihtaa firman entisen johtoryhmän kavereihinsa, joko entisiin työtovereihin tai muihin tuttuihin.

On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.

Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.

Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?

Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa  - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.

Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com

Hannen blogi: Korkeakoulutettu siivooja Tampereelta?

Tämän päivän Hesarissa on juttu siitä, miten "hallitus kehottaa te-toimistoja reipastumaan työn tarjoamisessa". 3 kuukauden työttömyyden jälkeen työstä ei saa kieltäytyä, vaikka se ei olisi omalta alalta tai työmatkat olisivat yhteensä yli 3 tuntia.

Hah hah! Onkohan hallitus kuullut, että ongelmana ei ole töiden kysyntä vaan niiden tarjonta! On myös loukkaus ehdottaa ylikuormitetuille te-toimistolaisille reipastumista, kun kaikki aika menee uusien työttömien perustietojen kirjaamiseen. Aloilla, joilla on nyt työvoimapula, vaaditaan alan koulutusta (terveydenhoitoala ja isännöitsijät). Ei sinne ketä vaan voi pakottaa. Lisäksi varmaan esim. siivoojista on pulaa, mutta eikö muka niihin paikkoihin saada työntekijöitä ilman mitään reipastumista?

Entäs työnantajan näkökulma? Kuka haluaa palkata alan ulkopuolelta, pitkän työmatkan takaa täysin epämotivoituneen työntekijän? Eikö muka tällä hetkellä löydy sopivia ja motivoituneita osaajia lähempääkin?

Periaatteessa hyvä, että kaikkea yritetään. Te-toimistoissa vaan tuntuu olevan sellaistakin väkeä, joiden ammattietuihin kuuluu työnhakijoiden pelottelu karensseilla.

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages

Hannen blogi: Maksullinen työnvälitystoimisto?

Kun olin muuttamassa mieheni kanssa Helsinkiin, halusimme muuttaa aluksi vuokralle. Kävimme kartan kanssa tutustumassa eri lähiöihin ja tykästyimme nykyiseen asuinalueeseemme. Vuokra-asuntojen näytöissä käynti oli kuitenkin tuskallista toisesta kaupungista käsin. Matkoihin meni aikaa ja rahaa. Näytöissä oli kymmeniä henkilöitä CV:t kainalossa. Välitystoimisto ei ottanut kantaa vuokrasopimuksen selvästi kohtuuttomiin ehtoihin. Lopulta päädyimme tekemään itse toimeksiantosopimuksen vuokra-asunnon hakemisesta haluamaltamme alueelta. Eipä mennyt kauaa, kun saimme toiveidemme mukaisen asunnon.

Maksaisin mielelläni vaikkapa puolen kuukauden palkan, jos työnhakuun olisi saatavissa yhtä tehokasta välityspalvelua. Varsinaisten työpaikkahakemusten lisäksi olen lähettänyt CV:n ties miten moneen CV-pankkiin ja head huntereille, mutta yhdestäkään ei ole tullut yhteydenottoa. Ei se kuitenkaan aina mene niin, että ensin on kysyntää ja sitten tarjonta vastaa siihen. Ihan hyvin voisi toimia sellainenkin malli, että head hunter sopii tapaamisia yrityksiin ja esittelee firmalle mahdollisesti sopivia toimeksiantajiaan. Rekrytoiva yritys joko ei maksaisi mitään tai maksaisi selvästi normaalia head huntaus -maksua vähemmän.

Voisin kuvitella, että malli toimisi esimerkiksi pk-yrityksiin, jotka eivät ole tottuneet käyttämään normaalia head huntingia. Head hunterit voisivat myös testauttaa etukäteen toimeksiantajiaan tyypillisillä rekrytesteillä, joten työnhakijoista olisi heti alussa tarjolla CV:tä tarkempaa ja objektiivisempaa tietoa.

Ehkä tämän tyyppisiä palveluita on jo tarjolla (jossain päin maailmaa)??

Kuva: freedigitalphotos.net / Ambro

Roosan blogi: Onko työ työtä jos siitä ei saa palkkaa?

Mikään ei ole työttömänä olossa tylsempää kuin kotona istuminen päivästä toiseen.Vaikka kotona olisi tärkeätäkin tehtävää, kuten työnhaku tai huushollaus, oma kotikin alkaa toisinaan tympäistä. Niinpä olen viime aikoina buukannut viikkojani niin, että ohjelmaa on ollut jopa kiireeksi asti: olen osallistunut ammatillista osaamista ylläpitäville luennoille, ottanut osaa ns. vapaaehtoiseen järjestötoimintaan, jossa siinäkin työn sisältö on luettavissa ammattitaidon ylläpitämiseksi sekä tapaillut aktiivisesti samassa elämäntilanteessa olevia kohtalontovereitani. Käy siis ihan työstä!

Pieni kiire ja vastuut selvästikin sopivat minulle, toisinaan olen jopa unohtanut olevani työtön. Hui! Eihän työtön saa olla liian tyytyväinen elämäänsä?! Näen vain enteilevästi Suomi24 – keskustelufoorumin kuhinan tällaisesta aiheesta…

Käytännöllisesti ajatellen, jos ihmisellä on palkkatyötä vastaavaa tekemistä ja vastuita, ihminen ei silloin ole työtön. Mikä sitten tekee työttömästä työttömän?  Vastaus: Raha. Tarkemmin sanottuna palkka tai palkkio ja sen puute. Eli, jos teen työtä, joka ei välttämättä tyydytä minua, mutta saan siitä palkkaa, olen työssäkäyvä ihminen. Jos taas teen itselleni tärkeää työtä, kuten vapaaehtoistyötä, josta en saa rahallista korvausta, olen työtön. 

Pitäisikö sana työtön korvata jollain toisella totuutta kuvaavammalla termillä? Toisaalta, niin kauan kun termi antaa ymmärtää, että meiltä puuttuu jotain tai olemme jotain vailla, olemme joka tapauksessa normista poikkeavia.

P.S. Kuvapalvelun kuvateksti: "Enthusiastic female attendant arranging bed sheet. Loving her work." Kuva: FreeDigitalPhotos.net

Veeran blogi: Yksi kompetenssi ylitse muiden - vuorovaikutustaidot

Lähes jokaisessa työpaikkailmoituksessa vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Niiden kanssa on oltava jatkuvasti hereillä. Ne ovat menestymisen edellytys ja helpotus elämässä, sillä ne auttavat stressin hallinnassa. Niitä kutsutaan myös hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi. Muiden kompetenssien ohella havainnoidaan erityisesti vuorovaikutustaitoja rekrytointiprosesseiden eri vaiheissa.
Lähes 80 % käyttäytymisestämme on tunnetta.

 

Meiltä odotetaan entistä toimivampia vuorovaikutustaitoja, koska ihmiset tekevät yhteistyötä erilaisissa organisaatioissa niin ulkoisten kuin sisäisten sidosryhmien kanssa. Vuorovaikutustaitoinen ihminen osaa kuunnella, havainnoida, huomioida ja viestiä. Hänellä sanotaan olevan hyvä tilannetaju ja –herkkyys erilaisissa kohtaamisissa. Se on toisen ihmisen arvostamista ja läsnäoloa eri tilanteissa. Kiire lienee syy, joka syö eniten ihmisten vuorovaikutustaitoja.
 

Tunteethan tarttuvat herkästi toisiin. Niin omat kuin toisen tunteekin on hyväksyttävä, vaikka välillä se ei ole helppoa. Jokainen muodostaa kuitenkin itse omat tunteensa. Niistä on itse vastuussa. Parasta lienee opetella tunnistamaan entistä paremmin omia tunteitaan ja käsittelemään toisten minussa herättämiä tunteita. Samalla tarjoutuu oiva tilaisuus oppia jotain uutta itsestäni ja kehittää tunneälyosaamista, koska kaikilla tunteilla on viesti minulle.

Tämän päivän ja tulevaisuuden menestyvät organisaatiot tietävät sen ja ottavat sen vakavasti, koska tunneälykkäät ihmiset luovat osaamisellaan kestäviä, luottamuksellisia ja kannattavia asiakas- ja yhteistyösuhteita. Palvelun arvohan realisoituu asiakkaan tai yhteistyökumppanin palvelu-kokemuksissa, jossa on läsnä niin rationaalinen kuin emotionaalinen lataus. Vuorovaikutus-osaaminen onkin yksi tärkeimmistä ammatillinen kompetensseista, jonka merkitystä ei turhaan korosteta.

 

Kuva: freedigitalphotos.net