Hannen blogi: Työn gamification

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa siitä, miten työnhakijoille pitäisi kehittää Angry Job Seeker -peli, jossa voisi kirjata ylös työnhaun suoritteita ja saada niistä pisteitä. Vasta sen jälkeen kuulin termistä gamification eli pelillistäminen (esimerkiksi työtehtävien ja vaikkapa työnhaun muuttaminen pelilliseen muotoon). Kiva keksiä asioita, joille ei edes tiedä olevan termiä! Tosin nyt tuli mieleen, että kyllähän minulla on jo pelillisyydestä kokemusta. Opiskeluaikoina pelasimme ainakin parilla kurssilla yrityspelejä, joissa opiskelijatiimit pelasivat tietokoneilla toisiaan vastaan yrityksen perustoiminnoissa (ostaminen, myynti, varastonhallinta yms).

Voisiko pelillistäminen toimia nyt vanhempanakin ja oikeissa työtehtävissä? Yksi monista aihepiiriä koskevista blogikirjoituksista (http://www.sulava.com/2013/01/pelaa-koko-tyopaiva-voiko-pelillistaminen-parantaa-tyoelamaa/) kirjoittaa siitä, miten pelillistäminen sopii varsinkin rutiininomaisiin työtehtäviin. Itselläni pahinta rutiinia oli kylmät myyntipuhelut (ja nyt vastaavasti kylmät työnhakusoitot eri firmoihin), joihin motivoituminen tekee tiukkaa. 

Kun aloitan uuden hupipelin pelaamisen, olen siihen yleensä aika lailla koukussa ja voin käyttää tuntejakin päivässä pelaamiseen. Tosin kun olen saanut pelin suurimmat "arvoitukset" selvitettyä, innostus laantuu nopeastikin. Voisiko minulla työelämän pelillistämisestä olla siis jopa haittaa?

Pelillistämisen yhtenä ideana pidetään sitä, että työntekijä pystyy seuraamaan sijoitustaan suhteessa kanssa"pelaajiin" ja siten motivoitua suorituksensa parantamiseen. Jos itse olisin työpelissä lähellä huippua, voisin hyvinkin innostua tavoittelemaan ykköspaikkaa. Mutta jos olen selvästi alle keskikastin, tappiomieliala voisi nopeasti viedä innostuksen.

Salla kirjoitti aikaisemmin toimitusjohtajien hyppäämisestä firmasta toiseen. Ehkä siinä on tavallaan kyse pelaamisesta. Alussa uuden firman haasteet koukuttavat. Kun firman "pelin pääjuoni" on selvitetty ja tehty ainakin kohtuullinen tulos, onkin aika katsoa mitä muita pelejä on markkinoilla. Ei siinä mitään, vaihtelu on itsellenikin suuri motivaation lähde.

Kuva: freedigitalphotos.net / Stuart Miles

Sallan blogi: Palaveripullaindeksi

Hesari (17.2.) tiesi kertoa että työpaikkaruokala on hyvä mittari talouden tilaan. Vielä ei näy nousukausi. Sen ensimmäisiä merkkejä on kuulemma palaveripullan paluu, kun yritykset alkavat taas tarjota potentiaalisille asiakkaille kahvituksia.

Ja mikseivät tarjoaisi - tutkimus kertoo, että jopa ehdonalaishakemuksia käsittelevät tuomarit todennäköisemmin hyväksyvät anomuksen jos eivät ole nälkäisiä! Sama koskee myös asiakkaita. Pölli tästä -sivuston pitäjä Jari Parantainen on keksinyt tähän oivat apukeinot omiin asiakasneuvotteluihinsa: http://www.pollitasta.fi/2014/02/noste-energiapakkaus-aiheuttaa-riippuvuutta/.

Oikeasti todella harvalle pullat ja keksit kelpaavat. Joko päivän pullakiintiö on jo täynnä tai sitten vahditaan kaloreita - karpataan suorastaan. Terveellisemmät eväät saattaisivat olla parempi vaihtoehto: hedelmiä, pähkinöitä, porkkanatikkuja.