Minun onnekseni opiskelija oli näppärä ja projekti lyhyt - kun kysyttiin olisiko minulla hänelle hommia, niin olihan niitä. Asioita, joita itse en olisi millään ehtinyt tehdä, mutta jotka minun olisi ollut kuitenkin tavalla tai toisella tehtävä. Voi olla, että nyt niihin meni vähän kauemmin kuin itse tehdessäni, mutta hyöty oli molemminpuolinen. Ja ehkä joudun vähän korjaamaan vielä hänen jälkiään, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään.
Tällä opiskelijalla on todellakin asenne kohdillaan - hän jaksaa sinnikkäästi tehdä tylsänkin työn loppuun. Uskoin hänen tehtäväkseen vähän vaativammankin homman, sellaisen jonka tekeminen olisi itselleni ollut hankalaa, kun omakin osaamiseni kyseisessä asiassa on vajavaista. Kollegani oli ihmeissään, kun annoin tämän tehtävän opiskelijalle, hän piti sitä liian vaikeana. Itse olen sitä mieltä, että ihmiselle, joka on osoittanut omaavansa asennetta ja hyvät hoksottimet pitää antaakin haasteita. Mutta toki olla valmiina auttamaan ja tukemaan, jos apua tarvitaan. Hyvältä näyttää tämänkin projektin tilanne!
En voi olla vertaamatta nykyistä harjoittelijaa erääseen toiseen muutaman vuoden takaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Silloisessa työssäni teimme useita päiviä kestäneen studiokuvausprojektin, johon otin myös silloisen harjoittelijani mukaan. Työtä kuvauksissa olisi riittänyt useammallekin käsiparille. Useimmiten, kun omilta järjestelykiireiltäni ehdin etsiä harjoittelijaa, löysin hänet keittiöstä lukemasta lehtiä. Kun en ollut selkeästi antanut hänelle juuri silloin mitään tehtävää. Eikä hänelle tullut mieleenkään kysellä mitä hän voisi tehdä. Tai keksiä itse, vaikka lattian lakaisemista - sen tarpeen olisi kuka tahansa huomannut itsekin.
Kaiken lisäksi ero näissä kahdessa oli vielä se, että nykyinen harjoittelijaparka joutuu tekemään työnsä lounassetelipalkalla siinä, kun toiselle maksettiin ihan käypä rahallinen korvauskin. Eipä tarvitse miettiä kumman näistä kahdesta palkkaisin, jos sellainen tilanne tulisi vastaan.
Kuva: freedigitalimages.net/stockimages
Vaikka hyvä työasenne kuullostaa melkein kliseeltä, niin kyllä itsellekin tulee vastaan ihan normaalia palkkaa saavia henkilöitä, joilta tuota asennetta selvästi puuttuu. Tällä hetkellä minua nyppii kollega, jonka mielestä jokaiseen työtehtävään pitäisi olla tosi paljon enemmän aikaa kuin mitä niihin on budjetoitu. Kyseinen henkilö ei juuri osallistu projektien rahoituksen hankintaan (vaikka kyseisellä substanssikokemuksella kyllä pitäisi), joten hän ilmeisesti kuvittelee että yritykset saavat budjettirahat ilmaiseksi "jostain". Kyseinen kollega ei edes yritä pysyä budjetissa, vaan pitää täytenä oikeutenaan käytännössä varastaa resursseja työnantajaltaan saman aikaan kun moni muu huhkii pitkää päivää jotta saa projektit valmiiksi aikataulussa ja budjetissa. Edellisessä työpaikassani kyseisen asenteen henkilö olisi saanut jo potkut.
VastaaPoista