Sain tänään vastauksen
yhteen hakuun… ja torjuntahan se sieltä tulla pamahti! Syyksi sanottiin, että
valittu hakija on ollut jo aiemmin talossa töissä ja tuntee talon tavat sekä
tuotteet entuudestaan. Kuulemma ”näin
nopealla rekrytointitarpeella tämä oli se suurin valintakriteeri.” Ahaa, no onhan se totta, että jos joku osaa
jo homman niin miksi hakea uutta. Mutta, eihän se, että on ollut aiemmin talossa jollain muulla osastolla töissä tarkoita, että osaisi tämän uudenkin homman paremmin? No, mitäpä tätä sen
enempää puimaan, onhan tuokin syy.
Ajattelin kuitenkin
tällä kertaa tehdä jotain toisin, ja pyysin puhelimessa ollessamme johtajalta vähän
enemmän palautetta. Kysyin nimittäin olisiko hänellä vinkkejä minulle työnhakuun ja missä asiassa voisin esimerkiksi petrata. I know, walking on dangerous
ground… Ja vastaukseksi sainkin iskun vyön alle. Tai sellaisena minä sen
ainakin otin. Minun olisi nimittäin hänen mukaansa pitänyt haastattelussa kysyä
enemmän työnkuvaan liittyviä kysymyksiä. Ilmeisesti olin jättänyt vääränlaisen
kuvan hänelle, etten olisikaan ollut niin kiinnostunut itse tehtävästä.
Muistaakseni kysyin haastattelussa peräti neljä kysymystä työn sisältöön ja
toimintaympäristöön liittyen. Muistan sen, koska minulla oli kysymyslista
mukana. Ilmeisesti hänen mukaansa niitä olisikin pitänyt olla vielä enemmän. Mutta
miksi sitten pääsin haastattelun jälkeen jatkoon soveltuvuustesteihin, jos olin
antanut käsityksen, etten olisikaan tarpeeksi kiinnostunut? Vai olisiko minun pitänyt kysyä neljän tunnin soveltuvuusarvioinneissakin jotain lisää?
Jälleen kerran,
mitä sitä miettimään, kun en koskaan kuitenkaan saa tietää totuutta. Jotenkin
tuli tästä kaikesta yrittämisestä ja turhautumisesta sellainen ”tsup” -tunne, mutta en ole oluen ystävä…
Kuva: FreeDigitalPhotos.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti