Meitä työttömiä on yli 382.000 ja samaan aikaan TE-keskuksen
tiedossa olevia avoimia työpaikkoja on yli 76.000, joista Helsingissä yli
24.000. (HS 4.3.) Oikeastihan avoimia paikkoja on moninkertainen määrä, koska vain noin 30%
työpaikoista täytetään julkisen haun perusteella. Eikö äkkiseltään koulumatematiikalla
voisi todeta, että kaikille löytyisi työpaikka?
Kyseessä on se kuuluisa kohtaanto-ongelma: puhelinmyyjän ja
myyntiedustajan paikkoja on lähes nelinkertainen määrä sen alan työttömiin työnhakijoihin
verrattuna. Samalla lääketieteen ja hoiva-alan työntekijoistä on pulaa. Myös
sosiaalityöntekijöitä, puheterapeutteja, psykologeja ja farmaseutteja on liian
vähän. Näille kaikille on yhteistä se, että kyseisiin ammatteihin ei niin vain
hypätäkään, vaan useimpiin on pääsyvaatimuksena maisterintutkinto.
Pitäisikö siis lähteä takaisin koulunpenkille? Pääsykokeista
kun ensin selviytyisi sisään yliopistoon, voi olettaa, että noin 4-5 vuodessa
olisi valmiina maisterina tulossa työmarkkinoille. Keski-ikäisenä kilpailemassa
nuorempien kanssa samoista paikoista. Eihän sen pitäisi olla ongelma, kun
kerran ammattilaisista on pulaa. Toivottavasti vielä 5 vuoden kuluttuakin.
Jotenkin kyllä rohkenen epäillä tätä kuviota. Kun lehtimyyjä
seuraavan kerran aloittaa pirteän tuputuksensa, ole ymmärtäväinen, se saatan
olla minä….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti