Suosittelen lukemaan HS Torstain artikkelin, jossa psykologi
Mikael Saarinen kertoo, ettei potkuja kannata pelätä (http://www.hs.fi/elama/Mikael+Saarinen/a1394612525244). Kieltämättä artikkelin
sanoma on helpompi sisäistää nyt, kun omista tuotannollisista ja taloudellisista
potkuista on kulunut riittävästi aikaa. Olen itse työstänyt asiaa eri tavoin ilman psykologin apua ja elämä tuntuu hyvältä nyt.
”Ei työpaikan menettäminen saisi suistaa koko elämää
pysyvään kriisiin.” Arvelen kuitenkin jokaisen joutuvan jonkinlaisen kriisiin,
sillä työ vie ison osan arjestamme tänä päivänä, vaikka eri elämän palikat olisivatkin tasapainossa. Arjen rutiineita pyörittäessä
jää liian vähän aikaa pysähtymiseen ja olemiseen, kun yritämme olla tehokkaita.
Itse ainakin voin todeta, että syyllistyin liikaan suorituskeskeisyyteen.
Samaan syyllistyin kuin ryhdyin etsimään heti potkujen jälkeen uutta
työpaikkaan, sillä siihen meitä kannustetaan. Sinällään se on ihan
ymmärrettävää, koska mitä nopeammin pääset uuteen työhön käsiksi niin sen
parempi - ehkä.
Ymmärsin, että nyt on mahdollisuus uuteen, mutta ennen uuden
aloittamista on tunnistettava kaikki tunteet. Varsinkin käsittelemättömistä
negatiivista tunteista tulee kehityksen esteitä, jotka ilmenevät erilaisissa
työnhaun vuorovaikutustilanteiden sanattomassa viestinnässä. Esimerkiksi pelon ja syyllisyyden tunne vievät kirkkauden. Siksi yhteys omiin tunteisiin on tärkeä. Kuuntele itseäsi ja tunteitasi - ole itsellesi uskollinen. Silloin pystyt tekemään hyviä ratkaisuja ja päätöksiä elämässäsi tässä ja nyt.
Tästä syystä potkuihin liittyvistä tunteiden käsittelystä
pitää puhua ihan oikeasti, sillä siitä hyötyy koko yhteiskunta. Irtisanotuille pitää aktiivisesti tarjota
mahdollisuutta keskustella asiantuntijoiden kuten työpsykologien kanssa. Tätä
keskustelua potkut saanut ei voi käydä työyhteisössään, josta hänet on juuri
poistettu, sillä tunne- ja vuorovaikutustasolla tilanne on erittäin
haasteellinen kaikille osallisille. Jokainen käy omaa menetyksen tunnettaan
läpi – toinen menettää työpaikan ja toinen menettää työkaverin.
Lisäksi jäin miettimään pelolla johtamisen vaikutuksia
suomalaisten työyhteisöjen vuorovaikutuskenttään ja edelleen liiketoiminnan menestykseen.
Menestyvän liiketoiminnan johtaminen perustuu luottamukseen, jolloin rakentavat
ja myönteiset energiat virtaavat vaikuttaen kaikkiin kohtaamisiin eri näyttämöillä. Tästä
aiheesta kirjoittaa sujuvasti ja upeasti Mikael Pentikäinen kirjassaan Luottamus, jonka
lukemisen aloitin ja suosittelen muillekin.
Tunnisteet: potkut, tunteet, tunteiden käsittely, luottamus, vuorovaikutus, pelko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti