Tämän päivän Hesarissa naispappi kertoo kokemuksistaan ylipainoisena. Artikkeliin liittyen Hesarin nettisivulla pääsee vastaamaan kyselyyn koskien omaa ulkonäköä ja sen vaikutuksia.
Artikkelissa kerrotaan, miten ainakin selvä ylipaino heikentää naisten etenemistä uralla ja palkkatasokin jää keskimääräistä alemmaksi. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Artikkelista tuli toisaalta olo, että selvästi ylipainoiset naiset menettävät helposti itseluottamustaan, millä varmasti on vaikutusta siihen, millaisiin töihin he hakeutuvat. Eli syy heikompaan urakehitykseen ei ole pelkästään rekrytoijien puolella.
Olin yllättynyt, miten ongelmallisena artikkelissa haastateltu pappi ulkonäköään pitää. Hän selvästi välttelee erilaisia tilanteita ulkonäkönsä takia ja haluaa piiloutua kaapumaisten vaatteiden alle. Harmittaa, jos ihminen tulkitsee ulkonäkönsä pelkän painonsa kautta. Kyllähän ulkonäkö koostuu myös kasvoista, hiuksista, vaatetuksen tyylistä ja myös käyttäytymistyylistä. Tunnen ja mediassa näen paljon ylipainoisia, jotka nauttivat ulkonäöstään ylipainosta huolimatta. Nauttikaa kauniista vaatteista koosta riippumatta, ei kannata jäädä odottelemaan mahdollista laihtumista!
Olisi mielenkiintoista tietää, miten työterveyshuollossa selvä ylipaino on nostettu esille, kun artikkelissa ylipainoiset kokevat saavansa jopa negatiivista painostusta ylipainonsa suhteen. Mielestäni työterveyshuollon kuuluu nostaa ylipaino esille, koska se oikeasti on terveysriski ja siten riski myös työkunnolle. Ylipainon terveysriskit ovat myös laajemmat kuin monet kuvittelevatkaan, joten mielestäni ei ole terveysterroria pitää laihdutustarvetta esillä työterveyshuollossa ja mediassa.
Olen itsekin jonkin verran ylipainoinen ja tiedän, että se yksinkertaisesti johtuu siitä, että liikun liian vähän ja terveellisen ruuan lisäksi syön liikaa epäterveellistä ruokaa. Toisaalta liikun kuitenkin jonkin verran ja terveysarvoni ovat vielä hyvät, joten minulla ei ole terveyssyistä tarvetta pudottaa painoa. Mielestäni on ihan hyvä, että asiasta on kuitenkin keskusteltu työterveyshuollossa. Hoitaja mainitsi, miten varsinkaan miehet eivät ole tietoisia alkoholin suurista kalorimääristä. Tällöin voi tulla tunne, että ylipainolle ei voi mitään, jos ei ole tietoinen mistä se tulee.
Olen ollut alalla, jolla ollaan jonkin verran esillä, mutta jolla en kuitenkaan koe olevan ulkonäkö-paineita. Perussiisti olemus riittää. Miesvaltaisella alallani missimäinen kauneus saattaisi jopa viedä uskottavuutta. Kieltämättä pukeudun itsekin naisellisemmin vapaa-aikana kuin töissä. Ylipainoisia kollegoita ja yhteistyökumppaneita on paljon, joten täytyisi olla todella lihava, että asiaan kiinnittäisi erityisemmin huomiota. Eli en itse koe, että minulla olisi ulkonäköpaineita työelämässä vaikka olisin nykyistäkin ylipainoisempi. Minkälaisia kokemuksia sinulla on?
Kuva: freedigitalphotos.net / supakitmod
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työura. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työura. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Hannen blogi: Puolimatkan krouvissa
Aloitin alani opiskelut hieman yli 20 vuotta sitten. Eläkeikääni on hieman (tai reilusti...) yli 20 vuotta. Tässä suhteessa koen olevani työelämässä puolimatkan krouvissa. Muutama vuosikymmen sitten nelikymppisiä pidettiin jo vanhoina työntekijöinä. Nyt kun työpaikoissa on paljon aktiivisia kuusikymppisiä työntekijöitä, jopa nelikymppisiä voidaan pitää nuorina. Välillä minulle on tullutkin tunne vanhempien henkilöiden osalta, että he pitävät minua vieläkin nuorena enkä ole kokenut tätä suhtautumista aina positiivisena. Silloin on tehnyt mieli kommentoida, että onhan Suomen hallituskin täynnä nelikymppisinä, joten älkää nyt ottako ikäkorttia esiin. No, siihen toki moni voisi kommentoida, että pitäisikö hallituksessa ollakin kokeneempia ministereitä...
Kyllä sitä itsekin pitää itseään vielä nuorehkona työntekijänä, koska työssä on koko ajan uutta opittavaa ja uuden oppimista on tiedossa vielä paljon. Toisaalta itseni kehittämisen suhteen alan olla jo kriittisempi. Jotta oppisin kunnolla esimerkiksi uuden kielen, siihen menisi ainakin viisi vuotta. Se olisi aika pitkä aika jäljellä oleviin työvuosiin nähden. Työpaikalla juttelin juuri pomoni kanssa siitä, että kannattaako minun opetella uusi tietokoneohjelma, vai käytettäisiinkö kyseisiin asioihin ulkopuolista asiantuntijaa. Olen itsekin sitä mieltä, että ennemmin syvennän nykyistä osaamistani kuin että opettelen laajoja uusia kokonaisuuksia.
Vaikka edelleenkin jokaisessa uudessa työprojektissa pitää olla skarppi ja itsekriittinen, itseluottamus on työelämän alkuvaiheista parantunut. Nyt voi itsevarmemmin sanoa, että ei tiedä jotain (mutta asian voi tarvittaessa selvittää). Olen tajunnut, miten pienen pintaraapaisun sitä loppujen lopuksi ehtii omasta alastaan raapaista yhden työuran aikana. Lohdutuksella olen seurannut, miten eläkkeelle jäävätkin kollegat loppujen lopuksi ovat asiantuntijoita vain tietyissä näkökulmissa.
Lopputyöuran suhteen olisin tällä hetkellä tyytyväinen, mikäli se jatkuisi sellaisena kuin se juuri nyt on. Ja että yleensä on työpaikka... Olen miettinyt, haluaisinko tehdä joskus isommankin irtioton. Ex-kollegoitani on eläkkeelle jäämisen jälkeen siirtynyt eksoottisiin maihin vapaaehtoisiin ja määräaikaisiin kehitystyötehtäviin. Jotain vastaavaa voisin itsekin harkita.
Kuva: freedigitalphotos.net /nonicknamephoto
Kyllä sitä itsekin pitää itseään vielä nuorehkona työntekijänä, koska työssä on koko ajan uutta opittavaa ja uuden oppimista on tiedossa vielä paljon. Toisaalta itseni kehittämisen suhteen alan olla jo kriittisempi. Jotta oppisin kunnolla esimerkiksi uuden kielen, siihen menisi ainakin viisi vuotta. Se olisi aika pitkä aika jäljellä oleviin työvuosiin nähden. Työpaikalla juttelin juuri pomoni kanssa siitä, että kannattaako minun opetella uusi tietokoneohjelma, vai käytettäisiinkö kyseisiin asioihin ulkopuolista asiantuntijaa. Olen itsekin sitä mieltä, että ennemmin syvennän nykyistä osaamistani kuin että opettelen laajoja uusia kokonaisuuksia.
Vaikka edelleenkin jokaisessa uudessa työprojektissa pitää olla skarppi ja itsekriittinen, itseluottamus on työelämän alkuvaiheista parantunut. Nyt voi itsevarmemmin sanoa, että ei tiedä jotain (mutta asian voi tarvittaessa selvittää). Olen tajunnut, miten pienen pintaraapaisun sitä loppujen lopuksi ehtii omasta alastaan raapaista yhden työuran aikana. Lohdutuksella olen seurannut, miten eläkkeelle jäävätkin kollegat loppujen lopuksi ovat asiantuntijoita vain tietyissä näkökulmissa.
Lopputyöuran suhteen olisin tällä hetkellä tyytyväinen, mikäli se jatkuisi sellaisena kuin se juuri nyt on. Ja että yleensä on työpaikka... Olen miettinyt, haluaisinko tehdä joskus isommankin irtioton. Ex-kollegoitani on eläkkeelle jäämisen jälkeen siirtynyt eksoottisiin maihin vapaaehtoisiin ja määräaikaisiin kehitystyötehtäviin. Jotain vastaavaa voisin itsekin harkita.
Kuva: freedigitalphotos.net /nonicknamephoto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)