Hanne:
Haastavinta on haastattelussa ollut, kun selvän kysymyksen
sijasta onkin esitetty jokin toteamus. Yleensä toteamuksen on esittänyt
rekrytoivan firman edustaja, ei rekrykonsultti. Mielestäni toteamustyyppinen
"kysymys" ei välttämättä ole ollut tarkoituksella suunniteltua.
Rekrytoija vaan tykkää keskustella vapaammin tiukan kysymysarsenaalin sijasta.
Yleensä olen ollut niin valmistautunut "kuulusteluun", että
ensimmäisinä kertoina saatoin reagoida tälläisiin tilanteisiin hyvin lyhyillä
kommenteilla tyyliin "aivan", "niinpä" tms. Melkein
parhaiten asiaan olen saanut vinkkiä englannin tunneilta, joilla on opetettu,
että kysymyksiin ei pitäisi vastata vain "kyllä" tai "ei",
vaan vastausta pitäisi myös perustella hieman. Olen myös opetellut hillitsemään
jännitystä, jotta kesken haastattelun onnistuisi melko kevytluonteinenkin small
talk. Eli mielestäni on olennaista, että toteamuksiinkin kommentoi jollain
tavalla.
Salla:
Yksi haastattelija aivan haastattelun lopuksi kysyi, mikä olisi syy minkä takia et ottaisi tätä työtä vastaan. Vastasin rehellisesti mutta ilmeisesti väärin (en ainakaan saanut sitä työtä), kun sanoin, että jos joku tarjoaisi paikkaa firmassa, joka ei olisi hajaantunut kahdelle eri paikkakunnalle niin, että ei tarvitsisi reissata edestakaisin ja olisi kaikki keskeiset työkaverit lähellä. Selitin kyllä, että tämä toive johtui omasta työhistoriastani sen kaltaisissa yrityksissä ja olinhan ennenkin sen asian kanssa tullut toimeen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vaan kestää se reissaaminen, jos paikan olisi saanut, eikä vastata kuten vastasin tuohon kysymykseen. Mutta vähän epäreilu kysymys. Olisiko pitänyt sanoa että tämä on unelmieni työpaikka enkä lähtisi firmasta kulumallakaan?
Onko oikeita ja vääriä vastauksia vai vaan vääriä kysymyksiä?

