Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haastattelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haastattelu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Sallan blogi: 5 askelman ohjelma työnhakuun

Hesarin sunnuntaisivuilla (7.12.) tarjoaa Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck viiden askelman ohjelmaa Suomen pelastamiseksi. 12 askelman ohjelmilla on parannettu alkoholismia, joten ilmeisesti Suomen ongelmat eivät ole ihan niin hankalia, kun kerran 5 askelmaa riittää.

Oreckin lääke Suomen sairauteen on 1. päättää kehittyä markkinoinnissa ja tarinankerronnassa maailman parhaiksi, 2. mittaroida, jotta kehitystä voi seurata, 3. toimia eli tarinankerronnan ja itseluottamuksen opettelu, 4. harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu ja 5. menestyksestä nauttiminen.

Oreckin innostamana, tässä Hissipuheen 5 askelman ohjelma työnhaussa menestymiseen!



1. Päätä tulla maailman parhaaksi työnhakijaksi, tähtäimessä sen kaikkein parhaan työpaikan löytäminen. Kuten Oreck totesi, kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen prossia. Ei edes hopeaa. Niistä sijoista ei työnhaussakaan ole iloa. Päätä siis voittaa kultaa, eli se työpaikka.

2. Luo itsellesi mittarit, joilla seuraat kehitystäsi. Hakemusten määrä ja laatu. Yhteydenottojen määrä ja laatu.

3. Opettele kertomaan tarinasi ja markkinoimaan itseäsi itseluottamuksella. CV, LinkedIn, hakemus, hissipuhe, haastattelu, videohaastattelu jne. ovat tarinankerronnan välineitä.

4. Harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Soita, tee hakemuksia, paranna CV:tä, ota vielä yksi otto videohaastattelustasi. Valmistaudu haastatteluun huolella. Kukaan ei siellä olympialaisissakaan pärjää, jos ei ole harjoitellut.

5. Kun olet valmis, maailma on sinun, nauti menestyksestäsi, uudesta työpaikastasi. Ja jos sittenkin jäät kakkoseksi tai jumbosijalle, niin selittele parhaaseen urheilijatyyliin. Tai myönnä itsellesi, että tällä kertaa toiset vain olivat parempia, vaikka teit kaikkesi. Olivatkohan käyttäneet dopingia? (Lue: suhteita.)

kuva: freedigitalphotos.net: master isolated images

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hissipuheen teemakysymys: Hankalat haastattelukysymykset

Teemakysymys: mikä on ollut erikoisin tai hankalin haastattelukysymys mihin olet joutunut vastaamaan, ja tuntuiko, että vastasit oikein vai väärin?


Hanne: 
Haastavinta on haastattelussa ollut, kun selvän kysymyksen sijasta onkin esitetty jokin toteamus. Yleensä toteamuksen on esittänyt rekrytoivan firman edustaja, ei rekrykonsultti. Mielestäni toteamustyyppinen "kysymys" ei välttämättä ole ollut tarkoituksella suunniteltua. Rekrytoija vaan tykkää keskustella vapaammin tiukan kysymysarsenaalin sijasta. Yleensä olen ollut niin valmistautunut "kuulusteluun", että ensimmäisinä kertoina saatoin reagoida tälläisiin tilanteisiin hyvin lyhyillä kommenteilla tyyliin "aivan", "niinpä" tms. Melkein parhaiten asiaan olen saanut vinkkiä englannin tunneilta, joilla on opetettu, että kysymyksiin ei pitäisi vastata vain "kyllä" tai "ei", vaan vastausta pitäisi myös perustella hieman. Olen myös opetellut hillitsemään jännitystä, jotta kesken haastattelun onnistuisi melko kevytluonteinenkin small talk. Eli mielestäni on olennaista, että toteamuksiinkin kommentoi jollain tavalla.

Salla:
Yksi haastattelija aivan haastattelun lopuksi kysyi, mikä olisi syy minkä takia et ottaisi tätä työtä vastaan. Vastasin rehellisesti mutta ilmeisesti väärin (en ainakaan saanut sitä työtä), kun sanoin, että jos joku tarjoaisi paikkaa firmassa, joka ei olisi hajaantunut kahdelle eri paikkakunnalle niin, että ei tarvitsisi reissata edestakaisin ja olisi kaikki keskeiset työkaverit lähellä. Selitin kyllä, että tämä toive johtui omasta työhistoriastani sen kaltaisissa yrityksissä ja olinhan ennenkin sen asian kanssa tullut toimeen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vaan kestää se reissaaminen, jos paikan olisi saanut, eikä vastata kuten vastasin tuohon kysymykseen. Mutta vähän epäreilu kysymys. Olisiko pitänyt sanoa että tämä on unelmieni työpaikka enkä lähtisi firmasta kulumallakaan?

Onko oikeita ja vääriä vastauksia vai vaan vääriä kysymyksiä?

maanantai 25. elokuuta 2014

Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi

Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?

1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.

2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.

3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.

4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!

5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.

6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!     

 Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan





tiistai 27. toukokuuta 2014

Veeran blogi: Kertoisitko vähän itsestäsi

Haastattelukysymys, johon ei voi olla törmäämättä työpaikkahaastattelussa. Kysymys on tavallaan niin helppo ja niin vaikea. Miten kertoa itsestä pieni mieleenpainuva tarina ja rennosti vieraalle ihmiselle, jonka tapaan ensi kertaa. Mitä haluan rekrytoijalle viestittää itsestäni?


Business Insider sivuilla oli juttu: "Miten vastata tyypillisimpään kysymykseen työpaikka-haastattelussa?". Sen mukaan hakija on enemmän kuin CV:ssä listatut koulutukset ja saavutukset. Aukottomasta CV:stä ammattitaitoinen rekrytoija pystyy lukemaan edellä mainitut asiat. Itsestäni tuntuu, että olen sortunut itsestään selvyyksien kertomiseen, joten ensi kerralla taidan enemmän kertoa itsestäni seuraavien kysymysten kautta:
 
  • millainen olen ihmisenä ja työkaverina?
  • millaiset ovat elämän arvoni?
  • mitkä asiat työssä ja elämässä kiinnostavat?
  • mitä odotan työympäristöltäni?
  • millaista kannustusta tarvitsen esimieheltäni?

Tärkeitä asioita hakijan osaamista koskevien tietojen lisäksi rekrytoijalle, kun haastattelussa halutaan varmistua hakijan sopivuudesta yrityksen työntekijäksi. Toinen mielenkiintoinen tarina on rekrytoijan yritysesittely, jonka pitää vakuuttaa sinut.

Miten sinä vastaat kysymykseen: "Kerro itsestäsi?" ja mitä ajatuksia se herättää sinussa?

 

 
Kuva: freedigitalphotos.net
 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Sallan blogi: And the Oscar goes to....

Olin viikolla ensimmäistä kertaa videohaastattelussa. Sain linkin pari päivää ennen deadlinea, joten kovin paljoa ei ollut aikaa perehtyä asiaan. Avain ensimmäiseksi piti tarkistaa, onnistuuko videohaastattelu ylipäänsä minun laitteillani. Jonkun aikaa jouduinkin temppuilemaan, jotta sain selaimen estot pois päältä, sen jälkeen tekniikasta ei ollutkaan huolta. Käytin ulkoista mikrofonia varmuuden vuoksi ja läppärin omaa webcamia.

Testatessani järjestelmää huomasin, että taustanäkymää pitää rauhoittaa. Takanani kuvassa oli matalahko kirjahylly, ja päätin ennen kuvausta siivota kaikki rojut pois sen päältä, koska ne häiritsivät.

Seuraavaksi kirjoitin ylös kaikki kysymykset, joita oli 5 kpl. Ne tulivat videolta HR-henkilön esittäminä, mutta näkyivät myös tekstinä. Mietin käsikirjoitusta, eli mitä kuhunkin kysymykseen vastasin ja kirjoittelin joitain lauseita ja avainkohtia ylös. Kävin vielä yrityksen nettisivuilla, ja yritin soveltaa sieltä löytyvää informaatiota hyvin yleisluontoisiin kysymyksiin.

Seuraavana päivänä tein lavastuksen (siivosin kirjahyllyn päälliset), puvustuksen (silitin paidan, joka mielestäni sopi hakemaani tehtävään ja videohaastatteluun), meikkauksen ja kampauksen (normaalit, ei mitään ihmeellistä) sekä koekuvauksen ja aloin tallentaa vastauksiani järjestyksessä. Jokaiseen vastaukseen tarvitsin vähintään kaksi, useimmiten 3-5 ottoa, ennen kuin olin tyytyväinen. Kestoltaan kukin video oli noin 1- 1,5 minuuttia. Yritin olla lukematta paperista vastauksiani, vaikka minulla käsikirjoitus olikin. Katsoin tallentamani pätkän pari kertaa, ennen kuin siirryin seuraavaan kysymykseen ja lopuksi vielä kaikki kertaalleen.



Viimeisenä kohtana oli mahdollisuus esittää firmalle oma kysymys. Käytin senkin hyväkseni. Sitten painoin lähetä-nappia. Kaikkinensa tähän toivottavasti Oscarin arvoiseen suoritukseen meni noin puolitoista tuntia. Eli normaalista haastattelusta olisi selvinnyt paljon nopeammin.Videohaastattelut ovat selvästikin yleistymässä työnhaussa. Joidenkin liittojen, kuten omani, SEFEn, sivuilla on sovellus, joilla videohaastattelua voi harjoitella.

torstai 22. toukokuuta 2014

Sallan blogi: Millainen oli sinun ensimmäinen kesätyösi?

Kertokaapa hissipuheenpitäjät, millainen oli ensimmäinen kesätyönne! Ja varsinkin menivätkö työsuhdeasiat oikein vain väärin, pääsittekö jäätelökioskiltanne vessaan, maksettiinko sitä palkkaa mistä sovittiin jne.

Oma ensimmäinen kesätyöni oli taidekäsityöläisen kesämyymälässä. Työpaikka löytyi kuulopuheilla, eli äitini kuuli, että hänen tuttunsa oli kuullut, että taidekäsityöläinen ottaa kesäksi työntekijän. Soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan. Olin 16-vuotias ja yksin vastuussa kaupan pyörittämisestä. Kauppaa tehtiin satunnaisesti - kyseessä oli pikemminkin taidekäsityönäyttely, joten isoja rahoja kaupassa en pyöritellyt. Työpäivä oli arkisin 6 tuntia ja lauantaina 3 tuntia.

Pääosin kesä meni mukavasti. Naapurihuoneistossa oli myös kesätyöntekijä yksin pyörittämässä vastaavantyyppistä käsityötuotteitten myymälää. Kun oli hiljaista, istuimme kauppojemme portailla nauttimassa auringosta. Sitten kun asiakkaita tuli, mentiin tekemään kauppaa. Vuorotellen, koska yleensä kaikki asiakkaat kävivät molempien myymälöissä. Kielitaitoansakin pääsi käyttämään, turistikaupungissa kun oltiin. Kummassakaan kaupassa ei ollut vessaa eikä sähköä. Kerran päivässä pistimme lapun luukulle vartiksi ja menimme läheiseen kuppilaan vessaan. Ukonilmalla kaupoissa tuli todella pimeää, kun sähkövaloja ei ollut. Mitään työsuhde-etuja meillä ei ollut. Taisin tuoda omat eväät mukanani, vai olisinko elänyt tauolla ostamallani jäätelöllä?

 Kuva on Porvoosta, joka ei millään lailla liity tarinaan eikä siinä esiintyvään myymälään. Mutta fiilis on sama!  Suosittelen käymään Porvoossa, se on viehättävä kaupunki.

Työnantajani hoiti ilmoitukset, verot ja muut velvoitteet. Palkasta meillä tuli jälkeenpäin kiistaa sikäli, että minulle oli luvattu, että jos naapurikaupan kesätyöläinen (käsityöläiset olivat tuttuja keskenään) saa parempaa palkkaa kuin minä, niin palkkaani korjataan. Ei korjattu. Sain hyvitykseksi yhden taidekäsityön... Muistan vieläkin palkkani, se oli 5 markkaa tunti! Eihän se huima ollut, seuraavana kesänä tuplasin tuntipalkkani, kun olin "normaalissa" kaupassa myyjänä.

Eikä tuossa taidekäsityökaupassa taidettu ihan kaikesta kirjanpitoakaan tehdä: olin itseäni varten kassan tarkistamiseksi kirjoittanut vihkoon aina kun myin jotain, ja käsityöläinen sen huomattuaan kielsi sen ehdottomasti ja jyrkin sanoin. Ikäänkuin minä olisin tehnyt siinä jotain väärää. 16-vuotias uskoi.... Kuitteja meillä kirjoitettiin vain eri pyynnöstä. Tämä tapahtui siis silloin kun kuittipakkoa ei vielä ollut, 80-luvulla.

Ensimmäinen kesätyöpaikka on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Pääasiassa muistelen sitä hymyssä suin.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Hannen blogi: SOARA-rekryhaastattelutekniikka

Veera vinkkasi hiljattain työnantajille tehdystä rekryoppaasta (http://www.kauppakamarikauppa.fi/index.php/Kaikki-tuotteet/Loista-rekrytoijana-hoida-kosiomatka-tyylillae). Oppaan kuvauksessa itselleni tuli vastaan uusi termi: SOARA-haastattelutekniikka. SOARA tulee termeistä Situation (Tilanne), Objective (Tavoite), Action (Toiminta), Results (Tulokset), Aftermath (jälkiseuraus). Tekniikka kuuluu behavioral interview -tyyppiin (eli haastateltavan käytöstä tarkastelevaan haastattelutyyppiin). Tekniikassa työnhakijaa pyydetään kertomaan esimerkkejä todellisista työtilanteista ja miten niistä on selviydytty. Ideana on varmaankin saada käsitys vähintäänkin ongelmanratkaisukyvystä, paineensiedosta, luovuudesta, taidoista ja asenteesta. 


Amerikkalainen uracoach Bob Firestone vinkkaakin työnhakijoita miettimään 1. Millaisia kompetensseja hakemassasi työpaikassa vaaditaan? 2. 4-8 tarinaa, joilla osoitat omaavasi ko. kompetensseja. 3. Vähintään 1 tarina, joka kertoo epäonnistumisesta. (http://job-interview-answers.com/job-interview-tips/behavioral-interview-questions/behavioral-interview-answers-and-how-to-prepare/). 

Taannoisessa OTTY-seminaarissa uracoach Riikka Pajunen kertoi oivallisen esimerkin työnhakijan tarinasta, joka kertoi rivien välistä monia hyviä ominaisuuksia hakijasta. Tarina on huomattavasti luotettavampi ja monitahoisempi tapa kertoa työnhakijan vahvuuksista kuin senssi-ilmoitustyyppiset ominaisuuslitaniat. 

Oikeastaan vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt tarinan merkityksen. Tuntuu, että olen suhtautunut esimerkki - ja tarinakysymyksiin haastatteluissa hieman vähätellen ja ajatellut, että miksi tehdä numero sellaisista "saavutuksista", jotka nyt vaan ovat kuuluneet työnkuvaan. Itselleni itsestäänselvät asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole niin tuttuja kilpaileville työnhakijoille tai työnantajallekaan. 

Näen myös riskejä ennalta mietityissä tarinoissa. Ne eivät ehkä kuulosta kovin luontevilta. Hyvä haastattelija yllättää niin, että jo mietityt tarinat eivät sovellu pyydettyyn esimerkkiin. Totuutta venyttävät tarinanikkarit pääsevät hakutilanteissa etulyöntiasemaan. Liian rehellisestä tarinasta tulee rivien välistä liian monia negatiivisia ominaisuuksia esille... 

Oletteko itse miettineet valmiita tarinoita haastatteluihin vai luotatteko, että paras tulos syntyy spontaaneista vastauksista?


Kuva: freedigitalphotos.net / jscreationzs

torstai 15. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Työnhakijan heikkoudet

Kärjekäs, kova, ei luottamusta nauttiva, peesailija, sooloilija, joustamaton, yhteistyökyvytön, laittomia keinoja käyttävä ja julkisiin sotkuihin sekaantunut. Jos saisit työnhakijana itsestäsi tällaisen arvion, miten suhtautuisit? Lähes kateellisena luin tämän aamun HS:stä SDP:n tuoreen puheenjohtajan, Antti Rinteen, saamia negatiivisia arvioita. Minusta tuntuu, että oma työnhakuni tyssää paljon pienempiin virheisiin ja luonnevikoihin. Toisaalta omat ansioni ja vahvuuteeni ovat selvästi Rinteen ansioita heikommat...


Työpaikkahaastatteluissa tulee aina varautua kysymykseen omista heikkouksista. Toisaalta kysymykseen ei saa vastata, että heikkouksia ei ole. Tämä voidaan tulkita esim. narsismiksi, itsetuntemuksen puutteeksi tai haluttomuudeksi kehittyä tarpeiden mukaisesti. Toisaalta jos hakija on aidosti tunnistanut itsessään heikkouksia, kannattaako niitä tuoda esille? Haastattelijalle ei välttämättä olisi tullut ko. näkökulmaa edes mieleen, jos hakija ei itse olisi nostanut sitä esille. Olen itse hyvin allerginen "heikkouksille", joilla kuitenkin käytännössä kehutaan itseään: täydellisyyteen pyrkiva, työmaanikko, liian nopea kollegoihin nähden, yli-innokas yms.

Mitä kysymykseen omista heikkouksista kannattaisi siis vastata? Itse olen miettinyt, millaisia muut mahdolliset hakijat ovat ja arvellut, että hakijoissa lienee henkilöitä, jotka tuntevat työpaikan ja työtehtävän TIETYT osiot paremmin kuin minä. Samalla yritän kuitenkin korostaa niitä osioita, joissa itse olen vahvoilla.

Heikkouskohdalle haettaneen kuitenkin enemmän sitä, mitä heikkouksia hakijalla on työtavoissa ja persoonana. Monissa testeissä (ja aviomiehen kommenteissa) yhdeksi heikkouksekseni on arvioitu kärsimättömyys. TYÖympäristössä pystyn hillitsemään kyseisen ominaisuuden hyvin enkä aluksi meinannut edes tunnistaa tätä piirrettä itsessäni. Työssäni on ollut myös paljon tehtäviä, jotka ovat vaatineet kärsivällisyyttä. Kannattaako minun edes mainita kärsimättömyys heikkoutena?

Olen ehkä hieman vainoharhainen koko heikkousasian kanssa. Pitkän työhakurupeaman jälkeen itselläni on olo, että vain 100 %:n täydelliset kelpaavat avoinna oleviin työpaikkoihin. Ehkä minun pitäisi luottaa enemmän siihen, että heikkouksia on kaikilla ja että vahvuudet kompensoivat niitä. Ja että rapatessa roiskuu;. välillä tulee väkisinkin myös epäonnistumisia.

Miten olette itse vastailleet haastatteluiden heikkouksia koskeviin kysymyksiin?

Kuva: freedigitalphotos.net / Clare Bloomfield

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Sallan blogi: Pohja saavutettu?

Aamu-TV:ssä työministeri Lauri Ihalainen kertoi uskovansa, että työttömyyden pohjalukemat on nyt saavutettu ja työllisyyden hidas elpyminen alkaisi syksyllä. Kovin toiveikas tilanteen ripeästä parantumisesta hän ei kuitenkaan ollut.

"Uskon, ja ministeriön arvio on, että työttömyys on tänä vuonna keskimäärin 8,5 prosenttia. Se laskee ehkä pikkuisen ensi vuonna, mutta ei se huimaa vauhtia ole laskemassa. Luvut ovat kuitenkin menossa parempaan suuntaan, Lauri Ihalainen kertoi Ylen aamu-tv:ssä.

Ihalainen huomauttaa, että työmarkkinoille tulee vuosittain noin 10 000 nuorta vähemmän kuin mitä sieltä eläköityy, mikä helpottaa myös työllisyystilannetta. Yritykset tarvitsevat työvoimaa ikärakenteen muutoksen takia." (Yle.fi)
KUVA: Yle/Antti Kolppo
Toivottavasti Ihalainen on oikeassa siinä, että käännös parempaan tapahtuu pian. Yritysten tilauskirjat näyttävät jo positiivisia merkkejä, vaikka vielä tuleekin uutisia isoista YT-neuvotteluista. Viimeksi VR ilmoitti vähentävänsä mm. lipputoimistojen väkeä, mikä onkin ihan luonnollista, kun lippukauppa siirtyy automaatteihin ja verkkoon. Työ ja ammatit muuttuvat. Ihalainen oli huolissaan myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta, erityisesti yli 50-vuotiaiden kohdalla, joiden työttömyys kestää keskimäärin 72 viikkoa. Eli noin puolitoista vuotta.

Pääsin itse pitkästä aikaa pariin haastatteluun, mikä oli hyvin positiivista. Molemmat olivat mielenkiintoisia tehtäviä ja molemmat määräaikaisia. Toinen äitiyslomasijaisuus ja toinen vuorotteluvapaan sijaisuus. Toinen työpaikka jo meni ns. sivu suun, toisesta vielä odottelen tietoa, pääsenkö haussa eteenpäin. Aiemmin en juuri edes hakenut määräaikaisia tehtäviä. Uskottelin itselleni, että löydän vakinaisen työn ihan kohta, joten ei kannata sitoa itseään määräaikaiseen työsuhteeseen. Nyt, kun omaa työttömyyttäni on kestänyt pian vuoden, kelpaisi mikä tahansa mitta työsuhteelle. Samoin olen alkanut tarkistaa palkkatoivomustani alaspäin. Molempiin paikkoihin, joihin pääsin haastatteluun, tiputin toivomustani aiemmasta palkkatasostani noin 10%. Huolehdin siis henkilökohtaisesti työelämän joustoista....

"It is not the place, nor the condition, but the mind alone that can make anyone happy or miserable."
- Roger L'Estrange -



maanantai 28. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Vääriä valintoja

Hesarin työelämä-sivut kirjoitti (27.4.) valinnan vaikeudesta työnhaussa, valitsijan, eli yrityksen kannalta. Ensivaikutelmalla on artikkelin mukaan ratkaiseva vaikutus. Myös asenne ratkaisee, toteaa haastateltava, Timo Vuori. "Ihmiselle voi opettaa mitä tahansa muuta paitsi asennetta". Joskus myös valinta epäonnistuu ja työsuhde päätetään, ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa. Onko ensivaikutelma aina pätevä ratkaisukriteeri?


Yritys on rekrytoimassa uutta työntekijää ja loppusuoralla on kaksi tai kolme tasaväkistä hakijaa. Kuinka valinta tehdään heidän välillään? Itse olen monasti todennut, että paikan saa se joka "parhaiten sopii työhuoneen tapettien väriin". Noin karrikoidusti. Mutta ehkä siitä juuri on kyse, kuvainnoillisesti. Hakijoista on syntynyt jokin mielikuva haastattelijoitten mieliin jo kättelyssä ja useimmat varmaan pohtivat, kuka näistä henkilöistä parhaiten istuu tiimiin, työympäristöön ja siihen todellisuuteen, jonka he tuntevat. Jos työympäristö koostuu rasvaisista haalareista, metallipölystä, melusta ja meininki on hurttia huumoria, voi herätä epäilys, miten ansarikukalta vaikuttava hakija itse viihtyisi. Siksi ensivaikutelmaan luottamisen sijaan soveltuvuusarviointi psykologin haastatteluineen on olennainen. Ja sopii toivoa, että psykologi on selvillä yrityksen todellisuudesta.

Rekrytoinnissa haetaan ihmistä joka sopii tiimiin, tulisi toimeen esimiehen ja työkavereiden kanssa, täydentäisi tiimiä osaamisellaan ja asenteellaan. Tuleva esimies ja hakija - soveltuvuusarvioijan tukemana - saattavat ensitapaamisesta alkaen ajatella, että tässä on match made in heaven (noin ammatillisessa mielessä tietysti), ja näin käykin, kun työsuhde on alkanut. Sitten tulee organisaatiouudistus. Uusi esimies-alainen-työpari ovat kuin eri planeetoilta. Koskaan ei hakijanakaan pidä ottaa työpaikkaa vastaan vain siksi, että tuleva esimies oli niin loistotyyppi. Se voi olla hyvinkin lyhytaikainen ilo!  

Hesarin artikkelissa kirjoitetaan myös virherekrytoinneista. Ihminen voi olla oikea valinta tehtävään, mutta ei organisaatioon ja sen kulttuuriin. Esimies saattaa valita omalta kannaltaan turvallisen mutta yrityksen kannalta huonomman vaihtoehdon hakijoista, pelätessään liian pätevän ihmisen uhkaavan omaa asemaansa. Mitä sitten voi tehdä jos rekrytointi on epäonnistunut? Artikkelin haastatteltavien mukaan keskustelu, työtehtävien muuttaminen, lisäkoulutus ja perehdytyksen parantaminen voivat auttaa. Joskus on pakko päätyä irtisanomaan työntekijä koeajalla. Itse olen esimiehenä oppinut virheistäni sen, että jos uuden tiiminjäsenen koeajan viimeisen viikon miettii, että pitäisikö tehdä jotain kun vielä voi, niin kyllä: pitää. Sinällään koeajalla irtisanominen on todella ikävää. Joskus irtisanottu onneksi pääsee takaisin entiseen työhönsä, mutta ei läheskään aina. Itse työnhakijana käyttäisin koeajalla irtisanoutumista vain määräaikaisen työsuhteen kohdalla. Ei kannata sitoutua esim. vuoden määräaikaisuuteen jos aika tuntuu jo parin viikon jälkeen vankilatuomiolta.

Kuva: freedigitalphotos/Stuat Miles

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Miten tulla headhuntatuksi ja valituksi?

LinkedIn, avainsanat, innostuksen näyttäminen ja success storyt.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"

Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!

LinkedIn on tärkein

Talenten mukaan keskeisin väline tämän päivän headhuntingissa on LinkedIn. Mitään muuta keinoa he eivät edes maininneet. LinkedInissä onkin nykyään jo 600.000 suomalaisen profiilit. Hakijan pitää olla hakujen löydettävissä ja siksi on tärkeää käyttää oikeita avainsanoja profiilissaan. Avainsanat voivat olla otsikossa, vapaassa tekstissä, avainsanalistalla jne.

Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.

Soita aina ja hae räätälöidyllä CV:llä heti

Kun on kyse avoimesta hausta (joita on tosin vain n. 30% kaikista rekrytoinneista), pitää aina soittaa yritykseen ja kysyä lisätietoja. Vain noin 10% hakijoista soittaa. Soittamisen tärkein tehtävä on löytää se tarve, johon yritys on rekrytoimassa. Kun sen tarpeen tietää, on helpompi räätälöidä hakemus ja CV kertomaan, miten juuri sinä vastaat tähän tarpeeseen. Boldaa, alleviivaa, laita ranskalaisia viivoja, mitä vaan millä avainsanat erottuvat. Väännä rautalangasta: minä vastaan yrityksen tarpeeseen. CV:stä ja hakemuksesta on nopeasti löydyttävä rekrytoijan kannalta olennaiset asiat.

Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova.  Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.

Innostu ja näytä se

Pauli Jacobsson korosti kovasti innostuksen näyttämistä. Kuulemma useimmat haastateltavat ovat kivikasvoja, eivät näytä lainkaan kiinnostuneilta tehtävästä, vaikka sisimmässään sitä olisivatkin. Paulin mukaan rekrytoiva yritys palkkaa aina innostuneen hakijan, joka on suoriutunut vastaavanlaisesta tehtävistä ja olosuhteista jossain muualla onnistuneesti.

Kerro Success Storyja

Kerro hakemuksessa ja CV:ssä, jopa jo puhelimessa ja viimeistään haastattelussa miten sinä olet onnistuneesti suoriutunut vastaavissa tehtävissä aiemmin, kerro pieniä success storyja. Älä sano "me", vaikka olisit kuinka tiimityöntekijä. Sano: minun johdollani tiimi tai työryhmä sai aikaan sitä ja tätä. Käytä numeroita, euroja ja prosentteja kuvaamaan onnistumisiasi. Annetusta tehtävästä suoriutuminenkin on onnistumista. Kerro miten sait muut mukaan muutokseen - sillä muutos on tänä päivänä jatkuvaa, ja yritykset arvostavat niitä, jotka saavat muut mukaan.

Onko tämä minun juttuni?

Ennen kuin haet, mieti vielä, onko tämä sinun juttusi, voitko tässä onnistua? Hae vasta sitten kun pystyt innostumaan. Ja näytä sitten innostuksesi. Tässä kohtaa itselleni tuli kyllä mieleen ne monet kerrat, jolloin olin jo haastattelussa niin innostunut, että olin jo aloittamassa kilpailijaseurantaa ja miettimässä markkinointistrategiaa - vain joutuakseni pettymään, kun en tullutkaan valituksi. Kuinka monta kertaa kestää innostuksen ja pettymyksen jaksaakseen vielä innostua seuraavasta hakuprosessista? Milloin innostunut ilme jähmettyy kasvoille?

kuva: freedigitalphotos/sommai

torstai 17. huhtikuuta 2014

Roosan blogi: Vinkkejä työnhakuun

Veera täällä jo aiemmin kertoikin omia havaintojaan Riikka Pajusen (Montevista Oy) luennosta liittyen uranvaihtoon. Laitan tässä vuorostani muutamia ajatuksia ja vinkkejä, jotka itse koin hyödyllisiksi työnhaussa ylipäätään:

  1.  Hakemus on ratkaisu työnantajan osoittamiin pulmiin.
  2. Ole sinut taustasi kanssa. Pitkäkin työttömyys on ok, mutta osoita, että sinäkin aikana olet pysynyt virkeänä sekä tehnyt ja oppinut asioita.
  3. Piilotyöpaikat: Seuraa esimerkiksi Talouselämän uutisia => ”Olen seurannut teitä lehdestä ja ymmärsin, että olette rekrytoimassa tulevaisuudessa. Minä haluan teille töihin!”
  4. Kylmäsoitot sinua kiinnostaviin yrityksiin: ”Mikä teidän tämänhetkinen rekrytointitilanne on? Minkälaisia ihmisiä te tällä hetkellä rekrytoitte?” Soita jopa useammalle henkilölle yrityksessä ja kuulostele mahdollisia tarpeita rekrytoinnille.
  5. Stabiili CV ei enää käy. Myös CV:tä on muokattava haettavan työn mukaiseksi. CV on tärkeämpi kuin hakemus.
  6. Älä ole viilipytty haastatteluissa. Anna positiivisen energiasi täyttää huone ja näytä, että olet kiinnostunut juuri kyseisestä tehtävästä.
  7. Valmistaudu kertomaan tarinoita itsestäsi haastattelussa. ”Kerro esimerkki siitä, että olet pitkäjänteinen työssäsi?”


k                                                      jesadaphorn / FreeDigitalPhotos.net


Hannen blogi: Kirja-arvio Talentumin Työnhakuoppaasta

Kun taustalla on 7 kk lähes täysipäiväistä työnhakua, OTTYn boosteriryhmä, liutu OTTYn ja ammattiliiton työnhakuseminaareja, uracoachilla käyntejä ja monien työnhakuartikkelien lukemista, voiko hiljaittain ilmestynyt Työnhakuopas tarjota vielä jotain uutta? Kirja on lähes 300-sivuinen ja sen kirjoittajia ovat Teija Hoppe ja Tom Laine.


Vielä 7 kuukautta sitten kirja olisi tarjonnut minulle huomattavasti enemmän uutta tietoa kuin nyt. Kirja olikin hyvä keino tarkistaa, että olen todellakin tietoinen kaikista työnhakuun liittyvistä mahdollisuuksista. Kirja on tosi monipuolinen paketti siitä, mitä työnhaku nykyaikana on. Mieleeni ei tullut teemoja, joita ei olisi käsitelty kirjassa lainkaan. Vaikka kirjassa oli paljon tuttua, kirjasin siitä ylös kymmenkunta linkkiä erilaisiin tietolähteisiin ja työnhakusovelluksiin. Lisäksi kirjasin omaan to do -listaani useita työnhaun vinkkejä, joita olin kuullut jo aikaisemminkin, mutta jotka olivat jääneet hyödyntämättä.

Painettu kirja voi olla pieni yllätys some-guru Laineelta ja kirja alkaakin sanoilla "Tämä kirja on jo syntyessään vanhentunut!" Juuri painettuna kirja toimii hyvin esimerkiksi oppilaitoksissa, kun lukija ei ole aktiivinen internetin käyttäjä tai kun juuri työttömäksi jääneen tarvitsee muodostaa itselleen kokonaiskuva työnhaun keinoista.


Kirjasta jopa puolet on pyhitetty sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa. Vinkit ovat aloittelijoillekin sopivan yksityiskohtaisia ja aidot kuvankaappausesimerkit sekä työnhakijoiden että rekrytoivien yritysten tileiltä ovat inspiroivia. Itse olen rajoittanut some-työnhaun LinkedIniin, mutta Hissipuheen nimissä on ollut kiinnostavaa tutustua myös Bloggeriin, Twitteriin ja Pinterestiin.  

Kirja alkaa Työnhakustrategia-osuudella, mikä onkin mielestäni tärkeä ja monista ohjeista unohdettu näkökulma. Itselleni juuri strategiapohdinta on ollut vaikeinta ja olen kaivannut siihen ulkopuolista apua. Osiossa muistetaan myös työnhaun psykologinen puoli: "Työnhaku on henkisesti paljon raskaampaa kuin työssäolo." Toivottavasti kirjan jatkoversioissa paneudutaan tähän osioon enemmän.

Kirjan hinta on melkein 50 euroa, mikä on monelle työttömälle työnhakijalle liian kova. Hissipuhe-ryhmäkin päätti hankkia kirjan yhteisostona. Kirjastossa kirjalle on kuulemma pitkä jonotuslista. Kirja sopisi hyvin jaettavaksi tai lainattavaksi jokaiselle TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuvalle!

Tarkemmat tiedot Työnhakuoppaasta: http://www.talentumshop.fi/tyonhakuopas.html?gclid=CNuF5In_5L0CFYELcwodO4IApA

Kuva: freedigitalphotos.net / Kittisak

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sallan blogi: Pöydän toiselta puolen

Vaihteeksi voisin muistella maailmaa haastattelupöydän toisella puolella, eli rekrytoijana.

Ensinnäkin, rekrytointi oli ainakin minulle, joka en vähän väliä ollut rekrytoimassa, aika iso asia. Etsittiinhän ihmistä, joka sopisi tiimiin, osaisi sekä hoitaisi hommansa ja toisi lisäarvoa ajatuksillaan. Ja mielellään ei heti olisi lähdössä muualle, eikä olisi ylihintainen.

Hakemuksista syntyy nopeasti 3 pinoa: haastatteluun, ehkä ja ei missään nimessä. Millä perusteella haastattelupinoon sitten pääsi ja mikä pudotti heti pois?



Ensiksi tietysti katsoin yleisesti täyttyvätkö ehdottomat kriteerit ja sitten tein lisäkarsintaa, jos tässä vaiheessa kandidaatteja oli vielä liikaa, katsomalla miten ”eduksesi luetaan” -kriteerit täyttyvät. Sen jälkeen jäljelle jäävistä pitikin lähteä haarukoimaan detaljeilla, joita hakijat tuskin olivat tienneet kriteereiksi. Yksi selkeä kriteeri, jolla varmasti päätyi ei-pinoon, oli se, että hakemus oli selvästi vakiokopio jostain aiemmasta, mutta unohdettu korjata otsikko ja/tai firman nimi, ei muotoiltu tekstiä mitenkään kohdistumaan juuri tähän paikkaan. Hakija selvästikin oli huolimaton eikä ollut aidosti kiinnostunut juuri tästä paikasta. Voi olla, että joidenkin kohdalla tämä oletus oli väärä.  

Toinen asia, jota katsoin, oli yhdyssanat ja muut virheet tekstissä. Jos niitä oli paljon, jouduin hylkäämään muuten hyvältä vaikuttavan kandidaatin – osastollani tehtiin julkaistavaa materiaalia, eikä kellään ole resursseja koko ajan oikolukea toisen tekstejä. Ja muutenkaan kielioppisäännöistä piittaamattomuus ja huolimattomuus eivät anna hyvää kuvaa.

Palkkatoivomuksen piti olla raameissa. Muutamat sataset sinne tai tänne eivät olleet merkityksellisiä, mutta isommat erot kyllä. Molempiin suuntiin. Hätähuudot ”tulen vaikka ilmaiseksi töihin” eivät tehonneet.
Oliko lisätietosoitolla väliä? Ei oikeastaan. Joskus hakija saattoi jäädä mieleen soitostaan, mutta yleensä hyvä päti hakemuksellaankin.

Haastattelussa ensivaikutelma oli käsittämättömän tärkeä. Jämäkästä kättelystä ja silmiin katsomisesta alkaen ensimmäiset 10 minuuttia jo riittivät yleensä päätöksen tekoon, eikä se päätös siitä yleensä mihinkään muuttunut. Pidin tapanani kuitenkin haastatella kaikkia vähintään sen 30 minuuttia, mutta lupaavimpia jopa tunnin. Hakijahan ei voi tietää mitä haastattelijalla on mielessä. Hänessä ei välttämättä ole yhtään mitään vikaa, mutta hän ei vaan sovellu rekrytoijan mielessään luomaan hahmoon ideaalikandidaatista – oli se sitten oikea tai väärä. Nythän puhutaan muutenkin persoonaan liittyvistä nyansseista, koska haastatteluun on karsiutunut valikoitunut joukko.


Lähetin aina 1-4 parasta kandidaattia testeihin kakkoskierroksen haastattelun jälkeen, määrä riippui siitä kuinka varma mielipide haastatteluissa oli muodostunut. Valinnan tein testien jälkeen keskusteltuani vielä psykologin ja haastatteluihin osallistuneitten kollegojen kanssa. Prosessit eri yrityksissä, tehtävissä ja markkinatilanteissa voivat kulkea aivan eri tavoin, yleistää ei voi.

Kuva: freedigitalimages/Ambro ja Basketman

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Rehellinen rekryhaastattelu

Välillä alkaa jo korvista pursuamaan ulos vinkit siitä, mitä asioita, termejä yms. tulisi korostaa tai välttää työpaikkahakemuksissa, CV:ssä ja työpaikkahaastatteluissa. Missä on suomalainen rehellisyys ja aitous?


- Kysymys: Kerro jotain itsestäsi. - Vastaus: Tein kaksi tuntia tuota hakemusta. Ettekö te ole siis lukeneet sitä??
- Miksi hait juuri meille? - Arvaa, montako hakemusta olen jo turhaan lähettänyt? Tänä aikana on ammuttava kaikkea, mikä liikkuu.
- Mitkä ovat vahvuuksiasi? - Kaverin kanssa keksittiin eilen tähän hyvä vastaus, mutta en usko siihen itsekään. 
- Mitkä ovat heikkouksiasi? - Mistäköhän aloittaisi...
- Mitä tuloksia olet saanut aikaan? - Jos olisin tehnyt hyvää tulosta, niin en minä nyt tätä paikkaa hakisi.
- Oletko yhteistyökykyinen? - Jos työpaikalla on besser-wissereitä, olen ihan periaatteesta heidän kanssaan eri mieltä, vaikka oikeassa olisivatkin. Lisäksi en jaksa kuunnella kenenkään kalastus-, marjastus-, lenkkeily- tai laihdutusjuttuja.
- Mitä odotat esimieheltäsi? - EVVK, kunhan ei ole narsisti, niuho tai pihi. Hyvistä vitseistä saa plussaa.
- Missä näet itsesi viiden vuoden päästä? - Sapattivapaalla jossain eksoottisessa maassa.
- Miten kehität itseäsi? - Juuri luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, miten keski-iässä oppimiskyky heikkenee, kun aivojen "kovalevylle" on jo tallentunut niin paljon tavaraa. Lisäksi olen huomannut, että uusina asioina esitellään asioita, joita oli jo yli 10 vuotta sitten. Eli parempi mennä business as usual...
- Miten entinen esimiehesi kuvailisi sinua? - Ei sillä ole hajuakaan siitä, mitä tein. Mutta varmasti se kehuisi minua, koska haluaa uskotella että teki aikoinaan hyvän rekrypäätöksen. 
- Millainen perhe sinulla on? - Miten tämä liittyy yhtikäs mihinkään? En ole hakemassa parisuhdeneuvojaksi tai lastenhoitajaksi. Mitä johtopäätöksiä tekisitte siitä, jos sanoisin olevani vaikkapa mummotunnelin vakkari tai avioeroa viikko sitten juhlistanut?
- Mitä kysymyksiä haluat esittää meille? - Miten suuri osa tuloskehityksestänne on johtunut aidosta kehittymisestä ja miten suuri osa irtisanomisista?

Kuva: freedigitalphotos.net

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Testeillä täydelliseksi työnhakijaksi

Olen joskus kuullut toteaman, että työntekijä palkataan osaamisensa takia ja irtisanotaan persoonansa takia (viittaan tällä ehdottomasti muuhun kuin lamasta johtuviin irtisanomisiin!). Vaikka olisit kuinka kyvykäs, mutta aiheutat työpaikalla eripuraa tai olet epämotivoitunut, yritys ei pysty hyödyntämään osaamistasi.  Rekrytointiprosesseissa yritetään saada yhä enemmän käsitys siitä, millainen olisit työntekijänä.


Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.

Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.

Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan.  3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita. 

Roosan blogi: pettymyksen tilitystä

Sain tänään vastauksen yhteen hakuun… ja torjuntahan se sieltä tulla pamahti! Syyksi sanottiin, että valittu hakija on ollut jo aiemmin talossa töissä ja tuntee talon tavat sekä tuotteet entuudestaan.  Kuulemma ”näin nopealla rekrytointitarpeella tämä oli se suurin valintakriteeri.”  Ahaa, no onhan se totta, että jos joku osaa jo homman niin miksi hakea uutta. Mutta, eihän se, että on ollut aiemmin talossa jollain muulla osastolla töissä tarkoita, että osaisi tämän uudenkin homman paremmin? No, mitäpä tätä sen enempää puimaan, onhan tuokin syy.

Ajattelin kuitenkin tällä kertaa tehdä jotain toisin, ja pyysin puhelimessa ollessamme johtajalta vähän enemmän palautetta. Kysyin nimittäin olisiko hänellä vinkkejä minulle työnhakuun ja missä asiassa voisin esimerkiksi petrata. I know, walking on dangerous ground… Ja vastaukseksi sainkin iskun vyön alle. Tai sellaisena minä sen ainakin otin. Minun olisi nimittäin hänen mukaansa pitänyt haastattelussa kysyä enemmän työnkuvaan liittyviä kysymyksiä. Ilmeisesti olin jättänyt vääränlaisen kuvan hänelle, etten olisikaan ollut niin kiinnostunut itse tehtävästä. Muistaakseni kysyin haastattelussa peräti neljä kysymystä työn sisältöön ja toimintaympäristöön liittyen. Muistan sen, koska minulla oli kysymyslista mukana. Ilmeisesti hänen mukaansa niitä olisikin pitänyt olla vielä enemmän. Mutta miksi sitten pääsin haastattelun jälkeen jatkoon soveltuvuustesteihin, jos olin antanut käsityksen, etten olisikaan tarpeeksi kiinnostunut? Vai olisiko minun pitänyt kysyä neljän tunnin soveltuvuusarvioinneissakin jotain lisää?

Jälleen kerran, mitä sitä miettimään, kun en koskaan kuitenkaan saa tietää totuutta. Jotenkin tuli tästä kaikesta yrittämisestä ja turhautumisesta sellainen ”tsup” -tunne, mutta en ole oluen ystävä…

Kuva: FreeDigitalPhotos.net

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Eka kerta videolla

Hiljattain tein tässä ensimmäisen työpaikkahaastatteluni nettivideolla. Verkkokauppa.comista löytyi parilla kympillä ihan hyvä webbikamera. Haastattelu toimi kätevästi niin, että kysymykset tulivat myös videolta, joten tilanteeseen tuli hieman aidompi haastattelutunnelma. Vastauksia pystyi  rauhassa miettimään etukäteen ja ottamaan myös uusiksi ennen lopullisen vastauksen lähettämistä.



Haastatteluvastausten testikerrat olivat siinäkin mielessä hyviä, että pystyi rauhassa katsomaan, että kamera oli hyvässä kulmassa. Itse laitoin tietokoneen alle kasan kirjoja, että kuvakulma oli suoraan edestä eikä alaviistosta.  Katsoin, että myös taustani oli rauhallinen eikä kuvassa näy auki olevia vaatekaapin ovia. Eräässä seminaarissa sain vinkin, että nettihaastatteluissa kannattaa kiinnittää myös alaosan pukeutumiseen. Varsinkin jos kyseessä on livehaastattelu ja sinun pitää nousta noutamaan esim. todistuksia.

Omia nauhoituksia oli aika mielenkiintoista katsoa. Luulin ekanakin, että olisin hymyillyt enemmän, mutta nähtävästi vastausten pohtiminen ja hymyily yhtä aikaa ei olekaan niin helppoa... Vastauksia miettiessä minulla on nähtävästi myös tapana liikutella silmiä vähän joka suuntaan, mikä lähelle zoomattuna näytti hieman hassulta. En kuitenkaan alkanut väkisin tuijottamaan suoraan kameraan. Yleensä en laita haastatteluihin huulipunaa, mutta videota katsottuani halusin huuliin ilmettä lisää.

Periaatteessa videohaastattelu olisi mahdollistanut sen, että olisin pohtinut kutakin vastausta tuntikausiakin. Päätin kuitenkin mennä aidommalla haastatteluasenteella, ja mietin vastaukset suht lyhyessä ajassa. Uudelleenottoja otin lähinnä siksi, että sain mahdolliset takeltelut pois ja tiivistettyä joitakin ajatuksia.

Suosittelenkin videoimaan itseään testimielessä ihan normaalejakin haastatteluita varten. Sillä tavalla voi paremmin havaita itsessään maneereita tai muita huomiota kiinnittäviä tapoja.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Roosan blogi: Yllättävä haastattelukutsu

Sain viime viikolla yllättävän puhelinsoiton rekrytoijalta, joka lähestyi minua esitelläkseen avoinna olevaa tehtävää eräällä heidän asiakkaistaan. Olin positiivisesti yllättynyt, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun rekrytoija lähestyi minua!

Työ kuulosti puhelimessa...semisti mielenkiintoiselta. Ei unelmien täyttymykseltä, mutta sellaiselta, joka voisi lopulta osoittautua kivaksikin työksi. Tietysti kerroin olevani kiinnostunut paikasta. CV:n lähettämisen jälkeen yrityksen toimitusjohtaja soitti minulle ja sovimme haastattelutapaamisen. Lähdin haastatteluun uteliaana ja itsevarmana. Itsevarmuuteeni varmaakin vaikutti juuri se seikka, että kiinnostukseni työtä kohtaan ei vielä tässä vaiheessa ollut kovin korkealla.




Haastattelussa tunnelma oli positiivinen. Keskustelut etenivät hyvässä hengessä, kunnes johtaja otti fläppitaulunsa esille ja alkoi esitellä tehtävän sisältöä tarkemmin. Tunsin kuinka kasvoni valahtivat...Kyseessä olikin myyntityö. En ymmärrä miten onnistuin saamaan niin väärän kuvan työn sisällöstä puhelimessa?! Pääni alkoi täyttyä ajatuksista, kun kuumeisesti mietin oikeaa tapaa reagoida juuri kuulemaani. Lopulta johtaja kysyi: ”Kerrohan, miltä tämä kaikki sinusta kuulosti? Olisiko tämä sellaista työtä, josta motivoituisit?” Vastasin kysymykseen rehellisesti ja kerroin tehtävän myyntikeskeisyyden tulleen hieman yllätyksenä. Päätin kuitenkin pitää mieleni avoimena, ja ilmaisin loppuun olevani kiinnostunut oppimaan uusia asioita.

Haastattelun aikana johtaja kertoi pitävänsä minusta ja jopa kehui kuinka olisin vakuuttava ja hyvä tyyppi juuri tämän kaltaisiin tehtäviin. Hän pyysi minua miettimään parin päivän ajan voisiko tämä olla sellainen paikka, josta motivoituisin ja pyysi palaamaan asiaan mietintöjeni jälkeen.

Lähdin haastattelusta hyvillä mielin. Seuraavan päivän ajan mietin työn positiivisia puolia ja sain kuin sainkin itseni innostumaan työstä. Mietiskelyajan päätyttyä soitin johtajalle vahvistaakseni kiinnostusta avoinna olevaa paikkaa kohtaan. Puhelun alkuun pidin pienen monologin myyntityön tärkeydestä ja siitä, miten tämä työ tarjoaisi minulle mahdollisuuden kehittyä ja oppia uutta. Puheeni jälkeen johtaja, ehkä jopa hieman yllättyneenä, vastasi olevansa mielissään kuulemastaan, mutta jatkoi heti perään: ”Meillä on vielä tämän prosessin tiimoilta haastattelut kesken ja teemme lähipäivinä päätökset niistä henkilöistä ketkä pääsevät jatkoon. Palaan sinulle asiaan ensi viikolla.”

Auts. Ne kuuluisat viimeiset sanat. No mutta, totuuden nimissä, tämä työ ei ollut minua varten alunperinkään.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hannen blogi: Omia kysymyksiä työhaastatteluun


Haastatteluissa yksi tapa osoittaa kiinnostusta tehtävään on tehdä hyviä kysymyksiä haastattelijalle. Alla olevassa linkissä joitakin vinkkejä. 

http://careers.theguardian.com/questions-to-ask-at-interview