Näytetään tekstit, joissa on tunniste uranvaihto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uranvaihto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Sallan blogi: Työtön lähtee lomalle

Kohta on taas se aika vuodesta, kun työpaikat hiljenevät ja "Suomi menee kiinni". Hyvä niin. Moni onkin saattanut olla jo jaksamisensa äärirajoilla ja vain odottava loma on pitänyt pään kasassa. Toivotan heille hyvää lomaa ja sitä, etteivät lomaodotukset muutu pettymyksiksi.

Entä sitten työttömän lomailu? Lomallahan tässä ollaan koko ajan, eikö niin, kun ei ole työtä, josta olisi lomalla. Itse kyllä aion selkeästi pitää tauon työnhausta. Todennäköisesti työnantajatkin pitävät taukoa juhannuksesta elokuun puoliväliin, joten tuskin mikään todella kiinnostava työpaikka jää minulta huomaamatta vaikken työpaikkaportaaleja joka viikko selaisikaan. Tosin yksi muinainen työpaikkani oli juuri keskikesällä haussa....

Uskon, että selkeän loman jälkeen taas pystyy paremmin palaamaan työttömän töihin, eli työhakemusten pariin. Itselläni tulee kesäkuun lopussa täyteen vuosi työttömyyttä. Eli minusta tulee virallisesti pitkäaikaistyötön. Olen viimeisen vuoden aikana hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta päässyt vain noin 5-6 haastatteluun, ja vain kaksi kertaa "toiselle kierrokselle".  Riippumatossa voi pohtia miten syksyllä voisi tehdä asioita toisin, kun kerran tämä nykyinen toimintatapa ei ole tuottanut tuloksia.

Kuten näissä blogeissa olen kirjoittanut, olen harkinnut muita vaihtoehtoja, eli yrittäjyyttä tavalla tai toisella. Ehkä alan suunnata vakavissani siihen suuntaan kesän jälkeen. Tai sitten aurinkoisella terassilla kiteytyy kuningasajatus uranvaihdosta.

Toivotan hyvää kesää kaille Hissipuhujille ja lukijoillemme. Tavataan taas elokuussa.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Roosan blogi: Mikä on työttömyydessä kaikista kauheinta?

Kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net 
Se, että ei tiedä mitä tehdä. Sitä luulisi, että työttömän tehtävä on yksinkertainen: hakea avoinna olevia tehtäviä niin kauan kunnes saa uuden työn ja työttömyys päättyy. Mutta ei se työttömyys ole todellisuudessa niin yksinkertaista.  Työttömänä olo on jatkuvaa vaihtoehtojen punnintaa, itsensä tarkkailemista ja epävarmuuden sietämistä.

Työllistyminen on työttömän päätehtävä, mutta mitä tehdä, kun työtä ei ala kuulua? Milloin on oikea hetki painaa jarrut pohjaan ja todeta, että tämä tie ei johda toivottuun lopputulokseen?

Tänä päivänä vaihtoehtoja normaalille työnhaulle ovat esimerkiksi opiskelu, työharjoittelu ja osa-aikainen yrittäjyys. Jotkut kokeilevat jopa näitä kaikkia. Kannattavuus- ja vaihtoehtopohdintojen lisäksi pinnalla on jatkuvasti kysymys siitä mikä ”näyttää hyvältä”. Mitkä valinnat ja suunnanmuutokset tuleva työnantajakin hyväksyy ja osaa niitä jopa arvostaa? Tyhjiä aukkoja kun ei saa olla.

Mitä, miksi, miten, milloin?

Kunpa olisikin olemassa jokin taho, joka oikeasti tietäisi, mitä työttömän kannattaa tehdä missäkin vaiheessa työttömyyttään.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hissipuheen blogi: Pääsiäistervehdys

Pääsiäismunat ovat symboleita uudesta elämästä. Unelmista, uranvaihdosta, yrityksen perustamisesta, uudesta työpaikasta, muutoksesta, mistä vaan mistä haaveilemme. Toivotaan että tämä pääsiäinen tuo tullessaan uuden alun lukijoille ja hissipuheitten pitäjille!

Kuva: freedigitalphotos/jannoon28

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Sallan blogi: Jumppamaikasta tuotelinjan johtajaksi

Hesarin (26.3.) pääkirjoitussivulla todetaan, että akateeminen uraputki on katkennut. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa nopeasti, kokonaiset toimialat katoavat alta. Jatkossa diplomi-insinööri ei teekään insinöörin töitä koko ikäänsä, eikä markkinointiekonomi markkinoi. Koulutukseen saa edelleen uskoa, mutta "koulutuksen välinearvoa" pitää arvioida uudelleen, ottaa mallia anglosaksisista maista. Kirjoitus peräänkuuluttaa työnantajilta rohkeutta palkata ammattipiirien ulkopuolelta.


Olin töissä Englannissa 80-luvun lopussa, ja silloin jo muistan hämmästelleeni siellä vallitsevaa "koulutuksen välinearvoa". Se tosin tuntui kohdistuvat eniten Oxfordin ja Cambridgen kaltaisiin huippuyliopistoihin. Oli aika lailla sama, mitä niissä opiskelit, vaikka arkeologiaa. Opiskelijat kaapattiin heti valmistuttuaan yritysten omiin koulutusohjelmiin, joissa heille sitten opetettiin liike-elämän asiat ja uraputki aukesi.

Työskennellessäni vuosikymmen myöhemmin kansainvälisessä yrityksessä tutustuin juuri tällaisen uraputken läpikäyneeseen brittiin. Hän oli koulutukseltaan liikuntatieteen kandidaatti, eli siis jumppamaikka ja nyt siis yrityksen tuotelinjan johtaja Euroopan alueella. Toki hän oli liikuntatieteellisen opintojensa jälkeen suorittanut jotain liikkeenjohdon kursseja. Muistan silloin pohtineeni, että Suomessa ei tällaisia urapolkuja juuri tunneta. Suutari pysyköön lestissään, meillä ajateltiin. Ja ehkä ajatellaan vieläkin.

Tämän päivän Suomessa, jossa työnhakijoista on ylitarjontaa, yritys voi valita hyvinkin tarkkojen kriteerien mukaan täsmäosaajan avoimiin paikkoihinsa. Tuntuu että omalla b-to-b-taustallani on turha lähettää yhtään hakemusta b-to-c-yrityksiin, vaikka puhutaan samasta koulutus- ja ammattialasta. Ja tänä päivänä tunnutaan hakevan hyvin kapea-alaisia erikoisosaajia. Ehkä ne laaja-alaiset yleisosaajat, jotka pitävät hommat pyörimässä, istuvat tiukasti palleillaan eikä uutta erikoisosaamista tule taloon muuta kuin rekrytoimalla sitä ulkoa. Toivotaan, että joissain firmoissa sentään koulutetaan vielä henkilöstöä, jotta heidän osaamisensa pysyy ajan tasalla. Vai pitäisikö koulutus siirtää työntekijän omalle vastuulle?

Kuva: freedigitalimages/artur84

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sallan blogi: Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Työttömäksi jääminen ja työttömyyden pitkittyminen ei tietenkään ole millään lailla toivottavaa tai kivaa ja mukavaa. Mutta jotain positiivistakin tästä tilanteesta voi löytää. Tässä muutamia. Jätän nyt tietoisesti pois jokaiseen kohtaan liittyvät ”mutta/tosin/kuitenkin/todellisuudessa”-asiat, voitte ne itse mielessänne kuvitella 


Loma! Vapaus!
Enpä ole näin pitkään ollut vapaalla – oikeastaan koskaan. Olin ensimmäisissä kesätöissäni 16-vuotiaana ja sen jälkeen en ole ollut kuin pari lyhyttä pätkää ”between jobs”. Kerrankin ei ole mitään velvollisuuksia. Saa suunnitella päivänsä ja viikkonsa ihan miten itse haluaa. Vaikka mennä leffaan keskellä päivää. Tai lähteä keskellä viikkoa Tallinnaan ostoksille.

Mitä minusta tulee isona -pohdiskelu
Nyt on vihdoinkin aikaa miettiä, mitä minä oikeasti haluaisin tehdä. Olenko viimeiset 20 vuotta tehnyt sellaista työtä mistä nautin ja joka vastaa arvojani? Olisiko joku muu ammatti/aate/harrastus enemmän menetetyn vapaa-aikani arvoinen? Mitä jos perustaisinkin oman yrityksen?

Verkostoituminen
Enpä ole näin moniin uusiin ihmisiin, jotka eivät ole samassa firmassa töissä kuin itse olen,  tutustunut sitten opiskeluaikojen. Ja nimenomaan tutustunut omasta tahdostani, saanut uusia ystäviä ja verkostoitunut. Tämä kaikki siksi, etten ole jäänyt kotiin istumaan vaan osallistunut erilaisiin tapahtumiin, vertaistukiryhmiin, työllistymisohjelmiin.

Ammatillinen kehittyminen
Vihdoinkin on ollut aikaa myös mennä kaikkiin niihin seminaareihin, joihin olen ilmoittautunut. Kuinka monta kertaa olinkin joutunut työkiireiden takia jättämään menemättä kiinnostaviin tapahtumiin tai messuille.

Opiskelu
Tuskin olisin saanut aikaiseksi alkaa opiskella avoimessa yliopistossa, jos en olisi jäänyt näin pitkäksi aikaa pois töistä. En muistanutkaan miten kivaa se on!

Marttailu
Työssä ollessani en juuri jaksanut innostua kotihommista. Matalan prioriteetin asioita. Käytin vapaa-aikani mieluummin harrastuksissa kuin siivoamalla. Söin työpaikkaruokalassa. Nyt olen innostunut laittamaan ruokaa ja leipomaan. Siivoaminen on edelleen niin ja näin. Mutta pyykkikori ei enää pursu yli.

Harrastukset
Olen ehtinyt viritellä myös uusia harrastuksia, kuten valokuvaus. Työnväenopistot tarjoavat ihan kohtuullisia kursseja, joista työtön saa alennustakin. Ja voin lähteä jumppaan keskellä päivää, jos siltä tuntuu.

Matkailu 
Laitetaan nyt tämäkin tähän, vaikka se pääosin haaveeksi jääkin. Nyt olisi aikaa sille maailmanympärysmatkalle.

Ekologisuus
Huomaan, että mietin tarkemmin ostoksiani, yritän korjata rikkoutunutta mieluummin kuin ostan uutta. En lähde autolla tai bussilla joka päivä liikkeelle, vaan hoidan useamman asian kerralla.

Muitakin hyviä puolia tästä kaikesta löytyy. Kai se on vaan kiinni siitä, miten asiat haluaa nähdä.
Entäs te muut hissipuhelaiset, tai lukijat?

Kuva Freedigitalimages.com/sdmania

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Testeillä täydelliseksi työnhakijaksi

Olen joskus kuullut toteaman, että työntekijä palkataan osaamisensa takia ja irtisanotaan persoonansa takia (viittaan tällä ehdottomasti muuhun kuin lamasta johtuviin irtisanomisiin!). Vaikka olisit kuinka kyvykäs, mutta aiheutat työpaikalla eripuraa tai olet epämotivoitunut, yritys ei pysty hyödyntämään osaamistasi.  Rekrytointiprosesseissa yritetään saada yhä enemmän käsitys siitä, millainen olisit työntekijänä.


Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.

Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.

Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan.  3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita. 

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Mitä jäbä duunaa - Pääkaupunkiseudun työpaikkakehitys

Työpaikkailmoituksia lukiessa tulee välillä tuska, kun tuntuu että kaikki paikat ovat IT- tai myyntitehtäviä. Eläkepommista on puhuttu vuosikausia, mutta miksi se ei näy avautuvina työpaikkoina? Tänä vuonna kevätkin tulee aikaisemmin kuin positiiviset uutiset talouden kehityksestä.



Välillä sitä miettii (kuten muutkin Hissipuhujat), että pitääkö sitä kouluttautua alalle, jolla on juuri nyt suuri kysyntä. Jos jään odottelemaan parempia aikoja, menettääkö oma koulutukseni ja työkokemukseni arvon? Netistä kaivoin pääkaupunkiseudun työpaikkakehitysennusteita, joista yksi kattavimpia oli Seppo Monténin Koulutus & työvoima - Helsingin seutu 2020 / Osaamisella kohti tulevaisuutta. Raportissa on ennustettu ammattiryhmittäin työpaikkakysynnän muutoksia (ottaen myös huomioon eläkkeelle siirtyminen).

Omalta kannalta katsottuna asiantuntijatehtävien kysyntä näyttää pysyvän korkealla. Raportissa on kuitenkin mainittu itsekin havaitsemani asia, että ammattiryhmien sisällä osaamisen sisältöön kiinnitetään yhä tarkemmin huomiota. Kiinnostava yksityiskohta raportissa oli myös Helsingin seudun demografisen työvoimapulan ennuste. Sen mukaan vuonna 2018 pitäisi työmarkkinoilta poistuvien määrän ylittää selvästi työmarkkinoille tulevien määrän. Joten pitää toivoa, että viimeistään silloin voimme taas ihmetellä työvoimapulaa!

Linkki raporttiin: http://pksennakointi.fi/file/seppo-monten-koulutus-tyovoima-helsingin-seutu-2020/

Manpower taas julkaisi hiljattain lyhyen aikatähtäimen työmarkkinabarometrin, jonka mukaan Etelä-Suomen rekrytointinäkymät ovat aika lohduttomat. Harmittavasti aineisto ei ole tarpeeksi laaja, että siinä olisi voinut erotella vielä alueelliset näkymät toimialoittain.

Linkki aineistoon: http://www.manpowergroup.fi/Ajankohtaista1/Manpowerin-tyomarkkinabarometri-Tyonantajat-eri-puolilla-Suomea-kertovat-lisaavansa-henkilostoa-vuoden-2014-toisella-kvartaalilla-/

Kuva: Riku Kettunen (Flickr)

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Sallan blogi: Hämmästyttää ja kummastuttaa

Aamun Hesari (10.3.) tarjosi taas tekstiä joka hämmästytti ja kummastutti pientä lukijaa - ja huolestutti myös. 57-vuotias pitkäaikaistyötön tilitti mielipidesivuilla taloudellista tilannettaan. Hän oli jo lunastanut eläkevakuutuksensa ja säästönsä, ja seuraavaksi asunto oli menossa myyntiin, koska muuten rahat eivät riittäneet elämiseen. Ei n. 700€:n työmarkkinatuki varmaan riitäkään.


Kyseistä työtöntä huolestutti köyhä eläkeikä siinä määrin, että hän jopa kyseli jo eutanasian perään, jos sattuisi elämään liian vanhaksi.

Miten on mahdollista, että mitään työtä ei löydy? Eikö edes niitä kuuluisia p***aduuneja? Siivoojista on koko ajan pulaa, samoin myyntiedustajista ja puhelinmyyjistä. Näihin ammatteihin luulisi pääsevän kyseisen työttömän kolmella tutkinnolla. Puolen vuoden täydennyskoulutuksella voinee päästä lähihoitajaksi tms. Ei niilläkään tuloilla juhlita, mutta moni muu selviää koko elämänsä sillä tulotasolla. Toki yhteiskunta tulee vastaan asumis- ja toimeentulotuen muodossa. Niihin kyseinen kirjoittajan pitäisi olla oikeutettu nyt kun säästöt on syöty, ilman asunnon myyntiäkin.

En tietenkään tunne kyseisen ihmisen koko tarinaa, voi olla että on seikkoja, jotka estävät hänen työllistymisensä näihin ammatteihin. Itse kuvittelen edelleen toiveikkaana, että jotain löytyy, kunhan itsellä on halua ryhtyä siihen. Jos oma tahto ja kysy tehdä "mitä vaan" riittää, eikä sittenkään pääse mihinkään töihin, niin sitten voi jo todeta, että suomalaisissa työnantajissa tai järjestelmässä on jotain todella pahasti vialla.Yksi tällainen epäkohta liittyy yrityksellä yli 55-vuotiaan kohdalla riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeen maksumieheksi. Itse en vielä siinä iässä ole, joten toivon itseni ja kyseisen mielipiteen kirjoittajan puolesta, että tämä työllistymisen este poistuu siihen mennessä.

Tsemppiä työnhakuun kaikenikäisille!






tiistai 4. maaliskuuta 2014

Sallan blogi: Takaisin koulunpenkille?

Meitä työttömiä on yli 382.000 ja samaan aikaan TE-keskuksen tiedossa olevia avoimia työpaikkoja on yli 76.000, joista Helsingissä yli 24.000. (HS 4.3.) Oikeastihan avoimia paikkoja on moninkertainen määrä, koska vain noin 30% työpaikoista täytetään julkisen haun perusteella. Eikö äkkiseltään koulumatematiikalla voisi todeta, että kaikille löytyisi työpaikka?

Kyseessä on se kuuluisa kohtaanto-ongelma: puhelinmyyjän ja myyntiedustajan paikkoja on lähes nelinkertainen määrä sen alan työttömiin työnhakijoihin verrattuna. Samalla lääketieteen ja hoiva-alan työntekijoistä on pulaa. Myös sosiaalityöntekijöitä, puheterapeutteja, psykologeja ja farmaseutteja on liian vähän. Näille kaikille on yhteistä se, että kyseisiin ammatteihin ei niin vain hypätäkään, vaan useimpiin on pääsyvaatimuksena maisterintutkinto.


Pitäisikö siis lähteä takaisin koulunpenkille? Pääsykokeista kun ensin selviytyisi sisään yliopistoon, voi olettaa, että noin 4-5 vuodessa olisi valmiina maisterina tulossa työmarkkinoille. Keski-ikäisenä kilpailemassa nuorempien kanssa samoista paikoista. Eihän sen pitäisi olla ongelma, kun kerran ammattilaisista on pulaa. Toivottavasti vielä 5 vuoden kuluttuakin.




Jotenkin kyllä rohkenen epäillä tätä kuviota. Kun lehtimyyjä seuraavan kerran aloittaa pirteän tuputuksensa, ole ymmärtäväinen, se saatan olla minä….