Lamasta huolimatta Suomessa on ollut vuosittain julkisesti auki noin puoli miljoonaa työpaikkaa. Tämä mielenkiintoinen tieto löytyy uusimmasta Työpoliittisesta Aikakauskirjasta (linkki). Tämä uutinen helposti hukkuu jatkuviin yt-neuvottelu-uutisiin. Työpaikkoja tuhoutuu, mutta kuin tuhkasta uusia syntyy tilalle. Erilaiset kohtaantumisongelmat johtavat kuitenkin siihen, että pitkäaikaistyöttömyys on suurta, vaikka sinällään työmarkkinoilla on ns. säpinää.
Alat, joilla on työvoimapulaa, ovat niitä vanhoja tuttuja terveydenhoitosektorin työpaikkoja. Myös myyjistä on jatkuvasti pulaa. Moni saattaa saadakin myyjän pestin, mutta lama-aikana provikkapainotteisessa myyntityössä ei välttämättä pärjää.
Aikakauskirjan yksi artikkeli koskee työtarjouksia. Kyseessä on "työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaalleen antama yksilöity kehoitus hakea tiettyä avointa paikkaa". Bloggarimme Roosahan oli saanut tälläisen kehoituksen. Artikkelissa työtarjoitusten osoitetaan toimivan. Ihmettelen kyllä silti, että kannattaako työkkärin resursseja käyttää moisiin kehoituksiin. Luulisi että työnhakijat osaavat itsekin lukea lehtiä ja rekrysivustoja. Pikemminkin pitäisi ohjeistaa löytämään kaikki työpaikkailmoituspaikat. Ilman OTTYn luentoja itselläni olisi moni työpaikkailmoituspaikka jäänyt löytymättä (vaikka lopulta työpaikka löytyi ihan Hesarin sivulta).
Kuva: freedigitalphotos.net / xedos4
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työmarkkinat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työmarkkinat. Näytä kaikki tekstit
perjantai 12. kesäkuuta 2015
torstai 26. maaliskuuta 2015
Hissipuheen vaaliblogi: Vaalikoneen arpoma Hissipuheen ehdokas
Päätimme etsiä Hissipuheen bloggaajille oman eduskuntavaaliehdokkaan Ylen vaalikoneella.
Valitsimme vain ne kysymykset, jotka puhuttelivat työttömiä tai työttömyysuhan alaisia eniten. Kaikki muut kysymykset ohitettiin. (Joku oli testannut, mitä vaalikone antaa tulokseksi, jos kaikki kysymykset ohittaa = Keskusta....)
Yritimme Roosan, Hannen ja Sallan kesken muodostaa yhteisen mielipiteen näihin kysymyksiin, joiden asteikko oli 1= täysin eri mieltä ja 5= täysin samaa mieltä.
1. Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa - Hissipuhebloggaajat ovat melkein samaa mieltä
2. Kaupan ja muiden liikkeiden aukioloajat on vapautettava. - Täysin samaa mieltä
3. Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason.
- Mielipiteet hajosivat, mutta päädyimme olemaan melkein samaa mieltä
4. Työntekijälle on turvattava lailla minimityöaika. - Täysin samaa mieltä
5. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää. - Tässäkin mielipiteemme hajosivat, mutta konsensus oli, että melkein samaa mieltä ollaan
6. Ruoan verotusta on varaa kiristää. - No ei todellakaan
7. Tuloveroa alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. - Olemme aivan eri mieltä väitteen kanssa.
Ja - tadaa - ehdokkaamme on Keskustan (!) Anne Majuri, 49 v. Hänen mielipiteensä ovat 97% samoja kuin meillä, ja Keskusta-puolueen yhteensä samoin 97%. Mahtoiko johtua runsaista "ohita" vastauksista...
Ehdokkaamme Anne Majuri
"Olen helsinkiläinen kasvatustieteiden maisteri sekä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä. Tartun rohkeasti haasteisiin, uskon positiivisen asenteen voimaan ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan sekä lujaan yhteistyöhön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. "
Työttömyyden hoidosta hän ei esittelyssään sano mitään, yrittäjyydestä sentään jotain, yrittäjä hän on itsekin.:
"Yrittäjät: liiallinen byrokratia pois, yksinyrittäjän sosiaaliturva paremmaksi. Verotus kannustavaksi."
No, huonompikin ehdokas voisi olla. Emme ehkä ole tyypillisiä Keskustan kannattajia mutta pitäisikö mennä todennäköisen voittajan kelkkaan? Tutkitaanpa Keskustan vaaliohjelmaa tarkemmin. Tai antaa muiden tutkia: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tutki puolueiden vaaliohjelmia ja arvioi niitä.
Tässä on sen arvio Keskustan ohjelmasta ja työllisyyden hoitamisesta erityisesti.
Keskusta
Työmarkkinoiden ja työtä koskevan sosiaaliturvan kehittämisen sekä työvoiman tarjonnan lisäämisen suhteen Keskustan ehdotukset ovat niukkoja. Tavoitteeksi asetetaan lähinnä hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja yrittäjäjärjestöjen välinen ”yhteiskuntasopimus”, jossa sovitaan työmarkkinoiden uudistamisesta. Sisällölle ei kuitenkaan aseteta täsmällisiä tavoitteita, vaikka esimerkiksi joustavuuden lisääminen, työttömyysturvan uudistus sekä koeajan pidennys mainitaankin tässä yhteydessä. Pieni- ja keskituloisille ehdotetaan ansiotuloverotuksen kevennystä.
Arvio:
Ohjelma jättää avoimeksi työmarkkinoiden ja työhön liittyvän sosiaaliturvan kehittämisen keinot. Ansiotuloverotuksen kevennys tukee työvoiman tarjonnan lisäämistä. Uudistusten riittävyydestä suhteessa hyvin kunnianhimoiseen työllisyystavoitteeseen ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa.
Täytyypä koittaa kysellä Anne Majurilta Hissipuheen mieltä painavia kysymyksiä. Palaamme asiaan, jos saamme Annelta vastauksia!
Valitsimme vain ne kysymykset, jotka puhuttelivat työttömiä tai työttömyysuhan alaisia eniten. Kaikki muut kysymykset ohitettiin. (Joku oli testannut, mitä vaalikone antaa tulokseksi, jos kaikki kysymykset ohittaa = Keskusta....)
Yritimme Roosan, Hannen ja Sallan kesken muodostaa yhteisen mielipiteen näihin kysymyksiin, joiden asteikko oli 1= täysin eri mieltä ja 5= täysin samaa mieltä.
1. Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa - Hissipuhebloggaajat ovat melkein samaa mieltä
2. Kaupan ja muiden liikkeiden aukioloajat on vapautettava. - Täysin samaa mieltä
3. Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason.
- Mielipiteet hajosivat, mutta päädyimme olemaan melkein samaa mieltä
4. Työntekijälle on turvattava lailla minimityöaika. - Täysin samaa mieltä
5. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää. - Tässäkin mielipiteemme hajosivat, mutta konsensus oli, että melkein samaa mieltä ollaan
6. Ruoan verotusta on varaa kiristää. - No ei todellakaan
7. Tuloveroa alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. - Olemme aivan eri mieltä väitteen kanssa.
Ja - tadaa - ehdokkaamme on Keskustan (!) Anne Majuri, 49 v. Hänen mielipiteensä ovat 97% samoja kuin meillä, ja Keskusta-puolueen yhteensä samoin 97%. Mahtoiko johtua runsaista "ohita" vastauksista...
Ehdokkaamme Anne Majuri
KM, Yrittäjä
"Olen helsinkiläinen kasvatustieteiden maisteri sekä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä. Tartun rohkeasti haasteisiin, uskon positiivisen asenteen voimaan ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan sekä lujaan yhteistyöhön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. "Työttömyyden hoidosta hän ei esittelyssään sano mitään, yrittäjyydestä sentään jotain, yrittäjä hän on itsekin.:
"Yrittäjät: liiallinen byrokratia pois, yksinyrittäjän sosiaaliturva paremmaksi. Verotus kannustavaksi."
No, huonompikin ehdokas voisi olla. Emme ehkä ole tyypillisiä Keskustan kannattajia mutta pitäisikö mennä todennäköisen voittajan kelkkaan? Tutkitaanpa Keskustan vaaliohjelmaa tarkemmin. Tai antaa muiden tutkia: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tutki puolueiden vaaliohjelmia ja arvioi niitä.
Tässä on sen arvio Keskustan ohjelmasta ja työllisyyden hoitamisesta erityisesti.
Keskusta
Työmarkkinoiden ja työtä koskevan sosiaaliturvan kehittämisen sekä työvoiman tarjonnan lisäämisen suhteen Keskustan ehdotukset ovat niukkoja. Tavoitteeksi asetetaan lähinnä hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja yrittäjäjärjestöjen välinen ”yhteiskuntasopimus”, jossa sovitaan työmarkkinoiden uudistamisesta. Sisällölle ei kuitenkaan aseteta täsmällisiä tavoitteita, vaikka esimerkiksi joustavuuden lisääminen, työttömyysturvan uudistus sekä koeajan pidennys mainitaankin tässä yhteydessä. Pieni- ja keskituloisille ehdotetaan ansiotuloverotuksen kevennystä.
Arvio:
Ohjelma jättää avoimeksi työmarkkinoiden ja työhön liittyvän sosiaaliturvan kehittämisen keinot. Ansiotuloverotuksen kevennys tukee työvoiman tarjonnan lisäämistä. Uudistusten riittävyydestä suhteessa hyvin kunnianhimoiseen työllisyystavoitteeseen ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa.
Täytyypä koittaa kysellä Anne Majurilta Hissipuheen mieltä painavia kysymyksiä. Palaamme asiaan, jos saamme Annelta vastauksia!
Tunnisteet:
Anne Majuri,
ansiosidonnainen,
eduskuntavaalit,
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos,
Keskusta,
perustulo,
sosiaaliturva,
työmarkkinat,
Työttömyys,
vaalikone,
vaaliohjelma,
verotus,
Yle
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Hannen blogi: Koti on loukku
Tämän päivän Hesarissa VM:n Martti Hetemäki ottaa kantaa työttömyyden kustannuksiin ja erilaisiin kannustinloukkoihin.
"Hetemän mielestä työttömyys pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008." Mikäpäs siinä. Minun mielestä vienti ja avoimien työpaikkojen määrä pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008. Repikää siitä!
"Hetemäen mukaan työn vastaanottovelvoitetta pitäisi kiristää." Onko työstä kieltäytyminen oikeasti merkittävä ongelma? Onko sitä tutkittu? Ja jos yksittäinen hakija kieltäytyisikin, niin kieltäytyvätkö kaikki tiettyyn paikkaan hakeneet? Jos jollakin sektorilla tai alueella on erityisen paljon henkilöstön saantiongelmia, eikö pitäisi yrittää saada tiedottamalla ja lisäkouluttamalla niihinkin paikkoihin mahdollisimman motivoituneet hakijat? Eikö tämä olisi parempi ratkaisu kuin pakottaa henkilö työpaikkaan, jonne ei halua? Kuka työnantaja haluaa ristikseen epämotivoituneen työntekijän?
"Hetemäki puhuu "työttömyysloukkujen" poistosta.... Työpaikan vastaanottaminen tarkoittaa monesti tukien menettämistä. Mitä korkeampi vuokra on, sitä suurempi on loukkuongelma." Korkeakoulutetuille tämän tyyppiset loukut ovat varmaan harvinaisempia (paremman lähtöpalkkatason, palkan suurempien nousumahdollisuuksien, kiinnostavampien työtehtävien ja uralla etenemismahdollisuuksien takia).
Vähän koulutusta vaativilla matalapalkka-aloilla tilanne voi tosiaankin johtaa loukkuihin. Kaupungeissa asuminen vie työssäkäyvänkin rahapussista merkittävän osan, joten matalapalkka-aloilla työn vastaanottaminen ei välttämättä lisää paljoakaan käteen jäävää rahaa. Siinä olenkin Hetemän kanssa täysin samaa mieltä, että edullista ja sosiaalista vuokra-asuntokantaa tulee olla tarjolla niin, että matalapalkka-alallakin työ kannattaa aina ottaa vastaan ja että työtä kannattaa edes hakea. Esimerkiksi pääkaupunkiseutu tulee aina olemaan kallis paikka asua, mutta silti täällä tarvitaan paljon matalapalkka-alan työntekijöitä.
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
"Hetemän mielestä työttömyys pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008." Mikäpäs siinä. Minun mielestä vienti ja avoimien työpaikkojen määrä pitäisi saada tasolle, jolla se oli vuonna 2008. Repikää siitä!
"Hetemäen mukaan työn vastaanottovelvoitetta pitäisi kiristää." Onko työstä kieltäytyminen oikeasti merkittävä ongelma? Onko sitä tutkittu? Ja jos yksittäinen hakija kieltäytyisikin, niin kieltäytyvätkö kaikki tiettyyn paikkaan hakeneet? Jos jollakin sektorilla tai alueella on erityisen paljon henkilöstön saantiongelmia, eikö pitäisi yrittää saada tiedottamalla ja lisäkouluttamalla niihinkin paikkoihin mahdollisimman motivoituneet hakijat? Eikö tämä olisi parempi ratkaisu kuin pakottaa henkilö työpaikkaan, jonne ei halua? Kuka työnantaja haluaa ristikseen epämotivoituneen työntekijän?
"Hetemäki puhuu "työttömyysloukkujen" poistosta.... Työpaikan vastaanottaminen tarkoittaa monesti tukien menettämistä. Mitä korkeampi vuokra on, sitä suurempi on loukkuongelma." Korkeakoulutetuille tämän tyyppiset loukut ovat varmaan harvinaisempia (paremman lähtöpalkkatason, palkan suurempien nousumahdollisuuksien, kiinnostavampien työtehtävien ja uralla etenemismahdollisuuksien takia).
Vähän koulutusta vaativilla matalapalkka-aloilla tilanne voi tosiaankin johtaa loukkuihin. Kaupungeissa asuminen vie työssäkäyvänkin rahapussista merkittävän osan, joten matalapalkka-aloilla työn vastaanottaminen ei välttämättä lisää paljoakaan käteen jäävää rahaa. Siinä olenkin Hetemän kanssa täysin samaa mieltä, että edullista ja sosiaalista vuokra-asuntokantaa tulee olla tarjolla niin, että matalapalkka-alallakin työ kannattaa aina ottaa vastaan ja että työtä kannattaa edes hakea. Esimerkiksi pääkaupunkiseutu tulee aina olemaan kallis paikka asua, mutta silti täällä tarvitaan paljon matalapalkka-alan työntekijöitä.
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
tiistai 25. marraskuuta 2014
Hannen blogi: Apulantaa työttömyyden hoitoon
Kauppalehden artikkelissa (linkki) TEM:n Pekka Tiainen toisaalta kohahduttaa arviolla, että työttömyys onkin käytännössä 15 %. Toisaalta Tiainen heittelee käytännöllisiä toimenpiteitä, joilla työttömyyttä voisi taklata. Koska valtion rahaa menee työttömyyden hoitoon joka tapauksessa 4,5 miljardia euroa, olisi yhteiskunnalle järkevämpää, että rahaa menisi ennemmin palkkatukiin ja siten työttömien aktivointiin kuin puhtaaseen tukeen. En oikein itsekään usko, että työ olisi Suomessa oikeasti loppu, vaan resursseja tulisi rohkeasti kohdentaa uudenlaisiin työtehtäviin ja entistä pienempiin firmoihin. Kaikkia kasvun oraita tulisi nyt reippaasti lannoittaa. En pitäisi myöskään täysin pöhkönä ideana perustaa uusia valtion firmoja. Jos start-upeja ei saada yksityiselle sektorille, valtion firmoilla olisi periaatteessa tuo 4,5 miljardia euroa pääomaa (monessakin mielessä...) sijoitettavaksi.
Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar
Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar
perjantai 30. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Työkkärin Premium-asiakkuus
Hieman jännittäen avasin TE-toimistosta tulleen sähköpostiviestin. Siinä ilmoitettiinkin vain, että työnhakuni on nyt toistaiseksi voimassa eikä toimistossa tarvitse käydä enää uusimassa hakua. Viestistä ei voinut päätellä, pitääkö haku kuitenkin uusia esimerkiksi puhelimitse. Hissipuhe-ryhmän konsultoinnin perusteella aloin jo uskoa, että hakua ei tarvitse uusia. Roosa totesi, että olin päässyt työkkärin premium-asiakkaaksi... Ansiosidonnaisen menetys päiväksikin pelkän haku-uusimisen puuttumisen takia on niin vahvasti alitajunnassani, että asian sisäistäminen vie aikansa.
Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).
Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.
Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!
Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88
Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).
Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.
Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!
Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Helpommin teatterikorkeaan kuin töihin
Miten ihmeessä et ole vieläkään työllistynyt? Tämän tyyppisiä kommentteja työnhakijat saavat kuulla muilta ja myös itseltäänkin. Katsoin läpi oman hakuhistoriani ja keskimäärin työpaikkoihin oli hakenut 100 hakijaa (näppituntumani sattui olemaan juuri sama...) Eli "sisäänpääsyprosentti" on ollut 1. Katsoin yliopistojen hakutilastot viime vuodelta, ja sinne kaikkeen vaikeimpaankin (eli teatteri- ja tanssialalle) oli päässyt 2 % sisään (http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/041). Tarvitseeko venyvää työllistymistä enää ihmetellä?
Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.
Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.
Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.
Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.
Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.
Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).
Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän.
OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.
Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!
Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic
Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.
Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.
Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.
Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.
Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.
Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).
Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän.
OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.
Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!
Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Äidit ja tyttäret
Toiset pitävät äidistä, toiset tyttärestä. Näinhän se vanha sananlasku kuuluu ja koskee myös yritysmaailmaa.
B-to-B-palveluita myydessäni huomasin, että ulkomaisten yritysten Suomen-tytäryhtiöille ei kannata juuri palveluita kaupata, koska "näistä hankinnoista päätetään pääkonttorissa", "käytämme konsernitason toimittajia" tai "meillä on Suomessa vain myyntiyhtiö". Kotimaiset yhtiöt puolestaan tilasivat palveluita paitsi Suomen myös ulkomaisten tytäryhtiöidensä tarpeisiin.
Mediassa on pohdittu sekä tytäryhtiötalouden että pääkonttoritalouden vaaroja. Tytäryhtiötaloudessa ulkomaiset yhtiöt joko ostavat suomalaisia yrityksiä tai tulevat Suomen markkinoille mittavan markkinointikassansa ja kansainvälisten kontaktiensa kanssa. Totta kai otamme ilolla vastaan Googlen tai vaikkapa ABB:n, jotka joko eivät kilpaile lainkaan suomalaisten yritysten kanssa tai jotka työllistävät myös valkokaulustyöntekijöitä. Suomalainen elintarviketeollisuus otti aimo harppauksen eteenpäin tuotteiden laadussa ja valikoimassa, kun elintarviketuonti EU:sta alkoi kasvamaan. Vaatesektorilla puolestaan olemme hävinneet sekä tuotannossa että kaupassa ulkomaisille toimijoille.
Pääkonttoritaloudessa suomalaiset yritykset siirtävät lähes kaiken muun toiminnan paitsi pääkonttorin muihin, usein palkkatasoltaan selvästi edullisempiin maihin. Tällöin yrityksen työllistävä vaikutus yrityksen kokoon nähden jää Suomessa pieneksi.Ilmiötä voimistaa pienyrittäjyyden vähäisyys Suomessa.
Suomen yritysmaailmaa on pyritty saamaan kansainvälisesti kilpailukykyiseksi tuoteinnovaatioiden kautta. Onneksi esim. TEKES on muuttanut painopistettään teknologisestä kehittämisestä liiketoiminnan kehittämiseen ja kasvuyrittäjyyteen. Ei tuotteen tarvitse olla välttämättä kovin innovatiivinen. Olennaisempaa on vaikkapa aggressiivinen markkinointi ja kansainvälistyminen. Myös brändäyksessä suomalaisilla yrityksillä on yhä kehitettävää.
Opiskelijoille järjestetään usein erilaisia ideakilpailuita. Ideakilpailuita voisi järjestää myös työttömille, joissa on nyt paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Kilpailu olisi hyvä tapa verkottaa työnhakijoita, sparrata yritys- ja tuoteideoita ja parhaimmillaan synnyttää uusia yrityksiä. Tarvitsemme kaikkia keinoja, joilla kehitämme Suomea pois tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta.
Esimerkkiartikkelit tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta:
http://www.sitra.fi/blogi/liiketoiminnan-kehitys/onko-suomesta-tulossa-paakonttoritalous-jossa-vain-superkoulutetut
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2014/01/22/ruotsi-imaisee-taas-yhden-suomalaisyhtion/20141041/170
Kuva: freedigitalphotos.net / watiporn
B-to-B-palveluita myydessäni huomasin, että ulkomaisten yritysten Suomen-tytäryhtiöille ei kannata juuri palveluita kaupata, koska "näistä hankinnoista päätetään pääkonttorissa", "käytämme konsernitason toimittajia" tai "meillä on Suomessa vain myyntiyhtiö". Kotimaiset yhtiöt puolestaan tilasivat palveluita paitsi Suomen myös ulkomaisten tytäryhtiöidensä tarpeisiin.
Mediassa on pohdittu sekä tytäryhtiötalouden että pääkonttoritalouden vaaroja. Tytäryhtiötaloudessa ulkomaiset yhtiöt joko ostavat suomalaisia yrityksiä tai tulevat Suomen markkinoille mittavan markkinointikassansa ja kansainvälisten kontaktiensa kanssa. Totta kai otamme ilolla vastaan Googlen tai vaikkapa ABB:n, jotka joko eivät kilpaile lainkaan suomalaisten yritysten kanssa tai jotka työllistävät myös valkokaulustyöntekijöitä. Suomalainen elintarviketeollisuus otti aimo harppauksen eteenpäin tuotteiden laadussa ja valikoimassa, kun elintarviketuonti EU:sta alkoi kasvamaan. Vaatesektorilla puolestaan olemme hävinneet sekä tuotannossa että kaupassa ulkomaisille toimijoille.
Pääkonttoritaloudessa suomalaiset yritykset siirtävät lähes kaiken muun toiminnan paitsi pääkonttorin muihin, usein palkkatasoltaan selvästi edullisempiin maihin. Tällöin yrityksen työllistävä vaikutus yrityksen kokoon nähden jää Suomessa pieneksi.Ilmiötä voimistaa pienyrittäjyyden vähäisyys Suomessa.
Suomen yritysmaailmaa on pyritty saamaan kansainvälisesti kilpailukykyiseksi tuoteinnovaatioiden kautta. Onneksi esim. TEKES on muuttanut painopistettään teknologisestä kehittämisestä liiketoiminnan kehittämiseen ja kasvuyrittäjyyteen. Ei tuotteen tarvitse olla välttämättä kovin innovatiivinen. Olennaisempaa on vaikkapa aggressiivinen markkinointi ja kansainvälistyminen. Myös brändäyksessä suomalaisilla yrityksillä on yhä kehitettävää.
Opiskelijoille järjestetään usein erilaisia ideakilpailuita. Ideakilpailuita voisi järjestää myös työttömille, joissa on nyt paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Kilpailu olisi hyvä tapa verkottaa työnhakijoita, sparrata yritys- ja tuoteideoita ja parhaimmillaan synnyttää uusia yrityksiä. Tarvitsemme kaikkia keinoja, joilla kehitämme Suomea pois tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta.
Esimerkkiartikkelit tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta:
http://www.sitra.fi/blogi/liiketoiminnan-kehitys/onko-suomesta-tulossa-paakonttoritalous-jossa-vain-superkoulutetut
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2014/01/22/ruotsi-imaisee-taas-yhden-suomalaisyhtion/20141041/170
Kuva: freedigitalphotos.net / watiporn
lauantai 3. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Osa-aikaisesti työssä
Tämän päivän HS:ssä Alexander Stubb nostaa esille tutun aiheen: osa-aikatyön vähäinen käyttö Suomessa. Töissä ollaan joko täysillä tai ei ollenkaan. Sadat tuhannet ovat työelämän ulkopuolella samaan aikaan, kun osa paahtaa ylipitkiä työpäiviä ja stressaa itsensä sairaaksi.
Stubb kaipaa "mallia, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta." Tämä on jo nyt täysin mahdollista, koska osa-aikatyö ei estä työttömyyskorvauksen saantia. Korvauksen määrä vain alenee tulojen mukaan. Väliinputoajia ovat tosin esimerkiksi freelancerit, joiden työajoista on vaikea tehdä tulkintaa täys- ja osa-aikatyön osalta.
Mielestäni suurin haaste osa-aikatyössä on työnantajasektorilla. On ymmärrettävää, että taloustilanne ei rohkaise uusien täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen. Osa-aikatyö olisikin tähän vallan mainio ratkaisu. Osa-aikatyöntekijä ei olisi työnantajalle niin suuri riski. Lisäksi työpaikoissa olisi jo valmiiksi yrityksen tuntevaa henkilöresurssia, kun tilanne sallii taas täyspäivätyöllistämisen. Uskon, että osa-aikatöihin riittäisi tällä hetkellä paljon halukkaita hakijoita.
Osa-aikatyöt ovat olleet yleisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa työvoiman tarve vaihtelee paljon kellonaikojen ja viikonpäivien mukaan. Osa-aikatyötä voisi rohkeasti kokeilla myös ns. valkokaulustyöpaikoissa. Ehkä työnantajat tarvitsisivat vain asiasta lisää tietoa? Pelkäävätkö työnantajat, että osa-aikatyöntekijöistä tulisi ongelmia, jos nämä kuitenkin ensisijaisesti haluaisivat tehdä täysaikatyötä? Miten osa- ja täyspäivätyöntekijöitä käsitellään yt-neuvotteluissa? Aiheuttavatko osa-aikatyöntekijät firmoissa liikaa byrokratiaa suhteessa työtunteihin?
Heikko taloustilanne tuntuu jatkuvan vuosi toisensa perään. Pelkään, että syrjäytyminen tulee räjähtämään käsiin, kun yhä useampi jää pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle. Miten pitkään yhteiskunnalla on varaa maksaa nykyisen tasoista työttömyysturvaa? Jokainen pienikin työllistymismahdollisuus tulisi käyttää, jotta talouden rattaat alkaisivat vähitellen pyörimään oikeaan suuntaan.
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
Stubb kaipaa "mallia, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta." Tämä on jo nyt täysin mahdollista, koska osa-aikatyö ei estä työttömyyskorvauksen saantia. Korvauksen määrä vain alenee tulojen mukaan. Väliinputoajia ovat tosin esimerkiksi freelancerit, joiden työajoista on vaikea tehdä tulkintaa täys- ja osa-aikatyön osalta.
Mielestäni suurin haaste osa-aikatyössä on työnantajasektorilla. On ymmärrettävää, että taloustilanne ei rohkaise uusien täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen. Osa-aikatyö olisikin tähän vallan mainio ratkaisu. Osa-aikatyöntekijä ei olisi työnantajalle niin suuri riski. Lisäksi työpaikoissa olisi jo valmiiksi yrityksen tuntevaa henkilöresurssia, kun tilanne sallii taas täyspäivätyöllistämisen. Uskon, että osa-aikatöihin riittäisi tällä hetkellä paljon halukkaita hakijoita.
Osa-aikatyöt ovat olleet yleisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa työvoiman tarve vaihtelee paljon kellonaikojen ja viikonpäivien mukaan. Osa-aikatyötä voisi rohkeasti kokeilla myös ns. valkokaulustyöpaikoissa. Ehkä työnantajat tarvitsisivat vain asiasta lisää tietoa? Pelkäävätkö työnantajat, että osa-aikatyöntekijöistä tulisi ongelmia, jos nämä kuitenkin ensisijaisesti haluaisivat tehdä täysaikatyötä? Miten osa- ja täyspäivätyöntekijöitä käsitellään yt-neuvotteluissa? Aiheuttavatko osa-aikatyöntekijät firmoissa liikaa byrokratiaa suhteessa työtunteihin?
Heikko taloustilanne tuntuu jatkuvan vuosi toisensa perään. Pelkään, että syrjäytyminen tulee räjähtämään käsiin, kun yhä useampi jää pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle. Miten pitkään yhteiskunnalla on varaa maksaa nykyisen tasoista työttömyysturvaa? Jokainen pienikin työllistymismahdollisuus tulisi käyttää, jotta talouden rattaat alkaisivat vähitellen pyörimään oikeaan suuntaan.
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Hannen blogi: Korkeakoulutettu siivooja Tampereelta?
Tämän päivän Hesarissa on juttu siitä, miten "hallitus kehottaa te-toimistoja reipastumaan työn tarjoamisessa". 3 kuukauden työttömyyden jälkeen työstä ei saa kieltäytyä, vaikka se ei olisi omalta alalta tai työmatkat olisivat yhteensä yli 3 tuntia.
Hah hah! Onkohan hallitus kuullut, että ongelmana ei ole töiden kysyntä vaan niiden tarjonta! On myös loukkaus ehdottaa ylikuormitetuille te-toimistolaisille reipastumista, kun kaikki aika menee uusien työttömien perustietojen kirjaamiseen. Aloilla, joilla on nyt työvoimapula, vaaditaan alan koulutusta (terveydenhoitoala ja isännöitsijät). Ei sinne ketä vaan voi pakottaa. Lisäksi varmaan esim. siivoojista on pulaa, mutta eikö muka niihin paikkoihin saada työntekijöitä ilman mitään reipastumista?
Entäs työnantajan näkökulma? Kuka haluaa palkata alan ulkopuolelta, pitkän työmatkan takaa täysin epämotivoituneen työntekijän? Eikö muka tällä hetkellä löydy sopivia ja motivoituneita osaajia lähempääkin?
Periaatteessa hyvä, että kaikkea yritetään. Te-toimistoissa vaan tuntuu olevan sellaistakin väkeä, joiden ammattietuihin kuuluu työnhakijoiden pelottelu karensseilla.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Hah hah! Onkohan hallitus kuullut, että ongelmana ei ole töiden kysyntä vaan niiden tarjonta! On myös loukkaus ehdottaa ylikuormitetuille te-toimistolaisille reipastumista, kun kaikki aika menee uusien työttömien perustietojen kirjaamiseen. Aloilla, joilla on nyt työvoimapula, vaaditaan alan koulutusta (terveydenhoitoala ja isännöitsijät). Ei sinne ketä vaan voi pakottaa. Lisäksi varmaan esim. siivoojista on pulaa, mutta eikö muka niihin paikkoihin saada työntekijöitä ilman mitään reipastumista?
Entäs työnantajan näkökulma? Kuka haluaa palkata alan ulkopuolelta, pitkän työmatkan takaa täysin epämotivoituneen työntekijän? Eikö muka tällä hetkellä löydy sopivia ja motivoituneita osaajia lähempääkin?
Periaatteessa hyvä, että kaikkea yritetään. Te-toimistoissa vaan tuntuu olevan sellaistakin väkeä, joiden ammattietuihin kuuluu työnhakijoiden pelottelu karensseilla.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Jumppamaikasta tuotelinjan johtajaksi
Hesarin (26.3.) pääkirjoitussivulla todetaan, että akateeminen uraputki on katkennut. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa nopeasti, kokonaiset toimialat katoavat alta. Jatkossa diplomi-insinööri ei teekään insinöörin töitä koko ikäänsä, eikä markkinointiekonomi markkinoi. Koulutukseen saa edelleen uskoa, mutta "koulutuksen välinearvoa" pitää arvioida uudelleen, ottaa mallia anglosaksisista maista. Kirjoitus peräänkuuluttaa työnantajilta rohkeutta palkata ammattipiirien ulkopuolelta.
Olin töissä Englannissa 80-luvun lopussa, ja silloin jo muistan hämmästelleeni siellä vallitsevaa "koulutuksen välinearvoa". Se tosin tuntui kohdistuvat eniten Oxfordin ja Cambridgen kaltaisiin huippuyliopistoihin. Oli aika lailla sama, mitä niissä opiskelit, vaikka arkeologiaa. Opiskelijat kaapattiin heti valmistuttuaan yritysten omiin koulutusohjelmiin, joissa heille sitten opetettiin liike-elämän asiat ja uraputki aukesi.
Työskennellessäni vuosikymmen myöhemmin kansainvälisessä yrityksessä tutustuin juuri tällaisen uraputken läpikäyneeseen brittiin. Hän oli koulutukseltaan liikuntatieteen kandidaatti, eli siis jumppamaikka ja nyt siis yrityksen tuotelinjan johtaja Euroopan alueella. Toki hän oli liikuntatieteellisen opintojensa jälkeen suorittanut jotain liikkeenjohdon kursseja. Muistan silloin pohtineeni, että Suomessa ei tällaisia urapolkuja juuri tunneta. Suutari pysyköön lestissään, meillä ajateltiin. Ja ehkä ajatellaan vieläkin.
Tämän päivän Suomessa, jossa työnhakijoista on ylitarjontaa, yritys voi valita hyvinkin tarkkojen kriteerien mukaan täsmäosaajan avoimiin paikkoihinsa. Tuntuu että omalla b-to-b-taustallani on turha lähettää yhtään hakemusta b-to-c-yrityksiin, vaikka puhutaan samasta koulutus- ja ammattialasta. Ja tänä päivänä tunnutaan hakevan hyvin kapea-alaisia erikoisosaajia. Ehkä ne laaja-alaiset yleisosaajat, jotka pitävät hommat pyörimässä, istuvat tiukasti palleillaan eikä uutta erikoisosaamista tule taloon muuta kuin rekrytoimalla sitä ulkoa. Toivotaan, että joissain firmoissa sentään koulutetaan vielä henkilöstöä, jotta heidän osaamisensa pysyy ajan tasalla. Vai pitäisikö koulutus siirtää työntekijän omalle vastuulle?
Kuva: freedigitalimages/artur84
Olin töissä Englannissa 80-luvun lopussa, ja silloin jo muistan hämmästelleeni siellä vallitsevaa "koulutuksen välinearvoa". Se tosin tuntui kohdistuvat eniten Oxfordin ja Cambridgen kaltaisiin huippuyliopistoihin. Oli aika lailla sama, mitä niissä opiskelit, vaikka arkeologiaa. Opiskelijat kaapattiin heti valmistuttuaan yritysten omiin koulutusohjelmiin, joissa heille sitten opetettiin liike-elämän asiat ja uraputki aukesi.
Työskennellessäni vuosikymmen myöhemmin kansainvälisessä yrityksessä tutustuin juuri tällaisen uraputken läpikäyneeseen brittiin. Hän oli koulutukseltaan liikuntatieteen kandidaatti, eli siis jumppamaikka ja nyt siis yrityksen tuotelinjan johtaja Euroopan alueella. Toki hän oli liikuntatieteellisen opintojensa jälkeen suorittanut jotain liikkeenjohdon kursseja. Muistan silloin pohtineeni, että Suomessa ei tällaisia urapolkuja juuri tunneta. Suutari pysyköön lestissään, meillä ajateltiin. Ja ehkä ajatellaan vieläkin.
Tämän päivän Suomessa, jossa työnhakijoista on ylitarjontaa, yritys voi valita hyvinkin tarkkojen kriteerien mukaan täsmäosaajan avoimiin paikkoihinsa. Tuntuu että omalla b-to-b-taustallani on turha lähettää yhtään hakemusta b-to-c-yrityksiin, vaikka puhutaan samasta koulutus- ja ammattialasta. Ja tänä päivänä tunnutaan hakevan hyvin kapea-alaisia erikoisosaajia. Ehkä ne laaja-alaiset yleisosaajat, jotka pitävät hommat pyörimässä, istuvat tiukasti palleillaan eikä uutta erikoisosaamista tule taloon muuta kuin rekrytoimalla sitä ulkoa. Toivotaan, että joissain firmoissa sentään koulutetaan vielä henkilöstöä, jotta heidän osaamisensa pysyy ajan tasalla. Vai pitäisikö koulutus siirtää työntekijän omalle vastuulle?
Kuva: freedigitalimages/artur84
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Hannen blogi: 10 eurolla 10 000 työpaikkaa
Suomalaisen Työn Liitto arvioi, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukausittain 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Sinivalkoisen jalanjäljen kampanjasivu löytyy netistä http://www.sinivalkoinenjalanjälki.fi/. Itse otan haasteen vastaan niin, että ostan tällä viikolla vain suomalaisia tuotteita!
Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:
Kaiuttimet
Genelec ja muutama muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.
Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.
Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.
Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.
Persoonalliset laaturavintolat
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta...
Kuva: Genelec
Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:
Kaiuttimet
Genelec ja muutama muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.
Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.
Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.
Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.
Persoonalliset laaturavintolat
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta...
Kuva: Genelec
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: F.E.C.-ohjelmat: työllistymistä vai ilmaisen työvoiman hyödyntämistä?
Korkeakoulutetuille lähes ainoa työllisyyskoulutusohjelma on ns. F.E.C. (Further Educated by Companies). Kyseessä on ohjelma, jossa työskennellään yritykselle minimaalista (noin 6000-7000€) korvausta vastaan 6 kk ajan, samalla osallistuen noin 20 päivän ajan koulutukseen. Osallistuin itse kerran tällaiseen ohjelmaan.
Ohjelmia järjestää useampikin taho, mutta periaatteessa on aina kyse samasta ohjelmasta. Näitä järjestäjiä on mm. Barona, MJS-Training, Aalto-yliopisto ja Talent Gate. Työttömiä hakijoita ohjelmaan houkutellaan sillä, että 70-75% osallistujista työllistyy ohjelman päätteeksi. Koulutusten aiheet vaihtelevat projektiosaamisesta markkinointi- ja myyntivalmennukseen, ympäristöalan yritysten kansainvälistymisestä muutosjohtamiseen ja tietoturvaan. Hakija saa myös korotettua työttömyyskorvausta ja ylläpitokorvausta ohjelman ajan. Lisää ohjelmasta mol.fi sivuilta hakusanalla F.E.C.
Yritykselle porkkana on tietysti se, että se saa palvelukseensa tuolla minimaalisella summalla akateemisesti koulutetun, yleensä kokeneen ihmisen kuudeksi kuukaudeksi. Jotkut ohjelmanjärjestäjät myös sallivat yrityksen yhden työntekijän osallistuvan koulutuksiin fecciläisen lisäksi, ilmaiseksi. Työllistämistä ohjelman päätyttyä ei edellytetä, tosin sitä kovasti painotetaan.
Niin, kuulostaahan se hyvältä. Ja voi sitä ollakin.
Oma kokemukseni oli sekä positiivinen että negatiivinen. Työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja pystyin itse vaikuttamaan niihin ja koulutukset olivat hyviä. Työllistyin, kyllä, mutta vain muutamaksi kuukaudeksi ohjelman jälkeen. Eniten minua häiritsi kyseisen yrityksen innostus näihin fecciläisiin. Sinä aikana, kun itse olin mukana tai sen jälkeen, kyseisessä yrityksessä ehti olla aika monta muutakin "ilmaista" työntekijää. Kaikille ei suinkaan tarjottu palkallista jatkoa. Osalla työtehtävät eivät millään lailla vastanneet ihmisen osaamista tai edistäneet sitä.
Vaikka mielipiteeni F.E.C.'istä ovat ristiriitaisia, hain uudelleen mukaan, eri järjestäjän ohjelmaan. Tällä kertaa yhteistyöyritystä ei löytynyt.
Yritykselle porkkana on tietysti se, että se saa palvelukseensa tuolla minimaalisella summalla akateemisesti koulutetun, yleensä kokeneen ihmisen kuudeksi kuukaudeksi. Jotkut ohjelmanjärjestäjät myös sallivat yrityksen yhden työntekijän osallistuvan koulutuksiin fecciläisen lisäksi, ilmaiseksi. Työllistämistä ohjelman päätyttyä ei edellytetä, tosin sitä kovasti painotetaan.
Niin, kuulostaahan se hyvältä. Ja voi sitä ollakin.
Oma kokemukseni oli sekä positiivinen että negatiivinen. Työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja pystyin itse vaikuttamaan niihin ja koulutukset olivat hyviä. Työllistyin, kyllä, mutta vain muutamaksi kuukaudeksi ohjelman jälkeen. Eniten minua häiritsi kyseisen yrityksen innostus näihin fecciläisiin. Sinä aikana, kun itse olin mukana tai sen jälkeen, kyseisessä yrityksessä ehti olla aika monta muutakin "ilmaista" työntekijää. Kaikille ei suinkaan tarjottu palkallista jatkoa. Osalla työtehtävät eivät millään lailla vastanneet ihmisen osaamista tai edistäneet sitä.
Vaikka mielipiteeni F.E.C.'istä ovat ristiriitaisia, hain uudelleen mukaan, eri järjestäjän ohjelmaan. Tällä kertaa yhteistyöyritystä ei löytynyt.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Hannen blogi: Mitä jäbä duunaa - Pääkaupunkiseudun työpaikkakehitys
Työpaikkailmoituksia lukiessa tulee välillä tuska, kun tuntuu että kaikki paikat ovat IT- tai myyntitehtäviä. Eläkepommista on puhuttu vuosikausia, mutta miksi se ei näy avautuvina työpaikkoina? Tänä vuonna kevätkin tulee aikaisemmin kuin positiiviset uutiset talouden kehityksestä.
Välillä sitä miettii (kuten muutkin Hissipuhujat), että pitääkö sitä kouluttautua alalle, jolla on juuri nyt suuri kysyntä. Jos jään odottelemaan parempia aikoja, menettääkö oma koulutukseni ja työkokemukseni arvon? Netistä kaivoin pääkaupunkiseudun työpaikkakehitysennusteita, joista yksi kattavimpia oli Seppo Monténin Koulutus & työvoima - Helsingin seutu 2020 / Osaamisella kohti tulevaisuutta. Raportissa on ennustettu ammattiryhmittäin työpaikkakysynnän muutoksia (ottaen myös huomioon eläkkeelle siirtyminen).
Omalta kannalta katsottuna asiantuntijatehtävien kysyntä näyttää pysyvän korkealla. Raportissa on kuitenkin mainittu itsekin havaitsemani asia, että ammattiryhmien sisällä osaamisen sisältöön kiinnitetään yhä tarkemmin huomiota. Kiinnostava yksityiskohta raportissa oli myös Helsingin seudun demografisen työvoimapulan ennuste. Sen mukaan vuonna 2018 pitäisi työmarkkinoilta poistuvien määrän ylittää selvästi työmarkkinoille tulevien määrän. Joten pitää toivoa, että viimeistään silloin voimme taas ihmetellä työvoimapulaa!
Linkki raporttiin: http://pksennakointi.fi/file/seppo-monten-koulutus-tyovoima-helsingin-seutu-2020/
Manpower taas julkaisi hiljattain lyhyen aikatähtäimen työmarkkinabarometrin, jonka mukaan Etelä-Suomen rekrytointinäkymät ovat aika lohduttomat. Harmittavasti aineisto ei ole tarpeeksi laaja, että siinä olisi voinut erotella vielä alueelliset näkymät toimialoittain.
Linkki aineistoon: http://www.manpowergroup.fi/Ajankohtaista1/Manpowerin-tyomarkkinabarometri-Tyonantajat-eri-puolilla-Suomea-kertovat-lisaavansa-henkilostoa-vuoden-2014-toisella-kvartaalilla-/
Kuva: Riku Kettunen (Flickr)
Välillä sitä miettii (kuten muutkin Hissipuhujat), että pitääkö sitä kouluttautua alalle, jolla on juuri nyt suuri kysyntä. Jos jään odottelemaan parempia aikoja, menettääkö oma koulutukseni ja työkokemukseni arvon? Netistä kaivoin pääkaupunkiseudun työpaikkakehitysennusteita, joista yksi kattavimpia oli Seppo Monténin Koulutus & työvoima - Helsingin seutu 2020 / Osaamisella kohti tulevaisuutta. Raportissa on ennustettu ammattiryhmittäin työpaikkakysynnän muutoksia (ottaen myös huomioon eläkkeelle siirtyminen).
Omalta kannalta katsottuna asiantuntijatehtävien kysyntä näyttää pysyvän korkealla. Raportissa on kuitenkin mainittu itsekin havaitsemani asia, että ammattiryhmien sisällä osaamisen sisältöön kiinnitetään yhä tarkemmin huomiota. Kiinnostava yksityiskohta raportissa oli myös Helsingin seudun demografisen työvoimapulan ennuste. Sen mukaan vuonna 2018 pitäisi työmarkkinoilta poistuvien määrän ylittää selvästi työmarkkinoille tulevien määrän. Joten pitää toivoa, että viimeistään silloin voimme taas ihmetellä työvoimapulaa!
Linkki raporttiin: http://pksennakointi.fi/file/seppo-monten-koulutus-tyovoima-helsingin-seutu-2020/
Manpower taas julkaisi hiljattain lyhyen aikatähtäimen työmarkkinabarometrin, jonka mukaan Etelä-Suomen rekrytointinäkymät ovat aika lohduttomat. Harmittavasti aineisto ei ole tarpeeksi laaja, että siinä olisi voinut erotella vielä alueelliset näkymät toimialoittain.
Linkki aineistoon: http://www.manpowergroup.fi/Ajankohtaista1/Manpowerin-tyomarkkinabarometri-Tyonantajat-eri-puolilla-Suomea-kertovat-lisaavansa-henkilostoa-vuoden-2014-toisella-kvartaalilla-/
Kuva: Riku Kettunen (Flickr)
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Hannen blogi: Robotit parantavat työttömän tuottavuutta
Viime kuukausina on uutisoitu tuoreista tulevaisuuskatsauksista (mm. Etla), joissa arvioidaan robottien vähentävän työvoiman tarvetta mm. kuljetuksissa, kirjanpidossa ja myynnissä. Ylellä jatkuu parhaillaan loistava ruotsalainen tv-sarja Hubotit, jossa ihmismäiset robotit korvaavat ihmisiä mm. myynti-, asiointi-, hoito- ja varastotehtävissä. Hubotteja vastaan on perustettu vastarintaliike ja kaupoista voi ostaa hubot fri -tuotteita.
Vaikka automatisoinnin vaikutukset ovat välillä pelottavia, en kaipaile vanhempieni hevosvoimaista työuran alkua sähköttömällä maatilalla. Tätäkin kirjoittaessa kotona pörräävät pyykinpesukone ja robotti-imuri. Hakurobotit lähettävät sähköpostiini päivittäin eri lähteistä koottuja työpaikkailmoituksia. Lämmitin kattilassa elintarviketeollisuuden "äitirobottien" minulle ystävällisesti kokkaamaa ruokaa. Välillä olenkin ajatellut tittelikseni kotikoneiden käyttövastaavaa. Muistelen kauhulla opiskeluaikaa, jolloin kävin ihan fyysisesti työkkärissä lukemassa kesätyöpaikkailmoituksia.
On hyvä, että robotit mahdollistavat tiettyjen tuotteiden turvallisen (esim. autot ja lääkkeet) ja edullisen (esim. paperi) tuotannon, jolloin meille jää rahaa ostaa tuotteita ja palveluita, joilla toteutamme ja viihdytämme itseämme (esim. taide, koulutus, liikunta, ravintolat). En usko, että länsimaisetkaan ihmiset ovat kovin pitkällä Maslowin tarvehierarkiassa kipuamisessa. Ihmisillä on paljon tyydyttämättömiä tarpeita, joihin vastaaminen kaipaa "vain" sopivia liiketoimintamalleja ja ansaintalogiikoita. Odottelen mielenkiinnolla luovan tuhon vaikutuksia Suomenkin talouteen 10 vuoden jänteellä.
Kuva: SVT
Vaikka automatisoinnin vaikutukset ovat välillä pelottavia, en kaipaile vanhempieni hevosvoimaista työuran alkua sähköttömällä maatilalla. Tätäkin kirjoittaessa kotona pörräävät pyykinpesukone ja robotti-imuri. Hakurobotit lähettävät sähköpostiini päivittäin eri lähteistä koottuja työpaikkailmoituksia. Lämmitin kattilassa elintarviketeollisuuden "äitirobottien" minulle ystävällisesti kokkaamaa ruokaa. Välillä olenkin ajatellut tittelikseni kotikoneiden käyttövastaavaa. Muistelen kauhulla opiskeluaikaa, jolloin kävin ihan fyysisesti työkkärissä lukemassa kesätyöpaikkailmoituksia.
On hyvä, että robotit mahdollistavat tiettyjen tuotteiden turvallisen (esim. autot ja lääkkeet) ja edullisen (esim. paperi) tuotannon, jolloin meille jää rahaa ostaa tuotteita ja palveluita, joilla toteutamme ja viihdytämme itseämme (esim. taide, koulutus, liikunta, ravintolat). En usko, että länsimaisetkaan ihmiset ovat kovin pitkällä Maslowin tarvehierarkiassa kipuamisessa. Ihmisillä on paljon tyydyttämättömiä tarpeita, joihin vastaaminen kaipaa "vain" sopivia liiketoimintamalleja ja ansaintalogiikoita. Odottelen mielenkiinnolla luovan tuhon vaikutuksia Suomenkin talouteen 10 vuoden jänteellä.
Kuva: SVT
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Hämmästyttää ja kummastuttaa
Aamun Hesari (10.3.) tarjosi taas tekstiä joka hämmästytti ja kummastutti pientä lukijaa - ja huolestutti myös. 57-vuotias pitkäaikaistyötön tilitti mielipidesivuilla taloudellista tilannettaan. Hän oli jo lunastanut eläkevakuutuksensa ja säästönsä, ja seuraavaksi asunto oli menossa myyntiin, koska muuten rahat eivät riittäneet elämiseen. Ei n. 700€:n työmarkkinatuki varmaan riitäkään.
Kyseistä työtöntä huolestutti köyhä eläkeikä siinä määrin, että hän jopa kyseli jo eutanasian perään, jos sattuisi elämään liian vanhaksi.
Miten on mahdollista, että mitään työtä ei löydy? Eikö edes niitä kuuluisia p***aduuneja? Siivoojista on koko ajan pulaa, samoin myyntiedustajista ja puhelinmyyjistä. Näihin ammatteihin luulisi pääsevän kyseisen työttömän kolmella tutkinnolla. Puolen vuoden täydennyskoulutuksella voinee päästä lähihoitajaksi tms. Ei niilläkään tuloilla juhlita, mutta moni muu selviää koko elämänsä sillä tulotasolla. Toki yhteiskunta tulee vastaan asumis- ja toimeentulotuen muodossa. Niihin kyseinen kirjoittajan pitäisi olla oikeutettu nyt kun säästöt on syöty, ilman asunnon myyntiäkin.
En tietenkään tunne kyseisen ihmisen koko tarinaa, voi olla että on seikkoja, jotka estävät hänen työllistymisensä näihin ammatteihin. Itse kuvittelen edelleen toiveikkaana, että jotain löytyy, kunhan itsellä on halua ryhtyä siihen. Jos oma tahto ja kysy tehdä "mitä vaan" riittää, eikä sittenkään pääse mihinkään töihin, niin sitten voi jo todeta, että suomalaisissa työnantajissa tai järjestelmässä on jotain todella pahasti vialla.Yksi tällainen epäkohta liittyy yrityksellä yli 55-vuotiaan kohdalla riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeen maksumieheksi. Itse en vielä siinä iässä ole, joten toivon itseni ja kyseisen mielipiteen kirjoittajan puolesta, että tämä työllistymisen este poistuu siihen mennessä.
Tsemppiä työnhakuun kaikenikäisille!
Kuva: moreintelligentlife.com
Miten on mahdollista, että mitään työtä ei löydy? Eikö edes niitä kuuluisia p***aduuneja? Siivoojista on koko ajan pulaa, samoin myyntiedustajista ja puhelinmyyjistä. Näihin ammatteihin luulisi pääsevän kyseisen työttömän kolmella tutkinnolla. Puolen vuoden täydennyskoulutuksella voinee päästä lähihoitajaksi tms. Ei niilläkään tuloilla juhlita, mutta moni muu selviää koko elämänsä sillä tulotasolla. Toki yhteiskunta tulee vastaan asumis- ja toimeentulotuen muodossa. Niihin kyseinen kirjoittajan pitäisi olla oikeutettu nyt kun säästöt on syöty, ilman asunnon myyntiäkin.
En tietenkään tunne kyseisen ihmisen koko tarinaa, voi olla että on seikkoja, jotka estävät hänen työllistymisensä näihin ammatteihin. Itse kuvittelen edelleen toiveikkaana, että jotain löytyy, kunhan itsellä on halua ryhtyä siihen. Jos oma tahto ja kysy tehdä "mitä vaan" riittää, eikä sittenkään pääse mihinkään töihin, niin sitten voi jo todeta, että suomalaisissa työnantajissa tai järjestelmässä on jotain todella pahasti vialla.Yksi tällainen epäkohta liittyy yrityksellä yli 55-vuotiaan kohdalla riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeen maksumieheksi. Itse en vielä siinä iässä ole, joten toivon itseni ja kyseisen mielipiteen kirjoittajan puolesta, että tämä työllistymisen este poistuu siihen mennessä.
Tsemppiä työnhakuun kaikenikäisille!
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Takaisin koulunpenkille?
Meitä työttömiä on yli 382.000 ja samaan aikaan TE-keskuksen
tiedossa olevia avoimia työpaikkoja on yli 76.000, joista Helsingissä yli
24.000. (HS 4.3.) Oikeastihan avoimia paikkoja on moninkertainen määrä, koska vain noin 30%
työpaikoista täytetään julkisen haun perusteella. Eikö äkkiseltään koulumatematiikalla
voisi todeta, että kaikille löytyisi työpaikka?
Kyseessä on se kuuluisa kohtaanto-ongelma: puhelinmyyjän ja
myyntiedustajan paikkoja on lähes nelinkertainen määrä sen alan työttömiin työnhakijoihin
verrattuna. Samalla lääketieteen ja hoiva-alan työntekijoistä on pulaa. Myös
sosiaalityöntekijöitä, puheterapeutteja, psykologeja ja farmaseutteja on liian
vähän. Näille kaikille on yhteistä se, että kyseisiin ammatteihin ei niin vain
hypätäkään, vaan useimpiin on pääsyvaatimuksena maisterintutkinto.
Pitäisikö siis lähteä takaisin koulunpenkille? Pääsykokeista
kun ensin selviytyisi sisään yliopistoon, voi olettaa, että noin 4-5 vuodessa
olisi valmiina maisterina tulossa työmarkkinoille. Keski-ikäisenä kilpailemassa
nuorempien kanssa samoista paikoista. Eihän sen pitäisi olla ongelma, kun
kerran ammattilaisista on pulaa. Toivottavasti vielä 5 vuoden kuluttuakin.
Jotenkin kyllä rohkenen epäillä tätä kuviota. Kun lehtimyyjä
seuraavan kerran aloittaa pirteän tuputuksensa, ole ymmärtäväinen, se saatan
olla minä….
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Myy itsesi
Korviini osui SMJK:n sivuilta Pasi Raution audio-blogi otsikolla
”Ostamisen esteet työnhaussa”. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että
ainakin LinkedIn-profiilin pitää olla kunnossa. Mutta se ei riitä – on osattava
tehdä tuote eli itsensä investoinnin arvoiseksi potentiaalisen työnantajan
silmissä. Ei siis pidä listata mitä on tehnyt, vaan myös mitä hyötyä ja
osaamista työnantaja sinusta voi saada. Sillä saadaan poistettua ostamisen
esteet työnantajan mielestä. Kun tuote ja hinta on kunnossa, niin kaupatkin
voivat syntyä. Toivotaan niin!
Linkki audio-blogiin:
Linkki audio-blogiin:
Tunnisteet:
hakemukset,
hakemus,
myyntityö,
osaaminen,
työelämä,
työmarkkinat,
työnhaku
tiistai 25. helmikuuta 2014
Hannen blogi: Työttömät markkinasegmenttinä
Suomessa maksettiin vuonna 2012 yli 3,5 miljardia € työttömyysturvaetuuksia. Summa on samaa luokkaa kuin Suomen vienti Alankomaihin. Työttömät ovat siis merkittävä,
mutta piilossa pysyvä markkina. Selvästi vähemmän rahaa käyttävä nuoriso on
markkinoijien lemmikki, koska asiakkuuslojaliteetti halutaan luoda ennen
markkinasegmentin siirtymistä työelämään.
Olisiko meille työttömille
hyötyä, jos olisimme näkyvämpi kohderyhmä, jonka huomiosta tuotteiden ja
palveluiden myyjät kilpailisivat? Työttömillä on paremmin aikaa tutustua uusiin
palveluihin ja tuotteisiin tai osallistua jopa tuotekehitykseen. Voisimme
hyötyä keskipäivän alemmista hinnoista tai 2 yhden hinnalla -tarjouksista. Mitä
palveluita ja tuotteita ostamme enemmän kuin normaalisti? Mediassa esillä ovat
olleet ainakin peruna, kotiruoka, lähimatkailupalvelut, kirpparit, olutkuppilat,
työn laskutuspalvelut ja pieni luksus kuten kauneudenhoito.
Harva meistä haluaa
identifioitua juuri työttömäksi, joten meille markkinointi on hankalaa. Pitäisikö
työttömille olla omat markkinointi- ja kauppakanavat? Miten hyödynnämme sitä
markkinapotentiaalia, mikä meissä on, kunnes tilille kilahtaa tauon jälkeen
ensimmäinen palkka?
Kuva: Tero Maaniemi (Flickr)
Kuva: Tero Maaniemi (Flickr)
perjantai 21. helmikuuta 2014
Hannen blogi: Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus
Työpaikkailmoituksia lukiessani
olen ilolla huomannut, että monet työnantajat hakevat parhaillaan nuoria
harjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä. Hienoa, että tässäkin taloustilanteessa
pidetään työelämän tulevaisuudesta huoli ja annetaan nuorille mahdollisuuksia
saada työkokemusta ja toivoa tulevasta.
Kuva: © European Union 2013 - European Parliament
Kuva: © European Union 2013 - European Parliament
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















