Sitran nettisivulta (http://kuntotesti.sitra.fi) löytyy testi, jolla voi testata omia ominaisuuksiaan nykyajan työelämän kannalta. Testin lopuksi saa maininnan parista vahvuudesta ja parista kehittämiskohteesta. Testi on ihan hyvä muistutus siitä, että työelämä ei ole niin stabiilia, mitä se joskus on ollut. Tosin oma työelämä ei stabiilia ole ollutkaan, joten kovin yllättäviä testin teesit eivät olleet. Testi on enemmän silmiä avaava henkilöille, jotka ovat vasta ensimmäistä kertaa hakemassa uutta työpaikkaa tai ovat olleet nykyisessä työpaikassa yli 5-10 vuotta. Testi muistuttaa esimerkiksi siitä, että jos omalla työpaikalla ei pysty pitämään osaamistaan nykyajan tarpeiden mukaisena, kannattaa hankkia lisäkoulutusta tai harrastuksia, joissa ko. osaamista voi kehittää. Nykyistä työpaikkaa ei kannata koskaan pitää itsestäänselvyytenä!
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osaaminen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 9. huhtikuuta 2016
tiistai 15. maaliskuuta 2016
Hannen blogi: Fiksusti tietämätön
Työpaikalla keskustelin nuoren kollegan kanssa, joka oli huolissaan siitä, että miten olla vakuuttava pitkän linjan ammattilaisten edessä. Mitä sanottavaa hänellä olisi kokeneille konkareille? Kieltämättä mietin asiaa välillä omaltakin osalta, kun joudun jonkun uuden asian pariin.
Aivan tietämättönä ja valmistautumatta tilanteisiin ei kannata mennäkään, mutta työvuosien myötä oppii olemaan myös "fiksusti tietämätön". Oman alansakaan expertin ei oleteta tietävän aivan kaikkea, vaan yleensä työtehtävissä erikoistutaan joko johonkin kapeampaan sektoriin tai sitten ollaan "yleismies Jantusia" (tiedetään monesta asiasta, mutta välttämättä mistään ei niin syvällisesti). Siksi työpaikoilla tehdäänkin paljon tiimityötä, että eri osaamiset kohtaisivat toisensa.
Nuorikin voi olla erityisaiheen paras asiantuntija, koska välttämättä kukaan muu ei ole katsonut kyseistä asiaa juuri tietystä näkökulmasta (tai edellinen tarkastelu on tehty useita vuosia sitten ja on siten jo vanhentunutta näkemystä ja tietoa). Omankin työurani töistä suuri osa on jo käytännössä vanhentunutta, joten
jos joutuisin saman tehtävän eteen, niin joutuisin kuitenkin tekemään
sen alusta ja eri tavalla. Lisäksi en enää edes muista vanhoja
projektejani, joten niiden sisällöt ovat minulle yhtä "uutta" kuin
noviisillekin...
Monilla työpaikoilla ihan tarkoituksellakin palkataan henkilöitä alan ulkopuolelta, jotta saataisiin uusia näkökulmia ja uudenlaista osaamista. Ei silloin kannata murehtia siitä, että kaikki termit eivät ole heti hallussa. Minua EDELLEENKIN ärsyttää se, kun joku lehti irvaili aikoinaan Elisabeth Rehnille, kun tämä ei osannut puolustusministerinä heti kaikki sotilasarvoja. Jos jokainen johtaja opettelisi työpaikkansa jokaisen nippeliasian, niin eipä siinä jäisi aikaa itse johtamiseen...
Työkokemuksessa korostaisinkin erilaisten prosessien hallintaa. Riippumatta sisällöstä eri työtehtävätyypit kannattaa suunnitella ja toteuttaa tietyllä tavalla. Mahdollisiin ongelmakohtiin osaa varautua jo ennalta. Toisaalta vastavalmistuneilla voi olla mielenkiintoisia työelämä- ja johtamistaitoja, kun esimerkiksi some-maailma on tuonut täysin uudenlaisia tapoja tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa.
Eli luottakaa nuoret itseenne ja kokeneemmat kollegat, kannustakaa nuoria! Muistelen taas lämmöllä erästä vanhempaa kollegani, joka aina korosti että hän kertoo mielipiteensä, mutta että minä itse päätän, mitä mielipiteestä otan huomioon. Loistava sanonta aiheeseen on se, että et ole tehnyt vielä kaikkeasi, jos et ole pyytänyt apua! Itsenäisen koulu- ja opiskeluputken jälkeen itsellenikin oli uutta, että kollegat eivät ole "kilpailijoita" vaan oikeasti yhteistyössä viemässä asioita eteenpäin.
Kuva: freedigitalphotos.net / ratch0013
Aivan tietämättönä ja valmistautumatta tilanteisiin ei kannata mennäkään, mutta työvuosien myötä oppii olemaan myös "fiksusti tietämätön". Oman alansakaan expertin ei oleteta tietävän aivan kaikkea, vaan yleensä työtehtävissä erikoistutaan joko johonkin kapeampaan sektoriin tai sitten ollaan "yleismies Jantusia" (tiedetään monesta asiasta, mutta välttämättä mistään ei niin syvällisesti). Siksi työpaikoilla tehdäänkin paljon tiimityötä, että eri osaamiset kohtaisivat toisensa.
Nuorikin voi olla erityisaiheen paras asiantuntija, koska välttämättä kukaan muu ei ole katsonut kyseistä asiaa juuri tietystä näkökulmasta (tai edellinen tarkastelu on tehty useita vuosia sitten ja on siten jo vanhentunutta näkemystä ja tietoa). Omankin työurani töistä suuri osa on jo käytännössä vanhentunutta, joten
jos joutuisin saman tehtävän eteen, niin joutuisin kuitenkin tekemään
sen alusta ja eri tavalla. Lisäksi en enää edes muista vanhoja
projektejani, joten niiden sisällöt ovat minulle yhtä "uutta" kuin
noviisillekin... Monilla työpaikoilla ihan tarkoituksellakin palkataan henkilöitä alan ulkopuolelta, jotta saataisiin uusia näkökulmia ja uudenlaista osaamista. Ei silloin kannata murehtia siitä, että kaikki termit eivät ole heti hallussa. Minua EDELLEENKIN ärsyttää se, kun joku lehti irvaili aikoinaan Elisabeth Rehnille, kun tämä ei osannut puolustusministerinä heti kaikki sotilasarvoja. Jos jokainen johtaja opettelisi työpaikkansa jokaisen nippeliasian, niin eipä siinä jäisi aikaa itse johtamiseen...
Työkokemuksessa korostaisinkin erilaisten prosessien hallintaa. Riippumatta sisällöstä eri työtehtävätyypit kannattaa suunnitella ja toteuttaa tietyllä tavalla. Mahdollisiin ongelmakohtiin osaa varautua jo ennalta. Toisaalta vastavalmistuneilla voi olla mielenkiintoisia työelämä- ja johtamistaitoja, kun esimerkiksi some-maailma on tuonut täysin uudenlaisia tapoja tehdä yhteistyötä ja jakaa tietoa.
Eli luottakaa nuoret itseenne ja kokeneemmat kollegat, kannustakaa nuoria! Muistelen taas lämmöllä erästä vanhempaa kollegani, joka aina korosti että hän kertoo mielipiteensä, mutta että minä itse päätän, mitä mielipiteestä otan huomioon. Loistava sanonta aiheeseen on se, että et ole tehnyt vielä kaikkeasi, jos et ole pyytänyt apua! Itsenäisen koulu- ja opiskeluputken jälkeen itsellenikin oli uutta, että kollegat eivät ole "kilpailijoita" vaan oikeasti yhteistyössä viemässä asioita eteenpäin.
Kuva: freedigitalphotos.net / ratch0013
lauantai 28. marraskuuta 2015
Hannen blogi: Suojeleeko lasilattia eliittiä?
Luin englantilaisesta lehdestä artikkelin työelämän lasilattiailmiöstä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa eliittiin tai ylempään keskiluokkaan syntyvät henkilöt pysyvät usein yhteiskuntaluokassaan ja sen tulotasossa, vaikka olisivat menestyneet opinnoissaan vain keskinkertaisesti tai heikosti. Tämä estää lahjakkaita alempien luokkien edustajia saavuttamasta potentiaalinsa mukaista asemaa ja tulotasoa. Lasilattiailmiötä ruokkivat eliitin ja keskiluokan sisäiset verkostot, joissa mm. opintoaikojen harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja jaetaan enemmän kontaktien kuin osaamisen perusteella. Lehdessä ehdotettiinkin palkattomien harjoittelujaksojen poistamista oppilaitosten tutkintovaatimuksista.Englanti tunnetusti on hyvin vahvasti luokkayhteiskunta, jossa ulkomaalaisetkin pystyvät tunnistamaan eri luokkien edustajat pelkän puhetyylin perusteella. Vaikka Suomessakin verkostojen merkityksestä puhutaan yhä enemmän, uskon että verkostot nykyaikana poikkeavat paljonkin ummehtuneista sikarikerhoista. Ehkä Suomessa auttaa se, että täällä on aika vähän ns. vanhaa rahaa. Menestykseen ei vaadita rahakasta menneisyyttä vaan pikemminkin näkemystä tulevaisuudesta. Ja kun toimialarakenteet ovat jälleen kerran myllertymässä uuteen asentoon, tarvitaan aidosti uutta ajattelua.
Toisekseen koulumenestyshän muutenkin selittää vain osan työelämämenestyksestä ja työelämässä voi menestyä erilaisilla kriteereillä. Kouluajan lahjakkuutta ei pitäisi liikaa korostaa.
On myös jotenkin rajoittunutta ajatella, etteikö alemmassa keskiluokassa tai työväestössä olisi työelämässä eteenpäin auttavia verkostoja. Duunarihommissa arvostetaan yhtä alla suosituksia "hyvästä tyypistä" kuin valkokaulustyöpaikoillakin. Pienemmissä duunaripaikoissa toimitusjohtajaksi edetään alan sisältä. Kyseessä saa olla jo aika iso firma, että Hesariin laitetaan ilmoitus Pulla Oy:n tai Meisseli Oy:n toimitusjohtajan paikasta. Oman lukioluokkani luokkakokouksessakin olin yllättynyt, miten moni ei-hikari poika oli edennyt pienehkön firman toimitusjohtajaksi.
Vieläkin tapahtuu myös niin, että jopa viidessä vuodessa syntyy täysin tyhjästä usean miljoonan euron liikevaihdon yrityksiä. Mielenkiintoinen esimerkki on vaikkapa Varusteleka, jonka johtoa on vaikea kuvitella sukukartanossa pidettäviin rapujuhliin. Maailma ei ole valmis yrityselämässäkään.
Kaiken kaikkiaan talouselämän kehittymistä jähmettäviä lasilattioita ja muita vastaavia asenteita ja rakenteita tulee poistaa.Suomessa turhan helposti ajatellaan, että menestys tulee vain korkeakoulutusta parantamalla. Ihan niiltä alemmiltakin koulutusasteilta tulee kuitenkin paljon osaavia ja motivoituneita työntekijöitä ja yrittäjiä. Mielenkiintoista olisikin tietää, onko alemmille koulutusasteille minkäänlaista jatkokoulutustarjontaa. Voimistaako koulutusjärjestelmämme lasilattiailmiötä?
Kuvat: freedigitalphotos.net / stockimages
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Hannen blogi: Viestintä, viestintä ja viestintä
Opiskeluaikana ajattelin, että viestintä on vain ekstrasosiaalisten ja ekstroverttien hommaa, joka ei koskisi minua. Olin lukioikäisenä tulkinnut itseni introvertiksi, ja ajattelin että asiaa ei voi mitenkään muuttaa. Kuitenkin tämän päivän Hesarissakin (D4-D5) todetaan, että jako ekstro- ja introvertteihin on turhan yksinkertaistava.
Onneksi heti ensimmäinen "oikea" työpaikkani osoitti, että erilaiset viestintämuodot ovat elintärkeä osa työelämää eikä niitä pääse karkuun. Olen myös oppinut pitämään ryhmätöistä ja esitysten pitämisestä, kunhan ne eivät ole jokapäiväisiä.
Viestintä ei ole vain erityisten viestintäammattilaisten yksinoikeus, vaan viestinnän tärkeys koskee kaikkien töitä. Minun pitää osata viestiä, mitä olen tehnyt ja tekemässä, mitä aion tehdä ja miksi teen niin. Lisäksi minun pitää ymmärtää hyvinkin monenlaisten ihmisten tavoitteita ja tarkoitusperiä. Viestinnän merkitys korostuu, kun asioista ollaan erimielisiä. Usein erimielisyyden takana voi olla, että asioita tai termejä ei ymmärretä samalla tavalla, asiaa katsotaan eri näkökulmista ja näkökulmien arvoa painotetaan eri tavoin. Näiden erojen esille tuonti ja ymmärtäminen ovat loppujen lopuksi viestintää.
Tärkein kysymys viestinnässä on "Mitä sitten?" Ei riitä, jos kerrotaan paljon faktoja, mutta ei kerrota mitä faktoista voi seurata. Tästä olen yllättävän usein joutunut keskustelemaan vanhemman kollegani kanssa. Hän raportoi mielellään ja yksityiskohtaisesti faktoja, mutta joudun usein pumppaamaan häneltä näkemystä, mitä faktoista seuraa ja mihin ne vaikuttavat. Hänellä tuntuu olevan kuvitelma, että hänen raporttiensa lukijat tekevät samat johtopäätökset kuin hän itsekin. Erään laskelman tuloksen olin tulkinnut jopa päinvastaiseksi kuin se oikeasti oli. Asiaa ei oltu viestitty oikein!
Kaiken kaikkiaan näen, että viestintätaitojen oppiminen on ollut yksi suurimpia saavutuksiani työurani aikana. Toisaalta näen, että juuri viestinnässä minulla on eniten kehittymistarpeita. Paria rekrykonsulttia hieman ihmetytti tämä logiiikkani. Ehkä he näkivät viestinnän merkityksen liian kapeasti...
Kuva: freedigitalphotos.net / bplanet
Onneksi heti ensimmäinen "oikea" työpaikkani osoitti, että erilaiset viestintämuodot ovat elintärkeä osa työelämää eikä niitä pääse karkuun. Olen myös oppinut pitämään ryhmätöistä ja esitysten pitämisestä, kunhan ne eivät ole jokapäiväisiä.
Viestintä ei ole vain erityisten viestintäammattilaisten yksinoikeus, vaan viestinnän tärkeys koskee kaikkien töitä. Minun pitää osata viestiä, mitä olen tehnyt ja tekemässä, mitä aion tehdä ja miksi teen niin. Lisäksi minun pitää ymmärtää hyvinkin monenlaisten ihmisten tavoitteita ja tarkoitusperiä. Viestinnän merkitys korostuu, kun asioista ollaan erimielisiä. Usein erimielisyyden takana voi olla, että asioita tai termejä ei ymmärretä samalla tavalla, asiaa katsotaan eri näkökulmista ja näkökulmien arvoa painotetaan eri tavoin. Näiden erojen esille tuonti ja ymmärtäminen ovat loppujen lopuksi viestintää.
Tärkein kysymys viestinnässä on "Mitä sitten?" Ei riitä, jos kerrotaan paljon faktoja, mutta ei kerrota mitä faktoista voi seurata. Tästä olen yllättävän usein joutunut keskustelemaan vanhemman kollegani kanssa. Hän raportoi mielellään ja yksityiskohtaisesti faktoja, mutta joudun usein pumppaamaan häneltä näkemystä, mitä faktoista seuraa ja mihin ne vaikuttavat. Hänellä tuntuu olevan kuvitelma, että hänen raporttiensa lukijat tekevät samat johtopäätökset kuin hän itsekin. Erään laskelman tuloksen olin tulkinnut jopa päinvastaiseksi kuin se oikeasti oli. Asiaa ei oltu viestitty oikein!
Kaiken kaikkiaan näen, että viestintätaitojen oppiminen on ollut yksi suurimpia saavutuksiani työurani aikana. Toisaalta näen, että juuri viestinnässä minulla on eniten kehittymistarpeita. Paria rekrykonsulttia hieman ihmetytti tämä logiiikkani. Ehkä he näkivät viestinnän merkityksen liian kapeasti...
Kuva: freedigitalphotos.net / bplanet
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Hannen blogi: Puolimatkan krouvissa
Aloitin alani opiskelut hieman yli 20 vuotta sitten. Eläkeikääni on hieman (tai reilusti...) yli 20 vuotta. Tässä suhteessa koen olevani työelämässä puolimatkan krouvissa. Muutama vuosikymmen sitten nelikymppisiä pidettiin jo vanhoina työntekijöinä. Nyt kun työpaikoissa on paljon aktiivisia kuusikymppisiä työntekijöitä, jopa nelikymppisiä voidaan pitää nuorina. Välillä minulle on tullutkin tunne vanhempien henkilöiden osalta, että he pitävät minua vieläkin nuorena enkä ole kokenut tätä suhtautumista aina positiivisena. Silloin on tehnyt mieli kommentoida, että onhan Suomen hallituskin täynnä nelikymppisinä, joten älkää nyt ottako ikäkorttia esiin. No, siihen toki moni voisi kommentoida, että pitäisikö hallituksessa ollakin kokeneempia ministereitä...
Kyllä sitä itsekin pitää itseään vielä nuorehkona työntekijänä, koska työssä on koko ajan uutta opittavaa ja uuden oppimista on tiedossa vielä paljon. Toisaalta itseni kehittämisen suhteen alan olla jo kriittisempi. Jotta oppisin kunnolla esimerkiksi uuden kielen, siihen menisi ainakin viisi vuotta. Se olisi aika pitkä aika jäljellä oleviin työvuosiin nähden. Työpaikalla juttelin juuri pomoni kanssa siitä, että kannattaako minun opetella uusi tietokoneohjelma, vai käytettäisiinkö kyseisiin asioihin ulkopuolista asiantuntijaa. Olen itsekin sitä mieltä, että ennemmin syvennän nykyistä osaamistani kuin että opettelen laajoja uusia kokonaisuuksia.
Vaikka edelleenkin jokaisessa uudessa työprojektissa pitää olla skarppi ja itsekriittinen, itseluottamus on työelämän alkuvaiheista parantunut. Nyt voi itsevarmemmin sanoa, että ei tiedä jotain (mutta asian voi tarvittaessa selvittää). Olen tajunnut, miten pienen pintaraapaisun sitä loppujen lopuksi ehtii omasta alastaan raapaista yhden työuran aikana. Lohdutuksella olen seurannut, miten eläkkeelle jäävätkin kollegat loppujen lopuksi ovat asiantuntijoita vain tietyissä näkökulmissa.
Lopputyöuran suhteen olisin tällä hetkellä tyytyväinen, mikäli se jatkuisi sellaisena kuin se juuri nyt on. Ja että yleensä on työpaikka... Olen miettinyt, haluaisinko tehdä joskus isommankin irtioton. Ex-kollegoitani on eläkkeelle jäämisen jälkeen siirtynyt eksoottisiin maihin vapaaehtoisiin ja määräaikaisiin kehitystyötehtäviin. Jotain vastaavaa voisin itsekin harkita.
Kuva: freedigitalphotos.net /nonicknamephoto
Kyllä sitä itsekin pitää itseään vielä nuorehkona työntekijänä, koska työssä on koko ajan uutta opittavaa ja uuden oppimista on tiedossa vielä paljon. Toisaalta itseni kehittämisen suhteen alan olla jo kriittisempi. Jotta oppisin kunnolla esimerkiksi uuden kielen, siihen menisi ainakin viisi vuotta. Se olisi aika pitkä aika jäljellä oleviin työvuosiin nähden. Työpaikalla juttelin juuri pomoni kanssa siitä, että kannattaako minun opetella uusi tietokoneohjelma, vai käytettäisiinkö kyseisiin asioihin ulkopuolista asiantuntijaa. Olen itsekin sitä mieltä, että ennemmin syvennän nykyistä osaamistani kuin että opettelen laajoja uusia kokonaisuuksia.
Vaikka edelleenkin jokaisessa uudessa työprojektissa pitää olla skarppi ja itsekriittinen, itseluottamus on työelämän alkuvaiheista parantunut. Nyt voi itsevarmemmin sanoa, että ei tiedä jotain (mutta asian voi tarvittaessa selvittää). Olen tajunnut, miten pienen pintaraapaisun sitä loppujen lopuksi ehtii omasta alastaan raapaista yhden työuran aikana. Lohdutuksella olen seurannut, miten eläkkeelle jäävätkin kollegat loppujen lopuksi ovat asiantuntijoita vain tietyissä näkökulmissa.
Lopputyöuran suhteen olisin tällä hetkellä tyytyväinen, mikäli se jatkuisi sellaisena kuin se juuri nyt on. Ja että yleensä on työpaikka... Olen miettinyt, haluaisinko tehdä joskus isommankin irtioton. Ex-kollegoitani on eläkkeelle jäämisen jälkeen siirtynyt eksoottisiin maihin vapaaehtoisiin ja määräaikaisiin kehitystyötehtäviin. Jotain vastaavaa voisin itsekin harkita.
Kuva: freedigitalphotos.net /nonicknamephoto
tiistai 11. marraskuuta 2014
Hissipuhe testaa: Oikeassa ammatissa? -testi
Vale, emävale, työpersoonallisuustesti? Hissipuhujat kävivät tekemässä Oikotien Oikeassa ammatissa? -testin (linkki), josta saa tuloksena kuvauksen omasta työpersoonasta ja listan ammattilaisista, joiden kanssa työpersoona mätsää eniten.
Veera:
Oikotien uratestiraportin mukaan sopisin journalistin, henkilöstö- tai hallintopäällikön sekä aineopettajan tehtävään. Kaikissa kolmessa ammatissa ovat kirjoittaminen, lukeminen, erilaisten asioiden hoitaminen, toimiva yhteistoiminta ja vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa olennaisen tärkeää, jotta työt sujuvat tavoitteellisesti ja tuloksia syntyy. Edellä mainittuja osaamisia vaaditaan vähän erilaisella painotuksella ja osaamistasolla monessa muussakin työtehtävässä. Aineopettajan ammattia mietin jossain vaiheessa, mutta liike-elämän tehtävät veivät toisaalle. Mitattujen ominaisuuksien kuvaukset vaikuttivat osuvilta, kun peilasin niitä luonteeseeni ja työskentelytapaani sekä aiempiin testituloksiin. Tämän testin tulosta voi hyödyntää mainiosti hakemuksen laatimisessa ja työhaastattelussa.
Salla:
Sain tulokseksi 1. Hallinnollinen johtaja, 2. Diplomaatti ja 3. Johtaja. Aiemmissa vastaavissa testeissä ei tuollaista tulosta ole tullutkaan, vaan minulle on tarjottu lähinnä markkinoinnin alaa. Yksityiskohtaisempi analyysi tuntui sinällään aika oikealta, mutta ihan noin kunnianhimoisena, paineensietokykyisenä ja luottavaisena en itseäni pidä, kuin mitä nuo tapissaan olevat indikaattorit antaisivat ymmärtää. Suhteessa muihin oman viiteryhmäni ihmisiin minun vuorovaikutukseni ja luovuuteni olivat rajallisempia. Voi ollakin.
Hanne:
Itse puolestani sain 1. Lennonjohtaja, 2. Johtava konsultti ja 3. Ohjelmoija. Alussa tulos tuntui hyvin huvittavalta, mutta on noissa yhteistä tiedonhallinta sekä tiedon analysointi ja hyödyntäminen. Nämä ovat kuitenkin liittyneet keskeisesti työtehtäviini ja konsultointia olen työkseni tehnytkin. Testituloksen alat ovat myös aika miesvaltaisia, kuten työpaikkanikin valmistumisen jälkeen. Olenkin miettinyt, onko miesvaltaisuus vaikuttanut ajattelu- ja toimintatapoihini ja ehkä se on jossain määrin vaikuttanutkin. Käytännössä en voisi ikinä kuvitella olevani lennonjohtaja tai ohjelmoija. Lennonjohtaminen olisi liian hektistä enkä pitäisi sitä kovin kiinnostavanakaan. Ohjelmointia olen sen verran kokeillut, että siihen ei taidot eikä motivaatio riittäisi. ICT-näkökulma on kyllä liittynyt työprojekteihini, joten ohjelmointia tekevien kanssa olen kyllä ollut tekemisissä. Ehkä tuloksen voi tulkita niinkin, että minulla on hyvät mahdollisuudet tehdä yhteistyötä mainittujen ammattialojen edustajien kanssa.
Summa summarum: Tulokset olivat osin oikeansuuntaiset, kun tarkkojen ammattinimikkeiden sijasta kiinnitimme huomiota ammattien yhteisiin ominaisuuksiin.
Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello
Veera:
Oikotien uratestiraportin mukaan sopisin journalistin, henkilöstö- tai hallintopäällikön sekä aineopettajan tehtävään. Kaikissa kolmessa ammatissa ovat kirjoittaminen, lukeminen, erilaisten asioiden hoitaminen, toimiva yhteistoiminta ja vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa olennaisen tärkeää, jotta työt sujuvat tavoitteellisesti ja tuloksia syntyy. Edellä mainittuja osaamisia vaaditaan vähän erilaisella painotuksella ja osaamistasolla monessa muussakin työtehtävässä. Aineopettajan ammattia mietin jossain vaiheessa, mutta liike-elämän tehtävät veivät toisaalle. Mitattujen ominaisuuksien kuvaukset vaikuttivat osuvilta, kun peilasin niitä luonteeseeni ja työskentelytapaani sekä aiempiin testituloksiin. Tämän testin tulosta voi hyödyntää mainiosti hakemuksen laatimisessa ja työhaastattelussa.
Salla:
Sain tulokseksi 1. Hallinnollinen johtaja, 2. Diplomaatti ja 3. Johtaja. Aiemmissa vastaavissa testeissä ei tuollaista tulosta ole tullutkaan, vaan minulle on tarjottu lähinnä markkinoinnin alaa. Yksityiskohtaisempi analyysi tuntui sinällään aika oikealta, mutta ihan noin kunnianhimoisena, paineensietokykyisenä ja luottavaisena en itseäni pidä, kuin mitä nuo tapissaan olevat indikaattorit antaisivat ymmärtää. Suhteessa muihin oman viiteryhmäni ihmisiin minun vuorovaikutukseni ja luovuuteni olivat rajallisempia. Voi ollakin.
Hanne:
Itse puolestani sain 1. Lennonjohtaja, 2. Johtava konsultti ja 3. Ohjelmoija. Alussa tulos tuntui hyvin huvittavalta, mutta on noissa yhteistä tiedonhallinta sekä tiedon analysointi ja hyödyntäminen. Nämä ovat kuitenkin liittyneet keskeisesti työtehtäviini ja konsultointia olen työkseni tehnytkin. Testituloksen alat ovat myös aika miesvaltaisia, kuten työpaikkanikin valmistumisen jälkeen. Olenkin miettinyt, onko miesvaltaisuus vaikuttanut ajattelu- ja toimintatapoihini ja ehkä se on jossain määrin vaikuttanutkin. Käytännössä en voisi ikinä kuvitella olevani lennonjohtaja tai ohjelmoija. Lennonjohtaminen olisi liian hektistä enkä pitäisi sitä kovin kiinnostavanakaan. Ohjelmointia olen sen verran kokeillut, että siihen ei taidot eikä motivaatio riittäisi. ICT-näkökulma on kyllä liittynyt työprojekteihini, joten ohjelmointia tekevien kanssa olen kyllä ollut tekemisissä. Ehkä tuloksen voi tulkita niinkin, että minulla on hyvät mahdollisuudet tehdä yhteistyötä mainittujen ammattialojen edustajien kanssa.
Summa summarum: Tulokset olivat osin oikeansuuntaiset, kun tarkkojen ammattinimikkeiden sijasta kiinnitimme huomiota ammattien yhteisiin ominaisuuksiin.
Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello
torstai 9. lokakuuta 2014
Hissipuheen teemakysymys: Työelämävinkkejä nuorille?
Minkälaisia työelämävinkkejä antaisitte nuorelle (ammatinvalintaa tekevälle tai ammattiin-valmistujalle)?
Salla:
Antaisin sellaisen neuvon, että kannattaa selvittää ja miettiä, millä aloilla työvoiman kysyntää riittää todennäköisesti pitkällä aikavälillä. Toisaalta kannattaa hakeutua alalle, josta itse on kiinnostunut ja varautua myös siihen, että joutuu jossain vaiheessa - ehkä useampaankin kertaan - kouluttautumaan uudelleen, vaihtamaan alaa.
Ensimmäiseen työpaikkaan mennessään tuskin kukaan enää miettii että tässäpä mukava eläkevirka. En suosittelisi jäämään ensimmäiseen paikkaan kovin pitkäksi aikaa, mutta riittävän pitkäksi kuitenkin. Kolme vuotta on sopiva aika, sitten on hyvä lähteä katselemaan miltä se maailma näyttää muualla.
Veera:
Opiskele elämää varten älä pelkästään arvosanojen vuoksi. Hanki monipuolista työkokemusta eri aloilta kesätöissä opiskelujen aikana. Perehdy työlainsäädäntöön niin tiedät ja tunnet oikeutesi ja velvollisuutesi työpaikalla. Hyvät käytös- ja vuorovaikutustaidot ovat a ja o, sillä ne helpottavat asioiden hoitamista, kun tapaat mitä erilaisempia ihmisiä työssäsi. Suosittelen työpsykologian kurssia, sillä se on myös investointi tulevaisuuteen, kuten myös vieraiden kielten opiskelu ja kielitaidon aktiivinen ylläpito puhumalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Osallistu aktiivisesti työhakutaitoja kehittäviin kursseihin ja pidä työnhakutaitoja ja CV:tä koko ajan yllä saatuasi työpaikan, sillä tulevaisuus on yllätyksiä täynnä.
Hanne:
Ole kiinnostunut laajasti eri aiheista, koska hyvästä yleissivistyksestä ei ole koskaan haittaa ja olet silloin valmiimpi erilaisiin työelämän muutoksiin. Ole valmis ottamaan vastuuta, vaikka tuntisitkin itsesi epävarmaksi - ei kukaan ole seppä syntyessään ja tekemällä oppii!
Älä stressaa liikaa alanvalinnan kanssa, äläkä oleta ensimmäisen työpaikkasi tai -tehtäväsi olevan koko totuus alastasi. Sama työ voi olla hyvin erilaista eri työpaikoissa. Kokemuksen ja oman kiinnostuksesi myötä alkuperäinen työtehtäväsi voi joko muuttua tai täydentyä aivan uudenlaisiin tehtäviin (esim. esimies-, kehittämis-, myynti- tai hallintotehtäviin riippumatta koulutustaustastasi).
Älä valita pienistä. Negatiivinen asenne haittaa eniten itse valittajaa, lisäksi se kuluttaa työpaikan positiivista energiaa. Pomot ovat vain ihmisiä, ei heidän tule olla täydellisiä. Anna palautetta kohteliaasti äläkä ota itseesi, jos ehdotuksesi eivät saa vastakaikua. Vaihda työpaikkaa, jos töihin meneminen ottaa päähän.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
Salla:
Antaisin sellaisen neuvon, että kannattaa selvittää ja miettiä, millä aloilla työvoiman kysyntää riittää todennäköisesti pitkällä aikavälillä. Toisaalta kannattaa hakeutua alalle, josta itse on kiinnostunut ja varautua myös siihen, että joutuu jossain vaiheessa - ehkä useampaankin kertaan - kouluttautumaan uudelleen, vaihtamaan alaa.
Ensimmäiseen työpaikkaan mennessään tuskin kukaan enää miettii että tässäpä mukava eläkevirka. En suosittelisi jäämään ensimmäiseen paikkaan kovin pitkäksi aikaa, mutta riittävän pitkäksi kuitenkin. Kolme vuotta on sopiva aika, sitten on hyvä lähteä katselemaan miltä se maailma näyttää muualla.
Veera:
Opiskele elämää varten älä pelkästään arvosanojen vuoksi. Hanki monipuolista työkokemusta eri aloilta kesätöissä opiskelujen aikana. Perehdy työlainsäädäntöön niin tiedät ja tunnet oikeutesi ja velvollisuutesi työpaikalla. Hyvät käytös- ja vuorovaikutustaidot ovat a ja o, sillä ne helpottavat asioiden hoitamista, kun tapaat mitä erilaisempia ihmisiä työssäsi. Suosittelen työpsykologian kurssia, sillä se on myös investointi tulevaisuuteen, kuten myös vieraiden kielten opiskelu ja kielitaidon aktiivinen ylläpito puhumalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Osallistu aktiivisesti työhakutaitoja kehittäviin kursseihin ja pidä työnhakutaitoja ja CV:tä koko ajan yllä saatuasi työpaikan, sillä tulevaisuus on yllätyksiä täynnä.
Hanne:
Ole kiinnostunut laajasti eri aiheista, koska hyvästä yleissivistyksestä ei ole koskaan haittaa ja olet silloin valmiimpi erilaisiin työelämän muutoksiin. Ole valmis ottamaan vastuuta, vaikka tuntisitkin itsesi epävarmaksi - ei kukaan ole seppä syntyessään ja tekemällä oppii!
Älä stressaa liikaa alanvalinnan kanssa, äläkä oleta ensimmäisen työpaikkasi tai -tehtäväsi olevan koko totuus alastasi. Sama työ voi olla hyvin erilaista eri työpaikoissa. Kokemuksen ja oman kiinnostuksesi myötä alkuperäinen työtehtäväsi voi joko muuttua tai täydentyä aivan uudenlaisiin tehtäviin (esim. esimies-, kehittämis-, myynti- tai hallintotehtäviin riippumatta koulutustaustastasi).
Älä valita pienistä. Negatiivinen asenne haittaa eniten itse valittajaa, lisäksi se kuluttaa työpaikan positiivista energiaa. Pomot ovat vain ihmisiä, ei heidän tule olla täydellisiä. Anna palautetta kohteliaasti äläkä ota itseesi, jos ehdotuksesi eivät saa vastakaikua. Vaihda työpaikkaa, jos töihin meneminen ottaa päähän.
Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages
tiistai 7. lokakuuta 2014
Sallan blogi: Hissipuhe
Tulin katselleeksi vähän statistiikkaa tästä meidän blogistamme ja yksi liikenteen lähde pisti silmään, eli hakusana, joilla blogimme on löytynyt: hissipuhe!
Blogin nimi on hissipuhe, mutta emme ole kertaakaan bloganneet aiheesta. Nimi valikoitui aikanaan siksi, että tapasimme OTTYn vertaistukiryhmässä, jossa hissipuheita harjoiteltiin kyllästymiseen asti. Meillä oli tapana katsoa ihan kellosta aikaa, miten pitkiä hissipuheemme ovat, ikään kuin saada ne yhden suomalaisen toimistokerrostalon hissimatkan mittaisiksi - ylimpään kerrokseen tietysti. Oletusarvo oli noin 30 sekuntia - minuutti. Aika monikerroksinen toimistorakennus siihen kyllä tarvittaisiin.
Hissipuhehan on kaiketi alunperin keksitty start-up yrittäjille, jotka pitchaavat sijoittajalle liikeideaansa siinä puolen minuutin aikana. Yhtä lailla voi ajatella myyvänsä itsensä potentiaalisena työntekijänä siinä lyhyessä ajassa yrityksen johtajalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa, kuka on, mitä osaa ja varsinkin mitä hyötyä juuri minusta olisi yritykselle.
Olen kauppatieteen maisteri, ja minulla on kokemusta kansainvälisen markkinoinnin tehtävistä yli 20 vuoden ajalta, lähinnä elektroniikka- ja IT-aloilla. Tuotelanseerausprosessit ovat lähellä sydäntä. Olen ollut esimiestehtävissä sekä toiminut johtoryhmissä. Tällä hetkellä etsin markkinoinnin tehtäviä ja opiskelen viestintää ja mediaa avoimessa yliopistossa. Sekä opinnoissani että työssäni olen kiinnostunut digitaalisen markkinoinnin kehityksestä.
Siitä puuttuu se, mitä hyötyä minusta on yritykselle. Se onkin vaikein määriteltävä, kun ei tiedä kunkin yrityksen ongelmia, joita lähtisi ratkomaan. Mutta eiköhän tuo kerro muuten kaiken olennaisen minusta, paitsi tietysti tämänhetkisen työtilanteeni. Mutta sen voi sitten selittää - olen kuitenkin edelleen työnhakija, vaikka työnhakuni onkin jäissä tällä hetkellä.
Millainen on sinun hissipuheesi?
Blogin nimi on hissipuhe, mutta emme ole kertaakaan bloganneet aiheesta. Nimi valikoitui aikanaan siksi, että tapasimme OTTYn vertaistukiryhmässä, jossa hissipuheita harjoiteltiin kyllästymiseen asti. Meillä oli tapana katsoa ihan kellosta aikaa, miten pitkiä hissipuheemme ovat, ikään kuin saada ne yhden suomalaisen toimistokerrostalon hissimatkan mittaisiksi - ylimpään kerrokseen tietysti. Oletusarvo oli noin 30 sekuntia - minuutti. Aika monikerroksinen toimistorakennus siihen kyllä tarvittaisiin.
Hissipuhehan on kaiketi alunperin keksitty start-up yrittäjille, jotka pitchaavat sijoittajalle liikeideaansa siinä puolen minuutin aikana. Yhtä lailla voi ajatella myyvänsä itsensä potentiaalisena työntekijänä siinä lyhyessä ajassa yrityksen johtajalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa, kuka on, mitä osaa ja varsinkin mitä hyötyä juuri minusta olisi yritykselle.
Oma hissipuheeni
Tämä teksti löytyy esittelysivultani tästä blogista:Olen kauppatieteen maisteri, ja minulla on kokemusta kansainvälisen markkinoinnin tehtävistä yli 20 vuoden ajalta, lähinnä elektroniikka- ja IT-aloilla. Tuotelanseerausprosessit ovat lähellä sydäntä. Olen ollut esimiestehtävissä sekä toiminut johtoryhmissä. Tällä hetkellä etsin markkinoinnin tehtäviä ja opiskelen viestintää ja mediaa avoimessa yliopistossa. Sekä opinnoissani että työssäni olen kiinnostunut digitaalisen markkinoinnin kehityksestä.
Siitä puuttuu se, mitä hyötyä minusta on yritykselle. Se onkin vaikein määriteltävä, kun ei tiedä kunkin yrityksen ongelmia, joita lähtisi ratkomaan. Mutta eiköhän tuo kerro muuten kaiken olennaisen minusta, paitsi tietysti tämänhetkisen työtilanteeni. Mutta sen voi sitten selittää - olen kuitenkin edelleen työnhakija, vaikka työnhakuni onkin jäissä tällä hetkellä.
Millainen on sinun hissipuheesi?
maanantai 25. elokuuta 2014
Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi
Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?
1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.
2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.
3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.
4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!
5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.
6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.
2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.
3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.
4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!
5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.
6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
Tunnisteet:
energia,
Haastattelu,
hakemukset,
hakemus,
kompetenssi,
menestys,
osaaminen,
Otty,
rekrytointi,
testit,
työhaastattelu,
työkokemus,
työllistyminen,
työnhaku,
uudelle uralle
perjantai 30. toukokuuta 2014
Roosan blogi: LinkedIn –profiilin päivitystä
CV:hän ei ole koskaan
valmis. Tai sitten ”se on juuri niin valmis kuin se sillä hetkellä voi olla”,
kuten joku viisas on asian hienosti kiteyttänyt. Me hissipuhelaiset päätimme
yhteistuumin päivittää omia LinkedIn-profiileitamme, ja annoimme niihin
toisillemme parannusehdotuksia. Toisten profiilien kommentointi kun on niin
paljon helpompaa kuin oman. ;)
Tässä muutamia vinkkejä muillekin
profiilipäivitystään suunnitteleville:
Summary: Lisää tähän osioon kaikki osaamisesi. Listaa osaamisesi
luettelomaisesti, sekä suomeksi että englanniksi. Asiantuntijoiden mukaan rekrytoijien osaamishakutulokset perustuvat juuri tämän summary-osion tärppisanoihin.
Luettelon lisäksi
kannattaa lisätä osioon myös avoin kertomus itsestään, joka tuo sinua
persoonana paremmin esille. Esimerkiksi vahvuuksia, työskentelytyyliä, mitä
hyötyä sinusta on yritykselle jne.
Työkokemukset: Avaa kokemuksesi kokonaisilla lauseilla. Jos voit kuvata kokemustasi ja menestystäsi
luvuin, tee se. Jos et, yritä avata kokemustasi kertomalla mitä hyötyä sinun
työstäsi oli muille.
Otsikko: Lisää otsikkoon rohkeasti ”Looking for new job opportunities” tai ”Ready
for new challenges” jne. Otsikkoon kannattaa lisätä myös osaaminen, esim. ”Marketing
professional looking for new challenges”.
Lisäksi: ”Toisto on
opintojen äiti”. Kerro ydinosaamisestasi useammassa eri profiilikohdassa.
Korostaminen on tässä tilanteessa vain hyväksi ja auttaa viestin välittymisessä
eteenpäin.
Kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net
Kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Miten tulla headhuntatuksi ja valituksi?
LinkedIn, avainsanat, innostuksen näyttäminen ja success storyt.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"
Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!
Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.
Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova. Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"
Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!
LinkedIn on tärkein
Talenten mukaan keskeisin väline tämän päivän headhuntingissa on LinkedIn. Mitään muuta keinoa he eivät edes maininneet. LinkedInissä onkin nykyään jo 600.000 suomalaisen profiilit. Hakijan pitää olla hakujen löydettävissä ja siksi on tärkeää käyttää oikeita avainsanoja profiilissaan. Avainsanat voivat olla otsikossa, vapaassa tekstissä, avainsanalistalla jne.Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.
Soita aina ja hae räätälöidyllä CV:llä heti
Kun on kyse avoimesta hausta (joita on tosin vain n. 30% kaikista rekrytoinneista), pitää aina soittaa yritykseen ja kysyä lisätietoja. Vain noin 10% hakijoista soittaa. Soittamisen tärkein tehtävä on löytää se tarve, johon yritys on rekrytoimassa. Kun sen tarpeen tietää, on helpompi räätälöidä hakemus ja CV kertomaan, miten juuri sinä vastaat tähän tarpeeseen. Boldaa, alleviivaa, laita ranskalaisia viivoja, mitä vaan millä avainsanat erottuvat. Väännä rautalangasta: minä vastaan yrityksen tarpeeseen. CV:stä ja hakemuksesta on nopeasti löydyttävä rekrytoijan kannalta olennaiset asiat.Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova. Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.
Innostu ja näytä se
Pauli Jacobsson korosti kovasti innostuksen näyttämistä. Kuulemma useimmat haastateltavat ovat kivikasvoja, eivät näytä lainkaan kiinnostuneilta tehtävästä, vaikka sisimmässään sitä olisivatkin. Paulin mukaan rekrytoiva yritys palkkaa aina innostuneen hakijan, joka on suoriutunut vastaavanlaisesta tehtävistä ja olosuhteista jossain muualla onnistuneesti.Kerro Success Storyja
Kerro hakemuksessa ja CV:ssä, jopa jo puhelimessa ja viimeistään haastattelussa miten sinä olet onnistuneesti suoriutunut vastaavissa tehtävissä aiemmin, kerro pieniä success storyja. Älä sano "me", vaikka olisit kuinka tiimityöntekijä. Sano: minun johdollani tiimi tai työryhmä sai aikaan sitä ja tätä. Käytä numeroita, euroja ja prosentteja kuvaamaan onnistumisiasi. Annetusta tehtävästä suoriutuminenkin on onnistumista. Kerro miten sait muut mukaan muutokseen - sillä muutos on tänä päivänä jatkuvaa, ja yritykset arvostavat niitä, jotka saavat muut mukaan.
Onko tämä minun juttuni?
Ennen kuin haet, mieti vielä, onko tämä sinun juttusi, voitko tässä onnistua? Hae vasta sitten kun pystyt innostumaan. Ja näytä sitten innostuksesi. Tässä kohtaa itselleni tuli kyllä mieleen ne monet kerrat, jolloin olin jo haastattelussa niin innostunut, että olin jo aloittamassa kilpailijaseurantaa ja miettimässä markkinointistrategiaa - vain joutuakseni pettymään, kun en tullutkaan valituksi. Kuinka monta kertaa kestää innostuksen ja pettymyksen jaksaakseen vielä innostua seuraavasta hakuprosessista? Milloin innostunut ilme jähmettyy kasvoille?
kuva: freedigitalphotos/sommai
Tunnisteet:
avainsanat,
CV,
Haastattelu,
hakemukset,
hakemus,
head hunting,
innostus,
motivaatio,
myönteisyys,
osaaminen,
pettymys,
puhelinsoitot,
rekrytointi,
SEFE,
Talente,
työnhaku
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Veeran blogi: Kerro rohkeasti mitä odotat työltäsi!
Näin kehottaa amerikkalainen työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntija MarlaGottschalk. Hänen mukaansa ihmiset eivät uskalla ilmaista omia uraodotuksiaan
ääneen työpaikallaan. Kuulostaako tutulta? Alat epäröidä, et ehkä usko
mahdollisuuksiasi vaikuttaa uraasi ja tyydyt entiseen. Miksi teemme näin? Tähän
on varmaan jokaisella omat vastauksensa. Kysy vastauksesi jälkeen vielä
uudestaan ja uudestaan miksi? Keskustele itsesi kanssa yhtä uteliaasti kuin lapsi, joka ei
tyydy mihinkään ylimalkaiseen vastaukseesi, vaan jaksaa kysellä.
Kysy esimieheltäsi, asiakkailtasi, yhteistyökumppaneilta ja työkavereilta, mitä mieltä he ovat tekemästäsi työstä. Kysyminen ei tee sinusta toisista riippuvaista, sillä mielekkään työuran rakentamiseen tarvitaan muita ihmisiä tueksi. Sinäkin voit tukea toista rakentamaan hänen työuraa omilla näkemyksillä. Se voi olla alku uudelle mielekkäälle uralle. Pahinta mitä voit tehdä on oman suorituksen vertailu toisten suorituksiin. Siitä ei seuraa mitään hyvää varsinkaan itsellesi. Viimeisenä muttei vähäpätöisenä unohda EI-vastaukset. Niitä ei kannata pelätä eikä ottaa henkilökohtaisesti, sillä nekin ovat vastauksia, joita tarvitaan matkan varrella. Toinen toistemme auttaminen ja yhdessä pohtiminen on avain uusiin mahdollisuuksiin ja yhteistoimintaan, joka luo liikettä.
Vain sinä itse tiedät oman vastauksesi, miksi työsi ei sinua
palkitse tai se ei perustu sisäiseen motivaatioosi. Se voi olla esimerkiksi
alentunut itseluottamus, jonka on aiheuttanut aiemmat epäonnistumiset.
Käsittele ne pois ajoissa, ettei niistä tule tekemisen esteitä eli sokeita
pisteitäsi. Turha vaatimattomuus ei ole enää tätä päivää. Omasta osaamisesta ja
sen laajentamisesta tai syventämisestä on pidettävä ääntä. Se on niin sinun
kuin työnantajasi etu.
Kysy esimieheltäsi, asiakkailtasi, yhteistyökumppaneilta ja työkavereilta, mitä mieltä he ovat tekemästäsi työstä. Kysyminen ei tee sinusta toisista riippuvaista, sillä mielekkään työuran rakentamiseen tarvitaan muita ihmisiä tueksi. Sinäkin voit tukea toista rakentamaan hänen työuraa omilla näkemyksillä. Se voi olla alku uudelle mielekkäälle uralle. Pahinta mitä voit tehdä on oman suorituksen vertailu toisten suorituksiin. Siitä ei seuraa mitään hyvää varsinkaan itsellesi. Viimeisenä muttei vähäpätöisenä unohda EI-vastaukset. Niitä ei kannata pelätä eikä ottaa henkilökohtaisesti, sillä nekin ovat vastauksia, joita tarvitaan matkan varrella. Toinen toistemme auttaminen ja yhdessä pohtiminen on avain uusiin mahdollisuuksiin ja yhteistoimintaan, joka luo liikettä.
Tee ja esitä kysymyksiä. Kerro omista uratoiveistasi. Joku voi kuulla ne tai sinä oivallat jotain merkityksellistä, joka auttaa työssäsi eteenpäin. Saatat
saada vastauksia, jotka vievät sinut uudelle uralle….....
Kuva: freedigitalphotos.net
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras?
Ei ole mitenkään tavatonta yrityselämässä nähdä, miten uusi toimitusjohtaja pikkuhiljaa vaihtaa firman entisen johtoryhmän kavereihinsa, joko entisiin työtovereihin tai muihin tuttuihin.
On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.
Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.
Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?
Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.
Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com
On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.
Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.
Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?
Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.
Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Jumppamaikasta tuotelinjan johtajaksi
Hesarin (26.3.) pääkirjoitussivulla todetaan, että akateeminen uraputki on katkennut. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa nopeasti, kokonaiset toimialat katoavat alta. Jatkossa diplomi-insinööri ei teekään insinöörin töitä koko ikäänsä, eikä markkinointiekonomi markkinoi. Koulutukseen saa edelleen uskoa, mutta "koulutuksen välinearvoa" pitää arvioida uudelleen, ottaa mallia anglosaksisista maista. Kirjoitus peräänkuuluttaa työnantajilta rohkeutta palkata ammattipiirien ulkopuolelta.
Olin töissä Englannissa 80-luvun lopussa, ja silloin jo muistan hämmästelleeni siellä vallitsevaa "koulutuksen välinearvoa". Se tosin tuntui kohdistuvat eniten Oxfordin ja Cambridgen kaltaisiin huippuyliopistoihin. Oli aika lailla sama, mitä niissä opiskelit, vaikka arkeologiaa. Opiskelijat kaapattiin heti valmistuttuaan yritysten omiin koulutusohjelmiin, joissa heille sitten opetettiin liike-elämän asiat ja uraputki aukesi.
Työskennellessäni vuosikymmen myöhemmin kansainvälisessä yrityksessä tutustuin juuri tällaisen uraputken läpikäyneeseen brittiin. Hän oli koulutukseltaan liikuntatieteen kandidaatti, eli siis jumppamaikka ja nyt siis yrityksen tuotelinjan johtaja Euroopan alueella. Toki hän oli liikuntatieteellisen opintojensa jälkeen suorittanut jotain liikkeenjohdon kursseja. Muistan silloin pohtineeni, että Suomessa ei tällaisia urapolkuja juuri tunneta. Suutari pysyköön lestissään, meillä ajateltiin. Ja ehkä ajatellaan vieläkin.
Tämän päivän Suomessa, jossa työnhakijoista on ylitarjontaa, yritys voi valita hyvinkin tarkkojen kriteerien mukaan täsmäosaajan avoimiin paikkoihinsa. Tuntuu että omalla b-to-b-taustallani on turha lähettää yhtään hakemusta b-to-c-yrityksiin, vaikka puhutaan samasta koulutus- ja ammattialasta. Ja tänä päivänä tunnutaan hakevan hyvin kapea-alaisia erikoisosaajia. Ehkä ne laaja-alaiset yleisosaajat, jotka pitävät hommat pyörimässä, istuvat tiukasti palleillaan eikä uutta erikoisosaamista tule taloon muuta kuin rekrytoimalla sitä ulkoa. Toivotaan, että joissain firmoissa sentään koulutetaan vielä henkilöstöä, jotta heidän osaamisensa pysyy ajan tasalla. Vai pitäisikö koulutus siirtää työntekijän omalle vastuulle?
Kuva: freedigitalimages/artur84
Olin töissä Englannissa 80-luvun lopussa, ja silloin jo muistan hämmästelleeni siellä vallitsevaa "koulutuksen välinearvoa". Se tosin tuntui kohdistuvat eniten Oxfordin ja Cambridgen kaltaisiin huippuyliopistoihin. Oli aika lailla sama, mitä niissä opiskelit, vaikka arkeologiaa. Opiskelijat kaapattiin heti valmistuttuaan yritysten omiin koulutusohjelmiin, joissa heille sitten opetettiin liike-elämän asiat ja uraputki aukesi.
Työskennellessäni vuosikymmen myöhemmin kansainvälisessä yrityksessä tutustuin juuri tällaisen uraputken läpikäyneeseen brittiin. Hän oli koulutukseltaan liikuntatieteen kandidaatti, eli siis jumppamaikka ja nyt siis yrityksen tuotelinjan johtaja Euroopan alueella. Toki hän oli liikuntatieteellisen opintojensa jälkeen suorittanut jotain liikkeenjohdon kursseja. Muistan silloin pohtineeni, että Suomessa ei tällaisia urapolkuja juuri tunneta. Suutari pysyköön lestissään, meillä ajateltiin. Ja ehkä ajatellaan vieläkin.
Tämän päivän Suomessa, jossa työnhakijoista on ylitarjontaa, yritys voi valita hyvinkin tarkkojen kriteerien mukaan täsmäosaajan avoimiin paikkoihinsa. Tuntuu että omalla b-to-b-taustallani on turha lähettää yhtään hakemusta b-to-c-yrityksiin, vaikka puhutaan samasta koulutus- ja ammattialasta. Ja tänä päivänä tunnutaan hakevan hyvin kapea-alaisia erikoisosaajia. Ehkä ne laaja-alaiset yleisosaajat, jotka pitävät hommat pyörimässä, istuvat tiukasti palleillaan eikä uutta erikoisosaamista tule taloon muuta kuin rekrytoimalla sitä ulkoa. Toivotaan, että joissain firmoissa sentään koulutetaan vielä henkilöstöä, jotta heidän osaamisensa pysyy ajan tasalla. Vai pitäisikö koulutus siirtää työntekijän omalle vastuulle?
Kuva: freedigitalimages/artur84
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Hannen blogi: 10 eurolla 10 000 työpaikkaa
Suomalaisen Työn Liitto arvioi, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukausittain 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Sinivalkoisen jalanjäljen kampanjasivu löytyy netistä http://www.sinivalkoinenjalanjälki.fi/. Itse otan haasteen vastaan niin, että ostan tällä viikolla vain suomalaisia tuotteita!
Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:
Kaiuttimet
Genelec ja muutama muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.
Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.
Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.
Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.
Persoonalliset laaturavintolat
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta...
Kuva: Genelec
Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:
Kaiuttimet
Genelec ja muutama muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.
Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.
Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.
Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.
Persoonalliset laaturavintolat
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta...
Kuva: Genelec
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Hannen blogi: Testeillä täydelliseksi työnhakijaksi
Olen joskus kuullut toteaman, että työntekijä palkataan osaamisensa takia ja irtisanotaan persoonansa takia (viittaan tällä ehdottomasti muuhun kuin lamasta johtuviin irtisanomisiin!). Vaikka olisit kuinka kyvykäs, mutta aiheutat työpaikalla eripuraa tai olet epämotivoitunut, yritys ei pysty hyödyntämään osaamistasi. Rekrytointiprosesseissa yritetään saada yhä enemmän käsitys siitä, millainen olisit työntekijänä.
Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.
Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.
Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan. 3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita.
Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.
Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.
Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan. 3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: F.E.C.-ohjelmat: työllistymistä vai ilmaisen työvoiman hyödyntämistä?
Korkeakoulutetuille lähes ainoa työllisyyskoulutusohjelma on ns. F.E.C. (Further Educated by Companies). Kyseessä on ohjelma, jossa työskennellään yritykselle minimaalista (noin 6000-7000€) korvausta vastaan 6 kk ajan, samalla osallistuen noin 20 päivän ajan koulutukseen. Osallistuin itse kerran tällaiseen ohjelmaan.
Ohjelmia järjestää useampikin taho, mutta periaatteessa on aina kyse samasta ohjelmasta. Näitä järjestäjiä on mm. Barona, MJS-Training, Aalto-yliopisto ja Talent Gate. Työttömiä hakijoita ohjelmaan houkutellaan sillä, että 70-75% osallistujista työllistyy ohjelman päätteeksi. Koulutusten aiheet vaihtelevat projektiosaamisesta markkinointi- ja myyntivalmennukseen, ympäristöalan yritysten kansainvälistymisestä muutosjohtamiseen ja tietoturvaan. Hakija saa myös korotettua työttömyyskorvausta ja ylläpitokorvausta ohjelman ajan. Lisää ohjelmasta mol.fi sivuilta hakusanalla F.E.C.
Yritykselle porkkana on tietysti se, että se saa palvelukseensa tuolla minimaalisella summalla akateemisesti koulutetun, yleensä kokeneen ihmisen kuudeksi kuukaudeksi. Jotkut ohjelmanjärjestäjät myös sallivat yrityksen yhden työntekijän osallistuvan koulutuksiin fecciläisen lisäksi, ilmaiseksi. Työllistämistä ohjelman päätyttyä ei edellytetä, tosin sitä kovasti painotetaan.
Niin, kuulostaahan se hyvältä. Ja voi sitä ollakin.
Oma kokemukseni oli sekä positiivinen että negatiivinen. Työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja pystyin itse vaikuttamaan niihin ja koulutukset olivat hyviä. Työllistyin, kyllä, mutta vain muutamaksi kuukaudeksi ohjelman jälkeen. Eniten minua häiritsi kyseisen yrityksen innostus näihin fecciläisiin. Sinä aikana, kun itse olin mukana tai sen jälkeen, kyseisessä yrityksessä ehti olla aika monta muutakin "ilmaista" työntekijää. Kaikille ei suinkaan tarjottu palkallista jatkoa. Osalla työtehtävät eivät millään lailla vastanneet ihmisen osaamista tai edistäneet sitä.
Vaikka mielipiteeni F.E.C.'istä ovat ristiriitaisia, hain uudelleen mukaan, eri järjestäjän ohjelmaan. Tällä kertaa yhteistyöyritystä ei löytynyt.
Yritykselle porkkana on tietysti se, että se saa palvelukseensa tuolla minimaalisella summalla akateemisesti koulutetun, yleensä kokeneen ihmisen kuudeksi kuukaudeksi. Jotkut ohjelmanjärjestäjät myös sallivat yrityksen yhden työntekijän osallistuvan koulutuksiin fecciläisen lisäksi, ilmaiseksi. Työllistämistä ohjelman päätyttyä ei edellytetä, tosin sitä kovasti painotetaan.
Niin, kuulostaahan se hyvältä. Ja voi sitä ollakin.
Oma kokemukseni oli sekä positiivinen että negatiivinen. Työtehtävät olivat mielenkiintoisia ja pystyin itse vaikuttamaan niihin ja koulutukset olivat hyviä. Työllistyin, kyllä, mutta vain muutamaksi kuukaudeksi ohjelman jälkeen. Eniten minua häiritsi kyseisen yrityksen innostus näihin fecciläisiin. Sinä aikana, kun itse olin mukana tai sen jälkeen, kyseisessä yrityksessä ehti olla aika monta muutakin "ilmaista" työntekijää. Kaikille ei suinkaan tarjottu palkallista jatkoa. Osalla työtehtävät eivät millään lailla vastanneet ihmisen osaamista tai edistäneet sitä.
Vaikka mielipiteeni F.E.C.'istä ovat ristiriitaisia, hain uudelleen mukaan, eri järjestäjän ohjelmaan. Tällä kertaa yhteistyöyritystä ei löytynyt.
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Takaisin koulunpenkille?
Meitä työttömiä on yli 382.000 ja samaan aikaan TE-keskuksen
tiedossa olevia avoimia työpaikkoja on yli 76.000, joista Helsingissä yli
24.000. (HS 4.3.) Oikeastihan avoimia paikkoja on moninkertainen määrä, koska vain noin 30%
työpaikoista täytetään julkisen haun perusteella. Eikö äkkiseltään koulumatematiikalla
voisi todeta, että kaikille löytyisi työpaikka?
Kyseessä on se kuuluisa kohtaanto-ongelma: puhelinmyyjän ja
myyntiedustajan paikkoja on lähes nelinkertainen määrä sen alan työttömiin työnhakijoihin
verrattuna. Samalla lääketieteen ja hoiva-alan työntekijoistä on pulaa. Myös
sosiaalityöntekijöitä, puheterapeutteja, psykologeja ja farmaseutteja on liian
vähän. Näille kaikille on yhteistä se, että kyseisiin ammatteihin ei niin vain
hypätäkään, vaan useimpiin on pääsyvaatimuksena maisterintutkinto.
Pitäisikö siis lähteä takaisin koulunpenkille? Pääsykokeista
kun ensin selviytyisi sisään yliopistoon, voi olettaa, että noin 4-5 vuodessa
olisi valmiina maisterina tulossa työmarkkinoille. Keski-ikäisenä kilpailemassa
nuorempien kanssa samoista paikoista. Eihän sen pitäisi olla ongelma, kun
kerran ammattilaisista on pulaa. Toivottavasti vielä 5 vuoden kuluttuakin.
Jotenkin kyllä rohkenen epäillä tätä kuviota. Kun lehtimyyjä
seuraavan kerran aloittaa pirteän tuputuksensa, ole ymmärtäväinen, se saatan
olla minä….
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Myy itsesi
Korviini osui SMJK:n sivuilta Pasi Raution audio-blogi otsikolla
”Ostamisen esteet työnhaussa”. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että
ainakin LinkedIn-profiilin pitää olla kunnossa. Mutta se ei riitä – on osattava
tehdä tuote eli itsensä investoinnin arvoiseksi potentiaalisen työnantajan
silmissä. Ei siis pidä listata mitä on tehnyt, vaan myös mitä hyötyä ja
osaamista työnantaja sinusta voi saada. Sillä saadaan poistettua ostamisen
esteet työnantajan mielestä. Kun tuote ja hinta on kunnossa, niin kaupatkin
voivat syntyä. Toivotaan niin!
Linkki audio-blogiin:
Linkki audio-blogiin:
Tunnisteet:
hakemukset,
hakemus,
myyntityö,
osaaminen,
työelämä,
työmarkkinat,
työnhaku
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Hannen blogi: Yhdistyksistä iloa ja oppia
Eilisessä (25.2) Hesarissa oli juttu siitä, miten yhdistyksiin kuuluminen tuo usein jäsenilleen rahanarvoisia etuja. Laskin, että kuulun itsekin kuuteen yhdistykseen. Artikkeli koski harrastusyhdistyksiä, mutta itse olen tyytyväinen myös erilaisten ammattitaitoa kehittävien yhdistysten jäsenyyteen. Vajaan satasen yhdistysmaksulla pääsee ilmaiseksi esim. yrityskäynneille, eri työelämän teemojen luennoille, vapaamuotoisempiin tilaisuuksiin sekä edullisille kursseille.
Kuva: Suomi-Latvia yhdistys, Latvian Foreign Ministry (Flickr)
Kuva: Suomi-Latvia yhdistys, Latvian Foreign Ministry (Flickr)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)















