Sallan blogi: Hissipuhe

Tulin katselleeksi vähän statistiikkaa tästä meidän blogistamme ja yksi liikenteen lähde pisti silmään, eli hakusana, joilla blogimme on löytynyt: hissipuhe!

Blogin nimi on hissipuhe, mutta emme ole kertaakaan bloganneet aiheesta. Nimi valikoitui aikanaan siksi, että tapasimme OTTYn vertaistukiryhmässä, jossa hissipuheita harjoiteltiin kyllästymiseen asti. Meillä oli tapana katsoa ihan kellosta aikaa, miten pitkiä hissipuheemme ovat, ikään kuin saada ne yhden suomalaisen toimistokerrostalon hissimatkan mittaisiksi - ylimpään kerrokseen tietysti. Oletusarvo oli noin 30 sekuntia - minuutti. Aika monikerroksinen toimistorakennus siihen kyllä tarvittaisiin.

Hissipuhehan on kaiketi alunperin keksitty start-up yrittäjille, jotka pitchaavat sijoittajalle liikeideaansa siinä puolen minuutin aikana. Yhtä lailla voi ajatella myyvänsä itsensä potentiaalisena työntekijänä siinä lyhyessä ajassa yrityksen johtajalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa, kuka on, mitä osaa ja varsinkin mitä hyötyä juuri minusta olisi yritykselle.

Oma hissipuheeni

Tämä teksti löytyy esittelysivultani tästä blogista:
Olen kauppatieteen maisteri, ja minulla on kokemusta kansainvälisen markkinoinnin tehtävistä yli 20 vuoden ajalta, lähinnä elektroniikka- ja IT-aloilla. Tuotelanseerausprosessit ovat lähellä sydäntä. Olen ollut esimiestehtävissä sekä toiminut johtoryhmissä. Tällä hetkellä etsin markkinoinnin tehtäviä ja opiskelen viestintää ja mediaa avoimessa yliopistossa. Sekä opinnoissani että työssäni olen kiinnostunut digitaalisen markkinoinnin kehityksestä.

Siitä puuttuu se, mitä hyötyä minusta on yritykselle. Se onkin vaikein määriteltävä, kun ei tiedä kunkin yrityksen ongelmia, joita lähtisi ratkomaan. Mutta eiköhän tuo kerro muuten kaiken olennaisen minusta, paitsi tietysti tämänhetkisen työtilanteeni. Mutta sen voi sitten selittää - olen kuitenkin edelleen työnhakija, vaikka työnhakuni onkin jäissä tällä hetkellä.

Millainen on sinun hissipuheesi?

Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.

Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.

Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.

Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.

http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx

Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.

Kuva: freedigitalimages.com/bplanet

Veeran blogi: Kertoisitko vähän itsestäsi

Haastattelukysymys, johon ei voi olla törmäämättä työpaikkahaastattelussa. Kysymys on tavallaan niin helppo ja niin vaikea. Miten kertoa itsestä pieni mieleenpainuva tarina ja rennosti vieraalle ihmiselle, jonka tapaan ensi kertaa. Mitä haluan rekrytoijalle viestittää itsestäni?

Business Insider sivuilla oli juttu: "Miten vastata tyypillisimpään kysymykseen työpaikka-haastattelussa?". Sen mukaan hakija on enemmän kuin CV:ssä listatut koulutukset ja saavutukset. Aukottomasta CV:stä ammattitaitoinen rekrytoija pystyy lukemaan edellä mainitut asiat. Itsestäni tuntuu, että olen sortunut itsestään selvyyksien kertomiseen, joten ensi kerralla taidan enemmän kertoa itsestäni seuraavien kysymysten kautta:

 

• millainen olen ihmisenä ja työkaverina?
• millaiset ovat elämän arvoni?
• mitkä asiat työssä ja elämässä kiinnostavat?
• mitä odotan työympäristöltäni?
• millaista kannustusta tarvitsen esimieheltäni?

Tärkeitä asioita hakijan osaamista koskevien tietojen lisäksi rekrytoijalle, kun haastattelussa halutaan varmistua hakijan sopivuudesta yrityksen työntekijäksi. Toinen mielenkiintoinen tarina on rekrytoijan yritysesittely, jonka pitää vakuuttaa sinut.

Miten sinä vastaat kysymykseen: "Kerro itsestäsi?" ja mitä ajatuksia se herättää sinussa?

 

 

Kuva: freedigitalphotos.net