Tässä olisi minun ehdotukseni Suomen hallitukselle:
Lyhennetään työttömyysturvan kestoa 500 päivästä 250 päivään. Voi sitä päivärahaa korottaa, jos rahaa löytyy.
Vastineeksi annetaan työttömälle vapaat kädet noiksi 250 päiväksi.
Saa opiskella mitä ja miten haluaa. Aamulla, illalla, yöllä. 10 tai 50 opintopistettä kuussa, mitä vaan saa aikaiseksi. Oli se sitten toinen loppututkinto tai täydennyskoulutusta aiempaan.
Saa perustaa yrityksen. Oy:n, osuuskunnan, avoimen yhtiön, yksin tai yhdessä.
Saa lähteä vapaasti ulkomaille työnhakuun.
Saa tehdä osa-aikaista ja pätkätyötä.
Voi osallistua F.E.C-ohjelmiin ja muihin TE-keskuksen operoimiin työllistämisohjelmiin.
Tietysti saa olla vaan työtön työnhakijakin.
Ja vaikka vaan maata sohvalla ja ihmetellä.
Mutta tuona aikana ei työttömyyskorvaukseen saa koskea, vaikka yrittäjästä samantien tulisi menestyjä. Tai opiskelisi liian ahkerasti ja peräti valmistuisi. Ei vaikka osa-aikaiset pätkätyöt olisivat pörssiyhtiön pääjohtajan kovapalkkaisia hommia. TE-keskus pitää näppinsä erossa työttömän asioista. Karensseja ei tunneta.
Mutta sitten, kun 250 päivää on täynnä niin se on täynnä. Sen jälkeen voisi pidentää työssäoloehtoa nykyisestä noin 6 kk esimerkiksi vuoteen.
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ansiosidonnainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ansiosidonnainen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 5. syyskuuta 2015
torstai 26. maaliskuuta 2015
Hissipuheen vaaliblogi: Vaalikoneen arpoma Hissipuheen ehdokas
Päätimme etsiä Hissipuheen bloggaajille oman eduskuntavaaliehdokkaan Ylen vaalikoneella.
Valitsimme vain ne kysymykset, jotka puhuttelivat työttömiä tai työttömyysuhan alaisia eniten. Kaikki muut kysymykset ohitettiin. (Joku oli testannut, mitä vaalikone antaa tulokseksi, jos kaikki kysymykset ohittaa = Keskusta....)
Yritimme Roosan, Hannen ja Sallan kesken muodostaa yhteisen mielipiteen näihin kysymyksiin, joiden asteikko oli 1= täysin eri mieltä ja 5= täysin samaa mieltä.
1. Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa - Hissipuhebloggaajat ovat melkein samaa mieltä
2. Kaupan ja muiden liikkeiden aukioloajat on vapautettava. - Täysin samaa mieltä
3. Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason.
- Mielipiteet hajosivat, mutta päädyimme olemaan melkein samaa mieltä
4. Työntekijälle on turvattava lailla minimityöaika. - Täysin samaa mieltä
5. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää. - Tässäkin mielipiteemme hajosivat, mutta konsensus oli, että melkein samaa mieltä ollaan
6. Ruoan verotusta on varaa kiristää. - No ei todellakaan
7. Tuloveroa alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. - Olemme aivan eri mieltä väitteen kanssa.
Ja - tadaa - ehdokkaamme on Keskustan (!) Anne Majuri, 49 v. Hänen mielipiteensä ovat 97% samoja kuin meillä, ja Keskusta-puolueen yhteensä samoin 97%. Mahtoiko johtua runsaista "ohita" vastauksista...
Ehdokkaamme Anne Majuri
"Olen helsinkiläinen kasvatustieteiden maisteri sekä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä. Tartun rohkeasti haasteisiin, uskon positiivisen asenteen voimaan ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan sekä lujaan yhteistyöhön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. "
Työttömyyden hoidosta hän ei esittelyssään sano mitään, yrittäjyydestä sentään jotain, yrittäjä hän on itsekin.:
"Yrittäjät: liiallinen byrokratia pois, yksinyrittäjän sosiaaliturva paremmaksi. Verotus kannustavaksi."
No, huonompikin ehdokas voisi olla. Emme ehkä ole tyypillisiä Keskustan kannattajia mutta pitäisikö mennä todennäköisen voittajan kelkkaan? Tutkitaanpa Keskustan vaaliohjelmaa tarkemmin. Tai antaa muiden tutkia: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tutki puolueiden vaaliohjelmia ja arvioi niitä.
Tässä on sen arvio Keskustan ohjelmasta ja työllisyyden hoitamisesta erityisesti.
Keskusta
Työmarkkinoiden ja työtä koskevan sosiaaliturvan kehittämisen sekä työvoiman tarjonnan lisäämisen suhteen Keskustan ehdotukset ovat niukkoja. Tavoitteeksi asetetaan lähinnä hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja yrittäjäjärjestöjen välinen ”yhteiskuntasopimus”, jossa sovitaan työmarkkinoiden uudistamisesta. Sisällölle ei kuitenkaan aseteta täsmällisiä tavoitteita, vaikka esimerkiksi joustavuuden lisääminen, työttömyysturvan uudistus sekä koeajan pidennys mainitaankin tässä yhteydessä. Pieni- ja keskituloisille ehdotetaan ansiotuloverotuksen kevennystä.
Arvio:
Ohjelma jättää avoimeksi työmarkkinoiden ja työhön liittyvän sosiaaliturvan kehittämisen keinot. Ansiotuloverotuksen kevennys tukee työvoiman tarjonnan lisäämistä. Uudistusten riittävyydestä suhteessa hyvin kunnianhimoiseen työllisyystavoitteeseen ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa.
Täytyypä koittaa kysellä Anne Majurilta Hissipuheen mieltä painavia kysymyksiä. Palaamme asiaan, jos saamme Annelta vastauksia!
Valitsimme vain ne kysymykset, jotka puhuttelivat työttömiä tai työttömyysuhan alaisia eniten. Kaikki muut kysymykset ohitettiin. (Joku oli testannut, mitä vaalikone antaa tulokseksi, jos kaikki kysymykset ohittaa = Keskusta....)
Yritimme Roosan, Hannen ja Sallan kesken muodostaa yhteisen mielipiteen näihin kysymyksiin, joiden asteikko oli 1= täysin eri mieltä ja 5= täysin samaa mieltä.
1. Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa - Hissipuhebloggaajat ovat melkein samaa mieltä
2. Kaupan ja muiden liikkeiden aukioloajat on vapautettava. - Täysin samaa mieltä
3. Suomessa on siirryttävä perustuloon joka korvaisi nykyisen sosiaaliturvan vähimmäistason.
- Mielipiteet hajosivat, mutta päädyimme olemaan melkein samaa mieltä
4. Työntekijälle on turvattava lailla minimityöaika. - Täysin samaa mieltä
5. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää. - Tässäkin mielipiteemme hajosivat, mutta konsensus oli, että melkein samaa mieltä ollaan
6. Ruoan verotusta on varaa kiristää. - No ei todellakaan
7. Tuloveroa alennetaan tasaisesti kaikissa tuloluokissa talouden elvyttämiseksi. - Olemme aivan eri mieltä väitteen kanssa.
Ja - tadaa - ehdokkaamme on Keskustan (!) Anne Majuri, 49 v. Hänen mielipiteensä ovat 97% samoja kuin meillä, ja Keskusta-puolueen yhteensä samoin 97%. Mahtoiko johtua runsaista "ohita" vastauksista...
Ehdokkaamme Anne Majuri
KM, Yrittäjä
"Olen helsinkiläinen kasvatustieteiden maisteri sekä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjä. Tartun rohkeasti haasteisiin, uskon positiivisen asenteen voimaan ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan sekä lujaan yhteistyöhön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. "Työttömyyden hoidosta hän ei esittelyssään sano mitään, yrittäjyydestä sentään jotain, yrittäjä hän on itsekin.:
"Yrittäjät: liiallinen byrokratia pois, yksinyrittäjän sosiaaliturva paremmaksi. Verotus kannustavaksi."
No, huonompikin ehdokas voisi olla. Emme ehkä ole tyypillisiä Keskustan kannattajia mutta pitäisikö mennä todennäköisen voittajan kelkkaan? Tutkitaanpa Keskustan vaaliohjelmaa tarkemmin. Tai antaa muiden tutkia: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tutki puolueiden vaaliohjelmia ja arvioi niitä.
Tässä on sen arvio Keskustan ohjelmasta ja työllisyyden hoitamisesta erityisesti.
Keskusta
Työmarkkinoiden ja työtä koskevan sosiaaliturvan kehittämisen sekä työvoiman tarjonnan lisäämisen suhteen Keskustan ehdotukset ovat niukkoja. Tavoitteeksi asetetaan lähinnä hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja yrittäjäjärjestöjen välinen ”yhteiskuntasopimus”, jossa sovitaan työmarkkinoiden uudistamisesta. Sisällölle ei kuitenkaan aseteta täsmällisiä tavoitteita, vaikka esimerkiksi joustavuuden lisääminen, työttömyysturvan uudistus sekä koeajan pidennys mainitaankin tässä yhteydessä. Pieni- ja keskituloisille ehdotetaan ansiotuloverotuksen kevennystä.
Arvio:
Ohjelma jättää avoimeksi työmarkkinoiden ja työhön liittyvän sosiaaliturvan kehittämisen keinot. Ansiotuloverotuksen kevennys tukee työvoiman tarjonnan lisäämistä. Uudistusten riittävyydestä suhteessa hyvin kunnianhimoiseen työllisyystavoitteeseen ei kuitenkaan voi sanoa mitään varmaa.
Täytyypä koittaa kysellä Anne Majurilta Hissipuheen mieltä painavia kysymyksiä. Palaamme asiaan, jos saamme Annelta vastauksia!
Tunnisteet:
Anne Majuri,
ansiosidonnainen,
eduskuntavaalit,
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos,
Keskusta,
perustulo,
sosiaaliturva,
työmarkkinat,
Työttömyys,
vaalikone,
vaaliohjelma,
verotus,
Yle
lauantai 7. helmikuuta 2015
Sallan blogi: Vapaaehtoistyöstä työtä työnhakijalle?
Suunnittelen tässä helmikuun alkajaisiksi jo montaakin kesäkuuhun liittyvää asiaa: työnhakua, LinkedIn-profiilin päivittämistä, uutta valokuvaa CV:hen, sekä jotain mielekästä tekemistä työnhaun oheen, jos ei heti tärppää. Mielekkääksi tekemiseksi valikoitui vapaaehtoistyö Plan-järjestössä. Aloittelen jo nyt tekemällä pieniä käännöstöitä etänä, mutta ehkä myöhemmin voin mennä toimistoaikaan työskentelemään heidän toimistolleen, jos sellaiseen on tarvetta.
Mutta sitten muistiin alkoi palailla jotain. Eikö joku onneton ollutkin menettänyt työttömyyskorvauksensa, kun oli ollut Hurstin soppajonossa jakamassa soppaa? Saako ansiosidonnaisella tehdä vapaaehtoistyötä? Vaikka Planin asia hyvältä tuntuukin, en haluaisi sen seurauksena löytää itseäni Hurstin soppajonosta.
Google tietää kaiken, tietysti.
Täytyy vaan löytää se oikea tieto. Näin tosiaankin oli ennen, että vapaaehtoistyö saattoi viedä korvaukset, ja se taas saattoi olla täysin TE-toimiston kulloisenkin virkailijan mielipiteen varassa. Sittemmin (kesällä 2013) asiaa tarkennettiin:
Ohjeiden mukaan palkatta voi auttaa naapureita ja sukulaisia. Vapaaehtoistyötäkin voi tehdä melko vapaasti. Urheiluseuroissa ja vertaistukiryhmissä voi uurastaa palkatta. Arpoja ja lehtiä voi myydä yleishyödyllisten yhteisöjen hyväksi. Sen sijaan voittoa tavoittelevalla kirpputorilla ei voi tehdä töitä. TE-toimisto ei voi asettaa tunti-, päivä- tai muita aikarajoja vapaaehtois- tai talkootyölle.
Lähde: Etelä-Suomen sanomat
Toivotaan, että tämä tieto on samanlaisena kaikissa TE-toimistoissa vielä vuonna 2015.
Luin muutaman suomi24-keskustelun vielä aiheesta. Suomi24:stä löytyy aina se pessimistinen, eriävä ja sarkastinen näkökulma kaikkeen. Ehkä hyvä niin, että hyväuskoiset ja sinisilmäiset tulevat edes jotain ajatelleeksi.
Mm. 1+1 esittää epäilyksensä näin: "---työttömiä voitaisiin viekkaudella toimittaa palkattomiin töihin. Eli jos ei halua joutua vapaaehtoistyöhön, on työkkärissä ilmaistava tahtonsa olla ryhtymättä mihinkään muuhun kuin palkkatyöhän josta saa eläkekertymää."
Tämä siis liittyi siihen Hissipuheenkin aiemmin käsittelemään työttömyysturvan vastikkeellisuuteen.
Huoh....
Kuva: freedigitalphotos/winnond
Mutta sitten muistiin alkoi palailla jotain. Eikö joku onneton ollutkin menettänyt työttömyyskorvauksensa, kun oli ollut Hurstin soppajonossa jakamassa soppaa? Saako ansiosidonnaisella tehdä vapaaehtoistyötä? Vaikka Planin asia hyvältä tuntuukin, en haluaisi sen seurauksena löytää itseäni Hurstin soppajonosta.
Google tietää kaiken, tietysti.
Täytyy vaan löytää se oikea tieto. Näin tosiaankin oli ennen, että vapaaehtoistyö saattoi viedä korvaukset, ja se taas saattoi olla täysin TE-toimiston kulloisenkin virkailijan mielipiteen varassa. Sittemmin (kesällä 2013) asiaa tarkennettiin:
Ohjeiden mukaan palkatta voi auttaa naapureita ja sukulaisia. Vapaaehtoistyötäkin voi tehdä melko vapaasti. Urheiluseuroissa ja vertaistukiryhmissä voi uurastaa palkatta. Arpoja ja lehtiä voi myydä yleishyödyllisten yhteisöjen hyväksi. Sen sijaan voittoa tavoittelevalla kirpputorilla ei voi tehdä töitä. TE-toimisto ei voi asettaa tunti-, päivä- tai muita aikarajoja vapaaehtois- tai talkootyölle.
Lähde: Etelä-Suomen sanomat
Toivotaan, että tämä tieto on samanlaisena kaikissa TE-toimistoissa vielä vuonna 2015.
Luin muutaman suomi24-keskustelun vielä aiheesta. Suomi24:stä löytyy aina se pessimistinen, eriävä ja sarkastinen näkökulma kaikkeen. Ehkä hyvä niin, että hyväuskoiset ja sinisilmäiset tulevat edes jotain ajatelleeksi.
Mm. 1+1 esittää epäilyksensä näin: "---työttömiä voitaisiin viekkaudella toimittaa palkattomiin töihin. Eli jos ei halua joutua vapaaehtoistyöhön, on työkkärissä ilmaistava tahtonsa olla ryhtymättä mihinkään muuhun kuin palkkatyöhän josta saa eläkekertymää."
Tämä siis liittyi siihen Hissipuheenkin aiemmin käsittelemään työttömyysturvan vastikkeellisuuteen.
Huoh....
Kuva: freedigitalphotos/winnond
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Hissipuheen teemakysymys: Auttaisiko ansiosidonnaisen lyhentäminen työllistymistä?
Hissipuheen teemakysymys: Työryhmä (mm. Vartiainen ja Soinivaara Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 23.1.) esitti pitkäaikaistyöttömien ansiosidonnaisen keston lyhentämistä esim. 250 päivään ja ansiosidonnaisen irrottamista kassan jäsenyydestä.
Auttaisiko se työllistymistä vai ei?
Hanne:
Ensinnäkään en tiedä lainkaan, miten työttömyyskassasysteemi edes pyörii. Kassat kilpailevat jäsenistä, mutta kuitenkin työttömyysmaksut tulevat pääosin verovaroista. Tarvitseeko kassoja edes olla ja tuleeko niistä vain turhia kustannuksia?
Ansiosidonnaisen lyhentämisellä halutaan varmaan patistaa työnhakijoita hakemaan "mitä vaan" työtä jo aiemmassa vaiheessa työttömyyttä. Toisaalta valtion kassalle ei hyvää kuulu, joten säästöjä pitää varmasti miettiä työttömyysturvastakin.
Kun olin vuosia sitten osa-aikalomautettuna, lomautuspäivistä sai melkein puolen päivän palkkaa vastaavan korvauksen. Vaikka lomautus on parempi ratkaisu kuin irtisanominen, mietin käytetäänkö lyhyitä tai osa-aikalomautuksia liian heppoisinkin perustein, kun tiedetään että ne ei niin hirveästi työntekijöiden tuloihin vaikuta. Veronmaksajat tällöin käytännössä antavat yrityksille "yritystukea". Samalla yritys voi tehdä voittoa, eikä kukaan kysele ainakaan pikkufirmojen perään, että ovatko lomautukset oikeasti tarpeen.
Viranomaisia tuntuu kiinnostavan enemmän työnhakijoiden tilanne ja näiden muutaman kympin tulot ja pöytälaatikkofirmat. Toisaalta ymmärrän, että mahdollisuus joustaa työntekijämäärässä pienentää yritysten riskiä rekrytointitilanteessa, ja kaikki keinot kannustaa yrityksiä rekrytoimaan tulisi käyttää. / Vastaukseni kysymykseen taitaa mennä siis EOS-luokkaan. Suomen talous on tainut pysyvästi siirtyä uuteen asentoon eikä paluuta vuoden 2008 "normaaliin" enää ole. Monia asioita joutunee katsomaan aivan uudelta kantilta.
Veera:
Olen hakenut uutta työtä aktiivisesti, kun jäin työttömäksi ansiosidonnaiselle, koska työssäkäynti on minulle sitä normaaliarkea. En siis ole jäänyt laakereille lepäämään, vaikka sellaista vanhanaikaista kuvaa työhaluttomista työttömistä edelleenkin syötetään julkisuudessa. Mielummin minä käyn ansiotyössä kuin etsin työtä päivisin. Siksi olen myös opiskelut ja täydentänyt myöhemmin opintojani työssäoloaikana.
Valitettavasti työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla talouslaman kourissa pyörivässä Suomessa ja niistä vähistä työpaikoista on kova kilpailu. Nostan hattua kaikille työttömille työnhakijoille, jotka jaksavat motivoitua työnhakuun lukemattomien pettymysten jälkeen. Epäilen, että ansiosidonnaisen päivärahapäivien lyhentäminen ei tällaisessa talouden lamassa luo uusia työpaikkoja.
Salla:
Itselleni oli yllätys se, että ansiosidonnaisen rahat tulevat 95%:sti muualta kuin kassoista. Siltä osin olisi perusteltua irrottaa ansiosidonnainen kassan jäsenyydestä. Kassa voisi tarjota jotain lisäporkkanaa siihen päälle. Miksei vaikka keston pidennystä, jos yleinen ansiosidonnainen lyhenee 250 päivään tai sen allekin.
Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin olla 500 päivää työttömänä, mutta systeemiin on rakennettu niin paljon kannustinloukkuja, että kaikkiin työntekomahdollisuuksiin ei kannata tarttua. Onko ansiosidonnaisen taso liian hyvä, koska joskus on kannattavampaa olla työttömänä kuin mennä matalapalkkaisiin töihin? Varsinkin, jos sen työjakson jälkeen ansiosidonnaisen määrä tippuu.
Jossain ehdotettiin määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllentämistä, jotta työllistämisen kynnys laskisi, ja jos siihen yhdistetään ansiosidonnaisen aiemman tason säilyttäminen, voisi se mielestäni edistää työllistymistä. Suomeksi sanottuna: kannattaisi jo 500 päivän alkuvaiheessa ottaa pienempipalkkaisia pätkätöitä vastaan miettimättä, miten ne vaikuttavat pätkän jälkeiseen toimeentuloon. Eikä vasta sitten kun on ihan pakko nollatakseen 500 päiväänsä. Ehkä tuo edellä kertomani juuri perustelee, miksi 500 päivää on liikaa....
Kuva; freedigitalimages/pixomar
Auttaisiko se työllistymistä vai ei?
Hanne:
Ensinnäkään en tiedä lainkaan, miten työttömyyskassasysteemi edes pyörii. Kassat kilpailevat jäsenistä, mutta kuitenkin työttömyysmaksut tulevat pääosin verovaroista. Tarvitseeko kassoja edes olla ja tuleeko niistä vain turhia kustannuksia?
Ansiosidonnaisen lyhentämisellä halutaan varmaan patistaa työnhakijoita hakemaan "mitä vaan" työtä jo aiemmassa vaiheessa työttömyyttä. Toisaalta valtion kassalle ei hyvää kuulu, joten säästöjä pitää varmasti miettiä työttömyysturvastakin.
Kun olin vuosia sitten osa-aikalomautettuna, lomautuspäivistä sai melkein puolen päivän palkkaa vastaavan korvauksen. Vaikka lomautus on parempi ratkaisu kuin irtisanominen, mietin käytetäänkö lyhyitä tai osa-aikalomautuksia liian heppoisinkin perustein, kun tiedetään että ne ei niin hirveästi työntekijöiden tuloihin vaikuta. Veronmaksajat tällöin käytännössä antavat yrityksille "yritystukea". Samalla yritys voi tehdä voittoa, eikä kukaan kysele ainakaan pikkufirmojen perään, että ovatko lomautukset oikeasti tarpeen.
Viranomaisia tuntuu kiinnostavan enemmän työnhakijoiden tilanne ja näiden muutaman kympin tulot ja pöytälaatikkofirmat. Toisaalta ymmärrän, että mahdollisuus joustaa työntekijämäärässä pienentää yritysten riskiä rekrytointitilanteessa, ja kaikki keinot kannustaa yrityksiä rekrytoimaan tulisi käyttää. / Vastaukseni kysymykseen taitaa mennä siis EOS-luokkaan. Suomen talous on tainut pysyvästi siirtyä uuteen asentoon eikä paluuta vuoden 2008 "normaaliin" enää ole. Monia asioita joutunee katsomaan aivan uudelta kantilta.
Veera:
Olen hakenut uutta työtä aktiivisesti, kun jäin työttömäksi ansiosidonnaiselle, koska työssäkäynti on minulle sitä normaaliarkea. En siis ole jäänyt laakereille lepäämään, vaikka sellaista vanhanaikaista kuvaa työhaluttomista työttömistä edelleenkin syötetään julkisuudessa. Mielummin minä käyn ansiotyössä kuin etsin työtä päivisin. Siksi olen myös opiskelut ja täydentänyt myöhemmin opintojani työssäoloaikana.
Valitettavasti työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla talouslaman kourissa pyörivässä Suomessa ja niistä vähistä työpaikoista on kova kilpailu. Nostan hattua kaikille työttömille työnhakijoille, jotka jaksavat motivoitua työnhakuun lukemattomien pettymysten jälkeen. Epäilen, että ansiosidonnaisen päivärahapäivien lyhentäminen ei tällaisessa talouden lamassa luo uusia työpaikkoja.
Salla:
Itselleni oli yllätys se, että ansiosidonnaisen rahat tulevat 95%:sti muualta kuin kassoista. Siltä osin olisi perusteltua irrottaa ansiosidonnainen kassan jäsenyydestä. Kassa voisi tarjota jotain lisäporkkanaa siihen päälle. Miksei vaikka keston pidennystä, jos yleinen ansiosidonnainen lyhenee 250 päivään tai sen allekin.
Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin olla 500 päivää työttömänä, mutta systeemiin on rakennettu niin paljon kannustinloukkuja, että kaikkiin työntekomahdollisuuksiin ei kannata tarttua. Onko ansiosidonnaisen taso liian hyvä, koska joskus on kannattavampaa olla työttömänä kuin mennä matalapalkkaisiin töihin? Varsinkin, jos sen työjakson jälkeen ansiosidonnaisen määrä tippuu.
Jossain ehdotettiin määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllentämistä, jotta työllistämisen kynnys laskisi, ja jos siihen yhdistetään ansiosidonnaisen aiemman tason säilyttäminen, voisi se mielestäni edistää työllistymistä. Suomeksi sanottuna: kannattaisi jo 500 päivän alkuvaiheessa ottaa pienempipalkkaisia pätkätöitä vastaan miettimättä, miten ne vaikuttavat pätkän jälkeiseen toimeentuloon. Eikä vasta sitten kun on ihan pakko nollatakseen 500 päiväänsä. Ehkä tuo edellä kertomani juuri perustelee, miksi 500 päivää on liikaa....
Kuva; freedigitalimages/pixomar
Tunnisteet:
500 päivää,
Ansiopäiväraha,
ansiosidonnainen,
Helsingin Sanomat,
Hiilamo,
Lepomäki,
pitkäaikaistyöttömyys,
Pöysti,
Soininvaara,
työttömyyskassa,
työttömyysturva,
Vartiainen
perjantai 23. tammikuuta 2015
Vierasbloggaaja: Yrittäjyys Eezyn kautta
Saimme sähköpostilla eräältä (nimettömänä pysytelleeltä) lukijalta kommentin Sallan edelliseen postaukseen. Se kannattaa julkaista vierasblogin muodossa eikä vaan kommenttina, koska siinä on todella hyviä vinkkejä yrittäjyydestä haaveileville:
Mediassa kannustetaan ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi mutta yrittäjyyden
riskeistä puhutaan mielestäni liian vähän. Menestyvä yritys kannattaa tietenkin
perustaa mutta harva tietää aloittaessaan mitä on edessä varsinkaan näinä
taloudellisesti epävakaisina aikoina. Itselleni osuuskunnan kautta
laskuttaminen eli yrittäjämäinen toiminta ilman omaa yritystä on tarjonnut
ratkaisun. Osuuskunnan kautta laskuttamisessa kannattaa ottaa huomioon muutama asia:
- Soviteltua ansiosidonnaista työttömyystukea on mahdollista saada vaikka
”työllistyy omassa työssä” ja laskuttaa osuuskunnan kautta. Päätös sovitellusta
tuesta tehdään kuitenkin vasta sitten kun laskutus on jo alkanut. Itse en
ainakaan onnistunut puhelimella, maililla enkä paikan päällä käymällä saamaan
työkkäristä (TE-toimistosta) enkä työttömyyskassasta selville, onnistuuko
soviteltu ansiosidonnainen kohdallani vai ei.
- Kun tähän hommaan ryhtyy, täytyy olla parin kuukauden ruokarahat säästössä.
Yritysasiakkaat haluavat yleensä kuukauden maksuaikaa. Työkkäri tekee päätöksen
sovitellusta tuesta saatuaan käsiinsä toimeksiantosopimuksen ja ensimmäisen
palkkatodistuksen. Sen jälkeen heillä on kuukausi aikaa päätöksen tekemiseen.
Eli tänä aikana ei tule työttömyyskorvausta vaan maksaminen siirtyy kunnes
päätös on tehty.
- Kannattaa siis sopia ensimmäisen asiakkaan kanssa, että saa lähettää heille
ensimmäisen laskun mahdollisimman pian niin päätöksen saaminen työkkäristä
nopeutuu vastaavasti.
- Kun saa seuraavan asiakkaan (uusi yritys- tai yksityishenkilöasiakas) niin
tämän kanssa ei enää tarvitse käydä työkkärirumbaa läpi vaan riittää kun
toimittaa työttömyyskassaan palkkatodistukset kun hakee ansiosidonnaista.
- Osuuskunnan kautta laskuttaminen vaikuttaa työttömän kannalta mukavalta
porsaanreiältä. Oikeus ansiosidonnaiseen säilyy mutta voi silti kerätä
merkintöjä CV:hen omista projekteista. Tilanteeseen voi tietenkin tulla muutos
koska vain mutta toivoisin, että tätä reikää ei työttömiltä tukita. Osuuskunnan
kautta laskuttaessa joutuu maksamaan sekä työntekijä- että työnantajamaksut ja
tietenkin tuloverot ja osuuskunnan palveluprosentin. Mikään kultakaivos ei siis
ole kyseessä ellei onnistui saamaan tosi rahakkaita keikkoja. Riemuna tässä on
riskin pienuus, konkurssia on lähes mahdotonta tehdä kun menoja on ainoastaan
jos on tuloja.
- Googletin tätä aihetta tarmokkaasti vuosi sitten mutta ohjeita ei löydy
oikein mistään. Yrittäjyyden riskeistä puhutaan avoimesti suomi24-keskustelupalstoilla
mutta ei juuri muualla.
- Tämä ei ole virallinen ohje vaan summa summarum omia kokemuksiani!
***
Kiitokset lukijallemme. Otamme mielellään lisää kommentteja ja vierasblogeja muistakin aiheista kuin tästä.
Kuva freedigitalimages/Michelle Meiklejohn
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Sallan blogi: Yrittäjyys Eezyn kautta - onnistunut esimerkki
Bloggasin aiemmin osuuskunnista ja Eezystä. Siitä, onnistuuko ansiosidonnaisella yrittäminen vai ei. Varsinkin, jos käyttää laskutusosuuskunta Eezyn tai muun vastaavan palveluja.
Tästä olen jälkeenpäin kuullut ja nähnyt kahta päinvastaista totuutta. Mitä ilmeisimmin se on kassasta kiinni, onnistuuko Eezy-yrittäjyys ja soviteltu ansiosidonnainen vai ei. Eräs tuttuni oli jo muutamia vuosia ehtinyt tehdä oman firman piikkiin töitä Eezyn kautta, kunnes kassa eräänä päivänä laittoi maksatukset poikki ja alkoi ihmetellä asiaa. Tulivat sitten kuitenkin siihen tulokseen, että asia on OK.
Hiljattain näin myös tämän blogin, jossa myös kerrotaan onnistuneesta Eezy-yrittäjyydestä.:
http://www.vauhditin.fi/blog/fin/yrittajyyden-laboratoriotyot-ensimmainen-opintovuosi-suoritettu/
Mutta päinvastaistakin olen kuullut, jotkut kassat (älkää kysykö mitkä, en tiedä - lieneekö siis urbaanilegendaa?) kategorisesti kieltäytyvät maksamasta näissä tapauksissa. Sinällään todella väärin, koska näin asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin kassaan sattuu kuulumaan.
Kertokaapa lukijat tietojanne tähän liittyen!
Tästä olen jälkeenpäin kuullut ja nähnyt kahta päinvastaista totuutta. Mitä ilmeisimmin se on kassasta kiinni, onnistuuko Eezy-yrittäjyys ja soviteltu ansiosidonnainen vai ei. Eräs tuttuni oli jo muutamia vuosia ehtinyt tehdä oman firman piikkiin töitä Eezyn kautta, kunnes kassa eräänä päivänä laittoi maksatukset poikki ja alkoi ihmetellä asiaa. Tulivat sitten kuitenkin siihen tulokseen, että asia on OK.Hiljattain näin myös tämän blogin, jossa myös kerrotaan onnistuneesta Eezy-yrittäjyydestä.:
http://www.vauhditin.fi/blog/fin/yrittajyyden-laboratoriotyot-ensimmainen-opintovuosi-suoritettu/
Mutta päinvastaistakin olen kuullut, jotkut kassat (älkää kysykö mitkä, en tiedä - lieneekö siis urbaanilegendaa?) kategorisesti kieltäytyvät maksamasta näissä tapauksissa. Sinällään todella väärin, koska näin asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mihin kassaan sattuu kuulumaan.
Kertokaapa lukijat tietojanne tähän liittyen!
Tunnisteet:
ansiosidonnainen,
Eezy,
osuuskunta,
soviteltu päiväraha,
työttömyyskassa,
Yrittäjyys
lauantai 13. syyskuuta 2014
Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa
Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.
Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.
Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.
Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.
http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx
Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.
Kuva: freedigitalimages.com/bplanet
Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.
Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.
Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.
http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx
Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.
Kuva: freedigitalimages.com/bplanet
Tunnisteet:
ansiosidonnainen,
CV,
ensivaikutelma,
esimies,
esittely,
itsensä johtaminen,
palkka,
perehdytys,
pitkäaikaistyöttömyys,
pukeutuminen,
tiedon jakaminen,
Työ,
työllistyminen,
työpaikan ihmissuhteet,
työpaikka
perjantai 5. syyskuuta 2014
Sallan blogi: Kannatti valittaa!
Lupasin avata karenssiasiaa vähän enemmän, kun asiat selviävät. Ja nehän selvisivät, kerrankin hyvin päin!
Aloitetaan ihan alusta: Hain työkkärin järjestämälle yrittäjyyskurssille, oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Luulin jo, etten tullutkaan valituksi, kun tulikin ilmoitus, että minut oli hyväksytty kurssille. Mutta ei sille jolle luulin hakeneeni, vaan kaksi viikkoa myöhemmin alkaneelle, jolle en edes tiennyt hakeneeni. Enkä olisi hakenutkaan, koska olin jo maksanut lentoliput ja ennakkomaksuja lomamatkasta, joka olisi jälkimmäisen kurssin aikana. Olin siis vahingossa klikannut mol.fi-sivuilla väärää linkkiä. Tehnyt inhimillisen virheen. Osallistumiseni peruessani sanoin vain, että en pääse kurssille, koska olin vahingossa hakenut väärälle ajankohdalle ja minulla oli muita sitoumuksia.
Tämä ei siis riittänyt selitykseksi työkkärille, vaan laittoivat ansiosidonnaiseni karenssiin. 60 päiväksi.
Näin se laki sanoo:
Kiitos siis työkkäri, että tulivat toisiin aatoksiin. Saan nyt takautuvasti 2 kk ansiosidonnaiset. Alkoikin kesän aikana säästöpossun pohja häämöttää.
Suosittelen siis harkitsemaan tarkoin ennen kuin vapaaehtoisesti hakee mihinkään koulututukseen, että pääseekö varmasti osallistumaan. Ja ottamaan lakipykälistä selvää. Työkkärin kanssa on syytä asioida lakikirja toisessa kädessä.
Kyseiselle yrittäjyyskurssille en nyt tietenkään mennyt, koska olen töissä. Mutta pidin tarkkaan huolen että peruin hakemukseni ennen valintojen tekemistä. Ettei tule uutta karenssia odottamaan seuraavaa työttömyysjaksoani. Varmuuden vuoksi.
kuva: freedigitalimages.net/stuart miles
Aloitetaan ihan alusta: Hain työkkärin järjestämälle yrittäjyyskurssille, oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Luulin jo, etten tullutkaan valituksi, kun tulikin ilmoitus, että minut oli hyväksytty kurssille. Mutta ei sille jolle luulin hakeneeni, vaan kaksi viikkoa myöhemmin alkaneelle, jolle en edes tiennyt hakeneeni. Enkä olisi hakenutkaan, koska olin jo maksanut lentoliput ja ennakkomaksuja lomamatkasta, joka olisi jälkimmäisen kurssin aikana. Olin siis vahingossa klikannut mol.fi-sivuilla väärää linkkiä. Tehnyt inhimillisen virheen. Osallistumiseni peruessani sanoin vain, että en pääse kurssille, koska olin vahingossa hakenut väärälle ajankohdalle ja minulla oli muita sitoumuksia.
Tämä ei siis riittänyt selitykseksi työkkärille, vaan laittoivat ansiosidonnaiseni karenssiin. 60 päiväksi.
Näin se laki sanoo:
Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen 60 päivän ajalta palvelusta kieltäytymisestä lukien, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy muusta työllistymistä edistävästä palvelusta kuin työttömyysetuudella tuetusta työnhakijan omaehtoisesta opiskelusta tai kotoutumisen edistämisestä annetun lain 22–24 §:ssä tarkoitetusta omaehtoisesta opiskelusta. (28.12.2012/918)
Edellytyksenä 1 momentin soveltamiselle on, että palveluun osallistumisesta on sovittu työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa taikka henkilö on omatoimisesti hakenut työvoimakoulutukseen. (28.12.2012/918)
Onneksi sain tilaisuuden vielä selittää ja nyt kerroinkin kaiken mahdollisen mitä asiassa puolustukseksi oli sanottavissa, mm. sen, että soittaessani työkkäriin saatuani kurssillepääsyilmoituksen, minulle ei kerrottu, että karenssi napsahtaa, jos en mene. Jne. Kirjelmässäni vielä kirjoitin, että mielestäni 60 päivän karenssi on kohtuuton rangaistus inhimillisestä virheestä. Ehkä se tai muut kootut, mutta aivan aiheelliset ja oikeat selitykseni tehosivat. Olinhan jo hakenut uudestaan kyseiselle kurssillekin ennen kuin edes tiesin, minkä härdellin edellisestä hausta olin saanut aikaan.Kiitos siis työkkäri, että tulivat toisiin aatoksiin. Saan nyt takautuvasti 2 kk ansiosidonnaiset. Alkoikin kesän aikana säästöpossun pohja häämöttää.
Suosittelen siis harkitsemaan tarkoin ennen kuin vapaaehtoisesti hakee mihinkään koulututukseen, että pääseekö varmasti osallistumaan. Ja ottamaan lakipykälistä selvää. Työkkärin kanssa on syytä asioida lakikirja toisessa kädessä.
Kyseiselle yrittäjyyskurssille en nyt tietenkään mennyt, koska olen töissä. Mutta pidin tarkkaan huolen että peruin hakemukseni ennen valintojen tekemistä. Ettei tule uutta karenssia odottamaan seuraavaa työttömyysjaksoani. Varmuuden vuoksi.
kuva: freedigitalimages.net/stuart miles
perjantai 30. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Työkkärin Premium-asiakkuus
Hieman jännittäen avasin TE-toimistosta tulleen sähköpostiviestin. Siinä ilmoitettiinkin vain, että työnhakuni on nyt toistaiseksi voimassa eikä toimistossa tarvitse käydä enää uusimassa hakua. Viestistä ei voinut päätellä, pitääkö haku kuitenkin uusia esimerkiksi puhelimitse. Hissipuhe-ryhmän konsultoinnin perusteella aloin jo uskoa, että hakua ei tarvitse uusia. Roosa totesi, että olin päässyt työkkärin premium-asiakkaaksi... Ansiosidonnaisen menetys päiväksikin pelkän haku-uusimisen puuttumisen takia on niin vahvasti alitajunnassani, että asian sisäistäminen vie aikansa.
Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).
Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.
Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!
Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88
Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).
Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.
Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!
Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88
lauantai 17. toukokuuta 2014
Sallan blogi: Avointa opiskelua
Aloitin vuodenvaihteessa opiskelun Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Opiskelen viestinnän ja median perusopintoja, laajuudeltaan 25 opintopistettä. Kokonaisuudessa opiskellaan viestintää, journalismia, mainontaa, uutta mediaa ja mediakentän muutoksia, viestinnällä vaikuttamista sekä viestinnän tutkimista ja analysointia.
Opiskelutahtini on ollut sallitut 5 opintopistettä kuukaudessa. Sallitut tarkoittaa sitä, että työvoimaviranomainen sallii sen verran ilman, että se vaikuttaa työttömyysturvaan. Jos opiskelisin enemmän, minut katsottaisiin opiskelijaksi, menettäisin ansiosidonnaisen ja joutuisin hakemaan opintotukea. Opiskelijan statusta avoimen yliopiston opinnot eivät kuitenkaan tuota. Eli parempi pysyä vaan tuossa 5 op kuussa tahdissa. Eikä se tuota ongelmia, koska kurssit ovat melko työläitä, jos ne haluaa tehdä hyvin. Olen ollut innostunut kaikesta uudesta oppimastani ja opiskelusta ylipäänsä, ja uskon että siitä on hyötyä ammatillisesti. Ja se näyttää hyvältä CV:ssä!
Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia. Perusopintoihin kuuluu viisi erillistä 5 op:n kurssia. Jyväskylän avoimen yliopiston lähiopetusta saa myös iltaisin kotikaupungissani Helsingissä. Ensimmäinen käymäni kurssi piti sisällään lähiopetusta (tai on-line verkkoluennon) ja esseen. Seuraava oli itseopiskelua ja laaja essee. Kolmannella kurssilla oli kahtena iltana lähiopetusta ja ryhmätyönä tehtävä essee. Viiden hengen ryhmämme kokoontui kerran ja muuten teimme yhteistä esseetämme Google Docsissa.
Neljänteen, viimeisimpään, kurssiin sisältyi 6 tuntia verkkoluentotallenteita, jotka katselin läpi yhtenä päivänä. Aika puuduttavaa, mutta erittäin toimiva tapa seurata luentoja. Välillä vain kuuntelin ja tein jotain muuta mikä ei vaatinut suurta keskittymistä, välillä seurasin esitystä myös kalvoilta. Verkkoluentojen lisäksi opintomateriaaliin kuului 5 kirjaa, joiden pohjalta kirjoitetaan oppimistehtävä. Kerrankin sain kaikki tarvittavat kirjat kaupunginkirjastosta tilaamalla, aiemmille kursseille jouduin metsästämään niitä milloin mistäkin, pääasiassa Helsingin yliopiston kurssikirjastosta. Sain tehtävän jo jokseenkin valmiiksi, ja jätän sen vielä tässä kuussa.
Viimeinen kurssi suoritetaan perinteisellä kirjatentillä, joihin minä aikanaan opinnoissani totuin. Nyt tuo kirjatentti, joka on siis vielä edessäpäin, tuntuu kaikkein haastavimmalta. Tähän mennessä olen lukenut jo aika monta kirjaa, ja tullut siihen tulokseen, etten millään enää muista mitään ulkoa! Sitä se google ja wikipedia teettää.
Mitä tämä lysti sitten maksaa? Ilmaista avoimen yliopiston opiskelu ei ole, toisin kuin normaalit yliopisto-opinnot. Mutta 200 euroa on minusta pieni hinta tästä kaikesta. Jos menisin yksityisen järjestäjän päivän kestävälle kurssille, 200 eurolla saisin väliaikakahvit...
Suosittelen muillekin! Avointen yliopistojen kurssitarjonta on monipuolista, jokainen varmaan löytää sieltä jotain mielenkiintoista tai ammatillisesti hyödyllistä. Aion jatkaa opintojani syksyllä, ehkä saman aiheen parissa tai sitten otan jotain muuta. Pyrkiminen on helppoa: ilmoittaudu ja maksa verkossa.
Opiskelutahtini on ollut sallitut 5 opintopistettä kuukaudessa. Sallitut tarkoittaa sitä, että työvoimaviranomainen sallii sen verran ilman, että se vaikuttaa työttömyysturvaan. Jos opiskelisin enemmän, minut katsottaisiin opiskelijaksi, menettäisin ansiosidonnaisen ja joutuisin hakemaan opintotukea. Opiskelijan statusta avoimen yliopiston opinnot eivät kuitenkaan tuota. Eli parempi pysyä vaan tuossa 5 op kuussa tahdissa. Eikä se tuota ongelmia, koska kurssit ovat melko työläitä, jos ne haluaa tehdä hyvin. Olen ollut innostunut kaikesta uudesta oppimastani ja opiskelusta ylipäänsä, ja uskon että siitä on hyötyä ammatillisesti. Ja se näyttää hyvältä CV:ssä!
Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia. Perusopintoihin kuuluu viisi erillistä 5 op:n kurssia. Jyväskylän avoimen yliopiston lähiopetusta saa myös iltaisin kotikaupungissani Helsingissä. Ensimmäinen käymäni kurssi piti sisällään lähiopetusta (tai on-line verkkoluennon) ja esseen. Seuraava oli itseopiskelua ja laaja essee. Kolmannella kurssilla oli kahtena iltana lähiopetusta ja ryhmätyönä tehtävä essee. Viiden hengen ryhmämme kokoontui kerran ja muuten teimme yhteistä esseetämme Google Docsissa.
Neljänteen, viimeisimpään, kurssiin sisältyi 6 tuntia verkkoluentotallenteita, jotka katselin läpi yhtenä päivänä. Aika puuduttavaa, mutta erittäin toimiva tapa seurata luentoja. Välillä vain kuuntelin ja tein jotain muuta mikä ei vaatinut suurta keskittymistä, välillä seurasin esitystä myös kalvoilta. Verkkoluentojen lisäksi opintomateriaaliin kuului 5 kirjaa, joiden pohjalta kirjoitetaan oppimistehtävä. Kerrankin sain kaikki tarvittavat kirjat kaupunginkirjastosta tilaamalla, aiemmille kursseille jouduin metsästämään niitä milloin mistäkin, pääasiassa Helsingin yliopiston kurssikirjastosta. Sain tehtävän jo jokseenkin valmiiksi, ja jätän sen vielä tässä kuussa.
Viimeinen kurssi suoritetaan perinteisellä kirjatentillä, joihin minä aikanaan opinnoissani totuin. Nyt tuo kirjatentti, joka on siis vielä edessäpäin, tuntuu kaikkein haastavimmalta. Tähän mennessä olen lukenut jo aika monta kirjaa, ja tullut siihen tulokseen, etten millään enää muista mitään ulkoa! Sitä se google ja wikipedia teettää.
Mitä tämä lysti sitten maksaa? Ilmaista avoimen yliopiston opiskelu ei ole, toisin kuin normaalit yliopisto-opinnot. Mutta 200 euroa on minusta pieni hinta tästä kaikesta. Jos menisin yksityisen järjestäjän päivän kestävälle kurssille, 200 eurolla saisin väliaikakahvit...
Suosittelen muillekin! Avointen yliopistojen kurssitarjonta on monipuolista, jokainen varmaan löytää sieltä jotain mielenkiintoista tai ammatillisesti hyödyllistä. Aion jatkaa opintojani syksyllä, ehkä saman aiheen parissa tai sitten otan jotain muuta. Pyrkiminen on helppoa: ilmoittaudu ja maksa verkossa.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Kotitalouden anatomia
Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, mihin rahani oikein menevätkään. Ehkä sillä noin 300 euron autonkorjauslaskulla oli jotain tekemistä ajatusteni kanssa... Ja työttömänä ollessa tulee pohdittua raha-asioita muutenkin.
Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.
Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.
Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.
Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.
Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.
Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...
Kuva: freedigitalphotos/cuteimage
Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.
Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.
Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.
Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.
Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.
Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...
Kuva: freedigitalphotos/cuteimage
Tunnisteet:
ansiosidonnainen,
arki,
harrastukset,
kulutus,
menot,
raha,
shoppailu,
säästäminen,
talous,
tilasto,
Työttömyys
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Osuuskunnat ja Eezy esittelyssä Loft Helsingissä
Kävin Loft Helsingin järjestämässä Osuuskunta-seminaarissa, ja samalla pääsi tutustumaan Loft Helsingin tiloihin, jotka avattiin tammi-helmikuussa 2014.
Osuuskunnan voi perustaa yksinkin, mutta ylärajaa jäsenmäärälle ei ole. Starttirahan saamiseen jäseniä ei saa olla kuin enintään 3. Osuuskunnassa taloudellinen riski rajoittuu osuuskuntamaksuun (poislukien tietysti omavelkaiset lainatakaukset ym). Eli osuuskunnassa on paljon kiinnostavia piirteitä alkavaan yritystoimintaan. Osuuskunnan osuuttahan ei voi koskaan myydä, eli siinä vaiheessa kun toiminnalle alkaa kertyä nimeä ja tasearvoa, on syytä perustaa OY. Pääkaupunkiseudulla lisätietoa ja neuvoja Osuuskunnan perustamiseen saa mm. YritysHelsingistä.
Tämä, kuten muut vastaavat tilat, esim Kontoret, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden aloittaa yritystoiminta muualla kuin keittiön pöydän ääressä, varsinkin jos kaipaa työyhteisöä ympärilleen.
"Loft Helsinki tarjoaa yhteisöllisyyttä ja innovatiivisuutta hyödyntäviä työtiloja audiovisuaalisen ja luovien alojen yrittäjille, freelancereille tai startup-tiimeille. Loft Helsinki Pasilan Studiot yhdistää eri toimialojen pienyrittäjät ja kehittäjät saman katon alle, mikä luo uusia yhteistyön mahdollisuuksia ja uutta tuotantokulttuuria. Loft Helsingin sijainti Pasilan Studioiden kehittyvällä alueella mahdollistaa uudenlaisen media-alan yhteistyön." (Lähde LH verkkosivut).
Loft Helsingin Pasilan Studiolla on työtilat 80 hengelle, osa on 300€/kk maksavia kiinteitä työpisteitä, osa on 175€/kk maksavia mobiilityöpisteitä. Paikat vuokrataan kuukaudeksi kerrallaan. On mahdollista hankkia myös max 5 hengen Community Pass hintaan 400€/kk. Ylen Isossa Pajassa Pasilassa sijaitsevalla Studiolla on tarjolla puhelinhuoneita, neuvotteluhuoneita, keittiötilat ja vastaanotto.
OSUUSKUNNAT
Osuuskunnat ovat olleet alkuvuodesta kovasti tapetilla osuustoimintalain muututtua vuoden vaihteessa. Käytännössä lain muutoksella osuuskunnat ja osakeyhtiöt lähenivät toisiaan yritysmuotoina. Osuuskunnat kiinnostavat tänä päivänä muitakin kuin aatteellisia yhdistyksiä ja taiteilijoita. Osuuskunta on yhteisöllistä ammatinharjoittamista tai henkilöomisteinen pienyritys, miten sen sitten haluaakin nähdä.
Hissipuhelaisetkin ovat pohtineet Osuuskuntaa yrittämisen toimintamuotona. Siinä on etuna se, että kun osuuskunnassa on vähintään 7 jäsentä, ei toimintaa katsota yrittäjyydeksi, eli on edelleen mahdollista pysyä työttömyysturvan piirissä, jos sellaiseen on muuten oikeutettu. Vähempikin kuin 7 jäsentä riittää, jos osuuskunnan jäsenten kesken voidaan säätää äänimääriä. Eli jos jonkun äänivalta osuuskunnassa on vähemmän kuin 15%, henkilöä ei katsota yrittäjäksi. Muilla sitten vastaavasti pitää olla suurempi äänimäärä, ja heille syntyy yrittäjästatus.
Osuuskunnan voi perustaa yksinkin, mutta ylärajaa jäsenmäärälle ei ole. Starttirahan saamiseen jäseniä ei saa olla kuin enintään 3. Osuuskunnassa taloudellinen riski rajoittuu osuuskuntamaksuun (poislukien tietysti omavelkaiset lainatakaukset ym). Eli osuuskunnassa on paljon kiinnostavia piirteitä alkavaan yritystoimintaan. Osuuskunnan osuuttahan ei voi koskaan myydä, eli siinä vaiheessa kun toiminnalle alkaa kertyä nimeä ja tasearvoa, on syytä perustaa OY. Pääkaupunkiseudulla lisätietoa ja neuvoja Osuuskunnan perustamiseen saa mm. YritysHelsingistä.
EEZY
Kuulimme myös esityksen Eezy-osuuskunnasta, joka on laskutuspalvelu. Yrittäjyyttä harkitseva voi testata yrittäjyyttä ja liikeideaansa helposti Eezyn kautta, ilman että perustaa yrityksen. Soviteltu päiväraha on mahdollinen, mutta se kannattaa neuvotella etukäteen TE-toimiston kanssa. . Käytännössä henkilö on Eezyn palkkalistoilla ja Eezy hoitaa kaikki työnantajavelvoitteet ja ottaa laskun summasta provikat (3-7%) päältä. Työeläke kertyy, mutta työssäoloehto työttömyysturvaan ei täyty. Muitakin vastaavia palveluja on, kuten Ukko.
Eezyn kautta toimiminen ja Osuuskunta eivät varsinaisesti sovi yhteen, koska asiakkaalta laskutus tapahtuu palkanmaksuna tietylle henkilölle. Mutta Eezyn kautta voi muodostaa työporukoita, jolloin lasku eli palkka jaetaan eri tekijöiden kesken.
LOFT HELSINKI
Tämä, kuten muut vastaavat tilat, esim Kontoret, tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden aloittaa yritystoiminta muualla kuin keittiön pöydän ääressä, varsinkin jos kaipaa työyhteisöä ympärilleen."Loft Helsinki tarjoaa yhteisöllisyyttä ja innovatiivisuutta hyödyntäviä työtiloja audiovisuaalisen ja luovien alojen yrittäjille, freelancereille tai startup-tiimeille. Loft Helsinki Pasilan Studiot yhdistää eri toimialojen pienyrittäjät ja kehittäjät saman katon alle, mikä luo uusia yhteistyön mahdollisuuksia ja uutta tuotantokulttuuria. Loft Helsingin sijainti Pasilan Studioiden kehittyvällä alueella mahdollistaa uudenlaisen media-alan yhteistyön." (Lähde LH verkkosivut).
Loft Helsingin Pasilan Studiolla on työtilat 80 hengelle, osa on 300€/kk maksavia kiinteitä työpisteitä, osa on 175€/kk maksavia mobiilityöpisteitä. Paikat vuokrataan kuukaudeksi kerrallaan. On mahdollista hankkia myös max 5 hengen Community Pass hintaan 400€/kk. Ylen Isossa Pajassa Pasilassa sijaitsevalla Studiolla on tarjolla puhelinhuoneita, neuvotteluhuoneita, keittiötilat ja vastaanotto.
Kuvat ovat Loft Helsingin tiloista.
Tunnisteet:
Ansiopäiväraha,
ansiosidonnainen,
Eezy,
Kontoret,
liikeidea,
liiketoiminta,
Loft Helsinki,
osuuskunta,
starttiraha,
toimitilat,
UKKO,
verkostoituminen,
Yrittäjyys,
yrittäjäksi ryhtyminen
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Sallan blogi: Hämmästyttää ja kummastuttaa
Aamun Hesari (10.3.) tarjosi taas tekstiä joka hämmästytti ja kummastutti pientä lukijaa - ja huolestutti myös. 57-vuotias pitkäaikaistyötön tilitti mielipidesivuilla taloudellista tilannettaan. Hän oli jo lunastanut eläkevakuutuksensa ja säästönsä, ja seuraavaksi asunto oli menossa myyntiin, koska muuten rahat eivät riittäneet elämiseen. Ei n. 700€:n työmarkkinatuki varmaan riitäkään.
Kyseistä työtöntä huolestutti köyhä eläkeikä siinä määrin, että hän jopa kyseli jo eutanasian perään, jos sattuisi elämään liian vanhaksi.
Miten on mahdollista, että mitään työtä ei löydy? Eikö edes niitä kuuluisia p***aduuneja? Siivoojista on koko ajan pulaa, samoin myyntiedustajista ja puhelinmyyjistä. Näihin ammatteihin luulisi pääsevän kyseisen työttömän kolmella tutkinnolla. Puolen vuoden täydennyskoulutuksella voinee päästä lähihoitajaksi tms. Ei niilläkään tuloilla juhlita, mutta moni muu selviää koko elämänsä sillä tulotasolla. Toki yhteiskunta tulee vastaan asumis- ja toimeentulotuen muodossa. Niihin kyseinen kirjoittajan pitäisi olla oikeutettu nyt kun säästöt on syöty, ilman asunnon myyntiäkin.
En tietenkään tunne kyseisen ihmisen koko tarinaa, voi olla että on seikkoja, jotka estävät hänen työllistymisensä näihin ammatteihin. Itse kuvittelen edelleen toiveikkaana, että jotain löytyy, kunhan itsellä on halua ryhtyä siihen. Jos oma tahto ja kysy tehdä "mitä vaan" riittää, eikä sittenkään pääse mihinkään töihin, niin sitten voi jo todeta, että suomalaisissa työnantajissa tai järjestelmässä on jotain todella pahasti vialla.Yksi tällainen epäkohta liittyy yrityksellä yli 55-vuotiaan kohdalla riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeen maksumieheksi. Itse en vielä siinä iässä ole, joten toivon itseni ja kyseisen mielipiteen kirjoittajan puolesta, että tämä työllistymisen este poistuu siihen mennessä.
Tsemppiä työnhakuun kaikenikäisille!
Kuva: moreintelligentlife.com
Miten on mahdollista, että mitään työtä ei löydy? Eikö edes niitä kuuluisia p***aduuneja? Siivoojista on koko ajan pulaa, samoin myyntiedustajista ja puhelinmyyjistä. Näihin ammatteihin luulisi pääsevän kyseisen työttömän kolmella tutkinnolla. Puolen vuoden täydennyskoulutuksella voinee päästä lähihoitajaksi tms. Ei niilläkään tuloilla juhlita, mutta moni muu selviää koko elämänsä sillä tulotasolla. Toki yhteiskunta tulee vastaan asumis- ja toimeentulotuen muodossa. Niihin kyseinen kirjoittajan pitäisi olla oikeutettu nyt kun säästöt on syöty, ilman asunnon myyntiäkin.
En tietenkään tunne kyseisen ihmisen koko tarinaa, voi olla että on seikkoja, jotka estävät hänen työllistymisensä näihin ammatteihin. Itse kuvittelen edelleen toiveikkaana, että jotain löytyy, kunhan itsellä on halua ryhtyä siihen. Jos oma tahto ja kysy tehdä "mitä vaan" riittää, eikä sittenkään pääse mihinkään töihin, niin sitten voi jo todeta, että suomalaisissa työnantajissa tai järjestelmässä on jotain todella pahasti vialla.Yksi tällainen epäkohta liittyy yrityksellä yli 55-vuotiaan kohdalla riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeen maksumieheksi. Itse en vielä siinä iässä ole, joten toivon itseni ja kyseisen mielipiteen kirjoittajan puolesta, että tämä työllistymisen este poistuu siihen mennessä.
Tsemppiä työnhakuun kaikenikäisille!
perjantai 28. helmikuuta 2014
Sallan blogi: Lomailen sinun rahoillasi
Rakas veronmaksaja, täällä minä työtön makaan sohvalla ja
syljen kattoon. Välillä istun
kaljabaarissa muitten työttömien kanssa samalla, kun sinä teet omat työsi ja
poispotkittujen kollegojesikin työt. On se niin väärin.
Siksi sosiaali- ja terveysministeri Risikko nostikin esille työttömyysturvan vastikkeellisuuden. Minun siis pitäisi tehdä töitä ilmaista rahaa saadakseni. Mitähän työtä Risikko ajatteli, että minä, korkeakoulututkinnon suorittanut 20+ vuoden vientimarkkinointikokemuksellani tekisin? Esimerkkejä vastikkeettomasta työstä voisivat kuulemma olla esim. julkisella sektorilla tehtävä aputyö, kansalaisjärjestötoiminta tai korvaukseton työ jollekin yritykselle.
(Italiassa otetun kuvan copyright kuuluu ystävälleni)
Siksi sosiaali- ja terveysministeri Risikko nostikin esille työttömyysturvan vastikkeellisuuden. Minun siis pitäisi tehdä töitä ilmaista rahaa saadakseni. Mitähän työtä Risikko ajatteli, että minä, korkeakoulututkinnon suorittanut 20+ vuoden vientimarkkinointikokemuksellani tekisin? Esimerkkejä vastikkeettomasta työstä voisivat kuulemma olla esim. julkisella sektorilla tehtävä aputyö, kansalaisjärjestötoiminta tai korvaukseton työ jollekin yritykselle.
Kyllä, ehkä voisin käydä syöttämässä mummoja
läheisessä vanhainkodissa tai lajitella käytettyjä vaatteita UFF:illa. Mutta
korvauksettoman työn tekeminen yritykselle menee mielestäni hyväksikäytön
puolelle. Sillä tuskin minua yrityksessä kannattaisi laittaa pakkaamoon
trukkikuskiksi vaan tekemään koulutustani ja kokemustani vastaavaa työtä. Yritykset
tottuisivat käyttämään hyväkseen ilmaista työvoimaa.
Ehkä on kuitenkin parempi että pyrin käyttämään
yhteiskunnan minulle jo maksaman ilmaisen korkeakoulututkinnon hyödyksi ja
jatkan työnhakua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













