Hannen blogi: Korkeakoulutettu siivooja Tampereelta?

Tämän päivän Hesarissa on juttu siitä, miten "hallitus kehottaa te-toimistoja reipastumaan työn tarjoamisessa". 3 kuukauden työttömyyden jälkeen työstä ei saa kieltäytyä, vaikka se ei olisi omalta alalta tai työmatkat olisivat yhteensä yli 3 tuntia.

Hah hah! Onkohan hallitus kuullut, että ongelmana ei ole töiden kysyntä vaan niiden tarjonta! On myös loukkaus ehdottaa ylikuormitetuille te-toimistolaisille reipastumista, kun kaikki aika menee uusien työttömien perustietojen kirjaamiseen. Aloilla, joilla on nyt työvoimapula, vaaditaan alan koulutusta (terveydenhoitoala ja isännöitsijät). Ei sinne ketä vaan voi pakottaa. Lisäksi varmaan esim. siivoojista on pulaa, mutta eikö muka niihin paikkoihin saada työntekijöitä ilman mitään reipastumista?

Entäs työnantajan näkökulma? Kuka haluaa palkata alan ulkopuolelta, pitkän työmatkan takaa täysin epämotivoituneen työntekijän? Eikö muka tällä hetkellä löydy sopivia ja motivoituneita osaajia lähempääkin?

Periaatteessa hyvä, että kaikkea yritetään. Te-toimistoissa vaan tuntuu olevan sellaistakin väkeä, joiden ammattietuihin kuuluu työnhakijoiden pelottelu karensseilla.

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages

Sallan blogi: Lomailen sinun rahoillasi

Rakas veronmaksaja, täällä minä työtön makaan sohvalla ja syljen kattoon. Välillä  istun kaljabaarissa muitten työttömien kanssa samalla, kun sinä teet omat työsi ja poispotkittujen kollegojesikin työt. On se niin väärin.

(Italiassa otetun kuvan copyright kuuluu ystävälleni)

Siksi sosiaali- ja terveysministeri Risikko nostikin esille työttömyysturvan vastikkeellisuuden.  Minun siis pitäisi tehdä töitä ilmaista rahaa saadakseni. Mitähän työtä Risikko ajatteli, että minä, korkeakoulututkinnon suorittanut 20+ vuoden vientimarkkinointikokemuksellani tekisin? Esimerkkejä vastikkeettomasta työstä voisivat kuulemma olla esim. julkisella sektorilla tehtävä aputyö, kansalaisjärjestötoiminta tai korvaukseton työ jollekin yritykselle.

Kyllä, ehkä voisin käydä syöttämässä mummoja läheisessä vanhainkodissa tai lajitella käytettyjä vaatteita UFF:illa. Mutta korvauksettoman työn tekeminen yritykselle menee mielestäni hyväksikäytön puolelle. Sillä tuskin minua yrityksessä kannattaisi laittaa pakkaamoon trukkikuskiksi vaan tekemään koulutustani ja kokemustani vastaavaa työtä. Yritykset tottuisivat käyttämään hyväkseen ilmaista työvoimaa.

Ehkä on kuitenkin parempi että pyrin käyttämään yhteiskunnan minulle jo maksaman ilmaisen korkeakoulututkinnon hyödyksi ja jatkan työnhakua.