Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. helmikuuta 2015

Hannen blogi: Työmatkalla

Eilisaamun bussimatkalla töihin kyydissä oli nuori nainen, joka äänekkäästi ehdotteli matkustajille yhteislaulua ja tanssimista Michael Jacksonin Thriller-videon tyyliin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei taida olla nyt lääkitys kohdillaan...Mutta saattoihan kyseessä olla taidealan tai psykologian opiskelija, joka vain tarkkaili muiden reaktioita tai sitten oman elämänsä Extreme-duudsoni...

Ennen Helsinkiin muuttoa menin opiskelu- ja työpaikkoihin kävellen tai pyörällä. Vasta Helsingissä olen alkanut säännöllisesti käyttämään julkista liikennettä, johon uppoaakin arkipäivittäin 1,5 tuntia. Yli kymmenen vuoden kokemuksella on syntynyt monta havaintoa julkisesta liikenteestä työmatkoilla.



Talvi yllättää kaiken liikenteen
Harmittelen aina, kun VR:n palvelutasoa haukutaan jopa pienistäkin viivästyksistä. Julkisen liikenteen käyttäjänä olen kuitenkin huomattavasti useammin ollut siinä tilanteessa, että kokoukseen tulijat soittelevat juuttumisesta autoruuhkiin, kuin että olisin itse myöhässä. Liikenne seisoo erittäin usein Helsingin tuloväylillä. Ehkä omassa autossa istuskelu on sitten mukavampaa kuin junassa?

Bussissa ei tarvitse hymyillä
Keskustelupalstoilla on välillä outoja hymynatseja, joiden mielestä julkisessa liikenteessä yksinkin kulkiessaan pitäisi hymyillä ja että kaikissa muissa maissa hymyillään jatkuvasti. Kymmenissä maissa käyneenä voin todeta, että ei hymyillä! Mobiilizombeja (ruotsalaisten keksimä uustermi) löytyy ihan joka maasta.

Työmatka on suuri osa valveillaoloajan mediatonta aikaa 
1,5 tunnin työmatkat joukkoliikenteessä antaisivat hyvän mahdollisuuden kielten opiskeluun tai sähköisten kirjojen ja nettiuutisten lukemiseen. Itse en räplää mitään laitteita, vaan yksinkertaisesti tuijottelen ulos tai seuraan kanssamatkustajia. Perustelen moista toimettomuutta itselleni sillä, että varmasti on tehty jokin aivotutkimus, että moinen, lähes zeniläinen tila (hah!) on aivoille vain hyväksi... Sitä paitsi olen usein juuri työmatkoilla saanut ideoita, miten jokin työasia pitäisi ratkaista. Välillä asia hahmottuu paremmin, kun käytössä on vain mielikuvitus tietokoneen, paperin ja kynän sijasta.

Yksi media, josta olen saanut iloa työmatkoilla, on bussikuskien soittolaitteet. Ilmeisesti kuskeilla on radion lisäksi jonkinlainen soittolaite, koska joskus maahanmuuttajakuskit soittavat kaukaisen kotimaansa eksoottista musiikkia. Siinä voi sitten sulkea silmänsä, ja kuvitella olevansa matkalla jossain hyvin kaukaisessa ja lämpimässä paikassa. Toinen hauska hetki on, kun hiljaisessa ruuhkabussissa alkaa kuulua pienen lapsen hämähäkkilaulu tai ihmettely sanojen kakka ja hikka eroista.

Juoppo metrossa on parempi kuin juoppo auton ratissa
Monet ihan pelkäävät varsinkin metroa, koska "siellä on vain hulluja ja juoppoja". Varsinkin ruuhka-aikaan joukkoliikenteen käyttäjät ovat useimmiten tavallisia nuoria ja naisia. Tosi pelottavaa! Viikonloppuisin ja keskipäivällä juoppoja kyllä näkee, mutta reilun kymmenen vuoden aikana vain kerran juoppomatkustaja on alkanut edes keskustelemaan kanssani. Rattijuopot ja punaista päin ajavat tappavat vuosittain kymmeniä ihmisiä, joten oikeasti pelottavinta työmatkalla on suojatien yli kävely.

Kuva: HSL




lauantai 1. marraskuuta 2014

Hannen blogi: Arjen juhlaa

Jenni Vartiainen totesi Vain elämää -ohjelmassa, että hän panostaa arkenakin ruokapöydän kattamiseen. Tällöin elämän juhlallisuus ei rajoitu vain varsinaisiin juhlatilaisuuksiin. Nyt kun olen palannut sorven ääreen, mieleeni muistuivat aikaisemmat ajatukseni siitä, että onko elämä vain lomien ja juhlapäivien odottamista. Suuri osa elämästä on kuitenkin normaalia, rutiineista koostuvaa arkea.

Arjessa pitääkin ehdottomasti olla juhlaa ja onneksi yleinenkin ajatusmaailma tuntuu menevän siihen suuntaan. Kuohuviinin ja sampanjan myynti on moninkertaistunut. Itsellenikin ihan normaali arki-ilta on varsin pätevä syy avata pullo kuplivaa. Vessoihin myydään pieniä kristallikruunuja ja kylppäreissä tavoitellaan spa-fiilistä. Sisustusliikkeistä on kiva ostaa lahjaksi design-tiskirättejä, kauniissa pulloissa myytäviä puhdistuaineita tai kukilla koristeltuja työkalusettejä. Uutta työpaikkaa varten kävin etsimässä kivan kahvimukin, vaikka kotona olisi ollut mukeja ennestäänkin. Käytin uuteen jumppapaitaan enemmän rahaa kuin moneen juhlapaitaan.


Varma arjesta irtautumisen keino on matkailu ja yleensäkin erilaisissa paikoissa käynti (näyttelyt, ravintolat, kulttuuritapahtumat). Raskaankin työviikon jaksaa, kun viikonloppuna on kivaa ohjelmaa tiedossa.

Yksi tapa millä vähennän arjesta arkea on se, että vältän kaikin keinoin "siivoa vähän joka päivä" -periaatetta. En ahdistu likaisista astioista tai vaatemytyistä eikä viikonloppuani pilaa se, että teen silloin hieman isomman kertasiivouksen. Ja jos viikonlopuksi tuleekin kivaa viime hetken ohjelmaa, villakoirat saavat rauhassa lisääntyä seuraavaan viikonloppuun asti. 

Jouluhan on siitä loistava juhla, että sen viettämisen tai ainakin siihen valmistautumisen voi aloittaa hyvissä ajoin.  Olen jo hiljattain ostanut ensimmäiset joululahjat ja -kortit sekä jouluisia kynttilöitä ja ulkovaloja. Glögiä ja itse tehtyjä pipareita on tiedossa lähiaikana tulevissa ensimmäisissä pikkujouluissa. Parasta joulussa onkin, että siihen kuuluu värien ja valojen lisäksi erilaisia tuoksuja. Ainoastaan puhkisoitetut joulurallatukset voisivat jäädä pois minun jouluaisti-maailmastani.

Kuva: freedigitalphotos.net / Salvatore Vuono

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sallan blogi: Työnhaun työhyvinvointi

Kauppalehdessä oli listattu seitsemän keinoa, joilla lisätä työhyvinvointia. Nämä samat boldatut keinot varmastikin sopivat myös työnhakuun, koska se on minun, työttömän, työtä.


1. Kaikki alkaa mielentilasta. Harjoita onnellisuutta ja positiivisuutta, ei murehtimista.
- Aivan varmasti. Jos pelkkä Oikotien avaaminenkin tökkii niin tuskin tulee loistavaa ja erottuvaa hakemusta. Positiivinen ajatus voisi olla se, että tänään se oma työpaikka löytyy. Onnellinen voi olla pienistä asioista, auringonpaisteesta, hyvästä musiikista radiossa, ystävän hauskasta viestistä.

2. Karta mutrusuita. Hakeudu pois pessimistien seurasta.
- Se onkin yleensä helppoa. Työttömänä usein ainoa mutrusuu työympäristössäsi olet sinä itse. Älä myrkytä omaa mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.

3. Ole kiitollinen. Kiitos ja ystävällisyys tulevat takaisin korkojen kanssa.
- Työttömän työssä voi olla kiitollinen vaikka niistä ystävistä, jotka jaksavat lähettää sinulle ilmoituksia työpaikoista, jotka heidän mielestään ovat kuin sinulle tehtyjä. Ehkä he ovat oikeassa vaikka ensisilmäyksellä ei aina siltä tunnu. Samoin niistä ystävistä, jotka laittavat LinkedInissä endorsementteja sinusta - tee samoin heille.

4. Tunne kiehahtamispisteesi. Tiedä jo ennalta, mitä siedät ja jaksat ja lopeta ajoissa.
- Työnhakuakaan ei pidä tehdä hampaat irvessä päivästä toiseen ilman taukoja. Tauot tekevät hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin sietää pettymyksiä, kun niitä ei tule ihan joka päivä. Älä haaskaa aikaasi hakemalla epätoivoisia tapauksia, paikkoja joista heti tiedät, ettet kuitenkaan pääse edes haastatteluun. Kyllä se intuitio sen jo kertoo.

5. Kunnioita esimiestäsi. Jos aidosti arvostat häntä, hän alkaa arvostaa sinua. Siitä yleensä seuraa hyvää.
- Työnhakijan esimies olet sinä itse. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Ajan myötä se palkitaan.

6. Aloita ikävimmästä. Hoida heti aamusta alta pois se ikävimmältä tuntuva asia, muuten se painaa mieltä koko päivän.
- Jos soittaminen on kaikkein ikävintä mitä tiedät, tee se heti aamulla jos mahdollista. Samoin jos hakemuksen kirjoittaminen tökkii, tee se heti ensimmäiseksi, sen jälkeen voit nauttia niistä työnhaun puolista joista pidät.

7. Ympäröi itsesi mukavilla asioilla.Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan tai edes hyvälle tuulelle.
- Työnhakija voi olla yksinäinen omassa kopperossaan puhelimensa ja läppärinsä kanssa. Tee itsellesi mukava työpiste. Pidä kahvitaukoja, kuten pitäisit töissäkin. Chattaa kavereiden kanssa hetki, käy huumorisivustoilla, Facebookissa tai lue kivoja blogeja. Lähde kotoa, käy seminaareissa, vertaistukiryhmissä, kohtalotovereiden kanssa kahvilla tai leffassa keskellä päivää. Muista kuitenkin tehdä työsi, työnhaku!

Näillä keinoilla vältät ärsyyntymistä, vihaa ja turhautumista, jotka ovat kolme yleisintä ongelmaa työpaikalla - myös sillä työnhakijan omalla.

Koko artikkeli täällä:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nama+seitseman+keinoa+lisaavat+tyohyvinvointia/201405679513

Kuva angrybirds-pelit.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hissipuheen arkikuvahaaste 3/5


Tuoreita kotimaisia yrttejä on ihana käyttää erilaisiin ruokiin. Näin keväällä laitan kaupasta ostamani yrtit ruukkuihin parvekkeelle. Sieltä niitä on helppo käydä saksimassa muun muassa salaatteihin, keittoihin tai koristeluun. Tuoreista yrteistä tehty tee on lempeää juotavaa.
Timjami eli tarha-ajuruoho on yksi suosikeistani, jonka latinankielinen nimi (thymys) viittaa rohkeuteen ja voimaan, joita arjessa tarvitaan aina. Mikä on sinun suosikkisi yrttisi?
 
Yrttiterveisin Veera

 
 
 

 

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Hissipuheen arkikuvahaaste 2/5


Työttömän Sallan arkea: Vaaleat kesähousuni katosivat viime kesänä reissulla, jäivät varmaan hotellihuoneeseen Savonlinnan Oopperajuhlien aikaan. Tulevanakin kesänä sellaisia tarvitaan, vaikka Oopperajuhlatkin jäävät rahapulan takia väliin. Näppäränä henkilönä hain UFF:ilta vastaavan näköiset housut ja korjasin ne itselleni sopiviksi. Vanha uskollinen Singer noin vuodelta 1970, ostettu käytettynä, toimii yhä.

Korjaatteko ja tuunaatteko te vaatteitanne? Hyödynnättekö UFF:ia tai kirppiksiä?


Prismasta olisi saanut vaniljarahkoja halvalla. Parasta ennen -päiväykseenkin oli vielä pari päivää. En ostanut, enkä yleensä ostakaan. Koen tuollaiset "käytettävä heti"-ruuat stressaaviksi.
Entä te muut? Hyödynnättekö näitä tarjouksia?

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hissipuheen arkikuvahaaste 1/5

Vappuviikon kunniaksi Hissipuhujat haastavat toisensa kuvaamaan työnhakijan arkea. Tässä Hannen kuvasaldoa.

Työnhakijan on hyvä jatkaa arkipäivien tuttuja rutiineja. Minulla ei ala MIKÄÄN aamu ilman Hesarin lukemista kannesta kanteen. Lehteä lukemalla saa aivotoiminnan hiljalleen hereille ennen työpaikkailmoitusten läpikäyntiä.

Kotona ollessa pyykkikoneen voi laittaa pyörimään keskellä päivääkin. Opiskeluajoilta muistan elävästi kuinka innokkaasti siivoilin silloin, kun olisi pitänyt lukea tenttiin. Siitä viisastuneena olen päättänyt, että siivoilut jäävät nytkin "vapaa-aikaan", jotta työnhaku pysyy arkipäivien prioriteettien ykkösenä.

Löysin todella kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Seuraavaksi ohjelmassa onkin rekrytoijan nettisivuihin tutustuminen, jotta osaan tehdä järkeviä kysymyksiä puhelinkeskustelussa. Työpaikka on niin kiinnostava, että olen suorastaan jännittynyt...


torstai 24. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Kotitalouden anatomia

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, mihin rahani oikein menevätkään. Ehkä sillä noin 300 euron autonkorjauslaskulla oli jotain tekemistä ajatusteni kanssa... Ja työttömänä ollessa tulee pohdittua raha-asioita muutenkin.



Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.

Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.

Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.

Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.

Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.

Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...

Kuva: freedigitalphotos/cuteimage

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: 12 euron maitotölkki

Joku aika sitten, ahkeroituani avoimen yliopiston opintojen parissa koko aamun, päätin lähteä reippaalle kävelylle. Maito oli lopussa, mutta muuta en ollut vailla.

Eli siis litra maitoa, hinta noin 1,00€. Kuinkas sitten kävikään. Limsatiiviste Sodastreamiini oli tarjouksessa. Parasta ostaa nyt, kun sen saa vähän halvemmalla. 3,95€. 



Ostosten teko uuvutti minut, joten voisin pistäytyä teellä. Oi, ihania cholocale chip cookieita, teen kanssa yhteensä 4,20€. 



Matkalla pisti vielä silmään suosikkini Punnitse&Säästä -kauppa. Saksanpähkinöitä! Superruokaa! 3,40€.

Litran maitotölkille ja päiväkävelylle tuli siis hintaa 12,55€. Niin se vaan raha valuu työttömänkin sormien välistä. Jos rahanmeno alkaa ahdistaa, voisi olla hyvä ottaa nämä pienet juoksevat menot syyniin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja se on muuten totta!


keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hannen blogi: Piristystä ankeaankin päivään



Nämä Marimekon ruutusukat tuovat kesäisen mielen keskellä talveakin. Lisäksi kotitoimisto”työskentely” mahdollistaa niiden ihastelun pitkin päivää...


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Sallan Blogi: Olemisen epätodellinen keveys


Muutamakin tuttu on kysynyt minulta, millaiselta tuntuu olla työtön. Selvästikin siis ihmisiä, jotka ovat YT-arvonnoissa selviytyneet voittajina. Olen vastannut ”epätodelliselta”. Siltähän se tuntuu, kun on 20 vuotta tehnyt säännöllisesti normaalia päivätyötä – mitä nyt enimmäkseen ylitöillä maustettuna.  Ei aikaisia aamuherätyksiä, palavereita, työmatkoja. Ei aikataulupaineita, strategiasessioita, viime tingan muutoksia, kehityskeskusteluja, onnistumisia eikä mokia. Aika stressitöntä elämää siis? Kevyttä kuin pilvenhattara kesätaivaalla.



Vähän aikaa se voi siltä tuntuakin. Voi uppoutua harrastuksiinsa. Matkustella, vaikka maailman ympäri, kun kerrankin on aikaa. Kivaa ja rentouttavaa, eikö?
Todellisuus on kuitenkin toinen, useimmille. Työttömyyskorvaus ei riitä maailmanmatkoihin, hyvä jos satunnaiseen kahvilakäyntiin, mutta sekin tulee useimmin vaihdettua itse leivottuun muffinsiin.
(Itsepoimituista mustikoista ja kaurahiutaleista syntyy näitä herkkuja).
 
 
Itse istun tuntikausia tietokoneella selailemassa työpaikkaportaaleja, kirjoitan hakemuksia ja täytän työläitä web-lomakkeita. Jos hyvin käy, valmistaudun toiveikkaana haastatteluun. Mieluummin olisin nytkin tätä kirjoittaessani töissä. Vaikka selaamassa tuhatta lukematonta sähköpostiviestiä.