Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.

Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com

Sallan blogi: Työnhaun työhyvinvointi

Kauppalehdessä oli listattu seitsemän keinoa, joilla lisätä työhyvinvointia. Nämä samat boldatut keinot varmastikin sopivat myös työnhakuun, koska se on minun, työttömän, työtä.

1. Kaikki alkaa mielentilasta. Harjoita onnellisuutta ja positiivisuutta, ei murehtimista.
- Aivan varmasti. Jos pelkkä Oikotien avaaminenkin tökkii niin tuskin tulee loistavaa ja erottuvaa hakemusta. Positiivinen ajatus voisi olla se, että tänään se oma työpaikka löytyy. Onnellinen voi olla pienistä asioista, auringonpaisteesta, hyvästä musiikista radiossa, ystävän hauskasta viestistä.

2. Karta mutrusuita. Hakeudu pois pessimistien seurasta.
- Se onkin yleensä helppoa. Työttömänä usein ainoa mutrusuu työympäristössäsi olet sinä itse. Älä myrkytä omaa mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.

3. Ole kiitollinen. Kiitos ja ystävällisyys tulevat takaisin korkojen kanssa.
- Työttömän työssä voi olla kiitollinen vaikka niistä ystävistä, jotka jaksavat lähettää sinulle ilmoituksia työpaikoista, jotka heidän mielestään ovat kuin sinulle tehtyjä. Ehkä he ovat oikeassa vaikka ensisilmäyksellä ei aina siltä tunnu. Samoin niistä ystävistä, jotka laittavat LinkedInissä endorsementteja sinusta - tee samoin heille.

4. Tunne kiehahtamispisteesi. Tiedä jo ennalta, mitä siedät ja jaksat ja lopeta ajoissa.
- Työnhakuakaan ei pidä tehdä hampaat irvessä päivästä toiseen ilman taukoja. Tauot tekevät hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin sietää pettymyksiä, kun niitä ei tule ihan joka päivä. Älä haaskaa aikaasi hakemalla epätoivoisia tapauksia, paikkoja joista heti tiedät, ettet kuitenkaan pääse edes haastatteluun. Kyllä se intuitio sen jo kertoo.

5. Kunnioita esimiestäsi. Jos aidosti arvostat häntä, hän alkaa arvostaa sinua. Siitä yleensä seuraa hyvää.
- Työnhakijan esimies olet sinä itse. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Ajan myötä se palkitaan.

6. Aloita ikävimmästä. Hoida heti aamusta alta pois se ikävimmältä tuntuva asia, muuten se painaa mieltä koko päivän.
- Jos soittaminen on kaikkein ikävintä mitä tiedät, tee se heti aamulla jos mahdollista. Samoin jos hakemuksen kirjoittaminen tökkii, tee se heti ensimmäiseksi, sen jälkeen voit nauttia niistä työnhaun puolista joista pidät.

7. Ympäröi itsesi mukavilla asioilla.Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan tai edes hyvälle tuulelle.
- Työnhakija voi olla yksinäinen omassa kopperossaan puhelimensa ja läppärinsä kanssa. Tee itsellesi mukava työpiste. Pidä kahvitaukoja, kuten pitäisit töissäkin. Chattaa kavereiden kanssa hetki, käy huumorisivustoilla, Facebookissa tai lue kivoja blogeja. Lähde kotoa, käy seminaareissa, vertaistukiryhmissä, kohtalotovereiden kanssa kahvilla tai leffassa keskellä päivää. Muista kuitenkin tehdä työsi, työnhaku!

Näillä keinoilla vältät ärsyyntymistä, vihaa ja turhautumista, jotka ovat kolme yleisintä ongelmaa työpaikalla - myös sillä työnhakijan omalla.

Koko artikkeli täällä:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nama+seitseman+keinoa+lisaavat+tyohyvinvointia/201405679513

Kuva angrybirds-pelit.

Sallan blogi: Tuskaa työpaikalla?

Hesarin Työelämä-liite sunnuntaina 5.4. haastatteli ihmisiä, jotka kokivat tuskaa työpaikoillaan. Ihmisiä, joille työssäkäynti on kärsimystä ja joiden koko elämä on sen myötä muuttunut painajaiseksi.

Lukijoiden kertomuksissa pahoinvointi johtui enimmäkseen kiusatuksi tulemisesta. Pomo simputti, työkaverit syrjivät ja yhtä alainenkin kiusasi. Toivottavasti mahdollisimman moni Hesarin lukija havahtui miettimään omaa työpaikkaansa ja työkavereitaan sillä ajatuksella, että kiusataanko meillä ja voinko itse tehdä jotain. Mutta pystyykö näille asioille tekemään muuta kuin kärsimään hiljaa, hakeutumaan sairaslomalle tai irtisanoutumaan? Kiusattujen puolustajilla on riski tulla itsekin leimatuksi ja kiusatuksi.

Itse en koe tulleeni kiusatuksi tähänastisella urallani, mutta epäasiallista kohtelua - sekä itseäni että muita kohtaan - kyllä olen tunnistanut. Harvoin kuulee, että kiusaaja tai simputtava esimies olisi saanut lähteä, mutta yhden tällaisen esimerkin tiedän. Siinä yrityksessä koko osaston väki yksissä tuumin meni toimitusjohtajan luo ja sanoi, että jollei osaston esimiestä siirretä muihin tehtäviin, niin seuraa joukkoirtisanoutuminen. Esimies siirrettiin. Joskus näinkin.

Toinen yleinen syy pahoinvointiin on liiallinen mutta myös liian vähäinen työmäärä. Liika työnteko voi romahduttaa terveyden, jonka jälkeen työkaverit joutuvat ottamaan kantaakseen sairastuneenkin työtaakan. Ja kierre jatkuu. Yritykset harrastavat ns. corporate anorexiaa, kulut - henkilöstö - on vedetty niin vähiin ja tiukille, että pienikin häiriö voi halvaannuttaa koko organisaation. Nyt keväällä osinkojen jaon aikaan mietin taas olisiko yritysten viisaampaa jättää osingot pienemmiksi ja palkata lisää väkeä - ehkä ne osingot olisivat jatkossa isompia.

Artikkelin haaastatteleman asiantuntijan Anu Järvensivun mukaan "kaikkein yksinkertaisin keino olisi toista ihmistä arvostava kohtelu. Sen pitäisi olla erittäin helppoa, mutta silti se tuntuu olevan ihmiskunnalle äärimmäisen vaikeaa." Totta, eipä tarvitse kuin avata TV iltauutisten aikaan niin voi todeta saman.

Kuva: freedigitalphotos.com/Stuart Miles

Sallan blogi: Takamus ylös tuolista

Oma Yritys -messuilla sain vinkin yrityksen perustamiseen tai työnhakuun: älä liimaannu tuoliisi vaan verkostoidu. On toinenkin tärkeä syy nostaa takamus tuolista, sillä liiallinen istuminen on haitallista terveydelle. Talouselämä käsitteli aihetta 10/2014-numerossaan. Artikkeli kertoo yrittäjä Jouni Kivestä, joka muutti työpisteensä juoksumatoksi ja korkeaksi työpöydäksi. Mies käveli hidasta vauhtia noin viisi kilometriä päivässä ja teki samalla työtään.

Talouselämän antaa myös vinkkejä, joilla voi vähentää töissä istumista, kuten käyttämällä portaita hissin sijaan, kävelemällä toimittamaan asiansa kolleegan luo mieluummin kuin laittamalla sähköpostia, hoitamalla puhelut seisten, jolloin äänikin kuulostaa paremmalta, kun hengitys kulkee vapaammin. Kotona töitä hakeva tai opiskeleva voi välillä laittaa pesukoneen pyörimään tai käydä viemässä roskat tai koiran lenkille. Mutta silti tulee istuttua aivan liikaa.

Nykyään valveutuneet työpaikat tarjoavat työpisteisiin ergonomisia sähköpöytiä, joiden korkeutta voi säätää. Seisomaneuvotteluitakin olen käynyt. Ne ovatkin yleensä lyhyitä ja tehokkaita.

Koska työttömän budjetilla ei sähköpöytiä tai juoksumattoja ostella, olen ratkaisut seisomapisteen kotiini silityslaudan avulla. Juokseminen pitää sitten hoitaa erikseen.