Roosan blogi: Verotiedot – ketä kiinnostaa?

Kuva: Ilta-Sanomat: Tuloerojen kasvu on tosiasia – näin paljon enemmän Li Andersson tienasi kuin Susanna Koski

Tämän päivän iltapäivälehtien uutisotsikot ovat olleet pullollaan uutisia ihmisten verotiedoista. Lukeminen on ollut lähestulkoon sietämätöntä näistä uutisista kiinnostumattomalle. ”Katso saatko vähemmän kuin naapurisi”, ”Big Brotherin tulokuningas” tai ”Matti Nykäsen järjettömät tulot”. Yritin väistää otsikoita vaihtamalla uutiskategoriaa esimerkiksi kotimaata koskevia uutisiin, urheiluun ja viihteeseen. Ei auttanut. Suomen kansan tulotiedot ovat niin yleispätevä aihe, että ne sopivat minkä tahansa uutistyypin alle. Urheilussa ensimmäinen otsikko oli: ”Tienasiko Kimi 39 tunnissa liigakiekkoilijan vuosipalkan?” Viihteessä: ”Näin tienasivat kaikki Vain elämää – tähdet”. Säähän ne eivät onneksi ole saaneet näitä tietoja ympättyä.

Hesarikaan ei näyttänyt poikkeavan päivän teemasta: ”Elokuva- ja tv-tuottajat tienasivat paremmin kuin näyttelijät” ym. Eikö tänään tosiaan ollut mitään tärkeämpää uutisoitavaa? Mitä muuta nämä tiedot lietsovat ihmisissä kuin kateutta ja pahaa mieltä, vaikka kuinka puhutaan tulojen läpinäkyvyyden hyvistä puolista? Joko sitä saa vähemmän palkkaa kuin jotkut muut tai sitten palkkaa pitäisi saada vielä enemmän kuin jotkut muut. Kenelle oikeasti jäi näitä juttuja lukiessa hyvä mieli tai ainakin tunne siitä, että ilman näitä tietoja olisin jäänyt jostain tärkeästä paitsi?

Nimimerkki: Lisää liksaa

Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.

Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com

Sallan blogi: Kotitalouden anatomia

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, mihin rahani oikein menevätkään. Ehkä sillä noin 300 euron autonkorjauslaskulla oli jotain tekemistä ajatusteni kanssa... Ja työttömänä ollessa tulee pohdittua raha-asioita muutenkin.

Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.

Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.

Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.

Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.

Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.

Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...

Kuva: freedigitalphotos/cuteimage

Sallan blogi: 12 euron maitotölkki

Joku aika sitten, ahkeroituani avoimen yliopiston opintojen parissa koko aamun, päätin lähteä reippaalle kävelylle. Maito oli lopussa, mutta muuta en ollut vailla.

Eli siis litra maitoa, hinta noin 1,00€. Kuinkas sitten kävikään. Limsatiiviste Sodastreamiini oli tarjouksessa. Parasta ostaa nyt, kun sen saa vähän halvemmalla. 3,95€. 

Ostosten teko uuvutti minut, joten voisin pistäytyä teellä. Oi, ihania cholocale chip cookieita, teen kanssa yhteensä 4,20€. 

Matkalla pisti vielä silmään suosikkini Punnitse&Säästä -kauppa. Saksanpähkinöitä! Superruokaa! 3,40€.

Litran maitotölkille ja päiväkävelylle tuli siis hintaa 12,55€. Niin se vaan raha valuu työttömänkin sormien välistä. Jos rahanmeno alkaa ahdistaa, voisi olla hyvä ottaa nämä pienet juoksevat menot syyniin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja se on muuten totta!