Hissipuheen teemakysymys: Millaista elämää haluat työelämän jälkeen?

3/4 osaa hissipuhujista tapasi hiljattain ja päätyi keskustelemaan mm. vanhusten hoidosta ja asuinratkaisuista. Kysymmekin: millaista elämää haluat työelämän jälkeen?

Salla: Työelämän jälkeen haluan käyttää aikaani ennen kaikkea harrastuksiini koska nyt työelämässä ollessani koen että en ole riittävästi ehtinyt keskittyä niihin. Haluan myös matkailla ja mahdollisesti asua jossain muualla kuin Suomessa osan vuotta. Suomessa haluan ehdottomasti viettää kesät. Haluan myös viettää aikaa ystävien ja perheen seurassa. Jotain vapaaehtoistyötäkin voisin harkita ja kehittää itseäni opiskelemalla myös eläkkeellä ollessani. Tällä hetkellä en usko että haluaisin tehdä varsinaisesti töitä eläkkeellä ollessani. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos jotain mielenkiintoisia projekteja on tarjolla niin välillä voisi töitäkin tehdä.


Hanne: Monessa mielessä elämä työelämän jälkeen voisi olla saman tyyppistä kuin opiskelijana. Harrastuksiin jäisi tosiaankin aikaa (jopa täysin uusiin). Toisaalta voisi tehdä jotain itseään kehittävää (ilman mitään käsitystä siitä, miten tietoja ja taitoja tulisi tulevaisuudessa käyttämään :) )  Tulotason tippumista voisi kompensoida hyödyntämällä enemmän julkisia palveluita (kirjastoja, uimahalleja, taidemuseoita, ulkoilualueita yms). Kunto ja paino olisi paremmin hallussa, kun olisi enemmän aikaa kävellä ja pyöräillä. Voisin muuttaa myös opiskelija-asuntolatyyppiseen taloon (oma asunto muuten, mutta mahdollisuus käyttää myös yhteistiloja). Samanikäisten naapureiden kanssa syntyisi spontaania yhteistoimintaa ja tapahtumia. Erilaisia palveluita löytyy läheltä, joten ne ovat saavutettavissa huonokuntoisenakin (opiskeluaikana krapulaisena). Välillä voisi lähteä "vaihtoon" ulkomaille - vaikkapa Sallan mainitsemiin vapaaehtoistöihin. Töiden teosta en ole aivan varma. Osa eläkkeelle jääneistä kollegoista tekee mielellään tuntitöinä projekteja. Osa kokee vaivalloiseksi, kun osa-aikaisissa projektitöissä ei kuitenkaan pysty täysin olemaan lukematta meilejä ja vastaamatta puheluihin. Ehkä voisin tehdä ihan muunlaista työtä kuin nyt.
 
Jos sitten olisinkin huonokuntoinen ja hoitokodissa. Sielläkin erilaiset harrastukset olisivat tärkeitä. Kamalinta olisi, jos joutuisin makaamaan kaiket päivät sängyssä. Toivottavasti robotisaatio menee niin pitkälle, että sängyn saa hetkessä itsestään liikkuvaksi tuoliksi. Isojen lasiseinien läpi voisi seurata kaupungin menoa, merta, puistoa tai puutarhaa. Ihmetuolini voisi antaa minulle hierontaa, viedä minut vaikkapa pieneen uima-altaaseen ja saunaan tai lukea äänikirjan. Jos pystyisin itse liikkumaan, vaikkakin heikosti, kiinnostava ratkaisu olisi kauppakeskuksen yhteydessä oleva senioritalo. Palveluihin pääsee itse, pelkäämättä vaarallista kaatumista ulkona.

Kuvat: freedigitalphotos.net / stockimages

Hannen blogi: Arjen juhlaa

Jenni Vartiainen totesi Vain elämää -ohjelmassa, että hän panostaa arkenakin ruokapöydän kattamiseen. Tällöin elämän juhlallisuus ei rajoitu vain varsinaisiin juhlatilaisuuksiin. Nyt kun olen palannut sorven ääreen, mieleeni muistuivat aikaisemmat ajatukseni siitä, että onko elämä vain lomien ja juhlapäivien odottamista. Suuri osa elämästä on kuitenkin normaalia, rutiineista koostuvaa arkea.

Arjessa pitääkin ehdottomasti olla juhlaa ja onneksi yleinenkin ajatusmaailma tuntuu menevän siihen suuntaan. Kuohuviinin ja sampanjan myynti on moninkertaistunut. Itsellenikin ihan normaali arki-ilta on varsin pätevä syy avata pullo kuplivaa. Vessoihin myydään pieniä kristallikruunuja ja kylppäreissä tavoitellaan spa-fiilistä. Sisustusliikkeistä on kiva ostaa lahjaksi design-tiskirättejä, kauniissa pulloissa myytäviä puhdistuaineita tai kukilla koristeltuja työkalusettejä. Uutta työpaikkaa varten kävin etsimässä kivan kahvimukin, vaikka kotona olisi ollut mukeja ennestäänkin. Käytin uuteen jumppapaitaan enemmän rahaa kuin moneen juhlapaitaan.

Varma arjesta irtautumisen keino on matkailu ja yleensäkin erilaisissa paikoissa käynti (näyttelyt, ravintolat, kulttuuritapahtumat). Raskaankin työviikon jaksaa, kun viikonloppuna on kivaa ohjelmaa tiedossa.

Yksi tapa millä vähennän arjesta arkea on se, että vältän kaikin keinoin "siivoa vähän joka päivä" -periaatetta. En ahdistu likaisista astioista tai vaatemytyistä eikä viikonloppuani pilaa se, että teen silloin hieman isomman kertasiivouksen. Ja jos viikonlopuksi tuleekin kivaa viime hetken ohjelmaa, villakoirat saavat rauhassa lisääntyä seuraavaan viikonloppuun asti. 

Jouluhan on siitä loistava juhla, että sen viettämisen tai ainakin siihen valmistautumisen voi aloittaa hyvissä ajoin.  Olen jo hiljattain ostanut ensimmäiset joululahjat ja -kortit sekä jouluisia kynttilöitä ja ulkovaloja. Glögiä ja itse tehtyjä pipareita on tiedossa lähiaikana tulevissa ensimmäisissä pikkujouluissa. Parasta joulussa onkin, että siihen kuuluu värien ja valojen lisäksi erilaisia tuoksuja. Ainoastaan puhkisoitetut joulurallatukset voisivat jäädä pois minun jouluaisti-maailmastani.

Kuva: freedigitalphotos.net / Salvatore Vuono

Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.

Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com

Sallan blogi: Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Työttömäksi jääminen ja työttömyyden pitkittyminen ei tietenkään ole millään lailla toivottavaa tai kivaa ja mukavaa. Mutta jotain positiivistakin tästä tilanteesta voi löytää. Tässä muutamia. Jätän nyt tietoisesti pois jokaiseen kohtaan liittyvät ”mutta/tosin/kuitenkin/todellisuudessa”-asiat, voitte ne itse mielessänne kuvitella 

Loma! Vapaus!

Enpä ole näin pitkään ollut vapaalla – oikeastaan koskaan. Olin ensimmäisissä kesätöissäni 16-vuotiaana ja sen jälkeen en ole ollut kuin pari lyhyttä pätkää ”between jobs”. Kerrankin ei ole mitään velvollisuuksia. Saa suunnitella päivänsä ja viikkonsa ihan miten itse haluaa. Vaikka mennä leffaan keskellä päivää. Tai lähteä keskellä viikkoa Tallinnaan ostoksille.

Mitä minusta tulee isona -pohdiskelu
Nyt on vihdoinkin aikaa miettiä, mitä minä oikeasti haluaisin tehdä. Olenko viimeiset 20 vuotta tehnyt sellaista työtä mistä nautin ja joka vastaa arvojani? Olisiko joku muu ammatti/aate/harrastus enemmän menetetyn vapaa-aikani arvoinen? Mitä jos perustaisinkin oman yrityksen?

Verkostoituminen
Enpä ole näin moniin uusiin ihmisiin, jotka eivät ole samassa firmassa töissä kuin itse olen,  tutustunut sitten opiskeluaikojen. Ja nimenomaan tutustunut omasta tahdostani, saanut uusia ystäviä ja verkostoitunut. Tämä kaikki siksi, etten ole jäänyt kotiin istumaan vaan osallistunut erilaisiin tapahtumiin, vertaistukiryhmiin, työllistymisohjelmiin.

Ammatillinen kehittyminen
Vihdoinkin on ollut aikaa myös mennä kaikkiin niihin seminaareihin, joihin olen ilmoittautunut. Kuinka monta kertaa olinkin joutunut työkiireiden takia jättämään menemättä kiinnostaviin tapahtumiin tai messuille.

Opiskelu

Tuskin olisin saanut aikaiseksi alkaa opiskella avoimessa yliopistossa, jos en olisi jäänyt näin pitkäksi aikaa pois töistä. En muistanutkaan miten kivaa se on!

Marttailu
Työssä ollessani en juuri jaksanut innostua kotihommista. Matalan prioriteetin asioita. Käytin vapaa-aikani mieluummin harrastuksissa kuin siivoamalla. Söin työpaikkaruokalassa. Nyt olen innostunut laittamaan ruokaa ja leipomaan. Siivoaminen on edelleen niin ja näin. Mutta pyykkikori ei enää pursu yli.

Harrastukset

Olen ehtinyt viritellä myös uusia harrastuksia, kuten valokuvaus. Työnväenopistot tarjoavat ihan kohtuullisia kursseja, joista työtön saa alennustakin. Ja voin lähteä jumppaan keskellä päivää, jos siltä tuntuu.

Matkailu 

Laitetaan nyt tämäkin tähän, vaikka se pääosin haaveeksi jääkin. Nyt olisi aikaa sille maailmanympärysmatkalle.

Ekologisuus

Huomaan, että mietin tarkemmin ostoksiani, yritän korjata rikkoutunutta mieluummin kuin ostan uutta. En lähde autolla tai bussilla joka päivä liikkeelle, vaan hoidan useamman asian kerralla.

Muitakin hyviä puolia tästä kaikesta löytyy. Kai se on vaan kiinni siitä, miten asiat haluaa nähdä.
Entäs te muut hissipuhelaiset, tai lukijat?

Kuva Freedigitalimages.com/sdmania

Sallan Blogi: Olemisen epätodellinen keveys

Muutamakin tuttu on kysynyt minulta, millaiselta tuntuu olla työtön. Selvästikin siis ihmisiä, jotka ovat YT-arvonnoissa selviytyneet voittajina. Olen vastannut ”epätodelliselta”. Siltähän se tuntuu, kun on 20 vuotta tehnyt säännöllisesti normaalia päivätyötä – mitä nyt enimmäkseen ylitöillä maustettuna.  Ei aikaisia aamuherätyksiä, palavereita, työmatkoja. Ei aikataulupaineita, strategiasessioita, viime tingan muutoksia, kehityskeskusteluja, onnistumisia eikä mokia. Aika stressitöntä elämää siis? Kevyttä kuin pilvenhattara kesätaivaalla.

Vähän aikaa se voi siltä tuntuakin. Voi uppoutua harrastuksiinsa. Matkustella, vaikka maailman ympäri, kun kerrankin on aikaa. Kivaa ja rentouttavaa, eikö?

Todellisuus on kuitenkin toinen, useimmille. Työttömyyskorvaus ei riitä maailmanmatkoihin, hyvä jos satunnaiseen kahvilakäyntiin, mutta sekin tulee useimmin vaihdettua itse leivottuun muffinsiin.

(Itsepoimituista mustikoista ja kaurahiutaleista syntyy näitä herkkuja).

 

 

Itse istun tuntikausia tietokoneella selailemassa työpaikkaportaaleja, kirjoitan hakemuksia ja täytän työläitä web-lomakkeita. Jos hyvin käy, valmistaudun toiveikkaana haastatteluun. Mieluummin olisin nytkin tätä kirjoittaessani töissä. Vaikka selaamassa tuhatta lukematonta sähköpostiviestiä.