Hissipuheen teemakysymys: Millaista elämää haluat työelämän jälkeen?

3/4 osaa hissipuhujista tapasi hiljattain ja päätyi keskustelemaan mm. vanhusten hoidosta ja asuinratkaisuista. Kysymmekin: millaista elämää haluat työelämän jälkeen?

Salla: Työelämän jälkeen haluan käyttää aikaani ennen kaikkea harrastuksiini koska nyt työelämässä ollessani koen että en ole riittävästi ehtinyt keskittyä niihin. Haluan myös matkailla ja mahdollisesti asua jossain muualla kuin Suomessa osan vuotta. Suomessa haluan ehdottomasti viettää kesät. Haluan myös viettää aikaa ystävien ja perheen seurassa. Jotain vapaaehtoistyötäkin voisin harkita ja kehittää itseäni opiskelemalla myös eläkkeellä ollessani. Tällä hetkellä en usko että haluaisin tehdä varsinaisesti töitä eläkkeellä ollessani. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos jotain mielenkiintoisia projekteja on tarjolla niin välillä voisi töitäkin tehdä.


Hanne: Monessa mielessä elämä työelämän jälkeen voisi olla saman tyyppistä kuin opiskelijana. Harrastuksiin jäisi tosiaankin aikaa (jopa täysin uusiin). Toisaalta voisi tehdä jotain itseään kehittävää (ilman mitään käsitystä siitä, miten tietoja ja taitoja tulisi tulevaisuudessa käyttämään :) )  Tulotason tippumista voisi kompensoida hyödyntämällä enemmän julkisia palveluita (kirjastoja, uimahalleja, taidemuseoita, ulkoilualueita yms). Kunto ja paino olisi paremmin hallussa, kun olisi enemmän aikaa kävellä ja pyöräillä. Voisin muuttaa myös opiskelija-asuntolatyyppiseen taloon (oma asunto muuten, mutta mahdollisuus käyttää myös yhteistiloja). Samanikäisten naapureiden kanssa syntyisi spontaania yhteistoimintaa ja tapahtumia. Erilaisia palveluita löytyy läheltä, joten ne ovat saavutettavissa huonokuntoisenakin (opiskeluaikana krapulaisena). Välillä voisi lähteä "vaihtoon" ulkomaille - vaikkapa Sallan mainitsemiin vapaaehtoistöihin. Töiden teosta en ole aivan varma. Osa eläkkeelle jääneistä kollegoista tekee mielellään tuntitöinä projekteja. Osa kokee vaivalloiseksi, kun osa-aikaisissa projektitöissä ei kuitenkaan pysty täysin olemaan lukematta meilejä ja vastaamatta puheluihin. Ehkä voisin tehdä ihan muunlaista työtä kuin nyt.
 
Jos sitten olisinkin huonokuntoinen ja hoitokodissa. Sielläkin erilaiset harrastukset olisivat tärkeitä. Kamalinta olisi, jos joutuisin makaamaan kaiket päivät sängyssä. Toivottavasti robotisaatio menee niin pitkälle, että sängyn saa hetkessä itsestään liikkuvaksi tuoliksi. Isojen lasiseinien läpi voisi seurata kaupungin menoa, merta, puistoa tai puutarhaa. Ihmetuolini voisi antaa minulle hierontaa, viedä minut vaikkapa pieneen uima-altaaseen ja saunaan tai lukea äänikirjan. Jos pystyisin itse liikkumaan, vaikkakin heikosti, kiinnostava ratkaisu olisi kauppakeskuksen yhteydessä oleva senioritalo. Palveluihin pääsee itse, pelkäämättä vaarallista kaatumista ulkona.

Kuvat: freedigitalphotos.net / stockimages

Sallan blogi: Työkykygurun burnout

Kauppalehti Optiossa oli juttu työkykygurun burnoutista.

Itse en ole burnoutia kokenut, mutta tunnen muutamankin henkilön, jotka ovat olleet burnout-sairaslomalla. Ja välillä aina näkee työkavereita, joiden jaksamisesta on huolissaan. Olenpa jollekulle sanonutkin, että hellitä vähän. Yksikään työ ei voi olla sen arvoista, että menettää terveytensä.

Työhyvinvoinnin professori Marja-Leena Manka miettii oman burnoutinsa syitä ja yleisemminkin sitä, minkä vuoksi työntekijät sairastuvat burnoutiin:

"Toisaalta työtehtävien tärkeysjärjestys voi olla väärä. Teetkö tehtäviä, joiden takia sinut on työhön palkattu vai hukutatko aikasi kiireellisiin töihin, jotka automaattisesti tulevat pöydällesi? Paine saattaa kapeuttaa tarkkaavaisuutta, jolloin ei edes pysty priorisoimaan asioita", hän kirjoittaa.

Entä jos työelämän ongelmaa ei voi ratkaista eikä asennetta, tavoitteita tai tärkeysjärjestystä muuttaa? Silloin on Mankan mukaan olemassa vielä se keino, että hankkii voimia joltain muulta elämänalueelta.

Erään tutkimuksen mukaan kaikkein kuormittuneimpia ovat henkilöt, joilla on korkeat ja abstraktit töitä koskevat tavoitteet ja vähiten kuormittuneita ne, joilla on korkeat tavoitteet harrastuksissaan.

Kauppalehti Option artikkeli

Pitäisikö siis mieluummin asettaa tavoitteet korkealle harrastuksissa? Itse kyllä olen usein todennut omista harrastuksistani, että onneksi ei ole leipä tästä kiinni, saa rauhassa olla huono...

Kuva: jobat.be

Veeran blogi: Lukuvinkki loppukesään

Hissiblogi -ryhmämme työllistymisuutiset antavat toivoa meille muillekin työhaun parissa jatkaville!

Helmikuulla kävin ostoksilla Kirjapörssissä, josta hankin muutamia kirjoja luettavaksi itselleni. Elvytin siis samalla taloutta ja suomalaista asiantuntijatyötä. Rahakin on energiaa samoin kuin kirjat ja niiden sanoma. Itse valitsemme miten erilaiset viestit otamme vastaan. Yksi kirjoista oli psykologi Ilona Rauhalan kirjoittama kirja: Uskalla! Nainen työelämässä.

Pyörittelin kirjaa kädessäni useaan otteeseen keväällä, mutta lukemattahan se jäi. Muutama päivä sitten muistin ostamani kirjan. Avasin sen ja aloin lukemaan. Lukiessani mietin, miksi olin jättänyt kirjan lukematta keväällä. Totesin mielessäni, että ehkä sen lukemisen aika on juuri nyt eikä yhtään aiemmin. Sain kirjasta vahvistusta, innostusta ja rohkaisua omaan elämääni. Kirjasta löytyy varmasti jotain jokaisen elämään. Lukemisen arvoinen kirja jokaiselle naiselle!

Rauhala kirjoittaa muun muassa, että kiire on vanhaa maailmaa, ja mielen ja energian hallinta on tätä päivää! Oman energian hallitseminen ja johtaminen on olennaista kaikissa elämäntilanteissa. Kiireen ei pidä antaa kahlita itseään. Energiamme on ehtymätön luonnonvara, jota jokainen voi ladata lisää eri tavoin. Kehon, tunteiden, mielen ja hengen energioiden hallinta antaa ihmiselle voimia selviytyä arjestaan. Tuttua asiaa, mutta aina kertaus ja muistutus sen tärkeydestä on paikallaan. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa ja käsitellä työelämää naisen näkökulmasta.

Kesä antoi uutta energiaa. Nyt tuntuu tärkeältä, että ladattu energia ei purkaudu liian nopeasti, koska niin työnhaku kuin työssäkäynti ovat vaativaa arjen työtä. Miten ylläpitää omia energioita? Lähestyvä syksy saa monen meistä miettimään harrastuksiaan, joista ammentaa hyvinvointia. Aloitanko jotain ihan uutta vai jatkanko entisissä harrastuksissa. Erilaisilla harrastuksilla saa ylläpidettyä omaa fyysistä energiaa, ajattelun energiaa, tunne-energiaa ja henkistä energiaa. Vanhan harrastuksen jatkaminen on helpompaa kuin uuden. Uusi harrastus vaatii vahvaa motivaatiota, kestävyyttä ja tahtoa samoin kuin työnhakukin tänä päivänä. Siksi kannattaa miettiä, mistä motivoituu, ja miten motivaatiota ylläpitää, jotta jaksaa käydä valitsemissaan harrastuksissa eikä jätä uutta harrastusta liian nopeasti kesken. Uuden oppiminen vaatii aikaa ja keskittymiskykyä sekä kykyä sietää epäonnistumisia. Parhaimmillaan se kuitenkin tarjoaa oppimisen iloa, onnistumisen elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja uuden taidon, josta ammentaa iloa ja voimaa arkeen. Niin työnhaussa kuin työelämässä kohtaa vastoinkäymisiä, joten pidetään huolta energioistamme, jolloin vastoinkäymisetkin kestää paremmin. Sopivasti tekemistä, olemista ja sosiaalisuutta kaikissa elämäntilanteissa antaa energiaa arkeen.

Millä mielellä lähestyt ja käsittelet muutoksia, haet työtä, teet työtä ja kohtaat ihmisiä? Niillä on merkitystä sinulle ja muille. Siihen kätkeytyy myös hyvä onni.



Kuva: www.freedigitalphotos.net - Beautiful Sunflower

Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.

Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com

Sallan blogi: Kotitalouden anatomia

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, mihin rahani oikein menevätkään. Ehkä sillä noin 300 euron autonkorjauslaskulla oli jotain tekemistä ajatusteni kanssa... Ja työttömänä ollessa tulee pohdittua raha-asioita muutenkin.

Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.

Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.

Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.

Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.

Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.

Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...

Kuva: freedigitalphotos/cuteimage

Sallan blogi: Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Työttömäksi jääminen ja työttömyyden pitkittyminen ei tietenkään ole millään lailla toivottavaa tai kivaa ja mukavaa. Mutta jotain positiivistakin tästä tilanteesta voi löytää. Tässä muutamia. Jätän nyt tietoisesti pois jokaiseen kohtaan liittyvät ”mutta/tosin/kuitenkin/todellisuudessa”-asiat, voitte ne itse mielessänne kuvitella 

Loma! Vapaus!

Enpä ole näin pitkään ollut vapaalla – oikeastaan koskaan. Olin ensimmäisissä kesätöissäni 16-vuotiaana ja sen jälkeen en ole ollut kuin pari lyhyttä pätkää ”between jobs”. Kerrankin ei ole mitään velvollisuuksia. Saa suunnitella päivänsä ja viikkonsa ihan miten itse haluaa. Vaikka mennä leffaan keskellä päivää. Tai lähteä keskellä viikkoa Tallinnaan ostoksille.

Mitä minusta tulee isona -pohdiskelu
Nyt on vihdoinkin aikaa miettiä, mitä minä oikeasti haluaisin tehdä. Olenko viimeiset 20 vuotta tehnyt sellaista työtä mistä nautin ja joka vastaa arvojani? Olisiko joku muu ammatti/aate/harrastus enemmän menetetyn vapaa-aikani arvoinen? Mitä jos perustaisinkin oman yrityksen?

Verkostoituminen
Enpä ole näin moniin uusiin ihmisiin, jotka eivät ole samassa firmassa töissä kuin itse olen,  tutustunut sitten opiskeluaikojen. Ja nimenomaan tutustunut omasta tahdostani, saanut uusia ystäviä ja verkostoitunut. Tämä kaikki siksi, etten ole jäänyt kotiin istumaan vaan osallistunut erilaisiin tapahtumiin, vertaistukiryhmiin, työllistymisohjelmiin.

Ammatillinen kehittyminen
Vihdoinkin on ollut aikaa myös mennä kaikkiin niihin seminaareihin, joihin olen ilmoittautunut. Kuinka monta kertaa olinkin joutunut työkiireiden takia jättämään menemättä kiinnostaviin tapahtumiin tai messuille.

Opiskelu

Tuskin olisin saanut aikaiseksi alkaa opiskella avoimessa yliopistossa, jos en olisi jäänyt näin pitkäksi aikaa pois töistä. En muistanutkaan miten kivaa se on!

Marttailu
Työssä ollessani en juuri jaksanut innostua kotihommista. Matalan prioriteetin asioita. Käytin vapaa-aikani mieluummin harrastuksissa kuin siivoamalla. Söin työpaikkaruokalassa. Nyt olen innostunut laittamaan ruokaa ja leipomaan. Siivoaminen on edelleen niin ja näin. Mutta pyykkikori ei enää pursu yli.

Harrastukset

Olen ehtinyt viritellä myös uusia harrastuksia, kuten valokuvaus. Työnväenopistot tarjoavat ihan kohtuullisia kursseja, joista työtön saa alennustakin. Ja voin lähteä jumppaan keskellä päivää, jos siltä tuntuu.

Matkailu 

Laitetaan nyt tämäkin tähän, vaikka se pääosin haaveeksi jääkin. Nyt olisi aikaa sille maailmanympärysmatkalle.

Ekologisuus

Huomaan, että mietin tarkemmin ostoksiani, yritän korjata rikkoutunutta mieluummin kuin ostan uutta. En lähde autolla tai bussilla joka päivä liikkeelle, vaan hoidan useamman asian kerralla.

Muitakin hyviä puolia tästä kaikesta löytyy. Kai se on vaan kiinni siitä, miten asiat haluaa nähdä.
Entäs te muut hissipuhelaiset, tai lukijat?

Kuva Freedigitalimages.com/sdmania

Hannen blogi: Yhdistyksistä iloa ja oppia

Eilisessä (25.2) Hesarissa oli juttu siitä, miten yhdistyksiin kuuluminen tuo usein jäsenilleen rahanarvoisia etuja. Laskin, että kuulun itsekin kuuteen yhdistykseen. Artikkeli koski harrastusyhdistyksiä, mutta itse olen tyytyväinen myös erilaisten ammattitaitoa kehittävien yhdistysten jäsenyyteen. Vajaan satasen yhdistysmaksulla pääsee ilmaiseksi esim. yrityskäynneille, eri työelämän teemojen luennoille, vapaamuotoisempiin tilaisuuksiin sekä edullisille kursseille.

Kuva: Suomi-Latvia yhdistys, Latvian Foreign Ministry (Flickr)

Sallan Blogi: Olemisen epätodellinen keveys

Muutamakin tuttu on kysynyt minulta, millaiselta tuntuu olla työtön. Selvästikin siis ihmisiä, jotka ovat YT-arvonnoissa selviytyneet voittajina. Olen vastannut ”epätodelliselta”. Siltähän se tuntuu, kun on 20 vuotta tehnyt säännöllisesti normaalia päivätyötä – mitä nyt enimmäkseen ylitöillä maustettuna.  Ei aikaisia aamuherätyksiä, palavereita, työmatkoja. Ei aikataulupaineita, strategiasessioita, viime tingan muutoksia, kehityskeskusteluja, onnistumisia eikä mokia. Aika stressitöntä elämää siis? Kevyttä kuin pilvenhattara kesätaivaalla.

Vähän aikaa se voi siltä tuntuakin. Voi uppoutua harrastuksiinsa. Matkustella, vaikka maailman ympäri, kun kerrankin on aikaa. Kivaa ja rentouttavaa, eikö?

Todellisuus on kuitenkin toinen, useimmille. Työttömyyskorvaus ei riitä maailmanmatkoihin, hyvä jos satunnaiseen kahvilakäyntiin, mutta sekin tulee useimmin vaihdettua itse leivottuun muffinsiin.

(Itsepoimituista mustikoista ja kaurahiutaleista syntyy näitä herkkuja).

 

 

Itse istun tuntikausia tietokoneella selailemassa työpaikkaportaaleja, kirjoitan hakemuksia ja täytän työläitä web-lomakkeita. Jos hyvin käy, valmistaudun toiveikkaana haastatteluun. Mieluummin olisin nytkin tätä kirjoittaessani töissä. Vaikka selaamassa tuhatta lukematonta sähköpostiviestiä.