LinkedIninissä osui silmiin hyvä esitys Ville Aho -nimiseltä rekrytointikonsultilta, joka oli jakanut sen Slideshare-sovelluksen kautta.
https://www.linkedin.com/pulse/recruiters-secrets-revealed-3-reasons-why-recruiting-so-ville-aho
Hyvä muistutus jälleen perusasioista kuten siitä, että kirjoitusvirheet pitää ehdottomasti korjata, saatekirje pitää räätälöidä kuhunkin tehtävään erikseen, soittaa ei pidä, jollei ole mitään erityistä kysyttävää, ja että loppujen lopuksi työpaikan saannissa on kyse myös hyvästä onnesta. Muun muassa näistä mutta monta muutakin hyvää vinkkiä työnhakuun. Mm. se, että loppujen lopuksi tehtävään valitaan se, jolla on paras motivaatio eikä sitä, jolla on paras CV.
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rekrytointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rekrytointi. Näytä kaikki tekstit
maanantai 11. tammikuuta 2016
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Hannen blogi: Puoli miljoonaa avointa työpaikkaa
Lamasta huolimatta Suomessa on ollut vuosittain julkisesti auki noin puoli miljoonaa työpaikkaa. Tämä mielenkiintoinen tieto löytyy uusimmasta Työpoliittisesta Aikakauskirjasta (linkki). Tämä uutinen helposti hukkuu jatkuviin yt-neuvottelu-uutisiin. Työpaikkoja tuhoutuu, mutta kuin tuhkasta uusia syntyy tilalle. Erilaiset kohtaantumisongelmat johtavat kuitenkin siihen, että pitkäaikaistyöttömyys on suurta, vaikka sinällään työmarkkinoilla on ns. säpinää.
Alat, joilla on työvoimapulaa, ovat niitä vanhoja tuttuja terveydenhoitosektorin työpaikkoja. Myös myyjistä on jatkuvasti pulaa. Moni saattaa saadakin myyjän pestin, mutta lama-aikana provikkapainotteisessa myyntityössä ei välttämättä pärjää.
Aikakauskirjan yksi artikkeli koskee työtarjouksia. Kyseessä on "työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaalleen antama yksilöity kehoitus hakea tiettyä avointa paikkaa". Bloggarimme Roosahan oli saanut tälläisen kehoituksen. Artikkelissa työtarjoitusten osoitetaan toimivan. Ihmettelen kyllä silti, että kannattaako työkkärin resursseja käyttää moisiin kehoituksiin. Luulisi että työnhakijat osaavat itsekin lukea lehtiä ja rekrysivustoja. Pikemminkin pitäisi ohjeistaa löytämään kaikki työpaikkailmoituspaikat. Ilman OTTYn luentoja itselläni olisi moni työpaikkailmoituspaikka jäänyt löytymättä (vaikka lopulta työpaikka löytyi ihan Hesarin sivulta).
Kuva: freedigitalphotos.net / xedos4
Alat, joilla on työvoimapulaa, ovat niitä vanhoja tuttuja terveydenhoitosektorin työpaikkoja. Myös myyjistä on jatkuvasti pulaa. Moni saattaa saadakin myyjän pestin, mutta lama-aikana provikkapainotteisessa myyntityössä ei välttämättä pärjää.
Aikakauskirjan yksi artikkeli koskee työtarjouksia. Kyseessä on "työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaalleen antama yksilöity kehoitus hakea tiettyä avointa paikkaa". Bloggarimme Roosahan oli saanut tälläisen kehoituksen. Artikkelissa työtarjoitusten osoitetaan toimivan. Ihmettelen kyllä silti, että kannattaako työkkärin resursseja käyttää moisiin kehoituksiin. Luulisi että työnhakijat osaavat itsekin lukea lehtiä ja rekrysivustoja. Pikemminkin pitäisi ohjeistaa löytämään kaikki työpaikkailmoituspaikat. Ilman OTTYn luentoja itselläni olisi moni työpaikkailmoituspaikka jäänyt löytymättä (vaikka lopulta työpaikka löytyi ihan Hesarin sivulta).
Kuva: freedigitalphotos.net / xedos4
tiistai 25. marraskuuta 2014
Hannen blogi: Apulantaa työttömyyden hoitoon
Kauppalehden artikkelissa (linkki) TEM:n Pekka Tiainen toisaalta kohahduttaa arviolla, että työttömyys onkin käytännössä 15 %. Toisaalta Tiainen heittelee käytännöllisiä toimenpiteitä, joilla työttömyyttä voisi taklata. Koska valtion rahaa menee työttömyyden hoitoon joka tapauksessa 4,5 miljardia euroa, olisi yhteiskunnalle järkevämpää, että rahaa menisi ennemmin palkkatukiin ja siten työttömien aktivointiin kuin puhtaaseen tukeen. En oikein itsekään usko, että työ olisi Suomessa oikeasti loppu, vaan resursseja tulisi rohkeasti kohdentaa uudenlaisiin työtehtäviin ja entistä pienempiin firmoihin. Kaikkia kasvun oraita tulisi nyt reippaasti lannoittaa. En pitäisi myöskään täysin pöhkönä ideana perustaa uusia valtion firmoja. Jos start-upeja ei saada yksityiselle sektorille, valtion firmoilla olisi periaatteessa tuo 4,5 miljardia euroa pääomaa (monessakin mielessä...) sijoitettavaksi.
Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar
Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Hissipuheen teemakysymys: Suhteista ja työsuhteista
Finavia-kohun innoittamana hissipuheen teemakysymys on : "Oletteko te päässeet töihin suhteilla, varsinkin sukulaissuhteilla?"
Hanne:
nsimmäinen työpaikkani oli äidin työpaikka. Seuraavaksi olin töissä tädilläni. Lähes kaikkiin muihinkin työpaikkoihini on liittynyt jonkinlainen yhteys rekrytointiprosessissa mukana olleisiin henkilöihin (entisiä työkavereita ja proffa) tai sitten minulla on ollut yhteisiä tuttuja rekrytoijan kanssa (joita en kyllä käyttänyt edes suosittelijoina).
Muistan opiskelualoilta firman, jossa oli ihan politiikka, että kesätöihin otetaan vain työntekijöiden sukulaisia. Aikaisemmassa työpaikassani oli muutamakin johdon sukulainen töissä. En pidä sukulaisten suosimista välttämättä pahana, jos tehtävä ei ole kovin vaativa ja jos henkilön voi aidosti olettaa pärjäävänsä tehtävässä. Sukulaisille ei tietenkään saa antaa mitään epäreiluja etuja (jollei kyseessä ole firman omistajasuku). Tärkeintä lienee, että kussakin firmassa tehdään asiasta selvä linjaus.
Muistan opiskelualoilta firman, jossa oli ihan politiikka, että kesätöihin otetaan vain työntekijöiden sukulaisia. Aikaisemmassa työpaikassani oli muutamakin johdon sukulainen töissä. En pidä sukulaisten suosimista välttämättä pahana, jos tehtävä ei ole kovin vaativa ja jos henkilön voi aidosti olettaa pärjäävänsä tehtävässä. Sukulaisille ei tietenkään saa antaa mitään epäreiluja etuja (jollei kyseessä ole firman omistajasuku). Tärkeintä lienee, että kussakin firmassa tehdään asiasta selvä linjaus.
Salla:
Itse olen päässyt pariin ensimmäiseen kesätyöpaikkaan isäni suhteilla. Kerran isäni työnantajan palvelukseen, mutta ison konsernin eri osaan, ja pari kertaa hänen rotary- tms. tuttujensa yrityksiin. Sen jälkeen olen kyllä pärjännyt omillani. Kerran uralla jo edettyäni tosin kävi niin, että hain työtä ihan normaalisti Hesarissa ja Monsterissa olleen ilmoituksen perusteella, mutta rekrytoiva esimies sattui olemaan tuttu, useamman vuoden takaa tosin. Sain paikan ja jotenkin yrityksen sisällä huhupuheet oli käännetty siihen malliin, että minut olisi avoimesta hausta huolimatta headhuntattu kyseisen pomon toimesta. Se värittikin sitten koko siinä firmassa olo aikaani. Siinä määrin, että kun kyseinen pomo vaihtoi firmaa, tultiin minulta suoraan kysymään, että lähdenkö perässä. Itselleni ei ollut tullut mieleenikään että pomon lähdöllä oli mitään tekemistä minun kanssani, eikä ollutkaan.
Sinällään hyvää hakijaa ei pitäisi karsastaa vain siksi, että sukulainen on samassa yrityksessä päättävässä asemassa. Tähän auttaisi anonyymi haku.
Millaisia kokemuksia lukijoilla on, olisi kiva kuulla!
Kuva: freedigitalphotos/suphakit73
tiistai 21. lokakuuta 2014
Hissipuhe vastaa: Palkkapyyntö kohdilleen - tai sitten ei...
Saimme kysymyksen kommenttina edelliseen blogitekstiin (Iänikuiset lomakkeet), kiitos siitä. Kohtalotoverimme "Työtön työnhakija" kysyi, millaista palkkaa kannattaa ja voi pyytää. Tässä osa kysymyksesta, katso koko kysymys tästä "Miten palkka-asian kanssa kannattaisi menetellä? Itse siis koetan kepillä jäätä pakkotilanteessa. Mutta pitäisikö vain suosiolla polkumyyntihinnoitella itsensä siinä toivossa, että työnantaja ottaisi halvan? Tässä tapauksessa pelkään, että työnantaja ajattelee, että en itse usko kykyihini kun olen niin halvalla tulossa tekemään. :-/ Hankala yhtälö."
Tässä stalkkereitten vastauksia. Ei ollut helppo kysymys ollenkaan, kaikki me olemme tätä pähkäilleet!
Roosa: Oman ammattiliiton taulukko on hyvä suunnannäyttäjä, vaikkakin oma henkilökohtainen mielipide onkin, että tilastot ovat todella paljon yläkanttiin. Olet varmaankin törmännyt joskus seuraavanlaiseen ohjenuoraseen: Älä alihinnoittele palkkapyynnössäsi itseäsi, koska rekrytoija saattaa tulkita sen niin, ettet arvosta omaa työpanostasi. Älä myöskään ylihinnoitele itseäsi, koska silloin putoat helposti jatkosta. Ja tästä neuvosta tekee taas jokainen omat johtopäätöksensä. ;) Valitettavasti asiaan ei taida olla yhtä ainoaa oikeaa neuvoa.
Hanne: Hakemuksessa voi käyttää muutaman satasen palkkapyyntöhaarukkaa, jos haluaa vielä keskustella tehtävästä ennen tarkemman pyynnön laittamista. mutta jokin pyyntö pitää olla, puuttumisesta aiheutuu rekrytoijalle vain lisävaivaa. Firmat ovat samallakin alalla aika erilaisia palkkausperiaatteiden kanssa, joten pitää miettiä haluaako ensisijaisesti työpaikkaa vai kokeilla saisiko ko. työpaikasta paremman palkan (jos ei ole pakkotilannetta työpaikan vaihtamisen suhteen).
Veera: Palkkatoiveen esittämisessä on haastetta kerrassaan. Ilman palkkatoivettakin olen päässyt haastatteluun. Näissä tapauksissa en ole saanut riittävästi tietoja rekrytoijalta tehtävästä ja sen vastuista ennen hakemuksen lähettämistä. Hakemuksessa olen toivonut, että palkasta keskusteltaisiin rekrytointiprossista myöhemmässä vaiheessa. Itse olen kokenut hyödyllisenä yhteydenoton omaan ammattiliittoon, jonka antama palkka-arvio on ollut samassa linjassa kuin omani. Palkkatoive kertoo hakijan ammattitaidosta, jonka pitää olla realistinen. Oma palkkatoive on pystyttävä perustelemaan uskottavasti siinä vaiheessa, kun palkasta aletaan keskustelemaan. Palkkapyyntöhaarukkaa pyrin välttämään. Toisaalta ymmärrän, että sitä käytetään, koska yrityksillä on erilainen palkanmaksukyky. Kysyessäni lisätietoja työtehtävästä olen kysynyt myös palkkauksesta ja sen rakenteesta. Valitettavasti tähän kysymykseen saa lähes pääsääntöisesti vastauksen, että laita palkkatoiveesi hakemukseen eli siitä ei haluta keskustella tässä vaiheessa hakuprosessia, vaikka sitä odotetaan hakemuksessa. Toisinaan rekrytoija pyytänyt minua kertomaan palkkapyyntöni lupautumalla sitten kertomaan, paljonko yritys on valmis maksamaan. Puhelun jälkeen voi sitten pohtia, hakeeko kyseistä tehtävää vai ei. Realistisen palkkatoiveen ohella kannattaa, miettiä muita omia työmotivaation lähteitä, joista haastattelijat mielellään esittävät kysymyksiä etsiessään hakijoiden joukosta työtehtävään, yrityksen kulttuuriin ja tiimiin sopivaa henkilöä, jonka kanssa käydään palkkakeskustelu ennen työsopimuksen allekirjoittamista.
Tässä stalkkereitten vastauksia. Ei ollut helppo kysymys ollenkaan, kaikki me olemme tätä pähkäilleet!
Roosa: Oman ammattiliiton taulukko on hyvä suunnannäyttäjä, vaikkakin oma henkilökohtainen mielipide onkin, että tilastot ovat todella paljon yläkanttiin. Olet varmaankin törmännyt joskus seuraavanlaiseen ohjenuoraseen: Älä alihinnoittele palkkapyynnössäsi itseäsi, koska rekrytoija saattaa tulkita sen niin, ettet arvosta omaa työpanostasi. Älä myöskään ylihinnoitele itseäsi, koska silloin putoat helposti jatkosta. Ja tästä neuvosta tekee taas jokainen omat johtopäätöksensä. ;) Valitettavasti asiaan ei taida olla yhtä ainoaa oikeaa neuvoa.
Hanne: Hakemuksessa voi käyttää muutaman satasen palkkapyyntöhaarukkaa, jos haluaa vielä keskustella tehtävästä ennen tarkemman pyynnön laittamista. mutta jokin pyyntö pitää olla, puuttumisesta aiheutuu rekrytoijalle vain lisävaivaa. Firmat ovat samallakin alalla aika erilaisia palkkausperiaatteiden kanssa, joten pitää miettiä haluaako ensisijaisesti työpaikkaa vai kokeilla saisiko ko. työpaikasta paremman palkan (jos ei ole pakkotilannetta työpaikan vaihtamisen suhteen).
Veera: Palkkatoiveen esittämisessä on haastetta kerrassaan. Ilman palkkatoivettakin olen päässyt haastatteluun. Näissä tapauksissa en ole saanut riittävästi tietoja rekrytoijalta tehtävästä ja sen vastuista ennen hakemuksen lähettämistä. Hakemuksessa olen toivonut, että palkasta keskusteltaisiin rekrytointiprossista myöhemmässä vaiheessa. Itse olen kokenut hyödyllisenä yhteydenoton omaan ammattiliittoon, jonka antama palkka-arvio on ollut samassa linjassa kuin omani. Palkkatoive kertoo hakijan ammattitaidosta, jonka pitää olla realistinen. Oma palkkatoive on pystyttävä perustelemaan uskottavasti siinä vaiheessa, kun palkasta aletaan keskustelemaan. Palkkapyyntöhaarukkaa pyrin välttämään. Toisaalta ymmärrän, että sitä käytetään, koska yrityksillä on erilainen palkanmaksukyky. Kysyessäni lisätietoja työtehtävästä olen kysynyt myös palkkauksesta ja sen rakenteesta. Valitettavasti tähän kysymykseen saa lähes pääsääntöisesti vastauksen, että laita palkkatoiveesi hakemukseen eli siitä ei haluta keskustella tässä vaiheessa hakuprosessia, vaikka sitä odotetaan hakemuksessa. Toisinaan rekrytoija pyytänyt minua kertomaan palkkapyyntöni lupautumalla sitten kertomaan, paljonko yritys on valmis maksamaan. Puhelun jälkeen voi sitten pohtia, hakeeko kyseistä tehtävää vai ei. Realistisen palkkatoiveen ohella kannattaa, miettiä muita omia työmotivaation lähteitä, joista haastattelijat mielellään esittävät kysymyksiä etsiessään hakijoiden joukosta työtehtävään, yrityksen kulttuuriin ja tiimiin sopivaa henkilöä, jonka kanssa käydään palkkakeskustelu ennen työsopimuksen allekirjoittamista.
Salla: Minäkin käytän ensisijaisena palkkareferenssinä liiton (SEFE) palkkataulukoita. Yritän sovittaa pyyntöni ennen kaikkea yrityksen ja tehtävän mukaan, en niinkään yksittäisen tehtävän kohdalla, käytän siinä ehkä 200 euron haitaria vain osoittaakseni neuvotteluhalukkuuttani. Eri tehtävien välillä voi palkkapyyntöni muuttua radikaalistikin. Onhan iso ero siinä, onko kyseessä esimiestehtävä tai ei, sekä millä alalla yritys toimii. Paikkakunnallakin voi olla väliä, jos pääkonttori sijaitsee maakunnissa, vaikka työpaikka olisikin pääkaupunkiseudulla. Kainuussa ei välttämättä ymmärretä pääkaupunkiseudun hintatasoa. Joskus voi tulla hankalia tilanteita, jos hakee samaan yritykseen useamman kerran eri tasoisiin tehtäviin ja palkkapyyntö elää kovasti.... Loppujen lopuksi täytyy vain itse päättää haluaako ensisijaisesti työllistyä, vaikka tehtävä ja palkka ei juuri sillä kertaa vastaa ideaalia, jos vaan kokee, että työ sinällään edistää uraa ja työllistymistä jatkossa. Ainahan yrityksestä voi hakea pois myöhemmin, Tai sitten jäädä odottamaan sitä oman tasoista tehtävää ja siihen kuuluvaa palkkaa. Näinä aikoina voi varautua odottamaan pitkäänkin, valitettavasti.
Kuva: freedigitalimages/nongpimmy
Tunnisteet:
ammattiliitto,
esimiestehtävä,
hakemukset,
hakemus,
palkka,
palkkaneuvonta,
palkkapyyntö,
palkkataulukko,
palkkaus,
rekrytointi,
rekrytointiprosessi,
suosituspalkka,
työtehtävä,
vaativuus
maanantai 25. elokuuta 2014
Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi
Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?
1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.
2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.
3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.
4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!
5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.
6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.
2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.
3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.
4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!
5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.
6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
Tunnisteet:
energia,
Haastattelu,
hakemukset,
hakemus,
kompetenssi,
menestys,
osaaminen,
Otty,
rekrytointi,
testit,
työhaastattelu,
työkokemus,
työllistyminen,
työnhaku,
uudelle uralle
torstai 5. kesäkuuta 2014
Sallan blogi: Näistä työntekijöistä on pulaa
Duunitorilla julkaistiin lista vaikeimmin täytettävistä työpaikoista, eli niistä joihin tekijää ei löydy, helposti ainakaan:
Suomen halutuimmat työntekijät vuonna 2014:
1. Ammattimiehet
2. Autonkuljettajat
3. Suunnittelijat
4. Hotelli- ja ravintolahenkilöstö
5. Insinöörit
6. Teknikot
7. Tuotantotyöntekijät- ja koneenhoitajat
8. Myyntiammattilaiset
9. Markkinointi-, PR- ja viestintähenkilöstö
10. Johtajat
Tuossa listassa omaan silmääni pisti erityisesti kohta 9 eli oma osaamisalani. Miten ihmeessä voi olla vaikeaa täyttää markkinoinnin ja viestinnän paikkoja, kun hakijoita on ollut yli sata jokaisessa haussa missä olen ollut mukana? Ja minäkin, huippuammattilainen, olen vailla työtä :-)
Selitys artikkelin mukaan on se, että "Tämä kertoo koko markkinointiviestintäalalla jylläävästä murroksesta: median ja mainonnan digitalisoitumiseen ja markkinoinnin automaatioon haetaan uudenlaista osaamista, jolle nyt on kysyntää”, Lindroos tulkitsee." Jos osaajaa ei heti löydy, eikö kannattaisi palkata joku, jolla on muuten vahva markkinoinnin osaaminen, ja antaa fiksun ihmisen opetella asiat työn ohessa? Kysyn vaan.
No, jos en työllisty markkinointiin enkä sen johtajaksi, niin katsotaanpa listaa tarkemmin vaihtoehtojen kartoittamiseksi.
Mieheksi en voi muuttua, joten siirrytään kohtaan 2, eli autonkuljettajat. Ajokortti löytyy, mutta tässä varmaan tarkoitetaan rekkakuskeja. Rekkakortin hinta on kuulemma parin-kolmen tuhannen euron luokkaa, joten ei mikään ihan mahdoton investointi.
Suunnittelija on aika epämääräinen titteli, joten ohitetaan se ja siirrytään hotelli- ja ravintolahenkilöstöön. Siihen voi kouluttautua ainakin Haaga-Heliassa, mutta ehkä joku oikotie (hygieniapassi, anniskeluun tarvittava koulutus) löytyisi. Pistetään harkintaan. 5. ja 6. vaativat vähintään opistotasoisen monivuotisen koulutuksen.
Samoin lienee tuotantotyöntekijän ja koneenhoitajan kanssa, ehkä ammattikoulu riittää. Myyntiammattilaiseksi päässee kunhan pääsee myyntitehtäviin ja menestyy siinä. Eli palataan siihen lehtien ym. puhelinmyyntiin, joihin haetaan koko ajan henkilöstöä. Täytyypä yrittää sitä tietä huippuansioihin.
Ja tuossa viimeisessä sanassa kiteytyykin koko dilemma. Työ ei ole pelkkää ansioiden maksimointia. Työ on tärkeä osa identiteettiä. Työstä pitää voida nauttia ja saada siitä onnistumisen elämyksiä. Voihan toki olla että Aku Ankan vuosikerran myymisestä puolisokealle mummolle saa mielettömät kicksit. Tai täysperävaunullisen tukkirekan ajaminen taukopaikalle lehtipihvin ja ranskalaisten ääreen on päivän kohokohta.
Lue koko juttu tästä:
http://tyoelama.duunitori.fi/2014/06/03/suomen-halutuimmat-tyontekijat-vuonna-2014/
Suomen halutuimmat työntekijät vuonna 2014:1. Ammattimiehet
2. Autonkuljettajat
3. Suunnittelijat
4. Hotelli- ja ravintolahenkilöstö
5. Insinöörit
6. Teknikot
7. Tuotantotyöntekijät- ja koneenhoitajat
8. Myyntiammattilaiset
9. Markkinointi-, PR- ja viestintähenkilöstö
10. Johtajat
Tuossa listassa omaan silmääni pisti erityisesti kohta 9 eli oma osaamisalani. Miten ihmeessä voi olla vaikeaa täyttää markkinoinnin ja viestinnän paikkoja, kun hakijoita on ollut yli sata jokaisessa haussa missä olen ollut mukana? Ja minäkin, huippuammattilainen, olen vailla työtä :-)
Selitys artikkelin mukaan on se, että "Tämä kertoo koko markkinointiviestintäalalla jylläävästä murroksesta: median ja mainonnan digitalisoitumiseen ja markkinoinnin automaatioon haetaan uudenlaista osaamista, jolle nyt on kysyntää”, Lindroos tulkitsee." Jos osaajaa ei heti löydy, eikö kannattaisi palkata joku, jolla on muuten vahva markkinoinnin osaaminen, ja antaa fiksun ihmisen opetella asiat työn ohessa? Kysyn vaan.
No, jos en työllisty markkinointiin enkä sen johtajaksi, niin katsotaanpa listaa tarkemmin vaihtoehtojen kartoittamiseksi.
Mieheksi en voi muuttua, joten siirrytään kohtaan 2, eli autonkuljettajat. Ajokortti löytyy, mutta tässä varmaan tarkoitetaan rekkakuskeja. Rekkakortin hinta on kuulemma parin-kolmen tuhannen euron luokkaa, joten ei mikään ihan mahdoton investointi.
Suunnittelija on aika epämääräinen titteli, joten ohitetaan se ja siirrytään hotelli- ja ravintolahenkilöstöön. Siihen voi kouluttautua ainakin Haaga-Heliassa, mutta ehkä joku oikotie (hygieniapassi, anniskeluun tarvittava koulutus) löytyisi. Pistetään harkintaan. 5. ja 6. vaativat vähintään opistotasoisen monivuotisen koulutuksen.
Samoin lienee tuotantotyöntekijän ja koneenhoitajan kanssa, ehkä ammattikoulu riittää. Myyntiammattilaiseksi päässee kunhan pääsee myyntitehtäviin ja menestyy siinä. Eli palataan siihen lehtien ym. puhelinmyyntiin, joihin haetaan koko ajan henkilöstöä. Täytyypä yrittää sitä tietä huippuansioihin.
Ja tuossa viimeisessä sanassa kiteytyykin koko dilemma. Työ ei ole pelkkää ansioiden maksimointia. Työ on tärkeä osa identiteettiä. Työstä pitää voida nauttia ja saada siitä onnistumisen elämyksiä. Voihan toki olla että Aku Ankan vuosikerran myymisestä puolisokealle mummolle saa mielettömät kicksit. Tai täysperävaunullisen tukkirekan ajaminen taukopaikalle lehtipihvin ja ranskalaisten ääreen on päivän kohokohta.
Lue koko juttu tästä:
http://tyoelama.duunitori.fi/2014/06/03/suomen-halutuimmat-tyontekijat-vuonna-2014/
kuva: freedigitalphotos.net/xedos4
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Veeran blogi: Mitä viestit itsestäsi?
Haastatteluun on valmistauduttava. Yrityksestä ja sen toiminnasta on etsittävä lisätietoa. Samalla on mietittävä omat alustavat kysymykset haastatteluun. Nyt viimeistään kannattaa miettiä omaa sanatonta viestintää, jota ei aina edes tule tarpeeksi tiedostaneeksi. Sanattoman ja sanallisen viestinnän on tuettava toisiaan, jotta haastattelijat saavat hakijasta ja hänen ammattitaidostaan vakuuttavan ja luotettavan käsityksen.
Sanaton viestintä (ilmeet, eleet, kehonkieli, kättely, pukeutuminen jne.) jää välillä liian vähälle huomiolle. Se on yksi asia, johon haastattelija (t) kiinnittävät huomiota sanallisen viestinnän ohella. Haastateltavan viestintä voi herättää monenlaisia tunteita rekrytoijissa. Näitä tuntemuksiaan haastattelija analysoi haastattelussa ja sen jälkeen. Ei ole mikään ihme, että hakijaa haastattelee useampi kuin yksi henkilö, jotta saadaan muodostettua monipuolinen kuva haastateltavan persoonan sopivuudesta ja pätevyydestä tehtävään ja työyhteisöön.
Pahimmat sanattoman viestinnän karikot haastattelussa välttää, kun hyvissä ajoin ennen haastattelua muistaa pohtia muun muassa seuraavia asioita:
- läsnäolon merkitys
- käsien liikkeet
- istuma-asento
- katsekontakti
- kättely
Me Hissipuhe -ryhmäläiset teimme työhaastatteluharjoituksen, jossa jokaiselle esitettiin erilaisia kysymyksiä ja annettiin palautetta niin vastauksista kuin sanattomasta viestinnästä toinen toisillemme. Motivaatio ja innostus ovat ratkaisevia työhaastattelussa, joten molempien osapuolten sanattoman ja sanallisen viestinnän merkitys on suuri niin uutta työntekijää etsivälle yritykselle kuin hakijallekin.
Suosittelen katsomaan sosiaalipsykologin Amy Cuddyn TED Talk -videoon sanattomasta viestinnästä ja sen merkityksestä.
Muita linkkejä: Viestinnän tietoaines Aalto-yliopisto, Unspoken Secrets of Job Interviewing Quintcareers, Puuttuva lenkki
Kuva: freedigitalphotos.net
torstai 29. toukokuuta 2014
Sallan blogi: Ala fanittaa firmaa, johon haluat töihin!
Olin vielä yhdessä työnhakuun liittyvässä seminaarissa, sen päätyttyä tuli ihan "kevätjuhlafiilis"! Ehkä sekin vaikutti, että aiemmin päivällä jätin neljännen avoimen yliopiston oppimistehtävän arvioitavaksi. Työnhakua on kyllä tarkoitus jatkaa vielä muutama viikko, mutta kesäloma se tulee työttömällekin.
Helsingin Ekonomien seminaari oli aiheeltaan Rekrytoinnin trendit. Se käsitteli osin samoja asioista kuin niin moni muukin työnhakuseminaari, missä olen ollut, mutta osin tässä oli erilainen näkökulma. Nimittäin luennoitsija, Anssi Balk Virvosta, kertoi headhuntauksen lisäksi siitä, miten teknologia on tullut rekrytoijan avuksi viime aikoina. Ja kuinka rekrytointi muuttuu massojen houkuttelemisesta täsmäiskuihin ja fanikunnan keräämiseen.
Järjestelmät osaavat konvertoida perinteiset CV:t tietokantamuotoon parsing-toiminnolla, eli etsiä tekstistä oikeat asiat oikeisiin kenttiin. Ilmaisia pilvipalvelujakin on tarjolla, joten yrityksillä ei ole mitään syytä enää pitää pelkkää jobs@firma.fi inboxia ja excel-taulukoita rekrytointiensa hallintaan. Balkin mukaan myös järjestelmäintegraatiot tulevat lisääntymään, kuten LinkedIn-profiilin hyödyntäminen hakulomakkeen täyttövaiheessa. Olenkin jo muutamia kertoja hakemuslomakkeita täyttäessäni huomannut, että kyseinen mahdollisuus on tarjolla, joskus tainnut jopa käyttääkin.
Myös yritysten oman henkilökunnan suosituksilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys. Vinkkipalkkiot kokisivat renesanssin. Itsestä kuulosti oudolta se, että yritys joutuisi maksamaan vinkkipalkkioita löytääkseen työntekijöitä, kun olen tottunut kilpailemaan yli 100 muun hakijan kanssa työpaikasta. Tietyillä toimialoilla on pulaa erikoisosaajista. Siihen suorahaku ja omien työntekijöiden vinkit ovat kullanarvoisia.
Kuva: freedigitalphotos.net/photographic1980
Helsingin Ekonomien seminaari oli aiheeltaan Rekrytoinnin trendit. Se käsitteli osin samoja asioista kuin niin moni muukin työnhakuseminaari, missä olen ollut, mutta osin tässä oli erilainen näkökulma. Nimittäin luennoitsija, Anssi Balk Virvosta, kertoi headhuntauksen lisäksi siitä, miten teknologia on tullut rekrytoijan avuksi viime aikoina. Ja kuinka rekrytointi muuttuu massojen houkuttelemisesta täsmäiskuihin ja fanikunnan keräämiseen.
Rekrytointijärjestelmät menevät pilveen
Virvo on henkilöstöjohtamisen asiantuntijatalo, joka tarjoaa suorahaun lisäksi myös monenlaisia palveluja HR-osastolle ja johdolle.Yksi osa-alue on pilvipalveluna toimivat HR-järjestelmät, joiden avulla suuretkin hakijamäärät on helppo käsitellä. Anssi Balk väitti, että tulevaisuudessa järjestelmät osaavat automaattisesti karsia hakijoista sopivat shortlistalle, ilman, että HR:n täytyy itse tutustua hakupapereihin.Järjestelmät osaavat konvertoida perinteiset CV:t tietokantamuotoon parsing-toiminnolla, eli etsiä tekstistä oikeat asiat oikeisiin kenttiin. Ilmaisia pilvipalvelujakin on tarjolla, joten yrityksillä ei ole mitään syytä enää pitää pelkkää jobs@firma.fi inboxia ja excel-taulukoita rekrytointiensa hallintaan. Balkin mukaan myös järjestelmäintegraatiot tulevat lisääntymään, kuten LinkedIn-profiilin hyödyntäminen hakulomakkeen täyttövaiheessa. Olenkin jo muutamia kertoja hakemuslomakkeita täyttäessäni huomannut, että kyseinen mahdollisuus on tarjolla, joskus tainnut jopa käyttääkin.
Rekrytointi muuttuu ilmoittelusta talent poolin hyödyntämiseen
Balk näytti esimerkin ulkomaisesta yrityksestä, joka on muuttanut rekrytointinsa kokonaan pois perinteisestä avoimien työpaikkojen listauksesta. Yrityksen verkkosivuilla jobs.zappos.com esitellään yrityksen tiimejä, joista potentiaaliset hakijat voivat valita kiinnostuksensa mukaan ja ilmoittautua "fanittamaan" yritystä. Kun sitten resurssitarpeita ilmenee, yritys voi lähestyä "fanejaan", talent poolia, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa yritystä ja sen tiettyä toimintoa tai osastoa kohtaan. Suomessa ainakin Accenture käyttää osittain tämänkaltaista menetelmää. Eli tykkäämään firmojen LinkedIn-, Twitter-, Facebook- ym. profiileista!Myös yritysten oman henkilökunnan suosituksilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys. Vinkkipalkkiot kokisivat renesanssin. Itsestä kuulosti oudolta se, että yritys joutuisi maksamaan vinkkipalkkioita löytääkseen työntekijöitä, kun olen tottunut kilpailemaan yli 100 muun hakijan kanssa työpaikasta. Tietyillä toimialoilla on pulaa erikoisosaajista. Siihen suorahaku ja omien työntekijöiden vinkit ovat kullanarvoisia.
Suorahaku ja LinkedIn
LinkedIn nousi jälleen tässäkin esityksessä keskeiseen rooliin nykyaikaisessa rekrytoinnissa. Se, ja mol.fi ja monsterin CV-tietokanta olivat tärkeimmät suorahaun työkalut. LinkedIn kuulemma nostaa profiilin hakutulosten kärkeen profiilin täydellisyyden sekä verkoston laajuuden perusteella. Pitääpä vielä parantaa omaa profiiliaan ja jatkaa aktiivista kontaktien hakua. (Olen vuodessa nostanut verkostoni määrän n. 40:stä 250:een.)Vinkkejä työnhakuun
Poimin muutamia vinkkejä, joita itse voisin hyödyntää:- Videohaastattelut ovat kuulemma yleistymässä, ja juurihan olin itsekin sellaisessa. Vinkkinä voisi vielä muistaa sen, että nostaa kameran silmien korkeudelle ja huolehtii hyvästä valaistuksesta.
- Jos on tullut laittaneeksi kännäyskuvia Facebookiin, niin niitä voi siivota pois simplewa.sh-softalla.
- Jotta headhunterit saavat sinuun paremmin yhteyden LinkedIn:in kautta, kannattaa asentaa Outlookiin Social Connector, jonka avulla sähköpostiosoitteesi tulee saataville. Google Chromessa 360 Social auttaa. Gmailin käyttäjille on Rapportive.
- Monsterin ja mol:in CV-tietokannat kannattaisi olla. Oikotien vastaava on kuulemma niin hankala käyttää ettei siihen ehkä kannata käyttää aikaansa.
- LinkedIn tarjoaa Resumer Builder -toiminnon, jolla LinkedIn-profiilin voi siirtää valmiisiin CV-template'iin.
Kuva: freedigitalphotos.net/photographic1980
Tunnisteet:
CV,
Facebook,
hakemukset,
head hunting,
HEKO,
LinkedIn,
parsing,
pilvipalvelu,
rekrytointi,
rekrytointijärjestelmä,
suorahaku,
talent pool,
trendi,
Twitter,
työnhaku,
vinkkipalkkio,
virvo
tiistai 27. toukokuuta 2014
Veeran blogi: Kertoisitko vähän itsestäsi
Haastattelukysymys, johon ei voi olla törmäämättä työpaikkahaastattelussa. Kysymys on tavallaan niin helppo ja niin vaikea. Miten kertoa itsestä pieni mieleenpainuva tarina ja rennosti vieraalle ihmiselle, jonka tapaan ensi kertaa. Mitä haluan rekrytoijalle viestittää itsestäni?
Tärkeitä asioita hakijan osaamista koskevien tietojen lisäksi rekrytoijalle, kun haastattelussa halutaan varmistua hakijan sopivuudesta yrityksen työntekijäksi. Toinen mielenkiintoinen tarina on rekrytoijan yritysesittely, jonka pitää vakuuttaa sinut.
Miten sinä vastaat kysymykseen: "Kerro itsestäsi?" ja mitä ajatuksia se herättää sinussa?
Business Insider sivuilla oli juttu: "Miten vastata tyypillisimpään kysymykseen työpaikka-haastattelussa?". Sen mukaan hakija on enemmän kuin CV:ssä listatut koulutukset ja saavutukset. Aukottomasta CV:stä ammattitaitoinen rekrytoija pystyy lukemaan edellä mainitut asiat. Itsestäni tuntuu, että olen sortunut itsestään selvyyksien kertomiseen, joten ensi kerralla taidan enemmän kertoa itsestäni seuraavien kysymysten kautta:
- millainen olen ihmisenä ja työkaverina?
- millaiset ovat elämän arvoni?
- mitkä asiat työssä ja elämässä kiinnostavat?
- mitä odotan työympäristöltäni?
- millaista kannustusta tarvitsen esimieheltäni?
Tärkeitä asioita hakijan osaamista koskevien tietojen lisäksi rekrytoijalle, kun haastattelussa halutaan varmistua hakijan sopivuudesta yrityksen työntekijäksi. Toinen mielenkiintoinen tarina on rekrytoijan yritysesittely, jonka pitää vakuuttaa sinut.
Miten sinä vastaat kysymykseen: "Kerro itsestäsi?" ja mitä ajatuksia se herättää sinussa?
Kuva: freedigitalphotos.net
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Helpommin teatterikorkeaan kuin töihin
Miten ihmeessä et ole vieläkään työllistynyt? Tämän tyyppisiä kommentteja työnhakijat saavat kuulla muilta ja myös itseltäänkin. Katsoin läpi oman hakuhistoriani ja keskimäärin työpaikkoihin oli hakenut 100 hakijaa (näppituntumani sattui olemaan juuri sama...) Eli "sisäänpääsyprosentti" on ollut 1. Katsoin yliopistojen hakutilastot viime vuodelta, ja sinne kaikkeen vaikeimpaankin (eli teatteri- ja tanssialalle) oli päässyt 2 % sisään (http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/041). Tarvitseeko venyvää työllistymistä enää ihmetellä?
Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.
Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.
Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.
Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.
Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.
Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).
Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän.
OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.
Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!
Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic
Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.
Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.
Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.
Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.
Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.
Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).
Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän.
OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.
Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!
Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic
maanantai 19. toukokuuta 2014
Hannen blogi: SOARA-rekryhaastattelutekniikka
Veera vinkkasi hiljattain työnantajille tehdystä rekryoppaasta (http://www.kauppakamarikauppa.fi/index.php/Kaikki-tuotteet/Loista-rekrytoijana-hoida-kosiomatka-tyylillae). Oppaan kuvauksessa itselleni tuli vastaan uusi termi: SOARA-haastattelutekniikka. SOARA tulee termeistä Situation (Tilanne),
Objective (Tavoite), Action (Toiminta), Results (Tulokset), Aftermath (jälkiseuraus). Tekniikka kuuluu behavioral interview -tyyppiin (eli haastateltavan käytöstä tarkastelevaan haastattelutyyppiin). Tekniikassa työnhakijaa pyydetään kertomaan esimerkkejä todellisista työtilanteista ja miten niistä on selviydytty. Ideana on varmaankin saada käsitys vähintäänkin ongelmanratkaisukyvystä, paineensiedosta, luovuudesta, taidoista ja asenteesta.
Amerikkalainen uracoach Bob Firestone vinkkaakin työnhakijoita miettimään 1. Millaisia kompetensseja hakemassasi työpaikassa vaaditaan? 2. 4-8 tarinaa, joilla osoitat omaavasi ko. kompetensseja. 3. Vähintään 1 tarina, joka kertoo epäonnistumisesta. (http://job-interview-answers.com/job-interview-tips/behavioral-interview-questions/behavioral-interview-answers-and-how-to-prepare/).
Taannoisessa OTTY-seminaarissa uracoach Riikka Pajunen kertoi oivallisen esimerkin työnhakijan tarinasta, joka kertoi rivien välistä monia hyviä ominaisuuksia hakijasta. Tarina on huomattavasti luotettavampi ja monitahoisempi tapa kertoa työnhakijan vahvuuksista kuin senssi-ilmoitustyyppiset ominaisuuslitaniat.
Oikeastaan vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt tarinan merkityksen. Tuntuu, että olen suhtautunut esimerkki - ja tarinakysymyksiin haastatteluissa hieman vähätellen ja ajatellut, että miksi tehdä numero sellaisista "saavutuksista", jotka nyt vaan ovat kuuluneet työnkuvaan. Itselleni itsestäänselvät asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole niin tuttuja kilpaileville työnhakijoille tai työnantajallekaan.
Näen myös riskejä ennalta mietityissä tarinoissa. Ne eivät ehkä kuulosta kovin luontevilta. Hyvä haastattelija yllättää niin, että jo mietityt tarinat eivät sovellu pyydettyyn esimerkkiin. Totuutta venyttävät tarinanikkarit pääsevät hakutilanteissa etulyöntiasemaan. Liian rehellisestä tarinasta tulee rivien välistä liian monia negatiivisia ominaisuuksia esille...
Oletteko itse miettineet valmiita tarinoita haastatteluihin vai luotatteko, että paras tulos syntyy spontaaneista vastauksista?
Kuva: freedigitalphotos.net / jscreationzs
Amerikkalainen uracoach Bob Firestone vinkkaakin työnhakijoita miettimään 1. Millaisia kompetensseja hakemassasi työpaikassa vaaditaan? 2. 4-8 tarinaa, joilla osoitat omaavasi ko. kompetensseja. 3. Vähintään 1 tarina, joka kertoo epäonnistumisesta. (http://job-interview-answers.com/job-interview-tips/behavioral-interview-questions/behavioral-interview-answers-and-how-to-prepare/).
Taannoisessa OTTY-seminaarissa uracoach Riikka Pajunen kertoi oivallisen esimerkin työnhakijan tarinasta, joka kertoi rivien välistä monia hyviä ominaisuuksia hakijasta. Tarina on huomattavasti luotettavampi ja monitahoisempi tapa kertoa työnhakijan vahvuuksista kuin senssi-ilmoitustyyppiset ominaisuuslitaniat.
Oikeastaan vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt tarinan merkityksen. Tuntuu, että olen suhtautunut esimerkki - ja tarinakysymyksiin haastatteluissa hieman vähätellen ja ajatellut, että miksi tehdä numero sellaisista "saavutuksista", jotka nyt vaan ovat kuuluneet työnkuvaan. Itselleni itsestäänselvät asiat eivät välttämättä kuitenkaan ole niin tuttuja kilpaileville työnhakijoille tai työnantajallekaan.
Näen myös riskejä ennalta mietityissä tarinoissa. Ne eivät ehkä kuulosta kovin luontevilta. Hyvä haastattelija yllättää niin, että jo mietityt tarinat eivät sovellu pyydettyyn esimerkkiin. Totuutta venyttävät tarinanikkarit pääsevät hakutilanteissa etulyöntiasemaan. Liian rehellisestä tarinasta tulee rivien välistä liian monia negatiivisia ominaisuuksia esille...
Oletteko itse miettineet valmiita tarinoita haastatteluihin vai luotatteko, että paras tulos syntyy spontaaneista vastauksista?
Kuva: freedigitalphotos.net / jscreationzs
lauantai 3. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Osa-aikaisesti työssä
Tämän päivän HS:ssä Alexander Stubb nostaa esille tutun aiheen: osa-aikatyön vähäinen käyttö Suomessa. Töissä ollaan joko täysillä tai ei ollenkaan. Sadat tuhannet ovat työelämän ulkopuolella samaan aikaan, kun osa paahtaa ylipitkiä työpäiviä ja stressaa itsensä sairaaksi.
Stubb kaipaa "mallia, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta." Tämä on jo nyt täysin mahdollista, koska osa-aikatyö ei estä työttömyyskorvauksen saantia. Korvauksen määrä vain alenee tulojen mukaan. Väliinputoajia ovat tosin esimerkiksi freelancerit, joiden työajoista on vaikea tehdä tulkintaa täys- ja osa-aikatyön osalta.
Mielestäni suurin haaste osa-aikatyössä on työnantajasektorilla. On ymmärrettävää, että taloustilanne ei rohkaise uusien täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen. Osa-aikatyö olisikin tähän vallan mainio ratkaisu. Osa-aikatyöntekijä ei olisi työnantajalle niin suuri riski. Lisäksi työpaikoissa olisi jo valmiiksi yrityksen tuntevaa henkilöresurssia, kun tilanne sallii taas täyspäivätyöllistämisen. Uskon, että osa-aikatöihin riittäisi tällä hetkellä paljon halukkaita hakijoita.
Osa-aikatyöt ovat olleet yleisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa työvoiman tarve vaihtelee paljon kellonaikojen ja viikonpäivien mukaan. Osa-aikatyötä voisi rohkeasti kokeilla myös ns. valkokaulustyöpaikoissa. Ehkä työnantajat tarvitsisivat vain asiasta lisää tietoa? Pelkäävätkö työnantajat, että osa-aikatyöntekijöistä tulisi ongelmia, jos nämä kuitenkin ensisijaisesti haluaisivat tehdä täysaikatyötä? Miten osa- ja täyspäivätyöntekijöitä käsitellään yt-neuvotteluissa? Aiheuttavatko osa-aikatyöntekijät firmoissa liikaa byrokratiaa suhteessa työtunteihin?
Heikko taloustilanne tuntuu jatkuvan vuosi toisensa perään. Pelkään, että syrjäytyminen tulee räjähtämään käsiin, kun yhä useampi jää pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle. Miten pitkään yhteiskunnalla on varaa maksaa nykyisen tasoista työttömyysturvaa? Jokainen pienikin työllistymismahdollisuus tulisi käyttää, jotta talouden rattaat alkaisivat vähitellen pyörimään oikeaan suuntaan.
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
Stubb kaipaa "mallia, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta." Tämä on jo nyt täysin mahdollista, koska osa-aikatyö ei estä työttömyyskorvauksen saantia. Korvauksen määrä vain alenee tulojen mukaan. Väliinputoajia ovat tosin esimerkiksi freelancerit, joiden työajoista on vaikea tehdä tulkintaa täys- ja osa-aikatyön osalta.
Mielestäni suurin haaste osa-aikatyössä on työnantajasektorilla. On ymmärrettävää, että taloustilanne ei rohkaise uusien täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen. Osa-aikatyö olisikin tähän vallan mainio ratkaisu. Osa-aikatyöntekijä ei olisi työnantajalle niin suuri riski. Lisäksi työpaikoissa olisi jo valmiiksi yrityksen tuntevaa henkilöresurssia, kun tilanne sallii taas täyspäivätyöllistämisen. Uskon, että osa-aikatöihin riittäisi tällä hetkellä paljon halukkaita hakijoita.
Osa-aikatyöt ovat olleet yleisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa työvoiman tarve vaihtelee paljon kellonaikojen ja viikonpäivien mukaan. Osa-aikatyötä voisi rohkeasti kokeilla myös ns. valkokaulustyöpaikoissa. Ehkä työnantajat tarvitsisivat vain asiasta lisää tietoa? Pelkäävätkö työnantajat, että osa-aikatyöntekijöistä tulisi ongelmia, jos nämä kuitenkin ensisijaisesti haluaisivat tehdä täysaikatyötä? Miten osa- ja täyspäivätyöntekijöitä käsitellään yt-neuvotteluissa? Aiheuttavatko osa-aikatyöntekijät firmoissa liikaa byrokratiaa suhteessa työtunteihin?
Heikko taloustilanne tuntuu jatkuvan vuosi toisensa perään. Pelkään, että syrjäytyminen tulee räjähtämään käsiin, kun yhä useampi jää pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle. Miten pitkään yhteiskunnalla on varaa maksaa nykyisen tasoista työttömyysturvaa? Jokainen pienikin työllistymismahdollisuus tulisi käyttää, jotta talouden rattaat alkaisivat vähitellen pyörimään oikeaan suuntaan.
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Vääriä valintoja
Hesarin työelämä-sivut kirjoitti (27.4.) valinnan vaikeudesta työnhaussa, valitsijan, eli yrityksen kannalta. Ensivaikutelmalla on artikkelin mukaan ratkaiseva vaikutus. Myös asenne ratkaisee, toteaa haastateltava, Timo Vuori. "Ihmiselle voi opettaa mitä tahansa muuta paitsi asennetta". Joskus myös valinta epäonnistuu ja työsuhde päätetään, ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa. Onko ensivaikutelma aina pätevä ratkaisukriteeri?
Yritys on rekrytoimassa uutta työntekijää ja loppusuoralla on kaksi tai kolme tasaväkistä hakijaa. Kuinka valinta tehdään heidän välillään? Itse olen monasti todennut, että paikan saa se joka "parhaiten sopii työhuoneen tapettien väriin". Noin karrikoidusti. Mutta ehkä siitä juuri on kyse, kuvainnoillisesti. Hakijoista on syntynyt jokin mielikuva haastattelijoitten mieliin jo kättelyssä ja useimmat varmaan pohtivat, kuka näistä henkilöistä parhaiten istuu tiimiin, työympäristöön ja siihen todellisuuteen, jonka he tuntevat. Jos työympäristö koostuu rasvaisista haalareista, metallipölystä, melusta ja meininki on hurttia huumoria, voi herätä epäilys, miten ansarikukalta vaikuttava hakija itse viihtyisi. Siksi ensivaikutelmaan luottamisen sijaan soveltuvuusarviointi psykologin haastatteluineen on olennainen. Ja sopii toivoa, että psykologi on selvillä yrityksen todellisuudesta.
Rekrytoinnissa haetaan ihmistä joka sopii tiimiin, tulisi toimeen esimiehen ja työkavereiden kanssa, täydentäisi tiimiä osaamisellaan ja asenteellaan. Tuleva esimies ja hakija - soveltuvuusarvioijan tukemana - saattavat ensitapaamisesta alkaen ajatella, että tässä on match made in heaven (noin ammatillisessa mielessä tietysti), ja näin käykin, kun työsuhde on alkanut. Sitten tulee organisaatiouudistus. Uusi esimies-alainen-työpari ovat kuin eri planeetoilta. Koskaan ei hakijanakaan pidä ottaa työpaikkaa vastaan vain siksi, että tuleva esimies oli niin loistotyyppi. Se voi olla hyvinkin lyhytaikainen ilo!
Hesarin artikkelissa kirjoitetaan myös virherekrytoinneista. Ihminen voi olla oikea valinta tehtävään, mutta ei organisaatioon ja sen kulttuuriin. Esimies saattaa valita omalta kannaltaan turvallisen mutta yrityksen kannalta huonomman vaihtoehdon hakijoista, pelätessään liian pätevän ihmisen uhkaavan omaa asemaansa. Mitä sitten voi tehdä jos rekrytointi on epäonnistunut? Artikkelin haastatteltavien mukaan keskustelu, työtehtävien muuttaminen, lisäkoulutus ja perehdytyksen parantaminen voivat auttaa. Joskus on pakko päätyä irtisanomaan työntekijä koeajalla. Itse olen esimiehenä oppinut virheistäni sen, että jos uuden tiiminjäsenen koeajan viimeisen viikon miettii, että pitäisikö tehdä jotain kun vielä voi, niin kyllä: pitää. Sinällään koeajalla irtisanominen on todella ikävää. Joskus irtisanottu onneksi pääsee takaisin entiseen työhönsä, mutta ei läheskään aina. Itse työnhakijana käyttäisin koeajalla irtisanoutumista vain määräaikaisen työsuhteen kohdalla. Ei kannata sitoutua esim. vuoden määräaikaisuuteen jos aika tuntuu jo parin viikon jälkeen vankilatuomiolta.
Kuva: freedigitalphotos/Stuat Miles
Yritys on rekrytoimassa uutta työntekijää ja loppusuoralla on kaksi tai kolme tasaväkistä hakijaa. Kuinka valinta tehdään heidän välillään? Itse olen monasti todennut, että paikan saa se joka "parhaiten sopii työhuoneen tapettien väriin". Noin karrikoidusti. Mutta ehkä siitä juuri on kyse, kuvainnoillisesti. Hakijoista on syntynyt jokin mielikuva haastattelijoitten mieliin jo kättelyssä ja useimmat varmaan pohtivat, kuka näistä henkilöistä parhaiten istuu tiimiin, työympäristöön ja siihen todellisuuteen, jonka he tuntevat. Jos työympäristö koostuu rasvaisista haalareista, metallipölystä, melusta ja meininki on hurttia huumoria, voi herätä epäilys, miten ansarikukalta vaikuttava hakija itse viihtyisi. Siksi ensivaikutelmaan luottamisen sijaan soveltuvuusarviointi psykologin haastatteluineen on olennainen. Ja sopii toivoa, että psykologi on selvillä yrityksen todellisuudesta.
Rekrytoinnissa haetaan ihmistä joka sopii tiimiin, tulisi toimeen esimiehen ja työkavereiden kanssa, täydentäisi tiimiä osaamisellaan ja asenteellaan. Tuleva esimies ja hakija - soveltuvuusarvioijan tukemana - saattavat ensitapaamisesta alkaen ajatella, että tässä on match made in heaven (noin ammatillisessa mielessä tietysti), ja näin käykin, kun työsuhde on alkanut. Sitten tulee organisaatiouudistus. Uusi esimies-alainen-työpari ovat kuin eri planeetoilta. Koskaan ei hakijanakaan pidä ottaa työpaikkaa vastaan vain siksi, että tuleva esimies oli niin loistotyyppi. Se voi olla hyvinkin lyhytaikainen ilo!
Hesarin artikkelissa kirjoitetaan myös virherekrytoinneista. Ihminen voi olla oikea valinta tehtävään, mutta ei organisaatioon ja sen kulttuuriin. Esimies saattaa valita omalta kannaltaan turvallisen mutta yrityksen kannalta huonomman vaihtoehdon hakijoista, pelätessään liian pätevän ihmisen uhkaavan omaa asemaansa. Mitä sitten voi tehdä jos rekrytointi on epäonnistunut? Artikkelin haastatteltavien mukaan keskustelu, työtehtävien muuttaminen, lisäkoulutus ja perehdytyksen parantaminen voivat auttaa. Joskus on pakko päätyä irtisanomaan työntekijä koeajalla. Itse olen esimiehenä oppinut virheistäni sen, että jos uuden tiiminjäsenen koeajan viimeisen viikon miettii, että pitäisikö tehdä jotain kun vielä voi, niin kyllä: pitää. Sinällään koeajalla irtisanominen on todella ikävää. Joskus irtisanottu onneksi pääsee takaisin entiseen työhönsä, mutta ei läheskään aina. Itse työnhakijana käyttäisin koeajalla irtisanoutumista vain määräaikaisen työsuhteen kohdalla. Ei kannata sitoutua esim. vuoden määräaikaisuuteen jos aika tuntuu jo parin viikon jälkeen vankilatuomiolta.
Kuva: freedigitalphotos/Stuat Miles
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Miten tulla headhuntatuksi ja valituksi?
LinkedIn, avainsanat, innostuksen näyttäminen ja success storyt.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"
Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!
Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.
Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova. Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.
Siinäpä ne tiivistetysti ovatkin, tärkeimmät neuvot, joita sain SEFEn järjestämässä tilaisuudessa otsikolla "Headhunteriin vinkit - miten parannat mahdollisuuksiasi tulla löydetyksi ja valituksi rekrytointiprosesseissa?"
Tilaisuuden asiantuntijoina toimivat uuden suorahakuyrityksen, Talenten , rekrytointikonsultit Pauli Jacobsson ja Henrik Grönqvist. Heidän mukaansa laman pohja olisi jo saavutettu, ja myynti- ja markkinointitehtäviin rekrytointi olisi pikkuhiljaa elpymässä. IT-alan oursourcingin kasvu olisi myös pysähtynyt ja in-house yleistymässä suuryrityksissä. Toivotaan näin!
LinkedIn on tärkein
Talenten mukaan keskeisin väline tämän päivän headhuntingissa on LinkedIn. Mitään muuta keinoa he eivät edes maininneet. LinkedInissä onkin nykyään jo 600.000 suomalaisen profiilit. Hakijan pitää olla hakujen löydettävissä ja siksi on tärkeää käyttää oikeita avainsanoja profiilissaan. Avainsanat voivat olla otsikossa, vapaassa tekstissä, avainsanalistalla jne.Henrik Grönqvist näytti demon ICT-päällikön hausta LinkedInissä, käyttäen avainsanoja ict-manager, it-manager, head of it, it-päällikkö. Muita hakukriteerejä olivat esim. koulutus ja paikkakunta sekä poissuljettavat kuten tietty työnantaja. Tällaisia hakuja voi itsekin LinkedInissä tehdä Advanced Search -osiossa ja katsoa kuinka oma profiili löytyy. Talentelaiset eivät osanneet kertoa, millä perusteella LinkedIn järjestää hakutulokset. Rahalla nyt ainakin pääsee listalla ylös, jos on ottanut Premium-jäsenyyden LinkedInissä.
Soita aina ja hae räätälöidyllä CV:llä heti
Kun on kyse avoimesta hausta (joita on tosin vain n. 30% kaikista rekrytoinneista), pitää aina soittaa yritykseen ja kysyä lisätietoja. Vain noin 10% hakijoista soittaa. Soittamisen tärkein tehtävä on löytää se tarve, johon yritys on rekrytoimassa. Kun sen tarpeen tietää, on helpompi räätälöidä hakemus ja CV kertomaan, miten juuri sinä vastaat tähän tarpeeseen. Boldaa, alleviivaa, laita ranskalaisia viivoja, mitä vaan millä avainsanat erottuvat. Väännä rautalangasta: minä vastaan yrityksen tarpeeseen. CV:stä ja hakemuksesta on nopeasti löydyttävä rekrytoijan kannalta olennaiset asiat.Varsinkin jos rekrytoinnissa on mukana konsultti, pitää hakea heti eikä deadlinen viimeisellä tunnilla. Haastattelut saattavat hyvinkin alkaa jo hakuaikana, konsultti on saattanut luvata asiakkaalle shortlistatut ehdokkaat jo seuraavalle viikolle, eli kiire on kova. Eikä pidä lannistua, jos ei pääse läpi annettuna soittoaikana, soita joskus toiste.
Innostu ja näytä se
Pauli Jacobsson korosti kovasti innostuksen näyttämistä. Kuulemma useimmat haastateltavat ovat kivikasvoja, eivät näytä lainkaan kiinnostuneilta tehtävästä, vaikka sisimmässään sitä olisivatkin. Paulin mukaan rekrytoiva yritys palkkaa aina innostuneen hakijan, joka on suoriutunut vastaavanlaisesta tehtävistä ja olosuhteista jossain muualla onnistuneesti.Kerro Success Storyja
Kerro hakemuksessa ja CV:ssä, jopa jo puhelimessa ja viimeistään haastattelussa miten sinä olet onnistuneesti suoriutunut vastaavissa tehtävissä aiemmin, kerro pieniä success storyja. Älä sano "me", vaikka olisit kuinka tiimityöntekijä. Sano: minun johdollani tiimi tai työryhmä sai aikaan sitä ja tätä. Käytä numeroita, euroja ja prosentteja kuvaamaan onnistumisiasi. Annetusta tehtävästä suoriutuminenkin on onnistumista. Kerro miten sait muut mukaan muutokseen - sillä muutos on tänä päivänä jatkuvaa, ja yritykset arvostavat niitä, jotka saavat muut mukaan.
Onko tämä minun juttuni?
Ennen kuin haet, mieti vielä, onko tämä sinun juttusi, voitko tässä onnistua? Hae vasta sitten kun pystyt innostumaan. Ja näytä sitten innostuksesi. Tässä kohtaa itselleni tuli kyllä mieleen ne monet kerrat, jolloin olin jo haastattelussa niin innostunut, että olin jo aloittamassa kilpailijaseurantaa ja miettimässä markkinointistrategiaa - vain joutuakseni pettymään, kun en tullutkaan valituksi. Kuinka monta kertaa kestää innostuksen ja pettymyksen jaksaakseen vielä innostua seuraavasta hakuprosessista? Milloin innostunut ilme jähmettyy kasvoille?
kuva: freedigitalphotos/sommai
Tunnisteet:
avainsanat,
CV,
Haastattelu,
hakemukset,
hakemus,
head hunting,
innostus,
motivaatio,
myönteisyys,
osaaminen,
pettymys,
puhelinsoitot,
rekrytointi,
SEFE,
Talente,
työnhaku
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Roosan blogi: Älä soita perään!
Suomalaisyritys Soprano Tieturin 337:lle suomalaiselle rekrytointijohtajalle tekemän kyselyn tulokset ravistelevat työnhakuun liittyviä yleisiä suosituksia tämänpäiväisessä Iltalehden kirjoituksessa ("Asiantuntijat kertovat: Näin saat unelmatyöpaikkasi"). Kyselyn mukaan ei hakijan esimerkiksi
kannata soittaa hakemuksen laiton jälkeen enää perään. Kolmasosa vastaajista pitää
peräänsoittamista jopa työnsaantia heikentävänä tekijänä.
Kyselyn
mukaan hyvä työhakemus, hyvin tehty ansioluettelo sekä hyvät suosittelijat ovat
tärkeimmät tekijät siihen, pääseekö työnhakija työhaastatteluun vai ei. Työhaastattelussa
taas tärkeimpiä työnsaannin kriteereitä ovat pirteä olemus, tehtävästä
kiinnostuminen, oleellisen kysyminen ja siisti ulkoasu. Melkein puolet
vastaajista korosti myös esiintymistaidon tärkeyttä.
Merkittävää muutosta on tapahtunut myös
rekrytoijien suhtautumisessa koulutukseen. ”Arvostamme tekemällä oppimista,
emme koulun penkillä istumista. Tutkinnon ohella täytyy olla näyttöä siitä,
että osaa toteuttaa asioita ja on kiinnostunut sekä aktiivinen henkilö”, oli
eräs kyselyyn vastannut sanonut. Koulutus on edelleenkin tärkeää, mutta
tärkeämpänä pidetään relevantin koulutuksen ja työkokemuksen
yhdistelmää. Yllättävää.
Yllättävää
tutkimustuloksissa oli myös se, ettei verkostoitumisella tai sosiaalisen median
profiililla olekaan merkitystä työnsaannissa. Tutkimuksen
mukaan peräti 78% suomalaisista rekrytointipäälliköistä oli sanonut, että
some-profiilin taso on merkityksetön tekijä rekrytointipäätöstä tehdessä. LinkedIniäkin työnantajat seuraavat vain jonkin verran.
Vaikken itsekään ole mikään sosiaalisen median fani, uskon, että LinkedIniä käytetään yhä enemmän ns. hiljaisen työn haussa. En siis suosittele kenenkään työnhakijan luovuttavan vielä tämän median suhteen.
Vaikken itsekään ole mikään sosiaalisen median fani, uskon, että LinkedIniä käytetään yhä enemmän ns. hiljaisen työn haussa. En siis suosittele kenenkään työnhakijan luovuttavan vielä tämän median suhteen.
Image courtesy of Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net
Tunnisteet:
koulutus,
puhelinsoitot,
rekrytointi,
some,
työnhaku,
verkostoituminen
torstai 17. huhtikuuta 2014
Roosan blogi: Vinkkejä työnhakuun
Veera täällä jo aiemmin kertoikin omia havaintojaan
Riikka Pajusen (Montevista Oy) luennosta liittyen uranvaihtoon. Laitan tässä
vuorostani muutamia ajatuksia ja vinkkejä, jotka itse koin hyödyllisiksi
työnhaussa ylipäätään:
- Hakemus on ratkaisu työnantajan osoittamiin pulmiin.
- Ole sinut taustasi kanssa. Pitkäkin työttömyys on ok, mutta osoita, että sinäkin aikana olet pysynyt virkeänä sekä tehnyt ja oppinut asioita.
- Piilotyöpaikat: Seuraa esimerkiksi Talouselämän uutisia => ”Olen seurannut teitä lehdestä ja ymmärsin, että olette rekrytoimassa tulevaisuudessa. Minä haluan teille töihin!”
- Kylmäsoitot sinua kiinnostaviin yrityksiin: ”Mikä teidän tämänhetkinen rekrytointitilanne on? Minkälaisia ihmisiä te tällä hetkellä rekrytoitte?” Soita jopa useammalle henkilölle yrityksessä ja kuulostele mahdollisia tarpeita rekrytoinnille.
- Stabiili CV ei enää käy. Myös CV:tä on muokattava haettavan työn mukaiseksi. CV on tärkeämpi kuin hakemus.
- Älä ole viilipytty haastatteluissa. Anna positiivisen energiasi täyttää huone ja näytä, että olet kiinnostunut juuri kyseisestä tehtävästä.
- Valmistaudu kertomaan tarinoita itsestäsi haastattelussa. ”Kerro esimerkki siitä, että olet pitkäjänteinen työssäsi?”
k jesadaphorn / FreeDigitalPhotos.net
Tunnisteet:
CV,
Haastattelu,
hakemukset,
piilotyöpaikat,
puhelinsoitot,
rekrytointi,
työnhaku,
Työttömyys,
vinkit
Hannen blogi: Kirja-arvio Talentumin Työnhakuoppaasta
Kun taustalla on 7 kk lähes täysipäiväistä työnhakua, OTTYn boosteriryhmä, liutu OTTYn ja ammattiliiton työnhakuseminaareja, uracoachilla käyntejä ja monien työnhakuartikkelien lukemista, voiko hiljaittain ilmestynyt Työnhakuopas tarjota vielä jotain uutta? Kirja on lähes 300-sivuinen ja sen kirjoittajia ovat Teija Hoppe ja Tom Laine.
Vielä 7 kuukautta sitten kirja olisi tarjonnut minulle huomattavasti enemmän uutta tietoa kuin nyt. Kirja olikin hyvä keino tarkistaa, että olen todellakin tietoinen kaikista työnhakuun liittyvistä mahdollisuuksista. Kirja on tosi monipuolinen paketti siitä, mitä työnhaku nykyaikana on. Mieleeni ei tullut teemoja, joita ei olisi käsitelty kirjassa lainkaan. Vaikka kirjassa oli paljon tuttua, kirjasin siitä ylös kymmenkunta linkkiä erilaisiin tietolähteisiin ja työnhakusovelluksiin. Lisäksi kirjasin omaan to do -listaani useita työnhaun vinkkejä, joita olin kuullut jo aikaisemminkin, mutta jotka olivat jääneet hyödyntämättä.
Painettu kirja voi olla pieni yllätys some-guru Laineelta ja kirja alkaakin sanoilla "Tämä kirja on jo syntyessään vanhentunut!" Juuri painettuna kirja toimii hyvin esimerkiksi oppilaitoksissa, kun lukija ei ole aktiivinen internetin käyttäjä tai kun juuri työttömäksi jääneen tarvitsee muodostaa itselleen kokonaiskuva työnhaun keinoista.
Kirjasta jopa puolet on pyhitetty sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa. Vinkit ovat aloittelijoillekin sopivan yksityiskohtaisia ja aidot kuvankaappausesimerkit sekä työnhakijoiden että rekrytoivien yritysten tileiltä ovat inspiroivia. Itse olen rajoittanut some-työnhaun LinkedIniin, mutta Hissipuheen nimissä on ollut kiinnostavaa tutustua myös Bloggeriin, Twitteriin ja Pinterestiin.
Kirja alkaa Työnhakustrategia-osuudella, mikä onkin mielestäni tärkeä ja monista ohjeista unohdettu näkökulma. Itselleni juuri strategiapohdinta on ollut vaikeinta ja olen kaivannut siihen ulkopuolista apua. Osiossa muistetaan myös työnhaun psykologinen puoli: "Työnhaku on henkisesti paljon raskaampaa kuin työssäolo." Toivottavasti kirjan jatkoversioissa paneudutaan tähän osioon enemmän.
Kirjan hinta on melkein 50 euroa, mikä on monelle työttömälle työnhakijalle liian kova. Hissipuhe-ryhmäkin päätti hankkia kirjan yhteisostona. Kirjastossa kirjalle on kuulemma pitkä jonotuslista. Kirja sopisi hyvin jaettavaksi tai lainattavaksi jokaiselle TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuvalle!
Tarkemmat tiedot Työnhakuoppaasta: http://www.talentumshop.fi/tyonhakuopas.html?gclid=CNuF5In_5L0CFYELcwodO4IApA
Kuva: freedigitalphotos.net / Kittisak
Vielä 7 kuukautta sitten kirja olisi tarjonnut minulle huomattavasti enemmän uutta tietoa kuin nyt. Kirja olikin hyvä keino tarkistaa, että olen todellakin tietoinen kaikista työnhakuun liittyvistä mahdollisuuksista. Kirja on tosi monipuolinen paketti siitä, mitä työnhaku nykyaikana on. Mieleeni ei tullut teemoja, joita ei olisi käsitelty kirjassa lainkaan. Vaikka kirjassa oli paljon tuttua, kirjasin siitä ylös kymmenkunta linkkiä erilaisiin tietolähteisiin ja työnhakusovelluksiin. Lisäksi kirjasin omaan to do -listaani useita työnhaun vinkkejä, joita olin kuullut jo aikaisemminkin, mutta jotka olivat jääneet hyödyntämättä.
Painettu kirja voi olla pieni yllätys some-guru Laineelta ja kirja alkaakin sanoilla "Tämä kirja on jo syntyessään vanhentunut!" Juuri painettuna kirja toimii hyvin esimerkiksi oppilaitoksissa, kun lukija ei ole aktiivinen internetin käyttäjä tai kun juuri työttömäksi jääneen tarvitsee muodostaa itselleen kokonaiskuva työnhaun keinoista.
Kirjasta jopa puolet on pyhitetty sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa. Vinkit ovat aloittelijoillekin sopivan yksityiskohtaisia ja aidot kuvankaappausesimerkit sekä työnhakijoiden että rekrytoivien yritysten tileiltä ovat inspiroivia. Itse olen rajoittanut some-työnhaun LinkedIniin, mutta Hissipuheen nimissä on ollut kiinnostavaa tutustua myös Bloggeriin, Twitteriin ja Pinterestiin.
Kirja alkaa Työnhakustrategia-osuudella, mikä onkin mielestäni tärkeä ja monista ohjeista unohdettu näkökulma. Itselleni juuri strategiapohdinta on ollut vaikeinta ja olen kaivannut siihen ulkopuolista apua. Osiossa muistetaan myös työnhaun psykologinen puoli: "Työnhaku on henkisesti paljon raskaampaa kuin työssäolo." Toivottavasti kirjan jatkoversioissa paneudutaan tähän osioon enemmän.
Kirjan hinta on melkein 50 euroa, mikä on monelle työttömälle työnhakijalle liian kova. Hissipuhe-ryhmäkin päätti hankkia kirjan yhteisostona. Kirjastossa kirjalle on kuulemma pitkä jonotuslista. Kirja sopisi hyvin jaettavaksi tai lainattavaksi jokaiselle TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuvalle!
Tarkemmat tiedot Työnhakuoppaasta: http://www.talentumshop.fi/tyonhakuopas.html?gclid=CNuF5In_5L0CFYELcwodO4IApA
Kuva: freedigitalphotos.net / Kittisak
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Hannen blogi: Kokemuksia LinkedInistä työnhaussa
7 kuukauden aktiivisen (ja sitä ennen passiivisemman) työnhaun pohjalta omat kokemukseni LinkedInistä työnhaussa ovat seuraavat.
Oman osaamis- ja kokemusprofiilin ylläpito
LinkedInissä on kätevää ylläpitää omaa CV:tä. Työpaikkahakemuksien mukana lähetän kuitenkin yksityiskohtaisemman ja Wordillä tehdyn CV:n, koska haluan muokata sitä kutakin hakua varten. En ole siis käyttänyt LinkedIn-profiilia hakemusten lähtökohtana, vaikka joissakin nettipohjaisissa rekrysovelluksissa se on mahdollista.
Verkostojen ajantasaisuus
Silloinkin kun en ollut aktiivisesti etsimässä uutta työpaikkaa, LinkedIn oli hyvä keino seurata entisten työkavereiden ja muiden puolituttujen työpaikan vaihtoja ja etenemistä omassa organisaatiossa. Bongasin LinkedInistä juuri yhden vanhan työtuttavan, jota mahdollisesti kontaktoin lähiaikoina työpaikkatilanteesta. LinkedIn-kontaktiksi voi pyytää henkilöitä aika lyhyenkin tuttavuuden perusteella (kertatapaaminen) ja harva kieltäytyy kutsusta. LinkedIn-kontakti on kuitenkin aavistuksen aktiivisempi yhteys kuin kortti käyntikorttikasassa.
Työni sisältöön on liittynyt verkostoituminen eri toimijoiden kanssa, joten LinkedIn-verkostoni on minulle konkreettinen tapa todentaa työhakemuksissani mainitsemani verkostoitumiskokemus.
Headhuntterit
Rekryseminaareissa kerrotaan miten head hunterit, rekrykonsultit ja rekrytoivat henkilöt käyttävät yhä enemmän LinkedIniä sopivien kandidaattien etsimisessä normaalin ilmoittelun sijasta. Itselleni head hunter on soittanut pari kertaa (kummatkin jo vuosia sitten) LinkedIn-profiilin perusteella. Valitettavasti nyt, kun olen aktiivinen hakija, kontaktointeja ei ole ollut.
LinkedInin työpaikkailmoittelu
Firmat voivat ilmoittaa LinkedInin palveluun avoimia työpaikkoja, joista hakijat voivat pyytää itselleen päivittäisen tai viikottaisen meilin. En ole itse löytänyt näistä ilmoituksista kiinnostavia työpaikkoja, vaan sopivimmat ovat löytyneet esim. Monsterista ja Oikotieltä (tai ilmoitus on löytynyt näistä kaikista).
LinkedInin työnhakuryhmät
LinkedInissä on muutamia hyviä ja aktiivisia työnhakuun keskittyviä ryhmiä, joissa olen jäsen.
Ejobs.fi ja Uratärpit -palveluista tulee sähköpostiin työpaikkailmoituksia. Toistaiseksi en ole niistäkään löytänyt sellaista kiinnostavaa ilmoitusta, jota ei olisi ollut jossain muuallakin.
Myös Talent Pool Finlandin kautta tulee sähköpostiin työpaikkailmoituksia. Lisäksi ryhmässä käydään aktiivista keskustelua työn hakemisesta ja työelämästä yleensä. Keskusteluun osallistuu usein head huntereitakin, joten mukaan saadaan sen toisenkin puolen näkökulma. Suosittelen!
Ryhmien keskusteluun osallistuminen lisäisi toki tunnettuuttani, mutta toistaiseksi olen ollut passiivinen seuraaja. En halua kovin julkisesti ja omalla nimellä olla sitä julistamassa, että olen uuden työpaikan tarpeessa.
Apua LinkedIn-profiilin luomiseen ja kehittämiseen
Profiilista kannattaa tehdä mahdollisimman kattava ja ajantasainen. Vinkkejä saa lukuisista paikoista. Itse olen saanut vinkkejä ja henkilökohtaista palautetta mm. omalta ammattiliitolta. Somerekrytoinnin guru Suomessa on Tom Laine, jonka vinkkejä voi seurata lähes kaikilla some-muodoilla. Tässä hänen tuore blogikirjoituksensa somen käytöstä työnhaussa:
http://www.city.fi/blogit/tyonhakuopas/top+10+sosiaalisen+median+palvelua+tyonhakuun+suomessa/126604
LinkedInin maksullinen Premium-palvelu
Maksullisessa Premium-palvelussa oma profiili pitäisi nousta henkilöhauissa muita henkilöitä korkeammalle. Lisäksi palvelu on tarpeen, jos haluaa nähdä täydellisen listan profiilin katsojista. Olen pariin otteeseen ottanut käyttöön Premium-palvelun kuukauden mittaisen, ilmaisen kokeilujakson. En huomannut, että se olisi juurikaan vaikuttanut profiilini katsomiseen. Profiilia saatetaan käydä katsomassa aika kevein perustein, joten en näe varsinaista hyötyä siitä, että näkisin katsojien tiedot. Sinällään kivaahan se on katsoa, ketkä profiiliani ovat katsoneet.
Yhteenveto
LinkedInissä kannattaa olla mukana, koska siinä ei voi hävitä mitään. Kerran kunnolla työstetty profiili voi toimia vuosikausiakin, kunhan päivittää sitä muutosten myötä. Halutessaan LinkedInissä voi olla hyvinkin aktiivinen ja siten lisätä tunnettuutta (jakamalla omalle verkostolle tai ryhmälle kiinnostavia uutisia tai vaikkapa omia Slideshare-esityksiä).
Olisi kiva tietää, millaista konkreettisia kokemuksia ja hyötyjä teillä muilla on ollut LinkedInistä työnhaussa.
Kuva: freedigitalphotos.net / Renjith Krishnan
Oman osaamis- ja kokemusprofiilin ylläpito
LinkedInissä on kätevää ylläpitää omaa CV:tä. Työpaikkahakemuksien mukana lähetän kuitenkin yksityiskohtaisemman ja Wordillä tehdyn CV:n, koska haluan muokata sitä kutakin hakua varten. En ole siis käyttänyt LinkedIn-profiilia hakemusten lähtökohtana, vaikka joissakin nettipohjaisissa rekrysovelluksissa se on mahdollista.
Verkostojen ajantasaisuus
Silloinkin kun en ollut aktiivisesti etsimässä uutta työpaikkaa, LinkedIn oli hyvä keino seurata entisten työkavereiden ja muiden puolituttujen työpaikan vaihtoja ja etenemistä omassa organisaatiossa. Bongasin LinkedInistä juuri yhden vanhan työtuttavan, jota mahdollisesti kontaktoin lähiaikoina työpaikkatilanteesta. LinkedIn-kontaktiksi voi pyytää henkilöitä aika lyhyenkin tuttavuuden perusteella (kertatapaaminen) ja harva kieltäytyy kutsusta. LinkedIn-kontakti on kuitenkin aavistuksen aktiivisempi yhteys kuin kortti käyntikorttikasassa.
Työni sisältöön on liittynyt verkostoituminen eri toimijoiden kanssa, joten LinkedIn-verkostoni on minulle konkreettinen tapa todentaa työhakemuksissani mainitsemani verkostoitumiskokemus.
Headhuntterit
Rekryseminaareissa kerrotaan miten head hunterit, rekrykonsultit ja rekrytoivat henkilöt käyttävät yhä enemmän LinkedIniä sopivien kandidaattien etsimisessä normaalin ilmoittelun sijasta. Itselleni head hunter on soittanut pari kertaa (kummatkin jo vuosia sitten) LinkedIn-profiilin perusteella. Valitettavasti nyt, kun olen aktiivinen hakija, kontaktointeja ei ole ollut.
LinkedInin työpaikkailmoittelu
Firmat voivat ilmoittaa LinkedInin palveluun avoimia työpaikkoja, joista hakijat voivat pyytää itselleen päivittäisen tai viikottaisen meilin. En ole itse löytänyt näistä ilmoituksista kiinnostavia työpaikkoja, vaan sopivimmat ovat löytyneet esim. Monsterista ja Oikotieltä (tai ilmoitus on löytynyt näistä kaikista).
LinkedInin työnhakuryhmät
LinkedInissä on muutamia hyviä ja aktiivisia työnhakuun keskittyviä ryhmiä, joissa olen jäsen.
Ejobs.fi ja Uratärpit -palveluista tulee sähköpostiin työpaikkailmoituksia. Toistaiseksi en ole niistäkään löytänyt sellaista kiinnostavaa ilmoitusta, jota ei olisi ollut jossain muuallakin.
Myös Talent Pool Finlandin kautta tulee sähköpostiin työpaikkailmoituksia. Lisäksi ryhmässä käydään aktiivista keskustelua työn hakemisesta ja työelämästä yleensä. Keskusteluun osallistuu usein head huntereitakin, joten mukaan saadaan sen toisenkin puolen näkökulma. Suosittelen!
Ryhmien keskusteluun osallistuminen lisäisi toki tunnettuuttani, mutta toistaiseksi olen ollut passiivinen seuraaja. En halua kovin julkisesti ja omalla nimellä olla sitä julistamassa, että olen uuden työpaikan tarpeessa.
Apua LinkedIn-profiilin luomiseen ja kehittämiseen
Profiilista kannattaa tehdä mahdollisimman kattava ja ajantasainen. Vinkkejä saa lukuisista paikoista. Itse olen saanut vinkkejä ja henkilökohtaista palautetta mm. omalta ammattiliitolta. Somerekrytoinnin guru Suomessa on Tom Laine, jonka vinkkejä voi seurata lähes kaikilla some-muodoilla. Tässä hänen tuore blogikirjoituksensa somen käytöstä työnhaussa:
http://www.city.fi/blogit/tyonhakuopas/top+10+sosiaalisen+median+palvelua+tyonhakuun+suomessa/126604
LinkedInin maksullinen Premium-palvelu
Maksullisessa Premium-palvelussa oma profiili pitäisi nousta henkilöhauissa muita henkilöitä korkeammalle. Lisäksi palvelu on tarpeen, jos haluaa nähdä täydellisen listan profiilin katsojista. Olen pariin otteeseen ottanut käyttöön Premium-palvelun kuukauden mittaisen, ilmaisen kokeilujakson. En huomannut, että se olisi juurikaan vaikuttanut profiilini katsomiseen. Profiilia saatetaan käydä katsomassa aika kevein perustein, joten en näe varsinaista hyötyä siitä, että näkisin katsojien tiedot. Sinällään kivaahan se on katsoa, ketkä profiiliani ovat katsoneet.
Yhteenveto
LinkedInissä kannattaa olla mukana, koska siinä ei voi hävitä mitään. Kerran kunnolla työstetty profiili voi toimia vuosikausiakin, kunhan päivittää sitä muutosten myötä. Halutessaan LinkedInissä voi olla hyvinkin aktiivinen ja siten lisätä tunnettuutta (jakamalla omalle verkostolle tai ryhmälle kiinnostavia uutisia tai vaikkapa omia Slideshare-esityksiä).
Olisi kiva tietää, millaista konkreettisia kokemuksia ja hyötyjä teillä muilla on ollut LinkedInistä työnhaussa.
Kuva: freedigitalphotos.net / Renjith Krishnan
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Sallan blogi: Onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras?
Ei ole mitenkään tavatonta yrityselämässä nähdä, miten uusi toimitusjohtaja pikkuhiljaa vaihtaa firman entisen johtoryhmän kavereihinsa, joko entisiin työtovereihin tai muihin tuttuihin.
On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.
Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.
Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?
Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.
Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com
On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.
Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.
Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?
Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.
Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















