Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkkaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. lokakuuta 2014

Hissipuhe vastaa: Palkkapyyntö kohdilleen - tai sitten ei...

Saimme kysymyksen kommenttina edelliseen blogitekstiin (Iänikuiset lomakkeet), kiitos siitä. Kohtalotoverimme "Työtön työnhakija" kysyi, millaista palkkaa kannattaa ja voi pyytää. Tässä osa kysymyksesta, katso koko kysymys tästä "Miten palkka-asian kanssa kannattaisi menetellä? Itse siis koetan kepillä jäätä pakkotilanteessa. Mutta pitäisikö vain suosiolla polkumyyntihinnoitella itsensä siinä toivossa, että työnantaja ottaisi halvan? Tässä tapauksessa pelkään, että työnantaja ajattelee, että en itse usko kykyihini kun olen niin halvalla tulossa tekemään. :-/ Hankala yhtälö."




Tässä stalkkereitten vastauksia. Ei ollut helppo kysymys ollenkaan, kaikki me olemme tätä pähkäilleet!

Roosa: Oman ammattiliiton taulukko on hyvä suunnannäyttäjä, vaikkakin oma henkilökohtainen mielipide onkin, että tilastot ovat todella paljon yläkanttiin. Olet varmaankin törmännyt joskus seuraavanlaiseen ohjenuoraseen: Älä alihinnoittele palkkapyynnössäsi itseäsi, koska rekrytoija saattaa tulkita sen niin, ettet arvosta omaa työpanostasi. Älä myöskään ylihinnoitele itseäsi, koska silloin putoat helposti jatkosta. Ja tästä neuvosta tekee taas jokainen omat johtopäätöksensä. ;) Valitettavasti asiaan ei taida olla yhtä ainoaa oikeaa neuvoa.

Hanne: Hakemuksessa voi käyttää muutaman satasen palkkapyyntöhaarukkaa, jos haluaa vielä keskustella tehtävästä ennen tarkemman pyynnön laittamista. mutta jokin pyyntö pitää olla, puuttumisesta aiheutuu rekrytoijalle vain lisävaivaa. Firmat ovat samallakin alalla aika erilaisia palkkausperiaatteiden kanssa, joten pitää miettiä haluaako ensisijaisesti työpaikkaa vai kokeilla saisiko ko. työpaikasta paremman palkan (jos ei ole pakkotilannetta työpaikan vaihtamisen suhteen).

Veera: Palkkatoiveen esittämisessä on haastetta kerrassaan. Ilman palkkatoivettakin olen päässyt haastatteluun. Näissä tapauksissa en ole saanut riittävästi tietoja rekrytoijalta tehtävästä ja sen vastuista ennen hakemuksen lähettämistä. Hakemuksessa olen toivonut, että palkasta keskusteltaisiin rekrytointiprossista myöhemmässä vaiheessa. Itse olen kokenut hyödyllisenä yhteydenoton omaan ammattiliittoon, jonka antama palkka-arvio on ollut samassa linjassa kuin omani. Palkkatoive kertoo hakijan ammattitaidosta, jonka pitää olla realistinen. Oma palkkatoive on pystyttävä perustelemaan uskottavasti siinä vaiheessa, kun palkasta aletaan keskustelemaan. Palkkapyyntöhaarukkaa pyrin välttämään. Toisaalta ymmärrän, että sitä käytetään, koska yrityksillä on erilainen palkanmaksukyky. Kysyessäni lisätietoja työtehtävästä olen kysynyt myös palkkauksesta ja sen rakenteesta. Valitettavasti tähän kysymykseen saa lähes pääsääntöisesti vastauksen, että laita palkkatoiveesi hakemukseen eli siitä ei haluta keskustella tässä vaiheessa hakuprosessia, vaikka sitä odotetaan hakemuksessa. Toisinaan rekrytoija pyytänyt minua kertomaan palkkapyyntöni lupautumalla sitten kertomaan, paljonko yritys on valmis maksamaan. Puhelun jälkeen voi sitten pohtia, hakeeko kyseistä tehtävää vai ei. Realistisen palkkatoiveen ohella kannattaa, miettiä muita omia työmotivaation lähteitä, joista haastattelijat mielellään esittävät kysymyksiä etsiessään hakijoiden joukosta työtehtävään, yrityksen kulttuuriin ja tiimiin sopivaa henkilöä, jonka kanssa käydään palkkakeskustelu ennen työsopimuksen allekirjoittamista.

Salla: Minäkin käytän ensisijaisena palkkareferenssinä liiton (SEFE) palkkataulukoita. Yritän sovittaa pyyntöni ennen kaikkea yrityksen ja tehtävän mukaan, en niinkään yksittäisen tehtävän kohdalla, käytän siinä ehkä 200 euron haitaria vain osoittaakseni neuvotteluhalukkuuttani. Eri tehtävien välillä voi palkkapyyntöni muuttua radikaalistikin. Onhan iso ero siinä, onko kyseessä esimiestehtävä tai ei, sekä millä alalla yritys toimii. Paikkakunnallakin voi olla väliä, jos pääkonttori sijaitsee maakunnissa, vaikka työpaikka olisikin pääkaupunkiseudulla. Kainuussa ei välttämättä ymmärretä pääkaupunkiseudun hintatasoa. Joskus voi tulla hankalia tilanteita, jos hakee samaan yritykseen useamman kerran eri tasoisiin tehtäviin ja palkkapyyntö elää kovasti.... Loppujen lopuksi täytyy vain itse päättää haluaako ensisijaisesti työllistyä, vaikka tehtävä ja palkka ei juuri sillä kertaa vastaa ideaalia, jos vaan kokee, että työ sinällään edistää uraa ja työllistymistä jatkossa. Ainahan yrityksestä voi hakea pois myöhemmin, Tai sitten jäädä odottamaan sitä oman tasoista tehtävää ja siihen kuuluvaa palkkaa. Näinä aikoina voi varautua odottamaan pitkäänkin, valitettavasti.

Kuva: freedigitalimages/nongpimmy

torstai 17. huhtikuuta 2014

Hannen blogi: Kirja-arvio Talentumin Työnhakuoppaasta

Kun taustalla on 7 kk lähes täysipäiväistä työnhakua, OTTYn boosteriryhmä, liutu OTTYn ja ammattiliiton työnhakuseminaareja, uracoachilla käyntejä ja monien työnhakuartikkelien lukemista, voiko hiljaittain ilmestynyt Työnhakuopas tarjota vielä jotain uutta? Kirja on lähes 300-sivuinen ja sen kirjoittajia ovat Teija Hoppe ja Tom Laine.


Vielä 7 kuukautta sitten kirja olisi tarjonnut minulle huomattavasti enemmän uutta tietoa kuin nyt. Kirja olikin hyvä keino tarkistaa, että olen todellakin tietoinen kaikista työnhakuun liittyvistä mahdollisuuksista. Kirja on tosi monipuolinen paketti siitä, mitä työnhaku nykyaikana on. Mieleeni ei tullut teemoja, joita ei olisi käsitelty kirjassa lainkaan. Vaikka kirjassa oli paljon tuttua, kirjasin siitä ylös kymmenkunta linkkiä erilaisiin tietolähteisiin ja työnhakusovelluksiin. Lisäksi kirjasin omaan to do -listaani useita työnhaun vinkkejä, joita olin kuullut jo aikaisemminkin, mutta jotka olivat jääneet hyödyntämättä.

Painettu kirja voi olla pieni yllätys some-guru Laineelta ja kirja alkaakin sanoilla "Tämä kirja on jo syntyessään vanhentunut!" Juuri painettuna kirja toimii hyvin esimerkiksi oppilaitoksissa, kun lukija ei ole aktiivinen internetin käyttäjä tai kun juuri työttömäksi jääneen tarvitsee muodostaa itselleen kokonaiskuva työnhaun keinoista.


Kirjasta jopa puolet on pyhitetty sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa. Vinkit ovat aloittelijoillekin sopivan yksityiskohtaisia ja aidot kuvankaappausesimerkit sekä työnhakijoiden että rekrytoivien yritysten tileiltä ovat inspiroivia. Itse olen rajoittanut some-työnhaun LinkedIniin, mutta Hissipuheen nimissä on ollut kiinnostavaa tutustua myös Bloggeriin, Twitteriin ja Pinterestiin.  

Kirja alkaa Työnhakustrategia-osuudella, mikä onkin mielestäni tärkeä ja monista ohjeista unohdettu näkökulma. Itselleni juuri strategiapohdinta on ollut vaikeinta ja olen kaivannut siihen ulkopuolista apua. Osiossa muistetaan myös työnhaun psykologinen puoli: "Työnhaku on henkisesti paljon raskaampaa kuin työssäolo." Toivottavasti kirjan jatkoversioissa paneudutaan tähän osioon enemmän.

Kirjan hinta on melkein 50 euroa, mikä on monelle työttömälle työnhakijalle liian kova. Hissipuhe-ryhmäkin päätti hankkia kirjan yhteisostona. Kirjastossa kirjalle on kuulemma pitkä jonotuslista. Kirja sopisi hyvin jaettavaksi tai lainattavaksi jokaiselle TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuvalle!

Tarkemmat tiedot Työnhakuoppaasta: http://www.talentumshop.fi/tyonhakuopas.html?gclid=CNuF5In_5L0CFYELcwodO4IApA

Kuva: freedigitalphotos.net / Kittisak

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Sallan blogi: Naistenpäivän vihaajan tunnustuksia

Tänään 7.3. moni taas saa ruusun Naistenpäivän kunniaksi. Tässä blogin lukijoille virtuaaliset kukat, olkaa hyvä.


Olen aina ollut Naistenpäivä-änkyrä. Tunnen siitä jopa syyllisyyttä, kun suhtaudun vihamielisesti tapahtumaan, jota niin moni muu arvostaa ja oikein odottaa.

Eräässä työpaikassani miespuolinen kolleega suunnitteli jo päiviä etukäteen millaisen ruusunjako- ja kuohuviinitarjoilun firma tänä vuonna järjestää, ja hän tietysti pääsee halaamaan kaikkia naisia. Hyvällä sydämellä ja ilman taka-ajatuksia, vain kaunis ajatus osoittaa arvostavansa naisia. Mikä siinä sitten mättää, minun mielestäni?

Wikipedia tiesi kertoa: "Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta 1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista."

Aika kaukana on päivän alkuperäinen ajatus tämän päivän "naiset olette ihania" -hymistelystä ruusuineen ja skumppineen. Änkyrä kun olen, taisin viimeksi ruusun vastaanotettuani ja skumpat hörpättyäni ehdottaa, että nostakaa mieluummin naisten palkkoja miesten palkkojen tasalle ja nimittäkää enemmän naisia johtoryhmään. Sain osakseni hölmistyneen katseen. Sitten kun taas toivottavasti pääsen töihin, aion jatkaa änkyröintiä. Kiitettyäni kukista ja skumpasta ensin.

Hyvää Naistenpäivää kaikille - sen alkuperäisessä merkityksessä.