Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. lokakuuta 2014

Hissipuhe vastaa: Palkkapyyntö kohdilleen - tai sitten ei...

Saimme kysymyksen kommenttina edelliseen blogitekstiin (Iänikuiset lomakkeet), kiitos siitä. Kohtalotoverimme "Työtön työnhakija" kysyi, millaista palkkaa kannattaa ja voi pyytää. Tässä osa kysymyksesta, katso koko kysymys tästä "Miten palkka-asian kanssa kannattaisi menetellä? Itse siis koetan kepillä jäätä pakkotilanteessa. Mutta pitäisikö vain suosiolla polkumyyntihinnoitella itsensä siinä toivossa, että työnantaja ottaisi halvan? Tässä tapauksessa pelkään, että työnantaja ajattelee, että en itse usko kykyihini kun olen niin halvalla tulossa tekemään. :-/ Hankala yhtälö."




Tässä stalkkereitten vastauksia. Ei ollut helppo kysymys ollenkaan, kaikki me olemme tätä pähkäilleet!

Roosa: Oman ammattiliiton taulukko on hyvä suunnannäyttäjä, vaikkakin oma henkilökohtainen mielipide onkin, että tilastot ovat todella paljon yläkanttiin. Olet varmaankin törmännyt joskus seuraavanlaiseen ohjenuoraseen: Älä alihinnoittele palkkapyynnössäsi itseäsi, koska rekrytoija saattaa tulkita sen niin, ettet arvosta omaa työpanostasi. Älä myöskään ylihinnoitele itseäsi, koska silloin putoat helposti jatkosta. Ja tästä neuvosta tekee taas jokainen omat johtopäätöksensä. ;) Valitettavasti asiaan ei taida olla yhtä ainoaa oikeaa neuvoa.

Hanne: Hakemuksessa voi käyttää muutaman satasen palkkapyyntöhaarukkaa, jos haluaa vielä keskustella tehtävästä ennen tarkemman pyynnön laittamista. mutta jokin pyyntö pitää olla, puuttumisesta aiheutuu rekrytoijalle vain lisävaivaa. Firmat ovat samallakin alalla aika erilaisia palkkausperiaatteiden kanssa, joten pitää miettiä haluaako ensisijaisesti työpaikkaa vai kokeilla saisiko ko. työpaikasta paremman palkan (jos ei ole pakkotilannetta työpaikan vaihtamisen suhteen).

Veera: Palkkatoiveen esittämisessä on haastetta kerrassaan. Ilman palkkatoivettakin olen päässyt haastatteluun. Näissä tapauksissa en ole saanut riittävästi tietoja rekrytoijalta tehtävästä ja sen vastuista ennen hakemuksen lähettämistä. Hakemuksessa olen toivonut, että palkasta keskusteltaisiin rekrytointiprossista myöhemmässä vaiheessa. Itse olen kokenut hyödyllisenä yhteydenoton omaan ammattiliittoon, jonka antama palkka-arvio on ollut samassa linjassa kuin omani. Palkkatoive kertoo hakijan ammattitaidosta, jonka pitää olla realistinen. Oma palkkatoive on pystyttävä perustelemaan uskottavasti siinä vaiheessa, kun palkasta aletaan keskustelemaan. Palkkapyyntöhaarukkaa pyrin välttämään. Toisaalta ymmärrän, että sitä käytetään, koska yrityksillä on erilainen palkanmaksukyky. Kysyessäni lisätietoja työtehtävästä olen kysynyt myös palkkauksesta ja sen rakenteesta. Valitettavasti tähän kysymykseen saa lähes pääsääntöisesti vastauksen, että laita palkkatoiveesi hakemukseen eli siitä ei haluta keskustella tässä vaiheessa hakuprosessia, vaikka sitä odotetaan hakemuksessa. Toisinaan rekrytoija pyytänyt minua kertomaan palkkapyyntöni lupautumalla sitten kertomaan, paljonko yritys on valmis maksamaan. Puhelun jälkeen voi sitten pohtia, hakeeko kyseistä tehtävää vai ei. Realistisen palkkatoiveen ohella kannattaa, miettiä muita omia työmotivaation lähteitä, joista haastattelijat mielellään esittävät kysymyksiä etsiessään hakijoiden joukosta työtehtävään, yrityksen kulttuuriin ja tiimiin sopivaa henkilöä, jonka kanssa käydään palkkakeskustelu ennen työsopimuksen allekirjoittamista.

Salla: Minäkin käytän ensisijaisena palkkareferenssinä liiton (SEFE) palkkataulukoita. Yritän sovittaa pyyntöni ennen kaikkea yrityksen ja tehtävän mukaan, en niinkään yksittäisen tehtävän kohdalla, käytän siinä ehkä 200 euron haitaria vain osoittaakseni neuvotteluhalukkuuttani. Eri tehtävien välillä voi palkkapyyntöni muuttua radikaalistikin. Onhan iso ero siinä, onko kyseessä esimiestehtävä tai ei, sekä millä alalla yritys toimii. Paikkakunnallakin voi olla väliä, jos pääkonttori sijaitsee maakunnissa, vaikka työpaikka olisikin pääkaupunkiseudulla. Kainuussa ei välttämättä ymmärretä pääkaupunkiseudun hintatasoa. Joskus voi tulla hankalia tilanteita, jos hakee samaan yritykseen useamman kerran eri tasoisiin tehtäviin ja palkkapyyntö elää kovasti.... Loppujen lopuksi täytyy vain itse päättää haluaako ensisijaisesti työllistyä, vaikka tehtävä ja palkka ei juuri sillä kertaa vastaa ideaalia, jos vaan kokee, että työ sinällään edistää uraa ja työllistymistä jatkossa. Ainahan yrityksestä voi hakea pois myöhemmin, Tai sitten jäädä odottamaan sitä oman tasoista tehtävää ja siihen kuuluvaa palkkaa. Näinä aikoina voi varautua odottamaan pitkäänkin, valitettavasti.

Kuva: freedigitalimages/nongpimmy

lauantai 13. syyskuuta 2014

Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.

Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.

Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.

Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.

http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx

Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.

Kuva: freedigitalimages.com/bplanet



tiistai 19. elokuuta 2014

Sallan blogi: Työtön palaa lomalta - töihin!

Sain sitten tarpeekseni työnhausta, ja menin töihin.

Tein päätöksen heinäkuussa, kun työkkäri käsittämättömästi pisti ansiosidonnaiseni karenssiin. Mutta siitä myöhemmin joskus. Mutta muutenkaan en enää jaksanut istuskella kotona hakemassa töitä. Olinhan jo pitkäaikaistyötön.

Nyt moni ajattelee, että mikset aiemmin jo mennyt töihin, jos se kerran noin helppoa on.


Helppous oli täysin sattuman kauppaa. Satuin soittamaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja asiat vain loksahtivat kohdilleen. Ennen kuin joku tarttuu näppikseen ja tahtoo onnitella minua vakituisen työpaikan saannista, niin mainittakoon, että kyse on määräaikaisesta vuokratyöstä. Työ on jotakuinkin onneksi koulutustani ja kokemustani vastaavaa. Palkka jää huomattavan alhaiseksi, mutta päätin että parempi sekin, kuin muutaman kuukauden päästä uhkaava työmarkkinatuki ansiosidonnaispäivien lähestyessä loppuaan.

Nyt saa hiukan hengähtää työnhakustressistä. Siitäkin syystä, että määräaikaisuudesta ei pääse kesken pois. Nyt voikin sitten keskittyä tarkkailemaan työelämän ihmeellisyyksiä, jälleen uudessa firmassa. Mielenkiintoista!

Tsemppiä muillekin työnhakuun tai työntekoon.


torstai 22. toukokuuta 2014

Sallan blogi: Millainen oli sinun ensimmäinen kesätyösi?

Kertokaapa hissipuheenpitäjät, millainen oli ensimmäinen kesätyönne! Ja varsinkin menivätkö työsuhdeasiat oikein vain väärin, pääsittekö jäätelökioskiltanne vessaan, maksettiinko sitä palkkaa mistä sovittiin jne.

Oma ensimmäinen kesätyöni oli taidekäsityöläisen kesämyymälässä. Työpaikka löytyi kuulopuheilla, eli äitini kuuli, että hänen tuttunsa oli kuullut, että taidekäsityöläinen ottaa kesäksi työntekijän. Soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan. Olin 16-vuotias ja yksin vastuussa kaupan pyörittämisestä. Kauppaa tehtiin satunnaisesti - kyseessä oli pikemminkin taidekäsityönäyttely, joten isoja rahoja kaupassa en pyöritellyt. Työpäivä oli arkisin 6 tuntia ja lauantaina 3 tuntia.

Pääosin kesä meni mukavasti. Naapurihuoneistossa oli myös kesätyöntekijä yksin pyörittämässä vastaavantyyppistä käsityötuotteitten myymälää. Kun oli hiljaista, istuimme kauppojemme portailla nauttimassa auringosta. Sitten kun asiakkaita tuli, mentiin tekemään kauppaa. Vuorotellen, koska yleensä kaikki asiakkaat kävivät molempien myymälöissä. Kielitaitoansakin pääsi käyttämään, turistikaupungissa kun oltiin. Kummassakaan kaupassa ei ollut vessaa eikä sähköä. Kerran päivässä pistimme lapun luukulle vartiksi ja menimme läheiseen kuppilaan vessaan. Ukonilmalla kaupoissa tuli todella pimeää, kun sähkövaloja ei ollut. Mitään työsuhde-etuja meillä ei ollut. Taisin tuoda omat eväät mukanani, vai olisinko elänyt tauolla ostamallani jäätelöllä?

 Kuva on Porvoosta, joka ei millään lailla liity tarinaan eikä siinä esiintyvään myymälään. Mutta fiilis on sama!  Suosittelen käymään Porvoossa, se on viehättävä kaupunki.

Työnantajani hoiti ilmoitukset, verot ja muut velvoitteet. Palkasta meillä tuli jälkeenpäin kiistaa sikäli, että minulle oli luvattu, että jos naapurikaupan kesätyöläinen (käsityöläiset olivat tuttuja keskenään) saa parempaa palkkaa kuin minä, niin palkkaani korjataan. Ei korjattu. Sain hyvitykseksi yhden taidekäsityön... Muistan vieläkin palkkani, se oli 5 markkaa tunti! Eihän se huima ollut, seuraavana kesänä tuplasin tuntipalkkani, kun olin "normaalissa" kaupassa myyjänä.

Eikä tuossa taidekäsityökaupassa taidettu ihan kaikesta kirjanpitoakaan tehdä: olin itseäni varten kassan tarkistamiseksi kirjoittanut vihkoon aina kun myin jotain, ja käsityöläinen sen huomattuaan kielsi sen ehdottomasti ja jyrkin sanoin. Ikäänkuin minä olisin tehnyt siinä jotain väärää. 16-vuotias uskoi.... Kuitteja meillä kirjoitettiin vain eri pyynnöstä. Tämä tapahtui siis silloin kun kuittipakkoa ei vielä ollut, 80-luvulla.

Ensimmäinen kesätyöpaikka on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Pääasiassa muistelen sitä hymyssä suin.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Miesten töissä on helpompaa

Provokatiivinen otsikko on peräisin Tiede-lehdestä 04/2014. Artikkeli referoi laajaa tutkimusta, jonka mukaan naisten työt ovat keskimäärin joustamattomampia, epämiellyttävämpiä ja stressaavampia kuin miesten. Mistä tämä johtuu? Artikkeli esittelee pari mahdollista teoriaa. Kompensaatioteorian mukaan naiset ovat halukkaampia luopumaan parhaista palkoista ja uramahdollisuuksista saadakseen miellyttävät työolot ja säästääkseen jaksamistaan perheasioiden hoitoon. Tämän teorian paikkaansapitävyyttä em. tutkimus ei puolla. Vaikka tilanne olisikin naisten omien valintojen tulosta, ne eivät ole tuottaneet naisille toivottua etua. Toisen selittävän teorian, syrjintäteorian, mukaan palkka- ja uraerot selittyvät sillä, että naisia syrjitään työelämässä. Em. tutkimus puoltaa tätä teoriaa. 

Jos työolot ovat epämiellyttäviä ja stressaavia, ei sitä ainakaan palkassa kompensoida. Päinvastoin. Ekonomiliiton Sefen keräämien tietojen mukaan naisten ja miesten (ekonomien) välinen selittämätön palkkaero on 11%. "Kokonaisuudessaan palkkaero nais- ja miesekonomien välillä on yksityisellä sektorilla 25 prosenttia. Tätä raakaa palkkaeroa selittävät työn vaativuus ja toimiasema, viikkotyötunnit, poissaolo- ja kokemusvuodet, toimiala ja työpaikan sijainti". Mutta osa erosta siis ei selity millään näistä syistä. Syrjintää? Elääkö vielä jonkun alitajunnassa ajatus siitä, että mies elättää perheen, joten palkan pitää olla suurempi?

Toki on helppo syyttää naisia siitä, että me emme pyydä tarpeeksi palkkaa. Olen itsekin törmännyt tähän rekrytoidessani - kun yhtä pätevä mies ja nainen hakevat samaa paikkaa, mies pyytää enemmän. Eikä työnantaja valitessaan naisen tehtävään maksa enempää kuin tämä pyysi. Ehkä asenteet ja käytännöt jossain vaiheessa muuttuvat, ja palkoista aletaan puhua avoimemmin työpaikoilla. Voitaisiinko meilläkin mennä Britti-tyylin työpaikkailmoituksiin, joissa palkka ilmoitetaan etukäteen? Ohessa esimerkki The Guardianin työpaikkailmoituksista. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia palkkaeroja UK:ssa silti esiintyy.



Kuva: freedigitalphotos/ambro ja screenshot Guardianin sivuilta.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Roosan blogi: Onko työ työtä jos siitä ei saa palkkaa?

Mikään ei ole työttömänä olossa tylsempää kuin kotona istuminen päivästä toiseen.Vaikka kotona olisi tärkeätäkin tehtävää, kuten työnhaku tai huushollaus, oma kotikin alkaa toisinaan tympäistä. Niinpä olen viime aikoina buukannut viikkojani niin, että ohjelmaa on ollut jopa kiireeksi asti: olen osallistunut ammatillista osaamista ylläpitäville luennoille, ottanut osaa ns. vapaaehtoiseen järjestötoimintaan, jossa siinäkin työn sisältö on luettavissa ammattitaidon ylläpitämiseksi sekä tapaillut aktiivisesti samassa elämäntilanteessa olevia kohtalontovereitani. Käy siis ihan työstä!

Pieni kiire ja vastuut selvästikin sopivat minulle, toisinaan olen jopa unohtanut olevani työtön. Hui! Eihän työtön saa olla liian tyytyväinen elämäänsä?! Näen vain enteilevästi Suomi24 – keskustelufoorumin kuhinan tällaisesta aiheesta…

Käytännöllisesti ajatellen, jos ihmisellä on palkkatyötä vastaavaa tekemistä ja vastuita, ihminen ei silloin ole työtön. Mikä sitten tekee työttömästä työttömän?  Vastaus: Raha. Tarkemmin sanottuna palkka tai palkkio ja sen puute. Eli, jos teen työtä, joka ei välttämättä tyydytä minua, mutta saan siitä palkkaa, olen työssäkäyvä ihminen. Jos taas teen itselleni tärkeää työtä, kuten vapaaehtoistyötä, josta en saa rahallista korvausta, olen työtön. 

Pitäisikö sana työtön korvata jollain toisella totuutta kuvaavammalla termillä? Toisaalta, niin kauan kun termi antaa ymmärtää, että meiltä puuttuu jotain tai olemme jotain vailla, olemme joka tapauksessa normista poikkeavia.


P.S. Kuvapalvelun kuvateksti: "Enthusiastic female attendant arranging bed sheet. Loving her work." Kuva: FreeDigitalPhotos.net