Sallan blogi: Kuherruskuukauden jälkeistä elämää

Olen ollut uudessa työpaikassani jo useita viikkoja, ja olen huomannut että ns. kuherruskuukausi on päättymäisillään. Tuo noin 2-4 kuukautta kestävä ajanjakso, jolloin kaikki vielä muistavat että olet uusi tyyppi työyhteisössä, ja haluavat kuunnella tuoreita ajatuksiasi ja oppia sinulta ja sinusta.

Kuherruskuukausi päättyy jossain vaiheessa siihen, että uskalletaan näyttää erimielisyyttä, tai sanoa, että ei tuo ole ennenkään toiminut, arvostella tekemisiäsi tai sanomisiasi - tai kuuntella sinua ja hyväksyä mielipiteesi oikeana. Olet siis sulautunut osaksi porukkaa, sosialisoitunut, kuten Työpisteen artikkelissa kerrotaan.

Artikkelin mukaan työntekijä sosiaalisoituu, sovittamalla ennakko-odotuksensa todellisuuteen. Näin todellakin käy. Koskaan ei ulkopuolelta katsoen voi tietää, mitä oikeasti on odottamassa uudessa organisaatiossa. Millaisia ovat työpaikan ihmissuhteet, ketkä ovat väleissä ja ketkä eivät. Kuka on se, joka on aika kaikkea vastaan, kuka innostuu, ketä pomot kuuntelevat. Niitä asioita sitten on syytä selvittää varovasti ja monipuolisesti, muodostamatta liian hätäisiä johtopäätöksiä.

Omassa tapauksessani sosialisoitumista organisaatioon rajoittaa tietoisuus työn päättymisestä ensi keväänä. Huomaan välillä puhuvani töistä ikäänkuin olisin niitä tekemässä vielä silloinkin, kun en todennäköisesti enää ole. Välillä taas sanon, että kun TE ensi syksynä mietitte sitä tai tätä, niin vastapuoli suorastaan hätkähtää: heille asia ei olekaan niin selvänä mielessä kuin määräaikaisella vuokratyöntekijällä...

Linkin takaa löytyy myös muuta aineistoa uuden työsuhteen aloittamisesta, kuten perehdytyksen muistilista.
Kuva: työpiste-sivusto/ttl.
http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Sosialisaatio_kuherruskuukausi_tyopaikan_kanssa.aspx

Sallan blogi: Työtön palaa lomalta - töihin!

Sain sitten tarpeekseni työnhausta, ja menin töihin.

Tein päätöksen heinäkuussa, kun työkkäri käsittämättömästi pisti ansiosidonnaiseni karenssiin. Mutta siitä myöhemmin joskus. Mutta muutenkaan en enää jaksanut istuskella kotona hakemassa töitä. Olinhan jo pitkäaikaistyötön.

Nyt moni ajattelee, että mikset aiemmin jo mennyt töihin, jos se kerran noin helppoa on.

Helppous oli täysin sattuman kauppaa. Satuin soittamaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja asiat vain loksahtivat kohdilleen. Ennen kuin joku tarttuu näppikseen ja tahtoo onnitella minua vakituisen työpaikan saannista, niin mainittakoon, että kyse on määräaikaisesta vuokratyöstä. Työ on jotakuinkin onneksi koulutustani ja kokemustani vastaavaa. Palkka jää huomattavan alhaiseksi, mutta päätin että parempi sekin, kuin muutaman kuukauden päästä uhkaava työmarkkinatuki ansiosidonnaispäivien lähestyessä loppuaan.

Nyt saa hiukan hengähtää työnhakustressistä. Siitäkin syystä, että määräaikaisuudesta ei pääse kesken pois. Nyt voikin sitten keskittyä tarkkailemaan työelämän ihmeellisyyksiä, jälleen uudessa firmassa. Mielenkiintoista!

Tsemppiä muillekin työnhakuun tai työntekoon.