Sallan blogi: Työtön palaa lomalta - töihin!

Sain sitten tarpeekseni työnhausta, ja menin töihin.

Tein päätöksen heinäkuussa, kun työkkäri käsittämättömästi pisti ansiosidonnaiseni karenssiin. Mutta siitä myöhemmin joskus. Mutta muutenkaan en enää jaksanut istuskella kotona hakemassa töitä. Olinhan jo pitkäaikaistyötön.

Nyt moni ajattelee, että mikset aiemmin jo mennyt töihin, jos se kerran noin helppoa on.

Helppous oli täysin sattuman kauppaa. Satuin soittamaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja asiat vain loksahtivat kohdilleen. Ennen kuin joku tarttuu näppikseen ja tahtoo onnitella minua vakituisen työpaikan saannista, niin mainittakoon, että kyse on määräaikaisesta vuokratyöstä. Työ on jotakuinkin onneksi koulutustani ja kokemustani vastaavaa. Palkka jää huomattavan alhaiseksi, mutta päätin että parempi sekin, kuin muutaman kuukauden päästä uhkaava työmarkkinatuki ansiosidonnaispäivien lähestyessä loppuaan.

Nyt saa hiukan hengähtää työnhakustressistä. Siitäkin syystä, että määräaikaisuudesta ei pääse kesken pois. Nyt voikin sitten keskittyä tarkkailemaan työelämän ihmeellisyyksiä, jälleen uudessa firmassa. Mielenkiintoista!

Tsemppiä muillekin työnhakuun tai työntekoon.

Roosan blogi: Eikö tämä lopu koskaan?

Taisinkin jo aiemmassa postauksessani mainita, että aloitin keväällä eräässä pienessä pääkaupunkiseudulla toimivassa yrityksessä työn harjoittelijana. Vai miksikä sitä nykyään kutsutaankaan, työkokeiluksi? Joka tapauksessa, lähdin yritykseen palkattomaan työhön ennen kaikkea työkokemuksen takia. Lisäksi tunsin, että oli vain mukava päästä tekemään töitä jatkuvan odottamisen sijaan.

Kahden kuukauden työkokemuksen jälkeen voin todeta, että työssäolo yrityksessä on ollut melkoista tunteiden ylä- ja alamäkeä. Toisina päivinä olen innostunut kaikesta siitä mitä voin yrityksessä tehdä ja saada aikaiseksi harjoittelun aikana, toisina päivinä olen taas ollut pettynyt todellisiin tehtävänmääräyksiin ja tehtävien suunnittelemattomuuteen. Työni olen silti tehnyt parhaani mukaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

bplanet / FreeDigitalPhotos.net

Tänään juttelimme pomoni kanssa tuttavallisesti niitä näitä. Sain häneltä kiitosta tekemästäni työstä ja suunnittelimme tehtäviä, joita voisin tehdä vielä ennen kesää. Sitten hän yllättäen totesi: ” Olisi se kyllä kiva, jos voisimme vielä harjoittelun jälkeenkin jatkaa yhteistyötä. Jos sinulla olisi vaikka oma yritys, jonka kautta voisit sitten laskuttaa meitä tekemästäsi työstä?”  Eli vapaasti suomennettuna: meillä ei ole rahaa palkata sinua.  Osasin kyllä odottaa tätä, mutta jotenkin olin pettynyt kuulemaani. Arvostan ihmisessä rehellisyyttä, mutta kieltämättä työmotivaationi kyseisessä yrityksessä sai tänään pienen kolauksen. 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin ”yhteistyön jatkamisesta” oman yrityksen kautta. Se on ilmeisesti kovinkin yleistä tänä päivänä. Monet pienet yritykset tarvitsevat työntekijöitä, mutta maksukykyä ei sitten löydykään yhtä monelta.

renjith krishnan / FreeDigitalPhotos.net

Jotain on kyllä pahasti pielessä. Vaikka työmarkkinatuki on pelastava turvaverkko monelle, se myös mahdollistaa ilmaisen työvoiman käytön yrityksissä. Onkohan työharjoittelu loppujen lopuksi täysin tuhoon tuomittu työllistymisen suunnitelma? Hyötyykö siitä oikeasti kukaan muu kuin yritys?