Näytetään tekstit, joissa on tunniste työllistyminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työllistyminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. tammikuuta 2015

Hannen blogi: Mielekkäisiin töihin vasta syrjäytyneenä?

Ostin viime kesänä syrjäytyneitä nuoria työllistävän säätiön kaupasta käsin tehdyn neulatyynyn. Olin yllättynyt, miten kauniita ja laadukkaita tuotteita kaupassa kaiken kaikkiaan oli. Hinnat olivat niin alhaiset, että ne kattanevat hädin tuskin materiaalikustannukset ja myymälän kustannukset. Neulatyynyn tekijän palkka, palkkio tai mikä lie rahoitetaan varmaan säätiön muiden tulojen kautta.

Jos itse joutuisin nyt värkkäämään vastaavan neulatyynyn, minulla menisi siihen varmaan ainakin vartti aikaa. Siinä olisi vaikea kilpailla automatisoidun tehotuotannon tai halpatyömaan (lapsi)työntekijän kanssa. Onkin hienoa, että tälläisillä työllistämispajoilla annetaan mahdollisuus slow workiin, joka Suomen palkkakustannuksilla ei ole enää muuten mahdollista. Surullista tietysti on, että tähän on mahdollisuus vasta, kun on aika pohjalla. Toivon, että kauniit tuotteet tuovat myös niiden tekijöille iloa ja uskoa tulevaisuuteen. 


tiistai 25. marraskuuta 2014

Hannen blogi: Apulantaa työttömyyden hoitoon

Kauppalehden artikkelissa (linkki) TEM:n Pekka Tiainen toisaalta kohahduttaa arviolla, että työttömyys onkin käytännössä 15 %. Toisaalta Tiainen heittelee käytännöllisiä toimenpiteitä, joilla työttömyyttä voisi taklata. Koska valtion rahaa menee työttömyyden hoitoon joka tapauksessa 4,5 miljardia euroa, olisi yhteiskunnalle järkevämpää, että rahaa menisi ennemmin palkkatukiin ja siten työttömien aktivointiin kuin puhtaaseen tukeen. En oikein itsekään usko, että työ olisi Suomessa oikeasti loppu, vaan resursseja tulisi rohkeasti kohdentaa uudenlaisiin työtehtäviin ja entistä pienempiin firmoihin. Kaikkia kasvun oraita tulisi nyt reippaasti lannoittaa. En pitäisi myöskään täysin pöhkönä ideana perustaa uusia valtion firmoja. Jos start-upeja ei saada yksityiselle sektorille, valtion firmoilla olisi periaatteessa tuo 4,5 miljardia euroa pääomaa (monessakin mielessä...) sijoitettavaksi.

Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar

lauantai 13. syyskuuta 2014

Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.

Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.

Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.

Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.

http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx

Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.

Kuva: freedigitalimages.com/bplanet



maanantai 25. elokuuta 2014

Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi

Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?

1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.

2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.

3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.

4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!

5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.

6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!     

 Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan





perjantai 30. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Työkkärin Premium-asiakkuus

Hieman jännittäen avasin TE-toimistosta tulleen sähköpostiviestin. Siinä ilmoitettiinkin vain, että työnhakuni on nyt toistaiseksi voimassa eikä toimistossa tarvitse käydä enää uusimassa hakua. Viestistä ei voinut päätellä, pitääkö haku kuitenkin uusia esimerkiksi puhelimitse. Hissipuhe-ryhmän konsultoinnin perusteella aloin jo uskoa, että hakua ei tarvitse uusia. Roosa totesi, että olin päässyt työkkärin premium-asiakkaaksi... Ansiosidonnaisen menetys päiväksikin pelkän haku-uusimisen puuttumisen takia on niin vahvasti alitajunnassani, että asian sisäistäminen vie aikansa.

Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).

Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.

Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!

Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88






keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Helpommin teatterikorkeaan kuin töihin

Miten ihmeessä et ole vieläkään työllistynyt? Tämän tyyppisiä kommentteja työnhakijat saavat kuulla muilta ja myös itseltäänkin. Katsoin läpi oman hakuhistoriani ja keskimäärin työpaikkoihin oli hakenut 100 hakijaa (näppituntumani sattui olemaan juuri sama...) Eli "sisäänpääsyprosentti" on ollut 1. Katsoin yliopistojen hakutilastot viime vuodelta, ja sinne kaikkeen vaikeimpaankin (eli teatteri- ja tanssialalle) oli päässyt 2 % sisään (http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/041). Tarvitseeko venyvää työllistymistä enää ihmetellä?


Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.

Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.

Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.

Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.

Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.

Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).

Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän. 

OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.

Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!

Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic

lauantai 3. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Osa-aikaisesti työssä

Tämän päivän HS:ssä Alexander Stubb nostaa esille tutun aiheen: osa-aikatyön vähäinen käyttö Suomessa. Töissä ollaan joko täysillä tai ei ollenkaan. Sadat tuhannet ovat työelämän ulkopuolella samaan aikaan, kun osa paahtaa ylipitkiä työpäiviä ja stressaa itsensä sairaaksi.

Stubb kaipaa "mallia, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta." Tämä on jo nyt täysin mahdollista, koska osa-aikatyö ei estä työttömyyskorvauksen saantia. Korvauksen määrä vain alenee tulojen mukaan. Väliinputoajia ovat tosin esimerkiksi freelancerit, joiden työajoista on vaikea tehdä tulkintaa täys- ja osa-aikatyön osalta.


Mielestäni suurin haaste osa-aikatyössä on työnantajasektorilla. On ymmärrettävää, että taloustilanne ei rohkaise uusien täysipäiväisten työntekijöiden palkkaamiseen. Osa-aikatyö olisikin tähän vallan mainio ratkaisu. Osa-aikatyöntekijä ei olisi työnantajalle niin suuri riski. Lisäksi työpaikoissa olisi jo valmiiksi yrityksen tuntevaa henkilöresurssia, kun tilanne sallii taas täyspäivätyöllistämisen. Uskon, että osa-aikatöihin riittäisi tällä hetkellä paljon halukkaita hakijoita.   

Osa-aikatyöt ovat olleet yleisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa työvoiman tarve vaihtelee paljon kellonaikojen ja viikonpäivien mukaan. Osa-aikatyötä voisi rohkeasti kokeilla myös ns. valkokaulustyöpaikoissa. Ehkä työnantajat tarvitsisivat vain asiasta lisää tietoa? Pelkäävätkö työnantajat, että osa-aikatyöntekijöistä tulisi ongelmia, jos nämä kuitenkin ensisijaisesti haluaisivat tehdä täysaikatyötä? Miten osa- ja täyspäivätyöntekijöitä käsitellään yt-neuvotteluissa? Aiheuttavatko osa-aikatyöntekijät firmoissa liikaa byrokratiaa suhteessa työtunteihin?

Heikko taloustilanne tuntuu jatkuvan vuosi toisensa perään. Pelkään, että syrjäytyminen tulee räjähtämään käsiin, kun yhä useampi jää pitkiksi ajoiksi työelämän ulkopuolelle. Miten pitkään yhteiskunnalla on varaa maksaa nykyisen tasoista työttömyysturvaa? Jokainen pienikin työllistymismahdollisuus tulisi käyttää, jotta talouden rattaat alkaisivat vähitellen pyörimään oikeaan suuntaan.

Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Saahan sitä työtönkin haaveilla

Lotto on ollut päivän puheenaihe koko viikon, sen jälkeen kun Eurojackpot toi Akaan maailmankartalle ja 10 lottomiljonääriä kerralla pieneen kuntaan. Tavallisen lotonkin potit ovat olleet ennätyskorkeita pari kertaa peräkkäin. Ja jostakusta tuli lauantaina 13,3 miljoonaa euroa rikkaampi.



Akaan tapaus voi olla miljoonäärien työnantajayritykselle merkittävä, kun yhtäkkiä kymmenestä ehkä puolet päättää jättäytyä vapaaherroiksi, vaikka suomalaisethan "eivät näitä hommia jätä", lottovoitosta huolimatta. Ehkä YT-neuvottelut aloittanut yritys onnistuu kääntämään tilanteen positiiviseksi ottamalla miljonäärit mukaan yritykseen sijoittajina. 

Itsekin lottosin lauantaina, mutta hiukan poikkeavasti, ehkä Akaan innoittamana: laitoin netissä 9 numeron haravan, joka oli porukkalotto. Osuuteni olisi ollut 1/10, 3,80€:n panoksella. Reilu miljoonakin riittäisi haaveisiini mainiosti. Mutta nekin rahat olisi kannattanut laittaa vaikka Talvivaaran osakkeisiin - tuotto-odotus olisi ollut parempi.

Mistä sitten haaveilen? Tällä hetkellä työpaikasta ja taloudellisesta turvallisuudesta enemmän kuin mistään konkreettisesta tavarasta. Sillä miljoonalla olisin voinut ostaa itselleni työpaikan.

Mikä on sinun haaveesi?

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Hannen blogi: Korkeakoulutettu siivooja Tampereelta?

Tämän päivän Hesarissa on juttu siitä, miten "hallitus kehottaa te-toimistoja reipastumaan työn tarjoamisessa". 3 kuukauden työttömyyden jälkeen työstä ei saa kieltäytyä, vaikka se ei olisi omalta alalta tai työmatkat olisivat yhteensä yli 3 tuntia.


Hah hah! Onkohan hallitus kuullut, että ongelmana ei ole töiden kysyntä vaan niiden tarjonta! On myös loukkaus ehdottaa ylikuormitetuille te-toimistolaisille reipastumista, kun kaikki aika menee uusien työttömien perustietojen kirjaamiseen. Aloilla, joilla on nyt työvoimapula, vaaditaan alan koulutusta (terveydenhoitoala ja isännöitsijät). Ei sinne ketä vaan voi pakottaa. Lisäksi varmaan esim. siivoojista on pulaa, mutta eikö muka niihin paikkoihin saada työntekijöitä ilman mitään reipastumista?

Entäs työnantajan näkökulma? Kuka haluaa palkata alan ulkopuolelta, pitkän työmatkan takaa täysin epämotivoituneen työntekijän? Eikö muka tällä hetkellä löydy sopivia ja motivoituneita osaajia lähempääkin?

Periaatteessa hyvä, että kaikkea yritetään. Te-toimistoissa vaan tuntuu olevan sellaistakin väkeä, joiden ammattietuihin kuuluu työnhakijoiden pelottelu karensseilla.

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Hannen blogi: Maksullinen työnvälitystoimisto?

Kun olin muuttamassa mieheni kanssa Helsinkiin, halusimme muuttaa aluksi vuokralle. Kävimme kartan kanssa tutustumassa eri lähiöihin ja tykästyimme nykyiseen asuinalueeseemme. Vuokra-asuntojen näytöissä käynti oli kuitenkin tuskallista toisesta kaupungista käsin. Matkoihin meni aikaa ja rahaa. Näytöissä oli kymmeniä henkilöitä CV:t kainalossa. Välitystoimisto ei ottanut kantaa vuokrasopimuksen selvästi kohtuuttomiin ehtoihin. Lopulta päädyimme tekemään itse toimeksiantosopimuksen vuokra-asunnon hakemisesta haluamaltamme alueelta. Eipä mennyt kauaa, kun saimme toiveidemme mukaisen asunnon.


Maksaisin mielelläni vaikkapa puolen kuukauden palkan, jos työnhakuun olisi saatavissa yhtä tehokasta välityspalvelua. Varsinaisten työpaikkahakemusten lisäksi olen lähettänyt CV:n ties miten moneen CV-pankkiin ja head huntereille, mutta yhdestäkään ei ole tullut yhteydenottoa. Ei se kuitenkaan aina mene niin, että ensin on kysyntää ja sitten tarjonta vastaa siihen. Ihan hyvin voisi toimia sellainenkin malli, että head hunter sopii tapaamisia yrityksiin ja esittelee firmalle mahdollisesti sopivia toimeksiantajiaan. Rekrytoiva yritys joko ei maksaisi mitään tai maksaisi selvästi normaalia head huntaus -maksua vähemmän.

Voisin kuvitella, että malli toimisi esimerkiksi pk-yrityksiin, jotka eivät ole tottuneet käyttämään normaalia head huntingia. Head hunterit voisivat myös testauttaa etukäteen toimeksiantajiaan tyypillisillä rekrytesteillä, joten työnhakijoista olisi heti alussa tarjolla CV:tä tarkempaa ja objektiivisempaa tietoa.

Ehkä tämän tyyppisiä palveluita on jo tarjolla (jossain päin maailmaa)??

Kuva: freedigitalphotos.net / Ambro

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: 10 eurolla 10 000 työpaikkaa

Suomalaisen Työn Liitto arvioi, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukausittain 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Sinivalkoisen jalanjäljen kampanjasivu löytyy netistä http://www.sinivalkoinenjalanjälki.fi/. Itse otan haasteen vastaan niin, että ostan tällä viikolla vain suomalaisia tuotteita!


Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:

Kaiuttimet
Genelec ja muutama  muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.

Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.

Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
 
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.

Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.

Persoonalliset laaturavintolat 
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta... 

Kuva: Genelec

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Roosan blogi: Yle: Työtä myös Nokian jälkeen


Mun oli pakko ottaa kantaa tähän uutiseen. Uutinen on sinänsä hyvin positiivinen ja mieltä nostattava näinä vaikeina työllistymisen aikoina, mutta minut tämä silti pisti näin aamutuimaan hieman kismittämään. Mielestäni jutussa viitattu tilasto, jonka mukaan 80% korkeasti koulutetuista irtisanotuista Nokian työntekijöistä olisi työllistynyt tai  aloittanut yrittäjinä, ei kerro koko totuutta.

Olen törmännyt samaan ”vikaan” aiemmissakin tilastoissa. Ongelma on se, että työllistymiseksi lasketaan myös esim. F.E.C.-ohjelmat ja muut työharjoittelut, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti ole niitä uusia työpaikkoja. Työvoimapoliittisesti ne varmastikin sellaisia ovat, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: niistä ei saa palkkaa eivätkä ne valitettavan usein johda palkalliseen työhön. Kysymys kuuluukin, minkälaisia työsuhteita tähän Nokian työllistymistilastoon on laskettu mukaan? Jotta tilasto olisi enemmän luotettava, irtisanottujen työntekijöiden työllistymisen kehitystä pitäisi seurata muutaman vuoden ajan ennenkuin todellinen kategorointi voitaisiin tehdä.


Kuva: freedigitalphotos.net