Hannen blogi: Työt työaikana!

En ymmärrä, mikä tarve lehtien toimittajilla on korostaa työelämäartikkeleissa haastateltavien pitkiä työpäiviä. Säälin niitä amerikkalaisten (ja valitettavasti suomalaistenkin) tv-sarjojen naisnäyttelijöitä, joiden ainoa rooli ohjelmassa on huokailla töissä olevan miehen menoja ja ihmetellä, kun puoliso ei taaskaan ehtinyt lapsensa syntymäpäiväjuhlille.

Miksi lehdissä ei nosteta esille niitä arjen sankareita, jotka kykenevät tekemään työnsä hyvin ja ihan normityöajan puitteissa? Miksi työelämäjutut eivät ole täynnä vinkkejä siitä, miten työtehtävistä selviää ilman ylitöitä?

Tässä omia vinkkejäni:

1) Määritä ja pidä deadline
Minulla on ihan sanontakin tähän: viime tippa on paras tippa. Kun deadline lähestyy, on ihan pakko pusertaa homma kasaan. AINA työtä voisi vähätä viilata ja parantaa, mutta ei kannata petkuttaa itseään aikataulujen siirroilla. Ilmoita aikatauluista muillekin, niin sinulla on vielä suuremmat paineet pysyä niissä.

2) Tee työpaikalla työtä
Pidän kahvitauot koneen ääressä, Facebookia ja Iltalehteä luen korkeintaan matkalla töihin, niistä näistä jutteluun työkavereiden kanssa riittää lounastauko, kokouksissa menen suoraan asiaan. Ihan 100-prosenttisesti näin ei kannata toimia, mutta pääosin kyllä.

3) Tee nopeita päätöksiä
Osasta asioita kannattaa päättää nopeasti ihan perstuntumalta ja konsultoimatta puolta työkavereista. Näin aikaa jää paremmin oikeasti haasteellisten asioiden pohdintaan.

4) Vastaa sähköposteihin nopeasti - mutta työajalla
Aika harvassa työpaikassa OIKEASTI oletetaan, että illalla tulleisiin sähköposteihin pitää vastata saman tien, joten älä turhaan käytä vapaa-aikaa meilien lukemiseen. Työaikana: jos pystyt vastaamaan/reagoimaan sähköpostiin saman tien, hoida asia mahdollisimman nopeasti. Näin saat inboxin hieman tyhjemmäksi eikä aikaa kulu vanhojen meilien läpikäyntiin. Säästät myös olennaisesti työkavereitesi työaikaa, kun vastaat nopeasti tai viimeistään annetussa aikataulussa. Kun pyydät jotain sähköpostilla, laita meiliin selkeä aikataulu. Osa oikeasti noudattaa niitä!

5) Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Tee työtehtävästä mahdollisimman konkreettinen suunnitelma, jossa eri henkilöiden roolit ja aikataulut ovat selkeät. Näin joudut vähemmän kaitsemaan muiden tekemisiä. Perustele muille, miksi juuri tietty aikataulu on tärkeä. Näin he sitoutuvat aikatauluun paremmin.

6) Kaikessa ei tarvitse olla kaikkitietävä
Yksi työelämän keskeisistä opeista on olla asiantuntevasti asioista tietämätön. Itse olen paljonkin tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joista tiedän ennestään hyvin vähän. Monia asioita voi silti viedä eteenpäin sillä osaamistasolla ja näkökulmalla mikä itsellä on, ja asian oikeaa experttiä voi pyytää konsultoimaan sopivissa vaiheissa. Oikeilta experteiltä saa nopeasti vinkkiä siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ja siten käyttää työaikaa.

Kuva: freedigitalphotos.net / 1shots

Sallan blogi: Uutena uudessa työpaikassa

Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa ovat jo vierähtäneet vauhdilla. Olen päässyt jo melko hyvin sisään työtehtäviini, mutta perehdytys on ollut aika vaatimatonta. Onneksi osastollani on avuliaita ihmisiä, vaikka huomaankin, että uuden ihmisen auttaminen on heille stressaavaa, kun olisi ne omatkin työt hoidettavana.

Oma aktiivisuus onkin tässä vaiheessa tärkeää. Pitää itse hoitaa perehdytykset itselleen, jos pomo ei sitä tajua tehdä. Otankin ensi viikolla asiakseni sopia palavereita tärkeiden ihmisten kanssa - uskoisin nyt jo tietäväni itsekin keitä he ovat. Olen yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta pääsen sisään porukoihin. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka tämä tilapäinen vuokratyösuhde johtaisi johonkin pidemmällä aikavälilläkin.

Yritän myös pohtia mitä voin tehdä toisin kuin aiemmissa työsuhteissani. Pitäisikö olla aktiivisempi vai vähemmän äänekäs? Tunnollisempi vai suurpiirteisempi? Myöntyvämpi vai tiukempi? Tuoda itseään enemmän esiin vai pysytellä taustakuorossa. Tärkeää on olla menemättä mukaan mihinkään klikkeihin vaan pitää hyvät suhteet joka suuntaan. Enpä oli klikkiytymistä koskaan harrastanut mutta silti voisi yrittää tutustua enemmän muiden osastojen ihmisiin kuin vain lähimpiin työtovereihin.

Uudessa työssä aloittamisesta on kirjoitettu vinkkejä mm. Monsterissa.

http://uraneuvonta.monster.fi/Tyopaikalla/Uudessa-tyopaikassa-aloittaminen/uusi-tyopaikka-uusi-alku/article.aspx

Saan ensimmäisen palkkani maanantaina - kylläpä se tuntuu kivalta! Vaikka tiputin palkkatoivomukseni kipurajan allekin päästäkseni töihin, jää minulle silti enemmän käteen kuin ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta. Sitä minulla olisi ollut enää 50 päivää jäljellä. Ja onhan se parempi CV:ssä, että on välillä töissä eikä pitkäaikaistyöttömänä kotona ihmettelemässä. Mietityttää tietysti mitä mahdollisuuksia "normaalipalkkaiseen" vakituiseen työhön tässä menetänkään, mutta toisaalta turha sitä pohtia. Vähän liikaa tässä kuitenkin joutuu itselleen selittämään.... Mutta tuntuu se hyvältä lähteä aamulla töihin. Miettiä mitä laittaa päälle, mitä ottaa evääksi. Mitä mielenkiintoisia töitä sitä onkaan tänään tarjolla kustannuspaikalla.

Kuva: freedigitalimages.com/bplanet

Sallan blogi: Työnhaun työhyvinvointi

Kauppalehdessä oli listattu seitsemän keinoa, joilla lisätä työhyvinvointia. Nämä samat boldatut keinot varmastikin sopivat myös työnhakuun, koska se on minun, työttömän, työtä.

1. Kaikki alkaa mielentilasta. Harjoita onnellisuutta ja positiivisuutta, ei murehtimista.
- Aivan varmasti. Jos pelkkä Oikotien avaaminenkin tökkii niin tuskin tulee loistavaa ja erottuvaa hakemusta. Positiivinen ajatus voisi olla se, että tänään se oma työpaikka löytyy. Onnellinen voi olla pienistä asioista, auringonpaisteesta, hyvästä musiikista radiossa, ystävän hauskasta viestistä.

2. Karta mutrusuita. Hakeudu pois pessimistien seurasta.
- Se onkin yleensä helppoa. Työttömänä usein ainoa mutrusuu työympäristössäsi olet sinä itse. Älä myrkytä omaa mieltäsi negatiivisilla ajatuksilla.

3. Ole kiitollinen. Kiitos ja ystävällisyys tulevat takaisin korkojen kanssa.
- Työttömän työssä voi olla kiitollinen vaikka niistä ystävistä, jotka jaksavat lähettää sinulle ilmoituksia työpaikoista, jotka heidän mielestään ovat kuin sinulle tehtyjä. Ehkä he ovat oikeassa vaikka ensisilmäyksellä ei aina siltä tunnu. Samoin niistä ystävistä, jotka laittavat LinkedInissä endorsementteja sinusta - tee samoin heille.

4. Tunne kiehahtamispisteesi. Tiedä jo ennalta, mitä siedät ja jaksat ja lopeta ajoissa.
- Työnhakuakaan ei pidä tehdä hampaat irvessä päivästä toiseen ilman taukoja. Tauot tekevät hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin sietää pettymyksiä, kun niitä ei tule ihan joka päivä. Älä haaskaa aikaasi hakemalla epätoivoisia tapauksia, paikkoja joista heti tiedät, ettet kuitenkaan pääse edes haastatteluun. Kyllä se intuitio sen jo kertoo.

5. Kunnioita esimiestäsi. Jos aidosti arvostat häntä, hän alkaa arvostaa sinua. Siitä yleensä seuraa hyvää.
- Työnhakijan esimies olet sinä itse. Arvosta ja kunnioita itseäsi. Ajan myötä se palkitaan.

6. Aloita ikävimmästä. Hoida heti aamusta alta pois se ikävimmältä tuntuva asia, muuten se painaa mieltä koko päivän.
- Jos soittaminen on kaikkein ikävintä mitä tiedät, tee se heti aamulla jos mahdollista. Samoin jos hakemuksen kirjoittaminen tökkii, tee se heti ensimmäiseksi, sen jälkeen voit nauttia niistä työnhaun puolista joista pidät.

7. Ympäröi itsesi mukavilla asioilla.Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka saavat sinut nauramaan tai edes hyvälle tuulelle.
- Työnhakija voi olla yksinäinen omassa kopperossaan puhelimensa ja läppärinsä kanssa. Tee itsellesi mukava työpiste. Pidä kahvitaukoja, kuten pitäisit töissäkin. Chattaa kavereiden kanssa hetki, käy huumorisivustoilla, Facebookissa tai lue kivoja blogeja. Lähde kotoa, käy seminaareissa, vertaistukiryhmissä, kohtalotovereiden kanssa kahvilla tai leffassa keskellä päivää. Muista kuitenkin tehdä työsi, työnhaku!

Näillä keinoilla vältät ärsyyntymistä, vihaa ja turhautumista, jotka ovat kolme yleisintä ongelmaa työpaikalla - myös sillä työnhakijan omalla.

Koko artikkeli täällä:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nama+seitseman+keinoa+lisaavat+tyohyvinvointia/201405679513

Kuva angrybirds-pelit.

Hannen blogi: Oppeja huonoilta esimiehiltä

"Jos minä olisin esimies, en todellakaan olisi tuollainen." Näitä ajatuksia ehti tulla mieleeni monta kertaa ennen kuin itsestäni tuli esimies. Kauppalehden tuore nettijuttukin ehdottaa ottamaan opiksi nimenomaan huonoista esimiehistä (http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nain+hyodyt+huonosta+esimiehesta/201404676629). Olenkin aina ihmetellyt, missä ovat ne amerikkalaisissa elokuvissa tyypilliset viisaat vanhemmat kollegat, jotka ottavat nuoremman työntekijän isälliseen tai äidilliseen hoivaansa ja kertovat elämän perusviisauksia.

Työuran aikana olen oppinut, että ihmisiä ne pomotkin ovat eikä heiltä kannata odottaa mitään täydellisyyttä. Yksi oppi onkin ollut, että ei minunkaan tarvitse olla esimiehenä täydellinen, vaan teen parhaani ja lisäksi hyväksyn heikkouksia muissakin ihmisissä.

Muita oppejani ovat olleet ainakin:
- Esimies 90-luvulla: Hoiti kommunikoinnin "pääkallopaikalta" vain puhelimitse ja oli lähes aina kiukkuinen. Kiukkuisista soitoista tuli lopulta työntekijöitä yhteen hitsaava liima, kun vertailimme miten pahoja haukkuja kukin oli saanut. Työilmapiiri ja -asenne olivat lopulta ihan hyvät. OPPI: Loppujen lopuksi on tärkeää, miten työntekijät tulevat keskenään toimeen. Sillä voi olla paljon suurempi vaikutus työn tulokseen kuin suoralla esimiesjohtamisella.
- Toimitusjohtaja 90-luvulla: Oli harvoin työpaikalla työmatkojen takia ja hymyili aina epäuskottavalla virneellä, kun kävin hänen juttusillaan. OPPI: Ole aidosti läsnä ja kiinnostunut, kun kollegallasi on sinulle asiaa.
- Esimies 2000-luvun alussa: Tiuskaisi, että ajattele itse, kun ensimmäisessä työpaikassani menin kysymään neuvoja. OPPI: Ota vastuu omista töistäsi. Nopeasti muuttuvassa työelämässä olet todennäköisesti itse oman työtehtäväsi suurin asiantuntija.
- Esimies 2000-luvun alussa: Otti muiden töitä omiin nimiinsä ja oli lähes harmistunut, jos olin keksinyt ideoita, joita hänellä itsellään ei ollut. Kyseistä esimiestä ei sietänyt oikein kukaan. OPPI: Jos et tule jonkin henkilön kanssa toimeen, älä syytä siitä liian helposti itseäsi. Esimiehen ei tarvitse olla ykkösasiantuntija joka aiheessa, vaan hänen tehtävänään on tukea alaistensa asiantuntijuutta.
- Esimies 2000-luvun lopulla: Oli hieman kireän oloinen ja vakavahko. OPPI: Mikäli keskustelet kollegasi kanssa vain työasioista, suhde jää pintapuoliseksi. Uskalla kertoa myös vapaa-ajastasi ja ole kiinnostunut myös muiden työelämän ulkopuolisista asioista.
- Esimies 2010-luvun alussa: Oli niin kiireinen omissa projekteissaan, että reagointi lamaan painottui yt-kierroksiin. Tuotekehitys ja muu positiivinen tapa selvitä uudesta markkinatilanteesta oli vähäistä. OPPI: Kriisitilanteiden hoitoon pitää käyttää paukkuja ja henkilökunta tarvitsee enemmän tukea kuin normaalisti.

Esimiehenä suurin oppi oli taas se, että ihmisiä pitää aidosti johtaa yksilöinä. Samoista koulutustaustoista huolimatta työntekijöiden persoonissa ja siten motivointitekijöissä ja reagointitavoissa on suuriakin eroja. Toivottavasti jotkut virheeni ovat puolestaan olleet opiksi entisille alaisilleni.

Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello

Hannen blogi: Työn gamification

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa siitä, miten työnhakijoille pitäisi kehittää Angry Job Seeker -peli, jossa voisi kirjata ylös työnhaun suoritteita ja saada niistä pisteitä. Vasta sen jälkeen kuulin termistä gamification eli pelillistäminen (esimerkiksi työtehtävien ja vaikkapa työnhaun muuttaminen pelilliseen muotoon). Kiva keksiä asioita, joille ei edes tiedä olevan termiä! Tosin nyt tuli mieleen, että kyllähän minulla on jo pelillisyydestä kokemusta. Opiskeluaikoina pelasimme ainakin parilla kurssilla yrityspelejä, joissa opiskelijatiimit pelasivat tietokoneilla toisiaan vastaan yrityksen perustoiminnoissa (ostaminen, myynti, varastonhallinta yms).

Voisiko pelillistäminen toimia nyt vanhempanakin ja oikeissa työtehtävissä? Yksi monista aihepiiriä koskevista blogikirjoituksista (http://www.sulava.com/2013/01/pelaa-koko-tyopaiva-voiko-pelillistaminen-parantaa-tyoelamaa/) kirjoittaa siitä, miten pelillistäminen sopii varsinkin rutiininomaisiin työtehtäviin. Itselläni pahinta rutiinia oli kylmät myyntipuhelut (ja nyt vastaavasti kylmät työnhakusoitot eri firmoihin), joihin motivoituminen tekee tiukkaa. 

Kun aloitan uuden hupipelin pelaamisen, olen siihen yleensä aika lailla koukussa ja voin käyttää tuntejakin päivässä pelaamiseen. Tosin kun olen saanut pelin suurimmat "arvoitukset" selvitettyä, innostus laantuu nopeastikin. Voisiko minulla työelämän pelillistämisestä olla siis jopa haittaa?

Pelillistämisen yhtenä ideana pidetään sitä, että työntekijä pystyy seuraamaan sijoitustaan suhteessa kanssa"pelaajiin" ja siten motivoitua suorituksensa parantamiseen. Jos itse olisin työpelissä lähellä huippua, voisin hyvinkin innostua tavoittelemaan ykköspaikkaa. Mutta jos olen selvästi alle keskikastin, tappiomieliala voisi nopeasti viedä innostuksen.

Salla kirjoitti aikaisemmin toimitusjohtajien hyppäämisestä firmasta toiseen. Ehkä siinä on tavallaan kyse pelaamisesta. Alussa uuden firman haasteet koukuttavat. Kun firman "pelin pääjuoni" on selvitetty ja tehty ainakin kohtuullinen tulos, onkin aika katsoa mitä muita pelejä on markkinoilla. Ei siinä mitään, vaihtelu on itsellenikin suuri motivaation lähde.

Kuva: freedigitalphotos.net / Stuart Miles

Hannen blogi: Testeillä täydelliseksi työnhakijaksi

Olen joskus kuullut toteaman, että työntekijä palkataan osaamisensa takia ja irtisanotaan persoonansa takia (viittaan tällä ehdottomasti muuhun kuin lamasta johtuviin irtisanomisiin!). Vaikka olisit kuinka kyvykäs, mutta aiheutat työpaikalla eripuraa tai olet epämotivoitunut, yritys ei pysty hyödyntämään osaamistasi.  Rekrytointiprosesseissa yritetään saada yhä enemmän käsitys siitä, millainen olisit työntekijänä.

Minulle on edelleen hankalaa sanoa, millainen minä olen. Sehän riippuu siitä, kehen verrataan! Joskus olen työhaastatteluissa sanonutkin, kehen vertaan itseäni, kun minulta kysytään itsearviointia. Kysymysten jälkeen olen joskus haastatteluissa tajunnut, että haastattelija itse ei juurikaan tunne ko. asiaa, joten olen haastattelijan omaan osaamiseen nähden ollut turhankin itsekriittinen.

Erilaiset testit ja itsearvioinnit ovat hyvä tapa katsoa itseään uudesta näkökulmasta. Testituloksista voi myös mainita CV:ssä, hakemuksessa ja haastatteluissa. Ne antavat hieman objektiivisemman arviointituloksen ja toisaalta kertovat, että olet itsekin halukas itsetuntemuksesi parantamiseen.

Tässä pari esimerkkiä arvioinneista, jotka minulla tulivat hiljattain vastaan. Johtajatyyppitestaus löytyy Keskon nettisivulta http://www.kesko.fi/static/k-trainee/. Gloriassa oli puolestaan haastateltu Innotiimin Tommi Gustafssonia, joka ehdotti kuvan mukaista itsearviota varsinkin työpaikan vaihtamista harkitsevalle: 1. Tee 10-15 kohdan luettelo työtehtävistä, joita joudut (olet joutunut) työssäsi eniten tekemään 2. Sijoita tehtävät nelikenttään motivaatiosi ja osaamisesi mukaan.  3. Tee arvio vuosittain. Voit tunnistaa koulutustarpeita tai havaita, että kehittymisen myötä helpot tehtävät eivät enää olekaan motivoivia. Pystytkö jotenkin automatisoimaan tylsimpiä pakkopullatehtäviä vai onko työpaikan vaihto ainoa ratkaisu? Tuo kehityskeskusteluissa, hakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa esille sinua eniten motivoivat asiat. Esimiehet eivät ole ajatustenlukijoita. 

Hannen blogi: Angry Job Seeker -peli

Liikkujilla on Facebookissa HeiaHeia ja netti on pullollaan erilaisia laihduttajille suunnattuja tsemppaus- ja päiväkirjapalveluita. Myös meille työnhakijoille olisi tarpeen nettipalvelu tai peli, jossa voisi saavuttaa pisteitä erilaisista suorituksista (soitot, haastattelut, LinkedIn-profiili, työnhakublogi (!)) sekä saada kannustusta muilta pelaajilta. Pelissä voisi myös seurata, mitkä iskut toimivat parhaiten ja minkä tyyppisiin yrityksiin.

Kuva: Rovio

Hannen blogi: Työnhakijan päänsisäinen kehityskeskustelu

K: Huomenta, Hanne. Mitenkäs se vuosi on lähtenyt liikkeelle?

V: Huomenta, Hanne. Paremminkin toki voisi mennä, mutta kyllä tässä on toiveikkuutta ilmassa.

K: Hyvä kuulla. Niin, nämähän ovat sinun ensimmäiset kehityskeskustelut Minä Oy:n myyntijohtajana. Miten itse näet myyntityön käynnistyneen?

V: Pakkohan se on heti alussa myöntää, että päätavoite eli työpaikan saaminen on vielä saavuttamatta. Markkinointistrategiaa on kuitenkin viety eteenpäin, kiteytetty sanomaa ja haettu sopivaa markkinasegmenttiä. Ja onhan markkinan yleistilanne vieläkin heikko.

K: Näinhän se on. Olet kirjannut raporttiisi seuraavat suoritteet:

• 43 työpaikkahakemusta
• 10 soittoa potentiaalisille työnantajille
•  3 työpaikkahaastattelua
•  20 CV:tä CV-pankkeihin ja head huntereille
•   17 sparraustilaisuutta kotitehtävineen
•    5 osallistumista uraseminaareihin
•    1 luettu ammattikirja
• Päivitetyt CV-pohjat, LinkedIn-profiili, hakemuspohja ja osaamiskartta. 

Miten itse arvioit näitä suoritteita?

V: Tuotteen vahvuuksien tunnistaminen on ehdottomasti mennyt eteenpäin, ja jatkossa on tarkoituksena lisätä puhelinmyyntiä keskeisiksi tunnistetuille asiakkaille. Markkinointimateriaali on nyt kunnossa, ja keväällä onkin mahdollisuus panostaa enemmän tuotteen kilpailukyvyn ja haastattelutaitojen kehittämiseen.

K: Olen samaa mieltä. Minkälaista palautetta haluat antaa minulle lähiesimiehenäsi?

V: Ensinnäkin täytyy kiittää kärsivällisyydestäsi, vaikka myyntitavoite ei ole vielä täyttynytkään. Palautetta voisin antaa satunnaisesta ei-rakentavasta kritiikistä, joka menee henkilökohtaisuuksiin. Konsernia täytyy kiittää laadukkaasta työnhakukoulutuksesta, jota on ollut tarjolla enemmän kuin ne kuuluisat 3 päivää vuodessa.

K: Hyvä että annoit suoraa palautetta. Eiköhän tämä ollut tässä. Sinullahan on tämä voimakkaasti tulokseen pohjautuva palkkaus, joten siihen voimme palata, kun tilanne paranee.

V: Ymmärrän. Hienoa, että olemme näin samoilla linjoilla tilanteen suhteen.

Kuva: Wolfgang Staudt (Flickr)