Hannen blogi: Oppeja huonoilta esimiehiltä

"Jos minä olisin esimies, en todellakaan olisi tuollainen." Näitä ajatuksia ehti tulla mieleeni monta kertaa ennen kuin itsestäni tuli esimies. Kauppalehden tuore nettijuttukin ehdottaa ottamaan opiksi nimenomaan huonoista esimiehistä (http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nain+hyodyt+huonosta+esimiehesta/201404676629). Olenkin aina ihmetellyt, missä ovat ne amerikkalaisissa elokuvissa tyypilliset viisaat vanhemmat kollegat, jotka ottavat nuoremman työntekijän isälliseen tai äidilliseen hoivaansa ja kertovat elämän perusviisauksia.

Työuran aikana olen oppinut, että ihmisiä ne pomotkin ovat eikä heiltä kannata odottaa mitään täydellisyyttä. Yksi oppi onkin ollut, että ei minunkaan tarvitse olla esimiehenä täydellinen, vaan teen parhaani ja lisäksi hyväksyn heikkouksia muissakin ihmisissä.

Muita oppejani ovat olleet ainakin:
- Esimies 90-luvulla: Hoiti kommunikoinnin "pääkallopaikalta" vain puhelimitse ja oli lähes aina kiukkuinen. Kiukkuisista soitoista tuli lopulta työntekijöitä yhteen hitsaava liima, kun vertailimme miten pahoja haukkuja kukin oli saanut. Työilmapiiri ja -asenne olivat lopulta ihan hyvät. OPPI: Loppujen lopuksi on tärkeää, miten työntekijät tulevat keskenään toimeen. Sillä voi olla paljon suurempi vaikutus työn tulokseen kuin suoralla esimiesjohtamisella.
- Toimitusjohtaja 90-luvulla: Oli harvoin työpaikalla työmatkojen takia ja hymyili aina epäuskottavalla virneellä, kun kävin hänen juttusillaan. OPPI: Ole aidosti läsnä ja kiinnostunut, kun kollegallasi on sinulle asiaa.
- Esimies 2000-luvun alussa: Tiuskaisi, että ajattele itse, kun ensimmäisessä työpaikassani menin kysymään neuvoja. OPPI: Ota vastuu omista töistäsi. Nopeasti muuttuvassa työelämässä olet todennäköisesti itse oman työtehtäväsi suurin asiantuntija.
- Esimies 2000-luvun alussa: Otti muiden töitä omiin nimiinsä ja oli lähes harmistunut, jos olin keksinyt ideoita, joita hänellä itsellään ei ollut. Kyseistä esimiestä ei sietänyt oikein kukaan. OPPI: Jos et tule jonkin henkilön kanssa toimeen, älä syytä siitä liian helposti itseäsi. Esimiehen ei tarvitse olla ykkösasiantuntija joka aiheessa, vaan hänen tehtävänään on tukea alaistensa asiantuntijuutta.
- Esimies 2000-luvun lopulla: Oli hieman kireän oloinen ja vakavahko. OPPI: Mikäli keskustelet kollegasi kanssa vain työasioista, suhde jää pintapuoliseksi. Uskalla kertoa myös vapaa-ajastasi ja ole kiinnostunut myös muiden työelämän ulkopuolisista asioista.
- Esimies 2010-luvun alussa: Oli niin kiireinen omissa projekteissaan, että reagointi lamaan painottui yt-kierroksiin. Tuotekehitys ja muu positiivinen tapa selvitä uudesta markkinatilanteesta oli vähäistä. OPPI: Kriisitilanteiden hoitoon pitää käyttää paukkuja ja henkilökunta tarvitsee enemmän tukea kuin normaalisti.

Esimiehenä suurin oppi oli taas se, että ihmisiä pitää aidosti johtaa yksilöinä. Samoista koulutustaustoista huolimatta työntekijöiden persoonissa ja siten motivointitekijöissä ja reagointitavoissa on suuriakin eroja. Toivottavasti jotkut virheeni ovat puolestaan olleet opiksi entisille alaisilleni.

Kuva: freedigitalphotos.net / David Castello

Veeran blogi: Yksi kompetenssi ylitse muiden - vuorovaikutustaidot

Lähes jokaisessa työpaikkailmoituksessa vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Niiden kanssa on oltava jatkuvasti hereillä. Ne ovat menestymisen edellytys ja helpotus elämässä, sillä ne auttavat stressin hallinnassa. Niitä kutsutaan myös hyviksi sosiaalisiksi taidoiksi. Muiden kompetenssien ohella havainnoidaan erityisesti vuorovaikutustaitoja rekrytointiprosesseiden eri vaiheissa.
Lähes 80 % käyttäytymisestämme on tunnetta.

 

Meiltä odotetaan entistä toimivampia vuorovaikutustaitoja, koska ihmiset tekevät yhteistyötä erilaisissa organisaatioissa niin ulkoisten kuin sisäisten sidosryhmien kanssa. Vuorovaikutustaitoinen ihminen osaa kuunnella, havainnoida, huomioida ja viestiä. Hänellä sanotaan olevan hyvä tilannetaju ja –herkkyys erilaisissa kohtaamisissa. Se on toisen ihmisen arvostamista ja läsnäoloa eri tilanteissa. Kiire lienee syy, joka syö eniten ihmisten vuorovaikutustaitoja.
 

Tunteethan tarttuvat herkästi toisiin. Niin omat kuin toisen tunteekin on hyväksyttävä, vaikka välillä se ei ole helppoa. Jokainen muodostaa kuitenkin itse omat tunteensa. Niistä on itse vastuussa. Parasta lienee opetella tunnistamaan entistä paremmin omia tunteitaan ja käsittelemään toisten minussa herättämiä tunteita. Samalla tarjoutuu oiva tilaisuus oppia jotain uutta itsestäni ja kehittää tunneälyosaamista, koska kaikilla tunteilla on viesti minulle.

Tämän päivän ja tulevaisuuden menestyvät organisaatiot tietävät sen ja ottavat sen vakavasti, koska tunneälykkäät ihmiset luovat osaamisellaan kestäviä, luottamuksellisia ja kannattavia asiakas- ja yhteistyösuhteita. Palvelun arvohan realisoituu asiakkaan tai yhteistyökumppanin palvelu-kokemuksissa, jossa on läsnä niin rationaalinen kuin emotionaalinen lataus. Vuorovaikutus-osaaminen onkin yksi tärkeimmistä ammatillinen kompetensseista, jonka merkitystä ei turhaan korosteta.

 

Kuva: freedigitalphotos.net