Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. toukokuuta 2015

Hannen blogi: Aikamatka nousukauteen

"Mistä meillä valitettiin, kun ei ollut lamaa?" Vanhaa Flora-mainosta mukaillen sitä tosiaankin miettii, että mistä silloin aikoinaan (ennen vuotta 2008) julkisessa keskustelussa puhuttiin? Ei varmaankaan miljardileikkauksista, kehitysavun oikeasta leikkaamisesta tai työttömyyskorvausrahojen loppumisesta. Ehkä puhuttiin työvoimapulasta ja Venäjän kasvusta.

Vuonna 2008 syntyneet lapset ovat eläneet koko ikänsä lama- (tai ainakin matalasuhdanne)aikaa ja ovat jo kouluiässä. Ei olekaan ihme, että omatkin muistikuvat hyvistä ajoista ovat haalentuneet. Siispä oli tarvetta digitaaliselle aikamatkalle vuosiin 2006 ja 2007.


Kunnat valittelivat jo alkuvuonna 2007 talousnäkymien harmautta (jotka ovat sittemmin muuttuneet mustiksi...) (linkki). Nykyisen hallituksen suunnittelema kuntien tehtävien karsinta lieneekin enemmän kuin tarpeen.

Työvoimapula "kärjistyi" loppuvuonna 2007 (linkki). Silloinen pääministeri Vanhanen osasi ennustaa, että "seuraava vuosikymmen tulee olemaan nykyistä vaikeampi". Hänkään ei vain arvannut, että vaikeus tulee työpaikkojen, ei työvoiman pulasta.

Kansanmuisti-sivustolta löytyy eri politiikkojen kommentteja vuoden 2006 talousarviosta (linkki). Pääministeripuolue Keskustan edustajat löytävät ongelmia lähinnä liikenneinfran rahoittamisessa. Muuten kaikki on (Kataisen lempitermiä lainatakseni) fantastista.

Sivustolla Kokoomus moittii silloista hallitusta edellä mainitsemastani kuntatalouden surkeasta tilasta. Lisäksi ihmetellään hallituksen passiivisuutta Suomen kilpailukyvyn kehittämisessä. "Onko Suomen asema globalisoituvassa maailmantaloudessa niin vahva, ettei mitään lisätoimia tarvita? Jos hallitus tähän tyytyy, siihen Suomikin sitten hyytyy." Hyydytty tosiaankin ollaan!

RKP nostaa esille OECD:n varoituksen: "Oecd varnar dock i sin senaste prognos att Finland kan hamna på efterkälken mot slutet av decenniet. Det betyder att regeringen fortsättningsvis måste trimma vår konkurrenskraft." Hyvä, että edes varoitus saatiin ennen kuin ammuttiin :)

On myös hyvä fiilistellä uutisia, joissa Nokia vielä rohmuaa markkinaosuuksia (linkki). Tosin tuossakin uutisessa nostetaan esille ongelmat USA:n markkinoilla. Ehkä ongelmia ei otettu riittävän vakavasti huomioon? Mihinkähän hintaan Apple olisi ollut tuolloin myytävissä? Nokia olisi voinut ostaa sen pois ja todennäköisesti välttää oman brändinsä romahtamisen.


Kuvat: freedigitalphotos.net / digitalart ja photostock


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hannen blogi: Oppeja talouden ihmemaa Sveitsiltä?

Suomessa valitetaan, miten syrjäinen, kallis ja pienen populaation maa me ollaan. Onko meillä mitään tulevaisuuden mahdollisuuksia? Suomen talousmedia on liian juuttunut EU- tai euromaiden sisäiseen vertailuun ja Saksa kohoaa mallimaana jatkuvasti esiin. Saksa on iso valtio eikä siinä mielessä kovin hyvä vertailukohde Suomelle. Pohjoismaisen benchmarkauksen lisäksi 8 miljoonan asukkaan Sveitsi vaatisi enemmän tutustumista. Miksi pieni, vuoristojen keskellä sijaitseva ja mm. EU:n ulkopuolelle jättäytynyt maailman kallein maa pystyy olemaan kansantaloudellisesti menestyvä?


Sveitsillä on globaalisti uniikkeja sektoreita. Puolueettomushistorian takia maassa on useiden kansainvälisten järjestöjen päämajoja. Sveitsin pankkisektori on tiukan pankkisalaisuuden takia päässyt mukaan moniin elokuviinkin. Kellomarkkina on kestänyt ja jopa kasvanut digitalisoituvassa maailmassa ja Swiss made -merkintää ei voi siirtää halpatuotantomaihin.

Kansainvälisiä järjestöjä Suomeen tuskin saadaan, mutta pohjoisen sijainnin takia olemme sentäs saaneet Googlen palvelinkeskuksen ja Microsoftin ja Yandexin keskukset ovat rakenteilla. Palvelinkeskuksiin liittyen on tehty tuore tutkimuskin (linkki).


Kellomarkkinaa voisi pitää lähellä design-maailmaa, jossa Suomi on edelleen vahva maa. Suomen design-viennin arvolle ei ole tehty kuitenkaan edes arviota (linkki)! Uskomatonta! Hesarin jutussa korostetaan tuotedesignin lisäksi palvelu- ja konseptisuunnittelua. Aikaisemminhan kirjoitin suomalaisesta, joka pääsi suunnittelmaan Oscar-gaalan visuaalista ilmettä. Designin avulla on mahdollisuus myös luoda uniikkia maabrändiä, jota ei voi noin vain kopioida muualle. Ja jos puhutaan kulttuurisektorista laajemmin, niin olen kerrankin perussuomalaisen kanssa samaa mieltä ja kannatan Tom of Finland -patsaan pystyttämistä! Siinä olisi Guggenheimiakin enemmän, no, munaa...

Lääketeollisuuden tuotteet ovat yksi Sveitsin suuri vientisektori. Suomessakin kemianteollisuuden (johon lääketeollisuuskin kuuluu) osuus viennistä on neljännes. Saksalainen Bayer on Suomen suurimpia yhteisöveron maksajia (linkki). En ymmärrä miksi Suomessa ei ole enemmän kemianteollisuushypetystä! T&K:n merkitys kemianteollisuudessa on suuri, joten tuotteita ei noin vaan kopioida. Onko tässä ongelmana se, että lääketutkimuspuolelle ei riitä porukkaa, kun lääkärit ja lääkealan osaajat sijoittuvat terveydenhoitosektorille, jossa itsessään on vakava työntekijäpula?

Sveitsi ei ole ainoa Alppi-maa, mutta matkailussa emme vedä vertoja keskellä Eurooppaa sijaitsevalle maalle. Sinällään Suomi lienee kokoonsa ja sijaintiinsa nähden suht hyvinkin pärjäävä matkailumaa. Joulupukki poroineen, keskiyön aurinko, revontulet, Turun saaristo ja Järvi-Suomi ovat globaalisti poikkeuksellisia nähtävyyksiä. Haasteena on se, että vaikka itse pidän Helsingistä asuinpaikkana, en näe tätä kansainvälisen turismin kannalta kovin säväyttävänä. Siksi mielelläni korvaisin erään parkkipaikan vaikka Guggenheimin museolla. Parasta toki olisi, että paikkaan tulisi ennemmin suomalaisen arkkitehtuurin ja designin talo. Ehkä Armi-talohanke pitäisi käynnistää uudelleen?



Vaikka suomalaisten palkkakilpailukykyä pidetään heikkona (Saksaan nähden se on yleisellä tasolla heikentynytkin), suomalaiset insinöörit ovat länsimaalaisittain halpatyövoimaa (linkki). Kovalla palkkatasolla Sveitsissäkin konepajateollisuus on merkittävä vientisektori. Miksi, se vaatisi lisätutkimista!

Wikipedia-sivuston pohjalta löysin Sveitsistä muitakin mielenkiintoisia tietoja. Sähkön tuotannon osalta maa on lähes omavarainen. Kotimaisen energiatuotannon osuuden kasvattaminen onkin myös lähes kaikkien Suomen puolueiden agendalla. Sveitsissä on maailman tihein rautatieverkko ja siellä on suhteessa eniten junamatkustusta koko maailmassa. Maassa on useita rautatieyhtiöitä. Hankalat vuoristo-olosuhteet lienee tässä yksi syy, mutta jälleen yksi esimerkki siitä, että pienessäkin maassa voi olla rautateillä kilpailua, kunhan se sallitaan ja mahdollistetaan. Tässä suomalaisilla on petrattavaa, kun henkilöliikenteenkin kilpailun avaamista vain siirretään tulevaisuuteen.

Yksi mitä Sveitsistä en Suomeen halua, on naisten asema. Naisten äänioikeus kattoi koko Sveitsin vasta vuonna 1990. Saksaan tyyliin uskon Sveitsinkin järjestelmän passivoivan naisia pois työelämästä mm. perhekohtaisen verotuksen takia.

Kuvat: freedigitalphotos.net / domdeen ja Vichya Kiatying-Angsulee

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Hissipuheen teemakirjoitus: Myykää, niin me ostamme!

Eduskuntavaaliehdokkaiden väitteiden vastaisesti työpaikkoja ei luo maan hallitus vaan tuotteiden ja palveluiden ostajat. Hissipuhujat kantavat kortensa kekoon ja kertovat, mihin uusiin palveluihin ja tuotteisiin he laittaisivat rahansa, jos niitä olisi tarjolla.


Hannen ostoslistalta löytyisi:
  • Kännyköiden pelilukko - Tämä menisi lahjaksi muutamaan lapsiperheeseen, jotka tuskailevat jatkuvasta kännykkäpelaamisesta. Kännykkää ei voi samalla tavalla takavarikoida kuin pelkkää pelilaitetta. Peliajan rajaamislukolla voisi olla kysyntää monelle aikuispelaajallekin. Lukko loisi myös hyvät markkinat peleille, joita lukko-ohjelma ei tunnistaisi peliksi ;)
  • Rautalankamalli viherkasvien kasteluun - Katselen kotonani taas tyhjiä kukkaruukkuja, joissa olen saanut tapettua kaikki helppohoitoisetkin huonekasvit. Tarvitsisin varmaan kukkaruukkukohtaisen mikrosääaseman, joka antaisi senttilitran tarkkuudella ohjeet kastelusta ja samalla vaikka lannoituksestakin...
  • Konepesun kestävät topatut rintaliivit - Kun on saanut valittua sopivan koon, mallin, värin ja merkin, ei jaksa enää katsoa tai kysellä rintaliivien pesuohjeiden perään. Ensimmäinen konepesu sitten paljastaa, mitkä liivit sopivat konepesuun ja mitkä eivät... Laiskana ihmisenä pidän käsinpestäviä alusvaatteita täysinä turhakkeina. Eli liiveihin selvät merkinnät konepesukestävyydestä, kiitos!
  • Ampiaisen tappamisspray - Kesän myötä tulee kaksi inhokkiani: aurinkorasvan käyttö ja loppukesästä terassilla pörräävät ampiaiset. Aurinkosuoja on yhä useammin ujutettu normaaliin päivävoiteeseen, joten sitä mönjää ei tarvitse välttämättä erikseen laittaa. Ampiaisia pelkään, koska epäilen olevani niille jopa allerginen. Käsilaukkuun sopiva tappo- tai ainakin tainnutusspray olisi kätevä tapa päästä pörrääjästä eroon. Näin voisi välttyä myös olut- tai siiderilasiin hukuttautuvista ampiaisista. Ainakin itseltäni jää loppulasi juomatta, jos siellä killuu amppari. 
Viime aikoina Hanne on löytänyt seuraavat uudet palvelut ja tuotteet, ja ollut niiden tyytyväinen ostaja: 1. Oluen maahantuojan oma ja erittäin kaunis olutbaari Bier Bier, 2. Steam punk -baari Kampissa  3. Lakanat paikallaan sängyssä pitävät lakananipsut (Amazonista ostetut bed sheet grippersit, oikeaa suomennosta en tiedä...)

Salla puolestaan ostaisi enemmän vaatteita, jos Suomessa olisi yhtä hyvät kokovalikoimat kuin esim. USA:ssa. Lyhyen ihmisen on täältä vaikea saada istuvia vaatteita. En viitsi ostaa ulkomailta nettikaupoista, kun vaihto ja palautus tuntuvat hankalilta.

Salla kiittelee jo käyttämistään uusista palveluista passin hankkimisen helppoa nettipalvelua: Tilaus sisään valokuvaamosta saadun koodin kanssa ja nouto R-kioskilta.

Kuva: freedigitalphotos.net / hyena reality

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Hannen blogi: Huikeita vaali-idiksiä?

Olen aika laiska äänestäjä. Äänestän aina samaa puoluetta ja valitsen ehdokkaan nopean nettiselailun perusteella. Päätin hieman tuulettaa ajatusmaailmaani ja lukea sellaisen puolueen vaaliohjelmaa, jota en koskaan äänestäisi. Niinpä valitsin kommunistisen puolueen.

Mielenkiintoinen ehdotus puolueella on 30 tunnin työviikko. Kyllähän se hassulta tuntuu, että osa tekee ylipitkiä työpäiviä samaan aikaan, kun suuret määrät ihmisiä on työttömänä. Pienten lasten vanhemmista tosin usein lukee, että jos muuttaa työviikon lasten takia lyhemmäksi, käytännössä joutuu kuitenkin tekemään palkattomia ylitöitä. Loppujen lopuksi työviikon lyhentäjä tekee normaalia työpäivää alennetulla palkalla... Itse voisin ainakin lähempänä eläkeikää siirtyä 4 päivän työviikkoon, kun asuntolaina on (melkein) jo maksettu.



Perinteistä kommunismia puolueella on kommentti, että "ristiriita työn yhteiskunnallisen luonteen ja tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvien riisto- ja valtasuhteiden välillä on entistä suurempi". Suomi on kuitenkin nykyaikana palvelupainottunut yhteiskunta eikä esim. toimistotiloja välttämättä omisteta, vaan niissä ollaan vuokralla. Itseni käytössä olevat tuotantovälineet ovat muutama toimistokaluste sekä nopeasti arvonsa menettävät tietokone ja kännykkä. Täytyy sanoa, että kotona vapaa-ajan tuotantovälineistöni on kyllä huomattavasti kattavampi. Lisäksi olen vallan tyytyväinen, että joku toinen stressaa minun puolestani, että firman kaikilla työntekijöillä (ei vain minulla) on töitä. Siitä olen kyllä kommunistien kanssa samaa mieltä, että vastustan suurfirmojen riistoa maissa, jossa ihmisoikeustilanne on surkea. Onneksi on olemassa esim. Finn Watch. Mielestäni he ovat tehneet ihan asiallista työtä epäkohtien tunnistamisessa.

Toinen perinteinen kommentti on, että "Taloutta ei ohjaa ihmisten tarpeet, vaan pääoman voitontavoittelu..." Kieltämättä osingonjako on taloustilanteeseen nähden ollut aika runsasta tänä keväänä. Toisaalta, joka vuosi konkurssiin menee tuhansia yrityksiä, joten on vain järkevää ja työntekijöiden työllistämisen takia vastuullista, että yritys pyrkii positiiviseen taloudelliseen tulokseen. Ja olen kyllä työpaikoissani nähnyt, että ei se voitonteko mitenkään itsestään selvää ole. Katsokaapa vaikka Nokian kohtaloa... Jos voitonteko olisi takuuvarmaa, eikö tämä maa olisi täynnä kasvuyrityksiä?

Ja lisäksi: firmatko muka vain tavoittelevat voittoa? Eikö voisi katsoa "voiton"tavoitteluksi sitäkin, kun perheessä vähennetään vaikkapa kampaajapalveluiden käyttöä, kun tulot pienevät. Kun ei sitä lainarahallakaan haluta kampaajalla käydä. Näin vaikka sillä kampaajalla olisi kuinka tarvetta uusille silmälaseille tai muulle välttämättömälle.

Eli en ainakaan tämän puolueen osalta aio olla liikkuva äänestäjä...

Kuva: freedigitalphotos.net / Rawich

tiistai 25. marraskuuta 2014

Hannen blogi: Apulantaa työttömyyden hoitoon

Kauppalehden artikkelissa (linkki) TEM:n Pekka Tiainen toisaalta kohahduttaa arviolla, että työttömyys onkin käytännössä 15 %. Toisaalta Tiainen heittelee käytännöllisiä toimenpiteitä, joilla työttömyyttä voisi taklata. Koska valtion rahaa menee työttömyyden hoitoon joka tapauksessa 4,5 miljardia euroa, olisi yhteiskunnalle järkevämpää, että rahaa menisi ennemmin palkkatukiin ja siten työttömien aktivointiin kuin puhtaaseen tukeen. En oikein itsekään usko, että työ olisi Suomessa oikeasti loppu, vaan resursseja tulisi rohkeasti kohdentaa uudenlaisiin työtehtäviin ja entistä pienempiin firmoihin. Kaikkia kasvun oraita tulisi nyt reippaasti lannoittaa. En pitäisi myöskään täysin pöhkönä ideana perustaa uusia valtion firmoja. Jos start-upeja ei saada yksityiselle sektorille, valtion firmoilla olisi periaatteessa tuo 4,5 miljardia euroa pääomaa (monessakin mielessä...) sijoitettavaksi.

Kuva: freedigitalphotos.net / Pixomar

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Sallan blogi: Ostoksille elvyttämään!

Teitä blogimme lukijoita on ollut tähän mennessä jo yli 6000! Kiitos siitä. Otamme mielellään kommentteja vastaan.

Hesarissa Anssi Miettinen antoi tänään synninpäästön meille, jotka törsäämme rahojamme. Mehän vain elvytämme taloutta. Varsinkin, jos ostamme kotimaassa valmistettuja tuotteita ja palveluja.

Niinpä hyvillä mielin ostin uudet kengät harrastukseeni. Ne eivät tosin ole kotimaiset, kun sellaisia kenkiä ei Suomessa valmisteta, mutta ainakin edistin vähittäiskaupan työllisyyttä omalta osaltani.

Nyt kun sain työpaikan, vaikkakin se on määräaikainen ja palkka totuttua matalampi (tosin korkeampi kuin mistä ministeri Rädyn lipsahduksessa on kyse), huomaan rentoutuvani rahankäytön suhteen. Koko kesä menikin kärvistellessä, varsinkin kun yllättäviä isoja menoja tuli pitkin kevättä ja menetin vielä ansiosidonnaisenkin pariksi kuukaudeksi karenssin takia. (Selitän tuota tilannetta myöhemmin kun asiat vielä vähän selviävät, mutta siinä on varoittava esimerkki muillekin.)

Ennen pitkää tarpeelliset tavarat tai vaatteet tulevat tiensä päähän, vaikka niitä kuinka yrittäisi huoltaa ja korjata. Kaikkea ei edes voi eikä kannata korjata. Silloin on pakko lähteä ostoksille. Toivottavasti jossain vaiheessa Suomessakin patoutunut kulutus alkaa purkautua, ja kulutuskysyntä lähtee taas käyntiin. Elvyttämään taloutta ja luomaan työpaikkoja.

Elvyttäkää siis hyvällä omallatunnolla, myös työttömät!

Kuva: freedigitalimages.com, cc: hyena reality

Linkki Hesarin pääkirjoitukseen:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/T%C3%B6rs%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n+ja+pelastetaan+Suomi/a1408766437215

lauantai 31. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Työttömän lifestyle

Hesarissa on ollut muutamakin kirjoitus hyvätuloisista velkakierteeseen joutuneista (esimerkiksi http://m.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311569_uu.shtml). Työttömyys, avioero, eläkkeelle siirtyminen tai tappiollinen yritystoiminta ovat pudottaneet roimasti tuloja, mutta menoja ei ole haluttu karsia vastaavalla tasolla. On haluttu jatkaa totuttua elämäntyyliä - vaikkapa lisävelalla. On mielestäni järjen ja mielen köyhyyttä, mikäli kuluttaminen on niin olennainen osa minuutta, että sitä ei voi rajoittaa tulojen tippuessa.

Kun muutamia vuosia sitten työpaikassani aloitettiin ensimmäiset yt:t, oli omakin reagointini se, että eihän Helsingissä voi tehdä MITÄÄN ilman palkkatuloja. Mitä hyötyä on asua palveluiden keskellä, jos niitä ei pääse edes käyttämään? Miten voisin nauttia enää mistään? Kieltämättä olen käyttänyt nyt niitä "pahan päivän" varalle talletettuja säästöjäni, ja Visa-kortti on vinkunut loppukuusta aiempaa enemmän. Lisälainaa en kuitenkaan missään nimessä halua ottaa ja halvalla korolla saatua asuntolainaa haluan lyhentää entiseen tapaan.


Yllättävän monesta asiasta voi tinkiä ilman, että elämänlaatu varsinaisesti heikkenee. Laadukkaat vaatteet kestävät kauan, enkä muutenkaan enää koe tarvetta juosta jokaisen muotitrendin perässä. Haluan edelleen silloin tällöin käydä ravintoloissa ja baareissa hintoja katsomatta. Vastapainoksi olen alkanut tekemään enemmän ruokaa kotona. Nythän itse tehty, edullinen slow food on oikein ilmiö! Myöskään kodin sisustusta ei tarvitse uusia joka sesonki, vaan ihaniin uutuuksiin voi suhtautua kuin taideteoksiin. Kiva sellaisia on katsoa, mutta ei niitä omaan kotiin tarvitse hankkia.

Helsingin ehdoton etu on, kun kesäisin kaupunki "kasvaa" moninkertaiseksi laajojen puistoalueiden ja ulkoilusaarten vapauduttua lumen alta. Karu saaristomaisema on pitkän talven jälkeen yhtä eksoottinen näkymä kuin keskieurooppalainen vanha kaupunki.

Opiskeluaikana tulot olivat todella alhaiset, mutta tuskin kukaan pitää opiskeluaikaa ikävänä aikana. Jokaisesta vaatteesta, matkasta ja muusta ostoksesta iloitsi huomattavasti enemmän, kun tiesi ettei niihin ole varaa joka viikko. Opiskeluaikana kävin usein kirjastossa, piirsin ja maalasin. Kun työtön ei pääse toteuttamaan luovuuttaan työtehtävissä, luovuutta voi kohdistaa kulttuuri- tai käsityöharrastuksiin. Laman aikana moni on tehnyt harrastuksestaan jopa ansiotyön. Suurten ansioiden sijasta työn ja elämän mielekkyys ovat tärkeämpiä asioita.

Kuva: www.helsinki365.com


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Äidit ja tyttäret

Toiset pitävät äidistä, toiset tyttärestä. Näinhän se vanha sananlasku kuuluu ja koskee myös yritysmaailmaa.

B-to-B-palveluita myydessäni huomasin, että ulkomaisten yritysten Suomen-tytäryhtiöille ei kannata juuri palveluita kaupata, koska "näistä hankinnoista päätetään pääkonttorissa", "käytämme konsernitason toimittajia" tai "meillä on Suomessa vain myyntiyhtiö". Kotimaiset yhtiöt puolestaan tilasivat palveluita paitsi Suomen myös ulkomaisten tytäryhtiöidensä tarpeisiin.


Mediassa on pohdittu sekä tytäryhtiötalouden että pääkonttoritalouden vaaroja. Tytäryhtiötaloudessa ulkomaiset yhtiöt joko ostavat suomalaisia yrityksiä tai tulevat Suomen markkinoille mittavan markkinointikassansa ja kansainvälisten kontaktiensa kanssa. Totta kai otamme ilolla vastaan Googlen tai vaikkapa ABB:n, jotka joko eivät kilpaile lainkaan suomalaisten yritysten kanssa tai jotka työllistävät myös valkokaulustyöntekijöitä. Suomalainen elintarviketeollisuus otti aimo harppauksen eteenpäin tuotteiden laadussa ja valikoimassa, kun elintarviketuonti EU:sta alkoi kasvamaan. Vaatesektorilla puolestaan olemme hävinneet sekä tuotannossa että kaupassa ulkomaisille toimijoille.

Pääkonttoritaloudessa suomalaiset yritykset siirtävät lähes kaiken muun toiminnan paitsi pääkonttorin muihin, usein palkkatasoltaan selvästi edullisempiin maihin. Tällöin yrityksen työllistävä vaikutus yrityksen kokoon nähden jää Suomessa pieneksi.Ilmiötä voimistaa pienyrittäjyyden vähäisyys Suomessa.

Suomen yritysmaailmaa on pyritty saamaan kansainvälisesti kilpailukykyiseksi tuoteinnovaatioiden kautta. Onneksi esim. TEKES on muuttanut painopistettään teknologisestä kehittämisestä liiketoiminnan kehittämiseen ja kasvuyrittäjyyteen. Ei tuotteen tarvitse olla välttämättä kovin innovatiivinen. Olennaisempaa on vaikkapa aggressiivinen markkinointi ja kansainvälistyminen. Myös brändäyksessä suomalaisilla yrityksillä on yhä kehitettävää.

Opiskelijoille järjestetään usein erilaisia ideakilpailuita. Ideakilpailuita voisi järjestää myös työttömille, joissa on nyt paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Kilpailu olisi hyvä tapa verkottaa työnhakijoita, sparrata yritys- ja tuoteideoita ja parhaimmillaan synnyttää uusia yrityksiä. Tarvitsemme kaikkia keinoja, joilla kehitämme Suomea pois tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta.

Esimerkkiartikkelit tytäryhtiö- ja pääkonttoritaloudesta: 
 http://www.sitra.fi/blogi/liiketoiminnan-kehitys/onko-suomesta-tulossa-paakonttoritalous-jossa-vain-superkoulutetut
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2014/01/22/ruotsi-imaisee-taas-yhden-suomalaisyhtion/20141041/170

Kuva: freedigitalphotos.net / watiporn

torstai 24. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Kotitalouden anatomia

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, mihin rahani oikein menevätkään. Ehkä sillä noin 300 euron autonkorjauslaskulla oli jotain tekemistä ajatusteni kanssa... Ja työttömänä ollessa tulee pohdittua raha-asioita muutenkin.



Päätin tehdä kotitaloudelleni "ruumiinavauksen" ja otin verkkopankistani vuoden ajalta kaikki tilitapahtumat exceliin ja tein melkoisesti käsitöitä jakaakseni kulut eri kategorioihin. Jotkut verkkopankit tarjoavat tähänkin valmiita työkaluja, minun pankkini ei.

Luulin olevani aika hyvin kartalla siitä, miten oman kotitalouteni kulut jakautuvat, mutta silti tulos yllätti. Toisaalta kun vertasin sitä tilastokeskuksen sivuilta löytämääni suomalaisten keskimääräiseen menojen jakautumiseen, ei omani nyt niin kaukana siitä ole.

Yllätyin siitä, miten paljon minulla menee rahaa kahviloissa ja "tien päällä" pikkusyömisiin ja juomisiin. Ravintoloissa en kovinkaan usein käy.

Tiesin toki jo analyysin aloittaessani, että minulla menee paljon rahaa harrastuksiini ja koska teen vuodessa ainakin yhden - vaikkakin edullisesti toteutetun - ulkomaanmatkan, oli niiden yhteenlaskettu osuus kokonaismenoistani yli 30%.

Vaatteisiin, huveihin, lääkkeisiin ja puheluihin/dataan minulla menee suunnilleen saman verran kuin muillakin. Asumiseen ja ruokaan samoin.

Mutta se auto. Omani on jo vanha, mutta juuri siksi sen huolto ja korjaus alkaa maksaa vuosi vuodelta enemmän. Mutta tarvitsen sitä harrastuksiini. Olisi helppo sanoa, että lopeta harrastukset ja myy auto. Elämästä ei saa tulla kuitenkaan liian ankeaa työttömällekään, joten yritän keksiä edullisempia tapoja harrastaa. Tai sitten on keksittävä halvempia harrastuksia. Mutta ajatus, että työstä, työyhteisöstä ja palkasta luopumisen lisäksi pitäisi luopua myös kaikesta mistä nauttii, tuntuu aika hirveältä. Ehkä terapia tulisi vielä kalliimmaksi...

Kuva: freedigitalphotos/cuteimage

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Saahan sitä työtönkin haaveilla

Lotto on ollut päivän puheenaihe koko viikon, sen jälkeen kun Eurojackpot toi Akaan maailmankartalle ja 10 lottomiljonääriä kerralla pieneen kuntaan. Tavallisen lotonkin potit ovat olleet ennätyskorkeita pari kertaa peräkkäin. Ja jostakusta tuli lauantaina 13,3 miljoonaa euroa rikkaampi.



Akaan tapaus voi olla miljoonäärien työnantajayritykselle merkittävä, kun yhtäkkiä kymmenestä ehkä puolet päättää jättäytyä vapaaherroiksi, vaikka suomalaisethan "eivät näitä hommia jätä", lottovoitosta huolimatta. Ehkä YT-neuvottelut aloittanut yritys onnistuu kääntämään tilanteen positiiviseksi ottamalla miljonäärit mukaan yritykseen sijoittajina. 

Itsekin lottosin lauantaina, mutta hiukan poikkeavasti, ehkä Akaan innoittamana: laitoin netissä 9 numeron haravan, joka oli porukkalotto. Osuuteni olisi ollut 1/10, 3,80€:n panoksella. Reilu miljoonakin riittäisi haaveisiini mainiosti. Mutta nekin rahat olisi kannattanut laittaa vaikka Talvivaaran osakkeisiin - tuotto-odotus olisi ollut parempi.

Mistä sitten haaveilen? Tällä hetkellä työpaikasta ja taloudellisesta turvallisuudesta enemmän kuin mistään konkreettisesta tavarasta. Sillä miljoonalla olisin voinut ostaa itselleni työpaikan.

Mikä on sinun haaveesi?

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: 10 eurolla 10 000 työpaikkaa

Suomalaisen Työn Liitto arvioi, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukausittain 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Sinivalkoisen jalanjäljen kampanjasivu löytyy netistä http://www.sinivalkoinenjalanjälki.fi/. Itse otan haasteen vastaan niin, että ostan tällä viikolla vain suomalaisia tuotteita!


Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:

Kaiuttimet
Genelec ja muutama  muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.

Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.

Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
 
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.

Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.

Persoonalliset laaturavintolat 
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta... 

Kuva: Genelec

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Mitä jäbä duunaa - Pääkaupunkiseudun työpaikkakehitys

Työpaikkailmoituksia lukiessa tulee välillä tuska, kun tuntuu että kaikki paikat ovat IT- tai myyntitehtäviä. Eläkepommista on puhuttu vuosikausia, mutta miksi se ei näy avautuvina työpaikkoina? Tänä vuonna kevätkin tulee aikaisemmin kuin positiiviset uutiset talouden kehityksestä.



Välillä sitä miettii (kuten muutkin Hissipuhujat), että pitääkö sitä kouluttautua alalle, jolla on juuri nyt suuri kysyntä. Jos jään odottelemaan parempia aikoja, menettääkö oma koulutukseni ja työkokemukseni arvon? Netistä kaivoin pääkaupunkiseudun työpaikkakehitysennusteita, joista yksi kattavimpia oli Seppo Monténin Koulutus & työvoima - Helsingin seutu 2020 / Osaamisella kohti tulevaisuutta. Raportissa on ennustettu ammattiryhmittäin työpaikkakysynnän muutoksia (ottaen myös huomioon eläkkeelle siirtyminen).

Omalta kannalta katsottuna asiantuntijatehtävien kysyntä näyttää pysyvän korkealla. Raportissa on kuitenkin mainittu itsekin havaitsemani asia, että ammattiryhmien sisällä osaamisen sisältöön kiinnitetään yhä tarkemmin huomiota. Kiinnostava yksityiskohta raportissa oli myös Helsingin seudun demografisen työvoimapulan ennuste. Sen mukaan vuonna 2018 pitäisi työmarkkinoilta poistuvien määrän ylittää selvästi työmarkkinoille tulevien määrän. Joten pitää toivoa, että viimeistään silloin voimme taas ihmetellä työvoimapulaa!

Linkki raporttiin: http://pksennakointi.fi/file/seppo-monten-koulutus-tyovoima-helsingin-seutu-2020/

Manpower taas julkaisi hiljattain lyhyen aikatähtäimen työmarkkinabarometrin, jonka mukaan Etelä-Suomen rekrytointinäkymät ovat aika lohduttomat. Harmittavasti aineisto ei ole tarpeeksi laaja, että siinä olisi voinut erotella vielä alueelliset näkymät toimialoittain.

Linkki aineistoon: http://www.manpowergroup.fi/Ajankohtaista1/Manpowerin-tyomarkkinabarometri-Tyonantajat-eri-puolilla-Suomea-kertovat-lisaavansa-henkilostoa-vuoden-2014-toisella-kvartaalilla-/

Kuva: Riku Kettunen (Flickr)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Suomen yhdistyneet vaatetehtaat

Tämän päivän Hesarissa oli kaksi vaatteita koskevaa talousuutista. Norjalainen XXL-ketju valtaa Kluuvin ostoskeskuksen yläkerran Wallenberg-suvun rahoituksella. Marimekko puolestaan tekee yhteistyötä tutkijoiden ja Stora Enson kanssa koivupohjaisen materiaalin hyödyntämisestä kangasvalmistuksessa. Kumpikohan uutinen on innovatiivisempi? Kumpi tulee vaikuttamaan enemmän tavallisen kaduntallaajaan? Kummallako tulee olemaan enemmän työllistäviä vaikutuksia? Jos hyvin käy, sellupohjainen vaatemateriaali voi tehdä vallankumouksen kangasvalmistuksessa ja hyödyttää metsästä elävää Suomea. Lähivuosina voiton vievät kuitenkin fiksut pohjoismaiset megaketjut, jotka valloittavat ostoskeskukset toisensa jälkeen.



Suomen vaihtotase on pakkasella, ja syynä pidetään mm. viennin investointituotepainotteisuutta. Suomessa on ihan loistavia kuluttajatuotteita muuallakin kuin astia- ja huonekaludesignissa (koko Luhta-konserni, Halti, Reima, pienet vaatedesign-firmat, Lumin laukut, Patrician alusvaatteet...) Minkä ihmeen takia ei yhdistetä härskiä ketjuajattelua ja jo vuosia toimineita vaate- ja muotimerkkejä ja perusteta yksi yhteinen multi brand -vaateketju kansainvälisille markkinoille?  "Zalandot" vielä päälle ja kunnon rytinällä kansainvälinen verkkokauppa pystyyn.

Suomalaisilta vaatemerkkimarkkinoilta puuttuu vielä katu-uskottava nuorisomerkki (Makiaa lukuunottamatta) sekä keskihintainen smart casual -merkki (tyyliin InWear, Mexx). Piretan konkurssi vei sen viimeisenkin merkin. En ole myöskään löytänyt keskihintaista, hieman trendikkäämpää suomalaista kenkämerkkiä.

Kuva: Reima

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Hannen blogi: Robotit parantavat työttömän tuottavuutta

Viime kuukausina on uutisoitu tuoreista tulevaisuuskatsauksista (mm. Etla), joissa arvioidaan robottien vähentävän työvoiman tarvetta mm. kuljetuksissa, kirjanpidossa ja myynnissä. Ylellä jatkuu parhaillaan loistava ruotsalainen tv-sarja Hubotit, jossa ihmismäiset robotit korvaavat ihmisiä mm. myynti-, asiointi-, hoito- ja varastotehtävissä. Hubotteja vastaan on perustettu vastarintaliike ja kaupoista voi ostaa hubot fri -tuotteita.

Vaikka automatisoinnin vaikutukset ovat välillä pelottavia, en kaipaile vanhempieni hevosvoimaista työuran alkua sähköttömällä maatilalla. Tätäkin kirjoittaessa kotona pörräävät pyykinpesukone ja robotti-imuri. Hakurobotit lähettävät sähköpostiini päivittäin eri lähteistä koottuja työpaikkailmoituksia. Lämmitin kattilassa elintarviketeollisuuden "äitirobottien" minulle ystävällisesti kokkaamaa ruokaa. Välillä olenkin ajatellut tittelikseni kotikoneiden käyttövastaavaa. Muistelen kauhulla opiskeluaikaa, jolloin kävin ihan fyysisesti työkkärissä lukemassa kesätyöpaikkailmoituksia.

On hyvä, että robotit mahdollistavat tiettyjen tuotteiden turvallisen (esim. autot ja lääkkeet) ja edullisen (esim. paperi) tuotannon, jolloin meille jää rahaa ostaa tuotteita ja palveluita, joilla toteutamme ja viihdytämme itseämme (esim. taide, koulutus, liikunta, ravintolat). En usko, että länsimaisetkaan ihmiset ovat kovin pitkällä Maslowin tarvehierarkiassa kipuamisessa. Ihmisillä on paljon tyydyttämättömiä tarpeita, joihin vastaaminen kaipaa "vain" sopivia liiketoimintamalleja ja ansaintalogiikoita. Odottelen mielenkiinnolla luovan tuhon vaikutuksia Suomenkin talouteen 10 vuoden jänteellä.

Kuva: SVT


tiistai 25. helmikuuta 2014

Hannen blogi: Työttömät markkinasegmenttinä



Suomessa maksettiin vuonna 2012 yli 3,5 miljardia € työttömyysturvaetuuksia. Summa on samaa luokkaa kuin Suomen vienti Alankomaihin. Työttömät ovat siis merkittävä, mutta piilossa pysyvä markkina. Selvästi vähemmän rahaa käyttävä nuoriso on markkinoijien lemmikki, koska asiakkuuslojaliteetti halutaan luoda ennen markkinasegmentin siirtymistä työelämään.
Olisiko meille työttömille hyötyä, jos olisimme näkyvämpi kohderyhmä, jonka huomiosta tuotteiden ja palveluiden myyjät kilpailisivat? Työttömillä on paremmin aikaa tutustua uusiin palveluihin ja tuotteisiin tai osallistua jopa tuotekehitykseen. Voisimme hyötyä keskipäivän alemmista hinnoista tai 2 yhden hinnalla -tarjouksista. Mitä palveluita ja tuotteita ostamme enemmän kuin normaalisti? Mediassa esillä ovat olleet ainakin peruna, kotiruoka, lähimatkailupalvelut, kirpparit, olutkuppilat, työn laskutuspalvelut ja pieni luksus kuten kauneudenhoito.

Harva meistä haluaa identifioitua juuri työttömäksi, joten meille markkinointi on hankalaa. Pitäisikö työttömille olla omat markkinointi- ja kauppakanavat? Miten hyödynnämme sitä markkinapotentiaalia, mikä meissä on, kunnes tilille kilahtaa tauon jälkeen ensimmäinen palkka?

Kuva: Tero Maaniemi (Flickr)


tiistai 18. helmikuuta 2014

Sallan blogi: Palaveripullaindeksi

Hesari (17.2.) tiesi kertoa että työpaikkaruokala on hyvä mittari talouden tilaan. Vielä ei näy nousukausi. Sen ensimmäisiä merkkejä on kuulemma palaveripullan paluu, kun yritykset alkavat taas tarjota potentiaalisille asiakkaille kahvituksia.

Ja mikseivät tarjoaisi - tutkimus kertoo, että jopa ehdonalaishakemuksia käsittelevät tuomarit todennäköisemmin hyväksyvät anomuksen jos eivät ole nälkäisiä! Sama koskee myös asiakkaita. Pölli tästä -sivuston pitäjä Jari Parantainen on keksinyt tähän oivat apukeinot omiin asiakasneuvotteluihinsa: http://www.pollitasta.fi/2014/02/noste-energiapakkaus-aiheuttaa-riippuvuutta/.

Oikeasti todella harvalle pullat ja keksit kelpaavat. Joko päivän pullakiintiö on jo täynnä tai sitten vahditaan kaloreita - karpataan suorastaan. Terveellisemmät eväät saattaisivat olla parempi vaihtoehto: hedelmiä, pähkinöitä, porkkanatikkuja.