Hesarin työ-osassa oli hyvä juttu työhaun uusista trendeistä. Sopii niin työnhakijan kuin työnantajankin pohdittavaksi.
Lue juttu tästä
Tässä lyhyesti pääkohdat;
1. Videot tulevat vahvasti mukaan
Moni yritys tekee esikarsinnan ja -haastattelut videoiden perusteella. Itsekin olin kerran mukana tällaisessa rekrytoinnissa. Videon tekeminen on varmasti nuoremmalle vloggari-sukupolvelle jo arkipäivää, mutta pidemmän työuran tehneille se voi olla melkoinen haaste.
2. Sosiaalinen media
LinkedIn tietysti korostuu työnhaussa, mutta myös muut verkostot. LinkedIn-profiiliaan voisi varmasti tuunata loputtomiin, lisäämällä videoita, työnäytteitä, keskustelemalla, postaamalla jne.
Tänä päivänä yritys, joka ei ole ollenkaan mukana sosiaalisessa mediassa, ei ehkä vaikuta kovinkaan kiinnostavalta potentiaalisten työntekijöiden keskuudessa. Riippuu tietysti toimialasta.
3. Rekrytointijärjestelmät
Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että hakemus täytetään lomakkeeseen netissä. Niissä erottumisessa on omat haasteensa. Tärkeintä varmasti on käyttää oikeita hakusanoja, jotta haun perusteella nousee esiin kun haastateltavien valinnan aika tulee. Ja toivon todella, etteivät HR-ihmiset käytä ensimmäisenä hakukriteerinään syntymäaikaa. Minusta sen käyttö hakulomakkeessa pitäisi kieltää ja antaa kaikille sama mahdollisuus läpäistä seula.
4. Mobiili
Mobiilisovellukset tulevan varmasti ennen pitää mukaan rekrytointiin. Artikkelin mukaan "Yksi ehdokas on suomalainen Pockethunt. Se on testausvaiheessa oleva mobiilisovellus, joka lainaa treffisovellus Tinderin logiikkaa: sekä työntekijän että työnantajan pitää kertoa olevansa kiinnostunut. Sovelluksessa työntekijät eivät hae avoimia työpaikkoja, vaan työnantajat hakevat osaajia. Se pakottaa yritykset tekemään töitä imagonsa eteen." Mielenkiintoista. Työnhaun Tinderiä odotellessa...
5. Verkostot
Verkostoilla on suuri vaikutus, varsinkin piilotyöpaikkojen etsinnässä. Joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun toisen, joka tietää, että jossain etsitään hyvää työntekijää. Joku ja jossain on sitten vain löydettävä.
Hesarin sivuilla on myös esimerkki videohakemuksesta.
kuva Freedigitalphotos/Stockimages
Hissipuhe-blogi stalkkaa työelämän ja työhaun ihmeellisyyksiä. Blogia pitää ryhmä enemmän tai vähemmän aktiviisia akateemisia työnhakijoita, jotka jakavat omia kokemuksiaan ja sparraavat toisiaan, mutta toivottavasti myös blogin lukijoita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työnhaku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työnhaku. Näytä kaikki tekstit
lauantai 31. lokakuuta 2015
lauantai 29. elokuuta 2015
Sallan blogi: Patalaiska työnhaussa?
Facebookissa törmäsin tähän Jari Parantaisen blogitarinaan "Patalaiska hakee töitä". Hän siinä kertoo osittain jo muinaisista työhakukokemuksistaan ja täytyy myöntää, että niiden perusteella itse kuului ja kuulun patalaiskojen heimoon.
Ehkä minut ja Jari Parantaisen erottaa se, että hän on myynti- ja yrittäjähenkinen potenssiin 100 minuun verrattuna. Samaisessa blogissa Jari siteeraa Jason Fried -nimistä henkilöä, joka kertoo mikä erottaa hyvän kandidaatin huonosta työnhaussa:
"Se on ponnistelu. Se on tuntomerkki, joka ei petä koskaan. Toisaalta jos kandidaatti ei viitsi nähdä vaivaa, hakuprosessi päättyy siihen."
Friedin kokemuksen perusteella kuitenkin vain noin 10 prosenttia hakijoista jaksaa tehdä mitään noteeraamisen arvoista.
Kuinka usein itse tein työtä hakiessani mitään noteeraamisen arvoista? Tuskin koskaan. Saatoin toki jopa soittaa ja yrittää kirjoittaa hakemukseen jotain persoonallista. Nykyään minusta firmojen työnhakulomakkeet tappavat kaiken luovuuden. Saahan sinne toki laitettua liitteeksi sen luovan hakemuksensa, mutta oma epäilykseni on, että HR-osastot karsivat hakijoista liian vanhat ja nuoret sen aina lähes ensimmäisenä kysyttävän syntymävuoden perusteella. Minusta sen hakulomakkeeseen laittaminen pitäisi kieltää lailla!
Toisaalta suomalaiseen kulttuuriin tuntuu huonosti istuvan kovin radikaalit työnhakumenetelmät. En usko, että olisin itse rekrytoijana suunnattomasti ilahtunut, jos joku olisi toiminut kuin Jari Parantainen blogissaan kertoo tehneensä ja ilmaantunut paikalle haastateltavaksi, kun päivystin puhelimen ääressä vastatakseni hakijoiden kysymyksiin. Joihinkin toki tuollainen voi osua ja upota oikein kunnolla. Eipä olisi tarvinnut kahlata niitä noin sataa hakemusta läpi, jos olisin rekrytoinut sen, joka olisi ilmaantunut oma-aloitteisesti paikalle.
Ehkä minut ja Jari Parantaisen erottaa se, että hän on myynti- ja yrittäjähenkinen potenssiin 100 minuun verrattuna. Samaisessa blogissa Jari siteeraa Jason Fried -nimistä henkilöä, joka kertoo mikä erottaa hyvän kandidaatin huonosta työnhaussa:
"Se on ponnistelu. Se on tuntomerkki, joka ei petä koskaan. Toisaalta jos kandidaatti ei viitsi nähdä vaivaa, hakuprosessi päättyy siihen."
Friedin kokemuksen perusteella kuitenkin vain noin 10 prosenttia hakijoista jaksaa tehdä mitään noteeraamisen arvoista.
Kuinka usein itse tein työtä hakiessani mitään noteeraamisen arvoista? Tuskin koskaan. Saatoin toki jopa soittaa ja yrittää kirjoittaa hakemukseen jotain persoonallista. Nykyään minusta firmojen työnhakulomakkeet tappavat kaiken luovuuden. Saahan sinne toki laitettua liitteeksi sen luovan hakemuksensa, mutta oma epäilykseni on, että HR-osastot karsivat hakijoista liian vanhat ja nuoret sen aina lähes ensimmäisenä kysyttävän syntymävuoden perusteella. Minusta sen hakulomakkeeseen laittaminen pitäisi kieltää lailla!
Toisaalta suomalaiseen kulttuuriin tuntuu huonosti istuvan kovin radikaalit työnhakumenetelmät. En usko, että olisin itse rekrytoijana suunnattomasti ilahtunut, jos joku olisi toiminut kuin Jari Parantainen blogissaan kertoo tehneensä ja ilmaantunut paikalle haastateltavaksi, kun päivystin puhelimen ääressä vastatakseni hakijoiden kysymyksiin. Joihinkin toki tuollainen voi osua ja upota oikein kunnolla. Eipä olisi tarvinnut kahlata niitä noin sataa hakemusta läpi, jos olisin rekrytoinut sen, joka olisi ilmaantunut oma-aloitteisesti paikalle.
Kuva on peräisin Parantaisen mainitusta mainiosta Pöllii tästä -blogista. Mistä hän lienee sen pöllinyt? Sitä tarina ei kerro. Joten toivon, että hänellä on kuvaan oikeudet...
maanantai 18. toukokuuta 2015
Hissipuheen teemakysymys: Oletko kohdannut syrjintää työnhaussa?
Tietysti taannoisen teekkaritytön ja Metsä Groupin tapauksen innoittamana Hissipuheen teemakysymyksenä on: Oletko kokenut, ja jos olet niin millaista, sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää työnhaussa tai työelämässä tai tiedät jostain tapauksesta?
Salla:
Enpä juuri ole kokenut syrjintää työnhaussa, tai ainakaan tiedä tulleeni syrjityksi siksi, että olen nainen enkä mies. En myöskään ole koskaan hakenut tehtävään, jonka voisi kuvitella olevan sellainen, mitä vain mies voisi tehdä.
Hamasta nuoruudesta on kyllä jäänyt mieleen eräs niistä harvoista työpaikoista, jonka sain siksi, että isäni oli kyseisessä konsernissa töissä. Nimittäin samana kesänä veljeni sai myös työpaikan samasta konsernista. Ehkä hänen työpaikkansa oli ns. miesten työtä - ja hänen likaisen työn palkanlisänsä oli enemmän kuin minun koko konttorirotan palkkani. Mutta enpä olisi hänen hommaansa halunnutkaan.
Työelämässä syrjintää on varmastikin ollut. Ei mihinkään ylennyksiin tms. liittyvää, mutta mielipiteiden vähättelyä ja keskeyttämistä. Sellaista, johon on vaikea tarttua, kun sitä on vaikea edes tunnistaa. Tietää vaan jotenkin tulleensa väärin kohdelluksi. Olen monta kertaa sanonut, että miehille sallitaan paljon enemmän virheitä kuin naisille. Sekin on syrjintää.
Hanne:
Olen ollut valmistumisen jälkeen miesvaltaisella alalla ja miesvaltaisissa työpaikoissa. Suomessa on sen verran ilmeisesti ollut oikeudenkäyntejä naisten syrjinnästä, että aika harvoin olen kuullut työpaikallani kenenkään nostavan naissukupuolta negatiivisessa mielessä esille. Mutta ne muutamat negatiiviset kommentit ovat kyllä mieleen jääneet... Kyseessä ovat kuitenkin olleet muut kuin esimiehet.
Kun olen miettinyt, millaisissa työtehtävissä olen ollut mieskollegoihin verrattuna, niin en voi sanoa tulleeni syrjityksi. Suomessa on kuitenkin moneen maahan nähden totuttu työssäkäyviin naisiin. MUTTA työpaikkojeni ulkopuolella on kyllä tullut vastaan yleistä tytöttelevää asennetta (esim. sukulaismiehet ja jopa -naiset, media, sattumalta kuullut keskustelut julkisissa paikoissa).
Suomessa on maailman koulutetuimpia naisväestöjä ja ihmettelen, miten alentavasti naisten uraan ja ammattitaitoon edelleen suhtaudutaan. Feminismin tarve ei ole Suomessa hävinnyt, vaikka maailman mittakaavassa olemmekin tasa-arvossa huipputasolla.
Salla:
Enpä juuri ole kokenut syrjintää työnhaussa, tai ainakaan tiedä tulleeni syrjityksi siksi, että olen nainen enkä mies. En myöskään ole koskaan hakenut tehtävään, jonka voisi kuvitella olevan sellainen, mitä vain mies voisi tehdä.
Hamasta nuoruudesta on kyllä jäänyt mieleen eräs niistä harvoista työpaikoista, jonka sain siksi, että isäni oli kyseisessä konsernissa töissä. Nimittäin samana kesänä veljeni sai myös työpaikan samasta konsernista. Ehkä hänen työpaikkansa oli ns. miesten työtä - ja hänen likaisen työn palkanlisänsä oli enemmän kuin minun koko konttorirotan palkkani. Mutta enpä olisi hänen hommaansa halunnutkaan.
Työelämässä syrjintää on varmastikin ollut. Ei mihinkään ylennyksiin tms. liittyvää, mutta mielipiteiden vähättelyä ja keskeyttämistä. Sellaista, johon on vaikea tarttua, kun sitä on vaikea edes tunnistaa. Tietää vaan jotenkin tulleensa väärin kohdelluksi. Olen monta kertaa sanonut, että miehille sallitaan paljon enemmän virheitä kuin naisille. Sekin on syrjintää.
Hanne:
Olen ollut valmistumisen jälkeen miesvaltaisella alalla ja miesvaltaisissa työpaikoissa. Suomessa on sen verran ilmeisesti ollut oikeudenkäyntejä naisten syrjinnästä, että aika harvoin olen kuullut työpaikallani kenenkään nostavan naissukupuolta negatiivisessa mielessä esille. Mutta ne muutamat negatiiviset kommentit ovat kyllä mieleen jääneet... Kyseessä ovat kuitenkin olleet muut kuin esimiehet.
Kun olen miettinyt, millaisissa työtehtävissä olen ollut mieskollegoihin verrattuna, niin en voi sanoa tulleeni syrjityksi. Suomessa on kuitenkin moneen maahan nähden totuttu työssäkäyviin naisiin. MUTTA työpaikkojeni ulkopuolella on kyllä tullut vastaan yleistä tytöttelevää asennetta (esim. sukulaismiehet ja jopa -naiset, media, sattumalta kuullut keskustelut julkisissa paikoissa).
Suomessa on maailman koulutetuimpia naisväestöjä ja ihmettelen, miten alentavasti naisten uraan ja ammattitaitoon edelleen suhtaudutaan. Feminismin tarve ei ole Suomessa hävinnyt, vaikka maailman mittakaavassa olemmekin tasa-arvossa huipputasolla.
Kerran kesätöita hakiessa minulle sanottiin suoraan, että työtehtävä olisi naiselle fyysisesti liian raskas. Vaikea oli arvoida oliko näin todella. Muuten ei ole tullut vastaan selvää syrjimistä. Viime vuonna ne hakemani työpaikat, joista tiedän työpaikan saaneen nimen, menivät melkein kaikki naisille.
Kuva on Kauppalehden parin vuoden takaisesta artikkelista "Suomi on tasa-arvon lottovoitto". Uskoo ken haluaa.
torstai 30. huhtikuuta 2015
Sallan blogi: Ostajan markkinat
Työn päivänä ja sen aattona on hyvä juhlia työpaikkaansa. Tein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nykyisen määräaikaisen työsopimukseni jatkamisesta. Eli sain vakituisen työpaikan, yksinkertaisemmin ilmaistuna.Ihminen, jonka opintovapaan sijaisena olen, päätti olla tulematta takaisin ja sain hänen paikkansa. Pidän työstäni ja näen yrityksessä erittäin paljon hyvää.
Nyt työmarkkinoilla tuntuu olevan ostajan markkinat. Vapaata työvoimaa on niin paljon tarjolla, että yritykset pääsevät sanelemaan ehtoja. Tai sitten olen vaan niin kertakaikkisen huono neuvottelija. Jouduin nimittäin sopimaan palkan, joka on todella alakanttiiin verrattuna aikaisempaan palkkatasooni ja siihen, mitä kaltaiselleni koulutetulle ja kokeneelle ihmiselle tyypillisesti maksetaan. Osittain asia selittyy asematasollani, joka on alempi kuin missä olen aiemmin ollut, oltuani vuosia esimiesasemassa ja päällikön tittelillä. Mutta ei täysin. Jopa se huomioiden palkkani on alakanttiin. Enkä saanut neuvoteltua palkallisista lomistakaan. Ehkä on hyvä etten ole ammatiltani myyjä enkä ostaja....
Eli ns. mixed-feelings mutta helpotuksen huokaus siitä huolimatta. Pätkätyöläisyys ja työttömyys ovat henkisesti stressaavia tilanteita. Tätä kohdallani jatkui kolme vuotta, josta ajasta olin työttömänä vuoden ja kolme kuukautta. Sinä aikana opiskelin mm. avoimessa yliopistossa. En edes tiedä kuinka montaa työpaikkaa hain. Paljon. Haastatteluihin pääsin todella vähän, aiempaan verrattuna. Hakijoiden määrä on valtava ja varmaan löytyi monta nuorempaa, joilla oli juuri täsmäosaamista kyseiseen tehtävään.
Mitä tästä opimme? Kannattaa tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin. Koskaan ei voi tietää mihin ne voivat johtaa!
Hauskaa vappua!!
(Kuva: stadissa.fi)
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Sallan blogi: Vaalien jälkeisiä mietteitä
Vaalijytkyt on nyt sitten nähty, mitä jäi käteen? Ainakin uutinen 9-lapsen äidistä, joka jäi eduskunnasta rannalle.
Toivotaan, että Sipilällä ja Soinilla, jotka todennäköisimmin hallituksessa keskeisiä ministerinsalkkuja kanniskelevat, on oikeat lääkkeet työttömyyden hoitoon. Teuvolla on vaan "ministerinsalkkunsa" (Riemurasia.net)
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola summasi tulevan hallituksen haasteita tiedotteessaan.
http://www.sttk.fi/2015/04/20/sttkn-puheenjohtaja-vaalitulos-ei-muuta-sita-mita-suomi-tarvitsee/
– Työttömyyden hoito vie Suomelta miljardeja. Työttömyyden kasvu on taitettava lisäämällä julkisia investointeja heti vaalikauden alussa muun muassa väyliin, tietoliikenneyhteyksiin, vuokra-asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.
Toivotaan, että Sipilällä ja Soinilla, jotka todennäköisimmin hallituksessa keskeisiä ministerinsalkkuja kanniskelevat, on oikeat lääkkeet työttömyyden hoitoon. Teuvolla on vaan "ministerinsalkkunsa" (Riemurasia.net)
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola summasi tulevan hallituksen haasteita tiedotteessaan.
http://www.sttk.fi/2015/04/20/sttkn-puheenjohtaja-vaalitulos-ei-muuta-sita-mita-suomi-tarvitsee/
– Työttömyyden hoito vie Suomelta miljardeja. Työttömyyden kasvu on taitettava lisäämällä julkisia investointeja heti vaalikauden alussa muun muassa väyliin, tietoliikenneyhteyksiin, vuokra-asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen.
Karrikoiden: Asuntotuotantoon ja korjausrakentamiseen panostaminen on elvytystä virolaisille. Rakennustyömailta on vaikea suomalaisia työntekijöitä löytää.
Työnhaku on kokopäivätyö
Samaisen STTK:n sivuilta löytyi myös hätkähdyttävä tieto työnhausta Suomessa vertailtuna muihin maihin:
Suomessa työtön käytti keskimäärin 3 minuuttia päivässä työnhakuun. Ruotsissa aika oli kaksinkertainen ja USA:ssa 41 minuuttia päivässä. Keskimääräinen käytetty aika Länsi-Euroopan maissa oli n. 10 minuuttia, kolminkertainen Suomessa työnhakuun käytettyyn aikaan verrattuna.
Työnhaku on kokopäivätyö
Samaisen STTK:n sivuilta löytyi myös hätkähdyttävä tieto työnhausta Suomessa vertailtuna muihin maihin:
Suomessa työtön käytti keskimäärin 3 minuuttia päivässä työnhakuun. Ruotsissa aika oli kaksinkertainen ja USA:ssa 41 minuuttia päivässä. Keskimääräinen käytetty aika Länsi-Euroopan maissa oli n. 10 minuuttia, kolminkertainen Suomessa työnhakuun käytettyyn aikaan verrattuna.
http://www.sttk.fi/2015/04/21/kolmen-minuutin-haku/
Muistan ensimmäisen outplacement-koulutuksen opettaneen, että työnhaku on kokopäivätyötä. Silloin istuinkin kiltisti 6-7 tuntia päivässä hakemassa töitä. Lopulta työpaikka löytyi Hesarin työpaikkasivuilta (se oli sitä aikaa...). Nyt en todellakaan käyttänyt tuollaista aikaa päivittäin. Mutta enemmän kuin 3 minuuttia, enemmän kuin tunninkin monena päivänä viikossa. Jossain vaiheessa tosin puhti loppui tuloksettomuuden seurauksena. Nyt töissä ollessani pidin tietoisesti taukoa työnhausta, keräsin voimia tulevaan.
Tsemppiä työnhakuun itse kullekin.
Muistan ensimmäisen outplacement-koulutuksen opettaneen, että työnhaku on kokopäivätyötä. Silloin istuinkin kiltisti 6-7 tuntia päivässä hakemassa töitä. Lopulta työpaikka löytyi Hesarin työpaikkasivuilta (se oli sitä aikaa...). Nyt en todellakaan käyttänyt tuollaista aikaa päivittäin. Mutta enemmän kuin 3 minuuttia, enemmän kuin tunninkin monena päivänä viikossa. Jossain vaiheessa tosin puhti loppui tuloksettomuuden seurauksena. Nyt töissä ollessani pidin tietoisesti taukoa työnhausta, keräsin voimia tulevaan.
Tsemppiä työnhakuun itse kullekin.
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Sallan blogi: 5 askelman ohjelma työnhakuun
Hesarin sunnuntaisivuilla (7.12.) tarjoaa Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck viiden askelman ohjelmaa Suomen pelastamiseksi. 12 askelman ohjelmilla on parannettu alkoholismia, joten ilmeisesti Suomen ongelmat eivät ole ihan niin hankalia, kun kerran 5 askelmaa riittää.
Oreckin lääke Suomen sairauteen on 1. päättää kehittyä markkinoinnissa ja tarinankerronnassa maailman parhaiksi, 2. mittaroida, jotta kehitystä voi seurata, 3. toimia eli tarinankerronnan ja itseluottamuksen opettelu, 4. harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu ja 5. menestyksestä nauttiminen.
Oreckin innostamana, tässä Hissipuheen 5 askelman ohjelma työnhaussa menestymiseen!
1. Päätä tulla maailman parhaaksi työnhakijaksi, tähtäimessä sen kaikkein parhaan työpaikan löytäminen. Kuten Oreck totesi, kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen prossia. Ei edes hopeaa. Niistä sijoista ei työnhaussakaan ole iloa. Päätä siis voittaa kultaa, eli se työpaikka.
2. Luo itsellesi mittarit, joilla seuraat kehitystäsi. Hakemusten määrä ja laatu. Yhteydenottojen määrä ja laatu.
3. Opettele kertomaan tarinasi ja markkinoimaan itseäsi itseluottamuksella. CV, LinkedIn, hakemus, hissipuhe, haastattelu, videohaastattelu jne. ovat tarinankerronnan välineitä.
4. Harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Soita, tee hakemuksia, paranna CV:tä, ota vielä yksi otto videohaastattelustasi. Valmistaudu haastatteluun huolella. Kukaan ei siellä olympialaisissakaan pärjää, jos ei ole harjoitellut.
5. Kun olet valmis, maailma on sinun, nauti menestyksestäsi, uudesta työpaikastasi. Ja jos sittenkin jäät kakkoseksi tai jumbosijalle, niin selittele parhaaseen urheilijatyyliin. Tai myönnä itsellesi, että tällä kertaa toiset vain olivat parempia, vaikka teit kaikkesi. Olivatkohan käyttäneet dopingia? (Lue: suhteita.)
kuva: freedigitalphotos.net: master isolated images
Oreckin lääke Suomen sairauteen on 1. päättää kehittyä markkinoinnissa ja tarinankerronnassa maailman parhaiksi, 2. mittaroida, jotta kehitystä voi seurata, 3. toimia eli tarinankerronnan ja itseluottamuksen opettelu, 4. harjoittelu, harjoittelu ja harjoittelu ja 5. menestyksestä nauttiminen.
Oreckin innostamana, tässä Hissipuheen 5 askelman ohjelma työnhaussa menestymiseen!
1. Päätä tulla maailman parhaaksi työnhakijaksi, tähtäimessä sen kaikkein parhaan työpaikan löytäminen. Kuten Oreck totesi, kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen prossia. Ei edes hopeaa. Niistä sijoista ei työnhaussakaan ole iloa. Päätä siis voittaa kultaa, eli se työpaikka.
2. Luo itsellesi mittarit, joilla seuraat kehitystäsi. Hakemusten määrä ja laatu. Yhteydenottojen määrä ja laatu.
3. Opettele kertomaan tarinasi ja markkinoimaan itseäsi itseluottamuksella. CV, LinkedIn, hakemus, hissipuhe, haastattelu, videohaastattelu jne. ovat tarinankerronnan välineitä.
4. Harjoittele, harjoittele ja vielä kerran harjoittele. Soita, tee hakemuksia, paranna CV:tä, ota vielä yksi otto videohaastattelustasi. Valmistaudu haastatteluun huolella. Kukaan ei siellä olympialaisissakaan pärjää, jos ei ole harjoitellut.
5. Kun olet valmis, maailma on sinun, nauti menestyksestäsi, uudesta työpaikastasi. Ja jos sittenkin jäät kakkoseksi tai jumbosijalle, niin selittele parhaaseen urheilijatyyliin. Tai myönnä itsellesi, että tällä kertaa toiset vain olivat parempia, vaikka teit kaikkesi. Olivatkohan käyttäneet dopingia? (Lue: suhteita.)
kuva: freedigitalphotos.net: master isolated images
torstai 20. marraskuuta 2014
Sallan blogi: Piilojen paljastelua
Törmäsin Facebookin kautta tällaiseen sivustoon:
http://www.piilotyopaikat.com/
Piilotyöpaikat tuntuvat nyt muutenkin olevan kovasti tapetilla - jos niin piilossa olevista työpaikoista voi edes sanoa. Ehkä kivenraossa olisi parempi ilmaus. Veerakin kirjoitti pitkän blogikirjoituksen piilotyöpaikoista hiljattain.
Piilotyöpaikat-sivustolla esitellään 7T-malli. Kyseessä on kuten arvata saattaa, piilotyöpaikkaan-työllistymismalli. 7T:tä ovat reitti mm. taustaselvityksestä tavoitteitten, tutkimisen, taktiikan ja toteutuksen kautta tulokseen. Eli työpaikan saantiin. Mallissa korostetaan projektimaisuutta välitavoitteineen ja arviointeineen. Eli normaalia projektityötä sovellettuna työnhakuun. Oheinen kuva on ko. sivustolta.
Montevistan Riikka Pajunen kirjoitti Facebook-sivuillaan: "Se miten haet töitä, kertoo siitä, miten teet töitä." Hyvä huomio. Täytyy myöntää etten itse jaksanut pitää samanlaista otetta työnhakuun kuin mitä töissä nyt ja aina olen pitänyt. Töissä sentään näkee tuloksia ja saa välillä positiivistakin palautetta. Työnhaussa sitä tuli liian vähän. Pitäisikö rekrytoijat velvoittaa antamaan työnhakijoille positiivista palautetta kuten työntekijöillekin? Laittaisi siihen automaattivastaukseen edes jotain kannustavaa ja näennäisen henkilökohtaista. "Kiitos hyvästä hakemuksestasi. Sinulla on paljon mielenkiintoista osaamista. Tällä kertaa etsimme kuitenkin toisenlaista osaamista." Tai jotain sen suuntaista. Tai edes jotain....
http://www.piilotyopaikat.com/
Piilotyöpaikat tuntuvat nyt muutenkin olevan kovasti tapetilla - jos niin piilossa olevista työpaikoista voi edes sanoa. Ehkä kivenraossa olisi parempi ilmaus. Veerakin kirjoitti pitkän blogikirjoituksen piilotyöpaikoista hiljattain.
Piilotyöpaikat-sivustolla esitellään 7T-malli. Kyseessä on kuten arvata saattaa, piilotyöpaikkaan-työllistymismalli. 7T:tä ovat reitti mm. taustaselvityksestä tavoitteitten, tutkimisen, taktiikan ja toteutuksen kautta tulokseen. Eli työpaikan saantiin. Mallissa korostetaan projektimaisuutta välitavoitteineen ja arviointeineen. Eli normaalia projektityötä sovellettuna työnhakuun. Oheinen kuva on ko. sivustolta.
Montevistan Riikka Pajunen kirjoitti Facebook-sivuillaan: "Se miten haet töitä, kertoo siitä, miten teet töitä." Hyvä huomio. Täytyy myöntää etten itse jaksanut pitää samanlaista otetta työnhakuun kuin mitä töissä nyt ja aina olen pitänyt. Töissä sentään näkee tuloksia ja saa välillä positiivistakin palautetta. Työnhaussa sitä tuli liian vähän. Pitäisikö rekrytoijat velvoittaa antamaan työnhakijoille positiivista palautetta kuten työntekijöillekin? Laittaisi siihen automaattivastaukseen edes jotain kannustavaa ja näennäisen henkilökohtaista. "Kiitos hyvästä hakemuksestasi. Sinulla on paljon mielenkiintoista osaamista. Tällä kertaa etsimme kuitenkin toisenlaista osaamista." Tai jotain sen suuntaista. Tai edes jotain....
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Veeran blogi: Ostopalveluilla ja kumppanuuksilla tuloksellisuutta Suomen julkisiin työvoimapalveluihin
Marraskuun alussa julkaistiin kansainvälinen vertaisarvioinnin raportti, jossa selvitettiin yhdeksän muun OECD maan työvoimapolitiikkaa ja sen palvelurakenteita. Lopputuloksena on suositus lisätä julkisen ja yksityisen työnvälityksen yhteistyötä, jotta Suomen julkiset työvoimapalvelut kehittyisivät tuloksellisempaan suuntaan. Tavoitteeseen päästään lisäämällä julkisten työvoimapalvelujen rinnalle tulokseen sidottuja ostopalveluja ja kumppanuuksia yksityisten palveluntuottajien kanssa.
Epäilemättä oikea suunta, jotta työttömät ja työttömyysuhan alaiset työnhakijat saavat henkilökohtaista neuvontaa ja työkaluja työllistymiseen, jota ei pelkällä TE-keskuksen sähköisellä palvelukanavalla eikä sen CV-pankilla edistetä entisestään heikkenevässä taloustilanteessa ja työelämän murroksessa.
Suomalainen yhteiskunta on sotien jälkeen investoinut koulutukseen valtavat määrät rahaa ja työtä. Nyt jo yli 100 000 yli 55-vuotiasta on vailla työtä. Heidän joukossa runsaasti korkeasti koulutettuja, joilla on vielä paljon työintoa jäljellä ja loistava pohjakoulutus oppia edelleen uutta. RAY:n Paikka auki - avustusohjelman tutkimus toi julki, että vain noin viidennes työttömistä nuorista työllistyy TE-keskuksen kautta. Ajankohtainen kakkosessa käsiteltiin nykymuotoisia työkokeiluja ja aktivointeja otsikolla "Aktivointia vai orjatyötä". Totuus näyttää olevan, että näiden pakkoaktivointien avulla ei synny aitoja työpaikkoja. Ymmärrettävästi osalla aktivoinneista halutaan estää työttömän syrjäytyminen, joka on myös todellinen vaara työkeskeisessä yhteiskunnassamme. Suurin osa työttömistäkin tahtoo hankkia elantonsa työnteolla, josta saa eläkettä kerryttävän palkan. Erilaiset kohderyhmät tarvitsevat räätälöityjä asiantuntijapalveluja, joissa aidosti haetaan ratkaisuja työttömyyteen. Osa haluaa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin, mutta eivät kaikki ihmiset eivätkä varsinkaan pakottamalla.
Työllistymistä edistäviä ja tulosperusteisia pilottihankkeita on meneillään Uudellamaalla (Työnhakuveturi), Pirkanmaalla (Uratehdas) ja Pohjois-Pohjanmaalla (Uranoste). Näistä hankkeista monet työttömät ja työttömyysuhan alaiset työnhakijat ovat saaneet konkreettista apua työnhakuunsa ja uuden työuran luomiseen. Näissä hankkeissa tarjotaan mahdollisuutta osallistua erilaisiin omaa työnhakua edistäviin tilaisuuksiin, joita ovat muun muassa työnhakubuusteri -toiminta ja erilaiset asiantuntijaluennot.
Millaista tukea ja apua odotat saavasi työnhakuun? Jos olet saanut apua niin onko se auttanut sinua eteenpäin?
Epäilemättä oikea suunta, jotta työttömät ja työttömyysuhan alaiset työnhakijat saavat henkilökohtaista neuvontaa ja työkaluja työllistymiseen, jota ei pelkällä TE-keskuksen sähköisellä palvelukanavalla eikä sen CV-pankilla edistetä entisestään heikkenevässä taloustilanteessa ja työelämän murroksessa.
Suomalainen yhteiskunta on sotien jälkeen investoinut koulutukseen valtavat määrät rahaa ja työtä. Nyt jo yli 100 000 yli 55-vuotiasta on vailla työtä. Heidän joukossa runsaasti korkeasti koulutettuja, joilla on vielä paljon työintoa jäljellä ja loistava pohjakoulutus oppia edelleen uutta. RAY:n Paikka auki - avustusohjelman tutkimus toi julki, että vain noin viidennes työttömistä nuorista työllistyy TE-keskuksen kautta. Ajankohtainen kakkosessa käsiteltiin nykymuotoisia työkokeiluja ja aktivointeja otsikolla "Aktivointia vai orjatyötä". Totuus näyttää olevan, että näiden pakkoaktivointien avulla ei synny aitoja työpaikkoja. Ymmärrettävästi osalla aktivoinneista halutaan estää työttömän syrjäytyminen, joka on myös todellinen vaara työkeskeisessä yhteiskunnassamme. Suurin osa työttömistäkin tahtoo hankkia elantonsa työnteolla, josta saa eläkettä kerryttävän palkan. Erilaiset kohderyhmät tarvitsevat räätälöityjä asiantuntijapalveluja, joissa aidosti haetaan ratkaisuja työttömyyteen. Osa haluaa osallistua erilaisiin tilaisuuksiin ja koulutuksiin, mutta eivät kaikki ihmiset eivätkä varsinkaan pakottamalla.
Työllistymistä edistäviä ja tulosperusteisia pilottihankkeita on meneillään Uudellamaalla (Työnhakuveturi), Pirkanmaalla (Uratehdas) ja Pohjois-Pohjanmaalla (Uranoste). Näistä hankkeista monet työttömät ja työttömyysuhan alaiset työnhakijat ovat saaneet konkreettista apua työnhakuunsa ja uuden työuran luomiseen. Näissä hankkeissa tarjotaan mahdollisuutta osallistua erilaisiin omaa työnhakua edistäviin tilaisuuksiin, joita ovat muun muassa työnhakubuusteri -toiminta ja erilaiset asiantuntijaluennot.
Millaista tukea ja apua odotat saavasi työnhakuun? Jos olet saanut apua niin onko se auttanut sinua eteenpäin?
perjantai 17. lokakuuta 2014
Sallan blogi: Iänikuiset lomakkeet
Osui ja upposi aamulla Metro-lehden kolumni. Siinä kerrotaan miten Pipsa Pätkätyöläinen täyttää jälleen yhtä loputonta työhakulomaketta sekuntikello kädessä, ettei vaan tule time-out kesken kaiken.
http://www.metro.fi/kolumnit/a1387807585187
Pari poimintaa, jotka niin osui ja upposi:
"Lopuksi Pipsa liitti hakemukseensa ansioluettelon, jossa oli samat tiedot, jotka hän oli kopioinut verkkolomakkeen koloihin. Tässä pitäisi vielä ehtiä siivoamaan firmojen keittiöitä, Pipsa puuskahti mielessään poliitikon ehdotukselle työttömyysturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi. "
"Jotkut lomakkeet antoivat kirjata vain kolme viimeisintä työsuhdetta. Se antoi väärän kuvan pätkätyökierteeseen joutuneesta Pipsasta, jonka työhistoriassa oli myös pidempiaikaisia työsuhteita." Tuttu tunne!
Käykääpä lukaisemassa hauskasti kirjoitettu blogi.
http://www.metro.fi/kolumnit/a1387807585187
Pari poimintaa, jotka niin osui ja upposi:
"Lopuksi Pipsa liitti hakemukseensa ansioluettelon, jossa oli samat tiedot, jotka hän oli kopioinut verkkolomakkeen koloihin. Tässä pitäisi vielä ehtiä siivoamaan firmojen keittiöitä, Pipsa puuskahti mielessään poliitikon ehdotukselle työttömyysturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi. "
"Jotkut lomakkeet antoivat kirjata vain kolme viimeisintä työsuhdetta. Se antoi väärän kuvan pätkätyökierteeseen joutuneesta Pipsasta, jonka työhistoriassa oli myös pidempiaikaisia työsuhteita." Tuttu tunne!
Käykääpä lukaisemassa hauskasti kirjoitettu blogi.
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Veeran blogi: Työttömyys, piilotyöttömyys ja piilotyöpaikat
Helsingin Sanomat on kallis sanomalehti työttömälle työnhakijalle, mutta tilasin sen kuitenkin listahintaan loppuvuodeksi. Voisinhan käydä sen lukemassa yhtä hyvin kirjastossakin, joka on tarjoaa arjen iloa ja sivistystä toistaiseksi verovaroin ilman lisämaksua. Työttömät työnhakijat ovat harvalle markkinoijalle houkutteleva kohderyhmä, vaikka meitä on paljon Suomessa tällä hetkellä ja lisää tulossa. Työttömyys pakottaa muutenkin säätämään omaa taloutta ja aiheuttaa kotimaisen ostovoiman vähentymistä. Nähtävästi työttömän työnhakijan eurot eivät erityisesti kiinnosta markkinoijia. Säästämisvimma tarttunut myös markkinoijien kohderyhmiin, joilla ei ole mitään tarvetta säästää. Onneksi edes aikuisopistot, museot ja osa teattereista myöntää alennusta työttömille, kun vain muistaa esittää viimeisimmän työttömyyskorvauksen maksutositteen. Kieltämättä työttömäksi esittäytyminen ja alennuksen pyytäminen välillä nolostuttaa ja vähän hävettääkin. Nämä on näitä työttömän työnhakijan ikäviä tunnetiloja, joita joutuu käsittelemään arjessaan. Onneksi järki kuitenkin voittaa ja itsesyytökset katoavat pilvien lailla.HS:n talousosion (24.9.14) sivuilla oli artikkeli "Piilotyöttömyys kasvoi vuodessa selvästi". Työttömyyttä ja meitä työttömiä työnhakijoita määritellään, luokitellaan ja tilastoidaan monin eri tavoin, kuten kausi-, suhdanne-, kitka-, rakenne-, pitkäaikais-, nuoriso-, vale-, teknologinen, vapaaehtoinen, massa- eli joukkotyöttömyys ja piilotyöttömyys. Ehkäpä vapaaehtoinen työttömyys ja piilotyöttömyys ovat sama asia? Työtön sanana on varsin ikävä, sillä -tön loppuisena siitä tulee mieleen sana mitätön ja arvoton henkilö, kun työpaikka puuttuu eikä sitä hakemallakaan löydä henkilöstön vähentämisuutisia täynnä olevassa rakennemuutosten Suomessa. Jäin miettimään, mihin minut luokitellaan? Kohta taitavat kaikki luokittelut sopia!
Artikkelin mukaan Suomessa on 149 000 piilotyötöntä. Piilotyötön on työvoimaan kuulumaton henkilö, joka kuuluu potentiaaliseen lisätyövoimaan. Hän pystyisi ottamaan vastaan uuden työn kahden viikon kuluessa, mutta hän ei ole hakenut aktiivisesti työtä edeltävän neljän viikon aikana. Piilotyötön siis vetäytyy työmarkkinoilta ja työnhausta.
Hän alkaa tehdä kotitöitä, hoitaa lapsiaan, vanhempiaan tai opiskelemaan uutta alaa, kun oma ala ei tarjoa työtä. Myös henkilöt, joilla ei ole perhevelvollisuuksia ovat alkaneet antaa periksi ja vetäytyä työnhausta. Nyt täytyy myöntää, että välillä kotityötkin maistuvat paremmalta kuin työnhaku, koska niitä tekemällä näkee konkreettisesti käsiensä jäljen. Toisaalta tekemällä jotain muuta jaksaa paremmin ja innokkaammin taas paneutua työnhakuun.
Piilo on siis paikka, jonne voi paeta, kätkeytyä, suojautua ja hakea turvaa sekä uutta merkitystä elämälle, jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa työmarkkinoilla. Piilosilla olo on myös kaikille tuttu leikki, jossa etsijä yrittää löytää lähiympäristöön tai -maastoon piiloutuneita leikkijöitä. Liian pitkäksi aikaa ei kannata piiloutua, vaikka mieli tekisi, koska etsijä voi jättää leikin kesken eikä kukaan löydä sinua. Harvalla meistä taitaa olla varaa ryhtyä pitkäaikaiseksi piilotyöttömäksi korkeiden elinkustannusten Suomessa. Olemmehan sosiaalisia ja haluamme kuulua johonkin työyhteisöön. Niin työtön kuin työsuhteessa oleva ihminen haluaa tehdä merkityksellistä työtä ja kokea onnistumisen iloa niin yhteisen kuin oman osaamisen kehittymisestä ja yrityksen menestyksestä.
Työnhaku on vakavaa leikkiä. Se vaatii työttömältä työnhakijalta vielä enemmän vahvuutta ottaa vastaan pettymys, hylätyksi ja torjutuksi tuleminen erilaisissa työnhaun tilanteissa kuin sellaiselta, jolla on työpaikka ponnistuslautana kohti uutta työuraa. Itsensä kanssa saa käydä jatkuvaa kehityskeskustelua työnhaun osalta. Varsinkin kun riittämättömyyden tunteet alkavat velloa päässä liikaa. Aina tuntuu puuttuvan jotain tai jotain on ehkä liikaa CV:ssä.
Ei mikään ihme, että kuka tahansa työnhakukunnostaan huolehtinut työtön työnhakijakin väsähtää ja ajautuu joksikin aikaa piilotyöttömyyteen. Silloin tekee mieli piiloutua nuolemaan haavojaan ja hakemaan merkitystä jostain muista asioista. Eiväthän kaikki jaksa työelämässäkään, vaan monet sairastuvat työuupumukseen tai haluavat verovaroin tuetulle vuorotteluvapaalle. Työelämässä voi hakeutua työpaikkalääkärille tai pyytää kehityskeskustelua esimiehen kanssa? Jaksavatko kaikki työttömät työnhakijat edes hakea apua? Onko kaikilla riittävästi työnhakua tukevia turvaverkkoja? Kaikilla ei ole ammattiliittojen työnhakutukea käytössä, ei varaa eikä uskallusta lähteä maksullisen uravalmentajan puheille. Monetkaan eivät saa minkäänlaista vastakaikua hakemuksiinsa työnantajien edustajilta tai rekrytoinnin ammattilaisilta, vaikka CV:t ja hakemukset on hiottu vastaamaan työnantajien ilmoituksiin. Roosa pohdiskeli myöskin omassa blogikirjoituksessaan keväällä sitä, mitä työttömän työnhakijan kannattaa tehdä missäkin vaiheessa työttömyyttään, jos työnhaku ei tuota tulosta ja työttömyys vain pitkittyy. Vaikea kysymys itsellekin.
Yritän itse uskoa edelleen aktiiviseen työnhakuun. Työnhaun paperit ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin eikä työhaluttomuuskaan vaivaa. Työnhakutaidotkin ovat kehittyneet. Olen oppinut entistä aktiivisemmin itse pyytämään palautetta siitä, miksi en päässyt jatkoon. Hyvin annettu rakentava palaute vahvistaa työnhakutaitoja ja itsetuntemusta, jonka avulla jaksaa lannistumatta katsoa taas vähän pidemmälle ja jatkaa oman paikkansa etsimistä työelämässä. Itsekuria ja itsensä johtamistahan työnhaku vaatii työttömältä sekä negatiivisten tunnetilojen että asenteiden kampittamista. Kieltämättä välillä sitä miettii, miten pitkään jaksaa motivoitua lukemaan ja analysoimaan työpaikkailmoituksia, kirjoittamaan räätälöityjä hakemuksia sekä etsimään piilotyöpaikkoja? Pitääkö jossain vaiheessa ryhtyä leikkimään piilosta ja odottaa, että joku löytää minut? Vai onnistunko itse löytämään työnantajan, joka ei huutele avoimista työpaikoista, vaan pitää ne piilossa, ettei tarvitse satoja hakemuksia käydä läpi vai puuttuuko työnantajilta rekrytoinnin täsmäosaamista. Sellaistakin olen kuullut rekrytointiyrityksiltä, että kaikki työnantajat eivät tiedä, miten hakea työntekijöitä, missä mediassa ilmoittaa vapaasta työpaikasta tai miten hoidetaan laadukkaasti potentiaalisten työnhakijoiden haastattelu.
HS kirjoitti 1.10.10 ilmestyneessä lehdessä "Sairas Ranska sai apteekkarit kadulle", sillä aspiriinien ja käsikauppalääkkeiden myyntiä halutaan laajentaa supermarketteihin, jotta talous virkistyisi ranskalaisten pystyessä ostamaan helpommin enemmän lääkkeitä, vaikka apteekkeja kuulemma on lähes joka kadun kulmassa. Siitä syntyisi myös epäilemättä terveysongelmia, jos niitä popsitaan ilman neuvontaa, kuten proviisori ennustaa.
Vähän kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutteista asiakaspalvelua tarjoavasta supermarketista ostettujen edullisempien käsikauppalääkkeiden liiallisesta napsimisesta koituvat terveysongelmat ovat tietenkin eräs liiketoimintamahdollisuus joillekin toimijoille.
Olen samaa mieltä kuin vastavalmistunut työpaikan saanut ranskalainen proviisori: "Ennen töiden löytäminen oli helppoa, enää en tiedä." Tätä samaa mieltä on ollut moni eurooppalainen työtön niin nuori kuin vanhempikin työnhakija jo vuosia, kun seuraa Euroopan talouden kuihtumista.
Tänään kilahti asiakaslähtöisesti rekrytointiprosessinsa hoitavalta yritykseltä sähköpostiini viesti, että "Kiitos hakemuksestasi. Saimme yli 400 hakemusta. Otamme yhteyttä haastatteluun kutsuttaviin lokakuun toisella viikolla". Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka moni hakija minun lisäkseni oli soittanut ja kysynyt lisätietoja ennen hakemuksensa lähettämistä.
Työnhaku jatkuu ja yritän pysyä huonoista ajoista huolimatta onnellisena ja aktiivisena työnhakijana. Nautin syksyn väreistä, pimenevistä illoista, putoilevista lehdistä, ulkoilen, luen hyviä kirjoja ja käyn välillä teatterissa työnhaun lomassa.
Pidäthän sinäkin, blogimme lukija, huolta työnhakukunnostasi!
Kuvat: freedigitalphotos.net
Tunnisteet:
aktiivisuus,
alennukset,
asenne,
eurooppalainen työttömyys,
kohderyhmät,
markkinointi,
piilotyöpaikat,
piilotyöttömyys,
rekrytointiposessi,
tunteet,
työnhaku,
työnhakukunto. rekrytointi,
työtön
tiistai 7. lokakuuta 2014
Sallan blogi: Hissipuhe
Tulin katselleeksi vähän statistiikkaa tästä meidän blogistamme ja yksi liikenteen lähde pisti silmään, eli hakusana, joilla blogimme on löytynyt: hissipuhe!
Blogin nimi on hissipuhe, mutta emme ole kertaakaan bloganneet aiheesta. Nimi valikoitui aikanaan siksi, että tapasimme OTTYn vertaistukiryhmässä, jossa hissipuheita harjoiteltiin kyllästymiseen asti. Meillä oli tapana katsoa ihan kellosta aikaa, miten pitkiä hissipuheemme ovat, ikään kuin saada ne yhden suomalaisen toimistokerrostalon hissimatkan mittaisiksi - ylimpään kerrokseen tietysti. Oletusarvo oli noin 30 sekuntia - minuutti. Aika monikerroksinen toimistorakennus siihen kyllä tarvittaisiin.
Hissipuhehan on kaiketi alunperin keksitty start-up yrittäjille, jotka pitchaavat sijoittajalle liikeideaansa siinä puolen minuutin aikana. Yhtä lailla voi ajatella myyvänsä itsensä potentiaalisena työntekijänä siinä lyhyessä ajassa yrityksen johtajalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa, kuka on, mitä osaa ja varsinkin mitä hyötyä juuri minusta olisi yritykselle.
Olen kauppatieteen maisteri, ja minulla on kokemusta kansainvälisen markkinoinnin tehtävistä yli 20 vuoden ajalta, lähinnä elektroniikka- ja IT-aloilla. Tuotelanseerausprosessit ovat lähellä sydäntä. Olen ollut esimiestehtävissä sekä toiminut johtoryhmissä. Tällä hetkellä etsin markkinoinnin tehtäviä ja opiskelen viestintää ja mediaa avoimessa yliopistossa. Sekä opinnoissani että työssäni olen kiinnostunut digitaalisen markkinoinnin kehityksestä.
Siitä puuttuu se, mitä hyötyä minusta on yritykselle. Se onkin vaikein määriteltävä, kun ei tiedä kunkin yrityksen ongelmia, joita lähtisi ratkomaan. Mutta eiköhän tuo kerro muuten kaiken olennaisen minusta, paitsi tietysti tämänhetkisen työtilanteeni. Mutta sen voi sitten selittää - olen kuitenkin edelleen työnhakija, vaikka työnhakuni onkin jäissä tällä hetkellä.
Millainen on sinun hissipuheesi?
Blogin nimi on hissipuhe, mutta emme ole kertaakaan bloganneet aiheesta. Nimi valikoitui aikanaan siksi, että tapasimme OTTYn vertaistukiryhmässä, jossa hissipuheita harjoiteltiin kyllästymiseen asti. Meillä oli tapana katsoa ihan kellosta aikaa, miten pitkiä hissipuheemme ovat, ikään kuin saada ne yhden suomalaisen toimistokerrostalon hissimatkan mittaisiksi - ylimpään kerrokseen tietysti. Oletusarvo oli noin 30 sekuntia - minuutti. Aika monikerroksinen toimistorakennus siihen kyllä tarvittaisiin.
Hissipuhehan on kaiketi alunperin keksitty start-up yrittäjille, jotka pitchaavat sijoittajalle liikeideaansa siinä puolen minuutin aikana. Yhtä lailla voi ajatella myyvänsä itsensä potentiaalisena työntekijänä siinä lyhyessä ajassa yrityksen johtajalle. Lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa, kuka on, mitä osaa ja varsinkin mitä hyötyä juuri minusta olisi yritykselle.
Oma hissipuheeni
Tämä teksti löytyy esittelysivultani tästä blogista:Olen kauppatieteen maisteri, ja minulla on kokemusta kansainvälisen markkinoinnin tehtävistä yli 20 vuoden ajalta, lähinnä elektroniikka- ja IT-aloilla. Tuotelanseerausprosessit ovat lähellä sydäntä. Olen ollut esimiestehtävissä sekä toiminut johtoryhmissä. Tällä hetkellä etsin markkinoinnin tehtäviä ja opiskelen viestintää ja mediaa avoimessa yliopistossa. Sekä opinnoissani että työssäni olen kiinnostunut digitaalisen markkinoinnin kehityksestä.
Siitä puuttuu se, mitä hyötyä minusta on yritykselle. Se onkin vaikein määriteltävä, kun ei tiedä kunkin yrityksen ongelmia, joita lähtisi ratkomaan. Mutta eiköhän tuo kerro muuten kaiken olennaisen minusta, paitsi tietysti tämänhetkisen työtilanteeni. Mutta sen voi sitten selittää - olen kuitenkin edelleen työnhakija, vaikka työnhakuni onkin jäissä tällä hetkellä.
Millainen on sinun hissipuheesi?
maanantai 25. elokuuta 2014
Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi
Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?
1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.
2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.
3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.
4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!
5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.
6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.
2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.
3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.
4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!
5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.
6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!
Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan
Tunnisteet:
energia,
Haastattelu,
hakemukset,
hakemus,
kompetenssi,
menestys,
osaaminen,
Otty,
rekrytointi,
testit,
työhaastattelu,
työkokemus,
työllistyminen,
työnhaku,
uudelle uralle
Veeran blogi: Lukuvinkki loppukesään
Hissiblogi -ryhmämme työllistymisuutiset antavat toivoa meille muillekin työhaun parissa jatkaville!
Helmikuulla kävin ostoksilla Kirjapörssissä, josta hankin muutamia kirjoja luettavaksi itselleni. Elvytin siis samalla taloutta ja suomalaista asiantuntijatyötä. Rahakin on energiaa samoin kuin kirjat ja niiden sanoma. Itse valitsemme miten erilaiset viestit otamme vastaan. Yksi kirjoista oli psykologi Ilona Rauhalan kirjoittama kirja: Uskalla! Nainen työelämässä.
Pyörittelin kirjaa kädessäni useaan otteeseen keväällä, mutta lukemattahan se jäi. Muutama päivä sitten muistin ostamani kirjan. Avasin sen ja aloin lukemaan. Lukiessani mietin, miksi olin jättänyt kirjan lukematta keväällä. Totesin mielessäni, että ehkä sen lukemisen aika on juuri nyt eikä yhtään aiemmin. Sain kirjasta vahvistusta, innostusta ja rohkaisua omaan elämääni. Kirjasta löytyy varmasti jotain jokaisen elämään. Lukemisen arvoinen kirja jokaiselle naiselle!
Rauhala kirjoittaa muun muassa, että kiire on vanhaa maailmaa, ja mielen ja energian hallinta on tätä päivää! Oman energian hallitseminen ja johtaminen on olennaista kaikissa elämäntilanteissa. Kiireen ei pidä antaa kahlita itseään. Energiamme on ehtymätön luonnonvara, jota jokainen voi ladata lisää eri tavoin. Kehon, tunteiden, mielen ja hengen energioiden hallinta antaa ihmiselle voimia selviytyä arjestaan. Tuttua asiaa, mutta aina kertaus ja muistutus sen tärkeydestä on paikallaan. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa ja käsitellä työelämää naisen näkökulmasta.
Kesä antoi uutta energiaa. Nyt tuntuu tärkeältä, että ladattu energia ei purkaudu liian nopeasti, koska niin työnhaku kuin työssäkäynti ovat vaativaa arjen työtä. Miten ylläpitää omia energioita? Lähestyvä syksy saa monen meistä miettimään harrastuksiaan, joista ammentaa hyvinvointia. Aloitanko jotain ihan uutta vai jatkanko entisissä harrastuksissa. Erilaisilla harrastuksilla saa ylläpidettyä omaa fyysistä energiaa, ajattelun energiaa, tunne-energiaa ja henkistä energiaa. Vanhan harrastuksen jatkaminen on helpompaa kuin uuden. Uusi harrastus vaatii vahvaa motivaatiota, kestävyyttä ja tahtoa samoin kuin työnhakukin tänä päivänä. Siksi kannattaa miettiä, mistä motivoituu, ja miten motivaatiota ylläpitää, jotta jaksaa käydä valitsemissaan harrastuksissa eikä jätä uutta harrastusta liian nopeasti kesken. Uuden oppiminen vaatii aikaa ja keskittymiskykyä sekä kykyä sietää epäonnistumisia. Parhaimmillaan se kuitenkin tarjoaa oppimisen iloa, onnistumisen elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja uuden taidon, josta ammentaa iloa ja voimaa arkeen. Niin työnhaussa kuin työelämässä kohtaa vastoinkäymisiä, joten pidetään huolta energioistamme, jolloin vastoinkäymisetkin kestää paremmin. Sopivasti tekemistä, olemista ja sosiaalisuutta kaikissa elämäntilanteissa antaa energiaa arkeen.
Millä mielellä lähestyt ja käsittelet muutoksia, haet työtä, teet työtä ja kohtaat ihmisiä? Niillä on merkitystä sinulle ja muille. Siihen kätkeytyy myös hyvä onni.
Kuva: www.freedigitalphotos.net - Beautiful Sunflower
Helmikuulla kävin ostoksilla Kirjapörssissä, josta hankin muutamia kirjoja luettavaksi itselleni. Elvytin siis samalla taloutta ja suomalaista asiantuntijatyötä. Rahakin on energiaa samoin kuin kirjat ja niiden sanoma. Itse valitsemme miten erilaiset viestit otamme vastaan. Yksi kirjoista oli psykologi Ilona Rauhalan kirjoittama kirja: Uskalla! Nainen työelämässä.
Pyörittelin kirjaa kädessäni useaan otteeseen keväällä, mutta lukemattahan se jäi. Muutama päivä sitten muistin ostamani kirjan. Avasin sen ja aloin lukemaan. Lukiessani mietin, miksi olin jättänyt kirjan lukematta keväällä. Totesin mielessäni, että ehkä sen lukemisen aika on juuri nyt eikä yhtään aiemmin. Sain kirjasta vahvistusta, innostusta ja rohkaisua omaan elämääni. Kirjasta löytyy varmasti jotain jokaisen elämään. Lukemisen arvoinen kirja jokaiselle naiselle!
Rauhala kirjoittaa muun muassa, että kiire on vanhaa maailmaa, ja mielen ja energian hallinta on tätä päivää! Oman energian hallitseminen ja johtaminen on olennaista kaikissa elämäntilanteissa. Kiireen ei pidä antaa kahlita itseään. Energiamme on ehtymätön luonnonvara, jota jokainen voi ladata lisää eri tavoin. Kehon, tunteiden, mielen ja hengen energioiden hallinta antaa ihmiselle voimia selviytyä arjestaan. Tuttua asiaa, mutta aina kertaus ja muistutus sen tärkeydestä on paikallaan. Pidin hänen tavastaan kirjoittaa ja käsitellä työelämää naisen näkökulmasta.
Kesä antoi uutta energiaa. Nyt tuntuu tärkeältä, että ladattu energia ei purkaudu liian nopeasti, koska niin työnhaku kuin työssäkäynti ovat vaativaa arjen työtä. Miten ylläpitää omia energioita? Lähestyvä syksy saa monen meistä miettimään harrastuksiaan, joista ammentaa hyvinvointia. Aloitanko jotain ihan uutta vai jatkanko entisissä harrastuksissa. Erilaisilla harrastuksilla saa ylläpidettyä omaa fyysistä energiaa, ajattelun energiaa, tunne-energiaa ja henkistä energiaa. Vanhan harrastuksen jatkaminen on helpompaa kuin uuden. Uusi harrastus vaatii vahvaa motivaatiota, kestävyyttä ja tahtoa samoin kuin työnhakukin tänä päivänä. Siksi kannattaa miettiä, mistä motivoituu, ja miten motivaatiota ylläpitää, jotta jaksaa käydä valitsemissaan harrastuksissa eikä jätä uutta harrastusta liian nopeasti kesken. Uuden oppiminen vaatii aikaa ja keskittymiskykyä sekä kykyä sietää epäonnistumisia. Parhaimmillaan se kuitenkin tarjoaa oppimisen iloa, onnistumisen elämyksiä, uusia tuttavuuksia ja uuden taidon, josta ammentaa iloa ja voimaa arkeen. Niin työnhaussa kuin työelämässä kohtaa vastoinkäymisiä, joten pidetään huolta energioistamme, jolloin vastoinkäymisetkin kestää paremmin. Sopivasti tekemistä, olemista ja sosiaalisuutta kaikissa elämäntilanteissa antaa energiaa arkeen.
Millä mielellä lähestyt ja käsittelet muutoksia, haet työtä, teet työtä ja kohtaat ihmisiä? Niillä on merkitystä sinulle ja muille. Siihen kätkeytyy myös hyvä onni.
Kuva: www.freedigitalphotos.net - Beautiful Sunflower
tiistai 17. kesäkuuta 2014
Sallan blogi: Työtön lähtee lomalle
Kohta on taas se aika vuodesta, kun työpaikat hiljenevät ja "Suomi menee kiinni". Hyvä niin. Moni onkin saattanut olla jo jaksamisensa äärirajoilla ja vain odottava loma on pitänyt pään kasassa. Toivotan heille hyvää lomaa ja sitä, etteivät lomaodotukset muutu pettymyksiksi.
Entä sitten työttömän lomailu? Lomallahan tässä ollaan koko ajan, eikö niin, kun ei ole työtä, josta olisi lomalla. Itse kyllä aion selkeästi pitää tauon työnhausta. Todennäköisesti työnantajatkin pitävät taukoa juhannuksesta elokuun puoliväliin, joten tuskin mikään todella kiinnostava työpaikka jää minulta huomaamatta vaikken työpaikkaportaaleja joka viikko selaisikaan. Tosin yksi muinainen työpaikkani oli juuri keskikesällä haussa....
Uskon, että selkeän loman jälkeen taas pystyy paremmin palaamaan työttömän töihin, eli työhakemusten pariin. Itselläni tulee kesäkuun lopussa täyteen vuosi työttömyyttä. Eli minusta tulee virallisesti pitkäaikaistyötön. Olen viimeisen vuoden aikana hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta päässyt vain noin 5-6 haastatteluun, ja vain kaksi kertaa "toiselle kierrokselle". Riippumatossa voi pohtia miten syksyllä voisi tehdä asioita toisin, kun kerran tämä nykyinen toimintatapa ei ole tuottanut tuloksia.
Kuten näissä blogeissa olen kirjoittanut, olen harkinnut muita vaihtoehtoja, eli yrittäjyyttä tavalla tai toisella. Ehkä alan suunnata vakavissani siihen suuntaan kesän jälkeen. Tai sitten aurinkoisella terassilla kiteytyy kuningasajatus uranvaihdosta.
Toivotan hyvää kesää kaille Hissipuhujille ja lukijoillemme. Tavataan taas elokuussa.
Entä sitten työttömän lomailu? Lomallahan tässä ollaan koko ajan, eikö niin, kun ei ole työtä, josta olisi lomalla. Itse kyllä aion selkeästi pitää tauon työnhausta. Todennäköisesti työnantajatkin pitävät taukoa juhannuksesta elokuun puoliväliin, joten tuskin mikään todella kiinnostava työpaikka jää minulta huomaamatta vaikken työpaikkaportaaleja joka viikko selaisikaan. Tosin yksi muinainen työpaikkani oli juuri keskikesällä haussa....
Uskon, että selkeän loman jälkeen taas pystyy paremmin palaamaan työttömän töihin, eli työhakemusten pariin. Itselläni tulee kesäkuun lopussa täyteen vuosi työttömyyttä. Eli minusta tulee virallisesti pitkäaikaistyötön. Olen viimeisen vuoden aikana hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta päässyt vain noin 5-6 haastatteluun, ja vain kaksi kertaa "toiselle kierrokselle". Riippumatossa voi pohtia miten syksyllä voisi tehdä asioita toisin, kun kerran tämä nykyinen toimintatapa ei ole tuottanut tuloksia.
Kuten näissä blogeissa olen kirjoittanut, olen harkinnut muita vaihtoehtoja, eli yrittäjyyttä tavalla tai toisella. Ehkä alan suunnata vakavissani siihen suuntaan kesän jälkeen. Tai sitten aurinkoisella terassilla kiteytyy kuningasajatus uranvaihdosta.
Toivotan hyvää kesää kaille Hissipuhujille ja lukijoillemme. Tavataan taas elokuussa.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Hannen blogi: Kuva surullisesta elefantista
"Mustetahratestissä kannattaa sanoa näkevänsä vaikkapa surullisen elefantin jonkin tavallisen asian sijasta". Tämä kaverini toteamus lukion psykologian tunnin jälkeen tuli mieleeni, kun työpaikkahaun soveltuvuustestissä sain eteeni piirtämistehtävän. Olin yllättynyt siitä, että piirtämistehtäviä edes teetetään muilla kuin ehkä mainos- tai graafisen suunnittelun työnhakijoilla! Olen aina pitänyt piirtämisestä, joten tehtävä oli minulle kuitenkin hyvin mieluisa ja vaihtelua jatkuviin itsearviointeihin. Aloin vain säälillä miettimään niitä henkilöitä, joille piirtäminen on yhtä tuskaa eikä lopputuotoksesta tule lähellekään sitä, mitä omissa mielikuvissa on.
Piirtämistehtävässä jatketaan tehtäväpaperille jo valmiiksi painettuja, hyvin yksinkertaisia kuvioita. Tehtävänannossa ohjeistettiin piirtämään se, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. En alkanut piirtämään surullista elefanttia, mutta en myöskään kliseisiä kukkia, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen useankin kuvion kohdalla. Muuten yritin aidosti piirtää spontaanisti mieleen tulevia asioita, jotka vaihtelivat ihmishahmoista tavaroihin ja maisemanäkymiin.
Testin jälkeen aloin miettiä, millaisiin asioihin testissä kiinnitetään huomiota. Oma veikkaukseni on, että kovin dramaattiset aiheet (kuolema tai väkivalta) eivät varmaankaan ole eduksi (paitsi ehkä taiteilijoilla...) Mainitsemani kliseiset, hyvin arkipäiväiset asiat (autot, talot) eivät myöskään herättäne suurta vaikutusta luovuuden suhteen. Tylsissä seminaareissa piirtelen muistiinpanopapereihin abstrakteja kuvioita, mutta testissä piirsin vain konkreettisia aiheita. Olinkohan liian rajoittunut tehtävän tulkinnan suhteen? Testin ensimmäinen osuus oli periaatteessa aikarajaton, mutta halusin silti olla melko nopea. Lisäsin kuvioihin kuitenkin jonkin verran myös sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät olleet välttämättömiä piirustuksen aiheen ymmärtämiseksi. Ajattelin, että yksityiskohtaisuudesta voisi hyvinkin saada lisäpinnoja.
Aloin selvittämään, mitä piirtämistehtävistä netissä sanotaan. Toteutustavaltaan testi oli Warteggin piirrostesti (mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Warteggin_piirrostesti), mutta testillä on lähteiden mukaan useita tulkintatapoja. Omaan arvaukseeni nähden minulle oli yllätys se, että testiin valmiiksi painettujen kuvioiden symbolinen merkitys on aikoinaan määritelty hyvinkin tarkasti. Netissä tulikin vastaan useita sanomalehtiartikkeleita, joissa ko. testin tieteellisyys kyseenalaistetaan. En tiedä, miten testin teettänyt rekrykonsultti piirroksia käytännössä tulkitsee. Itselle saatavat arviointituloksetkin kun ovat yleensä yhteenveto useammasta tekstistä.
Pidän piirrostehtävää silti melko toimivana osana isoa testikokonaisuutta. Omiin piirroksiini vaikutti voimakkaasti omat lähiajan kokemukseni (keitä ihmisiä olin tavannut, missä olin käynyt ja mitä olen harrastanut). Siinä mielessä voimakkaasti toivon, että testitulkinta ei ole kovin yksioikoinen. Maalitaulun piirtäminen ei välttämättä kerro tavoiteorientoituneisuudesta vaan ehkäpä edellisenä päivänä katsotusta Robin Hood -elokuvasta.
Kuva: freedigitalphotos.net / Sujin Jetkasettakorn
Piirtämistehtävässä jatketaan tehtäväpaperille jo valmiiksi painettuja, hyvin yksinkertaisia kuvioita. Tehtävänannossa ohjeistettiin piirtämään se, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. En alkanut piirtämään surullista elefanttia, mutta en myöskään kliseisiä kukkia, jotka tulivat ensimmäisenä mieleen useankin kuvion kohdalla. Muuten yritin aidosti piirtää spontaanisti mieleen tulevia asioita, jotka vaihtelivat ihmishahmoista tavaroihin ja maisemanäkymiin.
Testin jälkeen aloin miettiä, millaisiin asioihin testissä kiinnitetään huomiota. Oma veikkaukseni on, että kovin dramaattiset aiheet (kuolema tai väkivalta) eivät varmaankaan ole eduksi (paitsi ehkä taiteilijoilla...) Mainitsemani kliseiset, hyvin arkipäiväiset asiat (autot, talot) eivät myöskään herättäne suurta vaikutusta luovuuden suhteen. Tylsissä seminaareissa piirtelen muistiinpanopapereihin abstrakteja kuvioita, mutta testissä piirsin vain konkreettisia aiheita. Olinkohan liian rajoittunut tehtävän tulkinnan suhteen? Testin ensimmäinen osuus oli periaatteessa aikarajaton, mutta halusin silti olla melko nopea. Lisäsin kuvioihin kuitenkin jonkin verran myös sellaisia yksityiskohtia, jotka eivät olleet välttämättömiä piirustuksen aiheen ymmärtämiseksi. Ajattelin, että yksityiskohtaisuudesta voisi hyvinkin saada lisäpinnoja.
Aloin selvittämään, mitä piirtämistehtävistä netissä sanotaan. Toteutustavaltaan testi oli Warteggin piirrostesti (mm. http://fi.wikipedia.org/wiki/Warteggin_piirrostesti), mutta testillä on lähteiden mukaan useita tulkintatapoja. Omaan arvaukseeni nähden minulle oli yllätys se, että testiin valmiiksi painettujen kuvioiden symbolinen merkitys on aikoinaan määritelty hyvinkin tarkasti. Netissä tulikin vastaan useita sanomalehtiartikkeleita, joissa ko. testin tieteellisyys kyseenalaistetaan. En tiedä, miten testin teettänyt rekrykonsultti piirroksia käytännössä tulkitsee. Itselle saatavat arviointituloksetkin kun ovat yleensä yhteenveto useammasta tekstistä.
Pidän piirrostehtävää silti melko toimivana osana isoa testikokonaisuutta. Omiin piirroksiini vaikutti voimakkaasti omat lähiajan kokemukseni (keitä ihmisiä olin tavannut, missä olin käynyt ja mitä olen harrastanut). Siinä mielessä voimakkaasti toivon, että testitulkinta ei ole kovin yksioikoinen. Maalitaulun piirtäminen ei välttämättä kerro tavoiteorientoituneisuudesta vaan ehkäpä edellisenä päivänä katsotusta Robin Hood -elokuvasta.
Kuva: freedigitalphotos.net / Sujin Jetkasettakorn
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Roosan blogi: Mikä on työttömyydessä kaikista kauheinta?
![]() |
| Kuva: Stuart Miles / FreeDigitalPhotos.net |
Se, että ei tiedä mitä tehdä. Sitä luulisi, että työttömän
tehtävä on yksinkertainen: hakea avoinna olevia tehtäviä niin kauan kunnes saa
uuden työn ja työttömyys päättyy. Mutta ei se työttömyys ole todellisuudessa niin yksinkertaista. Työttömänä olo on jatkuvaa vaihtoehtojen punnintaa, itsensä tarkkailemista ja
epävarmuuden sietämistä.
Työllistyminen on työttömän päätehtävä, mutta mitä tehdä,
kun työtä ei ala kuulua? Milloin on oikea hetki painaa jarrut pohjaan ja
todeta, että tämä tie ei johda toivottuun lopputulokseen?
Tänä päivänä vaihtoehtoja normaalille työnhaulle ovat esimerkiksi opiskelu,
työharjoittelu ja osa-aikainen yrittäjyys. Jotkut kokeilevat jopa näitä kaikkia. Kannattavuus- ja vaihtoehtopohdintojen lisäksi
pinnalla on jatkuvasti kysymys siitä mikä ”näyttää hyvältä”. Mitkä valinnat ja suunnanmuutokset tuleva työnantajakin hyväksyy ja osaa niitä jopa arvostaa? Tyhjiä aukkoja kun ei saa olla.
Mitä, miksi, miten, milloin?
Kunpa olisikin olemassa jokin taho, joka oikeasti tietäisi,
mitä työttömän kannattaa tehdä missäkin vaiheessa työttömyyttään.
perjantai 30. toukokuuta 2014
Hannen blogi: Työkkärin Premium-asiakkuus
Hieman jännittäen avasin TE-toimistosta tulleen sähköpostiviestin. Siinä ilmoitettiinkin vain, että työnhakuni on nyt toistaiseksi voimassa eikä toimistossa tarvitse käydä enää uusimassa hakua. Viestistä ei voinut päätellä, pitääkö haku kuitenkin uusia esimerkiksi puhelimitse. Hissipuhe-ryhmän konsultoinnin perusteella aloin jo uskoa, että hakua ei tarvitse uusia. Roosa totesi, että olin päässyt työkkärin premium-asiakkaaksi... Ansiosidonnaisen menetys päiväksikin pelkän haku-uusimisen puuttumisen takia on niin vahvasti alitajunnassani, että asian sisäistäminen vie aikansa.
Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).
Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.
Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!
Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88
Hienoa, että moinen turha byrokratia on jäänyt pois. TE-toimistoissa käynnit kun olivat käytännössä sitä, että menetän puoli päivää työnhakuun sopivaa aikaa matkoihin, vuoron odottamiseen ja siihen, että virkailija kirjoittaa järjestelmään, että olen edelleen työnhakija. Tuonkin työajan voi TE-toimistoissa varmasti käyttää huomattavasti paremminkin (nuoriin työttömiin, pitkäaikaistyöttömiin, koulutusta vailla oleviin ja muihin OIKEASTI työnhaussa tukea tarvitseviin).
Ennen kaikkea soisin TE-toimistojen käyttävän resursseja siihen, että rekrytointia empiviä yrityksiä saataisiin aktivoitumaan työllistämisessä. Pitäisikö alkaakin puhua syrjäytyneistä työnantajista, jotka eivät usko omiin kehittymismahdollisuuksiinsa ja joilta puuttuu ajantasainen osaaminen markkinoilla pärjäämiseen ja kasvamiseen? Syrjäytyneet työnantajat toimivat vain kutistuvilla markkinoilla tai niillä sektoreilla, joissa aita on matalin ja joissa ei tarvitse opetella mitään uutta. Syrjäytynyt työnantaja ennemmin lomauttaa ja irtisanoo työntekijöitä yhteiskunnan maksupiikkiin kuin investoi tulevaisuuteen.
Tämä teksti on Hissipuheen SADAS kirjoitus! Käyntejä blogissamme on ollut yli 4 500. Toivottavasti blogista on ollut lukijoillemme yhtä paljon iloa ja hyötyä kuin meille kirjoittajille!
Kuva: freedigitalphotos.net / phanlop88
torstai 29. toukokuuta 2014
Sallan blogi: Ala fanittaa firmaa, johon haluat töihin!
Olin vielä yhdessä työnhakuun liittyvässä seminaarissa, sen päätyttyä tuli ihan "kevätjuhlafiilis"! Ehkä sekin vaikutti, että aiemmin päivällä jätin neljännen avoimen yliopiston oppimistehtävän arvioitavaksi. Työnhakua on kyllä tarkoitus jatkaa vielä muutama viikko, mutta kesäloma se tulee työttömällekin.
Helsingin Ekonomien seminaari oli aiheeltaan Rekrytoinnin trendit. Se käsitteli osin samoja asioista kuin niin moni muukin työnhakuseminaari, missä olen ollut, mutta osin tässä oli erilainen näkökulma. Nimittäin luennoitsija, Anssi Balk Virvosta, kertoi headhuntauksen lisäksi siitä, miten teknologia on tullut rekrytoijan avuksi viime aikoina. Ja kuinka rekrytointi muuttuu massojen houkuttelemisesta täsmäiskuihin ja fanikunnan keräämiseen.
Järjestelmät osaavat konvertoida perinteiset CV:t tietokantamuotoon parsing-toiminnolla, eli etsiä tekstistä oikeat asiat oikeisiin kenttiin. Ilmaisia pilvipalvelujakin on tarjolla, joten yrityksillä ei ole mitään syytä enää pitää pelkkää jobs@firma.fi inboxia ja excel-taulukoita rekrytointiensa hallintaan. Balkin mukaan myös järjestelmäintegraatiot tulevat lisääntymään, kuten LinkedIn-profiilin hyödyntäminen hakulomakkeen täyttövaiheessa. Olenkin jo muutamia kertoja hakemuslomakkeita täyttäessäni huomannut, että kyseinen mahdollisuus on tarjolla, joskus tainnut jopa käyttääkin.
Myös yritysten oman henkilökunnan suosituksilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys. Vinkkipalkkiot kokisivat renesanssin. Itsestä kuulosti oudolta se, että yritys joutuisi maksamaan vinkkipalkkioita löytääkseen työntekijöitä, kun olen tottunut kilpailemaan yli 100 muun hakijan kanssa työpaikasta. Tietyillä toimialoilla on pulaa erikoisosaajista. Siihen suorahaku ja omien työntekijöiden vinkit ovat kullanarvoisia.
Kuva: freedigitalphotos.net/photographic1980
Helsingin Ekonomien seminaari oli aiheeltaan Rekrytoinnin trendit. Se käsitteli osin samoja asioista kuin niin moni muukin työnhakuseminaari, missä olen ollut, mutta osin tässä oli erilainen näkökulma. Nimittäin luennoitsija, Anssi Balk Virvosta, kertoi headhuntauksen lisäksi siitä, miten teknologia on tullut rekrytoijan avuksi viime aikoina. Ja kuinka rekrytointi muuttuu massojen houkuttelemisesta täsmäiskuihin ja fanikunnan keräämiseen.
Rekrytointijärjestelmät menevät pilveen
Virvo on henkilöstöjohtamisen asiantuntijatalo, joka tarjoaa suorahaun lisäksi myös monenlaisia palveluja HR-osastolle ja johdolle.Yksi osa-alue on pilvipalveluna toimivat HR-järjestelmät, joiden avulla suuretkin hakijamäärät on helppo käsitellä. Anssi Balk väitti, että tulevaisuudessa järjestelmät osaavat automaattisesti karsia hakijoista sopivat shortlistalle, ilman, että HR:n täytyy itse tutustua hakupapereihin.Järjestelmät osaavat konvertoida perinteiset CV:t tietokantamuotoon parsing-toiminnolla, eli etsiä tekstistä oikeat asiat oikeisiin kenttiin. Ilmaisia pilvipalvelujakin on tarjolla, joten yrityksillä ei ole mitään syytä enää pitää pelkkää jobs@firma.fi inboxia ja excel-taulukoita rekrytointiensa hallintaan. Balkin mukaan myös järjestelmäintegraatiot tulevat lisääntymään, kuten LinkedIn-profiilin hyödyntäminen hakulomakkeen täyttövaiheessa. Olenkin jo muutamia kertoja hakemuslomakkeita täyttäessäni huomannut, että kyseinen mahdollisuus on tarjolla, joskus tainnut jopa käyttääkin.
Rekrytointi muuttuu ilmoittelusta talent poolin hyödyntämiseen
Balk näytti esimerkin ulkomaisesta yrityksestä, joka on muuttanut rekrytointinsa kokonaan pois perinteisestä avoimien työpaikkojen listauksesta. Yrityksen verkkosivuilla jobs.zappos.com esitellään yrityksen tiimejä, joista potentiaaliset hakijat voivat valita kiinnostuksensa mukaan ja ilmoittautua "fanittamaan" yritystä. Kun sitten resurssitarpeita ilmenee, yritys voi lähestyä "fanejaan", talent poolia, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa yritystä ja sen tiettyä toimintoa tai osastoa kohtaan. Suomessa ainakin Accenture käyttää osittain tämänkaltaista menetelmää. Eli tykkäämään firmojen LinkedIn-, Twitter-, Facebook- ym. profiileista!Myös yritysten oman henkilökunnan suosituksilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys. Vinkkipalkkiot kokisivat renesanssin. Itsestä kuulosti oudolta se, että yritys joutuisi maksamaan vinkkipalkkioita löytääkseen työntekijöitä, kun olen tottunut kilpailemaan yli 100 muun hakijan kanssa työpaikasta. Tietyillä toimialoilla on pulaa erikoisosaajista. Siihen suorahaku ja omien työntekijöiden vinkit ovat kullanarvoisia.
Suorahaku ja LinkedIn
LinkedIn nousi jälleen tässäkin esityksessä keskeiseen rooliin nykyaikaisessa rekrytoinnissa. Se, ja mol.fi ja monsterin CV-tietokanta olivat tärkeimmät suorahaun työkalut. LinkedIn kuulemma nostaa profiilin hakutulosten kärkeen profiilin täydellisyyden sekä verkoston laajuuden perusteella. Pitääpä vielä parantaa omaa profiiliaan ja jatkaa aktiivista kontaktien hakua. (Olen vuodessa nostanut verkostoni määrän n. 40:stä 250:een.)Vinkkejä työnhakuun
Poimin muutamia vinkkejä, joita itse voisin hyödyntää:- Videohaastattelut ovat kuulemma yleistymässä, ja juurihan olin itsekin sellaisessa. Vinkkinä voisi vielä muistaa sen, että nostaa kameran silmien korkeudelle ja huolehtii hyvästä valaistuksesta.
- Jos on tullut laittaneeksi kännäyskuvia Facebookiin, niin niitä voi siivota pois simplewa.sh-softalla.
- Jotta headhunterit saavat sinuun paremmin yhteyden LinkedIn:in kautta, kannattaa asentaa Outlookiin Social Connector, jonka avulla sähköpostiosoitteesi tulee saataville. Google Chromessa 360 Social auttaa. Gmailin käyttäjille on Rapportive.
- Monsterin ja mol:in CV-tietokannat kannattaisi olla. Oikotien vastaava on kuulemma niin hankala käyttää ettei siihen ehkä kannata käyttää aikaansa.
- LinkedIn tarjoaa Resumer Builder -toiminnon, jolla LinkedIn-profiilin voi siirtää valmiisiin CV-template'iin.
Kuva: freedigitalphotos.net/photographic1980
Tunnisteet:
CV,
Facebook,
hakemukset,
head hunting,
HEKO,
LinkedIn,
parsing,
pilvipalvelu,
rekrytointi,
rekrytointijärjestelmä,
suorahaku,
talent pool,
trendi,
Twitter,
työnhaku,
vinkkipalkkio,
virvo
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Sallan blogi: And the Oscar goes to....
Olin viikolla ensimmäistä kertaa videohaastattelussa. Sain linkin pari päivää ennen deadlinea, joten kovin paljoa ei ollut aikaa perehtyä asiaan. Avain ensimmäiseksi piti tarkistaa, onnistuuko videohaastattelu ylipäänsä minun laitteillani. Jonkun aikaa jouduinkin temppuilemaan, jotta sain selaimen estot pois päältä, sen jälkeen tekniikasta ei ollutkaan huolta. Käytin ulkoista mikrofonia varmuuden vuoksi ja läppärin omaa webcamia.
Testatessani järjestelmää huomasin, että taustanäkymää pitää rauhoittaa. Takanani kuvassa oli matalahko kirjahylly, ja päätin ennen kuvausta siivota kaikki rojut pois sen päältä, koska ne häiritsivät.
Seuraavaksi kirjoitin ylös kaikki kysymykset, joita oli 5 kpl. Ne tulivat videolta HR-henkilön esittäminä, mutta näkyivät myös tekstinä. Mietin käsikirjoitusta, eli mitä kuhunkin kysymykseen vastasin ja kirjoittelin joitain lauseita ja avainkohtia ylös. Kävin vielä yrityksen nettisivuilla, ja yritin soveltaa sieltä löytyvää informaatiota hyvin yleisluontoisiin kysymyksiin.
Seuraavana päivänä tein lavastuksen (siivosin kirjahyllyn päälliset), puvustuksen (silitin paidan, joka mielestäni sopi hakemaani tehtävään ja videohaastatteluun), meikkauksen ja kampauksen (normaalit, ei mitään ihmeellistä) sekä koekuvauksen ja aloin tallentaa vastauksiani järjestyksessä. Jokaiseen vastaukseen tarvitsin vähintään kaksi, useimmiten 3-5 ottoa, ennen kuin olin tyytyväinen. Kestoltaan kukin video oli noin 1- 1,5 minuuttia. Yritin olla lukematta paperista vastauksiani, vaikka minulla käsikirjoitus olikin. Katsoin tallentamani pätkän pari kertaa, ennen kuin siirryin seuraavaan kysymykseen ja lopuksi vielä kaikki kertaalleen.
Viimeisenä kohtana oli mahdollisuus esittää firmalle oma kysymys. Käytin senkin hyväkseni. Sitten painoin lähetä-nappia. Kaikkinensa tähän toivottavasti Oscarin arvoiseen suoritukseen meni noin puolitoista tuntia. Eli normaalista haastattelusta olisi selvinnyt paljon nopeammin.Videohaastattelut ovat selvästikin yleistymässä työnhaussa. Joidenkin liittojen, kuten omani, SEFEn, sivuilla on sovellus, joilla videohaastattelua voi harjoitella.
Testatessani järjestelmää huomasin, että taustanäkymää pitää rauhoittaa. Takanani kuvassa oli matalahko kirjahylly, ja päätin ennen kuvausta siivota kaikki rojut pois sen päältä, koska ne häiritsivät.
Seuraavaksi kirjoitin ylös kaikki kysymykset, joita oli 5 kpl. Ne tulivat videolta HR-henkilön esittäminä, mutta näkyivät myös tekstinä. Mietin käsikirjoitusta, eli mitä kuhunkin kysymykseen vastasin ja kirjoittelin joitain lauseita ja avainkohtia ylös. Kävin vielä yrityksen nettisivuilla, ja yritin soveltaa sieltä löytyvää informaatiota hyvin yleisluontoisiin kysymyksiin.
Seuraavana päivänä tein lavastuksen (siivosin kirjahyllyn päälliset), puvustuksen (silitin paidan, joka mielestäni sopi hakemaani tehtävään ja videohaastatteluun), meikkauksen ja kampauksen (normaalit, ei mitään ihmeellistä) sekä koekuvauksen ja aloin tallentaa vastauksiani järjestyksessä. Jokaiseen vastaukseen tarvitsin vähintään kaksi, useimmiten 3-5 ottoa, ennen kuin olin tyytyväinen. Kestoltaan kukin video oli noin 1- 1,5 minuuttia. Yritin olla lukematta paperista vastauksiani, vaikka minulla käsikirjoitus olikin. Katsoin tallentamani pätkän pari kertaa, ennen kuin siirryin seuraavaan kysymykseen ja lopuksi vielä kaikki kertaalleen.
Kuva: celebzter.com
Viimeisenä kohtana oli mahdollisuus esittää firmalle oma kysymys. Käytin senkin hyväkseni. Sitten painoin lähetä-nappia. Kaikkinensa tähän toivottavasti Oscarin arvoiseen suoritukseen meni noin puolitoista tuntia. Eli normaalista haastattelusta olisi selvinnyt paljon nopeammin.Videohaastattelut ovat selvästikin yleistymässä työnhaussa. Joidenkin liittojen, kuten omani, SEFEn, sivuilla on sovellus, joilla videohaastattelua voi harjoitella.
torstai 22. toukokuuta 2014
Sallan blogi: Millainen oli sinun ensimmäinen kesätyösi?
Kertokaapa hissipuheenpitäjät, millainen oli ensimmäinen kesätyönne! Ja varsinkin menivätkö työsuhdeasiat oikein vain väärin, pääsittekö jäätelökioskiltanne vessaan, maksettiinko sitä palkkaa mistä sovittiin jne.
Oma ensimmäinen kesätyöni oli taidekäsityöläisen kesämyymälässä. Työpaikka löytyi kuulopuheilla, eli äitini kuuli, että hänen tuttunsa oli kuullut, että taidekäsityöläinen ottaa kesäksi työntekijän. Soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan. Olin 16-vuotias ja yksin vastuussa kaupan pyörittämisestä. Kauppaa tehtiin satunnaisesti - kyseessä oli pikemminkin taidekäsityönäyttely, joten isoja rahoja kaupassa en pyöritellyt. Työpäivä oli arkisin 6 tuntia ja lauantaina 3 tuntia.
Pääosin kesä meni mukavasti. Naapurihuoneistossa oli myös kesätyöntekijä yksin pyörittämässä vastaavantyyppistä käsityötuotteitten myymälää. Kun oli hiljaista, istuimme kauppojemme portailla nauttimassa auringosta. Sitten kun asiakkaita tuli, mentiin tekemään kauppaa. Vuorotellen, koska yleensä kaikki asiakkaat kävivät molempien myymälöissä. Kielitaitoansakin pääsi käyttämään, turistikaupungissa kun oltiin. Kummassakaan kaupassa ei ollut vessaa eikä sähköä. Kerran päivässä pistimme lapun luukulle vartiksi ja menimme läheiseen kuppilaan vessaan. Ukonilmalla kaupoissa tuli todella pimeää, kun sähkövaloja ei ollut. Mitään työsuhde-etuja meillä ei ollut. Taisin tuoda omat eväät mukanani, vai olisinko elänyt tauolla ostamallani jäätelöllä?
Työnantajani hoiti ilmoitukset, verot ja muut velvoitteet. Palkasta meillä tuli jälkeenpäin kiistaa sikäli, että minulle oli luvattu, että jos naapurikaupan kesätyöläinen (käsityöläiset olivat tuttuja keskenään) saa parempaa palkkaa kuin minä, niin palkkaani korjataan. Ei korjattu. Sain hyvitykseksi yhden taidekäsityön... Muistan vieläkin palkkani, se oli 5 markkaa tunti! Eihän se huima ollut, seuraavana kesänä tuplasin tuntipalkkani, kun olin "normaalissa" kaupassa myyjänä.
Eikä tuossa taidekäsityökaupassa taidettu ihan kaikesta kirjanpitoakaan tehdä: olin itseäni varten kassan tarkistamiseksi kirjoittanut vihkoon aina kun myin jotain, ja käsityöläinen sen huomattuaan kielsi sen ehdottomasti ja jyrkin sanoin. Ikäänkuin minä olisin tehnyt siinä jotain väärää. 16-vuotias uskoi.... Kuitteja meillä kirjoitettiin vain eri pyynnöstä. Tämä tapahtui siis silloin kun kuittipakkoa ei vielä ollut, 80-luvulla.
Ensimmäinen kesätyöpaikka on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Pääasiassa muistelen sitä hymyssä suin.
Oma ensimmäinen kesätyöni oli taidekäsityöläisen kesämyymälässä. Työpaikka löytyi kuulopuheilla, eli äitini kuuli, että hänen tuttunsa oli kuullut, että taidekäsityöläinen ottaa kesäksi työntekijän. Soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan. Olin 16-vuotias ja yksin vastuussa kaupan pyörittämisestä. Kauppaa tehtiin satunnaisesti - kyseessä oli pikemminkin taidekäsityönäyttely, joten isoja rahoja kaupassa en pyöritellyt. Työpäivä oli arkisin 6 tuntia ja lauantaina 3 tuntia.
Pääosin kesä meni mukavasti. Naapurihuoneistossa oli myös kesätyöntekijä yksin pyörittämässä vastaavantyyppistä käsityötuotteitten myymälää. Kun oli hiljaista, istuimme kauppojemme portailla nauttimassa auringosta. Sitten kun asiakkaita tuli, mentiin tekemään kauppaa. Vuorotellen, koska yleensä kaikki asiakkaat kävivät molempien myymälöissä. Kielitaitoansakin pääsi käyttämään, turistikaupungissa kun oltiin. Kummassakaan kaupassa ei ollut vessaa eikä sähköä. Kerran päivässä pistimme lapun luukulle vartiksi ja menimme läheiseen kuppilaan vessaan. Ukonilmalla kaupoissa tuli todella pimeää, kun sähkövaloja ei ollut. Mitään työsuhde-etuja meillä ei ollut. Taisin tuoda omat eväät mukanani, vai olisinko elänyt tauolla ostamallani jäätelöllä?
Kuva on Porvoosta, joka ei millään lailla liity tarinaan eikä siinä esiintyvään myymälään. Mutta fiilis on sama! Suosittelen käymään Porvoossa, se on viehättävä kaupunki.
Työnantajani hoiti ilmoitukset, verot ja muut velvoitteet. Palkasta meillä tuli jälkeenpäin kiistaa sikäli, että minulle oli luvattu, että jos naapurikaupan kesätyöläinen (käsityöläiset olivat tuttuja keskenään) saa parempaa palkkaa kuin minä, niin palkkaani korjataan. Ei korjattu. Sain hyvitykseksi yhden taidekäsityön... Muistan vieläkin palkkani, se oli 5 markkaa tunti! Eihän se huima ollut, seuraavana kesänä tuplasin tuntipalkkani, kun olin "normaalissa" kaupassa myyjänä.
Eikä tuossa taidekäsityökaupassa taidettu ihan kaikesta kirjanpitoakaan tehdä: olin itseäni varten kassan tarkistamiseksi kirjoittanut vihkoon aina kun myin jotain, ja käsityöläinen sen huomattuaan kielsi sen ehdottomasti ja jyrkin sanoin. Ikäänkuin minä olisin tehnyt siinä jotain väärää. 16-vuotias uskoi.... Kuitteja meillä kirjoitettiin vain eri pyynnöstä. Tämä tapahtui siis silloin kun kuittipakkoa ei vielä ollut, 80-luvulla.
Ensimmäinen kesätyöpaikka on jäänyt erittäin hyvin mieleen. Pääasiassa muistelen sitä hymyssä suin.
Tunnisteet:
Haastattelu,
kesätyö,
kirjanpito,
kuitti,
myyntityö,
palkka,
tauot,
työnhaku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)























