Näytetään tekstit, joissa on tunniste menestys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menestys. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. marraskuuta 2015

Hannen blogi: Suojeleeko lasilattia eliittiä?

Luin englantilaisesta lehdestä artikkelin työelämän lasilattiailmiöstä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa eliittiin tai ylempään keskiluokkaan syntyvät henkilöt pysyvät usein yhteiskuntaluokassaan ja sen tulotasossa, vaikka olisivat menestyneet opinnoissaan vain keskinkertaisesti tai heikosti. Tämä estää lahjakkaita alempien luokkien edustajia saavuttamasta potentiaalinsa mukaista asemaa ja tulotasoa. Lasilattiailmiötä ruokkivat eliitin ja keskiluokan sisäiset verkostot, joissa mm. opintoaikojen harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja jaetaan enemmän kontaktien kuin osaamisen perusteella. Lehdessä ehdotettiinkin palkattomien harjoittelujaksojen poistamista oppilaitosten tutkintovaatimuksista.

Englanti tunnetusti on hyvin vahvasti luokkayhteiskunta, jossa ulkomaalaisetkin pystyvät tunnistamaan eri luokkien edustajat pelkän puhetyylin perusteella. Vaikka Suomessakin verkostojen merkityksestä puhutaan yhä enemmän, uskon että verkostot nykyaikana poikkeavat paljonkin ummehtuneista sikarikerhoista. Ehkä Suomessa auttaa se, että täällä on aika vähän ns. vanhaa rahaa. Menestykseen ei vaadita rahakasta menneisyyttä vaan pikemminkin näkemystä tulevaisuudesta. Ja kun toimialarakenteet ovat jälleen kerran myllertymässä uuteen asentoon, tarvitaan aidosti uutta ajattelua.

Toisekseen koulumenestyshän muutenkin selittää vain osan työelämämenestyksestä ja työelämässä voi menestyä erilaisilla kriteereillä. Kouluajan lahjakkuutta ei pitäisi liikaa korostaa.

On myös jotenkin rajoittunutta ajatella, etteikö alemmassa keskiluokassa tai työväestössä olisi työelämässä eteenpäin auttavia verkostoja. Duunarihommissa arvostetaan yhtä alla suosituksia "hyvästä tyypistä" kuin valkokaulustyöpaikoillakin. Pienemmissä duunaripaikoissa toimitusjohtajaksi edetään alan sisältä. Kyseessä saa olla jo aika iso firma, että Hesariin laitetaan ilmoitus Pulla Oy:n tai Meisseli Oy:n toimitusjohtajan paikasta. Oman lukioluokkani luokkakokouksessakin olin yllättynyt, miten moni ei-hikari poika oli edennyt pienehkön firman toimitusjohtajaksi.


Vieläkin tapahtuu myös niin, että jopa viidessä vuodessa syntyy täysin tyhjästä usean miljoonan euron liikevaihdon yrityksiä. Mielenkiintoinen esimerkki on vaikkapa Varusteleka, jonka johtoa on vaikea kuvitella sukukartanossa pidettäviin rapujuhliin. Maailma ei ole valmis yrityselämässäkään.

Kaiken kaikkiaan talouselämän kehittymistä jähmettäviä lasilattioita ja muita vastaavia asenteita ja rakenteita tulee poistaa.Suomessa turhan helposti ajatellaan, että menestys tulee vain korkeakoulutusta parantamalla. Ihan niiltä alemmiltakin koulutusasteilta tulee kuitenkin paljon osaavia ja motivoituneita työntekijöitä ja yrittäjiä. Mielenkiintoista olisikin tietää, onko alemmille koulutusasteille minkäänlaista jatkokoulutustarjontaa. Voimistaako koulutusjärjestelmämme lasilattiailmiötä?

Kuvat: freedigitalphotos.net / stockimages 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Hannen blogi: Ammattina karvan liikkumisen 3D-mallinnus

Luin hiljattain jutun ensimmäisestä suomalaisesta Oscar-voittajasta, Janne Kontkasesta, joka voitti viime vuonna tekniikan alan Oscarin. Hänen erikoisalaansa on mallinnusteknologia mm. eläinten karvojen tai vaikkapa savun liikkumiseen ja liittämiseen animaatioelokuvaan. Teknologiaa on hyödynnetty mm. Kung Fu Panda -elokuvassa.

Kieltämättä piirroselokuvan karvojen realistinen liikkuminen kuulosta hyvältä esimerkiltä ns. white whining -ilmiöstä. Eikö ihmisellä ole tähdellisempää tekemistä kuin mokoma hiusten halkominen? Toisaalta asiassa voi nähdä monia hyviäkin puolia.


Ensinnäkin onhan se hyvä, että lapsille suunnattujen elokuvien tasoon satsataan siinä missä aikuistenkin elokuviin. Toiseksi, suomalaiset kuluttajat rahoittavat Hollywood-tuotantoa sen verran paljon, että on hyvä että joku suomalainen on siellä saamapuolellakin. Kolmanneksi, tämähän on hyvä esimerkki siitä, että kun tekniikka kehittyy, ihmiset keksivät tekniikan hyödyntämiselle yhä laajempia käyttökohteita. Ja se vaatii edelleenkin paljon ihmistyötä, kun teknologioita kehitetään ensimmäisen kerran. Neljänneksi, yhdelle alalle kehitetyt tekniikat valuvat usein muille aloille. Tämäkin suurella rahalla viihdebisnekseen kehitetty teknologia (tai sen jotkut teknologiset periaatteet) voi myöhemmin palvella vaikkapa lääketiedettä. Avaruusteknologian leviämisestähän siviilituotteisiin on montakin esimerkkiä. 

Seuraavaksi voimmekin odotella tämän vuoden Oscar-gaalaa ja sen suomalaisvoiminkin suunniteltua  visuaalista ilmettä.

Kuva: DreamWorks

torstai 9. lokakuuta 2014

Hissipuheen teemakysymys: Työelämävinkkejä nuorille?

Minkälaisia työelämävinkkejä antaisitte nuorelle (ammatinvalintaa tekevälle tai ammattiin-valmistujalle)?

Salla:  
Antaisin sellaisen neuvon, että kannattaa selvittää ja miettiä, millä aloilla työvoiman kysyntää riittää todennäköisesti pitkällä aikavälillä. Toisaalta kannattaa hakeutua alalle, josta itse on kiinnostunut ja varautua myös siihen, että joutuu jossain vaiheessa - ehkä useampaankin kertaan - kouluttautumaan uudelleen, vaihtamaan alaa.

Ensimmäiseen työpaikkaan mennessään tuskin kukaan enää miettii että tässäpä mukava eläkevirka. En suosittelisi jäämään ensimmäiseen paikkaan kovin pitkäksi aikaa, mutta riittävän pitkäksi kuitenkin. Kolme vuotta on sopiva aika, sitten on hyvä lähteä katselemaan miltä se maailma näyttää muualla.
 

Veera: 
Opiskele elämää varten älä pelkästään arvosanojen vuoksi. Hanki monipuolista työkokemusta eri aloilta kesätöissä opiskelujen aikana. Perehdy työlainsäädäntöön niin tiedät ja tunnet oikeutesi ja velvollisuutesi työpaikalla. Hyvät käytös- ja vuorovaikutustaidot ovat a ja o, sillä ne helpottavat asioiden hoitamista, kun tapaat mitä erilaisempia ihmisiä työssäsi. Suosittelen työpsykologian kurssia, sillä se on myös investointi tulevaisuuteen, kuten myös vieraiden kielten opiskelu ja kielitaidon aktiivinen ylläpito puhumalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Osallistu aktiivisesti työhakutaitoja kehittäviin kursseihin ja pidä työnhakutaitoja ja CV:tä koko ajan yllä saatuasi työpaikan, sillä tulevaisuus on yllätyksiä täynnä.

Hanne:
Ole kiinnostunut laajasti eri aiheista, koska hyvästä yleissivistyksestä ei ole koskaan haittaa ja olet silloin valmiimpi erilaisiin työelämän muutoksiin. Ole valmis ottamaan vastuuta, vaikka tuntisitkin itsesi epävarmaksi - ei kukaan ole seppä syntyessään ja tekemällä oppii! 

Älä stressaa liikaa alanvalinnan kanssa, äläkä oleta ensimmäisen työpaikkasi tai -tehtäväsi olevan koko totuus alastasi. Sama työ voi olla hyvin erilaista eri työpaikoissa. Kokemuksen ja oman kiinnostuksesi myötä alkuperäinen työtehtäväsi voi joko muuttua tai täydentyä aivan uudenlaisiin tehtäviin (esim. esimies-, kehittämis-, myynti- tai hallintotehtäviin riippumatta koulutustaustastasi). 

Älä valita pienistä. Negatiivinen asenne haittaa eniten itse valittajaa, lisäksi se kuluttaa työpaikan positiivista energiaa. Pomot ovat vain ihmisiä, ei heidän tule olla täydellisiä. Anna palautetta kohteliaasti äläkä ota itseesi, jos ehdotuksesi eivät saa vastakaikua. Vaihda työpaikkaa, jos töihin meneminen ottaa päähän.   

Kuva: freedigitalphotos.net / stockimages

maanantai 25. elokuuta 2014

Hannen blogi: Työhakemus nro 53 tärppäsi

Ennen "kesälomaa" sain uutisen, että olin saanut työpaikan! Mikä sitten vaikutti siihen, että juuri minä sain juuri kyseisen työpaikan? Miten minusta tuli työpaikan palapelin puuttuva pala?

1. Täsmäosaaminen
Vuoden aikana minulle on tullut tutuksi termi täsmäosaaminen. Joka sektorilla on nyt niin paljon osaajia tarjolla, että haettavaan työpaikkaan tulee olla juuri sopiva työkokemus. Varsinkaan keski-ikäisiä ei palkata firmoihin oppimaan uutta, vaan oletetaan että työntekiijä on valmis paketti. Toki uudessa työpaikassani on paljon uuttakin, mutta sinällään se on lähellä sitä mitä olen valmistumisen jälkeen työkseni tehnyt.

2. Verkostot
Tajusin hiljattain, että lähes kaikkien työpaikkojeni saannissa kontakteilla on ollut merkitystä. Niin kävi nytkin. En tuntenut henkilöitä uudesta työpaikastani, mutta rekrytoivilla henkilöillä ja minulla oli yhteisiä kontakteja työelämässä.

3. Tuntematon ja pieni yritys
Työttömiä työnhakijoita kehotetaan hakemaan paikkoihin, joihin ei tule satoja hakemuksia. Hain pieneen firmaan, josta en ollut aiemmin kuullut. En tullut kysyneeksi paljonko hakijoita oli, mutta todennäköisesti "vain" kymmeniä.

4. Piilotyöpaikat
Toistaiseksi olen saanut kaikki valmistumisen jälkeiset työpaikkani ihan Hesarin ilmoitusten perusteella, ja piilotyöpaikat jäivät piiloon tälläkin kertaa. Uskon ja tiedän, että niitä kuitenkin on!

5. Sopiva rentous soveltuvuustesteissä
Nukuin hieman huonosti ennen koko päivän kestänyttä soveltuvuustestipäivää. Pystyin kuitenkin saamaan henkistä energiaa testipäivään ja muistutin itseäni pysymään positiivisena vielä viimeisissäkin haastatteluissa.

6. Hyvät vinkit ja tsemppi vertaistukijoilta
OTTY-ryhmästä ja Hissipuhujilta olin vuoden aikana saanut monia hyviä vinkkejä hakemuksiin, haastatteluihin ja positiiviseen ajatteluun. Ilman niitä omakuvani olisi varmasti ollut paljon negatiivisempi ja ylikriittinen. Mahdollisesti se olisi voinut näkyä hakuprosessissakin. Suuret kiitokset siis stalkkereille!     

 Kuva: freedigitalphotos.net / renjith krishnan





keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Hannen blogi: Helpommin teatterikorkeaan kuin töihin

Miten ihmeessä et ole vieläkään työllistynyt? Tämän tyyppisiä kommentteja työnhakijat saavat kuulla muilta ja myös itseltäänkin. Katsoin läpi oman hakuhistoriani ja keskimäärin työpaikkoihin oli hakenut 100 hakijaa (näppituntumani sattui olemaan juuri sama...) Eli "sisäänpääsyprosentti" on ollut 1. Katsoin yliopistojen hakutilastot viime vuodelta, ja sinne kaikkeen vaikeimpaankin (eli teatteri- ja tanssialalle) oli päässyt 2 % sisään (http://www.oph.fi/lehdistotiedotteet/2013/041). Tarvitseeko venyvää työllistymistä enää ihmetellä?


Itse valmistauduin aikoinaan kauppakorkean pääsykokeisiin lukemalla kuukausikaupalla. Nyt kuhunkin työpaikan hakuun ei voi käyttää kuukausia, kun pelkkiä hakemuksia lähtee viikoittain vähintään muutamia. Olen kyllä alkanut jo painottamaan enemmän laatua kuin määrää hakemuksissa. Tosin välillä lähetän hakemuksia ihan vain hakemisen vuoksi. Tulee olo, että on tehnyt jotain konkreettista työnhaun eteen.

Mitä tehdä silloin, kun ei pääse hakemaansa yliopistokoulutukseen? Haetaan alemman tason koulutukseen tai ei niin suosittuun yliopistokoulutukseen, pidetään välivuosi ulkomailla tai kotimaassa työskennellen, opiskellaan avoimessa korkeakoulussa, valmistaudutaan seuraavan vuoden pääsykokeisiin vielä paremmin ja käydään preppauskurssilla.

Työnhakijalla on käytössä periaatteessa samantyyppiset vaihtoehdot. Alemman tason koulutukseen tai työtehtäviin pääseminen ei ole välttämättä kuitenkaan helpompaa. Ammattikoulut ovat lisänneet suosiotaan ja harva työnantaja haluaa palkata ylikoulutettuja ja -kokeneita työnhakijoita.

Lähes jokaisessa rekryseminaarissa kehoitetaan hakemaan pk-yrityksiin, jotka eivät yleensä saa sitä sataa työhakemusta. Täytyy myöntää, että pk-yrityksiin hakemisessa on itselläni petrattavaa.

Osa ottaa työttömyyden välivuotena ja sapattina, joka käytetään vaikkapa matkailuun, kesämökin rakentamiseen, harrastuksiin tai lasten kanssa kotona olemiseen. Olen jo päättänyt, että pidän oikein pitkän kesä"loman" juhannuksesta lähtien, mutta tässä työllisyystilanteessa en uskalla pitää kovin pitkää breikkiä työnhaussa.

Salla jo kirjoitti hiljattain avoimen yliopiston opiskelustaan. Kurssit voivat parantaa työllistymismahdollisuuksia ja vähintään ne aktivoivat mieltä ja pitävät yleisiä työtaitoja yllä (kirjoittamista, analysointia, ongelmanratkaisua yms.).

Seuraavaan kertaan parempi valmistautuminen? Eräs head hunter mainitsi uraseminaarissa, että mikäli työnhakijalla on esittää jopa kehitysehdotuksia hakemaansa yritykseen, on hän hyvin vahvoilla. Myös tähän voisin itse panostaa paremmin. Kun keskimäärin vain kerran kuukaudessa pääsee työhaastatteluun, voisi haastatteluun valmistautumiseen hyvin käyttää muutamankin päivän. 

OTTY-toiminta on tarjonnut loistavaa ja maksutonta preppaustoimintaa työnhakijoille. Siitä täytyy olla kiitollinen! Lisäksi olen käyttänyt muutaman kerran maksullista uracoachia.

Kun aikoinani saan uuden työpaikan, pitää pitää mielessä, että se on suurempi saavutus kuin mikään ylioppilastutkinto tai opiskelemaan pääseminen!

Kuva: freedigitalphotos.net / imagerymajestic

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Hannen blogi: Työn gamification

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa siitä, miten työnhakijoille pitäisi kehittää Angry Job Seeker -peli, jossa voisi kirjata ylös työnhaun suoritteita ja saada niistä pisteitä. Vasta sen jälkeen kuulin termistä gamification eli pelillistäminen (esimerkiksi työtehtävien ja vaikkapa työnhaun muuttaminen pelilliseen muotoon). Kiva keksiä asioita, joille ei edes tiedä olevan termiä! Tosin nyt tuli mieleen, että kyllähän minulla on jo pelillisyydestä kokemusta. Opiskeluaikoina pelasimme ainakin parilla kurssilla yrityspelejä, joissa opiskelijatiimit pelasivat tietokoneilla toisiaan vastaan yrityksen perustoiminnoissa (ostaminen, myynti, varastonhallinta yms).


Voisiko pelillistäminen toimia nyt vanhempanakin ja oikeissa työtehtävissä? Yksi monista aihepiiriä koskevista blogikirjoituksista (http://www.sulava.com/2013/01/pelaa-koko-tyopaiva-voiko-pelillistaminen-parantaa-tyoelamaa/) kirjoittaa siitä, miten pelillistäminen sopii varsinkin rutiininomaisiin työtehtäviin. Itselläni pahinta rutiinia oli kylmät myyntipuhelut (ja nyt vastaavasti kylmät työnhakusoitot eri firmoihin), joihin motivoituminen tekee tiukkaa. 

Kun aloitan uuden hupipelin pelaamisen, olen siihen yleensä aika lailla koukussa ja voin käyttää tuntejakin päivässä pelaamiseen. Tosin kun olen saanut pelin suurimmat "arvoitukset" selvitettyä, innostus laantuu nopeastikin. Voisiko minulla työelämän pelillistämisestä olla siis jopa haittaa?

Pelillistämisen yhtenä ideana pidetään sitä, että työntekijä pystyy seuraamaan sijoitustaan suhteessa kanssa"pelaajiin" ja siten motivoitua suorituksensa parantamiseen. Jos itse olisin työpelissä lähellä huippua, voisin hyvinkin innostua tavoittelemaan ykköspaikkaa. Mutta jos olen selvästi alle keskikastin, tappiomieliala voisi nopeasti viedä innostuksen.

Salla kirjoitti aikaisemmin toimitusjohtajien hyppäämisestä firmasta toiseen. Ehkä siinä on tavallaan kyse pelaamisesta. Alussa uuden firman haasteet koukuttavat. Kun firman "pelin pääjuoni" on selvitetty ja tehty ainakin kohtuullinen tulos, onkin aika katsoa mitä muita pelejä on markkinoilla. Ei siinä mitään, vaihtelu on itsellenikin suuri motivaation lähde.

Kuva: freedigitalphotos.net / Stuart Miles

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sallan blogi: Onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras?

Ei ole mitenkään tavatonta yrityselämässä nähdä, miten uusi toimitusjohtaja pikkuhiljaa vaihtaa firman entisen johtoryhmän kavereihinsa, joko entisiin työtovereihin tai muihin tuttuihin.

On täysin ymmärrettävää, että toimitusjohtaja mielellään tekee töitä ihmisten kanssa, jotka hän tuntee entuudestaan ja joihin hän luottaa. Luottaa heidän lojaalisuuteensa. Toimitusjohtaja voisi kuitenkin kysyä itseltään, onko luotettava ja lojaali sama asia kuin pätevä ja paras.



Mitä tämä toimintatapa tekee yrityksessä jo entuudestaan olevien avainhenkilöiden motivaatiolle, sitä ei liene vaikea arvata. Voi toki olla tarpeenkin vaihtaa avainhenkilöitä, jos haetaan merkittävää muutosta yritykseen.

Itse näen tällaisessa toimitusjohtajan tavassa rakentaa hovia ympärilleen suuria riskejä yritykselle. Millaista tulosta sama tiimi tekikään edellisen kerran yhdessä toimiessaan? Päteekö sama osaaminen tässä yrityksessä? Löytyisikö joltain muulta parempaa osaamista kuin siltä toimitusjohtajan inttikaverilta, jos kerran ollaan henkilöstöä ulkoa palkkaamassa? Klikkiytyykö johtaja ja hänen lähipiirinsä omaksi suljetuksi porukakseen? Ketä johtaja kuuntelee?

Kun toimitusjohtajalle sitten tulee aika siirtyä seuraavaan yritykseen (keskimääräinen toimitusjohtajan pesti on 4-7 vuotta ja lyhenemään päin), on olemassa iso riski, että puolen vuoden sisällä firma on tyhjentynyt myös hänen kavereistaan, jotka ovat siirtyneet johtajan peesissä seuraavaan firmaan. Pahimmassa  - tai parhaassa - tapauksessa koko johtoryhmä ja keskeiset avainhenkilöt ovat vaihtaneet työnantajaa.

Kuva: renjith krishnan/Freedigitalphotos.com

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Hannen blogi: Kannustushuutoja työnhakuun!

Lannistaako jatkuva työnhaku? Oletko jo harkinnut luovuttamista ja lammasfarmin perustamista Suomeen tai samalla vaivalla Australiaan? Niin minäkin ja usein. Olen kuitenkin kehittänyt itselleni joitakin sisäisiä tsemppilauseita, joita yritän muistella kun asiat ei mene niin kuin haluaisi...


Ei auta itku työmarkkinoilla!
Murehtiminen EI vie asioita eteenpäin, vaan pahimmillaan passivoi ja johtaa liikaan itsekritiikkiin. Veera on kirjoitellut aikaisemmin Hissipuheessa pelon voittamisesta ja mindfullness-harjoituksista.


No pain, no game!
Niinhän se kilpaurheilussakin on, että sitä joutuu hampaat irvessä tekemään lukuisia toistoja ja hiomaan yksityiskohtia. Ja kuinka harjoittelisi, hyviä kilpailijoita on mukana joka kisassa. Ja pahimmillaan nuoremmat menevät jo vauhdilla ohi...

On sitä pahemmastakin selvitty!
Välillä pitää laittaa oma tilanne laajempaan mittakaavaan ja miettiä 30-luvun lamaa ja sota-aikaa. Köyhistä oloista ja matalalla koulutustasolla luotiin hyvinvointi-Suomi. Pitää vaan luottaa siihen, että lopulta hätä keinot keksii.

Kaikki työpaikat vievät taloutta eteenpäin!
Iloitsen kaikista auki olevista työpaikoista, vaikka ne eivät olisikaan minun profiilille sopivia. Mitä enemmän Suomen työmarkkinoilla on pöhinää, sitä paremmat omatkin työllistymismahdollisuudet lopulta ovat.

Ei se osaaminen niin nopeasti vanhene!
Välillä vähättelen itselleni vuosien takaisia työkokemuksia, kun niistä on jo aikaa. Pitää muistuttaa itselleen, että vanhakin työkokemus jostain aiheesta on parempi kuin ei työkokemusta olleenkaan! Ja onhan se työssä ollessakin ihan tavallista, että joutuu välillä kertaamaan unohtuneita asioita.

Jaksaa, jaksaa!
Tänä aikana työnhakua voisi verrata ultramaratoneihin ja muihin ääriliikuntalajeihin. No mutta, nehän ovat nyt muodissa, koska ihmiset haluavat koetella rajojaan ja perusmaratonit on jo niin nähty. Kesken ei voi luovuttaa, ja pitää vaan ajatella sitä mahdollisesti vielä kaukanakin olevaa maalia. 

Kuva: Helsinki Athletics Cheerleaders

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Veeran blogi: Uravision toteuttaminen – Uskallatko Unelmoida?



Se ei ole ihan yksinkertainen tehtävä eikä myöskään mahdoton, kun työ katoaa yt-neuvotteluiden myötä tai jostain muusta syystä. Ensin on tyhjennettävä vanha kovalevy. Tämän jälkeen alkaa uuden luominen puhdistelulle kovalevylle. Sitä luodaan kuuntelemalla omaa mieltä ja sydäntä. Mieli antaa voimaa ulkoiseen maailmaan ja sydämen kuuntelu voimistaa sisintämme.

Uravision toteuttaminen on kuin unelmamatka, joka toteutuu tallaamalla erilaisia polkuja pitkällä tai lyhyellä kaavalla. Jokaisella oma aikataulunsa, joten vertaillut toisiin sikseen. Oma tahtotila on ratkaiseva kaikessa tekemisessä niin uravisiossakin.

Unelmamatka ei toteudu ellei ensin haaveile siitä. Haaveilusta syntyy ajatuksia ja tunteita. Matkan sisältö, kohde ja aikataulu alkavat hahmottua. Lähteekö matkalle yksin vai toisten kanssa. Seuraavaksi alkaa pääsee jo konkreettiseen suunnitteluun. Suunnittelusta alkaa toteutus. Toteutus vaatii suunnitelman. Suunnitelma vaatii aikataulun. Aikataulu vaatii seurantaa ja analysointia sekä aika ajoin täsmennystä ja korjaustakin. Samalla menetelmällä uusi uravisionkin alkaa toteutua. Matkalla tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa omia kokemuksia, jatkaa matkaa yhdessä, lähteä eri suuntaan ja sopia uusia tapaamisia......... vaihtoehtoja on monia. Kohtaamiset rikastuttavat ja antavat voimaa uravision käytännön toteuttamiseen.




Unelmien toteuttaminen vaatii uskoa itseensä ja omaan tekemiseen eli roiman annoksen rohkeutta. Omaan uravisioon on suhtauduttava vakavasti. Matkalla kohti uravisiota kohtaa pelkoa, koska kaikki uusi nostaa välillä pelon pintaa. Pelko on viesti, joka pitää ottaa vastaan ja kuunnella se, mutta sen valtaan ei pidä antautua. Pelkoa aiheuttavat tunteet ovat olleet minulle viestejä omista kehittämiskohteista. Monesti pienenkin muutoksen tekeminen vaati rohkeutta, sillä niin helppo on pitäytyä vanhoissa tutuissa askelmerkeissä. Me olemme usein liian turvallisuushakuisia. Siksi on helppo laittaa jarrut päälle moneen elämän muutoksen. Tosiasiahan on, että kaikki muutokset eivät toteudu hetkessä. Lisäksi niihin sisältyy epäonnistumisen mahdollisuus, joka herättää pelkoa. Suomalaisessa kulttuurissa epäonnistuminen koetaan kielteisenä niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasolla. Epäonnistumiset pitää nähdä harjoitteluna ja välietappeina kohti omia unelmia. Niistä syntyy aitoja omia kokemuksia, joita reflektoimalla voi tehdä korjausliikkeitä toteutukseen ja suuntaan.

Oman ajattelun laatu ja tunteiden voima ovat ratkaisevat tekijät, kun oma mieli luo uutta. Tästä kertoo Tuure Kilpeläisen kappale – Ajattelun voima – https://www.youtube.com/watch?v=9oFoTR17T30 ja pelon karkottamiseksi voi kuunnella kappaleen  –  Pelko pois – https://www.youtube.com/watch?v=2hQYtXsQOs8. Omaa uravisiota voi pohdiskella ja työstää lukemalla esimerkiksi Kati Järvisen kirjaa – Mielekäs työ, josta saa loistavaa apua uravision toteutukseen.


Kuva: http://www.freedigitalphotos.net/images/Other_Metaphors




 

Hannen blogi: 10 eurolla 10 000 työpaikkaa

Suomalaisen Työn Liitto arvioi, että jos jokainen suomalainen ostaisi kuukausittain 10 eurolla lisää suomalaisia tuotteita ja palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Sinivalkoisen jalanjäljen kampanjasivu löytyy netistä http://www.sinivalkoinenjalanjälki.fi/. Itse otan haasteen vastaan niin, että ostan tällä viikolla vain suomalaisia tuotteita!


Tulipa maailman- ja kansantaloudessa miten turpaan, niin aina onneksi löytyy itsensä ylittäviä suomalaisia yrittäjiä, joiden tuotteet ja palvelut tuovat meille iloa ja työpaikkoja. Mielestäni parasta Suomesta juuri nyt ovat:

Kaiuttimet
Genelec ja muutama  muu pieni yritys valmistaa laadukkaita kaiuttimia Suomessa. Yritykset eivät vielä työllistä suuria massoja, mutta nykyiset työntekijät varmasti nauttivat työstään enemmän kuin isojen tehtaiden liukuhihnatyöntekijät. Lisäksi laadukkaat tuotteet ovat aina mannaa Suomen maabrändille.

Clash of Clans
Tiedän olevani auttamattomasti ajastani jäljessä, mutta latasin pelin vasta viime viikonloppuna. Vielä en ole sijoittanut siihen rahaa, mutta voisin tehdä niin ihan vain Supercellin muhkeiden yritysverojen takia.

Youtube-julkkikset
Sara Maria Forsberg ja Jose Ahonen ovat malliesimerkkejä huomiotalouden uudenlaisista edustajista. Kaikki rahat irti vaan, mitkä mahdollisilta ulkomaan keikoilta saa!
 
Eläkeläisurheilijat
Olympialaisissa "eläkkeelle" jäävät suomalaisurheilijat tirauttivat kyyneleitä, mutta varmasti nauravat matkalla pankkiin :) Urheilijat ovat kulttuurivientituotteita, joiden taloudellista merkitystä Suomelle ei ole taidettu edes arvioida. Hienoa, että osa heistä down-shiftaa palaamalla Suomeen valmentajiksi.

Hyvät ja huonot uutiset
Aivan loistava suomalainen viihdeformaatti, jossa on niin nokkelat panelistit, että olisi julmaa, jos joutuisi äänestämään yhdenkään pois.

Persoonalliset laaturavintolat 
Television kokkiohjelmat ja -kisat ovat auttaneet synnyttämään Helsinkiin ja muuallekin Suomeen laadukkaita ravintoloita, joissa ei syödä pakastesämpylöitä, Knorrin suurtalouskastikkeita ja ylikypsiä kasviksia. Presidentti teki aika mokan, kun luuli pääsevänsä Muruun syömään ilman pöytävarausta... 

Kuva: Genelec